Erilainen elämäntilanne

Jokaisella nyt on omat velvoitteensa. Myy talo, niin ei tarvitse tehdä niin paljon hommia ja lapset on itse hankittu, joten... itse pyrkisin iloitsemaan lapsista ja kyllä sekin aika koittaa, että lapset eivät tarvitse enää niin paljon vanhempaa. Sitten on taas ikävä sitä aikaa, kun tarvitsivat.

Onhan tuo vähän epäreilua miehelle, kun sinä ärsyynnyt hänen elämäntilanteestaan. Sen sijaan voisit olla onnellinen, että te kummatkin ette ole samassa ruuhkassa. Silloin tapailunne ei oikeastaan onnistuisi. Itse ainakin päätin, kun erosin, että en ota naista, jolla on lapsia, juurikin sen takia, että aikataulut yms ovat liian vaikeita sovittaa yhteen.

Pääset kyllä nopeasti eroon miehestä saamalla mustasukkaisuuskohtauksia ja alkamalla rajoittaa hänen menemisiään.

Omaa tilannetta voit (ehkä) parantaa myymällä sen omakotitalon pois ja muuttamalla rivariin tai kerrostaloon. Lisäksi voit pistää eksäsi ottamaan enemmän vastuuta lapsistaan sopimalla lastenhoidon vaikkapa puoliksi.

Elämä on valintoja ja päätöksentekoa.

Itse en voisi kuvitellakaan tuollaista rumbaa kuin sinulla. En varmasti asuisi omakotitalossa, muuttaisin mahdollisimman lähelle palveluita kerrostaloon (tai rivitaloon, jossa pieni piha). Lasten pitäisi kulkea harrastuksiinsa itse. Jos kuljettaminen on välttämätöntä, harrastuksia voi ainakin karsia. Ihan tutkitusti lapset tykkäävät eniten perheen yhteisistä puuhista ja tekemisestä.

Mikä sinun on tärkeintä tajuta: huolehdi hyvinvoinnistasi, älä suorita. Löysää tahtia, vähennä velvollisuuksia. Lapset eivät tee mitään loppuunpalaneella stressiäidillä.

PS. Ihan turha verrata miesystäväsi tilannetta omaan täysin erilaiseen tilanteeseen. Siitäkin tulee tarpeetonta päänsärkyä itsellesi.

Sun elämäntilanteesi on sinun itsesi aikaansannosta. Sinä teet valinnat ja elät niiden mukaan.
Jos sulla ei ole aikaa miehelle, niin pistä suhde poikki. Ei oo kovin vaikeeta sanoa, että sori, mutta mun ei aika yksinkertaisesti riitä sun kanssa pelehtimiseen. Mies on sun oma valinta.

Jos sulla ei ole halua olla lastesi kanssa, anna lapsesi pois. Muuttakoot toisen vanhempansa luokse pysyvästi, tai pistä ne lastenkotiin tai jollekin adoptioon, jos kerran noin vaikeeta on elää niitten kanssa arkee.

Jos sulla ei ole aikaa eikä halua hoitaa omakotitalon hommia, niin muuta vaikka telttaan jos se tuntuis sun mielestä helpommalta asumismuodolta.
Remppaa ei ole pakko tehdä itse, palkkaa ulkopuolinen, myy kämppä pois ja muuta vuokralle, vaihtoehtoja on vaikka huru ja mycket.

Yks vaihtoehto on myös, lopeta töissä käynti. Heti tulee 40h viikossa lisää aikaa. Se tekee vuodessa aivan helvetisti. Ai ei tule tuloja mistään, no pyydä sitä miestä elättämään sut ja sun lapset, kun sillä kerran on aikaa ja varmaan rahaakin.
Tai ryhdy sosiaalipummiksi, niitähän on maa muutenkin täynnä, kai sinne yksi perhe vielä mahtuu lisää. Tai aloita tienaamaan blogien pitämisellä sun muulla vastaavalla somepastalla, esim. someseksin myynnillä. Tunti tiivistä duunia somessa ja muutama tunti omakotitalon, lasten ja miehen kanssa seurusteluu ja taas tunti tiivistä etäseksii somessa. Ja fyrkkaa tulee, niin väittävät nämä sometähtöset kautta maailman. Kardashianitkin tienaa miljoonia. Keksit vaan riittävän perverssin tavan saada näkyvyyttä ja rahan tulo on taattua.

