Kesäöissä
Pauli ei onnekseen saapunut pihaan hybridillä, vaan yllätyksekseni polkupyörällä. Pauli se osaa aina tempaista. Hän oli matkustanut Helsingistä junalla Joensuuhun, ostanut pyörän ja pyöräilyasun, ja polkenut koko matkan luokseni. Kaiken lisäksi hän ei näyttänyt lainkaan väsyneeltä, vaan virkeältä ja iloiselta. Sauvakävely tekee ihmeitä miehille, ja pyöräily mullistaa heidät täysin, Eva ajatteli kun katseli Paulin puuhia tämän etsiessä polkupyörästä jalkaa. Eva kertoi Paulille ettei siinä ollut sellaista.
Pauli oli aidosti hämmästynyt, sillä hän ei käsittänyt kuinka pyörä voi pysyä pystyssä ilman jalkaa.
Huoltoauton pojat kasasivat Paulin matkalaukut keoksi nurmikolleni ja ajoivat tiehensä.
Pauli Aalto-Setälä on siinä mielessä ihmeellinen mies, että hän on kuin koti. Voisi jopa sanoa että hän on enemmän kuin minä itse, sillä Paulin läsnäollessa kaikki epävarmuus minussa tiivistyy, haihtuu tai heijastuu jäljettömiin, ja jäljelle jää aito minä, puhdas ja kaunis lapsi suuren maailman kämmenellä.
Pauli osallistuu kaikkeen alkaen ruoanlaitosta, saunan lämmityksestä, siivoamisesta, kissan rapsuttamisesta, landelle kuuluvasta edestakaisesta kävelemisestä ja muusta tavaroiden ja kappaleiden raahailusta, vaivasta ja ähkimisestä, viikkailusta ja patterien vaihtelusta, pihanhoidosta aina tuuliviirin rasvaamiseen saakka. Ja jos minä sanon että joku mies on mies paikallaan, niin se on eittämättä Pauli.
Paulin kanssa minä olen minä, mutta Pauli yhä Pauli. Pauli on peruskalliotakin vakaampi paikoillaan, mutta yhtä kaunis sielultaan kuin on sen kiertävä taivaan tuuli.
Valmistimme yhdessä illan aterian ja tyhjensimme tuliaisviinipullon kaiken naurun ja hihittelyn lomassa.
Hihitystä)
Pauli ei onnekseen saapunut pihaan hybridillä, vaan yllätyksekseni polkupyörällä. Pauli se osaa aina tempaista. Hän oli matkustanut Helsingistä junalla Joensuuhun, ostanut pyörän ja pyöräilyasun, ja polkenut koko matkan luokseni. Kaiken lisäksi hän ei näyttänyt lainkaan väsyneeltä, vaan virkeältä ja iloiselta. Sauvakävely tekee ihmeitä miehille, ja pyöräily mullistaa heidät täysin, Eva ajatteli kun katseli Paulin puuhia tämän etsiessä polkupyörästä jalkaa. Eva kertoi Paulille ettei siinä ollut sellaista.
Pauli oli aidosti hämmästynyt, sillä hän ei käsittänyt kuinka pyörä voi pysyä pystyssä ilman jalkaa.
Huoltoauton pojat kasasivat Paulin matkalaukut keoksi nurmikolleni ja ajoivat tiehensä.
Pauli Aalto-Setälä on siinä mielessä ihmeellinen mies, että hän on kuin koti. Voisi jopa sanoa että hän on enemmän kuin minä itse, sillä Paulin läsnäollessa kaikki epävarmuus minussa tiivistyy, haihtuu tai heijastuu jäljettömiin, ja jäljelle jää aito minä, puhdas ja kaunis lapsi suuren maailman kämmenellä.
Pauli osallistuu kaikkeen alkaen ruoanlaitosta, saunan lämmityksestä, siivoamisesta, kissan rapsuttamisesta, landelle kuuluvasta edestakaisesta kävelemisestä ja muusta tavaroiden ja kappaleiden raahailusta, vaivasta ja ähkimisestä, viikkailusta ja patterien vaihtelusta, pihanhoidosta aina tuuliviirin rasvaamiseen saakka. Ja jos minä sanon että joku mies on mies paikallaan, niin se on eittämättä Pauli.
