Introvertti ja ekstrovertti parisuhteessa, miten suhde sujuu muilla?

Meillä minä olen introvertti ja vaadin ja tarvitsen aikaa olla itsekseni. Mieheni on erittäin ekstrovertti ja tulee toimeen kaikkien kanssa ja löytää kavereita ihan tuosta vaan.
Meillä ei kyllä ole ollut mitään vaikeuksia tämän takia. Hän hyväksyy sen etten aina halua lähteä mukaan milloin mihinkin kissanristiäisiin, minä taas annan hänen mennä jos hän haluaa. Mielestäni tässä on kyse vain erilaisuuden sietämisestä, vastaan tulemisesta asioissa, joustamisesta puolin ja toisin ja kompromissien teosta. Kuulostaa suoraan sanoen kauhealta tuo kuvaamasi inttäminen ja pakottaminen puhumaan! Itse en sitä sietäisi. Miehelläsi on varmasti paha olla.
Meillä on todellinen halu olla yhdessä ja tehdä työtä suhteen eteen. Mikään suhde ei kestä eikä voi hyvin jos sen eteen ei tehdä mitään. Meillä on paljon yhteistä ja huumorintajumme sopivat yhteen. Minä olen meistä se kiivasluonteisempi, mutta olen opetellut hillitsemään sitä. Kaikenlaisia kompromisseja on tehtävä jos toisen kanssa haluaa olla ja olla onnellinen.
Tuohon seksuaaliseen halukkuuteen en osaa sanoa muuta kuin että eiköhän se asia ole täysin yksilökohtaista. Jotkut ovat innokkaampia, toiset vähemmän. Riippumatta siitä ovatko introventteja vai ekstrovertteja.

Kiitos vastauksesta :) Entä pitääkö aina ekstrovertin joustaa ja ymmärtää? Sitä alkuun teinkin ja olin ihmeissäni ja odotin asian selvittämisen alkamista toisen puolelta mutta asioita ei koskaan olisi puhuttu loppuun ellen olisi itse asiaa ottanut uudelleen esille. Halu on meilläkin olla yhdessä, oltais muuten jo erottu varmaankin :) Ja huumori on meilläkin yksi yhdistävistä asioista. Enkä missään tapauksessa halua häntä joka paikkaan kanssani, minulla on omat harrastukset ja ystävät joitten kanssa vietän aikaa ja hän saa puuhailla omiaan, se ei ole ongelma.

Meillä on hieman samantapainen tilanne, minä olen se introvertimpi osapuoli. Kumppanini haluaa aina välillä nostaa hankalia asioita esille ja se vaivaannuttaa minua koska koen, että siihen ei ole mitään syytä. Yritän kyllä ymmärtää häntä. Pyrin ajattelemaan asiaa hänen kannaltaan ja vastaamaan parhaani mukaan hänen epäilyihinsä ja lieventämään hänen pelkojaan suhteemme tulevaisuuden suhteen. Hän puolestaan toteaa välillä myös ylireagoivansa ja pelkäävänsä turhaan asioita joiden tapahtuminen ei ole todennäköistä, esim. kuinka voisin ihastua toiseen ihmiseen ja jättää hänet.

Kyllä kai se tärkein asia parisuhteessa on toisen kuuntelu ja ymmärtäminen. Pitäisi jaksaa asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää miksi hän ajattelee niin kuin ajattelee. Itse pyrin ajattelemaan niin, että on hyvä asia, että kumppanini uskaltaa ottaa vaikeita asioita esille, nostaa kissan pöydälle silloin kun hänestä tuntuu siltä. Suhtaudun hänen epäilyksiinsä vakavasti, selvitän mistä ne kumpuavat ja persutelen miksi niihin ei ole mitään aihetta. Asioista puhuminen yleensä puhdistaa ilmaa, hälventää turhia pelkoja ja auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Yleensä näiden keskustelujen jälkeen tunnemme olevamme entistä lähempänä toisiamme.

Minusta molempien parisuhteen osapuolten tulee joustaa ja ymmärtää toisiaan. Siihen ei kuitenkaan voi toista pakottaa tai painostaa, sen tulee lähteä toisesta itsestään. Toista voi enemmänkin houkutella siihen esimerkiksi positiivisen palautteen kautta. Painostaminen ja hermostuminen saattaa toisen puolustuskannalle, jolloin huomio kiinnittyy enemmän omien näkemysten puolustamiseen ja oikeassa olemisen todisteluun kuin avoimeen keskusteluun itse aiheesta.

En usko että seksuaalisella halukkuudella sinänsä on yhteyttä introverttiyteen tai ekstroverttiyteen. Introverteillä varmaankin aloitteen tekeminen on vaikeampaa, he ovat pidättyvämpiä, mutta haluavat ja nauttivat varmasti seksistä yhtä paljon.

