koskaan tunteet niin pinnassa, ettette tiedä mitä tekisi?
Huutaa, raivota, hakata nyrkkeilysäkkiä?
-flowersreally-
Huutaa, raivota, hakata nyrkkeilysäkkiä?
-flowersreally-
Onko teillä
Anonyymi
124<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 124
Vanhimmat
Kahdesti on ollut. Molemmilla kerroilla tuli kyllä kyyneleitäkin mutta hoitaja vain totesi rauhallisella äänellä että leikkaa vaan rauhassa tuo napanuora. Muuta ei voi tapahtua kuin että leikkaat häntä sormeen.
No leikkasitko (sormeen)?
-flowersreally-
Ei sentään, ihan hyvin meni. Oli kyllä valtaisa tunteiden sekametelisoppa sisällä. Jälkeenpäin miettinyt että varmaan ne hoitajat ja kätilöt on monenlaista isää ja niiden tunnelatauksia nähnyt.
😊👍
-flowers-
Usein. Urheilla, ei ajatella. Korjaa, muuta se minkä voit, jätä muu.
Joo, tunteet on ”kehollisia”, fyysisyys toimii. Aina ei vaan pysty just siinä hetkessä (vaikka urheilemaan).
-flowersreally-
Joo. Monesti.
Olen sanoittanut joskus niin sen tilanteen, että koko universumi on mua vastaan. 😁
Millähän saisin sut huitomaan turskalla sen agren? Pitäis löytää joku pieni vinkki. Oisko susta lätkäsemään, vai joko nielit kiukun? Anna täky, niin mä annan syyn ja pääset mätkimään! 😬
Mitään niele. Nukkumassa jo olin, muttei uni tullut. Revi siitä sitten.
-flowersreally-
Kuullostaa haastelliselta....🤔
Tiedäthän, että oikeesti tykkään susta?
https://youtu.be/QcbgEOwdXD0
Pistämpähän Semmareita kun niitä nyt kuuntelen... 😁
Haluutko, että kerron jotain mitä mietin ja voit siihen lätkäistä? Jos se avais? Mä oon saanut sut reagoimaan vähän aina. 😬
No kerro nyt sitten, mutta lopeta tommonen lässyttäminen.
-flowers-
Voi viddu... mä aattelin, että nukahit.... mitäs mä nyt tähän keksin... helekattti....🙄
Minäkeskeisen ajattelun pohja on vastareaktio kompensoimaan läheisriippuvuutta. Ns. Kepulikonsti. Sinoa oikea keino pois läheisriippuvuudesta on olla toiselle ihmiselle läsnä. 😳
Odotan iskuja! 😬
Arvasinhan että tyhjää puhetta vaan (ref eka lause).
Mitä toi toka kappale tarkoittaa?
-flowers-
Siis Semmareiden biisikö?
Sätkynukke?
Ainahan sä koet olevasi sätkynukke jos et ole muiden kanssa samassa tahdissa.... enemmistön.
Oletko lammas laumassa vai yksinäinen susi?
Koitatko järkeistää kaikkea? Mikä haraa vastaan? Etkö voi selittää kaikkea? Aina jää aukko?
Nauttisitko seurastani täällä enemmän jos myötäilen sua? Haluatko komppikaverin? Miksi en enää sanoita mitä sinussa on vikana? Miksi enää minäkään ei rupea sua analysoimaan mitä oot? Korjaamaan sua? Ohjaamaan sua?
Kyselee vaan prkle!
Tää ei liity aiheeseen..
https://youtu.be/I7HYm7RBLJk
Mutta tään mä laitan eräälle. 😊
En snna periksi mun ja hänen möröille. Ne ei ole meidän vika. Kumpikin selvitetään yhdessä jotenkin miten saadaan olla yhdessä. ❤️
Se nainen on ihmeellinen... uskomaton taistelija. 😍❤️
Kun sanoit, että oli semmareita, niin en avannut linkkiä.
En tajua mitä yrität sanoa puheella läheisriippuvuudesta tai noilla kysymyksilläsi. Sano suoraan, jos haluat jotain sanoa.
-flowers-
Liika kiltteys on samaa kun läheisriippuvuus. Ei ole omaa identiteettiä, on vain muitten reaktiot sinun suorituksiin ja niillä saat tai et peilistä haluttavat asiat.
Sinun toisten ihmisten kauneus on sinun tekojesi hyväksymistä hyviksi. Koitat selitttää itseäsi kouluttamalla muita.
