Prometheusleirit ovat uskonnottomia rippikoulua vastaavia nuorten aikuistumisleirejä. Vuosi vuodelta ne lisäävät suosiota. Itse panin lapseni Protu - leirille koska pidän niitä hyvinä ja ihmisen omaa itsemäärämisoikeutta kunnioittavina päinvastoin kuin kirkolliset uskonnon aivopesuleirit. Ainakin Vivamon uskoontulotehtailu on aivan mahdotonta ja vaarallista herkälle nuorelle. Jonkun mielenterveyskin on siellä alkanut reistailemaan.
Protu- vai rippileiri?
Anonyymi
35
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Vivamo ei taida oikein edustaa kirkollista linjaa. Eikös tuo ole samaa lössiä joka harjoittaa eheytyksiä ja pahanhengen manauksia.
Prometheusleiri on varmaan ihan mukava. Tosin jos sitten kirkossa haluaa naimisiin joutuu vissiin käymään jonkunlaisen rippikoulun mutta sen ehtii sitten kun ja jos tulee ajankohtaiseksi.- Anonyymi
Eroa kirkosta
https://www.eroakirkosta.fi/dynamic/index.php/
Protuleiritkin ovat täysin turhia.
- Anonyymi
Mulle jäi itelele traumat protuleiristä kun meidän ohjaajalla oli purkamattomia tunteita ja patoutunutta kaunaa kristinuskoa kohtaan mikä purkautui ja näyttäytyi vihana. Ohjaaja siis vihasi kaikkia kristittyja ja kaikkea mikä liittyi kristinuskoon ja toi sen niin puheissaan kuin opetuksessaan julki siihen sävyyn että minua ainakin pelotti.
- Anonyymi
Varmasti noissakin ohjaajissa on eroja. Eihän kaikki rippileirejäkään vetävät papit ja isoset aina onnistu.
- Anonyymi
Kyllä on kristinuskonkin puolella ateismivihaa. Kuuntelin kerran One Way Missionin Tapani Suontoa. Homovihaa ja ateismivihaa oli joka lauseessa. Ateistit olivat hänelle kaiken pahan alku. Vastenmielistä.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä on kristinuskonkin puolella ateismivihaa. Kuuntelin kerran One Way Missionin Tapani Suontoa. Homovihaa ja ateismivihaa oli joka lauseessa. Ateistit olivat hänelle kaiken pahan alku. Vastenmielistä.
Ei sinulla sattumalta ole linkkiä tuohon vihapuheeseen 😉❓
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä on kristinuskonkin puolella ateismivihaa. Kuuntelin kerran One Way Missionin Tapani Suontoa. Homovihaa ja ateismivihaa oli joka lauseessa. Ateistit olivat hänelle kaiken pahan alku. Vastenmielistä.
Tapani Suonto on aikaisemmin toiminut mm. Kansan Raamattuseuran evankelistana. Voiko Vivamosta tulla mitään hyvää?
Anonyymi kirjoitti:
Tapani Suonto on aikaisemmin toiminut mm. Kansan Raamattuseuran evankelistana. Voiko Vivamosta tulla mitään hyvää?
Kerro sinä evl mitä pahaa Vivamosta on tullut 😃
- Anonyymi
Kerropa meille tämän ohjaajan nimi, ja tee hänestä myös valitus Protulle, niin tarinasi uskottavuus paranee, ja Protu voi antaa ohjaajalle kurinpalautuksen.
- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Kerro sinä evl mitä pahaa Vivamosta on tullut 😃
Täällä on kerrottu paljon negatiivisia asioita Vivamosta aikaisemminkin. Lue niitä ja katso MOT- ohjelma "Riivaajat kirkossa"
Anonyymi kirjoitti:
Täällä on kerrottu paljon negatiivisia asioita Vivamosta aikaisemminkin. Lue niitä ja katso MOT- ohjelma "Riivaajat kirkossa"
😂 kerrottu ei ole sama kuin tosi. Eikö minun tarvitse mitä motteja katsella jos Vivamoon haluan tutustua. Parempi mennä itse paikalle.
- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Kerro sinä evl mitä pahaa Vivamosta on tullut 😃
Tässä kirjoitus viidesläisyydestä eli vivamolaisuudesta joka on edelleen hyvin ajankohtainen:
Helsingin Sanomat 19.2.2006
Uskonnollinen painostus yhä yleistä
Kirkon jäsenkato puhuttaa. On ihmetelty, miksi eroavien suurin ryhmä ovat nuoret aikuiset, sukupolvi, johon kirkko on lapsi- ja nuorisotyöllään panostanut eniten. Keskusteluun onkin syytä tuoda vaiettu näkökulma: uskonnollinen painostus, jota esiintyy myös kansankirkossa.
Kävin rippikoulun 1990-luvulla ja olin 15-19-vuotiaana aktiivinen seurakuntanuori. Seurakuntanuoreksi ryhtyminen ei kuitenkaan merkinnyt uutta harrastusta, vaan elämäntapamuutosta, jota edelsi ”uskoontulo”, yleensä rippileirillä.
Emotionaalinen painostus oli vahvaa: näytelmissä jouduttiin helvettiin, isoset kertoivat itkien uskoontuloistaan, ja illat päätettiin rukoushetkiin, joissa tunneherkkään tilaan ajetut nuoret tekivät uskonratkaisuja.
Nuorille opetettiin heti uskovaisen elämän normit. Bändipaitaan tai alle polvipituiseen mekkoon sonnustautunut teini mahtui nuorteniltaan huonosti. Tanssiminen, EU:n kannatus ja avoliitto olivat täysi-ikäisiltäkin kiellettyjä ja ”liberaalius” haukkumasana.
Ilmestyskirjaa opetettiin kuvauksena ympäröivistä lopunajoista, ja kielilläpuhumista ja profetointia esiintyi. Vaikka nuorimmat olivat vielä peruskoulussa, seurakunnan yökahvilassa oli tarjolla joka viikonloppu aamukahteen kestäviä työvuoroja, joissa nuorten tuli mm. pitää kiusallisia todistuspuheita ikätovereilleen.
Seurakunnan jättäviä pidettiin ”luopuneina” ja helvettiin joutuvina. Irtautuminen olikin hidasta ja nuoruutta täytyi venyttää; jäiväthän festarireissut aikanaan tekemättä.
Toisille kävi huonomminkin: parikymppiset solmivat muutamia vuosia kestäviä avioliittoja, koska esiaviollinen ”haureus” tuomittiin.
Aikuisiällä selvisi, että kotiseurakunnallani oli ja on vahvat siteet ns. viidenteen herätysliikkeeseen, joka on kirkon sisäinen herätyskristillinen ja karismahenkinen suuntaus.
Ote on vahva myös tavallisista seurakunnista: Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan liikkeeseen kuuluu noin 14 prosenttia papeista. Koska liike toimii kirkon suojissa, tavallisen seurakuntalaisen on vaikea arvioida sen vaikutusta kotiseurakuntansa linjaan.
Kokemukseni eivät ole marginaalisia, vaan osa ”viidesläisyyden” epätervettä kristillisyyttä: muun muassa Kansanlähetys myönsi (1999) harjoittaneensa hengellistä väkivaltaa nuoria kohtaan vuosia.
Hiljattain kirkkoon on pesiytynyt muitakin ongelmailmiöitä, kuten amerikkalaisperäinen evankelioiva herätyskristillisyys, joka suuntaa toimintaa vahvasti nuorille.
Onkin syytä kysyä, mitä jäsenet suvaitsevat kirkoltaan. Lapsensa rippileirille lähettävät vanhemmat tuskin aavistavat, että siellä yritetään tehdä fundamentalistisia kristittyjä.
Moniko haluaa verotuloin tukea nuorisotyötä, jossa alaikäisiä itketetään helvettikuvitelmin ja uuvutetaan lähetyskäskyn varjolla? Jos kirkko ummistaa silmänsä lasten ja nuorten hengelliseltä ahdistelulta, on turha ihmetellä nuorten aikuistenkaan kirkkokielteisyyttä.
