Huomenta, Teki ihan hyvää päästä tuulettumaan. Mukava ilta, mutta voiko olla "merkki", kun kaikki miehet joiden kanssa juttelin osoittautuivat saman nimisiksi kuin exä. Lisäksi aamulla kaksi pulua pyrähti lentoon ja pulut liittyvät meihin häihin :). No, päätin, että nyt on otettava itseä niskasta kiinni. Vaikka oli kiva ilta, niin siihenhän se päättyi, että mietin löydänkö koskaan "yhtä" hyvää. En siis ole vielä selvinnyt surustani. Mites teillä?
Susanne ja kohtalotoveri!
Taas täällä
441389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Moi Taas täällä ja Susanne!
Mulla meni eilinen ilta vähän masis fiiliksissä. Olin eilen harrastuksessa ja siellähän se mieskin sitten oli. Ja tuli innokkaana juttelemaan. Taitaa sitäkin yksinäisyys vaivata tai syyllisyys. Onneksi mun hymyilevä julkisivu kesti. Harrastuksessa oli muuten kivaa, mutta illalla kotona surkea olo. Miten tästä oikein selviää, epätoivo iskee?
Kiva kuulla Taas täällä, että päätit lähteä tuulettumaan. Itse en jaksa oikein kiinnostua muista miehistä, vaikka kai pitäisi yrittää. Samat mietteet kuin sulla, että löytyykö yhtä hyvää miestä enää mistään.
Susanne, mitkä ovat fiilikset tänään?
kumpa tietäskin miten selvitä kun epätoivo tosiaan iskee...
Tuskin hän syyllisyyden vuoksi kuitenkaan vaivaantuis jutteleen...
Minä olen samoilla linjoilla, en voisi kuvitellakaan vielä koskevanikaan kehenkään muuhun mieheen..en vielä ainakaan...
Mä yritän kamalasti muka kerätä tänään voimia että jaksan viikonlopun tylsyyden ja yksinäisyyden ja masennuksen....
No, luulen kyllä että mies vielä tuntee aika paljon syyllisyyttä, kun sai mut niin pahasti romahtamaan. Tai sitten se on vaan iloinen, kun mulle voi jutella ilman että kyyneleet nousee silmiin. Enpä tiedä...
Susanne, nyt alat heti keksimään jotain kivaa tekemistä viikonlopuksi. Tiedän, ei mikään oikein tunnu kivalta, mutta ainakin ajatukset saa hetkeksi rauhan. Saisitko jonkun kaverin kylään? Mä oikein järjestämällä olen järjestänyt jotain tekemistä; kyläilyä, ostosten tekoa, suoritin yhden kurssin, joku päiväreissu kaverin kanssa, kampaaja. Ihan mitä vaan, kunhan ei ole kotona murehtimassa. Tuskin ne miehetkään jäävät kotiin seiniä tuijottelemaan. Ja yksinkin voi asioita tehdä, sen olen tässä oppinut, vaikka se ei tietenkään ole niin kivaa.
keksittävä siis tekemistä...
Mulla kun kaikki kaverit suurinpiirtein perheellisiä, eli omat menot jne...
Ja nyt sattuu siitä huono vkl, kun sinkku kavereillakin jo sovittuja menoja...
Olisi ennemmin pitänyt olla asialla :)
Taidan tehdä koulu juttuja kotona, käydä vanhempien luona, ja jos sattuu vuoden kahdeksas ihme, että joku innostuukin huomenna lähteen bilettään, niin varmasti innostun :)
Jotenkin yli typerää kun ei muka keksi mitään tekemistä ilman toista...höh...
Niin.Opiskeluista on ainakin hyötyä!Muista käydä lenkillä tai jumpassa.Se parantaa mieltä! Itse olen ollut paljon leffassa....lukenut kirjoja, soitellut kavereiden kanssa, käynyt syömässä, kirjastossa istuskellut. Mutta kyllä sitä eilen mietin, että saa olla onnellinen, että 7 vuotta sai jakaa toisen kanssa. Jotkut ovat olleet koko tuon ajan sinkkuja ja joutuneet käymään baarissa. Mutta mikä määrää sen, että minä en ole seuraavat miljoona vuotta sinkku. En sano, että ihmiset olisivat "huonompia", mutta mikä sen oikeasti määrää?