Paulin kanssa minä olen minä, mutta Pauli yhä Pauli. Pauli on peruskalliotakin vakaampi paikoillaan, mutta yhtä kaunis sielultaan kuin on sen kiertävä taivaan tuuli.
Valmistimme yhdessä illan aterian ja tyhjensimme tuliaisviinipullon kaiken naurun ja hihittelyn lomassa.
Hihitystä)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jep jep
Minä ja Pauli olemme media-alan ammattilaisia. Tämä on luultavasti ainoa asia joka meitä yhdistää sen lisäksi että olemme kuin sisko ja veli, sillä erotuksella että siskon mielestä Paulilla on hyvät pakarat. Paulin ajatuksista emme voi sanoa mitään, sillä hänellä on ajatuksiinsa intimiteettisuoja, jota poikkeuksetta kunnioitan. Omia ajatuksiani voin lausua tai "laukoa"kuten haluan, sillä olen niistä yksin vastuussa. Eli olen viimekädessä vastuussa itselleni itsestäni ja tekemisistäni, joka käsittääkseni on kaiken kasvun ja kehittymisen lopputulos.
Me Paulin kanssa olemme tietoisia siitä missä me olemme ja keitä me olemme. Nämä yksittäiset tekijät ovat kaiken mahdollisen alku. Nämä kaksi seikkaa ovat ne tekijät, jotka ovat kuin jalat alla, joissa on maan tuntu. Kaikki muu näiden pylonien päällä on vain syiden ja seurausten keskinäistä leikkiä, periaatteessa jopa turhaa.
Seurasimme auringon öistä hipaisua planeettaamme vaiti. Ei ollut ihmisen aika puhua, selittää, todentaa tai tallentaa.
(Hihitystä)
Olemattoman yön kämmenellä Pauli oikaisi nokkospuskan kautta aittaan, sillä hän oli hieman humalassa. En jaksanut siivota lautasia pois, vaan kävelin alas rantaan lempipaikalleni laiturinnokkaan.
Sitten tapahtui jotain jota ei ole tapahtunut koskaan: hyttyset kaikkosivat ympäriltäni. Ilma oli putipuhdas, rikkeetön, kirkas ja olematon.
(Naurua)
Tuona hämmentävänä hetkenä en ollut enää läsnä minussa, vaan leijuin olemukseni ulkopuolella.
Seisoin tyynten vetten päällä nähden itseni nokalla harmaan laiturin.
Oli tyyntä. Oli niin kaunista ja keveää. Hengitin vehreiden puiden jokaisella lehdellä ja kuljin taivaalla pilvien seurassa niiden värinä. Olin syvyys allani, veden helppous ja itseni pohja.
Pauli kuorsasi aitassa.
(Hirn)
Innostuneena Pauli tarttui viikatteeseen ja siivosi tienreunaa kuin kunnon maalainen konsanaan. En edes vihjannut tällaiseen mahdollisuuteen, mutta Pauli terävänä ihmistuntijana oitis huomasi tilaisuutensa koittaneen, ja tarttui rivakasti toimeen.
Minulla tosin oli jo viikate kädessä, ja toinen roikkumassa taustalla aitanpäädyssä.
Rikkaruohot, horsmat ja muut laajalevikkiset roskakasvit saivat Paulin käsien kautta kyytiä, vaikka hänen tyylinsä niittää oli hieman huvittava, sillä kiertoliikkeeseen liittyi omituinen lantionotkahdus, jollaista en ennen ollut nähnyt. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä katselijoita ei ollut ja Pauli oli sentään kaupunkilainen, joten minkäänlaista naurunremakkaa tai huvittuneisuutta ei esiintynyt. Lisäksi on mainittava että hän ja minä säilyimme vammoitta turneesta, joka kaikissa tapauksissa kuitenkin liikkuu vaarallisen ja tapaturmallisen välimaastossa.
HIeno suoritus.
