Yöaurinko
Eilen yhdeksän maissa illalla kuulin moottoriveneen lähestyvän, loitonevan. Järvi oli lähes tyyni.
Lämmin.
Ihmisen meteli
saaliinhimossaan ehkä osoitus siitä että rattaat kaukana eivät pyöri.
Pysähtyneet
auringot kuivaavat madot, pinnalle päässeet polttavat.
Kysymysten kanssa
olemme elämä.
Elämämme.
(Hirn)
Eilen yhdeksän maissa illalla kuulin moottoriveneen lähestyvän, loitonevan. Järvi oli lähes tyyni.
Lämmin.
Ihmisen meteli
saaliinhimossaan ehkä osoitus siitä että rattaat kaukana eivät pyöri.
Pysähtyneet
auringot kuivaavat madot, pinnalle päässeet polttavat.
Kysymysten kanssa
olemme elämä.
Elämämme.
(Hirn)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Funeaun huippulaadukas runoproosasarja saa jatkoa tällä nerokkaalla ja uniikilla tilannekuvaksella hänen sisäisestä maailmastaan ja sen mielikuvista, unista ja todellisuusnäkyjen hierarkiasta..
Funeaun maaginen ote ei herpaannu hetkeksikään, sillä hän on itselleen armoton ja minkäänlaista sääliä vailla.
(Naurua)
Mjoo
Toiseksi voisin kyllä kehaista luontoa itseään, sillä mikään ei ole tehnyt minuun niin suurta, massiivista ja syvää vaikutusta kuin luonnon luonnollisuus itse.
(Hihitystä)
Filosofisessa mielessä minusta olisi yhtä hauskaa olla minä.
Tämä on jo keskivertolukijalle liian krypinen lause, joten jätän sen kirjoittamatta.
(Reps)
Höh
T-kirjaimeni alla oli pullaa.
Puhaltamalla ja ravistamalla kaikki hajonnut eheytyy.
(hihitystä)
Suomalaisissa kesäöissä on kummallinen piirre, joka jollain tavalla saattaa pimeyden outoon valoon.
Aivan kuin sitä ei olisikaan.
(naurua)
Sain hyvän idiksen!
Kansakuntaa leimaava leveyspiiri.
(Hihitystä)
Pari sanaa hyönteisistä
Hyönteiset eivät ole kiva juttu; johtuen parista niille ominaisesta seikasta, kuten siitä että tutustuttuani niiden ajattelun rakenteet sallivaan sisäiseen infraan, niin huomasin tämän lähes olemattomaksi - jonka jälkeen laajensin havaintoni kattamaan myös synaptisesti kehittyneemmät lait, kuten makit.
Taidan keittää kahvia.
(Hirn)
Makeista makeimpaan
Itse tällaisena palstan panomiehenä ja suurmogulina olisin sitä mieltä että kauimmas hyönteisten maailmasta ja sen ylenmääräisestä olemassaolon olemattomuuden voimasta päästään tällä kuvalla.
(Naurua)
https://addons-media.operacdn.com/media/CACHE/images/themes/05/51605/1.0-rev1/images/8d7cc8c3-35c8-41a7-98e6-6014d605e89c/f3a4aabb60c4078e7188f9563db603e2.jpg
Pimeyden ja valon liitto.
Olisinpa edes tuo plataanipuu.
(Naurua)
Kas!
Nyt vasta hoksasin että Monica on se Yöaurinko, todistaja.
Hellanlettas sentään että olen yllättänyt jopa itseni.
(hirn)
Kolumnini voisi alkaa jotenkin näin:
Niinä vaikeina aikoina, kun ihmiskunta valmisti itselleen aamupalaa pitkän illallisen jälkeen, MB (Monica Bellucci) lepäsi laakereillaan.
Häntä ei oltu työntämässä krematorioon, vaan laakerit olivat eräänlainen floran ja faunan yhteinen kunnianosoitus tälle jumalattarelle, joka viitseliäisyydessään ja ylevyydessään oli tullut luoneeksi keskuuteemme jotain hengenravinnoksi luokiteltavaa, kuten sanoja ja niiden perheitä.
Tämä yksinäisyyden Olympos, tämä naiseuden postmoderni airut.
(Hirn)
(hihitystä)
Mjoo
Tässä fetapatonkia mutustellessa näyttää ensisilmäykseltä sille että aloitus on kirpeähkö.
Kirpeähkö on sana jota (taivutusmuodossaan) en ole koskaan käyttänyt.
(Hirnahtelua)
Kirpeyden kärki osuu kyllä kaikkialle muualle paitsi Mercedekseen itseensä, vaikka teksti kokonaisuudessaan on itseironian kyllästämä.
Jatkan mutustelua.
(Hihitystä)
Mjoo
Kummallista, mutta oma alitajuinen näkemykseni Monicasta jatkaa taisteluaan siitä että hän ei ole mikään staattinen esine, eli malli, vaan elävä ja ajatteleva olento.
Tahtotilani on ymmällään.
Monicani ei taitu eikä taivu.
(Hirn)
Typerää hihittelyä ja idiotismia. Itsestään liinojaluulevan kirjoituksia. Tekotaiteellisuutta väkisinvääntämistä. Kakkapökäleproosaa.
Mjaa
En ole koskaan kuvitellut olevani Liinoja.
Tavannut hänet kyllä olen.
(Hihitystä)
Poikkeaa huomattavasti edukseen palstan itkupotkuraivarikirjoittelusta ja yleisestä visvasta, kuitennii.
Mökkeily tekee sinulle vain hyvää. Jää sinne, se on resepti jatkoon.
Mjoo
Kirjoittaminen on siinä mielessä vittumainen asia, että ikinä ei muista mitä oli tullut edes sanottua.
Ehkä seikalla ei ole mitään merkitystä, sillä kaiken voi aina sanoa toisin.
(Hihitystä)