Olen myös kiitollinen yhteisistä vuosista ja muistoista. Onhan se sitten ainakin ollut harjoitusta, jos sen seuraavan rakkauden löytää. Sanoit sen oikean sanan, JOUTUU baareihin miestä etsimään. No, en halua joutua baareihin miestä etsimään, en yhtään jaksa kiinnostua baareilusta. Oltiin miehen kanssa ihan tyytyväisiä ilman niitä. Nyt ei ole edes pahemmin kavereitakaan, joita kiinnostaisi lähteä baariin (suurin osa varattuja.)
käynyt viime aikoina baareissa, ehkä olisi pitänyt. Mekin oltiin paljon kotona, kunnes viime kesänä mies yhtäkkiä innostui...Ei tuo ero siis mikään yhtäkkinen päätös ole, mutta jotenkin tuli paha mieli kun minusta loppujen lopuksi tuli jätetty yhteisen sopimuksen rikkomisen vuoksi. Sitä jotenkin "oletti", että toinen kuitenkin rakasti.Se on ollut järkytys!Arvatkaas vaan tytöt onko käynyt mielessä, että hän oli löytänyt jonkun yhden illan jutun, koska kuulemma uutta ei ole pelissä. Mutta mistäs minä sen enää tietäisin...Ei minullakaan enää monta kaveria ole, jotka baareissa käyvät, mutta onneksi sentään joitakin. Asutko sinä kohtalotoveri myös Pääkaupunkiseudulla?Harmi, että Susanne on vähän kauempana.
Mekin kävimme tosi harvoin baarissa, viikonloput yleensä vain oltiin, löhöttiin ja tehtiin jotain kivaa yhdessä, kyllä juotiin kotona mutta ei lähdetty mihinkään...
mitä sopimusta rikoit, jos saan kysellä?
Ei kai ketään nyt sentään jätetä jonku yhden illan tuttavuuden takia...eihän? tai no en tiedä, mutta en uskoisi että jonku yhdenillan jutun takia romuttais koko yhteiselon ja rakkauden ja tulevaisuuden...
ja kai mies olisi sen jo tunnustanut, koska luulee ettei millään ole enää mitään väliä?
"sopimus", että yritämme korjata asiat. Siis hän yhtäkkiä yksipuolisesti mitään selittämättä kertoi puhelimessa tammikuussa, että se oli siinä.Sen jälkeen ei ole suostunut keskustelemaan.Tai mitään. Mutta silloin vielä sanoi, että rakastaa.Nyt sitten tällä viikolla "pumpatessani"(=VIRHE!!!!) vastauksia sanoi, että tunteet ovat kuolleet.Minä hänet siihen ajoin..Kyllä minäkin tuohon tällä hetkellä pystyisin, vaikka tunnen sisällä muuta.
Ei hänellä tietääkseni ole muita, näin on sanonut itse ja myös kaverit, mutta hän meni vaikeaksi kun kysyin silloin tammikuussa onko tapahtunut viikonloppuna jotain. Tunnen hänet niin hyvin, että joku juttu on voinut olla.No, mitäs väliä sillä on, ei kannata itseään kiusata.Tietää kyllä, että jos kuulisin jostain toisesta, niin minä pitäisin huolen, että yhteiset kaverit tietäisivät, joten sen vuoksi ei edes uskaltaisi kertoa.....Siinä vaiheessa nimittäin haukkuisin hänet p...., vaikka tähän asti olen hoitanut omalta osaltani asiat ilman alaarvoista käytöstä, samaa en voi sanoa hänestä.
Jokin ihme juttu sille miehelle on sattunut jos ei kerta puhumaankaan suostu...
Tuli vain mielehen että saattaisko olla että hän tuntee esim. niin kamalaa syyllisyyttä jos hänellä vaikka olisi ollut joku yhdenillanjuttu, ettei uskalla kohdata sinua, ja syyttää itseään niin lujaa että kuvittelee että tämä on ainut hyvä vaihtoehto...
Hän petti sinut, itsensä ja yhteiselonsa, voisko olla näin?
Jotenkin jos hänellä olisi vain tunteet mukama ykskaks loppunut, niin kyllä hän suostuisi puhumaan ja keskustelemaan asiat kunnolla ja kehtaisi kohdata sinut, tämä on minun mielipide vain..
Ei hänellä varmaankaan ole ketään muuta, mutta voi olla että yksi ilta meni jotenkin, ja se hajotti hänen koko elämänsä ja menetti uskon...
