Aihe

Näen heidät vihdoin.

Kuutamo

Ikkunaan vedettyjen punaisten verhojen ravosta paistoi aamuauringon säteitä pojan kasvoille.
Poika oli Harry Potter.
"Harry, herää jo!! Hermione ja Ginny odottaa oleskeluhuoneessa, että heräät ja lähdemme suureensaliin syömään." Ron kailotti ja Harry nousi istumaan sängyn reunalle.
"Huomenta. Tuun tuun... Menkää jo edeltä..." hän mongersi unisesti ja alkoi vaihtamaan pujamaansa kaapuun.
"Hulluko sinä olet!!!??? Yksin liikut käytävillä ja juuri eilen illalla ilmoitettii, että pitää liikkua isoissa ryhmissä, koska tiedät-kai-kuka kuolonsyöjineen voi olla missä tahansa nurkantakana!" Ron huusi kovaan äänneen silmät suurina. Ja tottahan se oli mitä hän sanoi.
"No hetki pieni." Harry mumisi ja kiskoi kaapunsa pään yli.
Kun Harry oli saanut vaihdettya vaatteet kaksikko lähti oleskelu huoneeseen, missä Hermione ja Ginny jo odottelivat heitä.
"Huomenta Harry!!!" Tytöt sanoivat yhteen ääneen.
"Huomenta." Harry vastasi erittäin unisena.
Kävellessään suureensaliin käytävillä käveli suurina ryhminä oppilaita.
Suurensalin ovella oli tungosta ja tungoksen läpi oli vaikea päästä oman tupansa pöytään. Nelikon päästyä pöytään he alkoivat jutella keskenääm, syömään ja lukemaan aamupostia.

************************************************

Hehheee... Jatkanko??!!! xD Virheitä löytyy varmasti!

23

3483

    Vastaukset

    • Jatkoa jatkoa!!! Tosi huippu oli!

    • "Mitä meillä on ensimmäisellä tunnilla???" Ron kysyi ja taputteli täyteläistä mahaansa.
      "Loitsuja ja sitten yrttitietoa." Hermione ilmoitti ja kysyi sitten Ginnyltä:
      "Teillä?"
      "Öööp... Yrttitietoa ja muodonmuutosta." Ginny vastasi ja kulautti kurpitsamehunsa kurkusta alas.
      "Mennäänkö jo??? Pari minuuttia aikaa tunnille." Harry pisti väliin.
      Muut nyökkäsitvat ja niin he lähtivät matkaan. Ginny suunnisti askeleensa pihalle ja muut menivät kohti loitsu luokkaa.
      "Huh, ehdittiin ennen kuin tunti alkaa. Toivottavasti Ginny myös ehtii." Hermione sanoi helpottuneena ja laski laukkunsa pulpetille.
      "Hyvää huomenta!" kajahti professori Lipetin ääni.
      Luokka vastasi ja Lipetit jatkoi.
      "Tänään harjoittelemme kutsunta loitsua."
      Tunti sujui hyvin ja loppu ihmeellisen nopeasti.
      "Aika meni aika nopeaa, vai mitä?" Ron sanoi helpottuneena ja Harry ja Hermione nyökkäsi.
      He törmäsivät Ginnyyn eteisaulassa, vaihtoivat pari sanaa ja suunnistivat sitten kasvihuoneille.
      Neville pomppi tasajalkaa kasvihuoneille, koska hän rakasti yrttitietoa.
      "Yrttitieto on ainoa aine, missä Neville on tosi hyvä." Hermione sanoi ja siristi silmiään.
      Yrttitiedon tunnilla hoidettiin pokkuroijia ja Hermionen ja Nevillen ansiosta rohkelikoiden tupapistemäärä nousi kertaheitolla.

      ***

      Tunnin loputtua he lähtivät suureensaliin syömään. Ginny odotteli heitä eteisaulassa ja kulki loppumatkan Harryn, Ronin ja Hermionen yhtämatkaa.
      "Annatko kurpitsamehun Ginny?" Ron kysyi, mutta Harry ehti ennen Ginnyä.

      Yhtäkkiä eteisaulasta kuului kirkuntaa, huutoa ja sieltä juoksi kasoittain oppilaita suureen saliin paniikin vallassa.
      "Kuolonsyöjiä!" Semus karjaisi ja otti vaivalloisesti taikasauvaansa kaavun sisätaskusta.
      Samassa Dumbledore nousi ylös ja taikoi ruoat pois ja juoksi suurensalin oville muut opettajat perässään.
      "Kutsu kaikki kiltalaiset nopeasti paikalle." Dumbledore supisi professorin McGarmiwan korvaan. Professori nyökkäsi ja suuntasi askeleensa kohti rehtorin kansliaa.
      Pian paikalla oli jo joukko kiltalaisia taistelemassa kuolonsyöjiä vastaan. Verta oli jokapaikassa ja ihmiset huusivat, itkivät ja kirkuivat.
      Harry talutti itkevää ja pahasti haavoittunutta Ginnyä pihalla olevaan sairaala telttaan.
      Ihmisiä kaksintaisteli huipauskentällä ja talloi vahingossa kuolleita ruumiita. Toisessa päässä Hermione yritti langettaa tainnutus loitsua Lucius Malfoyhyn päin, mutta epäonnistui.
      "Sinä kuraverinen saasta!" Malfoy karjaisi ja alkoi loitsimaan Adavra Kedavra loitsua, mutta Neville juoksi väliin ja käänsi loitsun ja loitsu kääntyi kohti Luciusta. Vihreä valo osi häntä rintaan ja kuolleena hän kaatui maahan.
      "Kiitos Neville." Hermione huohotti ja itsi käsiinsä.
      "Ei mitään." Neville sopersi ja nosti Hermionen ylös. Jostain kauvenpaa kuului valitusta ja Hermione näki Ronin pahasti haavoittuneena.
      "Ei Ron! Nevilel auta!" Hermione parkaisi ja juoksi Ronin luo.
      "Turhaa Hermione. Olen jo mennyttä.." Ron sanoi ja veri hänen kasvoillaan levesi ja valui nurmikolle.
      "Ron älä lähde!! Rakastan sinua!" Hermione itsi Ronin yllä.
      "Niin minäkin sinua Hermione." Ron sanoi ja sulki silmänsä.
      Hermione itki ja huusi hän oli jo tappamassa itseään, kunnen Neville sai häntä vähän rauhoittumaan ja jatkamaan.
      Harry oli viellä eteisaulassa ja oli juuri surmannut yhden kuolonsyöjän heittämällä kirveellä, jonka oli ottanut tylypahkan haarniskasta, kuolonsyöjää keskelle otsaa.
      Hän näki Dumbledoren, joka viittoi häntä tulemaan luokseen. Harry juoksi ja matka tuntui kestävän ikuisuuden.
      "Harry tiedät mitä sinun on tehtävä. Mene. Toivotan onnea." Dumbledore sanoi surulisena ja vakavana. Harry nyökkäsi ja kääntyi.
      Hän käänsi katseensa taakseen ja näki murhanhimoisenm valkea kasvoiltaan olevan miehen tulevan häntä kohti. Harry käänsi vaistoimaisesti päänsä näkeäkseen Dumbledoren, mutta häntä ei enää ollut siellä. Hän näki kuinka hän oli kauvempana muista ja taistelu Voldemortia vastaan alkaisi.

