Myöhään heränneet!

Anonyymi

Onko täällä muita jotka vasta nelikymppisenä ovat tajunneet pitävänsä naisista? Mun ensi ihastus oli tyttö kun olin 8.v ja aina olen ihaillut naisia. Mun nuoruudessa lesboudesta ei koskaan puhuttu enkä tietänyt tai tuntenut ketään lesbonuoria. Oli kuin heitä ei olisi olemassakaan. Kaikki ystäväni pitivät pojista ja ihmettelin mitä he oikein näkivät esim jonkun poikabändin jäsenissä. En koskaan tajunnut mistä oikein on kyse. Minulla oli jonkun verran yhden illan säätöjä poikien kanssa, mutta tajuan nyt että se oli ainoastaan oman viehätysvoimani testaamista. Nuoruudessani kuitenkin ihastuin kahteen poikaan, mutta ensimmäinen johtui siitä että hän ihastui minuun ja sain ihailua ensimmäistä kertaa. Tämä ihastus haihtui nopeasti. Toinen samasta syystä mutta syventyi ystävyydeksi, kumppanuudeksi ja avioliitoksi. Liittoni ei kestänyt ja erosimme. Ihastuin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla, naiseen, ja tajusin mitä olen menettänyt ja millaisia tunteita kuuluisi olla. Nyt olen aivan pihalla itseni kanssa. En tiedä olenko lesbo vai bi, onko sillä edes väliä. Uusi maailma vähemmistön joukossa pelottaa. Silti tuntuu että on uskallettava olla oma itsensä. Onko kellään neuvoja miten eteenpäin, ajatuksia, samoja kokemuksia?

154

3257

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mä oon vasta nyt viiskymppisenä heräämässä. Ohi mennen olen joskus ehkä 15 v sitten miettinyt, että jos tykkäisin naisista tuo olisi kyllä just mun makuun. Sitten n 3 v sitten huomasin että yksi nainen sai mun kiinnostuksen heräämään. Se oli sellaista itsekseni "mitä jos" ajattelua, että jos N pyytäisi ulos, menisinkö, miltä tuntuisi jos hän suutelisi.
      Nyt oon päässyt siihen saakka, että tunnustan itselleni olevani bi ja ihastunut, järjettömän ihastunut. Sen edemmäs en oo päässyt vielä. Mullakin takana ero yli 20 v sitten ja sen jälkeen ei yhtään vakavaa suhdetta, ehkä syynä se, etten tiennyt mitä haluan. En halua mihinkään lokeroon, haluan ajatella että löydän elämääni sen minulle oikean ihmisen. En tiedä uskallanko ikinä lähestyä ihastustani, siis niin että kertoisin kiinnostukseni ja sen hämmennyksen, jonka hän on aikaan saanut. Onneksi on...

    • Tää on ihana aihe ja joskus aiemminkin täällä ollut pohdiskelussa... minä olin viidenkympin kynnyksellä kun rakastuin naiseen, ja tajusin olevani lesbo... meidän suhde kesti vuoden verran, en edes tiennyt että ihminen voi olla niin onnellinen... harmittaa miten laput silmillä olen elänyt, elämä on jo loppusuoralla ja epätodennäköistä että enää loppuelämän kumppania löytää....
      Neuvoksi sinulle sanoisin, ei ole väliä oletko bi vai lesbo, elä niin että voit nauttia joka hetkestä...pidä pilke silmäkulmassa ja kun aika on, rakasta...

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Voi taivas, eihän viisikymppinen ole mitenkään elämänsä loppumetreillä! Siitähän se elämä vasta alkaa. Ei ole nuoruuden epävarmuutta että pitäisi olla jonkun tietyn mallin mukainen, ollaan jo taloudellisesti turvallisilla vesillä ja lapsetkin on jo kasvatettu tai ainakin isompia. Aikuinen nainen voi tässä iässä keskittyä pelkästään itseensä ja omien tarpeidensa huomioimiseen. Elämää on edessä vielä toinen mokoma. Se kannattaa käyttää niin että nauttii jokaisesta päivästä. Yrittää vaikka pakollakin lisätä jokaiseen päivään jotain uutta ja itselle mieluista tekemistä. Ja jokaiselle ihmiselle on olemassa ihan varmasti useitakin ns. sielunkumppaneita. Ei tarvitse riutua yksinään tai parisuhteessa joka ei anna sitä mitä itse tarvitsee. Rohkeasti vaan kontaktia jos tuntuu, että toinen kiinnostaa.


      • Anonyymi

        Siis ihmistä ei pitäisi laittaa mihinkään muottiin iän, sukupuolen, oletetun seksuaalisen suuntautuneisuuden tai muunkaan perusteella. Tai useinhan ihminen laittaa itsensä muottiin ja sitten ei uskalla muutoin kuin muotin mukaan.


    • Anonyymi

      Hyvää kesäistä päivää kaikille! Samaistun jonkin verran aloittajaan. Olen viisissäkymmenissä oleva nainen. Elin puolet elämästäni aviomieheni kanssa ja erosimme kolmisen vuotta sitten. Molemmat lapseni ovat jo aikuisia ja elämä on heillä hyvällä mallilla. Rakastuin pitkän avioliittoni aikana kaksi kertaa naiseen. Kummastakaan ei seurannut mitään suhdetta, toinen eteni katseiden ja pitkien halauksien tasolle ja tunsin kokevani taivaan! Tietenkin salasin rakastumiseni mieheltäni, koska en halunnut aiheuttaa ongelmia, koska lapset asuivat vielä kotona. En olisi voinut kuvitellakaan pettäväni miestäni teoilla, vaikka tunteeni ja ajatukseni olivat naisessa, rakkauteni kohteessa. Olen mieheni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja hänellä on jo uusi vaimokin. Minulla oli jo teini-iässä ollut ihastumisen tunteita joitakin naisia kohtaan. Poikien kanssa kävin treffeillä, koska niin kuului tehdä. Sitten tapasin mieheni ja ajattelin, että siinä on hauska, kunnollinen mies, joka ei juo itseään humalaan asti eikä ole väkivaltainen. Seksi oli sellaista kuin nyt seksi on, kiihoittuneisuutta. Kun kuulin ensimmäisen kerran naisten orgasmista, tein sellaisen itselleni. Mutta rakastunut en mieheeni ollut. Ymmärsin, mitä rakastuminen on, kun yhteisellä lomamatkallamme tutustuin kyseiseen rakkauteni kohteeseen, suomalaiseen naiseen. Kaihoiten muistelen häntä välillä vieläkin. En tiedä oliko hän lesbo, mutta suhteessa hän ei ollut, emmekä koskaan puhuneet ihmissuhteista mitään. Olen melko varma, että hän tunsi samoin minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan. Sitten hän kertoa muuttavansa pois Suomesta, enkä kuullut hänestä enää sen jälkeen. Sydämeni murtui pitkäksi aikaa, se oli aivan hirveää, koska en voinut näyttää surua kotonani. Itkin kuntopolulla ja salilla, eikä kukaan huomannut kyyneleitäni hikipisaroiden seasta. Olen viettänyt ihmissuhdeasioissa hiljaiseloa eroni jälkeen, etsinyt itseäni, kuka olen. Olenko hetero, bi vai lesbo? Olen miettinyt noita asioita pitkään ja nyt voin kaiken itsetutkiskelun jälkeen sanoa, että olen lesbo. Naista rakastava nainen. En ole koskaan ollut Pridessa, en ole uskaltautunut, olen vain haaveillut, että jonakin päivänä kävelen siellä elämäni rakkauden kanssa. Olen tutkinut, että Priden aikoihin on tapahtumia, joissa voi tutustua toisiin naisiin. Suoraan sanottuna ujostuttaa ja pelottaa lähteä mihinkään mukaan, kun kaikki on niin uutta enkä tunne ketään. Olen katsellut erilaisia dating-sivustoja ja minua eivät ne kiinnosta ollenkaan. Tunnen suorastaan suurta vastenmielisyyttä, että valikoidaan netistä ihminen kuin kaupan hyllyltä ja sitten hylätään tai hyväksytään. En usko sellaiseen. Tänä vuonna aion tulla mukaan kulkueeseen, ainakin kadun reunalle katsomaan, se olisikin jo iso askel. Kaunista juhannusta kaikille naista rakastaville naisille ja tietenkin iloista Pride-juhlaa.