Oletko miettinyt näin?
monta viikkoa, kun kysymykset lentelit mielessä, että minkä takia hän yhtäkkiä teki näin lopun???En tule luultavasti ikinä saamaan vastauksia.Tiesi, että tuo oli minulle pahin mahdollinen loppu...Villi veikkaus on, että hän on loukkaantunut ja vain tuolla käyttäytymisellä pystyy hallitsemaan tunteensa ja olemaan viileä minua kohtaan. Minä nöyristelin ja "anelin" ja pommitin viesteillä. Se meni metsään, mutta oli niin paha olla. Tuli jokin paniikki!En olisi halunnut, että se on lopullista, kun itse olin panostanut kaikkensa, että saisimme asiat kuntoon...:(.Paras on, että mitä vähemmän miettii häntä, sitä helpompi olo. Se on fakta. Toimii teilläkin. Heti, kun alatte miettimään, niin tehkää jotain muuta!EI anneta periksi. Niin, jostain hänellä on huono omatunto ja yrittää syyttää vain minua.Kohtalotoveri, älä luovu omasta rakkaasta harrastuksesta hänen vuokseen. Se ei olisi oikein.Susanne, minusta on hyvä, jos onnittelet synttäreistä jotenkin. Toivottavasti saat nähtyäkin hänet mukavissa merkeissä. Onko teillä yhteisiä ystäviä, jotka voisivat sanoa onko hän ollut samanlainen kuin ennen tai muuttunut jotenkin? NO, kaikki asiat selviävät aikanaan...niin se vaan on. Mutta muistakaa pysyä viikonloppu tiukkana!!!!!
Miehet taitaa olla niin ratkaisukeskeisiä, yleensä vielä ratkaisu tulee niin nopeasti. Ongelma kuin ongelma,niin se pitää heti ratkaista. Tunteettomuuskin on kai sitten joku ratkaisu, se millä pääsee eteenpäin uuteen elämään. Tai sitten uusi nainen. Välillä on niin vaikea ymmärtää miesten tunne-elämää, kun se vaan on niin erilaista. En usko että mun mieheni on mun perään itkenyt (kuten minä hänen), varmaan on ollut jonkin verran surullinen, mutta tuntuu että hän vaan pystyi jatkamaan elämäänsä tosta noin vaan.
tunteet tuohon tammikuun alkuun asti. En voi kuvitella, että kenenkään kanssa tunnen yhtä syvää yhteyttä enää koskaan. Sen jälkeen hän sanoi, ettei enää kerro tunteitansa. Tiedän, että hän on itkenyt paljon ja kertoi siitä avoimesta ja on myöntänyt ettei ole ollut helppoa. NO, kyllä sitä itsekin tietää, että vielä tammikuussa elämä oli yhtä h....mutta kai sitä vain aina jotenkin pääsee jaloilleen. Mutta täytyy sanoa, että on siunaus kun on niin ihanat läheiset, ilman heitä en olisi jaksanut!On vaan niin raskasta menettää läheisin ihminen, johon on satsannut niin paljon. EN jaksaisi lähteä alusta jälleen, mutta sitähän se elämä on. Olen joutunut aloittamaan aiemminkin alusta ja kaikesta olen selvinnyt.Mutta silti, rakastan häntä mielettömästi. Toivon, että hän tuosta leppyy ja pystymme edes jotenkin asiallisesti hoitamaan pari viimeistä asiaa. Mutta kyllä täytyy sanoa, että on tämä varmasti raskain asia mitä elämässä olen läpi käynyt ja itse ei enää pysty vaikuttamaan asiaan mitenkään, se lienee kontrollifriikille vaikeinta.
että olit paniikissa, niin minäkin olin ja pommitin minkä kerkesin miestä...
mutta huomasin että jos pidin hetken taon, hän ottikin itse yhteyttä..no nythän olen sitten lopettanut yhteyden oton täysin, vain hän ottaa yhteyttä...
Eli saattaa olla hyvä jutska ettet ota yhteyttä...
Jokin juttu miehelle ihan selkeesti painaa nyt mieltä ja pahasti, olen edelleen sitä mieltä, mutta jostain syytä hän ei saa puhuttua siitä kanssasi ja koska ei kykene puhuun, niin syyttää sinua kaikesta, joten saa itselleen "luvan" käyttäytyä niinku käyttäytyy...