      ***
      Kirjoitusvirheitä varmasti löytyy, koska on kiire kirjoittaa.. Pitää mennä nopeasti kouluun!

      JATKANKO?!

      • jatka!!! ja todella nopeeta!!!!!!!!!! tää oli hyvä :)

        mitenköhän harrylle käy... :D toivottavsti se ei kuole :) :/ toisaalta tosta otsikosta päätellen se voi kuolla,tai sitten ei...saas nähdä,miten käy :D
        harmi,kun hermy rakastaa ronia :P


      • Jatka ehdottomasti. Vaikka jossakin kohdin tarina eteni hurjan nopeasti. Pidän enemmän kuvailusta, kuin suoraan kirjoittamisesta. Tarina eteni nopeasti ja se on hyvä, kun jotkut tarinat tuppaavat olemaan liian kertovia.

        Saanko esittää toivomuksen? Pliis, tapa Harry niin teet kaikki onneliseksi. Tapa myös Hermionne vaikka raukkauden tuskaan ja niin pois päin.*puppy-eyes look*


      • Harryn arpea alkoi salamoida entistä enemmän, mitä lähemmäs Voldemort tuli häntä.
        Hän kuuli hiljaisena, kun muut taistelivat, vaikka he eivät taistelletkaan mahdottoman kaukana hänestä, ihan muutaman metrin päässä.
        "Nyt kukaan ei suojele sinua, Harry! Nyt olemme vain me. Me kaksi!!!" Voldemort nauroi kimakkaa ja kolkkoa naurua ja tuli Harryn eteen.
        Harry ei osannut muuta kuin seistä kauhusta.
        "Noh, pelottaakos?? Oletko todellakin noin pelkuri, kun muut eivät ole lähelläsi?? Yrität vain näytellä muille olevasi rohkea ja paras, niinkuin isäsi." Voldemort sihisi ja sylki roiskui sen suusta. Sen punaiset silmät muuttuivat hetki hetkeltä punaisemmaksi ja Harry perääntyi pari askelta ja sai rohkeuttaan takaisin.
        "Isäni ei näytellyt muille olevansa rohkea ja paras. Enkä minä." Harry sanoi vakavana ja vihaisena. "Murhasit vanhempani! Ja saat maksaa sen kalliisti!" Harryn ääni voimistui, mutta Voldemortin hymy vain ylti ja se alkoi nauraa taas sitä samaa kylmää ja kimeää naurua.
        "No tuli pikku pojuseen hieman rohkeutta! No kaksintaistellaanko??" Voldemort härnäsi ja otti sauvansa esiin kaapunsa alta. Harry ei sanonut mitään vaan loitsi tainnutuksen kohti Voldemortia, mutta Voldemort ei muuta kuin kavahti pienesti. Voldemort vastasi ja kidutuskirous lensi kohti Harrya. Harry tunsi voimakasta kipua joka puolella. Hän huusi ja potki. Lopulta kipu laantui ja hän huomasi kuinka Voldemort käänsi hänelle selkänsä. Harry alkoi ottamaan sauvaansa maasta, mutta sitä ei ollut siinä. Samassa Voldemor kääntyi ympäri kädessään kaksi sauvaa.
        "Se on täällä Potter! Onko meidän hyötyä taistella sauvvoilla, sillä nämä eivät toimi toisia vastaan! Eiköhän oteta miekat käyttöön?" Voldemort nauroi ja heitti sauvat pois, mutta sitä ennen kidutti Harryä kidutus kirouksella.
        Kipu laantui Harrystä ja hän huusi Voldemortille.
        "Olet säälittävä! Taistelet nuorempaa vastaan kahdella sauvalla ja toisella ei ole sauvvaa lainkaan!"
        "No, eikö viellä riittänyt?" Voldemort kihisi ja loitsi Harryyn viellä yhden kidutus kirouksen ennen kuin heitti sauvvat pois.
        Harrystä tuntui kuin joku olisi hakannut häntä moukarilla päähän ja pistellyt neuloilla jalkoihin, mutta silti hän nousi ylös huohottaen kuin olisi vasta juossut maratonin.
        Hänen jalkansa vuoti verta ja kädessä oli syvä viilto haava. Voldemort nakkasi hänelle miekan, jonka hän kerkesi väistää ennen kuin osui häntä päähän. Hän noukki miekan maasta ja oli valmis taistelemaan Voldemortia vastaan.
        "Aloitetaan sitten!" Voldemort kähisi ja tuli askeleen Harryä lähemmäs ja huitaisi miekallaan kohti Harryä, mutta Harry ehti laittaa miekkansa eteen. Harry nopealla liikkellä hyppäsi taemmas, loikkasi sivuun ja heitti miekan Voldemortia se karjaisi niin lujaa, että Harryn niska karvat nousivat pystyyn. Voldemort kaatui kyljelleen ja miekka upposi syvemmälle sen jalkaa. Voldemortin oma miekka lensi hänen kädestään sen käsien ulottumattomiin.
        Harry meni nopeasti Voldemortin luo otti miekan hänen jalastaan ja alkoi lyömään kurkkua poikki häneltä, mutta Voldemor ehti ensin. Se nousi maasta kaataen samalla Harryn maahan ja vetäisi leipäveiten saappaastaan.
        "Hah, katsoppas kun pojan naama kalpeni." Voldemor sihisi ja laittoi puukon Harryn kurkulle.
        "Olisit valkeampi, kuin minä jos sinun naamasi ei olisi jo valkoinen." Harry sylki suustaan ja tunsi kuinka puukko hänen kurkullaan läheni uhkaavasti hänen ihoaan.
        "Uskallatkin puhua minusta tuollasia!" Voldemort kähisi ja painoi puukon Harryn kaulalle niin, että se osui Harrya, mutta vetäisi nopeasti puukon pois Harryn kaulasta ja osoitti Harrya otsaan.