Sulla on tasan just sen verran velvollisuuksia kuin mitä sä olet itse elämäsi aikana itsellesi hommannut! On täysin sun oma häpee kun vertaat sun elämää jonkun toisen laiffiin. Eläisit onnellisena nykyarkee ja nauttisit, mutta ei kitistä pitää.

Elämäsi on täynnä valintoja, mee peilin eteen ja katso siellä näkyvää ihmistä ja mieti onko sillä tyypillä oikeesti mitään syytä ruikuttaa, vai pitäiskö sen olla onnellinen kun sillähän on tosiasiassa kaikki asiat paremmin kuin hyvin!

Valinnoista on siis kysymys. Omat valintani olen tehnyt juuri elämän helppouden ja sujuvuuden kannalta. Olen naimissa mutten halunnut enää asua isossa omakotitalossa lasten aikuistuttua ja muutettua pois. Puoliso halusi. Muutin kerrostaloon, mies asuu omakotitalossa ja tekee kaikki hommat hieman hammasta purren; tosin sanoo, että kaikki on sen väärti että saa asua leveästi ja rauhassa. Nojaa, kerrostaloasuminen on ainakin minulla hyvin rauhallista.

Kotitöitä tekee jokainen tarpeen mukaisesti. Minulla koneet tekee suurimman osan, pyykkää ja tiskaa astiat. Jos on koko ajan väsynyt ja tympääntynyt kannattaa asialle tehdä jotain. Jatkuva valittaminen omasta tilanteesta on stressaavaa ja kun kukaan muu ei sitä tilannetta voi muuttaa kuin sinä itse.

Tuttavani valitti juuri kesän lyhyydestä kun ei millään kerkiä hoitaa puutarhaa, kerätä marjoja, pestä mattoja, kerätä sieniä ja säilöä ja pakastaa jne. jne. Haloo, kuka käskee? Minä ostan pakastemarjat kaupasta, samoin sienet. nautin toki luonnosta mutten rehki siellä!

Joo se on totta että itse olen itseni tähän tilanteeseen saattanut. Asun kyllä lähellä palveluita ja kaikkea juuri nimenomaan helpottaakseni elämääni. Talosta en voi vielä luopua, mutten haluakaan. Ja nämä aiemmat valinnat tehnyt nimenomaan silloin kun ei ketään ollut. Olen oikeasti miettinyt et onko minulla aikaa miehelle. Ehkä ei. Ja kun sitä toki itsekin kaipaisi enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuksia mennä ja sen takia varmasti harmittaakin kun toinen menee ja itse ei pääse. Eipä se silloin harmittanut kun ei elämässä ollut kuin lapset.

Tämä on valintojen maailma. Eikä miehellä ole velvoitteita sinun lapsia kohtaan. Jos lähtee kavereiden kanssa viihteelle ja sinä et saa hoitajaa niin minkäs teet. Kannattaa miettiä mitkä ovat säännöt perheessä. Sinä yksin hoidat kaiken kun sinun lapsia ovat. Aika kuluttavaa elämää elät kyllä. Ja oikea isä ei taas mitään tee niinkö? Ei kyllä kauan kun loppuun kulut. Onpahan miehen hyvä lähtä kun suurempia velvotteita ole teillä. Minusta jos ollaan parisuhteessa yhdessä tehdään siivoukset ym velvoitteet. Yhdessä myös viihteelle. Kunnes lapsesi lähtevät omilleen olet nuutunut ja väsynyt nainen. Mieti miten saat samat oikeudet kuin kumppanisi. Uusio perheen elämä on rasittavaa. Niin monta asiaa on otettava huomioon ennenkuin viihteelle pääsee jne. Valita pitää mitä haluaa ja miten hoidetaan.

Ap, ruikutat miten joku toinen pääsee helpommalla kuin sinä, miten sillä toisella on vapaampi työ, enemmän vapaa-aikaa. Voi h....

