Hyvä, että pienet lapsetkin opetetaan tappamaan
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/668a9d17-5adc-472e-bdb9-7ac589db8486
Ei ole ihminen, jos ei tapa
Anonyymi
34
<50
Vastaukset
Toi on mattsästyspiireissä ihan luonnollista, että lapsetkin kiinnostuu ampumisesta ja metsästämisestä. Ei mitään uutta taivaan alla. Landella heitä on ennätys paljon.
Eihän nykyään enää tartte ruokaansa metsästää, se on enempikin karsimista ja harrastus, kun elinehto. Toisaalta hyödyllinen taito jos joskus olis vielä tilanne että ruoka olis itse metsästettävä. Eikä se tuu tiskistä kivasti hymyilevän tätin pakkaamana.- Anonyymi
no ei kahdeksan vuotiaalle asetta ja toiseksi isukki täys armeija vaatteet päällä ja kuvittelee että ampuu aseettoman ihmisen ja harjoittelee ihmisen tappamista varten mutta miksi hän ei mene bara haramia vastaan taistelemaan mutta vastustajallakin on ase ja osaa myös ampua niin jos hurja tappaja ja armeija miäs viedään nigeriaan aseensa kanssa niin housuissa ruikku paskaa ja aika äkkiä tulee ruumis säkissä takaisin miksi hän saa aseita mutta joku toinen ei saa eikö kaikille täytyisi ase antaa niin hän ja hänen poikansa ei tarvi aseita ja jos taistella tahtoo niin menee nyrkkeilysaliin tai irvistelee ja uhkaa vapaaottelijoita niin saa taistelija taistella paljain nyrkein
Itse ajattelen kyllä, että myös metsästystä harrastamaton on ihminen.
- Anonyymi
Miten tuollaista voi ihailla kun lapset heiluu aseiden kanssa, kohteena elävät eläimet. Miten taataan täydellinen osuma, että eläin kuolee heti.
Harjoittelemalla. Metsästyskorttia ei saa, jos vain heiluu aseen kanssa eikä osu tauluun.
Niinhän se on kalastamisessa sama juttu, elävä kala koukussa. Jos se pääsee irti, niin reikä päässä ja leuassa uiskentelee.
Eikä siihen voi oikeen edes vaikuttaa kuinka se koukku menee saatavan suuhun. Toisin kun ampumalla hiukan enempi voi varmistaa että osuu kuolettavasti heti. Tottakai eläin voi liikkua ja sen seurauksena tulee vahingoittava osuma, muttei kuolettava.Abrakadabra kirjoitti:
Niinhän se on kalastamisessa sama juttu, elävä kala koukussa. Jos se pääsee irti, niin reikä päässä ja leuassa uiskentelee.
Eikä siihen voi oikeen edes vaikuttaa kuinka se koukku menee saatavan suuhun. Toisin kun ampumalla hiukan enempi voi varmistaa että osuu kuolettavasti heti. Tottakai eläin voi liikkua ja sen seurauksena tulee vahingoittava osuma, muttei kuolettava.Näinpä. Hiukan minua kiusaa kalastustapa, jossa kala päästetään vapaaksi, sitä ei ole tarkoituskaan käyttää ruuaksi.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Näinpä. Hiukan minua kiusaa kalastustapa, jossa kala päästetään vapaaksi, sitä ei ole tarkoituskaan käyttää ruuaksi.
Sama homma. En itse oikeen välitä metsästämisestäkään, jotenkin aina tuntuu vähän sille, että onko se nyt pakko emnnä tappamaan niitä elukoita.
Mutta eräs entinen miesystäväni harrasti metsästystä ja hän puheli siitä, että elämiä on pakko harventaakin. Muuten kannat kasvaa suuriksi ja hankaloittaa asioita muun muassa sairauksia tulee, viljat menee elukoitten suihin, jne. Avasi näitä harventamisen eli metsästyksen tarpeellisia puolia. Joten koitan aatella, että siinä jokin järki on.
Eikä vain tappamisen himo.Abrakadabra kirjoitti:
Sama homma. En itse oikeen välitä metsästämisestäkään, jotenkin aina tuntuu vähän sille, että onko se nyt pakko emnnä tappamaan niitä elukoita.