        Samaan aikaan Harry tunsi taasen kuinka äänet hänen päässän voimistuivat ja taistelukenttä tuli jotenkin lähemmän, vaikka se oli kokoajan ollut hänen vieressään. Taistelukentällä oli verta ja sairaala telttoja oli pystytetty kasoittain kielletyn metsän reunalle. Harry näki kuinka Cho taisteli epätoivoisesti kahta kuolonsyöjää vastaan, mutta ei onnistunut ja sai surmansa. Vai saiko?? Harry näki kuinka tytön silmät painautivat kiinni, mutta auksivat samantien kun kuolonsyöjät olivat lähteneet ja juoksi auttamaan lähellä olevaa Parvatia. Kauvempana Fred ja George vuosivat verta ja surmasivat kuolonsyöjän. Harryn katse kuitenki kiinnittyi Dumbledoreen joka osoitti Harryn taakse naama kauhusta valkoisena.
        Harry käänsi katseensa taakse ja näki juuri kun Voldemort iski puukolla häntä kylkeen. Valtava kipu pyyhki Harryn yli, mutta se meni nopeasti ohi. Mutta samassa Voldemot löy häntä uudelleen kylkeen ja kipu tuntui nyt entistä kovempana, kuin ensimmäinen isku, mutta, kipu hellitti silti vähän. Verta ryöppysi hänen vaatteille ja ruoholle. Harry ei kuitenkaan välittänyt vaan nousi nopeasti ylös, otti puukon kyljestä ja iski sillä Voldemortia rintaan. Voldemortin punaiset silmät pyörivät päässä ja hän karjui kuin mieli puoli ennen kuin kaatui kuolleena maahan. Nyt Harry näki selvästi taistelu kentän. Kipu tuli takaisin hänen kylkeen ja näkö alkoi sumentua. Hän kaatui polvilleen maahan ja näki sumeasti kuinka muutama kuolonsyöjä hävisi kiellettyyn metsään, mutta Dumbeldore pysäytti heidät ja sitoi yhteen kasaa. Taistelu oli ohi. Harry ei enää nähny mitään kuuli vain, kuinka ihmiset huutelivat, itkivät ja kirkuivat läheisten nimiä ja haavoittuneet huusivat apua. Harryn lähelle oli kasaantunut suuri joukko ihmisiä. Hänen polvensa pettivät ja hän kaatui maahan selälleen ja ei kuullut eikä nähnyt mitään. Viimeiset sanat mitkä hän kuuli oli Remuksen ääni ja hän tunsi kuinka Remus halasi häntä ja kuinka hän lähti kantamaan häntä sairaalasiipeen Dumbledoren käskystä. Hermione oli aivan shokissa. Hän itki ja huusi kaatui maahan ja huuteli Ronin nimeä sekaisin ja muoden hänelle lääheisten ihmisten nimeä. Veri hänen naamallaan valui repaleiselle kaavulle, mutta hän ei välittänyt. Hänen hiuksensa oli veren tahrimat.
        Ginny juoksi sairaala teltasta pois, eikä välittänyt hoitajasta, joka yritti häntä laittaa takaisin telttaan. Hän nilkutti vain Hermionen luo niin lujaa kuin pääsi. Hän kietoi kätensä parhaan ystävänsä kaulaan ja itki.
        "Hermione!" Ginny itki Hermionen olkaa vasten.
        "Ginny!" Hermione huusi ja tarrasi lujemmin häntä olkapäistä.
        "Missä Harry on?" Ginny kuiskaksi.
        "HARRY!" Hermione karjaisi ja hänen naamalla näkyi selvä häntääntynyt katse.
        "Ei, hän ei saa olla..." hän itki ja lähti Ginnyn kanssa kuolleitten ruumiiden yli linnaa kohti.
        Fred ja George veivät Mollya sairalasiipeen ja Bill talutti Arthuria heidän perässään. Jonkun matkan päässä Charlie ja Percy nojasivat toisiinsa ja kävelivat parhaansa mukaan eteenpäin. Ginny juoksi perheensä luo ja kysyi missä Harry on.
        "Hän on sairaalasiivessä pahasti haavoittuneena. Hän voitti tiedät-kai-kenen..." Kuului ääni Ginnyn ja Hermionen takaa. Tonks makasi selällään maassa ja veri valui hänen mahastaan ruoholle.
        "TONKS!" Ginny ja Hermione huusivat ja nostivat Tonksia ylös.
        "Turhaa tytöt. Olen jo mennyttä." Tonks sanoi ja sulki silmänsä.
        "Ei!" tytöt parkaisivat.
        "Hän on mennyt, tulkaa." Bill sanoi surullisena. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja veren tahrimat. Hänen poninhäntä oli löysällä ja toinen hänen korvastaan oli halennut.
        "Missä RON?!" Molly kiljui. Hänen naamansa olivat veren ja kyynelten tahrimat. Hiukset oli sekaisin ja vaatteet repsottivat repaleisina.
        "Poissa." Hermione kuiskasi.
        "Ei!" Molly itki ja yritti rimpuilla irti Fredin ja Georgen otteesta.
        "Äiti, tule." Fred sanoi. Muut Weasleyt menivät edellä ja lopulta Mollykin suostui tulemaan, kun George sanoi, että hän näkisi viellä Ronin.(kuolleena tietenkin)
        Hermione ja Ginny menivät heidän mukana ja ottivat matkan varrelta pahasti haavoittuneen Parvatin ja Lavenderin kainaloonsa ja lähtivät matkaan, Parvatin nojatessa Hermioneen ja Hermionen nojatessa Parvatiin, Ginny nojatessa Lavenderiin ja Lavenderin nojatessa Ginnyyn.
        Ihmisiä haki haavoittuneita pois pihalta ja vei sairaala telttoihin ja sisälle linnaan, joissa oli sairaan hoitajia soitettu Pyhästä Mungosta.