Kirkon puuttuminen suojattomimpien jäsentensä kohteluun on kipeästi tarvittava teko.
Ei pelkkää tilkkutäkkiä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä. Anonyymi kirjoitti:
Tässä kirjoitus viidesläisyydestä eli vivamolaisuudesta joka on edelleen hyvin ajankohtainen:
Helsingin Sanomat 19.2.2006
Uskonnollinen painostus yhä yleistä
Kirkon jäsenkato puhuttaa. On ihmetelty, miksi eroavien suurin ryhmä ovat nuoret aikuiset, sukupolvi, johon kirkko on lapsi- ja nuorisotyöllään panostanut eniten. Keskusteluun onkin syytä tuoda vaiettu näkökulma: uskonnollinen painostus, jota esiintyy myös kansankirkossa.
Kävin rippikoulun 1990-luvulla ja olin 15-19-vuotiaana aktiivinen seurakuntanuori. Seurakuntanuoreksi ryhtyminen ei kuitenkaan merkinnyt uutta harrastusta, vaan elämäntapamuutosta, jota edelsi ”uskoontulo”, yleensä rippileirillä.
Emotionaalinen painostus oli vahvaa: näytelmissä jouduttiin helvettiin, isoset kertoivat itkien uskoontuloistaan, ja illat päätettiin rukoushetkiin, joissa tunneherkkään tilaan ajetut nuoret tekivät uskonratkaisuja.
Nuorille opetettiin heti uskovaisen elämän normit. Bändipaitaan tai alle polvipituiseen mekkoon sonnustautunut teini mahtui nuorteniltaan huonosti. Tanssiminen, EU:n kannatus ja avoliitto olivat täysi-ikäisiltäkin kiellettyjä ja ”liberaalius” haukkumasana.
Ilmestyskirjaa opetettiin kuvauksena ympäröivistä lopunajoista, ja kielilläpuhumista ja profetointia esiintyi. Vaikka nuorimmat olivat vielä peruskoulussa, seurakunnan yökahvilassa oli tarjolla joka viikonloppu aamukahteen kestäviä työvuoroja, joissa nuorten tuli mm. pitää kiusallisia todistuspuheita ikätovereilleen.
Seurakunnan jättäviä pidettiin ”luopuneina” ja helvettiin joutuvina. Irtautuminen olikin hidasta ja nuoruutta täytyi venyttää; jäiväthän festarireissut aikanaan tekemättä.
Toisille kävi huonomminkin: parikymppiset solmivat muutamia vuosia kestäviä avioliittoja, koska esiaviollinen ”haureus” tuomittiin.
Aikuisiällä selvisi, että kotiseurakunnallani oli ja on vahvat siteet ns. viidenteen herätysliikkeeseen, joka on kirkon sisäinen herätyskristillinen ja karismahenkinen suuntaus.
Ote on vahva myös tavallisista seurakunnista: Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan liikkeeseen kuuluu noin 14 prosenttia papeista. Koska liike toimii kirkon suojissa, tavallisen seurakuntalaisen on vaikea arvioida sen vaikutusta kotiseurakuntansa linjaan.
Kokemukseni eivät ole marginaalisia, vaan osa ”viidesläisyyden” epätervettä kristillisyyttä: muun muassa Kansanlähetys myönsi (1999) harjoittaneensa hengellistä väkivaltaa nuoria kohtaan vuosia.
Hiljattain kirkkoon on pesiytynyt muitakin ongelmailmiöitä, kuten amerikkalaisperäinen evankelioiva herätyskristillisyys, joka suuntaa toimintaa vahvasti nuorille.
Onkin syytä kysyä, mitä jäsenet suvaitsevat kirkoltaan. Lapsensa rippileirille lähettävät vanhemmat tuskin aavistavat, että siellä yritetään tehdä fundamentalistisia kristittyjä.
