Tuhoava suhde varattuun mieheen

Anonyymi

Olen ajautunut aivan mahdottomaan tilanteeseen. En enää tiedä, miten kaikki pääsi tapahtumaan. Ymmärrän että tästä on pakko päästä pois, mutta miten?

Olen n.2 vuotta sitten eronnut pitkästä suhteesta. Entisen mieheni kanssa minulla on lapset, 7 ja 15 -vuotiaat. Suhteemme oli jotenkin alusta alkaen tuhoon tuomittu. En koe tarvetta analysoida mennyttä, tiesin sen päättyvän ennemmin tai myöhemmin. Tein omassa päässäni eroa vuosia. En ole kertaakaan kaivannut takaisin, harmittaa että en lähtenyt aiemmin. Exällä on uusi vaimo ja yhteinen lapsi, he ovat onnellisia ja hyvä niin.

N. 2 vuotta ennen eroamme pääsin mukaan työprojektiin, jonka kautta tutustuin erääseen mieheen. Ihastuin hyvin pian. Menneen avioliittoni aikana minulla oli ollut ihastuksia ja tiesin että jonakin päivänä annan periksi. Tämä mies sattui hetkeen, jolloin olin kuvittelin olevani voimissani ja varma uuden elämän koittavan pian. Annoin itselleni luvan haaveilla tuosta miehestä, koin että nämä ajatukset saavat minuun uutta energiaa. Olin päättänyt, että mikäli joskus kenenkään kanssa lähden pettäjäksi, viimeistään silloin lopetan vanhan liittoni. Tämä mies oli ehkä se tapa jota alitajuisesti etsin päästä vanhasta eroon. Tarvitsin syyn lähteä.

Nopeasti selvisi, että mieskin oli kiinnostunut minusta. Hän oli jotain uutta, tuntui että joku on kerrankin aidosti kiinnostunut minusta. Tiivistettynä, koen olleeni lapsuuteni ja aikuisuuteni siihen asti melko näkymätön, vailla ihmistä, joka olisi aidosti samalla aaltopituudella. Meillä juttu luisti, olimme kiinnostuneita monista samoista asioista, huomasimme että arvomme ja hieman radikaalit ajatusmaailmamme kohtasivat aivan ennenkokemattomalla tavalla. Tapahtui valtavan raju rakastuminen.

Ongelma. Mies oli ja on edelleen tahollaan naimisissa. Hän on ollut melko vaitonainen omasta liitostaan kohteliaisuudesta puolisoa kohtaan. Suhde on kuitenkin kaikin puolin kulissiliitto, omaisuuden, lasten, sukulaisten ja aseman ym. vuoksi. Olen silti aivan varma että vaimo tietää -häntä ei vain kiinnosta. Heidän asemansa on yhteiskunnallisesti jokseenkin merkityksellinen, ehkä ero siihen kuvaan olisi katastrofi.

Vaimo tuskin kuitenkaan tietää, kuinka syvissä vesissä olemme jo olleet. Ja vaikka olisinkin ansainnut tekojeni takia sangollisen paskaa, en pystyisi kohtaamaan häntä. Olen alkanut näkemään, että mies älykkyydestään ja nykyisestä, ilmeisen onnettomasta liitostaan huolimatta ei halua vaimonsa tietävän meistä. Ristiriitaisesti hän kuitenkin sortuu välillä julkisiin hellyydenosoituksiin eikä piittaa vaikka olen suhteen alussa ystävilleni kertonut meistä, kuvitellen muutoksen tulevan pian. Lienee niin, että tosi paikan tullen hän säikähtäisi huolimatta siitä, että hän tuntuu odottavan jonkin ulkopuolisen asian päättävän liittonsa, ettei hänen itse tarvitsisi sanoa haluavansa eroa.

En pääse irti suhteesta, eikä mies pääse irti omasta liitostaan -eikä minusta. Suhtautumiseni asiaan on saanut jo niin stressaavia piirteitä, että en kykene enää suoriutumaan arjestani tyydyttävästi. Lienee muuttunut pakkomielteeksi. En rehellisesti pysty sanomaan, haluaisinko enää edes yhteistä tulevaisuutta, vaikka siitä joskus haaveilin -ja haaveilen pahimmissa aallonpohjissani edelleen -että kaikki olisi tapahtunut toisenlaisissa olosuhteissa.