        Jatkuu pian.. Kommentteja kiitosj... Kirjoitus virheitäkin löytyy!!


      • Kuutamo kirjoitti:

        Harryn arpea alkoi salamoida entistä enemmän, mitä lähemmäs Voldemort tuli häntä.
        Hän kuuli hiljaisena, kun muut taistelivat, vaikka he eivät taistelletkaan mahdottoman kaukana hänestä, ihan muutaman metrin päässä.
        "Nyt kukaan ei suojele sinua, Harry! Nyt olemme vain me. Me kaksi!!!" Voldemort nauroi kimakkaa ja kolkkoa naurua ja tuli Harryn eteen.
        Harry ei osannut muuta kuin seistä kauhusta.
        "Noh, pelottaakos?? Oletko todellakin noin pelkuri, kun muut eivät ole lähelläsi?? Yrität vain näytellä muille olevasi rohkea ja paras, niinkuin isäsi." Voldemort sihisi ja sylki roiskui sen suusta. Sen punaiset silmät muuttuivat hetki hetkeltä punaisemmaksi ja Harry perääntyi pari askelta ja sai rohkeuttaan takaisin.
        "Isäni ei näytellyt muille olevansa rohkea ja paras. Enkä minä." Harry sanoi vakavana ja vihaisena. "Murhasit vanhempani! Ja saat maksaa sen kalliisti!" Harryn ääni voimistui, mutta Voldemortin hymy vain ylti ja se alkoi nauraa taas sitä samaa kylmää ja kimeää naurua.
        "No tuli pikku pojuseen hieman rohkeutta! No kaksintaistellaanko??" Voldemort härnäsi ja otti sauvansa esiin kaapunsa alta. Harry ei sanonut mitään vaan loitsi tainnutuksen kohti Voldemortia, mutta Voldemort ei muuta kuin kavahti pienesti. Voldemort vastasi ja kidutuskirous lensi kohti Harrya. Harry tunsi voimakasta kipua joka puolella. Hän huusi ja potki. Lopulta kipu laantui ja hän huomasi kuinka Voldemort käänsi hänelle selkänsä. Harry alkoi ottamaan sauvaansa maasta, mutta sitä ei ollut siinä. Samassa Voldemor kääntyi ympäri kädessään kaksi sauvaa.
        "Se on täällä Potter! Onko meidän hyötyä taistella sauvvoilla, sillä nämä eivät toimi toisia vastaan! Eiköhän oteta miekat käyttöön?" Voldemort nauroi ja heitti sauvat pois, mutta sitä ennen kidutti Harryä kidutus kirouksella.
        Kipu laantui Harrystä ja hän huusi Voldemortille.
        "Olet säälittävä! Taistelet nuorempaa vastaan kahdella sauvalla ja toisella ei ole sauvvaa lainkaan!"
        "No, eikö viellä riittänyt?" Voldemort kihisi ja loitsi Harryyn viellä yhden kidutus kirouksen ennen kuin heitti sauvvat pois.
        Harrystä tuntui kuin joku olisi hakannut häntä moukarilla päähän ja pistellyt neuloilla jalkoihin, mutta silti hän nousi ylös huohottaen kuin olisi vasta juossut maratonin.
        Hänen jalkansa vuoti verta ja kädessä oli syvä viilto haava. Voldemort nakkasi hänelle miekan, jonka hän kerkesi väistää ennen kuin osui häntä päähän. Hän noukki miekan maasta ja oli valmis taistelemaan Voldemortia vastaan.
        "Aloitetaan sitten!" Voldemort kähisi ja tuli askeleen Harryä lähemmäs ja huitaisi miekallaan kohti Harryä, mutta Harry ehti laittaa miekkansa eteen. Harry nopealla liikkellä hyppäsi taemmas, loikkasi sivuun ja heitti miekan Voldemortia se karjaisi niin lujaa, että Harryn niska karvat nousivat pystyyn. Voldemort kaatui kyljelleen ja miekka upposi syvemmälle sen jalkaa. Voldemortin oma miekka lensi hänen kädestään sen käsien ulottumattomiin.
        Harry meni nopeasti Voldemortin luo otti miekan hänen jalastaan ja alkoi lyömään kurkkua poikki häneltä, mutta Voldemor ehti ensin. Se nousi maasta kaataen samalla Harryn maahan ja vetäisi leipäveiten saappaastaan.
        "Hah, katsoppas kun pojan naama kalpeni." Voldemor sihisi ja laittoi puukon Harryn kurkulle.
        "Olisit valkeampi, kuin minä jos sinun naamasi ei olisi jo valkoinen." Harry sylki suustaan ja tunsi kuinka puukko hänen kurkullaan läheni uhkaavasti hänen ihoaan.
        "Uskallatkin puhua minusta tuollasia!" Voldemort kähisi ja painoi puukon Harryn kaulalle niin, että se osui Harrya, mutta vetäisi nopeasti puukon pois Harryn kaulasta ja osoitti Harrya otsaan.