Näin uskon.
Juu, aattelin jos kysyisin alkuviikosta että keittääkö synttärikahvit, ja menen käymään, vien vaikka jotain hyvää leivoonaisia (se on hullu makean perään) ja kortin..kun en viitsi ostaa lahjaa, voi tuntua kiusallisesta..tai en tiä..
Ei meillä yhteisiä ystäviä ole, kuin hänen sisaruksensa, siis paljon kavereita mutta ei ketään sellaista joilta voisin kysellä mitään.
Tai silloin alkuun viestittelin yhden sen kaverin kanssa, se oli sitä mieltä et jätkä on aiva pihalla elämästään...nykyään en tiedä mielipidettä.
Toivottavasti minulle käy noin hyvin kuin sinulle, minä ahdistin miehen seinään ja tässä sitä ollaan...tuli mokattua kunnolla. Mitä kauemmaksi hän meni, sitä tiukemmin pidin kiinni...Karmeaa!
Pidättehän tytöt peukkuja, että hän ottaa vielä yhteyttä!Ehkä maailmassa tapahtuu vielä ihmeitä....toivon niin :)Sinun tilanteesi on Susanne todella parempi, jos hän itse ottaa yhteyttä. Välittää aivan varmasti ja paljon!Ja kohtalotoveri, ei se sinunkaan miehesi ole päässyt asioista irti, kun kuitenkin haluaa jutella kanssasi. ei miehet tosiaan vain näytä tunteita, mutta ei ero kenellekään ole helppo...Tai yhden tytön tiedän, joka on aivan uskomattoman kylmä...Onhan meitä moneen junaan. Mutta kyllä me tunnetaan miehemme ja ei ihminen lopeta rakastamista seinään...Mutta tiedän, että mikäli mieheni sanoisi minulle yhä rakastavansa, niin eläisin toiveessa, minun kun ei kuulemma enää kannata laskea mitään hänen varaansa. Aivan kuin oisinkaan. En sentään ihan aivoton ole!
Ehkä aika auttaa miettimään asioita ja ilman minun "viestittelyä" hän saa etäisyyttä asioihin. Tuo on hänen tapansa hoitaa asia, ja minun pitää tyytyä siihen.Hän haluaa selvästi olla niskan päällä! Näin on käynyt aiemminkin suhteemme aikana,hän on suuttuneena tuollainen... täytyy toivoa, että tosirakkaus tulee takaisin.
Susanne,Synttärikahvit kuulostaa hyvältä. Juu, älä osta lahjaa...leivokset kuulostaa paremmalta.
Kohtalotoveri, tsemppiä sinnekin!Mieti sitä harrastus juttua. Ei ole hyvä tehdä liikaa uhrauksia eron takia.
Hyvää viikonloppua Susanne ja Taas täällä! Lähden tästä kotia kohti. Kiitos kannustuksesta, nyt on mukavampi lähteä viettämään viikonloppua, kun on saanut asioita purkaa ja saanut teiltä molemmilta niin ihanasti kannustusta ja vertaistukea. Tsemppiä viikonlopulle! Palataan asiaan ensi viikolla, (mulla ei ole kotona nettiyhteyttä).
todella että mies tajuaa pikkuhiljaa mitä on menettänyt nyt kun et otakaan häneen yhteyttä..kyllä hänen silmänsä jossain vaiheessa aukeaa..
Minä tein juuri niinku sinäkin, ajoin hänet nurkkaan vaikka tiesin ettei hänellä muutenkaan ollut helppoa, nyt kadun, mutta toivon etten ajanut häntä liian kauas, että lopetin ajoissa painostamisen.
Minusta toisaalta kun oikeen on miettinyt ja jahkunut asia on niin että karmeempaa olisi se että toinen tosiaan roikottaisi mukana...
toisaalta miehet ovat antaneet meille vapauden, mutta jos jotenkin saisimme heille näytettyä ettemme juokse kuin varsat laitumella heti kun meistä vähän irti päästää vaan uskomme rakkauden voimaan...
joskus eteäisyys asioihin ja tilanteeseen auttaa näkemään asiat vasta selkeesti..tottahan se on, esim. minä tiedän että aluksi kun olin aivan sekasin ja hätiköin, pommitin, ahdistin, vaadin ja vaadin...se ei vienyt mihinkään..nyt kun olen ottanut etäisyyttä tilanteeseen niin sen ymmärrän.
oikeen hyvää viikonloppua, ja tsemppiä.