Näen nyt että suhteen alkaessa en ollut mieleltäni kunnossa. Olin niin masentunut ja rikki kaikesta menneestä, että kun viimein sain jonkun kuulemaan minut, en ymmärtänyt tekoani. Vain masentunut ihminen voi ymmärtää, kuinka epätoivoisesti ihmisen mieli voi toimia. Nyt päällä on toisenlainen mielen häiriö. Käsittämätön syyllisyys, häpeä ja pelko sekä ilmeinen pakkomielle. Nukun yöni enää harvoin hyvin.

Olisi hyvä pysyä niin kaukana miehestä kuin mahdollista. Tässä tuleekin tarinan suurin ongelma. Työprojekti. En voi asiaa yksilöidä tarkemmin, mutta minulla on käsissä täysin ainutlaatuinen tilaisuus, nautin työstäni, kehityn hurjaa vauhtia ja saatan saada urallani aikaan jotain mistä olen varma etten muualta saisi. Yhteistyö tämän miehen kanssa on jotenkin pakon sanelemaa, joudun kohtaamaan hänet viikoittain. En voi siis jäädä projektista pois, se olisi ammatillinen itsemurha. Rakastan työtäni.

Miten ihmeessä pääsen irti? Onko tällaiseen tilanteeseen olemassa jotain AA-kerhon tapaista, tai voinko jollakin metodilla oppia näkemään miehen vastemielisenä? En usko että tätä menoa mielenterveyteni kestää tälläkään tasolla enää pitkään, joten todella tarvitsen apua. Mahtaako tähän löytyä rakentavaa keskustelua ja ohjeita? En valitettavasti löytänyt city-lehdessä aikanaan toimineen suhdeklinikan kaltaista palstaa, jossa uskoisin aikaan saatavan oikeasti hyödyllistä keskustelua aiheesta. Olisiko täällä joku, joka on selvinnyt tilanteesta pois ja miten se tapahtui?

Tämä kirjoitus toimikoon varoittavana esimerkkinä siitä, mitä pahimmillaan suhde varattuun mieheen voi tuoda. Mahtaako täältä löytyä oikeita neuvoja, muutakin kuin paskaa ja käskyn vaan lopettaa koko juttu?

17

51

Vastaukset

  • No eikun ora etäisyyttä. Käy pitkillä lenkeillä,pyörälenkeillä ja mene kaveriporukalla saunomaan ja uimaan. järjestä itsellesi tuntikausiksi iltaisin jotain mukavaa -töistä palauttavaa -liikunnallista/toiminnallista tekemistä. Ota puhelin pois päältä aikasin illalla. Syö rauhassa iltapalaa ja lue kirjoja, pidä puhelin ja tietokeet pois päältä. osta herätyskello. Alkaa muutaman päivän jälkeen uni maistumaan ja ajatukset selkenee kun kuonat poistuu liikkumisen ja levon myötä pois systeemistä. vaikea luetella mitä kaikkeA vois tehdä. pointti kuitenkin, että illasta aamuun puhelin on kokonaan pois päältä ei alitajunnassa kummittele yms. Syö hyvin, kevyesti ja useasti juo paljon vettä. voit paremmin ja ajtus selkeytyy. vaikka pihatöitä. mitä tahansa puuhailua kun et vaan istu telkun eessä ja kyräile puhelinta/tietokonetta koko päivää. Kyllä se sieltä sun fiiliksistä pitäis nousta mitä haluat ja miten. ja sit kun voit paremmin tulee tehtyä parempia valintoja.

  • Sen vaimo siis tietää muttei välitä? Höpö höpö ei ole mahdollista. Tai sitten omet pelkkä patja jota käydä ajoittain..... Ja tuon vaimo tietää. Vai olisi ero muka katasrofi tuskin nykyään se vaikuta onko eronnut. Mutta tietoisena kakkosena ei pysy muilta salassa pirkään kuten itse olet kertonut. Oletko ajatellut mitä tuollaisesta naisesta sanotaan. Mieti se totuus miksi eroa ei kuulu? Häpeääkö mies sinua? Vai kertooko tarinaa onnettomasta liitosta jotta hetkiät antamaan ja ymmärtämään. Muista että lapsia myös mukana ja mitä opetat niille? On todella tuhoavaa suhdetta sulta. Et varmaan toivo omille lapsille samaa ethän. Eli tee niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan.

