Ihmisten suhtautuminen muuttunut

https://www.youtube.com/watch?v=GRbXFX12t2I

Tottakai se vaikuttaa
Katsokaa tästä miten ulkonäkökin muuttuu filmin loppuosassa

Mutta se masentunut ylipainoinen minä olisi tarvinut ystävällisiä sanoja ihmisiltä. Ihan vaan tervehdys tai sellaista. Nyt kun oloni on hyvä ja olen kolmen kilon päässä tavoitteesta niin nyt sitten jopa kuntosalilla ihan ne timmit fittness ihmiset ovat sanoneet mulle hei. Aiemmin eivät puhuneet minulle mitään. Se tuntuu oudolta. Olen täysin sama ihminen kuin ennen. Mutta olen hoikistunut kyllä ja jopa niin paljon että kun katsoin bussin ikkunasta peilikuvaani joka heijastui en tunnistanut hahmoa koska hahmo oli kapeampi ja kasvojen piirteet olivat selkeät. Leukalinja. Sitten tajusin että minähän se olen.

Sekin voi vaikuttaa että olet nyt iloisempi kuin lihavana olit masentunut niin ihmiset lähestyvät iloista ihmistä helpommin. Voisko han olla sekin?

Olet niin lähellä normaalipainoa että käytännössä ihmiset sinut nähdessään luokittelevat normaalipainoiseksi. Ei kolmea kiloa suuntaan tai toiseen osaa niin ventovieraasta hahmottaa tai yleensä. Kun laihduit ne 17 kg se kyllä huomattiin. Kun laihdut 3 kg tuosta ei ulkomuoto paljoa muutu. Aina voit olla tietysti laihempi mutta se ei tuo enää dramaattista muutosta. Jos sinut luokitellaan normaalipainoiseksi se riittää. Olet nyt saanut paljon huomiota ihmisiltä. Luulen että olet viehättävän näköinen nainen ja sinusta pidetään.

Itse ainakin päätin, että aion kuntosalilla(kin) moikata iloisesti hymyillen kaikkia kokoon katsomatta. Ja jutella ihmisten kanssa muutenkin kokoon katsomatta. Se olisi kurjaa jos vaan jollekulle puhuttaisi ja jollekulle ei. Samaa suhtautumista suosittelen muillekin. Jos isokokoisempi ihminen tulee kuntosalille, eikö häntä tulisi kannustaa liikkumaan eikä vetää lyttyyn mulkoilemalla tai supisemalla tai sulkemalla keskustelusta? Lihomiselle on monia syitä. Ehkä vauvakilot. Ehkä lääke lihottanut tms. Se on sama ihminen vaikka laihtuisi tai lihoisi. Mutta se on se sama ihminen sisältä. Jokaisen tulisi miettiä tätä. Fitnessmimmit jotka moikkaa vaan normaalipainoista tai hoikkaa ovat säälittäviä.

Itselläni on 5 kg normaalipainoon. Olen tähän mennessä laihduttanut 14 kg. Kävin tänään pitkästä aikaa kaupoilla. Sain yli ystävällistä palvelua. Ihmetytti. Huomasin että moni mies katsoi minua kaupungilla kun kuljin ohi. Ajattelin heti että kyttäävät kun olen läski. Mutta en sitten tiedä, pitivätkö läskinä vaiko kiinnostavana naisena. En jäänyt kyselemään.

Laihduin 190 kilon painosta 170 kiloa painavaksi eli tuon saman 20kg. Ihme kyllä naiset eivät ole vieläkään kiinnostuneita.

Täällä yksi nainen myös joka on laihduttanut. 25 kg oli ylipainoa ja nyt on "enää" 10 kg. Aina jos joku mies katsoo mua vaikka kun kävelen kauppaan niin ajattelen vaistomaisesti että tuijottaa läskejäni. Olen joutunut uusimaan vaatevarastoani. Ihan rintaliiveista lähtien kaikki on mulle suuria. Paidan koko on jo M tai koko 40. Housuissa käytän kokoa L. Oon kait aika tavis nykyään mutta itse jotenkin tunnen itseni hirveän lihavaksi. Mitä enemmän laihdun sitä luhavammaksi tunnen itseni. Kun katsoin peiliin yksi päivä oikein säikähdin, hyi, siis mitä ihmettä mulle on tapahtunut. Mun pää näyttää isolta kroppaan nähden. Niinku tikkukaramelli. Sellanen ajatus tuli. Se näyttää nyt isolta kun ennen olin eri näköinen. Hassu juttu. No, ehkä totun tähän. Kävin tuossa kaupoilla niin myyjä avulias, kysyi mitä kokoa etsisi mulle yhdestä mekosta kun katselin siinä niin siis vähän menin hämilleni ja sanoin etten tiedä. Myyjä toi sitten mulle koon 40 ja se oli ihan hyvä. Jotenkin vaikea itse suhtautua omaan kokoon kun on muuttunut aika paljon tässä kevään ja kesän aikana.

