Millaisia kokemuksia teillä on Suomen työelämästä/ työpaikoista vuosikymmenien aikana? Varmasti monia mielenkiintoisia ja ehkä omituisiakin asioita löytyy.
KOKEMUKSIA SUOMALAISESTA TYÖELÄMÄSTÄ
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ennen työläiset piti yhtä ja halusi pitää kahvitaukonsa ja lomansa ja vaati lisää liksaa parempia työ oloja ym mutta nykyään ei haluta pitää kahvitaukoa vaan annettaisiin se pois ja lomia ei haluta pitää ja vaaditaan enemmän tunteja ja vähemmän palkkaa ja että vähennetään porukkaa että tulis lisää töitä mennyt kaikki mullin mallin
Työpaikat olivat asiallisia ja työskentely mielenkiintoista vielä 1970-luvulla. 1980-luvulla alkoi työelämä mennä takapakkia, ja varsinkin 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla alkoi olla se ilmiö, että yritettiin saada ihmisistä kaikki mahdollinen hyöty irti, ajattelematta ihmisten mielipidettä. Siitä alkaen työnantajat eivät enää ole halunneet ottaa palvelukseensa ÄLYKKÄITÄ ihmisiä, koska älykkäät osaavat pitää puolensa. Sen sijaan työnantajat ovat mieluummin palkanneet yksinkertaisempia ihmisiä, jotka tekevät työt mahdollisimman nopeasti, mutta ei välttämättä huolellisesti.
Justiisa näihän se menee
Ei ätmien kannata tehdä töitä koska eivät saisi naisiakaan.
Kyllä sitä mielummin asuu vähän paremmin, ajelee hienolla autolla yms kyllä rahaa saa kulumaan kaikkeen kivaan ja tarpeelliseen. Ihmiseltä puuttuu täysin terve itserakkaus jos ainoana motivaationa laittaa elämäänsä parempaan kuntoon on nainen, tai joku toinen ihminen ylipäätään.
Miten ylipäänsä ne, jotka uskoo, et elämän jälkeen ei oo mitään, niin miten ne viittii edes töitä tehdä, jos kaikki heidän mielestään vaan päättyy ja on ohi.
Eihän silloin ole mitään järkeä edes tehdä töitä.
Niinhän nuo suuren Maatalon "heittopojat" ovat maailmalle lähtiessään vakaasti unelmoinneet. Vaan entäs sitten. Siinähän teet 400 €:n kk palkalla töitä neljäkymmentävuotiaaksi. Eläkekertymä taitaa tuommoisista "töistä" olla 5 € kk.
Hyviä ja huonoja. Mieluiten olisin niin varakas, ettei töissä tarttisi käydä.
Mutta jos on olemassa kaksi vaihtoehtoa, joko olla työtön tahallaan ja muiden elättinä sen myötä tai tehdä väkinäisestikin töitä, jotta saa kannettua kortensa yhteiseen kekoon ja sillä jopa elää, eikä tartte olla siipiveikkona toisen elätettävänä, niin valitsen tehdä töitä.
Työnteko on järkevä vaihtoehto, edellyttäen, että työ on mielekästä.
Hyvä, sinussa on asennetta persuksi.
Ei täällä Suomessa kannata mitään tuottavaa työtä tehdä. Arbitraasi-kauppiaina tai sitten pienyrittäjinä jokainen suomalainen on oman onnensa seppä. Kaikki muut ovat oman kirjoituksesi mukaan "siipiveikkoja".
Vaan entäs sitten kun tulee se Tuntemattomassa sotilaassa mainittu "yhdestoista ryssä" eli, kun persuporvarit ovat laiskan ja löysän rahan lapioineet omaan taskuunsa kuten Pentti Kouri juppiaikana. Tätähän kaltaisesi persuporvarit eivät halua ajatella. Täytyyhän sitä nyt työtä aina tehdä. Vaikka työ olisi mitään tuottamatonta loppurahastusta. Uudet, innovointien myötä tuleva, kannattavat työt ovat kamala kauhistus persuporvarille. Täytyyhän sitä nyt niska limassa suorittaa kannattamatonta työtä siihen asti kunnes työnantaja antaa lopputilin.
Eipä sitä eläkettäkään ilman duunia oikeen kartu ja kun on tuloja on vähän enemmän myös varaa. :)
Ei mua huvita makoilla miehen rahoilla kotona, niin et hän vaan painas niska limassa töitä meidän perheen kuluja kattaakseen. Oli ihan tarpeeksi vaikeeta jäädä mammalomille, kun tiesin että mun tulot putoo pelistä pois. Pieni tuki ei juuri kostuta kirstua. Vaikka järki kyllä sanoi, että jonkunhan se pitää vauvaakin hoitaa. Isi ei kotiin suostunut kiturahoille jäämään, joten minä...
En periaatteestakaan tykkää maata reessä vedettävänä, jos suinkin itse pystyn auttamaan rekeä vetämään. :)
Nämä on näitä itsetunnon ja omanarvon juttujakin. Nämä ei liity politiikkaan mulla mitenkään. Niihin ihan turha vetää mun motivaatioita. Puhdas syy on auttaa kumppania talousvastuussa. :)
Ei mikään muu.
Yhtälailla jos äkkirikastuisin, antaisin puolisoni päättää tahtooko mennä palkkatyöhön vai ei. Mikäli mun rahatilanne mahdollistaa kummankin kotiin jäämisen ja hyvin silti pärjäämisen, niin en vaadi miehenkään töihin menevän. Saa jäädä kotiin, jopa suosittelen jäämään. :)
Kyllä sitä rahakas ihminen keksii tekemistä ilman duuniakin. :P
Tavallisen ihmisen on vaan pakko painaa, jos mielii jonkinlaista elintasoakin ylläpitää ja kuluja kustantaa yhdessä toisen kanssa.