Moniko haluaa verotuloin tukea nuorisotyötä, jossa alaikäisiä itketetään helvettikuvitelmin ja uuvutetaan lähetyskäskyn varjolla? Jos kirkko ummistaa silmänsä lasten ja nuorten hengelliseltä ahdistelulta, on turha ihmetellä nuorten aikuistenkaan kirkkokielteisyyttä.
Kirkon puuttuminen suojattomimpien jäsentensä kohteluun on kipeästi tarvittava teko.
Ei pelkkää tilkkutäkkiä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.Nyt minä sanon, että hömpsönpömpsön 😂
- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
😂 kerrottu ei ole sama kuin tosi. Eikö minun tarvitse mitä motteja katsella jos Vivamoon haluan tutustua. Parempi mennä itse paikalle.
Kokemus on tosi kokijalle.
- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
😂 kerrottu ei ole sama kuin tosi. Eikö minun tarvitse mitä motteja katsella jos Vivamoon haluan tutustua. Parempi mennä itse paikalle.
Älä sitten pyydä kertomaan, jos et sitä haluakaan hölmö.
Anonyymi kirjoitti:
Älä sitten pyydä kertomaan, jos et sitä haluakaan hölmö.
Tähän mä sanon kuule, että
https://m.youtube.com/watch?v=WXKb4F34tdA- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Nyt minä sanon, että hömpsönpömpsön 😂
Lisää löytyy ikäviä asioita ko lahkosta, jos on tarvis.
Anonyymi kirjoitti:
Lisää löytyy ikäviä asioita ko lahkosta, jos on tarvis.
Ikävä on se, että ateistit puhuvat 💩
- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Ikävä on se, että ateistit puhuvat 💩
Kylä tuollaisen Vivamon rippileirin jälkeen varmasti ateistiksi tuleekin ainakin kräsäläisyyteen nähden.
Anonyymi kirjoitti:
Kylä tuollaisen Vivamon rippileirin jälkeen varmasti ateistiksi tuleekin ainakin kräsäläisyyteen nähden.
Kato hei, kato tää
https://m.youtube.com/watch?v=WXKb4F34tdA- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
😂 kerrottu ei ole sama kuin tosi. Eikö minun tarvitse mitä motteja katsella jos Vivamoon haluan tutustua. Parempi mennä itse paikalle.
Minä olen ollut Vivamossakin. Tuollaistahan se on ollut mitä MOT -ohjelmassa kerrottiin. Suosittelisin ottamaan ensin selvää ennenkuin noihin porukoihin vaivautuu.
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen ollut Vivamossakin. Tuollaistahan se on ollut mitä MOT -ohjelmassa kerrottiin. Suosittelisin ottamaan ensin selvää ennenkuin noihin porukoihin vaivautuu.
Etkö eheytynyt 😂❓
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä kirjoitus viidesläisyydestä eli vivamolaisuudesta joka on edelleen hyvin ajankohtainen:
Helsingin Sanomat 19.2.2006
Uskonnollinen painostus yhä yleistä
Kirkon jäsenkato puhuttaa. On ihmetelty, miksi eroavien suurin ryhmä ovat nuoret aikuiset, sukupolvi, johon kirkko on lapsi- ja nuorisotyöllään panostanut eniten. Keskusteluun onkin syytä tuoda vaiettu näkökulma: uskonnollinen painostus, jota esiintyy myös kansankirkossa.
Kävin rippikoulun 1990-luvulla ja olin 15-19-vuotiaana aktiivinen seurakuntanuori. Seurakuntanuoreksi ryhtyminen ei kuitenkaan merkinnyt uutta harrastusta, vaan elämäntapamuutosta, jota edelsi ”uskoontulo”, yleensä rippileirillä.
Emotionaalinen painostus oli vahvaa: näytelmissä jouduttiin helvettiin, isoset kertoivat itkien uskoontuloistaan, ja illat päätettiin rukoushetkiin, joissa tunneherkkään tilaan ajetut nuoret tekivät uskonratkaisuja.