Mä taijan kyllä painuu pehkuihin. Mutta aamulla luen reaktiosi. Tai reagoimattomuutesi. Mulle se on ihan sama. Ei mua oikeasti sun unettomuus haittaa. Ainakaan kun oon itse väsynyt. Koska.... on minä. 😉
Eli puhut itsestäsi nyt, läheisriippuvuudestasi, siitä miten yrität selittää itseäsi kouluttamalla muita. Jännä yhdistelmä toi läheisriippuvuus ja narsismi.
Minua sä et ole koskaan ymmärtänyt, nytkin tulkitsit omiasi unettomuudesta ja luulit sillä voivasi loukata. Mähän sanoin että lopeta se lässyttäminen, todellinen ”sinä” tulee aina jossain vaiheessa esiin.
-flowers-
"Jännä yhdistelmä toi läheisriippuvuus ja narsismi." No jaa, nehän kuuluvat yhteen.
Ei sua täällä ole kukaan loukkaamassa. Jos disservoidään, niin miksi susta aina tuntuu siltä? Siksikö lätkit turskalla? Eikö se ole aika narsistista, että luulee kaiken toisten sanomisen aina kohdistuvan juuri itseensä, ja vieläpä negatiivisesti?
Ääh, hyvää päivän jatkoa sullekin. Varo tulvia! 😊
xLiner, se vanha mulkku 🤗
Kato, xLiner, mites mulkkuristeily sujuu?
En mä luule, että mua loukataan. Miksi sä luulet niin?
Toi unettomuus -juttu oli esimerkki siitä, miten kujalla Dissi on. Mä sanoin, ettei uni tullut, niin johan se kehittää draamaa ”Kuulostaa haasteelliselta” ja lopuksi (ehkä loukkaantui kun en tykännyt semmareista) ”Ei mua oikeasti sun unettomuus haittaa”. Oikeasti mulle ei tullut uni, kun olin vetänyt päivällä 3 tunnin tirsat, ei siinä ollut sen kummenpaa. Mutta disserwisseröintiin kai kuuluu toi ylitulkitseminen, saisi kantaa tissivastuunsa paremmin ja olla tuputtamatta omaa draamaansa muille.
Sano sille mulkkuristeilykaverillesi että pitäisi lupauksensa ja pitäisi hajurakoa. Jos totuus tuntuu turskalta, ei se ole totuuden vika.
Joko kävit kippaamassa muutaman auton katolleen?
-flowers-
Totta turiset Flow. Eikös kaikki toisten kertominen kerrokin vaan hänestä itsestään? 😁
Oikeastaan sua tai mua ei kukaan ikinä tulekaan ymmärtämään. Sitä jotain hyvää meissä itsessämme koitetaan tuoda esiin... hyvällä tai huonolla. Toiset hihhulit taas on ymmärtävinään. 😁
Vain rinnalla eläminen on oikeasti oikea ratkaisu. Ja se täällä palstalla on tosi vaikeaa. Mutta kyllä mä susta oikeasti välitän. 😊
On ollut pinnassa, mutta tiedän mitä silloin teen, kiroilen niin perkeleesti
Tuli tämä mieleen:
https://m.youtube.com/watch?v=6fqC8jV6ZJs
Naurattaa kyllä joka kerta.
Siinä Pujis ja Dissi korjaavat vermeitään :D
-flowers-
No entäs kun soiteltiin pujiksen kanssa putkivuodosta 112;een!
https://youtu.be/NkGNEjJ0OmE
Eikä saat.n apinat tulleet heti! 😤
Nukuttako te siellä, perkele!
-flowers-
Miltei! Pujis ainakin.... pylly pystyssä horisoo jo täyttä häkää!
Noh... se on luonnonlaps... ei voi mittään.... 😬
Kieltämättä jotain tuonsuuntaista on useamminkin tapahtunut
On, johtaa lopulta turhautuneeseen itkuun, minkä jälkeen helpottaa. Onneksi olen herkkä tirauttelija, muu ei paranna oloa niin.
Njoo.
-flowers-
Mulla auttaa kirjoittaminen ja musiikki. Kirjoitan paljon, ellen saa unta. Haluaisin silloin toisen viereeni ja rakastella, mutta se ei ole mahdollista. Jossain yön tuntina väsyn ja annan periksi unille. Harvoin seuraavana päivänä enää edellisen illan tunteet vaivaavat.