Toivottavsti sinulla on yhtä aurinkoinen ja hieno ilma kun täällä, saa piristymään ja jopa hymyilemään :)
Yhdessä me täällä taaplataan eteenpäin, hitaasti mutta varmasti!Eli kiitos itsellesi.
Juu, ei mullakaan ole, eli tapaamme sitten maanantaina :)
Mukava kuulla että oli kiva ilta.
Ei voi olla totta, tuo nimi juttu :))
Kiva että kuitenkin pystyt lähteen liikenteeseen, vaikk et vielä ole valmis suoranaisesti etsimään uutta miestä.
tavallinen ilta, yksin kotona pitkän työpäivän jälkeen, istuin ja ihmettelin :(
Vaikea viikonloppu kun epäilen että mies lauantaina baarissa, kun hänellä ensi viikolla synttärit...
Mitä mieltä muuten olette, lahjaahan en voi enää ostaa mutta eikö kortti olisi kuitenkin kiva antaa?
Musta kortti kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä se mieskin siellä baarissa synttäreitä viettäessään huomaa, että jotain tärkeää puuttuu hänen viereltään.
kun olemme puhuneet että voiko rakkaus olla muka näin vaikeaa, että eihän oikean rakkauden vuoksi pitäisi näin paljon joutua kestämään...
mietin yöllä että, kaikki parhaimmat ja vuosisatojen mahtavimmat rakkauselokuvat ovat täynnä vaikeita rakkauksia, ja aina kaikissa surun kautta voittaan...
Mietin että tuskin kuitenkaan kaikki elokuvatkaan ihan hatusta on vetästyjä....
Olen ehkä hiukan liian romanttinen :(
Aamulla olin melko surullisessa mielentilassa, mutta sitten veljeni soitti yllättäin kuin tilauksesta ja nosti minut ylös ikävän syövereistä.Täytyy sanoa, että en todellakaan ole valmis vielä uuteen suhteeseen, mutta eilen oli oikein hyvä tarjonta :). Eikä pidä jäädä kotiin yksin!!!!Susanne, tiedän mitä mietit...itselläni oli jo kortti kirjoitettu , MUTTA revin sen, koska en SAA PITÄÄ YHTEYTTÄ. Tämä päätös pitää. Ainoa keino, mitä en ole vielä kokeillut. Ehkä kun en ole enää olemassa, niin todella miettii minua ja odottaa viesteä.Tietenkin synttärit on eri juttu :)Tuli siinä mielessä helpottunut olo, kun ekaa kertaa näin viihteellä mielestäni mukavan oloisia miehiä,mutta jotenkin se ilta sitten päättyi siihen, että pohdimme kaverin kanssa, että koska meidän asiat järkkääntyy...Itse mietin, että saako ihminen kokea yhtä suurta rakkautta toista kertaa elämässä?Mutta ei maailma murehtimalla parane. Olen päättänyt, että omalla ajattelulla pystyy muuttamaan asioita. Positiivista ajattelua, että kaikki asiat järjestyy. Onhan ne tytöt aiemminkin järjestyneet!Kohtalotoveri:juttelitteko niitä näitä?Hyvä, että pystyit olemaan vahva.Se auttaa.
Niitä näitä juteltiin, harrastusasioita, yleiset kuulumiset ym. Yhdessä siinä asioita naureskeltiin (vaikka sydän vuotaa verta). Kai meillä on sitten sellainen kirjoittamaton sääntö, että "meidän" asioista ei puhuta. Eikä niistä siellä voisi puhuakaan kun muitakin ihmisiä on paikalla.