Hain Paulille vaivanpalkaksi jääkaapista kylmän Lonkeron, ja se näytti tipahtavan suurella nautinnolla miehisen vartalon kätköihin.
(Hihitystä)
Mjoo
Tällä aikaa palstalla ollaan kritisoitu näkemystäni pohjoiskarjalaisesta naisesta.
Sen voin teille kertoa että pohjoiskarjalaisen naisen huumori on niin uniikkia, että siinä tipahtaa kärryiltä nopempikin ajattelija.
(Naurua)
Maa, joka on niin ankara ihmiselle, kuin tämä maa on, voi ainoastaa tuottaa sellaisia naisia, joita pohjoiskarjalaiset naiset ovat.
Ja juuri tämän vuoksi he ovat uniikkeja, sillä heiltä ei huumori lopu - vaikka kivi taivaalta tipahtaisi päähän.
(Hihitystä)
Jussitakavinkki:
Jos jussina laitat tyynyn alle heinänsilppua ja kuljet alasti ympäri tonttia, voit nähdä kaivossa puolisosi. Se on voinut muuten hukkua prkle! Soita 112!
Voi tää olla takavinkkikin, mutta taikaa yritin sanoittaa.... helkatin kosketusnäytöt...😤
Mjoo
Mulla on kaikki lepakot tapulissa ja kaiken lisäksi yötaivaalla muutama irrallinen.
Salamannopea ja täysin äänetön olento. Ei voi kuin ihmetellä.
Lisäksi täällä on kiertänyt huhu, eräänlainen kaiku, siitä, että jossain täällä on ollut kaivo. Kuulin tästä puhuttavan kun olin noin neljän vanha. Sittemmin kukaan ei ole puhunut kaivosta mitään, tai siitä missä se on, tai on ollut. Asia ei ole uudelleen ponnahtanut esiin.
(Hirn)
No kaivot lahoavalla kannella ilman tarkempia sijaintitietoja tekevät paikasta kuin paikasta todella jännittävän.
Huhuista, naapurimiehen kalakaverinvaimon veljeltä kuultuna kaivon syvyydestä ja rakenteesta saavat ilmaan kauhuelokuvan viulunvingutusefektin.
Henkeä salpaa tieto, että askelkin ja kroolaat pohjavedessä, jos tuuri käy, että selviät putoamisesta....
Siistiä!
Mjoo
Tuollainen piilokaivo on hieman kuin Pohjois-Karjalainen nainen. eli syvä, kylmä ja kirkassilmäinen. Jos sellaiseen putoaa, putoaa maan päältä pimeyteen. Täällä naiset ovat maa itse, eivätkä he itseään pelkää, jumalaa tai salamaa.
(Hihitystä)
Hmmm. Pohjois-karjalaisiata naisista mä taas oon saanut toisen kuvan... päinvastaisen...
Mutta vahvoja ne on. Pohjois-karjalainen mies on slaavilaiseen melankoliaan taipuvainen ja usein naiselle jää vaihtoehdoksi vain vahvuus ja oman ukonrutjakkeen perseellepotkiminen. Liekö velivenäläisen läsnäolo heti rajan takana syy tähän ilmiöön? 🤔
Olemme tässä Paulin kanssa aamukahvilla. Croissanttejakin on, mutta Pauli pitää enemmän paikallisista piirakoista. Pauli on hieman pöpperöisen ja poissaolevan oloinen, mutta silti hän uteli kahvilusikallaan osoitellen, että miksi kirjoitin Pohjois-Karjalaisen naisen Pohjois-Karjalaiseksi naiseksi, enkä pohjoiskarjalaiseksi naiseksi.
- Tehokeino, vastasin.
Pauli naurahti
(Naurua)
Täällä ei pohjoiskarjalalaisia mollata! Saat tunkea croisantin korvaasi jos vielä tuommosia puhut.
Ensimmäinen kerta kun on kaivoon verrattu!
Pane Paulillekin.
Oikein!
Hyvää juhannusta!
Jees. Samoin sinne! 😊👌
Juhannustaika on siinä kun huutaa ukolle puhelimessa, niin se häviää viikoksi. Niin kuin taikuri Ganges-jokeen.