Ehkä se on oma suhtautumisesi joka on muuttunut ja se vain heijastuu takaisin.

Siitä käytetään sanaa SYRJINTÄ. ET OLE PUHUMISEN ARVOINEN, jos et näytä tietyn muotin mukaiselta. On tietysti hyvä, että olet onnistunut pudottamaan painoa, mutta yleensä pitkään ylipainoisena olleet voivat herkästi lihoa takaisin ja joudut taas SYRJITTÄVÄKSI. Sinuna en moikkaisi heille takaisin mitään, he eivät ansaitse tervehdystä, koska hekään eivät hyväksyneet sinua sellaisena, kuin aikaisemmin olit. Olet tavallaan alistettu laihtumaan, tai et ole mitään. Olisin enemmin yksin, kuin tuollaisten seurassa.

Tuo on niin totta tuo tikkaripääilmiö. Jotkut mallit jotka laihoja niin niitten pää on suhteessa suuri. Just kun tikkukaramelli. Ne on laihduttanut niin paljon että vartalo ei ole sopusuhtainen. Pään kokoon siis.

mites onko munaa irronut nyt helpommin kuin silloin fätinä

Mä olen jojoillut painon kanssa lukuisia kertoja elämässäni. Paino ollut pahimmillaan yli 100 kg, parhaimmillaan noin 57 kg (pituus 164 cm). Nyt olen taas kerran laihduttanut yli 20 kiloa, ja olen nyt normaalipainon ylärajoilla.

Olen huomannut tuon saman ilmiön, kuin aloittajakin. Tavallaan ymmärrän sen, että miehiltä saa enemmän huomiota kun on normaalipainoinen, olenhan omastakin mielestäni nyt paljon viehättävämmän näköinen, sekä itsevarmempi, kuin ylipainoisena. Mutta sitä on vaikea ymmärtää, että toiset naisetkin suhtautuvat eri tavalla. Saan esim. kaupoissa huomattavasti parempaa palvelua jne. jne.

Yksi esimerkki: kerran reilusti ylipainoisena olin etsimässä itselleni asua ystäväni häihin. Kysyin sitten vaatekaupan myyjältä, olisiko heillä isompaa kokoa yhdestä tietystä mekosta. Myyjä tokaisi vain "ei!" ja käänsi minulle selkänsä. Ei puhettakaan mistään ystävällisestä "valitettavasti koot loppuvat kokoon 44" tms. Nykyään kun käyn vaatekaupoissa, ovat myyjät niin mielinkielin ja palveluhalukkaita, että välillä oikein ärsyttää, kun ei saa rauhassa katsella.

Onpa erikoista. Itse jojoillut painoni kanssa koko elämäni kymmeniä kiloja. Varmaan hoikempana sai enemmän miehiltä katseita, mutta toisaalta miesten kiinnostusta on hyvin riittänyt muutaman kymmenen kilon ylipainossakin. Kauniit kasvot, isot rinnat ehkä vaikuttaa, mutta tästä laihuus/Fitness intoilusta huolimatta, monet miehet vaan pitävät runsaammista naisista.

Näin miehenä olen kyllä koittanut antaa niitä ystävällisiä sanoja ja tervehtiä mutta yleisimmin saan vain negatiivisiä katseita tai jopa kommentteja

Itselläni on aivan päinvastainen kokemus. Ollessani hoikka ja myöhemmin normaalipainoinen, minulle ei juuri tultu baarissa juttelemaan, eikä nuorempana kukaan yrittänyt edes iskeä. Nyt 25 kg ylipainoisena, vaikkakin pituuteni ja vartalomallini ansiosta edelleen lähes normaalipainoisen näköisenä, minulla olisi vientiä ihan eri tavalla. Lisäksi etenkin naiset ovat minulle ystävällisempiä. Aina olen kyllä ollut iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Joku mies sanoi joskus tansseissa, ettei minua uskalla kukaan hakea, kun olen liian kaunis!!! Siis mitä ihmettä!!!
Itseni takia haluan kuitenkin luopua 10-15 ylimääräisestä kilosta, jotka leikkauksen jälkeen tulivat, eikä tällä ikää tarvitse ainakaan soidinseremonien takia mitään yrittääkään :D

Niin aloittaja eikö olekin maailma ja ihmiset vaan hölmöjä.