  • Eikö sinulla ole itsekunnoitusta sen vertaa että lopetat. Laita hyvä ihminen se eroamaan. Kukaan ei arvosta naista jonka tiedetään vehtailleen tietoisena kakkosena. Kun luonasi kulkee ihan varmasti joku näkee sen. Ei tuollaista elämää voi elää. Et arvosta itseäsi tai perhettäsi. Ajautunut olet tilanteeseen ei pidä paikkaansa. Muista että mies käy hyväksikäyttämässä sinua niin pitkään kuin sinä "ymmärrät. Vielä työkaveri nopeasti jutut liikkuu töissäkin. Minäkin kuulin erään ukkomiehen naureskelevan" ymmärtäjästään kertoen kavereilleen. Lopeta itsesi alentaminen. Kuvottavia nämä naiset jotka hakevat muilta tukea kun eivät saa raukkamaista ukkomiestä eroamaan. Vai osottaa vielä julkisesti sinuun tunteita. Huh huh ei hyvältä kuullosta. Koita nousta tuosta suosta pois. Ja arvosta enempi itseäsi. Muuta neuvoa ei ole antaa. Ikävä kyllä.

  • Voisit melkein olla mieheni toinen nainen, tai joku niistä. Miehelläni on pakkomielteinen tarve rakastua naisiin, kokea jotain hurmaavaa ja pois tolaltaan saavaa. Eroon hän ei kuitenkaan kykene, suhteet ovat hänelle pelkkää unelmaa. Unelmaa, jossa hän on aivan toinen mies, taloudellisia ongelmia ei ole eikä vaimoa ole olemassakaan. Unelma perustuu pelkkiin valheisiin, joita hän suoltaa patologisesti naisille. Valheisiin, joihin hän uskoo itsekin. Täysin perusteettomiin lupauksiin. Mies on psykopaatti.

    Minä, vaimo, olen nähnyt tämän näytelmän jo monet kerrat. Kun yksi nainen saa odottamisesta tarpeekseen, alkaa armoton naisien metsästäminen. Mies kuvittelee pienessä mielessään, etten minä huomaa tai tiedä mitään. Olet oikeassa, minua ei kiinnosta. Olen sisältä kuollut eikä mikään tunnu enää missään.

    Mene kirjastoon, löydät sieltä paljon hyviä teoksia aiheesta psykologian hyllystä. Jos ei pelkkä lukeminen auta, varaa aika psykologille. Siellä voi aueta joku muukin solmu.

    • Minäkin olen vastaavassa tilanteessa kanssasi. On kuin olisi väkivaltaisen tai alkoholistin kanssa liitossa. En ymmärrä miten tähän on tultu. Hitaasti kaikki tapahtui, siihen kai kasvoi kiinni. Mikä meitä naisia vaivaa kun jäämme tälläiseen suhteeseen? Toisaalta tiedän että pärjäisin yksinkin, mutta voimat ovat aivan nollassa, en saa aikaiseksi lähteä.
      Jonkin pitäisi riuhtaista minut pois tästä liitosta.
      Olen myös lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Keskustellut muutaman ystävän kanssa. Neuvot ovat itsestään selviä, mutta neuvojilta ei löydy tällaisesta tilanteesta kokemusta, eikä kai oikeita sanoja jotka saisivat kiven vierimään. Tuomitseminen ja neuvominen elämässä on niin helppoa jos ei tiedä mistä puhuu. Olen varmasti jollakin tasolla läheisriippuvainen, onhan meillä hyviäkin hetkiä. Kaikki perheessämme muutoin toimii suorastaan loistavasti, mutta tuo sisäinen kuolema kuvaa myös minua.
      Muutos pelottaa minua liikaa. Asumme pienellä paikkakunnalla ja sidosryhmät ovat yhteiset. Olen kyllä säästänyt pahan päivän varalle, mutta minä, vanhempi nainen jo kun olen, pelkään jääväni yksin. On jo lapsenlapsikin kuviossa mukana.
      Miten sinä olet pärjännyt ja oletko ajatellut itse lähteväsi liitosta? Vertaistuki tällaisiin tilanteisiin puuttuu, jostakin pitäisi löytää joukkovoimaa, ihmisiä jotka nostavat tästä suosta pois kun itse ei jaksa.


    • Kun muutokseen ei ole voimia, eikä mikään tunnu missään, on helpompi jäädä kuin lähteä. Lähteminen muuttaisi peruuttamattomasti monen muunkin ihmisen elämää.

