Nuoriso syrjääntyy, nuorison ongelmat kärjistyvät, kadotettu sukupolvi, lisää asiantuntijoita jne.!!!! Pakko pohtia eräitä kehityskulkuja.
Luokanopettajakoulutukseen on mahdottoman vaikea päästä, kuten opettajaksi yleensä. Opettajien ammattiin valikoituu jo pääsyvaatimustenkin kautta tunnollista, ahkeraa, vastuuntuntuista, kilttiä, tavattoman lahjakasta väkeä, pääsääntöisesti nuoria naisia, joilla ei ole milloinkaan ollut kouluongelmia, tuskin käynytkään mielessä kotitehtävien laiminlyönti jne. Opettajan ammatti on ollut kunnioitusta herättävä ja tavoittelun kohde monesti jo aikaisessa vaiheessa. Olisivatkohan olleet jopa keskimääräistä onnellisemmista kodeistakin.
Heidän ei ole tarvinnut olla lähemmin tekemisiin sellaisten oppilaiden kanssa, jotka kiusasivat opettajiaan, laiminlöivät tehtäviään, oppivat huonosti ja joiden elämäntilanne repsahtelee. Tällaiset karsiintuvatkin yleensä ainakin lukioon mentäessä.
Näillä koulujen ihmelapsilla ei ole mitään näkemystä eikä kokemusta keskiverto- tai sitä heikomman oppilaan ajatus- ja arvomaailmasta, kouluvaikeuksista, elämäntilanteesta, motivaatio- ja innostuksen kohteista. Kun elinpaikkana ollut nukkekoti räjähtää ympäriltä pois ja todellisuus paljastuu, opitut opit eivät enää riitä. Puuttuu kokemuksen ja eläytymisen taitoa sekä kykyä ymmärtää itseensä nähden aivan toisenlaista lähtökohdista lähtevää nuorta ihmistä. Seuraa turhautuneisuutta, syyttelyä ja välinpitämättömyyttä.
Olisiko mahdotonta kouluttaa opettajiksi - ylikoulutettujen laudaturylioppilaiden joukkoon - tavallisiakin ihmisiä, poliisin ja nuorisotyön ammattilaisia, jopa joitakin nuoruuden törmäilyjen jälkeen myöhemmin viisastuneita henkilöitä, tuomaan tervetullutta säröä opettajahuoneen porsliiniseen ilmapiiriin. Heiltä voisi tulla myös toisenlaista otettä, näkemystä, innostavuutta ja ymmärtämystä tälle mahdottomalle oppilassukupolvelle.
Ihan väistämättä sama tulee mieleen myös sosiaalialan ammattikuntaa ajatellessa.
Luokanopettajakoulutukseen on mahdottoman vaikea päästä, kuten opettajaksi yleensä. Opettajien ammattiin valikoituu jo pääsyvaatimustenkin kautta tunnollista, ahkeraa, vastuuntuntuista, kilttiä, tavattoman lahjakasta väkeä, pääsääntöisesti nuoria naisia, joilla ei ole milloinkaan ollut kouluongelmia, tuskin käynytkään mielessä kotitehtävien laiminlyönti jne. Opettajan ammatti on ollut kunnioitusta herättävä ja tavoittelun kohde monesti jo aikaisessa vaiheessa. Olisivatkohan olleet jopa keskimääräistä onnellisemmista kodeistakin.
Heidän ei ole tarvinnut olla lähemmin tekemisiin sellaisten oppilaiden kanssa, jotka kiusasivat opettajiaan, laiminlöivät tehtäviään, oppivat huonosti ja joiden elämäntilanne repsahtelee. Tällaiset karsiintuvatkin yleensä ainakin lukioon mentäessä.
Näillä koulujen ihmelapsilla ei ole mitään näkemystä eikä kokemusta keskiverto- tai sitä heikomman oppilaan ajatus- ja arvomaailmasta, kouluvaikeuksista, elämäntilanteesta, motivaatio- ja innostuksen kohteista. Kun elinpaikkana ollut nukkekoti räjähtää ympäriltä pois ja todellisuus paljastuu, opitut opit eivät enää riitä. Puuttuu kokemuksen ja eläytymisen taitoa sekä kykyä ymmärtää itseensä nähden aivan toisenlaista lähtökohdista lähtevää nuorta ihmistä. Seuraa turhautuneisuutta, syyttelyä ja välinpitämättömyyttä.
Olisiko mahdotonta kouluttaa opettajiksi - ylikoulutettujen laudaturylioppilaiden joukkoon - tavallisiakin ihmisiä, poliisin ja nuorisotyön ammattilaisia, jopa joitakin nuoruuden törmäilyjen jälkeen myöhemmin viisastuneita henkilöitä, tuomaan tervetullutta säröä opettajahuoneen porsliiniseen ilmapiiriin. Heiltä voisi tulla myös toisenlaista otettä, näkemystä, innostavuutta ja ymmärtämystä tälle mahdottomalle oppilassukupolvelle.
Ihan väistämättä sama tulee mieleen myös sosiaalialan ammattikuntaa ajatellessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä nyt vähän liioittelet. Ei nuoriso syrjäänny, eivätkä nuorison ongelmat kärjisty sen enempää kuin ennenkään. Ja kyllä ne nuoretkin opettajat elämänkokemuksensa hankkivat.
Pokasaha osittain on ihan oikeassa, vaan se syrjäytyneiden osuus ei tällä hetkellä ole kovin suuri, mutta melkoisen "syvä kuilu" heidät erottaa pärjäävistä. Tulevaisuudessa homma luultavasti pahenee, mistä kertovat esimerkit ulkomailta.