Olen täydellinen ambivertti - eli tasan tarkkaan introvertin ja ekstrovertin välimaastossa. Eksäni oli introvertti ja nyksäni on ekstrovertti.

Ehkä yllättäen nyksäni sanoi vuosia sitten tutustuessamme, että haluaa kuulla kaiken mitä minä haluan hänelle kertoa. Jos hän kysyy jotain mihin en halua vastata, sanon vain etten halua vastata, tai keksin jotain ympäripyöreää tai en ole ajatellut asiaa (siitä hän heti huomaa, ettei aihe kiinnosta minua). Ja tiedätkö; tämä asia teki syvän, vapautuneen vaikutuksen. Loi hyväksymisen ja välittämisen ilmapiirin. Ei tarvinnut pohtia kireänä "mitäköhän tuohon sanoisin" tms. Ei tarvinnut olla mielipidettä kaikesta, eikä varsinkaan puhua siitä mistä ei halua, eikä ainakaan juuri sillä hetkellä. Ajoitushan on aina tärkeintä, ihan missä asiassa tahansa. Jos on oikein hyvä "haistelemaan" toisen tunnelmia, tietää varsinkin milloin ei kannata edes yrittää keskustelua. Tilannetaju ja tunneilmapiiri on parisuhteen onnistumisessa tärkeimpiä työkaluja. Suhteen onnistumiseen vaikuttaa kovin moni muukin asia kuin sisään- tai ulospäin suuntautunut persoonallisuus.

Aloituksessasi osui korvaan "tarve selvittää asiat perinjuurin". Se nimittäin kuulostaa päällepärmäröinniltä. Siltä, ettet ota miestäsi riittävästi huomioon, painostat häneltä vastauksia, saat ikävän ilmanpiirin suhteeseenne. Sori vaan, mutta usein kun ihmisellä (miehellä, naisella, muulla, introvertilla, ambivertillä, ekstrovertillä) on tuollainen tunne, hän ei oikeasti halua selvittää asioita, vaan "perinjuurin" tarkoittaa toisen "käännyttämistä" ja ympäripuhumista omalle puolelle. Siis haluat lypsää miehestäsi haluamasi vastauksen tai olemaan samaa mieltä kuin sinä. Et tyydy mihinkään muuhun. Miehen tapa ei kelpaa. Sinua ahdistaa se, ettet saa miestä toimimaan haluamallasi tavalla eikä asioiden oikea selvittäminen. Toki voin olla (hieman ;)) väärässäkin, koska et antanut ainoatakaan esimerkkiä riidoistanne.

Sitten mitä seksistä puhumiseen tulee, olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei siitä puhuta. Ainoastaan sekstaillaan... jos viestiä pitää, niin sitten parilla sanalla (ihanaa.. tms) tai sanattomasti (esim. ohjailla kädellä mitä . Seksin suhteen on tärkeää säilyttää intohimo sekä salaperäisyys.

"Vakiintuneessakin suhteessa olisi hyvä säilyttää vähän salaperäisyyttä, sillä se kiehtoo. Salaperäisyydessä on jotain uutta, ja uutuuden kokemukset lisäävät välittäjä­aine dopamiinin tuotantoa, jota tarvitaan ylläpitämään rakkauden tunteita."

"Jos mieltäni joku asia painaa niin otan sen avoimesti puheeksi esim. seksiin liittyvät asiat. "

Eikö kannattaisi miettiä ensin miksi asia painaa mieltäsi, mihin pyrit puheeksiottamisella? Keskustelussahan ei ole mitään mieltä ilman tarkoitusta. Jos kovin usein asiat painavat mieltäsi, niiden puheeksiotto pilaa varmasti teidän suhteenne.

Itse ahdistuin kovasti kirjoituksestasi, kovin tahdittomalta kuullosti. Säälin miestäsi. Enkä ole edes kovin introvertti.

Aloittaja tässä jälleen :) Hyväksyn kyllä mieheni vastaukset, minulla ei ole tarvetta saada mieleistäni vastausta vaan hänen oma mielipiteensä asiaan. Olen meistä se hyväksyvämpi osapuoli erilaisuutta kohtaan ylipäätään. Sulkeutuminen, vastaamattomuus ja ns. karkaaminen tilanteesta ovat vain itselleni vaikea sietää, koska olen tottunut avoimeen kommunikointiin. Mieheni ei ehkä ole kärsinyt aivan niin paljon kuin tässä joku vastaajista on jo päätynyt ajattelemaan, vaikka emme aina ymmärräkään toisiamme :) Sain häneltä vasta kukkia ja se oli oikein suloinen elä, josta tietenkin annoin hänelle hymyssä suin kiitoksen , suukon ja halauksia. En myöskään ole tyytymätön suhteeseen kokonaisuutena vaan tyytyväinen ja senkin hän tietää, koska olen senkin avoimesti kertonut.