        Samaan aikaan Harry tunsi taasen kuinka äänet hänen päässän voimistuivat ja taistelukenttä tuli jotenkin lähemmän, vaikka se oli kokoajan ollut hänen vieressään. Taistelukentällä oli verta ja sairaala telttoja oli pystytetty kasoittain kielletyn metsän reunalle. Harry näki kuinka Cho taisteli epätoivoisesti kahta kuolonsyöjää vastaan, mutta ei onnistunut ja sai surmansa. Vai saiko?? Harry näki kuinka tytön silmät painautivat kiinni, mutta auksivat samantien kun kuolonsyöjät olivat lähteneet ja juoksi auttamaan lähellä olevaa Parvatia. Kauvempana Fred ja George vuosivat verta ja surmasivat kuolonsyöjän. Harryn katse kuitenki kiinnittyi Dumbledoreen joka osoitti Harryn taakse naama kauhusta valkoisena.
        Harry käänsi katseensa taakse ja näki juuri kun Voldemort iski puukolla häntä kylkeen. Valtava kipu pyyhki Harryn yli, mutta se meni nopeasti ohi. Mutta samassa Voldemot löy häntä uudelleen kylkeen ja kipu tuntui nyt entistä kovempana, kuin ensimmäinen isku, mutta, kipu hellitti silti vähän. Verta ryöppysi hänen vaatteille ja ruoholle. Harry ei kuitenkaan välittänyt vaan nousi nopeasti ylös, otti puukon kyljestä ja iski sillä Voldemortia rintaan. Voldemortin punaiset silmät pyörivät päässä ja hän karjui kuin mieli puoli ennen kuin kaatui kuolleena maahan. Nyt Harry näki selvästi taistelu kentän. Kipu tuli takaisin hänen kylkeen ja näkö alkoi sumentua. Hän kaatui polvilleen maahan ja näki sumeasti kuinka muutama kuolonsyöjä hävisi kiellettyyn metsään, mutta Dumbeldore pysäytti heidät ja sitoi yhteen kasaa. Taistelu oli ohi. Harry ei enää nähny mitään kuuli vain, kuinka ihmiset huutelivat, itkivät ja kirkuivat läheisten nimiä ja haavoittuneet huusivat apua. Harryn lähelle oli kasaantunut suuri joukko ihmisiä. Hänen polvensa pettivät ja hän kaatui maahan selälleen ja ei kuullut eikä nähnyt mitään. Viimeiset sanat mitkä hän kuuli oli Remuksen ääni ja hän tunsi kuinka Remus halasi häntä ja kuinka hän lähti kantamaan häntä sairaalasiipeen Dumbledoren käskystä. Hermione oli aivan shokissa. Hän itki ja huusi kaatui maahan ja huuteli Ronin nimeä sekaisin ja muoden hänelle lääheisten ihmisten nimeä. Veri hänen naamallaan valui repaleiselle kaavulle, mutta hän ei välittänyt. Hänen hiuksensa oli veren tahrimat.
        Ginny juoksi sairaala teltasta pois, eikä välittänyt hoitajasta, joka yritti häntä laittaa takaisin telttaan. Hän nilkutti vain Hermionen luo niin lujaa kuin pääsi. Hän kietoi kätensä parhaan ystävänsä kaulaan ja itki.
        "Hermione!" Ginny itki Hermionen olkaa vasten.
        "Ginny!" Hermione huusi ja tarrasi lujemmin häntä olkapäistä.
        "Missä Harry on?" Ginny kuiskaksi.
        "HARRY!" Hermione karjaisi ja hänen naamalla näkyi selvä häntääntynyt katse.
        "Ei, hän ei saa olla..." hän itki ja lähti Ginnyn kanssa kuolleitten ruumiiden yli linnaa kohti.
        Fred ja George veivät Mollya sairalasiipeen ja Bill talutti Arthuria heidän perässään. Jonkun matkan päässä Charlie ja Percy nojasivat toisiinsa ja kävelivat parhaansa mukaan eteenpäin. Ginny juoksi perheensä luo ja kysyi missä Harry on.
        "Hän on sairaalasiivessä pahasti haavoittuneena. Hän voitti tiedät-kai-kenen..." Kuului ääni Ginnyn ja Hermionen takaa. Tonks makasi selällään maassa ja veri valui hänen mahastaan ruoholle.
        "TONKS!" Ginny ja Hermione huusivat ja nostivat Tonksia ylös.
        "Turhaa tytöt. Olen jo mennyttä." Tonks sanoi ja sulki silmänsä.
        "Ei!" tytöt parkaisivat.
        "Hän on mennyt, tulkaa." Bill sanoi surullisena. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja veren tahrimat. Hänen poninhäntä oli löysällä ja toinen hänen korvastaan oli halennut.
        "Missä RON?!" Molly kiljui. Hänen naamansa olivat veren ja kyynelten tahrimat. Hiukset oli sekaisin ja vaatteet repsottivat repaleisina.
        "Poissa." Hermione kuiskasi.
        "Ei!" Molly itki ja yritti rimpuilla irti Fredin ja Georgen otteesta.
        "Äiti, tule." Fred sanoi. Muut Weasleyt menivät edellä ja lopulta Mollykin suostui tulemaan, kun George sanoi, että hän näkisi viellä Ronin.(kuolleena tietenkin)
        Hermione ja Ginny menivät heidän mukana ja ottivat matkan varrelta pahasti haavoittuneen Parvatin ja Lavenderin kainaloonsa ja lähtivät matkaan, Parvatin nojatessa Hermioneen ja Hermionen nojatessa Parvatiin, Ginny nojatessa Lavenderiin ja Lavenderin nojatessa Ginnyyn.
        Ihmisiä haki haavoittuneita pois pihalta ja vei sairaala telttoihin ja sisälle linnaan, joissa oli sairaan hoitajia soitettu Pyhästä Mungosta.