Toisaalta tuo syrjäytyminen lähtee pitkälti kotoa ja tietysti hölmöistä valinnoista ystäväpiirin suhteen (tätä ei voi tarpeeksi korostaa). Mitä taas opetusalan ammattilaisiin tulee, niin heiltähän on keinot korjata asioita viety aika minimiin (en nyt tarkoita fyysisiä rangaistuksia). Tosin, ennen oli opettajia, joiden auktoriteetti riitti saamaan kenen tahansa oppilaan edes hiljaiseksi tunnilla, silloin kyllä näille "mölyapinoille" löytyi ikäviäkin ojennuskeinoja. PS. ompi ihan omakohtaisiakin kokemuksia, vaan ei niitä pahalla muista, pikemminkin päinvastoin. Se taas, että usein nämä auktoriteetin omaavat opettajat olivat yleensä miehiä, on ongelma, sillä nykyisin miehet eivät juurikaan (kenties palkan takia) hakeudu enään peruskouluihin opettajiksi. Väitän, että nykykouluista puuttuva riittävät sanktiot oppilaiden "ohjaamiseen" oikeaan suuntaan. Sillä eihän sellaisesta opetuksesta tule mitään, jos puolet oppitunnista menee jonkun häirikön hiljentämiseen ja luokasta poistamiseen, on muuten arkipäivään nykyisin.
oikeassa olet, sama juttu muuten eduskunnan kanssa - siellä kun istuu esimerkiksi lääkäri jonka vanhemmatkin olivat lääkäreitä ja täten hyväosaisia - miten siinä voisi olla minkäänlaista kosketusta syrjääntyneen arkeen, kun aina on ollut varaa kaikkeen mihin on halunnut
minusta opettajista suurin osa ei kuitenkaan ole mitenkään ihmelapsia, tunnollisia on varmaan ollut iso osa, mutta ne jotka jotain elämältään haluavat, menevät muualle, toki joukossa on muutama sellainenkin jolle se on kutsumusammatti - mutta sekään ei riitä, velvollisuudentunne ei auta ymmärtämään täysin erilaista ihmistä, eikä empaattisuuskaan auta käsittelemään lasta joka kotona on tottunut ratkomaaan ongelmansa vitunhaistatuksella, sinänsä tuo syrjäytyminen ei johdu koulusta mutta koulu varmasti niin halutessaan pystyisi sen ehkäisemään, mutta nykyisinhän se edesauttaa sitä, kun opettaja ei osaa käsitellä oppilaitaan hän laittaa heidät psykologin juttusille ja erityisluokille tai kouluihin, kaikki keinoja, joilla laitetaan oppilaita eri asemaan - ja autetaan heitä syrjäytymään - sehän sitten jatkuu vielä yläasteella, jossa on onneksi useampi kuin yksi opettaja, siellä sitten huomaa että ehkä matematiikka on aine jossa on sinänsä paras aine opettajissa, koska sinne pääsee lahjakkuudella, siis opiskelemaan sitä, ei tarvitse olla niin tunnollinen kotiläksyjen kanssa - ja tämän aineen opettajista suuri osa on miehiä
mielestäni opettajiksi parhaita olisivat aivan tavalliset ihmiset, eivät minkään alan asiantuntijat, heitä voisi palkata esimerkiksi vuodeksi pariksi kerrallaan, millä estyisi myös ammattiin leipiintyminen, mielenkiinnon ja taitojen mukaan - toki jonkinlaisia testejä voisi pitää, ennenkuin valittaisiin, ettei nyt sitten vaikka biologiaa opettaisi joku joka ei erota kissaa ja koiraa toisistaan, mutta turha siinä mihinkään äärimmäisyyksiin olisi mennä, kun mielestäni tärkeämpää kuin ulkoa luettu tieto on se koulussa viihtyminen ja ilmapiirin luominen, jossa oppilas tahtoisi koulusta päästyään toimia yhteisen hyvän hyväksi ja olisi siihen kykenevä - toki sitä kirjatietoakaan unohtamatta, oppilailla saisi olla myös paljon nykyistä enemmän valinnanvaraa siinä mitä siellä lukevat, nythän pakotetaan esimerkiksi kieliä lukemaan kaksin kappalein
Kyllä opetusalan, erityisesti luokanopettajakoulutuksen, pääsytestit karsivat yleensä mieshenkilöt ja suosivat selvästi määrätyn tyyppisiä koulunkävijöitä.
Sama ongelma on psykologien, kuten kohta sosiaalikasvattajienkin suhteen. Ministeri Soininvaarakin epäili eräässä puheenvuorossa, olisko kuuden laduaturin helsinkiläistytöstä Kiihtelysvaaran terveyskeskusläärin viran hakijaksi. Koulu kun on loistava paikka, - myös pakopaikka.
Poikakoulun oppilaana olen bongannut persoonallisuusia, jotka omalla innostuksellaan, loistavalla tilanneherkkyydellään, luotettavuudellaan ja viisaudellaan jaksoivat pitää vuodesta toiseen rasavillit oppilaat asiaansa liimautuneena, ihan kiinnostuneina. No, olihan se joskus jumalaista näytelmää!!
Eivät olleet nirppanokkia eikä läheskään aina miehiä.
Minulla on kokemusta puolitoistametrisestä hieman rammasta miesopettajasta, jonka ei tarvinnut karttakeppiä käyttää, eikä muitakaan rangaistutapoja, mutta kuri pysyi, koska hänellä oli luontainen auktoriteetti ja osasi asiansa ja opetti kiinnostavasti. Luokassa oli 40 murrosikäistä siihen aikaan ja kuulin, että sama teho oli tallella vielä 80-luvullakin.