Nuorille opetettiin heti uskovaisen elämän normit. Bändipaitaan tai alle polvipituiseen mekkoon sonnustautunut teini mahtui nuorteniltaan huonosti. Tanssiminen, EU:n kannatus ja avoliitto olivat täysi-ikäisiltäkin kiellettyjä ja ”liberaalius” haukkumasana.
Ilmestyskirjaa opetettiin kuvauksena ympäröivistä lopunajoista, ja kielilläpuhumista ja profetointia esiintyi. Vaikka nuorimmat olivat vielä peruskoulussa, seurakunnan yökahvilassa oli tarjolla joka viikonloppu aamukahteen kestäviä työvuoroja, joissa nuorten tuli mm. pitää kiusallisia todistuspuheita ikätovereilleen.
Seurakunnan jättäviä pidettiin ”luopuneina” ja helvettiin joutuvina. Irtautuminen olikin hidasta ja nuoruutta täytyi venyttää; jäiväthän festarireissut aikanaan tekemättä.
Toisille kävi huonomminkin: parikymppiset solmivat muutamia vuosia kestäviä avioliittoja, koska esiaviollinen ”haureus” tuomittiin.
Aikuisiällä selvisi, että kotiseurakunnallani oli ja on vahvat siteet ns. viidenteen herätysliikkeeseen, joka on kirkon sisäinen herätyskristillinen ja karismahenkinen suuntaus.
Ote on vahva myös tavallisista seurakunnista: Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan liikkeeseen kuuluu noin 14 prosenttia papeista. Koska liike toimii kirkon suojissa, tavallisen seurakuntalaisen on vaikea arvioida sen vaikutusta kotiseurakuntansa linjaan.
Kokemukseni eivät ole marginaalisia, vaan osa ”viidesläisyyden” epätervettä kristillisyyttä: muun muassa Kansanlähetys myönsi (1999) harjoittaneensa hengellistä väkivaltaa nuoria kohtaan vuosia.
Hiljattain kirkkoon on pesiytynyt muitakin ongelmailmiöitä, kuten amerikkalaisperäinen evankelioiva herätyskristillisyys, joka suuntaa toimintaa vahvasti nuorille.
Onkin syytä kysyä, mitä jäsenet suvaitsevat kirkoltaan. Lapsensa rippileirille lähettävät vanhemmat tuskin aavistavat, että siellä yritetään tehdä fundamentalistisia kristittyjä.
Moniko haluaa verotuloin tukea nuorisotyötä, jossa alaikäisiä itketetään helvettikuvitelmin ja uuvutetaan lähetyskäskyn varjolla? Jos kirkko ummistaa silmänsä lasten ja nuorten hengelliseltä ahdistelulta, on turha ihmetellä nuorten aikuistenkaan kirkkokielteisyyttä.
Kirkon puuttuminen suojattomimpien jäsentensä kohteluun on kipeästi tarvittava teko.
Ei pelkkää tilkkutäkkiä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.Tässä jo on hyvä syy valita Protu -leiri, jos ei varmuudella tiedä ja tunne kirkon monimuotoisia herätysliikkeitä. Aika harva tietää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä kirjoitus viidesläisyydestä eli vivamolaisuudesta joka on edelleen hyvin ajankohtainen:
Helsingin Sanomat 19.2.2006
Uskonnollinen painostus yhä yleistä
Kirkon jäsenkato puhuttaa. On ihmetelty, miksi eroavien suurin ryhmä ovat nuoret aikuiset, sukupolvi, johon kirkko on lapsi- ja nuorisotyöllään panostanut eniten. Keskusteluun onkin syytä tuoda vaiettu näkökulma: uskonnollinen painostus, jota esiintyy myös kansankirkossa.
Kävin rippikoulun 1990-luvulla ja olin 15-19-vuotiaana aktiivinen seurakuntanuori. Seurakuntanuoreksi ryhtyminen ei kuitenkaan merkinnyt uutta harrastusta, vaan elämäntapamuutosta, jota edelsi ”uskoontulo”, yleensä rippileirillä.