Kirjoitatko käsin vai koneella?
-flowers-
Yleensä käsin.
Miettinyt kanssa joskus että muistikirja yöpöydällä voisi olla hyvä juttu. Voisi kirjoittaa myös uniaan ylös.
-flowers-
Itse olen kehittänyt sellaisen metodin, jolla yritän paikallistaa fiiliksen alkulähteen. Yritän rubikinkuutiomaisesti saada värit kohilleen.
Auttaako se sulla?
Musta tuntuu, että järjen käyttö tunteiden kanssa on... perhosten pyydystämistä side silmillä tai jotain semmosta.
-flowersreally-
Olet ihan oikeassa. Mutta otin itämaisista filosofioista selvää, jäsentelin kehoni eri osiin, kirjoitin pari kirjaa täyteen uniani ja voilaa. Joku lukko aukesi. Ei se ihan noin sivistyneesti mennyt, mutta asiat mihin keskittyy on tapana tapahtua. Vaikkakin vahingossa.
Nämä tuntemukset on itseasiassa jännä asia, koska ne on niin kokonaisvaltaisia, että oma "hulluus" ikäänkuin syöttyy muille kanssaeläjille. Kun tätä sisäistä rakennetta alkaa hahmottamaan, näitä tuntemuksia pystyy säätelemään ja se vaikuttaa samanaikaisesti kaikkeen ympärillä olevaan.
Tiedätkö, se "oma juttu" minkä kanssa yrittää tulla toimeen.
Kuulostaa mielenkiintoiselta.
-flowers-
Tää on itseasiassa aika pelottavaa välillä. Kun sinne hulluuteen yrittää tunkeutua ja saada selvyyden asioista, millä on toisaalta karaiseva vaikutus. Tässä hogaa, että maailma on aikalailla "tyhjiö" joka syöttää niin saumattomasti omat asiat, vikoineen päivineen takaisin, että tässä joutuu opettelemaan väistelemään, sulkemaan silmänsä asioilta jne. jne.
Omat demonit on semmoisia, että kun ne kohtaa, erittäin hitaasti työstämällä niistä pääsee eroon.
Asioihin yksinkertaisesti kyllästyy ennen pitkään.
Sit alkaa välkkymään hyviä asioita mielessä. Tai tunteissa. Noiden kahden balanssia etsittäessä.
Paikallistatko myös tunteet kehon eri osiin?
-flowers-
Mahan seudulle paikallistan. Mullan on ollut ongelmia itsesabotaasin kanssa. En oikein tunnu tajuavan tätä kuviota kunnolla, mistä juontuu.
Youtuubista karaoke ja ala laulaa.
Eikö tuo lie sanomattakin selvää.
On se.
-flowers-
Kun huutaa hetken kuin ilmestyskirjan peto, kaikki helpottaa.
Olen minä yhden ovenkin särkenyt. Toisen oven kahva meni toisesta sisään kun "laitoin" oven kiinni. Mutta en tarkoituksella vaan spontaanisti pahasta olosta.
Tavallaan helpotti. Nyt se on muistona ja persoonallinen. Nykyisin riittää kun katsoo sitä kohtaa :)...
Minä rikoin aiemmin illalla yhden ikkunan. Huonokuntoisesta piharakennuksesta tosin vaan.
-flowers-
Pitikö se rikkoa vai...? Vai liittyykö aloitukseen? :)
No minä taidankin olla sitten aika rauhallinen teihin verrattuna, vaikka muuta väitetty. Ikinä ole fyysiseksi äitynyt ja rikkonut asioita.
Tuntui hyvältä rikkoa se
-flowers-
Ai sä oot se Jenny Forrest Gumpista.
No ei se mitään ja kun olokin korjaantui. Vanha jouti. Eipähän kerkee enää rastas p.skoa siihen : )
Patoutumia...
Jep. Tarvitaan poistokanavia. Sieltä se sitten virtaa kuin laava.
Miltäköhän tuntuisi, jos kaikki poistokanavat saisi kerralla auki. On orgasmia, on ekstaasia, on onnistumisia, on ylpeyttä....
Minkähänlaisessa kummallisessa asennossa sen saisi?
En ole keksinyt.
Jos kaikki poistokanavat olisi kerralla auki, ehkä päättyisi psykoosiin.