        Jatkuu pian.. Kommentteja kiitosj... Kirjoitus virheitäkin löytyy!!

        Sota Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan oli kulunut jo viikko. Sodasta selvinneet kuolonsyöjät oli tuomittu loppuiäkseen vakeuteen Azkabanin vankilaan.
        Tylypahkan sairaalasiivestä ja pihasta oli siirretty haavoittuneita Pyhään Mungoon, mutta Sairaalasiivessä oli yhä lievästi haavoittuneita noitia ja velhoja. Ihmiset lohduttelivat toisia ja joillekkin annettiin apua Pyhässä Mungossa, jos oli menettänyt lähimmaän ja rakkainpansa ihmisen.

        Harry makasi Pyhässä Mungossa vakavasti haavoittuneiden osastolla yksin. Hän ei ollut avannut silmiään sodan jälkeen kertaakaan eikä myöskään liikuttanut yhtäkään jäsentään.
        Hänen ympärillään hääräsi valkoiseen takkiin sonnustautuneita hoitajia ja laitteita piippasi joka paikassa. Tällä hetkellä hänen luonaan oli vain yksi hoitaja tarkkailemassa hänen vointiaan.
        Oveen koputettiin ja hoitaja meni avaamaan ovea. Sisään tuli Weasleyn perhe ilman Ronia ja Hermione.
        "Hys, hiljempaa.. Ginny ja Hermione ottakaa te tuolit tuolta" Molly supisi ja meni Harryn sängyn viereen. Hänellä oli tummat silmäpussit ja hänestä huomasi hetiä, että hän oli itkenyt. Myös muista huomasi.
        Ginny laittoi tuolin Harryn sängyn viereen ja istui. Hän otti Harryn kädestä kiinni eikä voinut estää kyyneleiden tulemista. Hän nyyhkytti hiljaa käteensä ja piteli tiekasti Harryn kädestä.
        "Ginny?" Molly kysyi hämmentyneenä. Hän ei ollut ikinä ennen nänhyt tyttöään noin surkeassa asemassa.
        "Ymm?" Ginny mumisi kyyneleidensä seasta.
        "Mikä hätänä?" Molly kysyi ja siirtyi tytön viereen.
        Ginny huokasi ja nosti päänsä.
        "Rakastan Harrya. Olemme olleet yhdessä jo kesästä lähtien." Ginny sanoi hiljaa ja painoi päänsä toista käteään vasten...

        JATKUU KOHTA!


      • Kuutamo kirjoitti:

        Sota Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan oli kulunut jo viikko. Sodasta selvinneet kuolonsyöjät oli tuomittu loppuiäkseen vakeuteen Azkabanin vankilaan.
        Tylypahkan sairaalasiivestä ja pihasta oli siirretty haavoittuneita Pyhään Mungoon, mutta Sairaalasiivessä oli yhä lievästi haavoittuneita noitia ja velhoja. Ihmiset lohduttelivat toisia ja joillekkin annettiin apua Pyhässä Mungossa, jos oli menettänyt lähimmaän ja rakkainpansa ihmisen.

        Harry makasi Pyhässä Mungossa vakavasti haavoittuneiden osastolla yksin. Hän ei ollut avannut silmiään sodan jälkeen kertaakaan eikä myöskään liikuttanut yhtäkään jäsentään.
        Hänen ympärillään hääräsi valkoiseen takkiin sonnustautuneita hoitajia ja laitteita piippasi joka paikassa. Tällä hetkellä hänen luonaan oli vain yksi hoitaja tarkkailemassa hänen vointiaan.
        Oveen koputettiin ja hoitaja meni avaamaan ovea. Sisään tuli Weasleyn perhe ilman Ronia ja Hermione.
        "Hys, hiljempaa.. Ginny ja Hermione ottakaa te tuolit tuolta" Molly supisi ja meni Harryn sängyn viereen. Hänellä oli tummat silmäpussit ja hänestä huomasi hetiä, että hän oli itkenyt. Myös muista huomasi.
        Ginny laittoi tuolin Harryn sängyn viereen ja istui. Hän otti Harryn kädestä kiinni eikä voinut estää kyyneleiden tulemista. Hän nyyhkytti hiljaa käteensä ja piteli tiekasti Harryn kädestä.
        "Ginny?" Molly kysyi hämmentyneenä. Hän ei ollut ikinä ennen nänhyt tyttöään noin surkeassa asemassa.
        "Ymm?" Ginny mumisi kyyneleidensä seasta.
        "Mikä hätänä?" Molly kysyi ja siirtyi tytön viereen.
        Ginny huokasi ja nosti päänsä.
        "Rakastan Harrya. Olemme olleet yhdessä jo kesästä lähtien." Ginny sanoi hiljaa ja painoi päänsä toista käteään vasten...

        JATKUU KOHTA!

        Molly oli ymmällää, sillä hän ei ollut tiennyt, että Ginny seurustelisi Harryn kanssa. Nyt hän vasta tajusi, että miksi Ginny oli ollut niin poikki, väsynyt ja poissa tolaltaan sodan jälkeen, jopa enemmän kuin hän. Ronista ja Hermionesta hän oli tiennyt.
        Molly katsoi mieheensä Arthuriin päin, joka katsoi säälivästi tyttöään. Fred ja George nojailivat hermostuneina sängyn päätyyn ja Percy katsoi äitiään ja siskoaan syvä suru silmissä.
        Hän ei voinut ymmärtää itseään, että oli ollut perheelleen vihainen yli vuoden. Miten hän oli saattanut? Miten hän oli voinut kuvitella Dumbledoren olevan typera vanhuuden höperö ukko. Miten? Onneksi hän oli lopulta ymmärtänyt ja saanut anteeksi perheeltään ja tuttaviltaan. Onneksi.
        Hoitaja hokasi tilanteen ja rykäisi hiljaa.
        "Öh, taidan mennä toiseen huoneeseen. Painakaa tuosta noin tuota vihreää nappia, jos jotain tapahtuu." hän sanoi ja osoitti nappia Harryn sängyn päässä. Hän lähti hiljaa ja laittoi oven kiinni.
        Molly otti laukukustaan suuren vihreän viltin ja lisäsi sen Harryn päälle, ettei tällä olisi varmasti kylmä.
        Harry oli kalpea ja hänen poskessaan oli suuri haava. Hänen kylki oli jouduttu leikkaamaan monta kertaa ja luita oli murtunut yli puolet. Hänen polvi oli murtunut, joka oltiin saatu onneksi jo parannettua.
        "Meidän pitää lähteä." Molly sanoi ja katsoi kädessään olevaa kelloa.
        "Menkää edeltä."Ginny sanoi ja piti yhä tiukasti Harrya kädestä. Molly nyökkäsi. Hän ymmärsi Ginnyä, kuinka raskasta tämä oli hänelle ja lähti miehensä ja perheensä kanssa pois, Hermione mukanaan.
        "Odottelemme sinua syönti aulassa." Molly sanoi ennen kuin laittoi oven hiljaa kiinni.
        Ginny siveli toisella kädellä Harryn poskea ja laskeutui alemmas. Hän suuteli Harryä nenänpäähän ja sitten pienen ja pehmeän pusun hänen huulille.
        Siinä samassa Harry avasi silmiään ja liikutti kättä, missä Ginny pitii omaa kättään ylemmäs.
        "Ginny..." Harry sanoi käheällä ja kuivalla äänellä.
        "Harry!" Ginny huudahti ja halasi Harrya.
        Hän muisti, että jos jotain tapahtuu pitää pyytää hoitaja. Hän painoi nopeasti vihreää nappia Harryn sängyn päässä ja ei kestänyt kauvvaakaan kun hoitajia ryntäsi sisään.
        Osa hoitajista meni suoraan Harryn sängylle ja osa meni piipittävien laitteitten ja osa taas tietokoneiden luo.
        "Hhhmm... Puhuiko hän?" musta hiuksinen mies kysyi Ginnyltä ja nosti suuria silmälasiaan nenänpäältä silmien tasolle.