      • Hienoa että olet löytänyt todellisen itsesi...nyt askel kerrallaan eteenpäin, löydät kyllä sen mitä etsit kun osallistut tilaisuuksiin missä muitakin lesboja liikkuu... ja rohkeasti pride-marssille, siellä tuntee olevansa omien joukossa... minun eka kerta oli viime vuonna ja ehdottomasti menen taas tänä kesänä...
        Tsemppiä sinulle...


      • Anonyymi

        Vähän kuin minun tarinani, ikääkin saman verran suunnilleen. Poikkeuksena se, että itse olen seurustellut kahden naisen kanssa, mutta ei niistä tullut mitään. Deittipalstat on aika surullisia paikkoja, ne ovat kuin Supermarketin lihatiski. Pitää olla tietyn pitunen, painonen, värinen, mieluusti lapseton kuudella kissalla.
        Välillä käyn katsomassa niitä ja totean, että ehkä on vaan totuttava yksinoloon.
        Itse olen ollut katsomassa Pridea, en marssimassa.


    • Anonyymi

      Heips minunkin puolesta!
      Näin päälle viisikymppisenä koen "myöhäisheränneen" lähinnä myöhäismyöntäneeksi ☺

      Itse olen kolmikymppisestä asti ollut avoin asian kanssa, mutta ei se meidän ikäisille aina lohtua tuo. Ei meidän sukupolvi kaikesta suvaitsevaisuudesta huolimatta osaa olla niin avoin kuin nykyajan nuoret. Tästä tullaan siihen, ettei kumppanin löytäminen ole kovin helppoa jos sellaista kaipaa ja kukas ei. Ja toisekseen, eipä tässä iässä halua riekkua enää baareissakaan.
      Tavallaan on tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta sitten on niitä päiviä jolloin olisi mukava kun olisi joku jossain.
      Monella myös työt, vuoro, vaikeuttavat hakeutumista yhteisiin tapahtumiin ja ennen kaikkea kynnys lähteä yssikseen.
      Deittipalstat ovat sitten toinen juttu, pari itsepintaista takertujaa opetti kiertämään ne kaukaa.
      Tämä ei ollut vastausta varmaan mihinkään, mutta ajatuksen virtaa tähän päivään.
      Hyvää " jussia" 😎

    • Anonyymi

      Olisi kiva tietää mikä on myöhäisin ikä kun joku on tullut kaapista, tai alkanut elää omannäköistänsä elämää.
      Niitähän on varmasti paljon jotka menevät asian kanssa hautaan.

    • Anonyymi

      Onhan se miehelle kaikkein pahin paikka jos vaimo lähtee toisen naisen mukaan.
      Ymmärtää vielä jos toisen miehen mukaan mutta ei sitä jos naisen.
      Terv. miehisyys mennyttä

      • Anonyymi

        Ei siitä kannata mitenkään itseensä ottaa. Ei liity miehisyyteesi mitenkään.


    • Vinkki: ET-lehden ehkä elokuun numerossa on juttu: kaapista ulos myöhemmällä iällä.

    • Anonyymi

      Hei! Kirjoitat kuin minun tarinaani. T
      Voin vakuuttaa, että vei aikansa käsitellä asiaa. Vieläkin on ihmeissään välillä. Läheisistäni vain harva tietää aiasta, eikähän se edes kelleen kuulu. Jokaisen oma asia.
      Omissa haaveissa olisi löytää se oma ihana nainen. Mulla liene vaan liian kovat vaatimukset, (raitis ja savuton) kun en halua sellaisia jotka juovat, ekasta tyttöystävästä hieman huonot muistot, varsinkin juuri juomisesta. Itse kum en juo, en halua juomisesta tykkäävää vierellenikään.
      Nauti elämästä, anna itsellesi lupa rakastaa.

    • Anonyymi

      Helsingin pride viikon ohjelmassa olisi näköjään tapahtuma myöhään heränneille. Siellä olisi paikalla naisia, jotka ovat olleet tai ovat yhä heterosuhteissa ja myöhemmin havainneet kiinnostuvan vain tai myös naisista. Tänne olisi ehkä hiukan matalampi kynnys mennä, kun moneen muuhun tapahtumaan.

      • Anonyymi

        Itse pitkän mietinnän jälkeen päätin mennä. Omalla kotipaikalla ei mitään tuollaista ja tilaisuus kiinnosti. En ole koskaan ollut missään tuollaisissa tilaisuuksissa ja nyt rohkaistuin. Sydän hakkasi sataa kun ajelin Hämeentielle bussilla, vähän myöhässä kyllä. Ylpeänä siitä että rohkaistuin ja tapaisin muita samassa tilanteessa olevia.
        Soitin heidän summeria ja kuuntelin kun kello soi heille. Odotin ja odotin ja kuuntelin soittoa.
        Mitään ei kuulunut, eikä ovi auennut. Jäin varttumaan että tulisko joku avaamaan oven, mutta ei.
        Hetken odotin ja tajusin tuloni turhaksi. En päässyt sisään. Nyt istun kahvilassa Kampissa ja myönnän, että harmittaa ihan hirveästi. En ikinä enää mene tuollaiseen tilaisuuteen.

        Tulo-ohjeessa olisi voinut mainita saako 16.30 jälk.tulla, eikä vain ohjeita siitä, onko esteetön kulku, hissi ym.

        T. Todella pettynyt


      • Anonyymi

        Olipa ikävää. Itse en ehtinyt lainkaan. Mutta ehkä joku paikalla ollut osaa kommentoida, oliko noin tiukka linja.


      • Anonyymi

        No kyllä, harmitti kyllä, koska jos se esim.nuorille on helppoa, tai heille jotka ovat suuntautumisensa aina tienneet, niin fine, mutta itselle se ei ole helppoa ollut ja sitten kun rohkaistuu, tuntuu että tuli täystyrmäys.
        En tiedä onko myöhäisheränneille missään kokoontumisia. Koska olis kiva tavata javaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan/vien kanssa.


      • Anonyymi

        Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.


      • Anonyymi

        Juuri näin! Mistä päin olet?


      • Anonyymi

        Helsingistä. Mitäs muut myöhäisheränneet ovat?


      • Anonyymi

        Sama juttu 😊.
        Oletko menossa katsomaan Prideä/marssimaan? Mä meen vaan katsomaan.

        Olis kyllä kiva vaikka tutustua, niin vois vaihtaa ajatuksia. "Saman henkisiä" kavereita ei oikein ole.


      • Anonyymi

        En pääse pride, meen lauantaina hautajaisiin. Muuten saattaisin mennä katsomaan.
        Uudet ystävät, ilman mitään sen kummempia odotuksia, olisi kyllä mukavia.


      • Anonyymi

        Mulle voi laittaa meiliä myohaanherannyt ja tämän paikan lopputunnukset jos haluaa lähteä vaikka kahville tms.vaihtamaan ajatuksia.
        Ja siis ne joita aihe koskettaa jotenkin, ei millekkään feikeille, eikä miehille.


      • Anonyymi

        No ni, laita vaan jos haluat. Ajatuksiahan voi vaihtaavaikka meilitse, ellei halua tavata .😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllä, harmitti kyllä, koska jos se esim.nuorille on helppoa, tai heille jotka ovat suuntautumisensa aina tienneet, niin fine, mutta itselle se ei ole helppoa ollut ja sitten kun rohkaistuu, tuntuu että tuli täystyrmäys.
        En tiedä onko myöhäisheränneille missään kokoontumisia. Koska olis kiva tavata javaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan/vien kanssa.

        Kun näkee joitakin parikymppisenä jo vakiintuneita lesboja niin tulee mieleen kestävätkö nuo suhteet. Jotenkin ajattelee että ehkä parikymppisenä kannattaisi elää ensin hetki ihan omillaan. Mutta tämä onkin nelikymppisen mietteitä ja nuorelle kaikki on paljon yksinkertaisempaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helsingistä. Mitäs muut myöhäisheränneet ovat?