Kiva kuulla että mukavanoloisia miehiä on vielä liikenteessä. Tuntuu että sopivat, mukavat ja vapaat miehet ovat kadoksissa. No, saattaisin kyllä paeta jos sellainen sattuisi kohdalle.
lumivalkoinen...?Kyllähän tähän maailmaan mahtuu erilaisia tarinoita. Minäkin olen miettinyt samaa. Mutta joskus asioiden eteen joutuu näkemään vaivaa. Rakkaus vain on vaikea, koska siinä ei omat halut auta.Luin eilen kampaajalla vanhaa kotivinkkiä, jossa kerrottiin 5 pariskunnan selviytymistarina. Olivat melkoisia.Kaikissa erokirjoissa lisäksi jankataan, että pitää tehdä kokonainen ero, että onnellinen uusi alku olisi edes mahdollinen ja osattava elää yksin.Ei rakkaus ole mihinkään hävinnyt, nyt vaan luotetaan siihen!(En voi sanoa etteikö minua pelottaisi, että peli on menetetty, koska toinen on niin suoraan sanonut :()!Periksi en kuitenkaan anna....koska rakastan!Ja kyllä hänkin rakastaa sisimmässään. Aika on ainoa pelastus!
on parempikin, kun ette puhu suhteestanne...Ainoa keino saada toinen kiinnostumaan itsestä on toimia samalla lailla kuin suhteen alussa. Ehkä hän sitten ihastuu uudestaan. Sinulla sentään on jokin kontakti häneen. Itse en tyyppiä näe.Kyllä tämä peli taitaa olla menetetty.
Varmaan pitää paikkaansa nuo erokirjojen jutut. Muutenhan samat vanhat ongelmat vaan jatkuisi edelleen. Kai sitten eron myötä kasvaminen on tarpeen joillekin suhteille, niin että suhde voidaan aloittaa alusta ja parempana. Se ettei tiedä mitä sen toisen osapuolen päässä oikeasti liikkuu, on niin rasittavaa. Ja tää jatkuva tunteiden kirjo; epätoivo, ikävä, toivo, viha, miten se viekään energiaa. Ja rakastan minäkin, vaikka järki sanoo ettei enää saa ja kannata.
tajuasvat vasta kun aikaa kuluu, että mitä menettivät, siis ei pelkästään ihmistä, vaan koko suhteen kirjon..samaa kun me pohditaan täällä, niin varmasti jossain vaiheessa he pohtivat samaa ainakin mielessään...
Että sinänsä välimatka ja aika saattavat avata myös heidän silmänsä...
mun yksi kaveri on jankannut minulle kokoajan sitä että ei rakkaus saa olla vaikeaa ja ei sen eteen pidä tehdä töitä..minusta se on soopaa...
tiytesti jokainen tapaus on erillainen, mutta minä uskon todellakin vanhoihin kunnon rakkaustaroihin :)
Tuo on kyl varmaan aivan totta, että pitää erota todella kunnolla, ennekuin pystyy rakentaan uutta.
Kyllä minuakin pelottaa, pelottaa kovastikkin, mutta saan edes vähän aurinkoa päivään kun yritän uskoa tuohon että kyllä ne meitä rakastaa!!
sellasesta,että mieshän lähti jo silloin joulukuun lopussa vanhempiensa luokse asumaan..
niin vielä joulukuussa hän sanoi rakastavansa, ja ettei koskaan jättäisi, että minun olisi ihan turha sitä pelätä ja että hän tekisi mitä vain että tulisin onnelliseksi...
Voiko tuo kaikki olla valetta?
menikö jän oikeesti aivan vaan sekasin kun isyystestin tulokset tuli, vai loppuiko tunteet vain seinään?
Miehesi saattoi tuntea vastuuta myös lapsesta. Miehet ovat sellaisia. Hakevat ratkaisuja ongelmiin...On aivan varmasti sekaisin ja kaipaa aikaa. Varmasti rakastaa Sinua!Sama tilanne tuon rakastamis-asian suhteen, vielä tammikuussa hän sanoi minulle, että rakastaa, mutta nyt tunteet ovat kuolleet. Kai nyt kun on siihen pyrkinytkin!Ei halua antaa mitään toivoa eikä mahdollisuutta!Niin, ihminen ei aina saa toista mahdollisuutta.
Vaikea uskoa, että miehen puheet olisivat olleet valetta. Ei rakkaus lopu noin vaan, sehän tässä on huomattu. Se isyysasia on vaan niin iso shokki ja mies on varmaan vieläkin siinä järkytysvaiheessa eikä näe miten tilanteesta voisi selviytyä. Onhan isyys ihan normaalissakin tilanteessa tosi iso asia. Ja hänen täytyy miettiä sitten miten asiat hoidetaan lapsen kanssa (ja lapsen äidin). Ja joku suojelujuttukin siinä varmaan on, mies ei halua sua vaikeaan tilanteeseen, mutta ei ymmärrä että nykyinen tilanne on paljon pahempi. Mun mielipide on, että mies vaan on niin sekaisin ja tuntee paineita monesta suunnasta.