        ***

        Jatkanhko???


      • Kuutamo kirjoitti:

        Molly oli ymmällää, sillä hän ei ollut tiennyt, että Ginny seurustelisi Harryn kanssa. Nyt hän vasta tajusi, että miksi Ginny oli ollut niin poikki, väsynyt ja poissa tolaltaan sodan jälkeen, jopa enemmän kuin hän. Ronista ja Hermionesta hän oli tiennyt.
        Molly katsoi mieheensä Arthuriin päin, joka katsoi säälivästi tyttöään. Fred ja George nojailivat hermostuneina sängyn päätyyn ja Percy katsoi äitiään ja siskoaan syvä suru silmissä.
        Hän ei voinut ymmärtää itseään, että oli ollut perheelleen vihainen yli vuoden. Miten hän oli saattanut? Miten hän oli voinut kuvitella Dumbledoren olevan typera vanhuuden höperö ukko. Miten? Onneksi hän oli lopulta ymmärtänyt ja saanut anteeksi perheeltään ja tuttaviltaan. Onneksi.
        Hoitaja hokasi tilanteen ja rykäisi hiljaa.
        "Öh, taidan mennä toiseen huoneeseen. Painakaa tuosta noin tuota vihreää nappia, jos jotain tapahtuu." hän sanoi ja osoitti nappia Harryn sängyn päässä. Hän lähti hiljaa ja laittoi oven kiinni.
        Molly otti laukukustaan suuren vihreän viltin ja lisäsi sen Harryn päälle, ettei tällä olisi varmasti kylmä.
        Harry oli kalpea ja hänen poskessaan oli suuri haava. Hänen kylki oli jouduttu leikkaamaan monta kertaa ja luita oli murtunut yli puolet. Hänen polvi oli murtunut, joka oltiin saatu onneksi jo parannettua.
        "Meidän pitää lähteä." Molly sanoi ja katsoi kädessään olevaa kelloa.
        "Menkää edeltä."Ginny sanoi ja piti yhä tiukasti Harrya kädestä. Molly nyökkäsi. Hän ymmärsi Ginnyä, kuinka raskasta tämä oli hänelle ja lähti miehensä ja perheensä kanssa pois, Hermione mukanaan.
        "Odottelemme sinua syönti aulassa." Molly sanoi ennen kuin laittoi oven hiljaa kiinni.
        Ginny siveli toisella kädellä Harryn poskea ja laskeutui alemmas. Hän suuteli Harryä nenänpäähän ja sitten pienen ja pehmeän pusun hänen huulille.
        Siinä samassa Harry avasi silmiään ja liikutti kättä, missä Ginny pitii omaa kättään ylemmäs.
        "Ginny..." Harry sanoi käheällä ja kuivalla äänellä.
        "Harry!" Ginny huudahti ja halasi Harrya.
        Hän muisti, että jos jotain tapahtuu pitää pyytää hoitaja. Hän painoi nopeasti vihreää nappia Harryn sängyn päässä ja ei kestänyt kauvvaakaan kun hoitajia ryntäsi sisään.
        Osa hoitajista meni suoraan Harryn sängylle ja osa meni piipittävien laitteitten ja osa taas tietokoneiden luo.
        "Hhhmm... Puhuiko hän?" musta hiuksinen mies kysyi Ginnyltä ja nosti suuria silmälasiaan nenänpäältä silmien tasolle.

        ***

        Jatkanhko???

        "Puhui." Ginny vastasi hiljaa ja perääntyi hiukan niin, että hoitaja mahtui katsomaan Harrya.
        "Haluan jutella Ginnyn kanssa." Harry sanoi hiljaa, kun hoitaja alkoi katsella mittaria, joka hänen sängynpäässä oli.
        "Vähän aikaa, ei kauvaa", hoitaja sanoi ja poistui huoneesta.
        Ginny asteli lähemmäs Harrya ja suuteli häntä.
        "Ginny", Harry kuiskasi tämän korvaan.
        "Harry", Ginny sanoi ja purskahti itkuun.
        Tytön silmistä valuvat kyyneleet tipahtelivat Harryn poskille. Hänen tulenpunaiset hiuksensa roikkuivat Harryn kaulan lähellä jotka kutittivat Harrya.
        "Rakastan sinua." Harry sanoi ja laittoi Ginnyn hiussortuvan hänen korvan taakse.
        "Niin minäkin sinua", Ginny kuiskasi ja painutui kohti Harrya.
        "Älä lähde." hän lisäsi.
        "En viellä, mutta jonain päivänä viellä." Harry sai sanotuksi kun ovi aukesi ja Weasleyn perhe Hermioineen ryntäri paikalle.
        Molly etunenässä Hermione aivan takana.
        "HARRY!" he kiljahtivat yhtäaikaa.
        "Lapsi raukka! Ginny miten hän jaksaa?? Puhuikoi hän?" Molly kysyi ja hössötteli Harryn ympärillä.
        Hermione meni Harryn luo ja halasi häntä hellästi. Arthur, Fred, George ja Percy kättelivät Harrya.
        "Harry, olen sinulle ikuisesti kiitollinen, myös moni muu." Molly sanoi.
        Samaan aikaan hoitaja riensi paikalle.

        ***

        En ehdi jatkamaan nyt...
        Jatkanko?


      • Kuutamo kirjoitti:

        Sota Voldemortia ja kuolonsyöjiä vastaan oli kulunut jo viikko. Sodasta selvinneet kuolonsyöjät oli tuomittu loppuiäkseen vakeuteen Azkabanin vankilaan.
        Tylypahkan sairaalasiivestä ja pihasta oli siirretty haavoittuneita Pyhään Mungoon, mutta Sairaalasiivessä oli yhä lievästi haavoittuneita noitia ja velhoja. Ihmiset lohduttelivat toisia ja joillekkin annettiin apua Pyhässä Mungossa, jos oli menettänyt lähimmaän ja rakkainpansa ihmisen.