Emotionaalinen painostus oli vahvaa: näytelmissä jouduttiin helvettiin, isoset kertoivat itkien uskoontuloistaan, ja illat päätettiin rukoushetkiin, joissa tunneherkkään tilaan ajetut nuoret tekivät uskonratkaisuja.
Nuorille opetettiin heti uskovaisen elämän normit. Bändipaitaan tai alle polvipituiseen mekkoon sonnustautunut teini mahtui nuorteniltaan huonosti. Tanssiminen, EU:n kannatus ja avoliitto olivat täysi-ikäisiltäkin kiellettyjä ja ”liberaalius” haukkumasana.
Ilmestyskirjaa opetettiin kuvauksena ympäröivistä lopunajoista, ja kielilläpuhumista ja profetointia esiintyi. Vaikka nuorimmat olivat vielä peruskoulussa, seurakunnan yökahvilassa oli tarjolla joka viikonloppu aamukahteen kestäviä työvuoroja, joissa nuorten tuli mm. pitää kiusallisia todistuspuheita ikätovereilleen.
Seurakunnan jättäviä pidettiin ”luopuneina” ja helvettiin joutuvina. Irtautuminen olikin hidasta ja nuoruutta täytyi venyttää; jäiväthän festarireissut aikanaan tekemättä.
Toisille kävi huonomminkin: parikymppiset solmivat muutamia vuosia kestäviä avioliittoja, koska esiaviollinen ”haureus” tuomittiin.
Aikuisiällä selvisi, että kotiseurakunnallani oli ja on vahvat siteet ns. viidenteen herätysliikkeeseen, joka on kirkon sisäinen herätyskristillinen ja karismahenkinen suuntaus.
Ote on vahva myös tavallisista seurakunnista: Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan liikkeeseen kuuluu noin 14 prosenttia papeista. Koska liike toimii kirkon suojissa, tavallisen seurakuntalaisen on vaikea arvioida sen vaikutusta kotiseurakuntansa linjaan.
Kokemukseni eivät ole marginaalisia, vaan osa ”viidesläisyyden” epätervettä kristillisyyttä: muun muassa Kansanlähetys myönsi (1999) harjoittaneensa hengellistä väkivaltaa nuoria kohtaan vuosia.
Hiljattain kirkkoon on pesiytynyt muitakin ongelmailmiöitä, kuten amerikkalaisperäinen evankelioiva herätyskristillisyys, joka suuntaa toimintaa vahvasti nuorille.
Onkin syytä kysyä, mitä jäsenet suvaitsevat kirkoltaan. Lapsensa rippileirille lähettävät vanhemmat tuskin aavistavat, että siellä yritetään tehdä fundamentalistisia kristittyjä.
Moniko haluaa verotuloin tukea nuorisotyötä, jossa alaikäisiä itketetään helvettikuvitelmin ja uuvutetaan lähetyskäskyn varjolla? Jos kirkko ummistaa silmänsä lasten ja nuorten hengelliseltä ahdistelulta, on turha ihmetellä nuorten aikuistenkaan kirkkokielteisyyttä.
Kirkon puuttuminen suojattomimpien jäsentensä kohteluun on kipeästi tarvittava teko.
Ei pelkkää tilkkutäkkiä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.Voin vahvistaa asian oman kokemukseni kautta. Tulin vuosi rippikoulun (ei leiri) jälkeen uskoon ja muutos "entiseen elämääni" oli tuolloin valtava. Silloin sen koki kokonaan positiivisena ja halusi tietenkin, että mahdollisimman moni saisi kokea saman kokemuksen. Olin useita rippikoululeirejä leirikeskuksen vapaaehtois- ja osin palkkattunakin työntekijänä. Herätyskristillinen vaikuttaminen leiriläisiin kuului tuolloin itsestään selvänä kaikille leireille osallistuville. Ja sitä pidettiin oikeana tapana.
Ehdin toimia aktiivisesti luterilaisessa seurakunnassa viidesläisen uskonopin saarnaajan yli kaksikymmentä vuotta. Jo joitain vuosia ennen saarnaamisen lopettamista olin ajautunut älylliseen ristiriitaan kyseisen uskonopin kanssa, joka ristiriita myöhemmin johti ateismiin.