-flowersreally-
Ja minkälaisella lentoreitillä sen paukun haluaa? Kuoleman jälkeen? Viiskymppisenä? Kolmekymppisenä? Nauttiiko siitä paukusta, kun on kituuttanut pitkään? Vai onko se vain painonlasti pois harteilta? Terveen itsetunnon saaminen pysyvälle pohjalle?
Addiktien maailmassa, nämä ovat päiväkohtaisia muotiaiheita. Ihmiset maksavat mitä vain. Hyvää bisnestä, vaikkei kukaan näytä oikeasti nauttivan mistään niistä.
Mua vituttaa tämä maailma, missä hymyillään tekohymyjä ja myydään paskaa. Hymynonnen tunnistaa siitä onko silmäkulmassa ryppyjä vai ei.
Niin. Mä olin kanssa työpalaverissa, jossa kukaan ei tuntunut oikeasti välittävän vittujakaan, kukaan ei ollut oikeasti läsnä, asian olisi voinut hoitaa nopeasti ja nätisti, mutta kun kaikki olivat niin kiireisiä (ts päässään sekaisin) niin palaveriin meni useampi tunti ja lopputulema oli ihan diipadaapaa.
Mietin mitä ajan (elämän) haaskausta, ja mikä musta aukko johon energia vain imeytyy.. yrität jotenkin ohjata hommaa raiteille, mutta huomaat että se on turhaa.
-flowers-
Joo olen ihan samaa mieltä. Tämä kiireisyys ja päsmäröinti pitäisi saada eliminoitua kuvioista kokonaan pois. En ole ihan varma onko se ujoudesta johtuvaa hai mistä, mutta tämä yt-potkuilu ja vuokrahärdäys ei auta niin pätkääkään. Kaikki on ihan juosten kusemista koko ajan.
Sitten kun tämä öaska velloo vain omalla painollaan kankkulan kaivoon, kellään ei ole mitään motivaatiota mihinkään suuntaan.
Kaikki vitun kännykät, tietokoneet ja muut vitun aivonhajauttajat siihen pörisemään ja pirisemään ja sieltä soittaa joku joka muka puhuu suomea mutta siitä ei tajua mitä se on vailla. :)
Niille pitää vain sanoa: Tee ite saatana, jos kerran osaat!
Haahah, anteeksi kun nauran, mutta tämä todellakin taitaa olla raivoketju? Pientä angstia ollut yön aikana ilmassa :D no ei se mitään dudes . Sitä se on monella ne pari viimeistä työpäivää ennen kesälomaa :D
Flow, erittäin hyvä aloitus.
Jos aloituksen olisi tehnyt anonyymi, ei se olisi niin ihmeellinen.
Joskus aloitukset tulevat sopivasti ja ajankohtaisesti.
Kelaa jos kaikki asiat maailmassa menisi niin. Olis makeeta.
Mjaa
Aina kun mä saan kilarit, mun on ehdottomasti pakko hajottaa jotain.
Hajotettuani lukemattomia viattomia tavaroita, olen tullut siihen tulokseen että nämä esineet ovat olleet jonkinlaisia uhrilahjoja jumalille, esineet, joissa on tiivistynyt ihmisen hauraus ja neuvottomuus yhdessä hänen typerien ongelmiensa kanssa fyysisiksi kappaleeksi, jolla on konkretia ja ulottuvuudet, ja siten näin kyenneet kuvastamaan ihmistä itseään ja tämän katoavaisuutta.
Mutta kunnon rage päällä tällaisia ei tule ajatelleeksi.
(Hihitystä)
Just
Tämän kirjoittamiseen meni noin puoli tuntia, sillä olen hieman hönössä.
(Naurua)
Hönössä olen palava viilipytty
(Hirn)
Katselen juuri tyhjän valkoviinipullon läpi merelle, joka on järvi, ja tunnen olevani täysissä purjeissa ja tervejärkinen, sekä ulapalla.
(Hihitystä)
Viini hihityttää
Kummallista mutta viini sopii mulle. Tossa mietin että milloinkohan olisin mennyt pitkin seiniä viinipäissäni?
Never
Minä olen kaneli viilipytyssä. Ruskeaa valkoisella :D
Ei ole.