Mutta eräs entinen miesystäväni harrasti metsästystä ja hän puheli siitä, että elämiä on pakko harventaakin. Muuten kannat kasvaa suuriksi ja hankaloittaa asioita muun muassa sairauksia tulee, viljat menee elukoitten suihin, jne. Avasi näitä harventamisen eli metsästyksen tarpeellisia puolia. Joten koitan aatella, että siinä jokin järki on.
Eikä vain tappamisen himo.Kyllä metsästyksellä on merkitystä juuri kantojen harventamisessa. Ymmärrän myös metsästäminen merkitystä mielenterveydelle. Liikkuminen metsässä, yksin tai osana porukkaa on monelle ihmiselle yksi tärkeä elementti metsästyksessä. Tuossa artikkelissa oli hienosti myös se näkökulma, että perhe yhdessä harrasti samaa asiaa. Tai esim. se isältä pojalle-juttu.
Isäni ja veljeni metsästivät pienriistaa ja koirien kanssa ja luulen, että yksi osa sitä viehätystä piilee siinä koiran kanssa työskentelyssä. ja onhan siinä kyse myös taidosta kaataa ja käsitellä saaliinsa, sen kotiin tuominen, ruuaksi valmistaminen. Se on lopulta melko laaja juttu. Ja toki metsästäjiin mahtuu monenlaista metsästäjää.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä metsästyksellä on merkitystä juuri kantojen harventamisessa. Ymmärrän myös metsästäminen merkitystä mielenterveydelle. Liikkuminen metsässä, yksin tai osana porukkaa on monelle ihmiselle yksi tärkeä elementti metsästyksessä. Tuossa artikkelissa oli hienosti myös se näkökulma, että perhe yhdessä harrasti samaa asiaa. Tai esim. se isältä pojalle-juttu.
Isäni ja veljeni metsästivät pienriistaa ja koirien kanssa ja luulen, että yksi osa sitä viehätystä piilee siinä koiran kanssa työskentelyssä. ja onhan siinä kyse myös taidosta kaataa ja käsitellä saaliinsa, sen kotiin tuominen, ruuaksi valmistaminen. Se on lopulta melko laaja juttu. Ja toki metsästäjiin mahtuu monenlaista metsästäjää.Juuri noita samoja asioita olen kuullut metsästysporukan suustakin. ja onhan se vähän kaunisteltua puhua eläimen tappamisesta metsästämällä, kun eläimiä tapetaan joka tapauksessa ruoaksi, ne ikävältä tuntuvat osuudet vaan jää sen jonkun teurastajan tehtäväksi, lihaleikkaajalle jne.
Ennen muinoin ei ollutkaan mitään muuta tapaa saada lihaa ja kalaa, kun mennä ja saalistaa ne syötävänsä. Että sikäli, ihminen on sillä sijoillaan edelleen lihaa ja kalaa järsivä otus. Nyt vaan se ruoka palvellaan tiskiin. :)Abrakadabra kirjoitti:
Juuri noita samoja asioita olen kuullut metsästysporukan suustakin. ja onhan se vähän kaunisteltua puhua eläimen tappamisesta metsästämällä, kun eläimiä tapetaan joka tapauksessa ruoaksi, ne ikävältä tuntuvat osuudet vaan jää sen jonkun teurastajan tehtäväksi, lihaleikkaajalle jne.
Ennen muinoin ei ollutkaan mitään muuta tapaa saada lihaa ja kalaa, kun mennä ja saalistaa ne syötävänsä. Että sikäli, ihminen on sillä sijoillaan edelleen lihaa ja kalaa järsivä otus. Nyt vaan se ruoka palvellaan tiskiin. :)Korjaan, vähän kaunisteltua puhua tuomiten eläimen tappamisesta metsästämällä...
- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Korjaan, vähän kaunisteltua puhua tuomiten eläimen tappamisesta metsästämällä...
Niin kai kyse on pohjimmiltaan siitä mitä ajattelee eläimen tappamisesta ja eläimen roolista suhteessa ihmiseen. Siis oikeastaan siinäkin on kyse arvoista. Itselläni on mutkaton suhde tappamiseen ravinnoiksi. Ymmärrän sen ja hyväksyn sen. Eläinten kaltoinkohtelu taas ei mielestäni ole hyväksyttävää .
