Ajatteleminen todistaa sen että on hyvin todennäköistä että en ole olemassa lainkaan.
Tuon pystyy jokainen käsittämään.
Ajatteleminen siis todistaa olemattomuuden olemassaolon.
Tuon pystyy jokainen käsittämään.
Ajatteleminen siis todistaa olemattomuuden olemassaolon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Johtopäätöksesi on inspiroiva. Koska jätit kuitenkin premissit kertomatta, jolla johtopäätökseesi päädyit, yritän muodostaa niitä itse.
1 premissi: kaikki ajattelu on olematonta missään materiaalisessa muodossa (vaikka voikin heijastua aivojen kemiassa)
2 premissi: ajattelu (so. ajatus) edellyttää jotakin kohdetta, mitä ajatellaan: esim. tuntemus, havainto, aistimus, kokemus. Ainoastaan tällöin on kysymys ajattelusta.
Johtopäätös edellisistä: mitään ajattelijaa ei välttämättä ole olemassa, koska ajattelulle on riittävää ollakseen olemassa sen kohde. Se ei siten edellytä ajattelun subjektia olevaksi missään pysyvässä muodossa.
Näin päädytään siis johtopäätökseesi, että hyvin todennäköisesti et ole olemassa lainkaan. Enintään olet olemassa sen hyvin häilyvän hetken, mitä kukin ajatuksesi kestää. Mitään pysyvää 'minää' ei kuitenkaan ole olemassa.