      Muiden on helppo sanoa, että arvosta itsesi sen verran ja jätä se idiootti. Minusta kuitenkin tuntuu kuin rakentaisin palapeliä: aina kun saan yhden palan sopimaan, viereinen ei enää sovikaan.

      En ole miehestäni edes millään tasolla taloudellisesti riippuvainen, silti kerta toisensa jälkeen odotan vielä sitä yhtä kiinnijäämistä. Ajattelen kuitenkin paljon, jopa unelmoin elämästä ilman miestäni. Suunnittelen toisinaan omaa kotiani ilman miestäni, selailen sisustuslehtiä ja käyn joskus asuntonäytöissäkin. Saan näistä voimaa ja tunteen siitä, että voin lähteä aivan minä päivänä tahansa. Miehelleni en puhu näistä ajatuksistani mitään. En koe olevani enää millään tavalla velvollinen ajattelemaan hänen tulevaisuuttaan.

      Toivon pääseväni miehestä eroon, vaikka meilläkin muuten suhde on hyvä. En välitä, vaikka olisin loppuelämäni yksin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kun muutokseen ei ole voimia, eikä mikään tunnu missään, on helpompi jäädä kuin lähteä. Lähteminen muuttaisi peruuttamattomasti monen muunkin ihmisen elämää.

      Muiden on helppo sanoa, että arvosta itsesi sen verran ja jätä se idiootti. Minusta kuitenkin tuntuu kuin rakentaisin palapeliä: aina kun saan yhden palan sopimaan, viereinen ei enää sovikaan.

      En ole miehestäni edes millään tasolla taloudellisesti riippuvainen, silti kerta toisensa jälkeen odotan vielä sitä yhtä kiinnijäämistä. Ajattelen kuitenkin paljon, jopa unelmoin elämästä ilman miestäni. Suunnittelen toisinaan omaa kotiani ilman miestäni, selailen sisustuslehtiä ja käyn joskus asuntonäytöissäkin. Saan näistä voimaa ja tunteen siitä, että voin lähteä aivan minä päivänä tahansa. Miehelleni en puhu näistä ajatuksistani mitään. En koe olevani enää millään tavalla velvollinen ajattelemaan hänen tulevaisuuttaan.

      Toivon pääseväni miehestä eroon, vaikka meilläkin muuten suhde on hyvä. En välitä, vaikka olisin loppuelämäni yksin.

      "Toivon pääseväni miehestä eroon, vaikka meilläkin muuten suhde on hyvä. En välitä, vaikka olisin loppuelämäni yksin. "

      Ha, etköhän kuitenkin etsisi pikaisesti uuden ukkomiehen että pääsisit leikkimään huoraa kuten ap ym. samanlaiset ns. naiset.


  • Hyvä esimerkki jälleen, että naiset kun tietävät liittonsa olevan ongelmallinen ja toimimaton niin he ovat reiluja ja eroavat, ainakin jossain vaiheessa, niinkuin apkin on tehnyt. Mutta ap, miehet ei toimi niin, ainakaan suurin osa. Miehille tunteet ei oo niin tärkee juttu ja pillua saa muutenkin eli miehet harvemmin eroaa.

  • Sähän kerroit jo koko stoorin otsikossa ja sitten ihmettelet että mites tässä nyt näin kävi?Kakkosille käy noin vai tuliko sekin yllätyksenä?Jätkä käyttää sua häikäilemättömästi hyväks koska voi ja sä luulet että rakkaudesta kyse?Nyt oikeesti järki päähän ja jalat alle!Kerroppa vaimolle samalla koko teidän rakkaustarina niin katsotaan toteutuuko kauan odotettu ero.Kuin sä viitsit huolia tollasta jätkää itselles?Yak🤮

  • Niin ehkä olisi aika ottaa vaioon yhteyttä ja kysyä totuus miksi eroa ei kuulu. Meilläkin mies hankkii tietoisia kakkosia seksin tyydyttämiseen. Ja minulle se sopii. Kun kyllästyvät odottamaan saan yhteydenoton ja kun kerron totuuden alkaa hirvittävä haukkuminen ja sättiminen kuinka huono nainen olen kun hyväksyn. Mikä tilivelvollinen olen kakkoselle jota on vedätetty täysin keksimillään tarinoillaan. Kysykööt mieheltä joka aloittaa salasuhteen sen kanssa ja miksi. Ei minun kuulu sitä tehdä. Ja toki olen huolehtinut tilanteeni jos miea rakastuukin ja haluaa vaihtaa. Saa lähteä heti. Pitää jokaisen kakkosen ottaa riski kun suhteeseen ryhtyy mikä on se totuus. Minähän saan vaan kaikkien tuen kun ja jos ilmi tulee. Samoin ihailua kuinka upea puoliso olen jne. Kakkonen raukka on maineensa saanut. Kehoitan ottamaan yhteyttä vaimoon jos satun olemaan minä.