        Täällä yksi myöhäisherännyt Keski-Suomesta. Istun juuri bussissa matkalla isolle kirkolle Pride-viikonlopun viettoon :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.

        Yksilöllisiä eroja toki on, mutta useimmat naiset pitävät etenkin aluksi kohteliaasta ei liian päällekäyvästä lähestymisestä. Hyvien tuttujen kesken toimitaan vapaammin, useimmille naisille toisen osapuolen tunteminen ja suhteen läheisyys vaikuttaa merkittävästi. Keskustelutilanteessa on hyvä ja pitääkin sanoa mielipiteensä, mutta useimpien naisten kanssa kannattaa välttää suoraa vastakkainasettelua ja riitelyä, etenkin jos toivoo lähiaikoina seksuaalista kontaktia. Tästä on poikkeuksia, mutta ei kannata ottaa riskiä ellei ole kokemusta. Naiset pitävät yleensä yksilöllisestä huomioimisesta, mutta eivät pintapuolisesta mielistelystä. Useimmat naiset eivät kerro suoraan millaista käytöstä toivovat toiselta, joten kannattaa harjoitella lukemaan rivien välejä ja nonverbaalista viestintää hyvin. Naiset eivät yleensä pidä yleistyksistä, siis tällaisista kuin tämä kommentti;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksilöllisiä eroja toki on, mutta useimmat naiset pitävät etenkin aluksi kohteliaasta ei liian päällekäyvästä lähestymisestä. Hyvien tuttujen kesken toimitaan vapaammin, useimmille naisille toisen osapuolen tunteminen ja suhteen läheisyys vaikuttaa merkittävästi. Keskustelutilanteessa on hyvä ja pitääkin sanoa mielipiteensä, mutta useimpien naisten kanssa kannattaa välttää suoraa vastakkainasettelua ja riitelyä, etenkin jos toivoo lähiaikoina seksuaalista kontaktia. Tästä on poikkeuksia, mutta ei kannata ottaa riskiä ellei ole kokemusta. Naiset pitävät yleensä yksilöllisestä huomioimisesta, mutta eivät pintapuolisesta mielistelystä. Useimmat naiset eivät kerro suoraan millaista käytöstä toivovat toiselta, joten kannattaa harjoitella lukemaan rivien välejä ja nonverbaalista viestintää hyvin. Naiset eivät yleensä pidä yleistyksistä, siis tällaisista kuin tämä kommentti;)

        Joo ja jos kiinnostuu tuntemattomasta naisesta, kannattaa yrittää ensin tutustua häneen kaverina ja siitä vähitellen edetä. Monesti naiset kiinnostuu ystävistään ja muista lähipiiriin kuuluvista, joten se ei rajaa mitään jatkoa pois. Aluksi voi ehdottaa esim yhteistä kävelyä, leffaa, kahvittelua tms. Kannattaa olla tosi aloitteellinen tapaamisten ehdottamisessa, se joka kiinnostuu ekana vie asiaa aluksi eteenpäin, muuten ei yleensä tapahdu mitään. Leikillinen lähestyminen ja huumori miellyttää monia naisia ja sitä kannattaa harrastaa jos osaa. Jos joku ei siitä tykkää, sen huomaa kyllä heti. Ja muutenkin kannattaa välttää kaikkea jankkaamista ja painostamista ja sen sijaan pitää vuorovaikutus avoimena ja silleen kevyenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmasti olisi ainakin tarve myöhäisheränneiden tapaamisille, voisi samassa tilanteessa olevien kanssa pohtia asioita ja tunteita. Ne kun hämmentää eikä niistä oikein osaa ystävillekään puhua. Tulee tunne että en kuitenkaan ole kokeillut suhdetta naiseen, miten voin puhua ystäville, että ehkä haluaisin parisuhteen naisen kanssa. Että entä sitten jos lopulta en haluakaan.. Olisi tarpeen purkaa näitä tuntemuksia saman kokevien kanssa. Ja tietty myös puhua ihastuksesta, saada vinkkejä miten lähestyä häntä jne.

        Onko näitä tapaamisia jossakin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko näitä tapaamisia jossakin?

        Tuliko siitä tapaamisesta mitään josta puhutiin kesällä?


      • Olipas mielenkiintoset artikkelit. Kiitti linkkien jakamisesta 😊


    • Anonyymi

      myohaanherannyt, laitan sulle meiliä lähiaikoina. Olisi kivaa tavata muita samassa tilanteessa olevia tai vaikka vaan kirjoitella. T. AP

      • Anonyymi

        Kiva juttu, laita ihmeessä. Itse myös kaipaisin juttukaveria samassa tilanteessa olevista/vasta.
        😊


    • Anonyymi

      Hyvä jos löydätte juttukavereita samassa tilanteessa eläviltä, koska meissä aina itsensä lesboiksi tietäneissä on niin moneen junaan ihmisiä,. Jotkuthan eivät hyväksy myöhään heränneitä porukoihin lainkaan janäyttävät sen teoilla, käytöksellä ja kommentein.. Se on syvältä. Luulis että kun itse kuuluu seksuaalivähemmitöön ja tietää miten paljon shittiä saa niskaan, niin hyväksyy myös myöhään heränneet. Onnea teilla, hienoa jos tapaatte samassa tilanteessa olevia ja saatte uusia näkökulmia asioihin.

    • Anonyymi

      Naisasialiitto Unionilla on bi-naisten ryhmä, johon voi mennä juttelemaan seksuaalisuudesta kuka vaan nainen ja Sateenkaariperheillä oli kevään ajan Myöhäisheränneet, en tiedä jatkuuko syksyllä. Ovikelloa kannattaa soittaa uudelleen jos ryhmä on jo alkanut eikä kukaan tiennyt odottaa ketään. Paras vertaistuki on samassa tilanteessa olevat eli laittakaa toisillenne viestiä ja menkää kahville :)

    • Anonyymi

      Muistakaa huolehtia tietoturvasta! Esim. Fb:iin ja Messengeriin voi kuka tahansa harrastelijapsykopaattistalkkerikäärme murtautua melko helposti.

      • Anonyymi

        Tää on hyvä vinkki. Varsinkin noita stalkkerikäärmritä tuntuu olevan.


      • Anonyymi

        Juuri näin. Sama koskee sähköposteja, whats uppia jne. Ja muistakaa, että jokainen viestinne on luettavissa aina siis aina tiettyjen tahojen toimesta. On ollut pidemmänkin aikaa. Ja puhelimessa ei kannata hölistä liikaa eikä tulevista sijaintitiedoista antaa liikaa tietoa. Tulevista opiskelu&työpaikkasuunnitelmistakaan ei kannata liikaa höpistä ja muistakaa, että joka puolella on laitteita kuuntelemassa.

        Harrastelijoita kieroja ja ilkeitä on vielä sitten erikseen. Että olkaa varuillanne. Googlettakaa säännöllisin väliajoin oma nimenne. Facebook on tosi kiero, että suosittelisin yleisesti laittamaan noita bile sun muita ilmoja muualle.

        Jo vuosia on jo ollut miehiä, jotka esiintyvät naisina ja deittipalstojen ylläpitokin voi olla tosi kieroja.


    • Anonyymi

      Ihan rohkaisuna kaikille myöhään heränneille. Vaikka olen aina tiennyt mitä olen ja myöntänytkin sen, niin heteronormatiivisen käyttäytymisen ja elämän muuttaminen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää. Ei se myöskään ollut mitenkään kammottavan vaikeaa, ainakaan omalla kohdallani, mutta vaati paljon uskallusta.