Metsästykseen liittyvä yhteisöllisyys viehättää minua. Ja se isältä pojalle ajatus. Nykyään kyllä myös naisia ja tyttöjä on mukana metsästysporukoissa ja hyvä niin. Tuossa isältä pojalle jutussahan on oikeastaan kyse tiedon siirrosta vanhemmalta, kokeneemmalta nuoremmalle ja kokemattomalla. Paljon sellaista hiljaista tietoa, joka omaksutaan olemalla mukana ja jakamalla, katsomalla ja kuuntelemalla.
Meillä kotona isä opetti niitä arvoja, esim.aseiden kanssa ei heiluttu. Se oli ehdoton sääntö ja vaikka en sitä niin kovin silloin tajunnut, vanhemmiten olen huomannut kuinka olen sen automaattisesti imenyt arvovarastooni. Se on minusta sitä hiljaista tietoa, joka kulkee sukupolvelta toiselle ilman, että sitä tarkoituksellisesti opetetaan.
Tietenkin tuota tietoa jaetaan kaikkialla, ei vain metsästysporukoissa :)
-kaskenpolttaja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin kai kyse on pohjimmiltaan siitä mitä ajattelee eläimen tappamisesta ja eläimen roolista suhteessa ihmiseen. Siis oikeastaan siinäkin on kyse arvoista. Itselläni on mutkaton suhde tappamiseen ravinnoiksi. Ymmärrän sen ja hyväksyn sen. Eläinten kaltoinkohtelu taas ei mielestäni ole hyväksyttävää .
Metsästykseen liittyvä yhteisöllisyys viehättää minua. Ja se isältä pojalle ajatus. Nykyään kyllä myös naisia ja tyttöjä on mukana metsästysporukoissa ja hyvä niin. Tuossa isältä pojalle jutussahan on oikeastaan kyse tiedon siirrosta vanhemmalta, kokeneemmalta nuoremmalle ja kokemattomalla. Paljon sellaista hiljaista tietoa, joka omaksutaan olemalla mukana ja jakamalla, katsomalla ja kuuntelemalla.
Meillä kotona isä opetti niitä arvoja, esim.aseiden kanssa ei heiluttu. Se oli ehdoton sääntö ja vaikka en sitä niin kovin silloin tajunnut, vanhemmiten olen huomannut kuinka olen sen automaattisesti imenyt arvovarastooni. Se on minusta sitä hiljaista tietoa, joka kulkee sukupolvelta toiselle ilman, että sitä tarkoituksellisesti opetetaan.
Tietenkin tuota tietoa jaetaan kaikkialla, ei vain metsästysporukoissa :)
-kaskenpolttajaKyllä vaan. Mulla on tietyn ajatuskaavan kautta aikalailla samanlainen ajatus tuosta metsästyksestä nykyisin. Ja en myöskään hyväksy minkään elävän olennon kaltoinkohtelua tai rääkkäämistä.
Joo, perheen mukaanhan me omaksutaan asioita. Hyvin paljon opitaan juuri niitä ns. hiljaisia opetuksia ja omaksutaan vierestä seuraamalla. Ilman varsinaista opetustkaan. Minunkin isä on nuorena ollut mettämies, mutta vanhemmiten hänen ajatusmaailmansa siitä on muuttunut.
Itseasiassa yksi tapahtuma metsällä sai hänet lopettamaan metsästyksen. Hänkin oli isältään sen harrastuksen saanut ikään kuin perimässä...mutta tapahtui sitten sellaista, että pappa ampui vahingossa hirven vasan ja sen vasan emä jolisi kuin itkua vasansa vierellä.
Se oli mun faijalle sellainen ratkaiseva hetki, kun hän päätti ripustaa pyssyt naulaan. Ei kokenut olevan okei, että emä menetti vasan. Jokin myötunto muljautti niin, että se oli laakista loppu.
Hän on äärettömän eäinrakas ihminen. En ole ikinä tainnut atvata yhtä höperöä miestä, jolle eläimet on niin tärkeitä. :D
ihmiset ei niinkään, kun eläimet...