Kyllä hän tietyllä tapaa tuntee lapsesta vastuuta, tai lähinnä tuntee huonoa omaatuntoa kun tietää missä oloissa lapsi joutuu asumaan...mutta ei tajua että me olisimme voineet tehdä niin paljon lapse hyväksi..jos hän vain olisi pystynyt käsittelen asian ja olemaan sujut itsensä kanssa ja antanut minun auttaa ja olla tukena...mutta kun ei...
Ei sinunkaan miehen tunteet noin vain ole kuolleet...ja tuskin ovat vieläkään, mutta on niin paljon helpompaa esittää välinpitämätöntä kuin kertoa mitä oikeasti tuntee...niin se vaan on..
On niin vaikea hyväksyä että toinen tavallaan valitsi sen vaikean tien...meillä olisi ollut niin hyvät mahdollisuudet elää onnellisina loppuelämä ja tarjota tuolle lapselle lämpöä ja rakkautta...
Oli se hänelle suuri shokki, enkä usko että hän on vieläkään antanut itselleen aikaa ajatella asioita normaalisti ja järkevästi..ainakin tiedän että hän painaa kuin hullu töitä..varmaan ettei tarvisi aatella...eikä puhu aiheesta kellekkää..jne..
Toivon vain niin lujaa että hän huomaisi jossain vaiheessa tehneensä suuren virheen ja näkee asiat selkeästi..mutta koska ja tuleeko sellasta päivää edes vastaan sitä en tiedä...
Sitä hän oli sanonut äidilleen, kun äitinsä oli panikoinut että mitä ihmettä olet tekemässä, että ei voi jättää minua ym..niin mies oli sanonut ettei hän voi laskea virheensä taakkaa minun harteilleni...
Sitä on vaikea selittää ihmiselle joka syyttää itseään kaikesta, että et sinä ole tehnyt mitään lopullista virhettä ja kaikki selviää...
Tosellista kamppailua, ja yrityksiä nostaa toista suosta ylös...
Kai on vain parempi antaa hänen nyt olla...
onko se kontakti sitten hyväksi. Pelkään että jään epätoivoissani roikkumaan ja elämä kuluu odotellessa että josko. Olen välillä miettinyt ihan vakavissani, että lopetanko mun harrastuksen. Yli kymmenen vuotta on harrastusta kestänyt ja en kestä ajatusta että pitäisi siitäkin luopua. Vähentänyt olen jo siellä käyntejä, mutta että kokonaan lopettaisin.
Niin, ei mies tunnu tajuavan miten paljon teillä olisi yhdessä ollut annettavaa tuolle lapselle. Eikä sitäkään, että moni nainen sun tilanteessa olisi jo vaihtanut maisemaa (siis se että kuulee lapsesta toisen naisen kanssa). Varmaan hirveän tyypillistä toi, minun täytyy tästä YKSIN selvitä asenne. Aikookohan mies sitten loppuelämänsä yksin elellä sen "virheensä" kanssa. Pakko sen on joskus tulla järkiinsä ja antaa itselleen anteeksi. Ja ymmärtää sen että tapahtuneelle ei voi mitään, vaan sen jälkeen voi vain tehdä parhaansa. Toivottavasti hän nyt pystyisi jollekin asiasta puhumaan, vaikka äidilleen.
Pois silmistä pois mielestä. Voisiko sitä harrastaa muualla?Ero tuo paljon muutoksia, tiedetään....Meillä oli paljon yhteisiä ystäviä.Niin paljon muitakin asioita muuttuu eron myötä.Olin yrittänyt varautua niihin, mutta ei niitä pystynyt ymmärtämään. Nyt vasta tajuan, kuinka ihanaa meidän yhteinen arki oli ja miten ihmeessä en sitä arvostanut?Kyllä ihminen on tyhmä. Saakohan sitä enää toista mahdollisuutta tässä elämässä?
sitä harrastusta, ei siitä kannata luopua..mutta niinkuin Taas täällä laittoi voitko harrastaa sitä muualla? siis jos sinusta alkaa tuntumaan liian pahalta nähdä häntä.
aikoo elää yksin virheensä kanssa loppuelämän...:)
toisaalta tää on jo aivan surkuhupaisaa...
mutta kun ei voi takoa toisen päähän järkeä kun se ei ole vastaanottavainen...