      Vielä pari vuotta sitten ihmettelin miten ikinä tutustuisin kehenkään naiseen tällä iällä ja menikö tämä juna jo. Tänään aamulla ihmettelin sitä, miten luontevaa on syödä aamiaista tuoreen avovaimoni kanssa ennen kuin molemmat lähtevät töihin. Olen rakastuneempi kuin ikinä.
      Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet yhtä tuskailua, toivoa, pettymyksiä ja nousuja. Ja kaikki on takuulla sen arvoista. On kuin olisin saanut kokonaan uuden elämän.

      p.s. Kävin viime vuonna Pridessä ensi kertaa ja oli hyvin hauskaa. Juttelin toisen myöhäisheränneen kanssa, ja pidämme yhteyttä edelleen. Ensimmäisen tyttöystävän löysin kaveripiiristä ja tämän nykyisen deittisivustolta, joten sekin on mahdollista. :)

      • Anonyymi

        Eli minkä ikäinen olet?


      • Anonyymi

        Ihan sinänsä kai tarpeetonta jatkoa tuohon aamulla (klo 10:27) kirjoittamaani tekstiin.
        On hiukan hassua käyttää sanaa "tyttöystävä" päälle kolmevitosesta naisesta, mutta "naisystävä" on myös jotenkin koominen. En tiedä miksi. "Kumppani" on toki järkevämpi, tosin vaatii jo jonkinlaista vakiintuneisuutta. Nykyinen sukupuolineutraalli "avokki" tai suora "avovaimo" on kyllä paras. Monella tapaa. <3


      • Anonyymi

        Mitenköhän tuosta putosi pois aiempi vastaukseni? Siis olen neljäkymmentä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenköhän tuosta putosi pois aiempi vastaukseni? Siis olen neljäkymmentä.

        Tämä ketju on jo kesältä. Mutta kirjoitan silti.

        Itse viime viikolla tutkin kuka on profiiliani tutkinut treffi-palstalla ja siellä oli yksi nainenkin käynyt katsomassa ilmoitustani. Tuli heti tunne, että tuolle on vastattava. Kirjoitin hälle pienen viestin elämästäni ja nainen vastasi. Siitä se sitten lähti. Viestit kulkevat edelleen ja monta kertaa päivässä. Tunteita on tullut meille kummallekin. Tuntuu, että hänen kanssaan on hyvä olla.

        Tosin välillä miettii mitä oma lähipiiri tästä tykkää, että olenkin nyt yhdessä naisen kanssa. Päätynyt olen siihen, etten puhu tästä tilanteesta heille ainakaan toistaiseksi. Koska jokaisella oma elämänsä. Mitä tämä ylipäätään heille kuuluu. Noh toki tietysti lasteni kautta tämä asia voi jossain vaiheessa kantautua lähipiirille, mutta se on sitten sen ajan juttu.

        Kyllähän itsekin haluaisin kirjoitella muitten myöhäisheränneitten kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ketju on jo kesältä. Mutta kirjoitan silti.

        Itse viime viikolla tutkin kuka on profiiliani tutkinut treffi-palstalla ja siellä oli yksi nainenkin käynyt katsomassa ilmoitustani. Tuli heti tunne, että tuolle on vastattava. Kirjoitin hälle pienen viestin elämästäni ja nainen vastasi. Siitä se sitten lähti. Viestit kulkevat edelleen ja monta kertaa päivässä. Tunteita on tullut meille kummallekin. Tuntuu, että hänen kanssaan on hyvä olla.

        Tosin välillä miettii mitä oma lähipiiri tästä tykkää, että olenkin nyt yhdessä naisen kanssa. Päätynyt olen siihen, etten puhu tästä tilanteesta heille ainakaan toistaiseksi. Koska jokaisella oma elämänsä. Mitä tämä ylipäätään heille kuuluu. Noh toki tietysti lasteni kautta tämä asia voi jossain vaiheessa kantautua lähipiirille, mutta se on sitten sen ajan juttu.

        Kyllähän itsekin haluaisin kirjoitella muitten myöhäisheränneitten kanssa.

        Oletko ajatellut mitä toinen osapuoli on mieltä suhteen salailusta? Itse en ainakaan suostuisi mihinkään salasuhteeseen, enkä usko kovin monen muunkaan nykyaikana suostuvan.


    • Anonyymi

      Mua ei ainakaan haittaa vaikka joku on myöhään herännyt.

    • Anonyymi

      Täällä yksi lisää. Ihana lukea positiivisia kokemuksia, joissa näkyy itsensä löytäminen. Oma elämä on tällä hetkellä täynnä "ruuhkavuosia", joihin mahtuu lapset, harrastus, koti ja työ, josta haaveilen uraa. Teininä jo tiesin tykkääväni tytöistä, mutta jokin normiuskollisuus ja halu vakiintua ajoivat heterosuhteeseen. Eron jälkeen olen myöntänyt itselleni kuka olen, mutta pelkään etten pääse sitä toteuttamaan. Ei sillä, olen onnellinen näinkin, mutta silti mieltäni kaihertaa ajatus siitä, että mitä jos..?

      • Anonyymi

        Miksi ajattelet ettet pääsisi toteuttamaan, lastenko takia?


    • Anonyymi

      Minulle asia ”kirkastui” kolmekymppisenä. Mielenkintoista lukea vastaavia kokemuksia. Itselläni ei tilanne tällä hetkellä ole mitenkään helppo.

      • Anonyymi

        Minkälainen tilanne sulla on?


      • Anonyymi

        Täällä yksi, jolle se todella kirkastui nelikymppisenä. Jotenkin vaan se kuva, että aina sukupuolisen suuntauksensa tienneet lesbot eivät hyväksy meitä.
        Toinen minkä olen huomannut, niin miten tuntuu, että kaikilla lesboilla on kissa-4 kissaa, tai ketusti lapsuuden ongelmia tai päihdeongelma. Tai sitte mä oon vaan kohdannut just nuo..

        Itse kaipaisin vain kivaa tavallista, poikamaista naista, jolle parisuhde on tärkeä ja molemmat sen osapuolet.


      • Anonyymi

        Itse ollut aina tietoinen tästä ominaisuudesta itsessäni. Mutta 37 vuotiaana se kirkastui, ja olenkin enemmän lesbo, kun olin koskaan ajatellut.
        Nyt mietin miten elämäni tästä eteenpäin järjestän. Mies on ja lauma lapsia.
        Päivisin mietin vain naisia, tai yhtä.
        No joo ja iltaisin, oikeastaan koko ajan..
        Mieheltä lupa tapailla naisia, Sillain.
        Hän tahtoo pitää mut silti itsellään, mutta musta tuntuu, että oon häkissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse ollut aina tietoinen tästä ominaisuudesta itsessäni. Mutta 37 vuotiaana se kirkastui, ja olenkin enemmän lesbo, kun olin koskaan ajatellut.
        Nyt mietin miten elämäni tästä eteenpäin järjestän. Mies on ja lauma lapsia.
        Päivisin mietin vain naisia, tai yhtä.
        No joo ja iltaisin, oikeastaan koko ajan..
        Mieheltä lupa tapailla naisia, Sillain.
        Hän tahtoo pitää mut silti itsellään, mutta musta tuntuu, että oon häkissä.

        Lähes samanlainen tilanne itselläni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähes samanlainen tilanne itselläni.

        Mistä päin Suomea olet?
        Olis kiva keskustella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä päin Suomea olet?
        Olis kiva keskustella.

        Etelä-Suomesta, en ole pk-seudulta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etelä-Suomesta, en ole pk-seudulta.

        Niin mäkin. Riihimäen ja Toijalan väliltä.
        Kiinnostaisiko sua keskustella enemmän?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mäkin. Riihimäen ja Toijalan väliltä.
        Kiinnostaisiko sua keskustella enemmän?

        Keskustellaan vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskustellaan vaan.

        Miten löydän sut?
        Ootko Qruiseriin kirjatunut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten löydän sut?
        Ootko Qruiseriin kirjatunut?

        En oo, ei oo mun paikkoja noi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En oo, ei oo mun paikkoja noi.

        Mistä löydän sut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä löydän sut?

        Kerro sinä, mistä sinut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälainen tilanne sulla on?

        Puoliso, lapset, talo. Isoja asioita, jotka eivät kosketa vain minua.