Minulla nousi ärsytys tappiin tämän aloituksen luettuani.

Sinulla on työ, sinulla on asunto ja omaisuutta, sinulla on terveet lapset ja sinulla on kiva mies kierroksessa. Koeta tajuta, että oikea elämä ei ole tasapäistä eikä tasa-arvoista eikä se mene niin kuin saduissa. Aina löytyy joku jolla on asiat paremmin kuin sinulla itselläsi. Aina löytyy joku jolla on uudempi ja isompi talo, enemmän rahaa, enemmän vapaa-aikaa, fiksummat lapset, joustavampi työ, hienommat vaatteet, kodinkoneet ja parempi auto kuin sinulla. Maailma on täynnä ihmisiä joilla on kaikkea enemmän ja paremmin kuin sinulla. Mieli tekisi läimäistä sinua paistinpannulla päähän kun olet noin tyhmä ja kateellinen.

Sanoit
....Silloin kun hänellä lapset, vietämme aikaa yhdessä tehden asioita......

Nyksälläsi on lapset luonaan siis joka toinen viikonloppu. Miksi ihmeessä et järjestä niin, että sinun lapset ovat samana viikonloppuna omalla isällään?
Näin sinulla olisi yhteensä 4 päivää aikaa joka kuukausi levätä. Kai tuossa neljässä päivässä jo ehtii käydä viihteelläkin jos kerran siihen on tarvetta.

Olet väsynyt siihen, ettei toinen voi ymmärtää täysin tilannettasi. Pyydä tauko suhteeseen silläkin uhalla, ettei suhde enää jatkuisi tauon jälkee .Uskon että näin saat asioihsi oman elämäsi hallinnan tunnetta, etkä vain tyydytä omaa tarvettasi osoittaa itsellesi kykeneväsi suhteeseen. Miehet pääsevät aina helpommalla, mutta naist osaa vain syyllistää toinen toisiian (toiset). On sinulla muutakin tekemistä elämässä.

Vai on aloittajalla "arjessa haasteita". Ja miehet pääsee aina helpommalla, toteaa siinä joku. Miehenä sanon, ettei pääse. Jokaisella on luojan antama taakka. Ei se kadehtimalla korjaannu. Jos minulla olisi tollanen marmattaja, lähtisin nopeasti. Ei ihme, että olet yksinhuoltajaa. Vai pitäisi miehen vahtia sinun laumaasi. Hauskaa on ollut joskus ihan kokorahan edestä. Sängyssä siis.
Miehelle vihje lähde pois tekemästä ilmaista työtä! Ja kun naikkonen näyttää vielä kärsivän kamalasti. Huh...-huh...

Itse olen valinnut lapsettoman elämän, koska katson, että elämässä on aikaa ainoastaan kahteen suurempaan kokonaisuuteen.
A:)Työ
B:) Harrastukset/ rentoutuminen/ vapaa-aika.

Mikäli tähän laittaisi vielä kohdan:
C:) Lapsiperheenarki, niin silloin vuorokaudesta loppuisi tunnit kesken, sekä elämä muuttuisi täydelliseksi oravanpyörä elämäksi.

-Itse olen tämän laskenut ja ajatellut jo etukäteen, niin näin voin nyt keskittyä kohtiin A B

Mikäli olisin valinnut kohdat B C , niin silloin kohdasta A täytyisi luopua...
Tällöin olisi vaikeaa ylläpitää siedettävää elintasoa mukavuuksineen.

Mikäli olisin Valinnut kohdat A C , niin silloin olisin tyypillinen perinteinen Suomalainen no life ihminen.. Ei harrastuksia, ei itsestään huolehtimista kuntoilun muodossa, ei mitään omaa elämää/omaa aikaa.

