Oletko koskaan tullut torjutuksi?

En koskaan torjutuksi, koska olen niin varovainen. Opin jo ensimmäisessä treffien sopimisessa, toisen pelin ja valehtelun. Kihlakumppanikin petti, myöhemmin, puolen vuoden jälkeen, kaikista vannomistaan huolimatta. Pitää tuntea ensin hyvin, ennenkuin pienintäkään sykähdystä. Onhan noita tulisia mimmejä, näköjään tarjolla, joten ei kiinnosta pelit. Ystävät ovat tärkeämpiä, kuin rakkauden stoorit. Olen onnellinen sinkku.

Pahalta se tuntui koska ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä ja kesti pitkään ennen kuin rohkenin kertoa tämän.

Olen varmaan, mutta ne ei jää sillä tavalla mieleen, kuin jos tulisi torjutuksi vaikka puolison taholta. Koska tunnesidettä ei ole vielä muodostunut vieraan ihmisen kanssa. Mulla tunneside muodostuu vasta seurustelun myötä. En muista että olisin tullut koskaan torjutuksi seurustelukumppanin taholta. Kerran olen tullut jätetyksi, mutta syy taisi liittyä omaan etäisyyteen ja torjuvuuteen.

Totta kai olen. Ai miltä tuntui, kun tuli torjutuksi... Tuntui helpottavalta, koska torjuja oli vähävaraisessa kodissa kasvanut likinäköinen rillipää.

En. En tiedä, pitäisikö se sitten kokea.

Olen. Monestikin. Muistan joskus sen tuntuneen pahalta, mutta tutkin sitä tunnetta ja tilannetta.

Minusta minä en tavallaan menetä siinä mitään. Olen kiinnostunut jostain, mitä ei ole silloin. Sama reaktio pitäisi olla, kuin kysyisi mäkkäristä olutta. Ei ole.... aha! No minäpä menen tuohon baariin. 😁👍