Abris - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä vaan. Mulla on tietyn ajatuskaavan kautta aikalailla samanlainen ajatus tuosta metsästyksestä nykyisin. Ja en myöskään hyväksy minkään elävän olennon kaltoinkohtelua tai rääkkäämistä.
Joo, perheen mukaanhan me omaksutaan asioita. Hyvin paljon opitaan juuri niitä ns. hiljaisia opetuksia ja omaksutaan vierestä seuraamalla. Ilman varsinaista opetustkaan. Minunkin isä on nuorena ollut mettämies, mutta vanhemmiten hänen ajatusmaailmansa siitä on muuttunut.
Itseasiassa yksi tapahtuma metsällä sai hänet lopettamaan metsästyksen. Hänkin oli isältään sen harrastuksen saanut ikään kuin perimässä...mutta tapahtui sitten sellaista, että pappa ampui vahingossa hirven vasan ja sen vasan emä jolisi kuin itkua vasansa vierellä.
Se oli mun faijalle sellainen ratkaiseva hetki, kun hän päätti ripustaa pyssyt naulaan. Ei kokenut olevan okei, että emä menetti vasan. Jokin myötunto muljautti niin, että se oli laakista loppu.
Hän on äärettömän eäinrakas ihminen. En ole ikinä tainnut atvata yhtä höperöä miestä, jolle eläimet on niin tärkeitä. :D
ihmiset ei niinkään, kun eläimet...
AbrisVähän sama homma uskonnon kanssa, hänen äitinsä ja isänsä opetti jumalan olevan osa elämää. ja jonkinverran uskonnollinen perhetausta isälläni .
Mutta armeijassa hän tuli muihin aatoksiin uskonnosta ja jumalastakin.
Miksi pappi siunaa aseet, joilla olisi tarkoitus tappaa vastustaja? Miksi uskonto on muka hyvä ja jumala, jos se siunaa toisten tappamisen? Nämä on sellaisia asioita joita jokainen saattaa miettiä kohdallaan erilailla...Mutta jollekin ne on uskonnon ja uskomisen loppuja.
Abris Anonyymi kirjoitti:
Vähän sama homma uskonnon kanssa, hänen äitinsä ja isänsä opetti jumalan olevan osa elämää. ja jonkinverran uskonnollinen perhetausta isälläni .
Mutta armeijassa hän tuli muihin aatoksiin uskonnosta ja jumalastakin.
Miksi pappi siunaa aseet, joilla olisi tarkoitus tappaa vastustaja? Miksi uskonto on muka hyvä ja jumala, jos se siunaa toisten tappamisen? Nämä on sellaisia asioita joita jokainen saattaa miettiä kohdallaan erilailla...Mutta jollekin ne on uskonnon ja uskomisen loppuja.
AbrisSe että kyseenalaistaa omia ajatuskuvioitaan on tervettä. Huomaamatta omaksuu vaikka siitä lapsuusperheestä asioita, jotka eivät sitten kuitenkaan ole sitä omaa itseä , vaan vain omaksuttuja juttu, koska aina on tehty niin :)
Ymmärrän hyvin, että tuollaisen tapahtuman jälkeen mieli metsästämiseen muuttuu. On ollut varmasti pysäyttävää.
Minunkin isäni viimeisinä vuosina vain kävi metsässä koirien kanssa, saattoi hänellä olle ase mukana.
Oli muuten mukava, kun oltiin marjassa tai sienessä koirat mukana. Koirat olivat vapaina ja laukkasivat pitkin mettää into piukassa ja kävivät katsomassa jokaisen luona oliko laumalla kaikki hyvin. Ja nappasivat marjat tietty juuri samasta varvusta, josta itse niitä noukit. Ja kun saivat vainun mukavasta, tuoreesta jäljestä, sitten sitä mentiin ja ulistiin mennessä.
En ole mikään koiraihminen, mutta pakko niistä tykätä oli, hölmöistä... :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Se että kyseenalaistaa omia ajatuskuvioitaan on tervettä. Huomaamatta omaksuu vaikka siitä lapsuusperheestä asioita, jotka eivät sitten kuitenkaan ole sitä omaa itseä , vaan vain omaksuttuja juttu, koska aina on tehty niin :)
Ymmärrän hyvin, että tuollaisen tapahtuman jälkeen mieli metsästämiseen muuttuu. On ollut varmasti pysäyttävää.
