Raskaana ja mies ilmoitti ettei rakasta

Olen pahoillani puolestasi, inhottava tilanne ja täysin ymmärrettävää, että koet olevasi henkisesti hyätty. Oliko raskaus yhteinen päätös? Olisi varmaan hyvä yrittää keskustella siitä mistä miehen tunteiden viilentyminen johtuu. Pariterapia olisi varmasti paikallaan, mutta siihenhän pitäisi miehen suostua. Saisitko hänet jotenkin siihen suostuteltua? Paljon kysymyksiä sinulla, enkä juurikaan osaa vastata niihin. Itse kertoisin varmaan tilanteestani neuvolassa ja kysyisin mistä itse voisin keskusteluapua tilanteeseen saada. Tukeahan sinä todellakin tarvitset joka tapauksessa jatkaisitpa rakkaudettomassa liitossa tai eroaisit miehestäsi. Kovasti voimia sinulle, ota kaikki tuki vastaan mikä on mahdollista saada.

Mies ei kestä vauva arkea ja haluaa eroon sinusta. Tuollaisia miehiä usein naiset haluaa ja mies kokee vapauden menneen kun lapsia tehdään. Näin se vaan menee, suomessa on yli 100 000 yksin huoltajaa ja sinustakin tulee sellainen Olisit vaan valinnut jonkun rumemman miehen koska se komea miehesi haluaa jättää sinut nyt. Sillä että se sanoo että haluaa olla saman katon alla niin yrittää lievittää sinun pahaa oloasi ettei nyt ihan tylysti jätä mutta jättää myöhemmin.

Ikävä tilanne sinun kannalta, ehkä miehesi ei halunnut tulla vielä isäksi tai kiikarissa toinen nainen?
Pitäisi keskustella, että mistä asiasta tunteiden hiipuminen johtuu ja tehdä asiat selviksi, koska mitä järkeä olla rakkaudettomassa suhteessa edes lapsen takia, kun siitä kaikki kärsii ennen pitkää.. Pariterapia voisi olla hyvä juttu, jos molemmat siihen suostuu,mutta miehesi vastahakoinen terapiaan? Jos selvyyttä ei tule ja sama meininki jatkuu niin, sitten parempi erota. Voimia ja jaksamista!

Rohkeutta. Kun vauva syntyy, se täyttää mielen ja kalenterin. Yhden lapsen nainen hoitaa vaikka yksinään.

Vanhemmuuden myötä parisuhde häviää taka-alalle. Ennen niin keskeinen puoliso muuttuu työkaveriksi. On hyvin todennäköistä, ettet jaksaisi itsekään vauvan syntymän jälkeen kiinnostua miehestäsi seksimielessä.

Anna paskan mennä , heitä äijä pihalle, myykää asunto aika pian lapsen syntymän jälkeen, muuta omillesi, hae kaikki tukiaiset mitä saat , äijältä tietty saat elatusmaksut ja sitte saat asumistukea, sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksineen, ainakin äitiysloman ajalta, vaikeaa tulee henkisesti olemaan , mutta hae apua, neuvolassa autetaan.
Kamalaa olla saman katon alla , niinkö kämppäkaverit.
Hyvää odotusta, kyllä asiat selviytyvät.

Voi Luoja, milloin ihmiset oppivat, ettei se parisuhde on koko ajan intohimon täyttämää rakkauspuputusta vaan siihen sisältyy myös niitä vastoinkäymisiä ja ongelmia?!

Mitä pidempi parisuhde, sitä varmemmin siinä on myös vaikeita aikoja ja myös niitä hetkiä, jolloin tuntuu, ettei toista kohtaan tunne yhtään mitään. Mitä enemmän vellotaan oman navan ympärisllä ja omissa tunnetyrskyissä, sitä varmemmin asia mutkistuu ja saahan siitä jappastua vaikka koko loppuelämän. Vaihtoehtona on keskittyä toimivaan arkeen ja nauttia yhteisestä lapsesta ja myös yhdessäolosta.

Yhdessäolo lisää yhdessäoloa, ongelmissa paisuttelu taa estää kaiken kivan.

Otan osaa. Odotat esikoista jolloin kaiken pitäisi olla niin hyvin ja kaunista, mutta teille paratiisiin on tullut karmes epätietoisuuden ja epävarmuuden muodossa. Tietysti on miehellesi shokki että kaikki muuttuu ja että hänen asemansa sinun suhteen muuttuu vielä enemmän. Ennen hän oli selvä ykkönen ja kohta "hävinnyt" kakkonen. Ehkäpä hän pelkää menettävänsä jotain, joka saa hänet tuntemaan itsensä epävarmaksi.

Lisäksi on olemasssa niitä miehiä, joille ulkonäkö on kaikki kaikessa tunteiden, himon ja halun sytyttimenä. Kasvava äitiysmassu saattaa joistain keskenkasvuisesta tunteistaan epävarmasta tuntua jotenkin poistyöntävältä, ja onhan se leikkisästi sanottuna, jos ei muuta niin ainakin puolisoiden välissä :-). Jostain epävarmasta voi tuntua ihan kuin odottava nainen olisi pilalla jotenkin...? Lisäksi mieltä voi askarruttaa miten kaikki vaikuttaa synnytyksen jälkeiseen parisuhde-elämään, sängyssä siis. Tuntuuko seksi enää samalta vai ei jne. Onhan tuossa jo paljon epävarman mielen harmiksi murehdittavaksi. Siksi avoimmuus kunniaan, vielä kun asiaan voidaan vaikuttaa.

Toivon hartaasti, että tilanteenne on vain väliaikaista keskenkasvuista epävarmuutta omasta asemasta ja murheesta suhteen tulevasta dynamiikasta.

Lisäksi muistutan, että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Tästä syystä pidä huolta myös suhteesta mieheesi. Mikään ei hänestä tunnu niin haljulta, kuin menettää täysin asemansa partnerinsa suhteen. Eli vaikka lapsi tarvitsee äitiä selviytyäkseen, niin myös isälle pitää antaa mahdollisuus olla sekä isä että puoliso! Ja älä kysy mistä tiedän...?

Isyystesti ensin( varmistukseksi) ,sitten ero ja mahdolliset huoltajuus asiat kuntoon.
Ei se niin vaikeaa lopulta ole ja uusia tyyppejä tapaa kuitenkin halutessaan.
Turha surkutella/uhriutua,ei tämä elämä mitään samettista ole kuitenkaan.

Olen Virosta syntynyt mies 39 v. Venejänkielinen
Puhuu suomeksi hyvin
Haluan lasta
Surogaatti äidin lasta.
Minulla on oma yritys. Minulla on koira ja kissa.
Olen miettinyt niin kauan lapsesta. Adaptoinnista miettinyt. Mutta haluan oman
Voitteko laittaa viestiä mikäli tiedätte kuka voisi olla suragaati äidin