Palaan tähän hauskaan aiheeseen, sillä se kiehtoo minua.
Olen pitkän hämmästyksen saattelemana "tullut huomanneeksi" että jotkut tahot "omaavat" lähes käsittämättömän draivin pyöriä jonkin aiheen ympärillä koko elämänsä.
Mistä vitusta he virtansa oikein kiskovat?
(Hihitystä)
Olen pitkän hämmästyksen saattelemana "tullut huomanneeksi" että jotkut tahot "omaavat" lähes käsittämättömän draivin pyöriä jonkin aiheen ympärillä koko elämänsä.
Mistä vitusta he virtansa oikein kiskovat?
(Hihitystä)
Vastaukset 39
Vanhimmat
No sieltäpä hyvinkin.
Tai sen puutteesta.
Mjoo
Ajatellaan vaikka minua. Itse kyllästyn noin vartissa jos mitään ei tapahdu. En millään voisi kuvitella jämähtäväni johonkin yksittäiseen teemaan, kuin pyörteeseen merenpinnalla, tipahtamatta lopulta siihen.
(Reps)
Yritän ajatella tämän asian mahdollisimman vaikeasti ja elämälle vieraasti.
On oltava jokin voima, joka estää väistämättömältä tuntuvan ja täysin loogisen tapahtumasarjan seuraavan etapin.
Mutta mikä se on?
(Hirn)
Tarkoitako että Funeau (Jaques Cousteaun sielunveli?) olet ADHD tai Flegmaatinen ADD -tapaus??
Oisko esim dissosaatio häiriö, jossa trauma tapahtumat siirretään toiseen persoonaan, jolloin ihmisen "elävyys" kuolee ja elämä keskittyy vaan sinnittelyyn ja hengissä pysymiseen "vale" persoonan voimin. Tämä vale persoona ei kuitenkaa omaa kykyä kasvamiseen yms, vaan toinen persoona joka on dissosioitu sivummalle jää laahaamaan siihen aikaan jolloin trauma tapahtui ja pakotti vetäytymään kuoreensa.
Funeau on jännänainen kyllästyessään varttitunnin jälkeen hekumalliseen intohimoiseen ja rakkauden täyttämään seksuaaliseen suoritukseen haluten jo noinkin pian uuden jännämiehen.
Pistinpäs vastaansanomattoman ovelasti palstatoteamuksen kirjoihin ja kansiin. Varttitunnissa ei kukaan ihminen voi kyllästyä ( ikävystyä ) yhtään mihinkään. Ei edes omaan peilikuvaansa.
Gauthama Siddhartan mukaan elämänjano itsessänsä on kaiken turhuuksien rikkaruohon juuri, joka pitää kitkemällä kitkeä pois. Tätähän tämä koko fiktiivinen jännäelämä ihmisenä on ja siitä pitää valistuneen ihmisen kieltäytyä. En suostu enään.
Tämä lienee kuitenkin asia, jota et mahdollisesti ajanut takaa, mutta kirjoitinpahan nyt omaksi ilokseni ja tämänhän kyllä itsekkin jo liennet huomannut. Kyllä meillä tyhmänälykkäillä on elämä yhtä hihitystä ja hirnuntaa.
(hirn)
Siddartha oli jalostanut itsensä ns. tappiin; me tavalliset ihmiset tarvitsemme vieraiden sivilisaatioiden apua jalostukseemme.
He nimittäin ovat täällä. He lentelevät mainioilla lentolaitteillaan pallomme pinnan yllä ja alla. USA:n hallitus on lopettanut asian salailun. Heillä on myös käytössään alien-teknologiaa epäkuntoon menneistä lentolaitteista.
Vaikka olisimme vasta saaneet tutustua heidän luotaimiinsa ja robottiteknologiaansa, on selvää, että he ovat tulossa vierailulle.
Opetelkaamme käyttäytymään ennen sitä. Meille voi käydä kohtaamisessa hyvin tai huonosti, itse uskon vahvasti, että meille käy hyvin :-)
Mjoo
Näin selvennyksen vuoksi voin kertoa että pyörre on se voima.
