Aika mielenkiintoista että monet ihmiset ovat niin tottuneita tähän havaitsemaamme ”todellisuuteen” tai siihen mitä yleisesti kutsumme todellisuudeksi, että torjuvat ns. yliluonnolliset ilmiöt mahdottomina.
Kuitenkin ihmisen keino havainnoida ympäristöä on rajallinen. Emme voi saada aisteillamme kokonaiskuvaa todellisuudesta. Ihmisen viidestä pääaistista kukin havainnoi vain pientä osaa omasta alueestaan. (ihmiskorva kuulee vain tietyn hertsialueen sisällä kuuluvat äänet, näköaisti havainnoi vain pientä osaa eli valoa, säteilyä joka on sellaisella spektrillä jonka silmät pystyvät havaitsemaan). Ja näiden aistien ympäristöstä saamasta palautteesta muodostuu sitten kokonaiskuvamme ympäristöstämme, todellisuudesta, ja sekin kuva muodostuu aivoissa eikä suinkaan ole suoraa aistikokemusta.
Ja vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se että eläimillä on aisteja joita ihmisellä ei ole (tai ehkä onkin mutta eivät toimi, ainakaan kovin hyvin). Linnut pystyvät havaitsemaan sähkömagneettisten kenttien vaihteluita, lepakoilla on kaikuluotaus-aisti, joillakin käärmeillä on kyky aistia infrapunavaloa. Lisäksi on varmaan enemmänkin noita eläinten ihmeaisteja, mutta minun tietämykseni ei sinne asti kanna.
Aistimme ovat aivan uskomattoman rajalliset kun vertaa keskenään sitä mitä niillä pystymme havaitsemaan ympäristöstämme ja sitä mitä ympäristömme on (mitä se sitten todellisuudessa ikinä onkaan?). On mielestäni melko lyhytnäköistä ajatella että ne ilmiöt joita kutsutaan yliluonnollisiksi ilmiöiksi olisivat mahdottomia. Aistiemme rajallisuuden huomioon ottaen mikään ei ole yliluonnollista. On vain sellaista mitä emme yleensä (valveilla ollessamme) pysty havaitsemaan. Ehkä jotkut pystyvät. Ehkä kaikki pystyvät, mutta toiset vain hieman paremmin kuin toiset.
Kuitenkin ihmisen keino havainnoida ympäristöä on rajallinen. Emme voi saada aisteillamme kokonaiskuvaa todellisuudesta. Ihmisen viidestä pääaistista kukin havainnoi vain pientä osaa omasta alueestaan. (ihmiskorva kuulee vain tietyn hertsialueen sisällä kuuluvat äänet, näköaisti havainnoi vain pientä osaa eli valoa, säteilyä joka on sellaisella spektrillä jonka silmät pystyvät havaitsemaan). Ja näiden aistien ympäristöstä saamasta palautteesta muodostuu sitten kokonaiskuvamme ympäristöstämme, todellisuudesta, ja sekin kuva muodostuu aivoissa eikä suinkaan ole suoraa aistikokemusta.
Ja vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se että eläimillä on aisteja joita ihmisellä ei ole (tai ehkä onkin mutta eivät toimi, ainakaan kovin hyvin). Linnut pystyvät havaitsemaan sähkömagneettisten kenttien vaihteluita, lepakoilla on kaikuluotaus-aisti, joillakin käärmeillä on kyky aistia infrapunavaloa. Lisäksi on varmaan enemmänkin noita eläinten ihmeaisteja, mutta minun tietämykseni ei sinne asti kanna.
Aistimme ovat aivan uskomattoman rajalliset kun vertaa keskenään sitä mitä niillä pystymme havaitsemaan ympäristöstämme ja sitä mitä ympäristömme on (mitä se sitten todellisuudessa ikinä onkaan?). On mielestäni melko lyhytnäköistä ajatella että ne ilmiöt joita kutsutaan yliluonnollisiksi ilmiöiksi olisivat mahdottomia. Aistiemme rajallisuuden huomioon ottaen mikään ei ole yliluonnollista. On vain sellaista mitä emme yleensä (valveilla ollessamme) pysty havaitsemaan. Ehkä jotkut pystyvät. Ehkä kaikki pystyvät, mutta toiset vain hieman paremmin kuin toiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos yliluonnollista on jokin, niin luonnollista on se, että asiat pystytään selittämään. Jos taas asioita ei voida selittää, niin se on yliluonnollista!
Niin on kuten kerroit. Olemme aisteiltamme todella vajavaisia.
Senpä takia ikivanhat uskontofilosofiat kuvaavatkin aisteilla havaitsemaamme epätoden valtakunnaksi (Asat`), vain materiaaliseksi harhaksi
(maya = ei tämä).
Henkiset tieteet neuvovat meitä puhdistamaan mielemme aistiemme, pelkomme ja vihamme tuottamista harhoista jolloin alamme ymmärtäämään mitä toden valtakunnalla (Sat`) tarkoitetaan.