    • Anonyymi

      Oletteko täysin kaapissa? Kohtuu vaikea löytää aikuisena seuraa jos ei pysty olemaan avoin.

      • Anonyymi

        Olen pahasti samaa mieltä.


      • Anonyymi

        En täysin. Suurimmalle osalle kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En täysin. Suurimmalle osalle kyllä.

        Ootko kokeillut esim, jotain palstoja?
        Ne tutuista jotka sut tunnistaa kuvasta, ovat siellä samasta syystä, kuin sinä,joten ulos kaapista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ootko kokeillut esim, jotain palstoja?
        Ne tutuista jotka sut tunnistaa kuvasta, ovat siellä samasta syystä, kuin sinä,joten ulos kaapista.

        Eipä oo tullu kokeiltua.


    • Anonyymi

      Kiinnostaisi onko pääkaupunkiseudulla tapaamisia myöhään heränneille?

      • Anonyymi

        Myöhäisheränneiden tapaamisia on sateenkaariperheiden tiloissa kerran kuussa ainakin tänä syksynä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myöhäisheränneiden tapaamisia on sateenkaariperheiden tiloissa kerran kuussa ainakin tänä syksynä.

        Järjestetäänkö näitä tapaamisia vielä esim. virtuaalisina?


    • Anonyymi

      Just näin jollain sivustolla, että on tulossa ensi kuussa virtuaalitapahtuma tms. myöhäänheränneille. Täytyypä etsiä se uudestaan, en muista päivämäärää.

      • Anonyymi

        Turun seudun Setalla ainakin on etätapaamisia, seuraava pitäisi olla huomenna. Kamerat joutuu laittamaan päälle, että aivan anonyymi ei voi olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turun seudun Setalla ainakin on etätapaamisia, seuraava pitäisi olla huomenna. Kamerat joutuu laittamaan päälle, että aivan anonyymi ei voi olla.

        Minkä moinen teidän tapaaminen oli ja pääseekö vielä mukaan seuraaviin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turun seudun Setalla ainakin on etätapaamisia, seuraava pitäisi olla huomenna. Kamerat joutuu laittamaan päälle, että aivan anonyymi ei voi olla.

        Oliko kukaan tässä mukana?


    • Anonyymi

      Täällä yksi. Salama iski alle viikko sitten. 39-vuotias yhden lapsen äippä. Tajusin tykkääväni myös naisista. Lahdessa asustelen ja parisuhteessa elelen. :O Olisi tosi kiva päästä juttelemaan asiasta. :)

      • Anonyymi

        Voidaan varmaan tässä ketjussa aloittaa juttelu, kun ei noita muitakaan paikkoja liiemmin ole.
        Itse olen alle 40 v nainen, joka on nyt tajunnut elämän rajallisuuden ja aloittamassa omannäköistä elämää. Ja toiveena siis parisuhde naisen kanssa. Ero miehestä ja perhe-elämän uudelleen järjestely menossa.
        Vaikuttaa samanlaisessa tilanteessa olevia olevan paljon, olisi mukava vaihtaa ajatuksia. Että kuinka paljon ja monenlaisia tunteita tähän elämänvaiheeseen mahtuukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voidaan varmaan tässä ketjussa aloittaa juttelu, kun ei noita muitakaan paikkoja liiemmin ole.
        Itse olen alle 40 v nainen, joka on nyt tajunnut elämän rajallisuuden ja aloittamassa omannäköistä elämää. Ja toiveena siis parisuhde naisen kanssa. Ero miehestä ja perhe-elämän uudelleen järjestely menossa.
        Vaikuttaa samanlaisessa tilanteessa olevia olevan paljon, olisi mukava vaihtaa ajatuksia. Että kuinka paljon ja monenlaisia tunteita tähän elämänvaiheeseen mahtuukaan.

        Hei, minä olen myös mh lesbo. Olen 4-kymppinen kahden lapsen äiti ja ajattelen monella tapaa kanssasi samoin. Ero on vireillä, oma asuntokin on. Lasten arki on vielä muuttamatta ja ennen sitä nyt mietityttää, olenko tekemässä oikean ratkaisun. Kuulisin mielelläni teidän muiden ajatuksia ja kokemuksia asiasta.


    • Anonyymi

      Instagramissa on julkinen tili aiheesta: sateenkaarensavyja ! Kannattaa lukea.

      • Lueskelin näitä ja löysin paljon samoja tunteita, kun itsellä ollut.

        Kiitos, kun jaoit!


    • Anonyymi

      Ihastuin teini-ikäisenä mm. naisopettajaani, äitini ystävättären jne. Ihastuksia ei ollut paljon, mutta aina samaan sukupuoleen. Itse en tätä oikein tajunnut, vaan ajattelin, että ihan normaalia. Pojista en juurikaan ollut kiinnostunut. Vuodet kului ja menin valtavirran mukana, en kuitenkaan seurustellut koskaan sen kummemmin naisten kuin miestenkään kanssa. Vasta 24- vuotiaana tapasin mieheni ja olemmekin olleet yhdessä 37v.
      Täyttäessäni 50- vuotta, koin uuden ihastumisen. Alkuun en kyllä ollut ihastunut, mutta uusi ystäväni, minua yli 20- vuotta nuorempi, halusi tapailla minua jatkuvasti. Jotenkin aloin ymmärtää, että hän oli minusta kiinnostunut. Pikkuhiljaa ihastus oli molemminpuolista. Homma ei kuitenkaan edennyt koskaan halauksia ja pusuja pidemmälle. Ollaan tunnettu yli kymmenen vuotta ja nyt tuntuu, että tunteet alkavat hänen puoleltaan hiipua. Olemme kyllä hyviä ystäviä, mutta siinä se taitaa olla. Koskaan ei ole ollut mitään kenenkään muun kanssa.
      Voiko olla niin, että elämässäni on vain tämä yksi ihastus ja kun siitä ei tule mitään, niin tunteet muita naisia kohtaan vain häviävät? Voisiko tästä vielä myöhemmin tulla jotain? Näitä pohdin ja salaa toivonkin. Ollaan tosiaan vielä hyviä ystäviä ja hän tietää kyllä tunteeni häntä kohtaan, eikä silti ole kadonnut.

      • Anonyymi

        61-vuotiaana tiedät jo varmaan, ettei elämässä tapahdu mitään salaa toivomalla.


      • Anonyymi

        Entä jos onkin pitkästi päälle 60, eläkeiässä jo, eikä ole vielä suudellutkaan naisen kanssa. Miten tästä eteenpäin? Ihastumisia on ollut puoleltani, kukaan ei vain tunnu huomaavan. Naiset eivät katsele, eivät lähesty. Mikä mahtaa olla syynä? Vapaakin olen ollut lähes tulkoon aina, kaksi lyhyttä suhdetta miesten kanssa heidän aloitteestaan. En ole koskaan piitannut miehistä kuin kaverin tapaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos onkin pitkästi päälle 60, eläkeiässä jo, eikä ole vielä suudellutkaan naisen kanssa. Miten tästä eteenpäin? Ihastumisia on ollut puoleltani, kukaan ei vain tunnu huomaavan. Naiset eivät katsele, eivät lähesty. Mikä mahtaa olla syynä? Vapaakin olen ollut lähes tulkoon aina, kaksi lyhyttä suhdetta miesten kanssa heidän aloitteestaan. En ole koskaan piitannut miehistä kuin kaverin tapaan.

        Naiset olisivat katselleet ja lähestyneetkin sua jo monta kertaa, jos olisit sitä lajia. Sun on toimittava itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naiset olisivat katselleet ja lähestyneetkin sua jo monta kertaa, jos olisit sitä lajia. Sun on toimittava itse.

        Jaa mitä lajia? Teillä nuoremmilla taitaa olla vapaampaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa mitä lajia? Teillä nuoremmilla taitaa olla vapaampaa.

        Olen ikätoverisi. Kannattaa uskoa suosiolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ikätoverisi. Kannattaa uskoa suosiolla.

        Mikä tälle mahtaa, en rohkene lähestyä ensimmäisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä tälle mahtaa, en rohkene lähestyä ensimmäisenä.