Se on vastustamaton vain siten, että sen vallassa räpiköivä partikkeli itse on hirtetty kiinni rantaan.
Esmes palmuun. Narulla.
(Reps)
"Kriittinen massa" kuulostaa oliolta joka saattaa asustaa teknologiakeskus Fingerpolin ydinreaktorin liepeillä, lukee Fingerporia ja haukkuu sen tason.
Mjoo
Mut siis hei toi Fingerpoli oli paljon parempi kuin tuo jälkimmäinen typo.
Siinä ei ollut "tatsia."
(Hirn)
Mikä typo?
Kriittisessä tilassa oleva potilas, Teuvo Vesa , on ainakin jo oikeasti esiintynyt Fingerporissa.
Ymmärrätkö kun kaikki roikumme kuin pyykkinarulla ja tuuli heiluttaa, vesi kastelee ja myrsky riepottaa
Pidämme kiinni kaikin voimin, jotkut ovat lähteneet kun eivät jaksaneet enää.Toiset ovat repsleiset kun aurinkoon esiin tulee lämpiämme ja kuumiamme ja osa kietoutuneet yhteen.
Platon ymmärsi kaiken.
Harmittaako minua, ettei Platon elä tässä ajassa? Ei, koska eivät ihmiset kuuntelisi häntä nyt yhtään sen enempää kuin silloinkaan.
Maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä: niitä jotka näkevät vain varjot luolan seinällä ja niitä, jotka ovat aina nähneet, että varjot ovat vain varjoja.
Prosesseja ei kontrolloida prosesseista käsin! Niin yrittävät tehdä vain sokeat.
Prosesseja kontrolloidaan komentosillalta. 😎
Spezialist für angewandte Höhlenkunde
Olen näköjään kesäaamuheräilijä. Tämä on jo viides kerta kun olen viideltä puoliylhäällä neljännestajuissani.
Mutta joo.
En ole tullut ajatelleeksi "omaavani" sellaista kesämuistoa, jossa olisin tullut keskustelleeksi herra Platonin kanssa. Ajatus on siinä mielessä yllättävä, etten ole kokenut historiallisten hahmojen henkilökohtaista tapaamista järin korkealla tarvehierarkiassani. En taida muistaa selvästi kuin yhden ihmisen, ja hän on Kleopatra, jonka olen halunnut jollain tasolla tavata.
Erityinen paikka tälle tapaamiselle oli jo valittuna, sillä satuin astumaan samaan öiseen telttaan Syyrian yössä sihisevällä aavikolla, jossa Kleopatra, vaatimattomissa oloissa, asusti siskonsa ja armeijansa kanssa maanpaossa. Kleopatra oli siihen aikaan kahdenkymmenen, mutta jumalan kaltainen, eli ajan ja kuoleman tuolla puolen.
Teltta oli punainen kuin valtimoveri, ja se tuntui olevan elossa liekkien loimotessa sen aavikkotuulessa liikkuvilla seinäkankailla. Ulkopuolen kylmyys ja tähtikirkkaus oli kääntynyt päälaelleen, kun kohtasin Egyptin todellisen hallitsijan, kreikkaa sujuvasti puhuvan naisen, joka ei maannut divaanilla syömässä viinirypäleitä, vaan jonka huomasin kirjoittavan sivummalla pöydän ääressä vartijoiden päästäessä minut ohitseen. Olin kohtaloni kämmenellä, mutta tunsin siitä vain valtavaa riemua. Hetkeäkään en myönnä pelänneeni, olleeni voittoisa tai erityisen onnekas. Nämä tällaiset tunteet kuuluivat teltan ulkopuolelle.
(Hihitystä)
En ainoastaan haluaisi tavata valtavaa määrää ihmisiä, jotka ovat dematerialisoituneet, vaan koen elävästi keskustelevani heidän kanssaan aina, kun luen heidän kirjoitettuja ajatuksiaan.
