subjektiivinen vs objektiivinen

subjektiivista perusväittämää maailma on mielteeni vastassa on objektiivinen, kaikki maailmassa on ainetta.
idealismi jättää empiiirisen todellisuuden koskemattomaksi mutta pitää kiinni väitteestä että jokainen objekti siis empiirinen todellisuus ylimalkaan on kaksinkerroin subjektin edellyttämä. muodollisesti ja aineellisesti.

Todella empiirinen on havainnossa aistimuksen saapuminen aistielimeen. edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla joku syy perustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista, aivojemme toiminnasta juontuvaan lakiin jonka alkuperä on sen vuoksi yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse.

aistimus näet orgaanisena toimintona on astielinten sangen taidokkaan ja mutkikkaan rakenteen määräämä joten ulkoinen syy toimii vain sen ärsykkeenä, sen jälkeen aistimus muodostuu kokonaan omien lakiensa mukaan ollen siis kokonaan subjektiivinen. eikä aistimuksiin voida laskea kokonaan ulkoisiakin olioita kuten locken oppi sallii.

suoraan ilman kiertoteitä uuden ajan filosofeista vain locke on puolustanut aineen reaalisuutta vaikka idealismin isän rene descarten ajatukset ajattelen siis olen ts, tiedoitsen ollen ensimmäinen joka pääsi tuon perustotuuden vastaavalle harkinnan asteelle että filosofian todellinen tukipiste on oma tajunta subjektiivinen skeptillisen epäilyn muodossa.

tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edelltytetty syy näyttäytyy kohta havainnossa objektina jonka ilmentymän muotoina ovat aika ja paikka vaikka nämäkin muiodot ovat kokonaan subjektiivista alkuperää havaintokykymme tapana.

objektiivisessa filosofoinnissa tuhansia vuosia voimiaan koetelleet antiikin materialistit leukippos, demokritos ja epikuros ottivat lähtökohdakseen aineen joka siis heille oli olio sinänsä jolla on sikäli oikeutuksensa koska subjekti on yhtä hyvin materian tuotetta kuin materia on tiedoitsevan miellettä, mutta suhde on myös yhtä yksipuolinen sillä materialismi on laskuissaan itse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa.
siksi väitteelle että subjekti on materian muunnos on saatetava voimaan väite että materia on sen miellettä.

ja sillä samalla aivotoiminnalla joka loihtii eteemme täysin objektiivisen, havainnollisen jopa kouraantuntuvan maailman unessa täytyy olla yhtä paljon osuutta valveilla olon objekltiivisen maailman esittämisen kanssa vaikka ne materialtaan ovat erilaiset.ne näet on valettu samassa muotissa joka on aivotoiminta siis äly.


toisaalta myöskään subjektiivinen lähtökohta ja perusväittämä; maailma on mielteeni ei ole adekvaattinen, osaksi siksi että se on yksipuolinen, maailma on paljon muutakin olio sinänsä, tahto ja mielteenä olo on sille tavallaan pinnallista.
itsetajunnalle joka on välittömösti annettu olio sinänsä paljastuu tahdoksi joka on sisimmässämme kun taas tieto tulee meihin olioiden ulkopuolelta ja jää aina ulkopuolelle siksi tarkoitus tajuta olioiden sisintä on mahdotonta mielteen ja tiedon tietä paitsi jos itse olisimme olioiden sisimmässä oppisimme sen välittömästi tuntemaan