-Näin päädyin aikoinaan valintaani A B

Anna lapset exällesi ja tapaat heitä 4 päivää kuukaudessa, niin, kun miehesikin, sitte on puntit tasan....heh

Se oliskin helppoa jos kaikki isät pitäisivät yhtälailla vastuuta lapsistaan. Minun kohdalla ei pidä. Joskus arkena hoitaa, ei viikonloppuisin. Täällä kun puhutaan valinnoista niin voin sanoa ettei se ollut minun valinta.
Ja olen kyllä edelleen sitä mieltä että jos minun pitää hyväksyä harmittelematta se että nykyisrllä miehellä on paljon vapaanpaa elämään, niin kyllä hänenkin pitäisi olla minun tukena. Hän on kuitenkin valinnut tämän kokonaispaketin eikä pelkästään minua. Että joskus voisi ajatella minua ja jättää jonkun menonsa menemättä ollakseen minun kanssa ja ehdottaa että tehtäiskö vaikka yhdessä joku homma.

Tuohon on simppeli ratkaisu, myy talosi, siinä menee ne pihahommat ja rempat talon mukana , mene kerrostaloon, vaihda työpaikkaa sellaiseksi, että sinäkin voit tehdä etätöitä, sovi exäsi kanssa ,että se alkaa lähihuoltajaksi, ja sinä tapaat lapsia joka toinen viikonloppu, sillon exä tekee ne läksyt ja vie harrastuksiin.
Näin sulla on vapaata yhtä paljon nyky ukkosi kanssa, ei tartte kadehtia toisen vapautta.

Äääh olipa alotus ja voi, voi miten kauniita vastauksia. Vastauksista ap voi oikeastaan heti heittää jorpakkoon vastaukset miehiltä, jotka eivät ole tehneet lapsia, eivätkä niitä rasittavuuden vuoksi halua. Tuollaiset miehet eivät välttämättä ymmärrä, että lapset eivät ole pelkkä rasite ja toisaalta eivät ehkä osaa muutenkaan niin paljon ottaa huomioon muita kuin itseään, mutta alottajallahan ei ole tuota tilannetta. Hänen uudella miehellään on lapsia, joita tosin hoitaa melko harvoin eli ei ilmeisesti paljon arjesta lapsiperheessä tiedä. Asenteessa on kyllä ongelmaa ap:lla. Ensinnäkin, jos miehesi tekee työtä kotoa käsin niin ei se tarkota, että tekisi kevyempää työtä, vaan päinvastoin, voi tehdä pidempää päivää. Miksi olet tuollaisesta kateellinen? Mikset ylipäätään voi jutella miehesi kanssa ja tosiaan kantsii muuttaa vaikka rivariin, jossa talon työt vähenee.

Kyllä tuossa veikkaisin, että apu löytyy nyt siitä, että opettelet hillitsemään niitä ärsytyksen tunteitasi jollain ajatusprosessilla. Varmaan moni työtön kuuden lapsen yh-äiti, lapsettomuudesta kärsivä pariskunta tai yksinäinen, joka etsinyt sitä parisuhdetta vuoskaudet, on erittäin ärsyyntynyt sinun tilanteestasi verrattuna omaansa ja kokee tämän epäreiluksi. Mutta elämässä tehdyt ratkaisut ovat johtaneet erilaisiin elämäntilanteihin. Mies on syytön sinun ratkaisuihin, sinä miehen ratkaisuihin. Lapset kasvaa ja liihottelee pesästä. Talot voi myydä pois riippakevenä olemasta. Sinulla on nyt positiivinen ongelma, että sinulla on niin paljon kaikkea mukavaa elämässä, että aika ei ihan riitä kaikkeen. Ja tiedätö: Jos sillä miehellä olisi ne omatkin lapset 24-7 mukana, niin veikkaan että ei se sinun työmäärääsi ainakaan vähennä (pahimmillaan nekin tuotaisiin hoidettavaksi).

Sinniä ja mieti vakavasti onko kaikki velvollisuudet aivan totaalisen pakollisia ja juuri sinun hoidettava. Arjen rasittavuus ymmärrettävästi painaa joskus päälle ja tuntuu että ei jaksaisi, mutta toivottavasti et kohdista tästä aiheutuvaa kiukkua parisuhteeseen. Voipi olla voimaakin antava asia, ihan kuten ne sotkijalapset.

Tuttu juttu. Nainen valitsee jännän miehen, varmasti olisi löytynyt miehiä joista olisi apua arjessakin mutta se valintakriteeri...