Siksi kirjahyllyni vierellä on ovihenkilö. Kaikenlaisten porttialueiden lähellä on hyvä olla edes pienimuotoista valvontatoimintaa.
Mjoo
Kirjoitetuista ajatuksista tuli mieleen se että on olemassa äärimmäisen pieni mahdollisuus, että nämä ajatukset eivät olisi kirjoittajan omia, vaan eräänlaisia pakkojonoja.
Perustelen hieman asiaa
En tunne ketään joka osaisi kirjoittaa sitä mitä ajattelee, sillä näen ajattelun erittäin monimutkaisena tapahtumana, eikä olisi mitään järkeä lähteä sitä tiivistämään merkkijonoksi. Sen sijaan tämä eteen luotu merkkijono kuvastaa lähinnä ihmisen kykyä kirjoittaa enemmän kuin ajatella. Kirjoitustaito opitaan jo hyvin varhain, ja ajattelu vasta myöhemmällä iällä.
Minusta kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin ajattelua.
(Naurua)
Mjoo
Kritiikissäni on eräs gäppi, ja se on tuo sana "nähdä."
Kun näen ajatteluni, voin suhteellisen hyvin. Mutta jos minun pitää siitä kirjoittaa, voin todella huonosti.
(Reps)
Selvityspyynnöstä
Jokainen teistä joka on ajanut autoa, osaa tämän saman homman.
Jos ajat jonkin reitin kaupungissasi tarpeeksi monta kertaa, lakkaat ajattelemasta mitä teet - ja hups! Olet perillä.
KIrjoittamisessa on aivan sana tyylilaji (oli tyyli sitten mikä hyvänsä). Sinä kirjoitat kuin ajasit autoa.
Taas ajattelu kirjoittamisprosessin aikana on aikaan sitoutumatonta irrallista huomioimista. Minuutta ei ole, ei siten ahtaita rajoja. Väittäisin että silloin ei kirjoita kirjoittaja eikä ajattelija, vaan lukija.
(Hihitystä)
Mjoo
Tästä on hyvä ponnahtaa irti kaikesta siitä mitä olet tai olet kuvitellut olevasi.
Et enää raahaa minuutta mukanasi, vaan olet siitä vapaa - ja äkkiä huomaat kaiken ympärilläsi tapahtuvan. Ensimmäinen ajatus ajattelun saralla on se että kaaos luodaan uudelleen, ja se saa muodon.
Ja sinä väistämättä hyväksyt sen, koska se on ajattelusi uusi muoto.
(Naurua)
Siis tämä oli yhdistettyä ajattelua että kirjoittamista.
Jos tällaisen setin vetää proosaksi, niin ei hyvä heilu.
(Hihitystä)
Proosan ongelmat
Proosalla on muutama äärellinen ämpäri aina mukanaan, ja se seuraa omaa vettynyttä kronologista virtaansa kuin höyhen pakonomaisuuden purossa.
Proosa on itselleni äärimmäisen ahdistava tapa ilmaista mitään. Proosa on tarina. Proosa on kuin selitys rajatulle tarinalle, tapahtumalle tai kokemukselle.
Proosassa on kaari.
No can do
(Hihitystä)
Mjoo
Nyt taisin keksiä sen mitä ajan takaa! Mitään varmuutta tästä ei ole.
Proosa on juuri se automatka, jonka olet 'läpäissyt' lukemattomia kertoja.
(Hirn)
Kriittisen massan ongelmat
Sinä päivänä kun taivaanrannassa näkyi ensimmäinen merkki kaikkeuden voimasta, me kavahdimme. Me olimme jo kiipeämässä puuhumme, kun sen kuuma tuuli vei.
Olen yhä sitä mieltä että tämä kaikki on meitä varten; toisinaan ajattelen, että muita varten, mutta koska muita ei ole, niin ehkä itseämme.
Sanomattoman loogista. Kuvaamattoman.
Elämälle itselleen en juuri jakaisi pointseja, sillä elämällä on luonteensa ja tapansa - hiljalleen muuttuvat - nuo.