Psykologimme ovat tämän oivaltaneet, kun he kehoittavat meitä ajattelemaan "positiivisesti".
Uskontofilosofisesti kun mieli puhdistuu, syvän myötätunton ( ehdollistamaton rakkaus) olemassaolon varmistaa ihmissydän.
Positiivisen ajattelun voimasta on mielenkiintoinen artikkeli voi hyvin-lehdessä 2/2005.
Japanilainen tiedemies, tohtori Masaru Emoto, on tutkinut ajattelun vaikutusta lähdeveteen.
Rakkaudelliselle ajattelulle altistettu lähdevesi näyttäytyy loistavina, monimutkaisina ja värikkäinä lumihiutaleen kaltaisina kuvioina. Vesi, joka altistuu negatiivisille ajatuksille muodostaa epätäydellisiä, epäsymmetrisia kuvioita.
Nähtäväsi meidän tulisi olla tarkkaavaisia minkälaisen energiakentän ajattelu-/mielikuvakenttämme ja käyttämämme sanat luovat ympäristöömme.
Mitä tulee yliluonollisiin ilmiöihin, periaatteessahan niitä ei ole olemassakaan.
Ikivanhoissa uskontofilosofioissa on aina ollut tieto siitä, että maailmankaikkeus on täynnä elämää erilaisine elävine olentoineen ja muotoineen.
Tieteemme edustajista vasta kosmologimme alkavat tavoittaa näitä totuuksia.
Aluksi haluaisin sanoa etten ole samaa mieltä kanssasi todellisuuden havaitsemisesta.
Käsittelet ihmisiä massana ja todellisuudessa aistit ovat ehkä kaikilla samat ja silti kaikki havainnollinen on yksilöllistä.
Tähän voimme lisätä että useimmat "nukkuvat" eivätkä koskaan muuta tee, siis mielenkiintoista
tälläinen tottumus ei ole, kuten väität.
"Ihmisen keino havannoida ympäristöä on rajallinen". Sanot.
Poikkeus vahvistaa säännön, ja esimerkiksi
Vincent van Gogh maalatessaan tähtiä, teki niistä spiraalimaisia. Tiede vahvisti sata vuotta hänen jälkeensä että tähdet todellakin säteilevät spiraalimaisesti.
Kaikista aisteista kerrot kuin ihminen olisi osa eläinkuntaa.
Eläinten maailmassa yhden rodun edustajat todellakin ovat aisteiltaan samanlaisia, eikä eroavaisuutta voi olla.
Yliluonnollisen nimen sanana voisi heittää roskiin, koska aistien yhtymäkohdassa ja aivoissa on kapasiteettia koko maailmankaikkeuden ymmärtämiseen.
Historiassamme on ollut useampiakin ihmisiä, yksilöitä, jotka aistien ja mielen toiselle, luonnolliselle puolelle pystyivät katsomaan.
Aistit yhdistävät meidät biologisesti ruumiiseemme ja muuhun maapallomme olevaiseen.
Toinen minämme,jota kutsut "yliluonnolliseksi"
on aina olemassa ollut ja yksilön kehittymisen mukana myös matti meikäläiselle luonnollistumassa.
Lopputekstissäsi jossittelet sitä sun tätä, josta
voisi päätellä ettet ole ihan varma ajatuksistasi.
Ihminen selitä ilmiöitä astiensa avulla. Mittalaitteiden ja apuvälineiden tuloksien perusteella tehdään ensin havaintoja, joista vedetään johtopäätökset ja luodaan teoriaa. Eihän sähkömagneettisia aaltojakaan nähdä tai kuulla valoa lukuunottamatta.
Juuri tästä syystä kaiken tähän asti tutkitun tiedon keräämiseen on mennytkin näin paljon aikaa.
Ihmettelen silti kanssasi, että miksi yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolo kielletään.
kaksi kohtaa todistavat yliluonnollisuutta:
1.Minulle on ainakin selvää, että ilman yliluonnollisia ilmiöitä tätä universumia ei olisi, sillä kaikkeuden syntyyn ei ole eikä tule olemaan mitään järkevää selitystä. Miksi se on niin vaikeaa kuvitella, että tämä meidän systeemi olisi syntynyt, jonkun suuremman, mutta yksinkertaisemman systeemin sisälle?
2. Tietoisuus, joka minulle on ainakin on sitä, että tiedän ajattelevani. Toisin kuin tietokone, se saattaa ajatella, mutta se ei tiedä ajattelevansa, toisaalta mistäs minä sen tiedän... Mutta olen vahvasti sitä mieltä että tietokone ei ajattele. Ajatelkaa itse omaa tietoisuuttanne ja ihmetelkää, että miksi ette keksi mitään järkevää selitystä sille. Toki saatatte keksiä, mutta minua ette ainakaan helposti saa vakuuttumaan jos se nyt ketään edes kiinnostaa.