        Mene aikuisten naisten tilaisuuksiin, kun niitä joskus taas alkaa olla. Katso ettet istu siellä tuppisuuna. Voit silti joutua tekemään aloitteen.


      • Anonyymi

        Miksi odotat uutta ihastusta jos sinulla on jo se vuosia kestänyt ihastus. Selvitä voisko suhde hänen kanssa edetä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi odotat uutta ihastusta jos sinulla on jo se vuosia kestänyt ihastus. Selvitä voisko suhde hänen kanssa edetä.

        Samaa mieltä olen. Hän on voinut ajatella, että varatun kuuluu tehdä aloite, jos haluat edetä ja suhdetta syventää, eikä ole siksi enemmän aktiivinen ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä olen. Hän on voinut ajatella, että varatun kuuluu tehdä aloite, jos haluat edetä ja suhdetta syventää, eikä ole siksi enemmän aktiivinen ollut.

        Tai ainakin näyttää selkeämpää kiinnostusta edetä..


    • Anonyymi

      Entä sitten jos ei löydä ketään naista?

      • Anonyymi

        Et olisi ainoa. Ennen kuin heittää kirvestä kaivoon, kannattanee katsastaa myös naapurin metsästysmaat. Jos ruotsi taipuu.


    • Anonyymi

      Täällä yksi myöhään herännyt/asian itselleen myöntänyt 40-vuotias kahden lapsen äiti. Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan kertovani kenellekään, etten ole hetero, mutta viime kuukausien aikana ahdistuneisuus ja tyytymättömyys omaan tilanteeseeni kasvoi niin suureksi, että kerroin asian miehelleni. Tämä tuli hänelle täytenä yllätyksenä ja on vaatinut paljon sulattelua. Nyt tilanne on se, että ero on ainoa vaihtoehto. Onneksi olemme hyvissä väleissä kuitenkin. Olen sittemmin vielä asiasta jutellut muutaman läheisen kanssa ja saanut paljon tukea ja ymmärrystä. Kaikenlaisia tunteita on noussut pintaan; helpotusta, mutta myös paljon pelkoa ja syyllisyyttä. Miten tästä eteenpäin? Olisi ihana saada vertaistukea saman kokeneilta tai samassa tilanteessa olevilta. Olisiko kellään vinkata mitään ryhmää, tai löytyisikö täältä joku jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia?

      • Anonyymi

        Kannattaa lukea kirja Entiset heterot, löytyy ainakin Nextstorystä, ehkä myös Bookbeatista. Siinä mainitaan myös myöhäisheränneiden fb-ryhmä, Projekti Q. En tiedä onko jotain etätapaamisia, tapaamisia on ollut ainakin Sateenkaariperheet ry:llä ja Turun seudun Setalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa lukea kirja Entiset heterot, löytyy ainakin Nextstorystä, ehkä myös Bookbeatista. Siinä mainitaan myös myöhäisheränneiden fb-ryhmä, Projekti Q. En tiedä onko jotain etätapaamisia, tapaamisia on ollut ainakin Sateenkaariperheet ry:llä ja Turun seudun Setalla.

        Tuon kirjan olenkin jo lukenut. Kiitti vinkistä tuosta fb-ryhmästä. Pitääpä laittaa liittymispyyntö😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa lukea kirja Entiset heterot, löytyy ainakin Nextstorystä, ehkä myös Bookbeatista. Siinä mainitaan myös myöhäisheränneiden fb-ryhmä, Projekti Q. En tiedä onko jotain etätapaamisia, tapaamisia on ollut ainakin Sateenkaariperheet ry:llä ja Turun seudun Setalla.

        Minkähän ikäisiä jäseniä tässä ryhmässä mahtaa olla? Itse kun olen jo lähempänä seitsemääkymmentä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkähän ikäisiä jäseniä tässä ryhmässä mahtaa olla? Itse kun olen jo lähempänä seitsemääkymmentä.

        Siellä Face-ryhmässä on ihan kaiken ikäistä väkeä, sekaan sopii varmasti. Itsellä kokemusta myös yhdessä live-ryhmässä käymisestä, ja siellä oli itse asiassa useampiakin n. 60-vuotiaita. Näitä live-tapaamisia myöhäänheränneille on ainakin isoimmissa kaupungeissa, usein Setan toimintana. Tosin koronan takia taitavat olla nyt pääosin tauolla. Tosi hyvää ajatustenvaihtoa ja vertaistukea on tarjolla sekä somessa että liveryhmissä. Suosittelen lämpimästi!


    • Anonyymi

      Missä teitä myöhään heränneitä voisi tavata?

      • Anonyymi

        Muakin kiinnostaisi vapaat myöhäänheränneet.


      • Anonyymi

        Onko Pohjois-Pohjanmaan alueella myöhään heränneitä?


    • Anonyymi

      Pitää järjestää myöhäänheränneitten tapaaminen! Täällä siis yksi lisää, olen juuri saanut erokuviot alulle ja henkisesti ollut vapaa jo vuosia. 38 v Helsinki.

      • Anonyymi

        Täälläkin on, yritän tsempata itseni tulemaan jos järjestätte tapaamisen.


      • Anonyymi

        Saavatko varttuneemmatkin tulla tähän tapaamiseen? Ikäeroa sinuun kolmisenkymmentä vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saavatko varttuneemmatkin tulla tähän tapaamiseen? Ikäeroa sinuun kolmisenkymmentä vuotta.

        Ja voiko tulla ryhmään vaikka ei ole myöhäänherännyt kun on keski-ikäinen.. haluaako myöhäänherännyt tutustua vain myöhäänheränneeseen vai kävisikö keski-ikäinen lesbo myös


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja voiko tulla ryhmään vaikka ei ole myöhäänherännyt kun on keski-ikäinen.. haluaako myöhäänherännyt tutustua vain myöhäänheränneeseen vai kävisikö keski-ikäinen lesbo myös

        Keski-ikäinen lesbo sopii hyvin! Persoona ja kemiat tärkeimmät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keski-ikäinen lesbo sopii hyvin! Persoona ja kemiat tärkeimmät.

        Itse en menisi sellaiseen tapaamiseen, mikä olisi suunnattu nimenomaan myöhäisheränneille. Ajattelisin että se on vertaistukitapaaminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en menisi sellaiseen tapaamiseen, mikä olisi suunnattu nimenomaan myöhäisheränneille. Ajattelisin että se on vertaistukitapaaminen.

        Miksei voisi mennä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei voisi mennä?

        No juuri siksi, että se on tarkoitettu tietylle ryhmälle vertaistukitapaamiseksi. Eri jos olisi kaikille tyyliin naisista pitävien naisten tapaaminen. Olen kyllä ristiriitaisesti tälle ollut joskus lesboille suunnatussa tapaamisessa, vaikka en ole lesbokaan mutta se on jotenkin eri asia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No juuri siksi, että se on tarkoitettu tietylle ryhmälle vertaistukitapaamiseksi. Eri jos olisi kaikille tyyliin naisista pitävien naisten tapaaminen. Olen kyllä ristiriitaisesti tälle ollut joskus lesboille suunnatussa tapaamisessa, vaikka en ole lesbokaan mutta se on jotenkin eri asia.

        Samaa mieltä tästä. Pitää tuoda jotenkin ilmi tapahtuman nimessä, jos on muillekin kuin myöhäänheränneille, ei sinne muuten muita tule.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en menisi sellaiseen tapaamiseen, mikä olisi suunnattu nimenomaan myöhäisheränneille. Ajattelisin että se on vertaistukitapaaminen.

        Samaa mieltä! Vertaistuki ja seuranhaku eri asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä! Vertaistuki ja seuranhaku eri asioita.

        Voihan myöhäisheränneet sieltä seuraakin löytää toisistaan, mutta se on eri juttu kuin jos ulkopuolinen menisi tapaamiseen.


      • Anonyymi

        Koska tästä tapaamisesta sovitaan? Olisi hyvä jo näin ajoissa päättää ajankohta ja paikka, että mahdollisimman moni pääsee tulemaan.