Ihminen tässä kaikessa 'vellovassa' rauhassa on taas kiirehtinyt.
Hän on keksinyt itsensä, ajan.
Hän on keksinyt kaiken ja antanut luvan sille että on elämä, oma itsensä.
(Naurua)
Ihmislajin tulevaisuus
Kieltämättä on selvää että lajimme kyllä selviää millaisista mälleistä tahansa, mutta se ei ole täysin selvää että kuinka.
Itse aina päädyn posauttamaan koko planeetan asteroidilla plasmaksi, mutta näin ei välttämättä käy. Saattaa nimittäin olla että meistä tulee jälleen nisäkkäitä, jotka vipeltävät kauhuissaan ja nälissään pitkin aluskasvillisuutta, eivätkä edes ymmärrä puissa kiipeilemisen taidon päälle mitään.
Edes banaanin.
(Hihitystä)
Mjoo
Funeau on saanut päähänsä olla kriittinen - tuo luomakunnan poikkeuksellinen jäsen.
Funeaun epätavallisen suora ja rehellinen näkemys päivänpolttaviin aiheisiin on herättänyt suurta hämmennystä kanssa sisarissa (kuin myös veljissä).
Me olemme yhtä suurta perhettä, ymmärsit sen tai et.
(Naurua)
Virhemarginaali
Virhemarginaaleihin voidaan työntää vaikka mitä ikävää. Virhemarginaalin osuuden (leveyden) on kuitenkin oltava mittaluokkaa ihminen.
Vasta avattaessa virhemarginaalilaatikko, ymmärretään, miksi se on olemassa.
Virheet ovat täydellisyyden elementtejä.
(Hirn)
Mjoo
No ei tätä nyt pidä ottaa aivan totena, sillä omasta mielestäni tekotaiteellinen ihmisten nollaus on aika tylsää. En itse saa mitään kiksejä siitä että olen parempi kuin muut yhteensä.
Se vain riepoo, että en näe kehitystä missään.
(Naurua)
Mjuu
Etenkin voisin heittää tähän pari "jutskaa," jotka ovat mua vituttaneet aina tässä kontekstissa.
Ensinnäkin se että naiset vievät tätä kompositiota, eli heiluttelevat jalkojaan ja plörisevät omiaan.
Sekä että että naiset (jälleen) korostuvat itsessään (joista n. puolikas promille edes osaa korostuksellisuuden taidon).
Todella väsyttävää.
Ehkä naisen taso määrää miehen tason. En osaa sanoa.
(Hirn)
Tämän kirjoitti Funeau
Miehen korostuksellisuuden olennaisin osuus.
Kun mä kundina kriippaan misua, sillä on housut täynnä pisua.
(Hihitystä)
Mjoo
Naiset ovat -tyylillä vedettynä tämä kuulostaisi tältä:
- Ai kun sulla on ihanat noi sun Trumpit!
- Kuinka itse pysyt noin kauniina vuodesta toiseen?
- Siis älyttömät lahkeet!
- Mä oon vaan mä. Poliittisesti korrekti.
- Et kai sä vaan käynyt Hulluilla Päivillä?
- Kyllä mä äänestämässä kävin.
- Sä oot niin... Jotain.
- Kiitos kiitos. Itsekin olet... Jotain.
- No en mä ole mielestäni just mitään. Ootsä nähnyt näitä?
(Näyttää keskustelupalstakuvia)
- No en tod... Mä en niin kuin silleen... keskustele.
- Siis miksi et? Sun pitää avata sun sydäntä, sielua ja... vittu viimekädessä itseäs.
(Naurua)
Funeaun autenttinen aamuvitutus on vaihtunut salamoinnin ja kaatosateen jälkeen läkähdyttäväksi iltapäivähelteeksi -jos ei oteta lukuun sitä että on jo ilta.
Kuten monella meistä.