Vaati monta vuotta kasvaa ulos nuoruuden kokemuksista, eikä se prosessi ollut helppo.
Tunnistin hyvin sinun tekstisi, joskin silloin -70 luvulla homma oli vähän maltillisempaa, kuin sinun kirjoituksestasi voisi päätellä. Nämä ihmiset kuitenkin uskovat itse tekevänsä pelkkää hyvää. Nyt vanhana ja enemmän maailmaa nähneenä kyynikkona on varsin helppo tunnistaa tuollaisen toiminnan epäkohdat. Tiukassa uskonyhteisössä kasvaneet nuoret eivät niitä pysty kuitenkaan tunnistamaan.
Kenen on vastuu? Anonyymi kirjoitti:
Voin vahvistaa asian oman kokemukseni kautta. Tulin vuosi rippikoulun (ei leiri) jälkeen uskoon ja muutos "entiseen elämääni" oli tuolloin valtava. Silloin sen koki kokonaan positiivisena ja halusi tietenkin, että mahdollisimman moni saisi kokea saman kokemuksen. Olin useita rippikoululeirejä leirikeskuksen vapaaehtois- ja osin palkkattunakin työntekijänä. Herätyskristillinen vaikuttaminen leiriläisiin kuului tuolloin itsestään selvänä kaikille leireille osallistuville. Ja sitä pidettiin oikeana tapana.
Ehdin toimia aktiivisesti luterilaisessa seurakunnassa viidesläisen uskonopin saarnaajan yli kaksikymmentä vuotta. Jo joitain vuosia ennen saarnaamisen lopettamista olin ajautunut älylliseen ristiriitaan kyseisen uskonopin kanssa, joka ristiriita myöhemmin johti ateismiin.
Vaati monta vuotta kasvaa ulos nuoruuden kokemuksista, eikä se prosessi ollut helppo.
Tunnistin hyvin sinun tekstisi, joskin silloin -70 luvulla homma oli vähän maltillisempaa, kuin sinun kirjoituksestasi voisi päätellä. Nämä ihmiset kuitenkin uskovat itse tekevänsä pelkkää hyvää. Nyt vanhana ja enemmän maailmaa nähneenä kyynikkona on varsin helppo tunnistaa tuollaisen toiminnan epäkohdat. Tiukassa uskonyhteisössä kasvaneet nuoret eivät niitä pysty kuitenkaan tunnistamaan.
Kenen on vastuu?Huono trollaus evl 😂
Ateistien on taas ihan pakko matkia kristittyjä 😃
- Anonyymi
Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa kertoi ehkä vuosi sitten, kuinka hänen lapsensa oli Protu-leirin jälkeen kuin 'toinen ihminen', aikuistunut ja fiksu. Johanna kaipasi itsekin päästä Protu-leirille, aikuisten sellaiselle. En ole varma pidetäänkö sellaisia.
Protu-leirihän voi siis korvata sekä riparileirin että armeijan! ( Armeijahan muka tekee pojista miehiä, mutta Protu-leiri vielä fiksuksikin.)
Tällä viikolla YLE:n radiouutisissa kerrottiin Protu-leirien suosion kasvusta, ja että muutama sata halukasta ei mahtunut leireille.
Haastateltu nuori mies oli kuullut hyvää sekä riparileiristä että Protu-leirista, mutta totesi Protun sopivan hänelle paremmin kun hän ei ole uskovainen, ja koska Protussa maailmaa tarkastellaan laajemmalla silmällä, laajemmasta perspektiivistä.- Anonyymi
80% nuorista käy edelleen rippikoulun. Myös sellaiset jotka eivät kuulu kirkkoon.
- Anonyymi
Samaa skeidaan kuin koulussakin.