    • Anonyymi

      Mitä mieltä olette muut myöhään heränneet, olisiko neuvon pyytäminen hyvä tapa avata keskustelua mukavan tuntuisen naisen kanssa? Kysyisi neuvoa vaikkapa internetissä asiointiin eli näihin sähköisiin palveluihin.

      • Anonyymi

        Voi olla, riippuu luonteesta. Itse en lähestyisi ihastuksen kohdetta vertaistuen tai neuvojen kautta.


      • Anonyymi

        Joo siihenhän ei voi olla mielipidettä, jos ei ole erityisaikuinen eli myöhäisherännyt. Muiden ei kannata missään nimessä puuttua tähän, koska se on ihmisen leimaavin ominaisuus ja se pitää ekana tuoda esille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla, riippuu luonteesta. Itse en lähestyisi ihastuksen kohdetta vertaistuen tai neuvojen kautta.

        Jaa mikä olisi parempi keino?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo siihenhän ei voi olla mielipidettä, jos ei ole erityisaikuinen eli myöhäisherännyt. Muiden ei kannata missään nimessä puuttua tähän, koska se on ihmisen leimaavin ominaisuus ja se pitää ekana tuoda esille.

        Eihän toki tarvitse tuoda esiin. Arvelin että muut myöhään heränneet parhaiten tähän vastaisivat, mutta toki muutkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa mikä olisi parempi keino?

        Suora yhteydenotto ihan minkä tahansa kanavan tai vaikka puhelin soiton/viestin kautta.

        Itse voisin spontaanisti pyytää kahville, vaikka kadulla vastaantulevaa mukavan oloista naista.


      • Anonyymi

        En ole myöhäisherännyt, mutta itseäni ei ainakaan kannattaisi lähestyä neuvoa pyytämällä. Jos joku heti ensimmäisenä pyytäisi apua, ajattelisin varmaan lähinnä että tuosta voi tulla riesaa. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin.


      • Anonyymi

        Neuvon kysyminen voi olla toimiva aloitus joidenkin kohdalla, mutta jos olet se seitsemänkymppinen en yrittäisi sitä. Pyydä vaikka kahville.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suora yhteydenotto ihan minkä tahansa kanavan tai vaikka puhelin soiton/viestin kautta.

        Itse voisin spontaanisti pyytää kahville, vaikka kadulla vastaantulevaa mukavan oloista naista.

        Mitä arvelette, voisiko 42 ikäinen nainen lähestyä 67 ikäistä? Olisi vaikkapa entinen työkaveruus takana. Sanotaan että lähettää toisinaan vieläkin sähköpostia ja kysyy kuulumisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä arvelette, voisiko 42 ikäinen nainen lähestyä 67 ikäistä? Olisi vaikkapa entinen työkaveruus takana. Sanotaan että lähettää toisinaan vieläkin sähköpostia ja kysyy kuulumisia.

        No voihan olla vaan ystävällinen.. itse ainakin pidän joihin entisiin työkavereihin yhteyttä ja jos ovat olleet ystäviä töissä niin miks ei sen jälkeenkin.
        Ei mitään kummallista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voihan olla vaan ystävällinen.. itse ainakin pidän joihin entisiin työkavereihin yhteyttä ja jos ovat olleet ystäviä töissä niin miks ei sen jälkeenkin.
        Ei mitään kummallista

        Ystävällisyyttä kai, ilman taka-ajatuksia. Tässä tulee mietittyä kaikenlaista aikansa kuluksi, kun yksikään nainen ei ole lähestynyt ja tämä entinen työkaveri joskus lähettää sähköpostia. Liian nuori toki, enkä tiedä onko naisiin päin ensinkään. Aihe ei tullut puheeksi aikoinaan työpaikalla. Siellä tuskin olisi lähestynytkään, eihän se työpaikoilla sovi. Turhaahan näitä on miettiä sen enempää, mutta mihin sitä ajatuksistaan pääsee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä arvelette, voisiko 42 ikäinen nainen lähestyä 67 ikäistä? Olisi vaikkapa entinen työkaveruus takana. Sanotaan että lähettää toisinaan vieläkin sähköpostia ja kysyy kuulumisia.

        Setan senjorit ryhmä kokoontuvat myös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä arvelette, voisiko 42 ikäinen nainen lähestyä 67 ikäistä? Olisi vaikkapa entinen työkaveruus takana. Sanotaan että lähettää toisinaan vieläkin sähköpostia ja kysyy kuulumisia.

        Kyllä voi. Itselläni oli aikoinaan pitkäaikainen ihastus työpaikalla. Olin alle 30 v kun hän jäi eläkkeelle, ja taisin hänelle aikani viestitellä. Vieläkin toisinaan muistelen häntä lämmöllä, no hän lienee kohta jo 80v.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä voi. Itselläni oli aikoinaan pitkäaikainen ihastus työpaikalla. Olin alle 30 v kun hän jäi eläkkeelle, ja taisin hänelle aikani viestitellä. Vieläkin toisinaan muistelen häntä lämmöllä, no hän lienee kohta jo 80v.

        Siis vain ihastuminen, ei suhdetta?
        Voi kyllähän niitä ihastuksia tulee ikään katsomatta ja eiköhän se ole ihan inhimillistä ihastua.
        Ihan eri asia kuin seurustella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä voi. Itselläni oli aikoinaan pitkäaikainen ihastus työpaikalla. Olin alle 30 v kun hän jäi eläkkeelle, ja taisin hänelle aikani viestitellä. Vieläkin toisinaan muistelen häntä lämmöllä, no hän lienee kohta jo 80v.

        Mukava kuulla teidän viestittelystänne. Lähestyitkö häntä muuten kuin viestittelemällä? Mikä tuli teidän romanssinne esteeksi?


    • Anonyymi

      Kyllä mielestäni kaikenikäiset ovat samanarvoisia. Enkä näe mitään syytä, etteikö voisi myös muita kuin myöhäänheränneitä tulla tapaamiseen, jos vain itse haluaa.
      En ole tavallisesti mikään järjestelyhenkinen, mutta jos porukalla suunnitellaan niin hyvä tulee. Koen tämän tärkeäksi asiaksi.

      • Anonyymi

        En ole järjestelyhenkinen minäkään, mutta tulen kyllä paikalle ja tuon osuuteni jos vaikkapa piknikkiä pidetään kesällä. Näin varttuneempana mietin tuleeko sinne muita ikäisiäni, mutta sittenpähän senkin näkee. Pitäisi päästä jo tästä liiasta arkailusta.


      • Anonyymi

        Ihanaa että joku järjestää, kesälläkö tämä tapaaminen tulee?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole järjestelyhenkinen minäkään, mutta tulen kyllä paikalle ja tuon osuuteni jos vaikkapa piknikkiä pidetään kesällä. Näin varttuneempana mietin tuleeko sinne muita ikäisiäni, mutta sittenpähän senkin näkee. Pitäisi päästä jo tästä liiasta arkailusta.

        Jaa muilla ei tietenkään ole vielä koronapiikkiä, olikohan tämä nyt ennen aikaista.


      • Anonyymi

        Koska miitinki pidetään ja missä?


      • Anonyymi

        Samoin ajattelen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska miitinki pidetään ja missä?

        Olisi ehkä hyvä sopia treffaamisen ajankohta ajoissa, että kaikki pääsevät. Mitä tapaamisen ehdottaja miettii? Itselläni näin eläkeläisenä ei ole päivällä niin väliä, mutta muilla toki on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi ehkä hyvä sopia treffaamisen ajankohta ajoissa, että kaikki pääsevät. Mitä tapaamisen ehdottaja miettii? Itselläni näin eläkeläisenä ei ole päivällä niin väliä, mutta muilla toki on.

        Onko tämän tapahtuman ehdottaja vielä palstalla? Josko kesäksi saataisiin järjestettyä jotain yhteistä, vaikkapa piknik ulkosalla.