Voi olla omaakin asennetta joka heijastuu muihin. Olen nyt laihdutettuani iloinen. Hymyilen. Mutta kyllä jotkut ihmiset kohtelevat eri tavalla nyt minua hoikempana. Esimerkiksi kun kävin postissa ja mulla oli salikamppeet mukana kassissa kun kävin niin postin nais virkailija huikkasi vielä perään että mukavaa reeniä. Sitten salilla yksi nainen moikkas mua joka ei aiemmin moikannut. Olen myös käynyt lääkärissä laihduttuani ja naislääkäri oli mulle nyt ystävällisempi. Miehet katsovat mua nyt enemmän kun kuljen mutta en tiedä heidän motiivejaan. Olen ujo ja en tuijota takaisin.

Olis kyllä kiinnostava tietää, että olisko samat ihmiset yhtälailla olleet kiinnostuneita sillonkin, kun sitä painoa on ollut. Tai jos jostain syystä painoa tuliskin lisää, olisko edelleen kiinnostava?

Luulen, että jotkut pitävät pulleita ihmisiä äkkipikaisina / helposti suuttuvina. Kiitos amerikkalaiset elokuvat, TV-sarjat ym.

Viimeiset kilot on tiukassa. Pari vielä pitäisi pudottaa. 15 jo pudotettu. Mutta hitaasti. Aloitin jo tammikuussa. Hidasta on. No. Tänään äsken koettua. Siis olin jumpassa tänään ja mitä karseen näkösenä hikisenä tukka ponnarilla ei yhtään meikkiä verkkaritakki päällä ja lisäksi karsee iso finni leuassa minä sitten yritin sätkiä nopeasti kotiin ja suihkuun niin eikö vaan joku randomi mies tulekin jutulle bussipysäkillä. Vaivautuneena sanon vaan hmm. Mies siinä jotain läppää heitti ja sit mulle vielä bussiin mennes et naiset ensin ja oli ystävällinen. Luikin takapenkille piiloon. Sitten kun lähestyin kotitaloani eikun joku lenkkeilijänainen tulee vastaan ja hymyilee mulle iloisesti ja heilauttaa kättä. Koskaan en ole kyseistä naista ennen nähnyt. Joo nyt on perjantai mutta silti.. ihmiset suhtautuu kyllä muhun nyt ihan eri lailla kun ennen. Mä itse murehdin vielä kilojani niitä muutamaa. Että tällaista tänään.

Olen ihan ok näköinen 34v 189cm pitkä ja hyvä runkoinen nuori mies Työssä käyvä rauhallinen huolehdin hygieniasta ja ihan ok tyyli.

Mitä nyt 60v mummojen/pappojen kanssa vaihdan pari sanaa kun olen mökilläni.

Tinderissa 6kk aikana tuli noin 30-40tykkäystä joista 95% lihavia ja tyylittömiä, loput outoja jotka ei halua enää lapsia jne.

Naisen on niin helppoa.. Kunhan et liho niin ja pidät ok tyyliä. Etkä oo ilkeä.
Ja sieltä tulee miehiä joka nurkasta..
Ehkä siksi monella naisella niin noussut hattuun.
Moni ei nätti ja lihavakin vaatii ties mitä lihaksia ja valtaa ja rahaa miehiltä :D

Niin unohtu mainita että mies varmasti huomas sen että olet urheilemasta tulossa, eikä taatusti kiinnittänyt huomiota finniin. Finni menee pois parissa päivässä mutta ylipaino ei mene parissa päivässä. Ei kukaan lenkille tai jumppaan mitään juhlavaatteita ja pakkeleita laita ja monet miehet tykkäävät sitä paitsi luonnollisemmasta lookista. Se että nainenkin moikkas voi olla että se nainen oli myös lenkillä eli oli urheilullinen niin aatteli sitten moikata suakin kun näytit samankaltaiselta kun sulla oli myös verkkatakki päällä.