(Naurua)
Minän ja toisen raja on jotenkin keinotekoinen ajatus. Ajatus saa minut tuntemaan itseni taivaalla lentäväksi linnuksi, jolle yritetään selittää, että maapallo on jaettu eri valtioihin. Onko tälle ajattelulle olemassa jokin diagnoosi?
Pari vuotta sitten näin unen, jossa koin suunnatonta kauhua. Se johtui siitä, että muut tiesivät minusta asioita, joita en ollut halunnut kertoa heille. En omalla nimelläni. Yhtäkkiä kaikki maailman ihmiset tiesivät minusta liikaa.
Kohautin olkiani. Enhän minä ollut koskaan kertonut itsestäni mitään.
Myöhempi elämäni todisti, ettei luovutetun tiedon määrä korreloi vastaanotetun reaktion kanssa. Luovutetun tiedon määrästä ja syvyydestä riippumatta suhtautuminen minuun peilaisi aina eniten reaktion tuottajan mielenmaisemaa.
Ihmislajin tarvitsee osata vain yksi asia:
Vettä ei kannata yrittää saada virtaamaan ylämäkeen. Laotse ymmärsi tämän ja antoi sille nimen wu wei, teoton toiminta. Luin Laotsen teoksen Tao te ching ollessani 19-vuotias mutta en silloin vielä ymmärtänyt wu wein voimaa ja lohdullisuutta. Ajatus kiehtoi minua kuitenkin suunnattomasti.
Nyt ymmärrän mitä wu wei tarkoittaa ja soisin muutaman muunkin sinkkupalstalaisen ymmärtävän sen. Mutta wu wei täytyy jokaisen ymmärtää itse! Wu weitä ei voi opettaa, koska silloin astuisi itse pois wu weistä.
Kriittistä massaa ei voi kerätä toiselle henkilölle.
Mjaa
Nähdäkseni olet istunut siinä kauemmin kuin itse Laotse näin on tehnyt.
Kokeile joskus sadetta. Sade ei petä, mutta hylkää.
(Hihitystä)
Sade on liian brutaalia.
Perhosen siiveniskut resonoivat enemmän minäkokemukseni kanssa.
Mjoo
Toteuta seuraava:
Potki alas (naarmuitta) exäsi desing-tuolit (jotka eivät mahtuneet hissiin), ja kanna ne kerrosta ylemmäs (kerros 9, toinen talo, toisenlainen postinumero, ja jonka hissiin ei sen suurempaa mahtunut), nykyisellesi (joka hän ei mahtunut enää hissiin, koska se oli varattu (tilavuudeltaan) ei hänelle, vaan minulle, matkalla alas.
Toteuttaako tämä konsepti millään lailla kuvailemastasi (lainatusta) ideasta siitä että vesi ei virtaa ylöspäin?
Tilaa verhoilija (halpa).
(Hihitystä)
Esineet ovat vain energian representaatioita.
Tuollainen tapahtumasarja osoittaa, että yhden ihmisen poistuttua elämästä ja toisen astuessa samaan tilaan täytyy hieman tietoisesti koordinoida energian (qi) virtausta.
Design-tuolien siirtäminen edustaa jotain, jonka joku kokee siirtämisen arvoiseksi edellisestä suhteesta uuteen, vaikka se aiheuttaa harmia ja vaivaa. Motiivina on jotain näkyvään statukseen liittyvää. Ratkaisevaa on, onko aloite säilyttämiseen tullut design-tuolit hankkineen henkilön eksältä vai tämän uudelta kumppanilta. Aloitteen tullessa uudelta kumppanilta (siis siltä joka ei ole ollut asianosaisena design-tuolien hankinnan aikaan) qi pääsee virtaamaan vapaammin. Tämä henkilö olisi järjestänyt tuolien siirron niin, ettei se olisi aiheuttanut ainuttakaan ongelmaa.
Mitään vanhaa ei kannata kantaa mukanaan, ellei siitä tule hyvä mieli.
Oman pään sisäinen virta on uskomattoman voimakas virtainen.
Turvallista pitää virta sisällä. Ulospäin sen suuntautuessa tulee sellainen harras olo.