Olen minä kyllä jo aika laillakin, kironna varsinni. Jos Jeesus kuoli kaikkien puolesta niin minä oon kiroillut kakkien puolesta. Jos fakittaa töetä tehes niin silloon täytyy ottaa huutot käyttöön, jotta työlaitteet ei särkys Se on automaatio mulla. Seevettikään niitä ala korijaamaan kiireessä vaan niitä edelleen raivossakin oldessa taatusti hellitään kuin kukkaa kämmenellä , sillä mikään ou turhempata ko fakituksissaan särkeä jokin tärkeen tärkee yksikkö, vaik ny raktorin jöytsikki. Karjumine sensiaa ei säre laittehia eikä toivottavasti kuulu kopin ulgopuoliseen avaruuteen. On se niin kaikkikätevä tapa hoitaa viharästit pois päiväjärjestyksestä
Eipä oikeastaan, toki joskus tulee vähän hermostuttua ja sadateltua, pari kertaa on elämän aikana itkettykin mm. läheisen menetyksen vuoksi. Mutta yleensä ajattelen että kiukkuaminen on heikkoutta.
Purkaminen ulos on terveellistä.
Parempi jollei tunne sellaiselle tarvetta ollenkaan, valinta sekin.
Kiukkuaminen ei ole sama asia kuin tunteiden purkaminen.
Pahinta on pitää sisällään, seon fyysisesti epätervettä. Jos tuntuu pahalta eikä sitä päästä mitenkään ulos.
Aito tunneyhteys ja tunnekosketus omiin tunteisiin takaa rikkaan elämän, jossa ihmisen on mahdollista oppia itsestään lähes päivittäin uusia syvyyksiä. Jokaiselle soisi sen lahjan, että ihminen saisi taitoa käsitellä tunteitaan, ilman häpeää tai mitään pelkoa torjutuksi tulemisesta toisten taholta.
Sinkkuelämä on niin seesteistä, et eipä ole aikoihin ollut mitään ihmeempiä tunteita ääripäihin liikauttelevia tapahtumia elämässä...Se vaatisi ehkä jonkun vakavasti otettavan parisuhde pettymyksen. Sellaistakaan ei ole näköpiirissä.
VIELÄKIN VITUTTAA IHAN SAATANASTI!!!!
Ettäs tiedätte!
(olen minä silti ehtinyt tänään nauraakin monta kertaa ja itkeäkin kerran)
-flowersreally-
No mikä --tuttaa?
En jaksa tonkia paskaa.
Lähden kuules nyt joogaan ja olen ihan vitun zen.
-flowers-
Tuu tuu tupakkarullaaa, annapa pieni unen tulla....
Tule uni uksen tuakse, lippua lapzen zilmät lukkoh...
Noni. Juoksumattoa nyrkkeilysäkkiä joogaa loppurentoutus.
Olen taas ihan cool as a cucumber. Ruokaa, kiitos.
-flowers-
Juuu-u, mutta meitsi ei sano sitä tunteitten pinnalle tulemiseksi vaan että käyrä kilahti kattoon tai jopa siitä yli. Tunteet aiheuttavat itkua ja / tai naurua yns. hymistelyä, äärimmäinen ketutus muunlaisia oireita. - Nm. Withutuskäyrä
Ei. Kun nyt oikein yritin miettiä koska olisin ollut tuollaisessa tilassa ei tullut mieleen mitään semmoista tapahtumaa joka olisi tuollaista sisäistä raivoa aiheuttanut. Se on kyllä ihan hyvä, sitä varmaan pelkäisi itseään että mitä sitä voisi sellaisessa hallitsemattomassa tilassa tehdä jos olisi semmoiseen taipumuksia. Ehdotankin raivoajille että sisustaisivat itselleen pehemän huoneen jossa ovi menee automaattisesti sähkölukkoon vaikka 12 tunnin ajaksi kun sinne astuu. Sitten aina kun raivokohtaus on tulossa menisivät sinne huoneeseen kötisemään itsekseen ja tulisivat 12h päästä rauhoittuneina takaisin.
Mun käyrä tulee alas yhtä nopeasti kuin meni ylöskin. Ei siihen puolta vuorokautta tarvita. - Nm. Pehmeä olisi muuten hyvä
Joo mutta se puoli vuorokautta opettaisi itsehillintää tai ainakin sen ettei sitä halua niin oppisi välttämään niitä raivokohtauksia :)
Niiinhän sitä luulisi, mutta luulo ei ole tiedon väärti. - Nm. Miksi pitäisi
En ole koskaan saanut tuollaisia raivareita eikä ole tehnyt mieli saadakaan. En ainakaan muista että olisi sellaista hetkeä koskaan ollut. Ehkä joskus lapsena uhmaiässä?