        Harry makasi Pyhässä Mungossa vakavasti haavoittuneiden osastolla yksin. Hän ei ollut avannut silmiään sodan jälkeen kertaakaan eikä myöskään liikuttanut yhtäkään jäsentään.
        Hänen ympärillään hääräsi valkoiseen takkiin sonnustautuneita hoitajia ja laitteita piippasi joka paikassa. Tällä hetkellä hänen luonaan oli vain yksi hoitaja tarkkailemassa hänen vointiaan.
        Oveen koputettiin ja hoitaja meni avaamaan ovea. Sisään tuli Weasleyn perhe ilman Ronia ja Hermione.
        "Hys, hiljempaa.. Ginny ja Hermione ottakaa te tuolit tuolta" Molly supisi ja meni Harryn sängyn viereen. Hänellä oli tummat silmäpussit ja hänestä huomasi hetiä, että hän oli itkenyt. Myös muista huomasi.
        Ginny laittoi tuolin Harryn sängyn viereen ja istui. Hän otti Harryn kädestä kiinni eikä voinut estää kyyneleiden tulemista. Hän nyyhkytti hiljaa käteensä ja piteli tiekasti Harryn kädestä.
        "Ginny?" Molly kysyi hämmentyneenä. Hän ei ollut ikinä ennen nänhyt tyttöään noin surkeassa asemassa.
        "Ymm?" Ginny mumisi kyyneleidensä seasta.
        "Mikä hätänä?" Molly kysyi ja siirtyi tytön viereen.
        Ginny huokasi ja nosti päänsä.
        "Rakastan Harrya. Olemme olleet yhdessä jo kesästä lähtien." Ginny sanoi hiljaa ja painoi päänsä toista käteään vasten...

        JATKUU KOHTA!

        "Sisään tuli Weasleyn perhe ilman Ronia ja Hermione.'Hys, hiljempaa.. Ginny ja Hermione ottakaa te tuolit tuolta'" Jaha,jaha.. Tämäpä mielenkiintoista. Hyvä,oikein hyvä tarina silti.


      • Kuutamo kirjoitti:

        "Puhui." Ginny vastasi hiljaa ja perääntyi hiukan niin, että hoitaja mahtui katsomaan Harrya.
        "Haluan jutella Ginnyn kanssa." Harry sanoi hiljaa, kun hoitaja alkoi katsella mittaria, joka hänen sängynpäässä oli.
        "Vähän aikaa, ei kauvaa", hoitaja sanoi ja poistui huoneesta.
        Ginny asteli lähemmäs Harrya ja suuteli häntä.
        "Ginny", Harry kuiskasi tämän korvaan.
        "Harry", Ginny sanoi ja purskahti itkuun.
        Tytön silmistä valuvat kyyneleet tipahtelivat Harryn poskille. Hänen tulenpunaiset hiuksensa roikkuivat Harryn kaulan lähellä jotka kutittivat Harrya.
        "Rakastan sinua." Harry sanoi ja laittoi Ginnyn hiussortuvan hänen korvan taakse.
        "Niin minäkin sinua", Ginny kuiskasi ja painutui kohti Harrya.
        "Älä lähde." hän lisäsi.
        "En viellä, mutta jonain päivänä viellä." Harry sai sanotuksi kun ovi aukesi ja Weasleyn perhe Hermioineen ryntäri paikalle.
        Molly etunenässä Hermione aivan takana.
        "HARRY!" he kiljahtivat yhtäaikaa.
        "Lapsi raukka! Ginny miten hän jaksaa?? Puhuikoi hän?" Molly kysyi ja hössötteli Harryn ympärillä.
        Hermione meni Harryn luo ja halasi häntä hellästi. Arthur, Fred, George ja Percy kättelivät Harrya.
        "Harry, olen sinulle ikuisesti kiitollinen, myös moni muu." Molly sanoi.
        Samaan aikaan hoitaja riensi paikalle.

        ***

        En ehdi jatkamaan nyt...
        Jatkanko?

        jatka oo kiltti mä rakastan tollasia rakkaus tarinoita oo kiltti


    • Jatkanko??

      • jatka.... ja vähän äkkiä :D
        haluun tietää, mitä tapahtuu :)


    • Jaa-aa-aatk-aa-aaa-aankoo-ooo-oo-oo??

      • jatka jatka


      • Tukse kirjoitti:

        jatka jatka

        Jatkan huomenna... Pistäkää kommentteja!


      • Kuutamo kirjoitti:

        Jatkan huomenna... Pistäkää kommentteja!

        Jatkan vasta sitten ku kommentteja on tullut...


      • Kuutamo kirjoitti:

        Jatkan vasta sitten ku kommentteja on tullut...

        jatkaisitko nyt??? :)


      • Kuutamo kirjoitti:

        Jatkan vasta sitten ku kommentteja on tullut...

        toi on aika törkeetä "kiristää" toisia kommentoimaan, että saat jatkaa tota sun tarinaa :/


      • p.v kirjoitti:

        toi on aika törkeetä "kiristää" toisia kommentoimaan, että saat jatkaa tota sun tarinaa :/

        Heh... Olet kyllä oikeassa... Mut jatkan sitte kun jatkan... !! xD! Huomenna EHKÄ!


      • Kuutamo kirjoitti:

        Heh... Olet kyllä oikeassa... Mut jatkan sitte kun jatkan... !! xD! Huomenna EHKÄ!

        miksi sä et jatka tätä tarinaa?? mun mielestä se on ihan hyvä!! jatka mahd. pian!! :)


      • Kuutamo kirjoitti:

        Heh... Olet kyllä oikeassa... Mut jatkan sitte kun jatkan... !! xD! Huomenna EHKÄ!

        "huominen" meni jo! joten parasta olis äkkiä kirjottaa tätä tarinaa! Joten pistäs tarinaa tulemaan.


      • Tietysti jatkat!!! hyvä kirjottaja kun oot! Jos et jatka niin vihani päällesi langetkoon >:) Pitäis jo jatkaa!!! Hyvä hyvä!! GO GO!!


    • Jatka (-:

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Erätauko: Suomalainen nettikeskustelu julkisuuden henkilöistä - unohtuuko empatia?

      Erätaukokeskustelu tiistaina 1.12.2020 klo 14-16., tervetuloa! Julkisuuteen tavalla tai toisella päätyneistä henkilöistä keskusteleminen netissä tunt
      Viihde ja kulttuuri
      49
      1726