Tuntuu että yritin kaikkeni, ja tämä oli lopputulos :(
Jopa miehen äiti on ylistänyt minun lojaalisuutta ja sitä että olin valmis täysin hyväksymään lapsen ja ottamaan osaksi elämäämme, hän ihmetteli että kuinka hieno ihminen olen..he ei riitä että äiti noin ajattelee, kun pojan pitäis ajatella :)
Ehkä miehellä on kamalat traumat elämästään tuon naisen kanssa, että tavallaan pelkää että tuo nainen ei koskaan päästäisi meitä elämään rauhassa, ja toki tottahan se toki olisi varmasti ollut, mutta mua ottaa niin kamalasti vihaksi, että enkö minä ole se joka tietää mitä kestän ja mitä en...
Kirjoitit niin sopivasti tuossa kaiken minun ajatukseni eritoten alkaen tuosta pakko....
Sen vuoksi haluan mennä kyläileen sinne, jotta kuulisen hänen äidiltään onko edes tuo lapsi asia alkanut jo aukeemaan vai onko mies vieläkin aivan sulkeutunut...
No, se juttu siinä just onkin ettei sitä samaa muualla voi harrastaa. Sen takia olen sitä lopettamista miettinytkin, jos sillä jonkun mielenrauhan saisi. En kyllä usko, sitten on sitä harrastustakin ikävä. Ja samalla siinä menisi muutama kaverikin sivussa, siis sellaisia joita tuolla harrastuksessa tapaan. Kun porukat harrastuksessa on meidän eron jälkeen suhtautuneet ihan normaalisti, niin siellä on ollut ihan mukava käydä, kaiketi kuvittelevat että erosimme ystävinä. Jos menee fiilikset tosi tiukille, niin sitten ei auta pitää kuin taukoa.
sulla on hyvä liittolainen. Jos se järki menis päähän äidin kautta, niin voisit sitten pysyä vähän itse syrjässä ja antaa aikaa selvitellä ajatuksia.
Tietääkö sen lapsen äiti susta? Jos tietää, miten on reagoinut?
tai ainakin oletan että tietää koska on lähetellyt miehelle postia ja käynyt tuomassa kirjeitään meidän postilaatikkoon...
en ole koskaan nähnyt tuota naista, ja koska hän on väkivaltainen niin olenkin joskus miettinyt et appajee jos törmään häneen esim.baarissa ja hän tunnistaa minut :(
Niinpä toivon mukaan äitinsä on saanut jotain kontaktia mieheen, ainakaan viime kuussa ei vielä ollut saanut...mutta ehkä nyt kun mies on päättänyt muuttaa sinne omaan kämppään, niin jos olisi sitten vähän aukeutunut...
ai, niin olethan huomannut ettei sitä lasta meidän suhteen aikana ole alulle pantu?
kannattaa kuunnella itseään, harrasta niin kauan kun on hyvä mieli jos menee liian ahistavaksi niin sitten oman itsensä takia voi olla hyvä pitää taukoa..voihan sitä sitten jatkaa!
tapaamista. Voithan kertoa heille asiasta, jos olette niin läheisiä ja ehdottaa, että tapaisitte säännöllisesti muissa merkeissä. Leffa-ilta, kahvittelu tms. Minäkin toimin niin, että näen yhteisiä kavereita aivan muualla kuin missä exä. Mukavaa on ollut ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Minä en ainakaan suostu kavereista luopumaan ukon rähjänän takia, joka itseasiassa pääsi minun kaveripiiriini sisälle.
niin, muistinkin sun aikaisemmista kirjoituksista tuon miten toi lapsikuvio on mennyt. Voi olla hyväkin että mies muutti omaan kämppään, niin huomaa ettei se yksin asuminen aina ole niin herkkua. Onko se lapsi jo syntynyt?
syntynyt jo, syntyi syyskuussa.
Voi olla joo, joutuu kohtamaan yksinäisyyden, nyt kun on oleillut porukoillansa, niin siellä on koko ajan ollut hälinää ja porukkaa.
Koko ajan tekemistä ja touhuamista.
Vasta kun saa aikaa ajatella niin varmaan ajatukset rupee selkeneen.
Lähetin jo kerran saman tyylisen vastauksen, mutta tais mennä taivaskanaville :)