Maailma ei ole reilu paikka. Siinä ei raivarit auta.
Olis aika kamalaa, jos pitäisi jotain naksupäätä katsella. Onneksi ei tarvitse. Nykyään työpaikoltakin poistetaan sellaiset, joskus muinoin oli toisin.
Mun pitää ihan hakemalla hakea aggressioita painavan raudan nostamiseen. Siihenkään kiukku ei nouse itsestään vaikka niin toivoisin.
xL
Tulosta palstan disseröinnit A4:sille ja lueskele niitä ennen suoritusta. Tuli vaan mieleen että ehkä se auttaisi :D
Miksi tulet aina pätemään miten olet muita parempi kun et tee sitä ja sitä ja sitä. Toiset ihmiset on herkempiä, ei ne ole mitään naksupäitä tai huonompia jos kiukuttaa. Oikein lapsiin vertasit.Tuo oma mulkkuisuutesi palstalla vasta onkin uhmaikäisen toimintaa. Ehkä itse olet niin kylmä ettet tunne oikein mitään?
Kaikkia kiukuttaa. Mutta jos saa raivokohtauksia, ei se ole tervettä. Pahoja ongelmia tunteiden käsittelyssä. Rajatilapersoonallisuushäiriö mahdollisesti. Sua siis kiukuttaa kun mulla ei ole kyseistä häiriötä.. Tää palsta on kyllä huippu.. :D
xLiner
Ei auta, mä olen monessa kohtaa Dissen kanssa samoilla linjoilla :D
Sen sijaan joskus olen ottanut henkistä yliotetta jostain tyypistä nostelemalla kovia painoja. Se toimii.
xLiner
No miten sinä sitten käsittelet tunteesi, oi Pyhimys? Jos ei saa itkeä, huutaa, hakata nyrkkeilysäkkiä yms.
Terapeutti vois auttaa sua vihan hallinnassa.
Jossain tutkimuksessa oli todettu, että aggression purkaminen paikkoja paskomalla ei edes helpota oloa. Enemmän itsellekin haittaa kuin hyötyä..
xL
Tulempahan tähän komppaamaan sua. Siis voihan sitä raivopuuska yllättää, sille ei voi välttämättä mitään, mutta se onkin merkki jostain pahasta fiilingistä sisällä, eikä se ole ok. Kyllä silloin on mietittävä mikä mussa tapahtuu.
Mä oon muuten miettinyt, että sellaiset ylikiltit osaa olla kaikista arvaamattomimpia ihmisiä. Elävät jotenkin muitten tekemisiä ja sanomisia nieleskellen, sitten jossainkohti tulee höyhen joka katkasee kamelinselän ja jotain äärireagointia tulee. Eihän se aina tarvitse väkivaltaa tai huutamistakaan olla...
Ei minulla ole aggressioita! Koskaan en ole hajottanut mitään tai raivonnut. Ihmettelin vain tuota arvosteluasi, jos joku ei ole viilipytyn näköinen joka tilanteessa.
Olipa kerran pieni tyttö, joka oppi jo uhmaiässä, että tunteitaan ei ole hyvä näyttää, koska ”maailma on kova paikka, siellä ei raivarit auta.” Pieni tyttö alkoi jo hyvin nuorena kasvattaa itselleen kuorta, jonka alle hän piilotti tunteensa, hammasta purren. Hän oppi kutsumaan sitä tunteiden käsittelyksi ja hallinnaksi.
Tytön kuori kasvoi vuosi vuodelta. Kukaan ei kertonut tytölle, että tunteilla on tärkeä tehtävä, myös sillä pelottavalla raivolla. Kukaan ei sanonut, että raivoa on hyvä tuntea silloin kun kohtaa vaikka vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta - ja niitähän kovassa maailmassa väistämättä kohtaa. Kukaan ei myöskään kertonut tytölle, että tunteita ei voi käsitellä, ne voi vain tuntea. Se olisikin ollut kovassa, järjen ylivoimaisuuteen uskovassa, maailmassa elävälle tytölle lähes mahdoton käsittää.