Hyvän näköinen nainen on hyvän näköinen vaikka olisi finnejä naamalla tai sitä ylipainoa. Muutaman kerran olen ihmetellyt miten joku noin kaunis on päästänyt itsensä lihomaan.

Pitääkö vian olla aina toisessa? Tarkoitan, että onko vika sittenkään niissä pinnallisissa fitnesmimmeissä, vaan voisiko olla että fyysisen olemuksen muutoksen lisäksi myös henkinen hyvinvointisi on parantunut.

Eli voisiko olla että olet aiemmin ollut tiedodtamattomalta olemukseltasi varautunut, apaattinen välttelevä? Ja nyt kun henkinen hyvinvointisi on laihtumisen(liikunnan lisääminen, parempi ruokavalio) parantunut, olet olemukseltasi avoimempi, iloisempi... Ns helposti lähestyttävämpi. Ja tässä olisi syy kanssaihmisten käyttäytymisen muutokseen.?

Onko tämä sitten kenenkään vika?

Tottahan se on, että hoikkuus on in ja läskejä ei pidetä edes ihmisinä. Itse olen onneksi niin ruma nainen, ettei selvin päin olevilta miehiltä huomiota juuri heru sen paremmin normaalipainoisena kuin ylipainoisenakaan. Ei siis tarvitse huolehtia omasta vyötäröstä muuten kuin terveyden takia.

Omalla käytökselläsi ja itsetunnollasi on vain merkitystä. Ei ulkosella habituksella.
Seksuaalisesti partneri ehdokasta etsivät tietenkin saattavat katsoa jos olet hyvä runkoinen.
Suurin syy on vain omassa päässäsi, eli oma suhtautumisesi.

Kyllä se suhtautuminen on todella erikoista. Olen tuntenut hierojani viimeisen -5 kg ajan puhuimme ennen hoitoa kahvilan puolella painosta kerron multa on sulanut nyt -18kg suurimasta painostani. Hieroja Tuula siihen joo ja olet rypistynyt aika lailla. Olen kerran aikaisemin lihonnut ja laihtunut, silloin kävelykaveri ilmoitti ; olit kuin vuori nyt olet kaunis.

Ikävä, että oot saanu tommoista kommenttia. Ite oon reilusti ylipainoinen, ja menossa laihdutusleikkaukseen. Olen tähän asti ollut "vain" ylipainoinen, ja uhka monelle naiselle. Olen ollut miss-xl -kisoissa ja se oli MAHTAVAA!!

Toivottavasti aloittaja ei tehnyt ketjua läski vihan lietsomiseksi niinku jotku vastaajat on asian ymärtäny vaan herätämään ihmisiä pois pinnallisuuden kuplasta ja vihasta.
Ja tällä ei oo mitää tekemistä korkean älyn kanssa muuta ko se että äly ei osunut sosiaaliselle puolelle ...
Se taas voi tehdä vihasjista yksinäisiä.

Ahdasmielisyys ajaa ihmiset lokeroimaan ja siitä on tässäkin kyse.
Suomen kulttuurissa on pitkään ollut lupa kiusata lihavia mutta sen on loputtava ...
Ylipainoisilla on oikeus elää ja olla olemassa niinku muillaki vähemistoillä...
Ja siihen vahanaikasee käytoksern kuuluu välttely ja ilkeily ja huono käytös... Inhon ilmaseminen...
kauneusihanteita vastasmatoman ihmistä kohdattaessa..
Tiedekki menee mukaa tähän hulluuteen koska puhutaan terveydestä vaan muutamalla tavalla jotka suosii mallimaailman hulluuksia suoraa tai epäsuorasti koska raha päättää...
Se että ihminen voi hyvin ei merkitse koska ihanteet päättää joku rikas paskiainen jossakin.
Ehkäpä mietitte sitä älyn puutetta jatkossa..
Erilaisuudelle on varaa mutta jotku pitää sitä uhkana.

Minulla oli 30kg ylipainoa ja kun laihdutin normaalipainoiseksi, naiset alkoi lähentelemään baareissa, tinderissä tuli moninkertaisesti matcheja ja sain ekan tytökaverinkin. Näin pinnallisia ne naisetkin ovat.

- nuori mies

Lihava ihminen on ruma. Lihavuus on rumaa. Turha sitä on kieltää. Sopusuhtainen ihminen on kaunis. Lihava ei ole kaunis. Jokainen voi laihduttaa itsensä ihannepainoon. Se on mahdollista. Turha itkeä jos on lihava. Kuntoilu. Oikea ruokavalio. Treenaus jne. Ne tekevät lihavasta normaalipainoisen.