....Minä kaipaan lisää vapaa-aikaa, kun sitä minulla ei ole ollut vuosiin juuri lainkaan. Ja se ei ollut oma valintani.....

Ap, lopeta itsellesi valehtelu, tuossa lauseessa ulkoistat vastuun elämäsi kulusta jollekin muulle. Koko sinun aikuiselämäsi on ollut sinun omaa valintaa. Ei sinua taatusti ole kukaan väkisin pakottanut omien lasten tekoon. Ehkä ero on tullut vaikket sitä olisi halunnut, mutta hei lastesi isä oli sinun oma valintasi.

Ei kukaan ole pakottanut sinua ottamaan tätä uutta eronnutta etähuoltajamiestä kumppaniksi. Jälleen kerran, oma on valintasi.

Elämässä ei voi kaikkea saada, joskus joutuu tyytymään vähempään tai tinkimään. Etenkin silloin jos on tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa joka ei niitä luokseen halua.
Myös silloin kun ottaa sellaisen miehen jolla on peukalo keskellä kämmentä ja joka tuo sen lisäksi omat kersansa sinun hoidettavaksi ja lähtee itse viihteelle, niin vika on täysin itsessäsi.
Sinulla on nyt ollut jo kaksi huonoa miestä, lastesi isä ja tämä nykyinen hoito. Ilmiselvästi et osaa valita kunnollista kaveria joka olisi sellainen kuin sinä haluat.

Ei sinua kukaan pakota väkisin olemaan sellaisessa suhteessa jossa on noin veemäistä olla. Koko loppuelämäsi suunta on täysin omissa käsissäsi.

Jos arjen vastuunkantajaa kotiisi tarvitset, niin etsi ihmeessä sellainen mies (tai kodinhoitaja) jolla on kädentaitoja, joka palvoo maata jalkojesi alla, joka tekee asioita puolestasi, joka pitää lapsistasi ja haluaa olla niiden elämässä mukana.

Itse olen keväällä eronnut mies. Exä lähti toisen matkaan.
Oma elämäni meni täysin uusiksi.
Olen siis joutunut miettimään paljon mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Vai onko mikään?

Mielestäni sun kannattaisi miettiä samoin, elämäsi tärkeysjärjestys.

Oma arvojärjestys on muuttunut paljon entisestä. Elän sen mukaan. Voin nyt joka sektorilla paremmin. Monet ovat ihmetelleet kun hyvinvointi näkyy kasvoista.
Joillekin ollut pettymys jopa etten masentunut entisestään.

Ap on tehnyt väärän valinnan jo toisen kerran elämänsä tärkeimmässä suhteessa ja pettyneenä kyselee missä tasa-arvo parisuhteessa on kun hän kokee saavansa uudesta suhteesta vähemmän kuin uusi kumppani.
Ei se tasa-arvo ainakaan väärillä valinnoilla tule. Opi virheistäsi ja elä yksin.

Apn pitäisi keskustella omien lastensa isän/isien kanssa ja saada hänet/heidät kantamaan suurempaa vastuuta lasten arjesta. Näin ap saisi vapaa-aikaa kotitöihin ja remontointiin.

Sen lisäksi ap kertoo, että uuden miehen lapset ovat isällään vain joka toinen viikonloppu. Luulisi että mies keskittyisi edes neljänä päivänä kuukaudessa vain lapsiinsa, mutta jostain syystä ap hoitaa näitäkin lapsia. En ymmärrä yhtään minkä takia kun ap on henkisesti ylikuormittunut jo omastakin arjesta.

Sinun tilanteesi ap on hankala ja kateus toisen vapaa- ajasta on ihan luonnollinen. Se on helppo ymmärtää.
Niitä lapsivapaita kannattaa miettiä. Miten voisitte saada aikaa olla ihan kahden? Haluaako mies olla teidän arjessa? Pystytkö kertomaan hänelle ajatuksistasi ,toiveistasi?

Kerroit, jos ymmärsin oikein, että vietätte aikaa yhdessä, kun hänellä on lapset. Miten työnjako silloin menee ja missä vietätte sen ajan?

Kuten sanoit, sinut valitessaan hän valitsee koko paketin, ei vain rusinoita pullasta.
- kaskenpolttaja