Tytöstä kasvoi nainen ja hänen kuorensa kasvoi yhä paksummaksi. Hän kutsui sitä mulkkuudeksi. Mulkkuus oli hyvä ominaisuus kovassa maailmassa. Kovassa maailmassa tunteita, mm. raivoa kertyi väistämättä kuoren alle, koska aina oli joku törppö, joka rikkoi rajojasi, edisti omaa asiaansa kepulikonsteja käyttämällä tai oli vaan muuten asshole. Tytön tunteet olivat kuin kiehuvan vesikattilan höyry, joka kolisutteli kattilan kantta. Tyttö oppi, että mulkkuus oli hyvä keino päästellä höyryä säännöstellysti. Sillä hän koki saavansa mm henkistä yliotetta muista. Hän oli mielestään löytänyt hyvän keinon käsitellä tunteitaan ja oli syystäkin iloinen ja itsestään ylpeä ”Olen ylpeä mulkkuudestani!”
Samanaikaisesti tyttö näki toisia, jotka eivät piilottaneet tunteitaan, vaan itkivät ja nauroivat, sadattelivat ja päästivät höyryä avoimesti, joku jopa heitti jonkin esineen kiukuspäissään. Tämä hämmensi tyttöä, koska hän ei ollut koskaan saanut toimia noin, vaikka olisi halunnut. Häntä hämmensi se, että toiset eivät tarvinneet kuorta suojakseen, vaikka hänen oli pitänyt omaa kuortaan niin kauan kasvattaa. Häneltä ei kunnioitusta näille herkille ja heikoille löytynyt, maailmahan on kova, kuka kehtaa olla kunnioittamatta maailman kovuutta! Tuollainen vapaus normistoista täytyy olla vähintäänkin mielenterveydellinen ongelma ja varmastikin myös syy monenasteiseen luuseriuuteen. Heikkojen ja herkkien oli turha tulla pyytämään töitä, ymmärrystä tai yhtään mitään muutakaan tytöltä! (Hehän saattaisivat jopa nähdä sen kuoren taakse ja sen siellä piileskelevän pikkutytön, kaikkine tunteineen 🌸)
Sen pituinen se.
-flowersreally-
Tuosta mäkin tuossa yllä puhuin...
Jokainen voi käyttää ihme konsteja tunteidensa hallintaan. Minä sanoin, että ne koetuista vääryyksistä johtuneet tunteet niellään. Sit pamahtaa jossain yli... mutta sehän voi myös olla jatkuvaa mulkkuuttakin?
Jokatapauksessa eniten kärsii tuollainen tyyppi itse, mutta myös läheiset. Siinä voi joku kiltisti ja muita ajattelevasti käyttäytyvä tehdä juuri päinvastaista muille ihmisille. Ja parisuhteissa tuollainen käytös saa suhteen voimaan pahoin. Siellä ei pitäisi padota mitään, tai siitä tulee liian iso möykky, mitä voi olla mahdoton purkaa enää vuosien jälkeen.
Miten niin puhuit? Sanoit komppaavasi lineria.
Disse on taas kujalla 🙃
-flowers-
No minusta lineri ja flow on molemmat oikeassa. Käsitteet vaan saattaa olla ristissä...
Nuo ns. raivokohtaukset ovat tyypillisempiä nuorille aikuisille, mutta yleensä kun ikää tulee niin tunne-elämä rauhoittuu. Ikä tuo tietynlaista rentoutta, eikä jaksa juuri pienistä kiehua..Neljää kymppiä lähestyvät alkavat olla jo suht seesteisiä.. Muistan kun joskus lapsena meni vaikka kalareissulla siima poikki ja se uistin jäi sinne järven pohjaan, niin kyllä siinä raivostui, kun nykyään se on vaan, et vittu sinne se nyt meni ja sillä selvä...
”eikä jaksa juuri pienistä kiehua..”
Entä isoista?
-flowers-
Hmm...No mitä se voisi olla. Tietysti jos joudut tekee töitä jonkun totaali narsistisen asshole tyypin kanssa, niin helposti voi palaa hihat vielä vanhempanakin. Harva edes uskoo kuin vittupää joku voi maailmassa olla ellei ole kohdale osunut ikinä jne.
Sitten joku parisuhde draama..Esim. pettämisen uhriksi joutuminen jne. Tokihan näitä suurempia draamoja voi helposti keksiä, mut mun elämässä nyt ei vaan ole ollut dramatiikkaa pitkilleen. Tämä on yksi sinkkuelämän hyvistä puolista.
No mulla oli aika iso vitutuksen aihe. Mikäpä siinä on yksikseen riehuessa ja höyryjä päästellessä, ohi män kun aikani riehuin eri tavoilla. En purkanut ulkopuolisiin (ellei tätä palstaa lasketa).