Hyvän vartalon omaa ihminen on ilo silmälle. Siksi muut suhtautuvat sellaiseen ihmiseen mukavasti ja ihaillen. Tietysti. Tietysti näin on.

Älä siis ole se hölmö, joka loukkaantuu totuudesta. Jos on ylipainoa, aloita kuntoilu ja laihdutus. Älä usko massamedian valheita, että ylipainoinen ihminen on muka kaunis. Se ei ole.

Älä siis astu näihin ansoihin:

https://www.bbc.co.uk/news/resources/idt-sh/why_we_are_proud_of_our_fat_bodies

Ymmärrä, että liikalihavuus on terveysriski, sosiaalinen haitta ja siinä ei ole mitään hyvää. Ne, jotka puhuvat lihavuuden puolesta ajavat omaa agendaansa, joka on meille haitallinen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Fat_acceptance_movement

Ei kaikkien tarvitse olla ihannepainoisia, ja lihavuuteen kuten sairaalloiseen laihuuteenkin voi olla monia syitä. Silti silmää miellyttää eniten sopusuhtaisuus, niin se vaan on. Muutamassa kilossa sinne tai tänne ei ole mitään pahaa, mutta kyllähän se jotai kertoo luonteen saamattomuudesta, jos kiloja vaan kertyy ja kertyy, eikä tee just mitään pitääkseen kilot kurissa. Esim. diabetekseen liittyy usein lihomista, jos sokeritasapaino ei ole kunnossa, ja lääkkeellä liian alhaiseksi laskettuja arvoja joutuu nostamaan välipaljona syömällä. Liian laihalla voi olla esim. jokin ravintoaineitten imeytymishäiriö. Näitä seikkojahan me ei aina toisesta ihmisestä voida tietää! Kuitenkin, jos ulkomuoto ei ole tavoitteiden mukainen, voisi edes yrittää pyrkiä parempaan, eikä vain voivotella, että nää on niitä raskauskiloja (vaikka kersa on jo koulussa). Elämäntapojen muutos on aina askel parempaan suuntaan, vaikka kymmenien kilojen laihtumista ei tapahtuisikaan. Estyy ehkä sentään kymmenien kilojen lisälihomiselta! Kiloista huolimatta voi kuitenkin pukeutua siististi ja tyylikkäästi ja hymyillä ja olla ystävällinen, se on jo pitkä askel eteenpäin!

ON, just noin menee

Olen noin 20 kg ylipainoinen, eikä haittaa yhtään. Nuorempana olin komea ja ihannepainoinen. Naiset oli koko ajan häiritsemässä ehdotuksillaan töissä ja vapaa-ajalla.

Nyt saan viettää rauhallista ja nautittavaa, loistavaa seksiä sisällään pitävää avio-onnea vaimoni kanssa.

En laihduta ikinä.

Oletko ihan tosissasi? Ei ole yhtään outoa, että lähellä normaalipainoa näytät paremmalta. Olepa nyt rehellinen.
Itsekin olisin todella tyytyväinen, jos saisi jollakin ihmeellä 5-10 kg painoa pois. Vain vesipaasto kai auttaisi.

Hei, kaikki !
Itse olen lapsuuteni ollut ns. ylipainoinen. Aikuiseksi kasvetuani painoni tasaantui, pituuteni nähden ( 166 cm ). Sen että sain kuulevani koko lapsuuden siitä ,että olen lihava. Olen koko aikuusuuden "potenut" olevani lihava. Vaikka sitä en ole ollut. Jatkuva etten ole tyytyväinen itseeni, ulkomuodoltani. Hymmm... niin.. mitä kaikki kiusaaminen saakaan aikaan.! Olen vähän väliä jollakin "laihdutuskuurilla". Ikää jo kuitenkin 43v. Lapsia 4. Aviossa toistamiseen. Olen saanut miehiltä huomiota . Silti se mitä lapsuudessa on saanut kokea / kärsiä seuraa. Urheiluakin olen harrastanut koko elämäni aikana. Ja olen innostunut aina uusia urheilu lajeja kokeilemaan. Jotenkin ei ole vain itsensäänsä tyytyväinen. Se lapsuus varmaan siellä "kummittelee" ja siitä saadut kokemukset ja ihmisten arvostelu!