    • Tän on pakko olla provo. Siis mitä perseen väliä sillä on kuinka ihanana, säälittävänäkin ressukkana sinua pidetään, jos et ole onnellinen. Mä en tajuu .


  • Yritä nyt Vain tajuta

  • Onko taju kankaalla?

  • Aina kannattaa tajuta.

  • Hmm.Itse en koskaan alottaisi suhdetta varattuun mieheen.Sen verran pitää olla itsehillintää.Se on turha puolustella,että mies elää kulissiliitossa.Siitä voi lähtee aina pois,jos ei oo onnellinen.

    • Niin voi, aina lähteä pois, jos kerran liitossa niin kovin ahdistaa. Voihan se olla niinkin, että ahdistaa vaan puheissa sen verran, että ymmärtäjä löytyy. On ukkomies vain huomannut mikä puree, että saa vähän piparia lisää, eihän siinä nyt sen kummemmasta ole kyse. Ja saattaahan se olla niinkin, ettei siellä kotona nyt oikein mikään ahdistakaan, aikansa kuluksi vain pikkuisen leikkii ja flirttailee. Oppinut sillä tavoin naisia käsittelemään ja sitten on ihmeissään, kun nämä nykyajan kakkoset heti soittaa vaimolle ja vaatii vaimolta toimenpiteitä. Joku tuossa kirjoitteli, ettei tajua, en oikeastaan ymmärrä, että mitä ei tajua. Kannattaa tajuta, että kotona voi kaikki olla aivan hyvin ja kuka nyt sellaisen kodin haluaisi rikkoa, aina on maailman sivu ukkomiesten jalka vähän vipattanut. Mitä se vaimolle kuuluu, lienee niiden kahden salailijan asia pääasiassa, pankoot he toisensa tilille, turha sillä alttarilla on koko muuta perhettä uhrata.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin voi, aina lähteä pois, jos kerran liitossa niin kovin ahdistaa. Voihan se olla niinkin, että ahdistaa vaan puheissa sen verran, että ymmärtäjä löytyy. On ukkomies vain huomannut mikä puree, että saa vähän piparia lisää, eihän siinä nyt sen kummemmasta ole kyse. Ja saattaahan se olla niinkin, ettei siellä kotona nyt oikein mikään ahdistakaan, aikansa kuluksi vain pikkuisen leikkii ja flirttailee. Oppinut sillä tavoin naisia käsittelemään ja sitten on ihmeissään, kun nämä nykyajan kakkoset heti soittaa vaimolle ja vaatii vaimolta toimenpiteitä. Joku tuossa kirjoitteli, ettei tajua, en oikeastaan ymmärrä, että mitä ei tajua. Kannattaa tajuta, että kotona voi kaikki olla aivan hyvin ja kuka nyt sellaisen kodin haluaisi rikkoa, aina on maailman sivu ukkomiesten jalka vähän vipattanut. Mitä se vaimolle kuuluu, lienee niiden kahden salailijan asia pääasiassa, pankoot he toisensa tilille, turha sillä alttarilla on koko muuta perhettä uhrata.

      Hyvä kirjoitus sinulta! Niiden jotka tietoisesti suhteilee ei tule sitä näyttää kylillä. Samoin kun kakkonen itse ilmoittautuu" eikä totuus ollutkaan se mitä haki kakkoselta. Voi toki lähteä liitostaan kunhan kertoo sen kotona. Säälittää seurata yhtä ukkomiestä joka kulkee "ystävän tykönä. Toki en tiedä kauanko ovat" harrastaneet. Toivoa sopii että tuokin kakkonen saa haluamansa. Minustakin pitäisi löytyä sen verran kunnoitusta itseään kohtaan ettei salasuhteeseen rupea tietoisesti. Naurettavaa miten luullaan ettei muut huomaa. Sääliä herättää kovastikin. Muistetaan miten suhteillaan ja opetetaan lapsille. Voin vain kuvitella tuonkin tietoisen kakkosen tytär mitä miettii.


Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.