- Anonyymi
Usko tai älä. Kyllä Jeesus pelastaa riparilla.
https://www.youtube.com/watch?v=TzTgJvMPNNo Mä kävin protuleirin n. 20v sitten, oli tosi hyvä kokemus. En silloin oikein tiennyt mikä olin henkisesti ja oli tosi hyvä että mun annettiin olla rauhassa ja tuomitsematta sen suhteen, eikä se oma henkisyys siellä selvinnyt, myöhemmin kyllä.
Kristityt on erkaantuneet todellisuudesta. Kristinusko itessään on hyvä, rakkauden uskonto, mutta siellä on paljon mikä sotii luonnonjärjestystä ja todellisuutta vastaan. Kiitos internetin ihmiset tietävät ettei henkisyyden kehittämisestä seuraa riivatuksi tulemista, toisin kuin kristityt tykkäävät väittää. Ja väittävät myös että kun rakastaa montaa ihmistä romanttisesti tekee syntiä, vaikka sehän on aitoa kristinuskoa jakaa rakkautta tarvitseville. Jeesus paransi rakkaudella ja oli prostituoitujen ystävä, miettikää sitä.- Anonyymi
Prometheus-leirien tuki ry:n puheenjohtaja Aatu Komsi vahvistaa, että leireillä järjestetään lähtökohtaisesti mahdollisuus sekasaunomiseen alasti. Komsin mukaan yhdistyksen leireillä nuoria ei painosteta esimerkiksi alastomuuteen tai fyysiseen läheisyyteen. Nuorille tarjotaan aina myös mahdollisuus saunoa samaa sukupuolta olevien kanssa.
– Alastomuus on nuorille iso asia, myös samaa sukupuolta olevien kanssa saunoessa. Emme millään lailla halua väheksyä sitä. Jokaisella on vapaus asettaa itse omat rajansa ja osallistua mihin haluaa. Tämä koskee sekä leiriläisiä että ohjaajia, Komsi sanoo Kotimaa24:lle.
Komsi ei näe ongelmallisena sekasaunojen valvomiseen liittyviä kysymyksiä. Hänen mielestään niin mies- kuin naispuolisetkin ohjaajat ja apuohjaajat voivat valvoa leirien sekasaunoja.
– Yleensä vetäjätiimi ja leiriläiset saunovat yhdessä, myös sekasaunassa. Alasti saunomisesta sovitaan aina leirillä etukäteen. Jos näin sovitaan, kaikki saunovat alasti, myös ohjaajat. Meille on oleellista näyttää esimerkkiä, ettei ihmisiä tulisi erotella usein epäoleellisten seikkojen kuten sukupuolen tai iän perusteella. Minusta olisi huono asia viestittää, etteivät vetäjät voisi saunoa nuorten kanssa, Komsi sanoo.
– Erottelukulttuuri voi ruokkia itse itseään. Sanomalla, etteivät tytöt ja pojat voi nukkua samoissa tiloissa tai saunoa samalla kertaa, luodaan jännitettä ja mystifioidaan vuorovaikutusta. Samalla viestitään, ettei toista voi kohdella omana itsenään ja yksilönä. Se myös hankaloittaa toisen tunteiden ja toiveiden huomioon ottamista, Komsi jatkaa.
Komsi sanoo Protun saavan joskus palautetta käytännöstään. Joskus palautteessa ihmetellään juuri aikuisten ja nuorten yhdessä saunomista. - Anonyymi
Prometheus-leirien tuki ry:n puheenjohtaja Aatu Komsi vahvistaa, että leireillä järjestetään lähtökohtaisesti mahdollisuus sekasaunomiseen alasti. Komsin mukaan yhdistyksen leireillä nuoria ei painosteta esimerkiksi alastomuuteen tai fyysiseen läheisyyteen. Nuorille tarjotaan aina myös mahdollisuus saunoa samaa sukupuolta olevien kanssa. Komsi sanoo Protun saavan joskus palautetta käytännöstään. Joskus palautteessa ihmetellään juuri aikuisten ja nuorten yhdessä saunomista.
Lasten paneminen on rikollista.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1404422Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3502230Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik32114Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481891- 1071820
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4561787Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4831621MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar571479Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4881363Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441338