(Itsekseen) riehuminen on ihan liian aliarvostettua.
-flowers-
Uuuh murut, ryhmähali!!1 🧡🧡🧡🤗😚
xLiner
Halihalipusipusi! 🤗😗😂😂😂😂
Elkää aikuiset ihmiset noita hymiöitä noin helevatusti.
Niimmutku minäminäminäminä olen niin iloinen!!1! 😚😚😚🤗🤗🤗🧡🧡🧡
xLiner
uudessa tilanteessa tai mihin ei osannut varautua etu käteen voi hyvässä tai pahassa nousta tunteet pintaan,
Tarkoittaako aloittaja sellaista kiehuvaa tunnetilaa toisen ihmisen aiheuttamasta tunnekuohusta? Seuraavassa klipissä onkin melkein kaikki tunnetilat, rekisterikilpikin on sopivasti SAD 60.
https://www.youtube.com/watch?v=_OCBXAB6S0o
AsianVierestä
Toinen tunnepitoinen tunnettu tapahtuma suomalaisesta elokuvatuotannosta.
https://www.youtube.com/watch?v=FXvjO-6L3gs
Lähethän sie kun on pakko!
AsianVierestä
Noi oli kyllä melko mietoja (tai ehkä se raivo oli pidäteltyä).
Aloitusta tehtäessä mä mietin kyllä ihan kaikenlaisia tunnekuohuja, myös iloa, surua jne vaikka nyt tässä raivosta tai turhaumista on eniten ollut juttua.
Mietin myös sitä voimaa, mikä tunteissa on, että miksi sitä patoaisi, en tajua. Monelle hallinnan säilyttäminen näyttäisi olevan kaikkein tärkeintä. Mutta illuusioitahan se hallinta on, mitä tunteisiin tulee. Jos patoaa ”negatiiviset” tunnekuohut, sulkee ja kieltää osan itsestään. Pystyykö sitä sitten myöskään menettämään hallintaa niin, että nauraa kippurassa niin, että meinaa mennä pissat housuun. Sulkee siis itseltään myös ne ”positiiviset” tunnekuohut, koska kontrolli ennen kaikkea.
-flowersreally-
Raivostut vain jos pidättelet tunteita riittävän kauan. Normaalisti ajatteleva ei raivostu vaan lähtee pois tilanteesta tavalla tai toisella ajattelemaan, pohtimaan, analysoimaan.
AsianVierestä
Musta tuntuu että tässä kansakunnassa on kamala määrä pidäteltyjä tunteita.
-flowers-
Ei ole. Mutta joskus tulee mieleen että voisi vain lähteä ajamaan jonnekin suuntaan tietämättä minne. Harmi kun tuotakaan ei saa toteutettua, vaikkei sinänsä suuria esteitä olekaan, paitsi raha.
Onko tässä ehditty käsitellä seksuaalista turhautumista hankalasti elettävien tunteiden taustalla?
Itse muistan kun hautasin seksihommat, miten paljon kiukutti, kirveli ja tuntui pahalta, kun kaikki muut ympärillä tuntuivat olevan aktiivisia ja tuotteliaita, onnellisia siinä asiassa. Silloin epätoivoisina hetkinä en olisi uskonut millään, että elämä voi silti jatkua. Nyt uskon.
Nykyään voin iloita toisten vilkkaasta suhde-elämästä ja nähdä, että se onnellisuus vaihtelee. Seksuaalisen energian kanavoimisesta toiseen ihmiseen on voinut luopua hyvin ja silti tuntuu kuin olisi moninkertaisesti saanut.
Tunteet viestivät olemassaolosta ja ohjaavat toimintaa tarvittavaan suuntaan. Hyvä pysähtyä kuulemaan ja elämään niitä ajoissa.
On, ja puran sen siihen joka sen aiheutti, verbaalisesti. Tai sitten valitan jollekin toiselle, vaikka ystävälle. Eli haukkumista ja kiroilua voi seurata. Saan rauhan vasta kun olen purkautunut sanallisesti jollekulle. Jotkut sanoo sitäkin raivariksi. Itse asiassa joskus hyödynnän palstaa purkautumiseen.
Kyse on varmaan ns. "itkupotkuraivarista". Minula on sellaisia tunteita usein. Pitää purra hammasta vaan.
Ne on jo aika rikki. Paikata pitää.