    • Anonyymi

      Kun pandemia on paremmalla tolalla, suosittelen tarkastamaan seuraavat menot:
      - Mummolaakson tapahtumat - siellä ei pelkkiä mummoja, myös kolme-nelikymppisiä käy
      - Kaupungin naiset- kuoron konsertit - siellä käy iäkkäämpiä myös ja myös jäseninä kuorossa

      • Anonyymi

        Sen kun tietäisi, että koska tapahtumat alkavat. Taitaa mennä vielä pitkälle.


    • Täällä 45v 4 lapsen äiti. Eronnut 4v sitten. 3v sitten kolahti ja ymmärsin että olen kiinnostunut naisesta. En o koskaan saanu kicksejä poikabändeistä eikä o ollu edes kaukoihastuksia miesnäyttelijöihin mutta olen ihaillut vahvoja naisia ja halunnut olla kaltaisensa.
      Rakastuin naiseen 3v sitten totaalisesti ja mitään niin huikeaa en ikinä ole kokenut. Tajunnassa räjähti. Rakkaus sai uuden merkityksen todella. Niin luontevaa ja ihanaa osoittaa ja sanoittaa rakkautta hänelle ja kehon läheisyys, täydellistä. Mutta nyt olen vapaa ja epävarma löydänkö uuden rakkauden. Haluaisin tutustua kaltaisiin ja ystävystyä. Kenties siellä jossain on toinen jonka rinnalla voisi arjen jakaa joskus tai viettää ihania hetkiä elämässä

    • Anonyymi

      Minneköhän kaikki on häipyneet? Ja mitä sille tapaamiselle kävi mistä täällä puhuttiin? Taidan olla ainut pariton enää ja kesä pakkaa päälle.. mistä kaikki muut mh:t löytää heti parin??

      • Anonyymi

        Miten niin heti.. mä oon ainakin pariton. Tosin en MH, mutta keski-ikäinen.


      • Anonyymi

        Samaa mieltä, kaikki kadonneet! Paitsi mie ja vissiin sie :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, kaikki kadonneet! Paitsi mie ja vissiin sie :D

        Ehkä sitten niin 🤣🤣


      • Anonyymi

        Vinkatkaa pliis mihin kaikki asialliset kirjoittajat on siirtyny


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vinkatkaa pliis mihin kaikki asialliset kirjoittajat on siirtyny

        Eiköhän moni hakeudu suljettuihin keskusteluryhmiin joissa ollaan nimellä. Ovat asiallisempia ja paremmat keskustelut ilman häirintää. Sinkuilla myös seuran haun kannalta, kesä tulee ja monilla varmasti halu löytää kumppani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän moni hakeudu suljettuihin keskusteluryhmiin joissa ollaan nimellä. Ovat asiallisempia ja paremmat keskustelut ilman häirintää. Sinkuilla myös seuran haun kannalta, kesä tulee ja monilla varmasti halu löytää kumppani.

        Samaa mieltä, itsekin olen siirtynyt suljettuihin ryhmiin. Niissä on kiva ilmapiiri ja aktiivista keskustelua.


    • Anonyymi

      Mulle tapahtu näin..
      Ollaan oltu n. 1 vuoden työkavereita lesbo naisen kanssa. Alusta asti meidän huumorintaju ja kemiat on kohdannut uskomattoman hyvin. Välillämme on tuntunut "sähkö" kun ollaan pienellä välimatkalla töitä tekemässä.
      Olen itse avioliitossa miehen kanssa, meillä 5 vuotias tytär ja minun edellisestä liitosta teini-ikäisiä lapsia. Olen luullut olevani hetero ennen kuin tämä nainen sekoitti pääni. En ole kenenkään ihmisen kanssa tuntenut tälläistä kemiaa ikipäivänä. Töissä aistin tämän aina kun teimme hommia yhdessä.
      Tässä sattuikin sitten niin että olimme yhteisissä juhlissa, olin lähdössä aikaisin pois kun olin kyydin hommannut, mutta nainen aneli jäämään ja lupasi hoitaa minulle myöhemmin kyydin kotiin. Puhuimme pitkin iltaa kaikesta ja jotenkin asiat johtivat suutelemiseen ja mikä tunnelataus siinä oli.. Olin ihan myyty. Pääsin kotiin hänen lupaamalla kyydillään ja seuraavana päivänä en tuntenut mitään katumusta tapahtuneesta.
      Avioliittoni on ollut tasapaksua tallaamista, mies ei tee minun ja lapsen kanssa juuri mitään. Istuu sohvalla katsoo telkkaria, pelaa pelejä kavereittensa kanssa kun olen mennyt nukkumaan. Ei puhu omista asioistaan, on kuin omassa "kuplassa". Olen varmaan pari vuotta miettinyt että tämän ihmisen kanssa en tule elämääni viettämään, haluamme niin eri asioita. Mieheni on minua 6 vuotta nuorempi ja tämä nainen vuoden minua nuorempi.
      Ollaan tavattu naisen kanssa melki päivittäin vapaa-ajalla ja harrastettu myös seksiä joka on ollut jumalaista. Nainen on tällä hetkellä vapaa ja kertonut odottavansa minua jos haluan hänet.. Ja tuntuu että todella haluan.. Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan, on valmis kuuntelemaan. Toisin kun nykyinen mieheni johon en koskaan tälläistä yhteyttä ole saanut.
      Mitä teen? Voinko päästää ehkä toisen puoliskoni menemään vai jatkanko tylsää avioliittoelämää josta en saa tarpeeksi irti. Perheen hajottaminen on vaan iso asia ja kerran sen läpikäyneenä se hirvittää

      • Anonyymi

        Tiesitkö alusta asti hänen olevan lesbo, vai selvisikö se myöhemmin?


      • Anonyymi

        Ei voi olla totta, että yhdestä miehestä eroon päässeenä sä otat nurkkiis passattavaksi vielä toisen 😂 tyhmyyden huipentuma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voi olla totta, että yhdestä miehestä eroon päässeenä sä otat nurkkiis passattavaksi vielä toisen 😂 tyhmyyden huipentuma

        Tai ehkä se lesbonainen on aika naiivi, jos odottelee binaista omakseen. 😉 Harvoin se noin päin menee. On nähty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai ehkä se lesbonainen on aika naiivi, jos odottelee binaista omakseen. 😉 Harvoin se noin päin menee. On nähty.

        Kaikki on mahdollista, miten päin vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki on mahdollista, miten päin vaan.

        Bissenaiset: women who fuck women, parisuhde ja perhe sitten miehen kanssa, mutta sitä ennen voi "hengailla" naisten kanssa.


      • Anonyymi

        Kiehtova tarina mutta tosiasiassa petät puolisoasi. Vaikka mies on saamaton, olisi parempi erota ensin ja sen jälkeen seikkailla enemmän muiden kanssa. Jos miestä ei kiinnosta kuulua jälkikasvunsa elämään, ota lapsi ja elä sellaisen oikeasti aikuisen kanssa, joka osaa ottaa muutkin huomioon.


    • Anonyymi

      Onpa kiva lukea ketjua, jossa on enimmäkseen asiallista keskustelua.
      No olen itsekin aikaa sitten jotain kommentoinut ja siitä ajasta ei mikään ole muuttunut. Sinkkuna mennään, elämä on muuten mallillaan eli työ, opinnot, lapset aikuisia ja omaan myös harrastuksen, joka pitää minut fyysisesti hyvässä kunnossa. Ihan katseen- ja arvoinnin kestävä pakkaus olisin siis monellakin tapaa, kun vaan tulisi se sopiva ihminen vastaan. Mukavaa syksyä kaikille myöhemmin heränneille ja, seksuaalusuutensa kanssa valaistuneille.

    Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      89
      8206
    2. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      90
      6302
    3. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      58
      6213
    4. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      34
      4791
    5. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      44
      3274
    6. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      50
      3255
    7. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      57
      2812
    8. Sinulle J mies

      Hyvää joulua ❤️
      Ikävä
      44
      2809
    9. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      48
      2760
    10. Mikä tarkoitus tällä kaikella

      On ollut? Osaatko vastata tähän?
      Ikävä
      49
      2740
    Aihe