Toisinaan sinkut loukkaantuvat siitä kun tutut kyselevät miten mies-/naismarkkinoilla menee. Kysymys kuulemma halventaa sinkkuja, ihan kuin olotila olisi jotenkin epätyydyttävää vaikka närkästyjien mielestä olotila olisi vapaaehtoista.
Ainakin silmämääräisesti arvioiden sinkut-palstan suosituin keskustelunaihe on parisuhteet, kumppaniehdokkaat ja kaikki pariutumiseen, suhteiluun ja perhe-elämään liittyvä jutustelu. Eikö tuo kuitenkin viittaa siihen että sinkkuelämä koetaan puolittaiseksi elämäksi?
Jos palstalla on vannoutuneita sinkkuja, niin olisi kiva kuulla miksi haluette olla sinkkuja.
Ainakin silmämääräisesti arvioiden sinkut-palstan suosituin keskustelunaihe on parisuhteet, kumppaniehdokkaat ja kaikki pariutumiseen, suhteiluun ja perhe-elämään liittyvä jutustelu. Eikö tuo kuitenkin viittaa siihen että sinkkuelämä koetaan puolittaiseksi elämäksi?
Jos palstalla on vannoutuneita sinkkuja, niin olisi kiva kuulla miksi haluette olla sinkkuja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihmiset yleensä loukkaantuvat, jos tonen utelee henkilökohtaisia asioita. Siitä voi ehkä ottaa opikseen ja lopettaa toista loukkaavat kyselyt?
En ole vannoutunut sinkku, vaihtaisin sinkkuuden kyllä parisuhteeseen, saatan silti ajatella, että kaikki nyt vaan eivät halua pariutua, ainakin jos on uskominen ihmisten kertomuksia.
Varmaan just noin. Ihan sama kuin urheilijalta kysyisi epäonnistuneen suorituksen jälkeen "miltä nyt tuntuu?".
Sitä kysymystä minäkin aina ihmettelen. Saattaisin kyllä itse sanoa, että on niin prkleen hyvä tunnelma!
:)
Minusta on parasta elää sinkkuna vapaaehtoisesti. Minä tulen ahdistuneeksi liiasta ihmisten läsnäolosta. Töissä olen asiakaspalvelussa (ammattiminäni, rooli) mutta vapaa-ajallani heti töistä lähdettyäni en halua nähdä ketään saatikka elää jossain parisuhteessa. Olen myös introvetti ja se helpottaa elämääni. Osaan kyllä elää ihmisten kanssa. Siinä on syytä elää sinkkuna. M52.
Mitä sinkkuus edustaa sulle? Määritteleekö se sinut kuten vaikkapa ammattisi tai sukupuolesi saattavat tehdä?
Sinkuus edustaa sitä, että olen sinkku ihminen ja elän sinkkuelämää. Ostan pienempiä pakkauksia ja matkustan vuosittain ulkomaille lomalle. Vähän outo kysymys.
Samahan tuo on jos ihminen on työtön, sanopas jollekin että on tyytyväinen olemiseensa eikä edes välitä etsiä töitä.
Ei kukaan halua elää yksin mutta on pakko koska ulkonäkö ei riitä saamaan parisuhdetta vastakkaisen sukupuolensa kanssa. Myös raha vaikuttaa, jos on köyhä työtön niin miehen on todella vaikea löytää naista joka huolii työttömän. Mies kyllä huolii työttömän naisen.
Miten niin ei halua? Onko parisuhde joku vankila johon pyritään vaikka väkisin?
Ja kun vielä se työtön mieskin on nirso ettei kelpuuta rumaa naista.
"Ei kukaan halua elää yksin mutta on pakko koska ulkonäkö ei riitä saamaan parisuhdetta vastakkaisen sukupuolensa kanssa. Myös raha vaikuttaa, jos on köyhä työtön niin miehen on todella vaikea löytää naista joka huolii työttömän. Mies kyllä huolii työttömän naisen."
Noinko se sinun kohdallasi menee?
Joskus ja usein käykin niin, ettei heitä näy jopakymmeniin vuosiin tutun loukkaajan jälkeen.
Vastasin juuri toisessa ketjussa saman asian. Minulla oli kavereita viimeksi lapsena. Suhteita ei ole ollut ainuttakaan, mutta en kärsi yksinäisyydestä joten olen tältäosin joko poikkeava tai vain erittäin sopeutuva luonne.
Toki joskus mietin olisiko parisuhteessa parempaa, mutta minulle oikeanlaisia kumppaneita tuskin kasvaa puissa. Todennäköisesti kaikki menisi vain huonompaan itselleni väärän kumppanin kanssa, enkä tarvitse ketään "kunhan nyt on joku"-periaatteella. Jos en löydä sielunkumppania, minun lienee parempi olla yksin.
Työpaikalla huomattavasti nuorempi nainen antoi aika vahvoja vihjeitä, mutta hän oli superekstrovertti, voimakas luonteinen ja mahdollisesti myös yhtä materialistinen, että olisi ollut järjetön virhe minulta sekaantua ja pysyin täysin passiivisena. Eikä sugadaddyily ylipainoisten tyttöjen kanssa ole muutoinkaan minun juttuni.
Sanottakoon vielä, että kun sukuni kautta tunnen "menestysteologiaan" hurahtaneita, vaikken itse mikään uskovainen olekaan, kyseisen ihmistyypin oppii tunnistamaan myös ihan arkielämässä. Tämä työkaveri oli kuin klooni pullukasta uskisserkustani, jolle raha, menestys ja valta on jumalan rakkauden osoitus. Minulla oli päässä täysi palohälytys päällä, kun alkoi vihjailemaan ettei vahingossakaan erehtynyt mukaan.
Ei kai se parisuhde kovin auvoista olekaan periaatteella, että kunhan nyt on joku. Viisauttahan se on, että panostaa suhteeseen ja etsii itselleen sopivan avun.
Oletko kenties jonkin sortin idiootti? Mies haluaa naisesta varsinkin yli 25v naisesta pallon jalkaansa mielestäsi syystä että?
Molemmissa on puolensa, olla sinkku tai olla parisuhteessa, itselleni elämäntilanteen vuoksi on nykyisin helpompi olla sinkku. Ja jos parisuhde tuo tullessaan vain lisää huolia niin miksi haluaisin, toki en kiellä etteikö hyvässä suhteessa toisesta toiselle olisi ollut minulle suurikin apu.