Minunkin isäni viimeisinä vuosina vain kävi metsässä koirien kanssa, saattoi hänellä olle ase mukana.
Oli muuten mukava, kun oltiin marjassa tai sienessä koirat mukana. Koirat olivat vapaina ja laukkasivat pitkin mettää into piukassa ja kävivät katsomassa jokaisen luona oliko laumalla kaikki hyvin. Ja nappasivat marjat tietty juuri samasta varvusta, josta itse niitä noukit. Ja kun saivat vainun mukavasta, tuoreesta jäljestä, sitten sitä mentiin ja ulistiin mennessä.
En ole mikään koiraihminen, mutta pakko niistä tykätä oli, hölmöistä... :)Mitä olen ollut metsästysreissuilla mukana, niin lähinnä se luonnossa käppäily on ollut mukavaa. Itse kytiksessä oleminen ampuminen ei. Sen verran opetti muakin kumminkin, että haulikolla osaan ampua.. En nyt mitenkään erinomaisesti, mutta ladattua saan ja liipastua. 🤪
Vaan maalla ja metsästysvimmaisten kanssa siihinkin tottui, että on ne metsästyskaudet, ampumarata hommat ohessa ja aina joku nahka tms. nurkissa.
Olipa meillä joskus 3 mäyrän poikastakin, koitettiin juottaa ternimaitoa ja pitää hengissä. Mutta kuolivat reppanat, ei meistä ollut emää korvaamaan. Emä hylkäs pentunsa pesään, en muista miten koko kuvio meni.. Ampuiko joku sen mäyrän.. Muistan, että mäyrät tuli kumminkin siks, ettei emo omlut enää kuvioissa.
Mun isä lopetti jo nuorena metsästyksen, alta 30 iässä.. Eikä ole kuulemma haikaillut. Kyllä ne pysäyttää joskus nuo tapahtumat ajatelee justiinsa omia arvojaan.Abrakadabra kirjoitti:
Mitä olen ollut metsästysreissuilla mukana, niin lähinnä se luonnossa käppäily on ollut mukavaa. Itse kytiksessä oleminen ampuminen ei. Sen verran opetti muakin kumminkin, että haulikolla osaan ampua.. En nyt mitenkään erinomaisesti, mutta ladattua saan ja liipastua. 🤪
Vaan maalla ja metsästysvimmaisten kanssa siihinkin tottui, että on ne metsästyskaudet, ampumarata hommat ohessa ja aina joku nahka tms. nurkissa.
Olipa meillä joskus 3 mäyrän poikastakin, koitettiin juottaa ternimaitoa ja pitää hengissä. Mutta kuolivat reppanat, ei meistä ollut emää korvaamaan. Emä hylkäs pentunsa pesään, en muista miten koko kuvio meni.. Ampuiko joku sen mäyrän.. Muistan, että mäyrät tuli kumminkin siks, ettei emo omlut enää kuvioissa.
Mun isä lopetti jo nuorena metsästyksen, alta 30 iässä.. Eikä ole kuulemma haikaillut. Kyllä ne pysäyttää joskus nuo tapahtumat ajatelee justiinsa omia arvojaan.Mukava välillä pysähtyä muistelemaan entisiä aikoja. Huolettomia lapsuuden päiviä, jolloin paistoi aina aurinko ja kouluun hiihdettiin kesät talvet 😂
Sulla on muisteloihin sopiva kuva 😁Kaskenpolttaja kirjoitti:
Mukava välillä pysähtyä muistelemaan entisiä aikoja. Huolettomia lapsuuden päiviä, jolloin paistoi aina aurinko ja kouluun hiihdettiin kesät talvet 😂
Sulla on muisteloihin sopiva kuva 😁Niin toi maisemakuva? 😃
Mä oon lapsuuden viettänyt pääosin kaupungissa, mutta teinistä lähtien enempi maalla. Tunnen olevani lande, vaikka ihan ehta en olekaan. 😃Abrakadabra kirjoitti:
Niin toi maisemakuva? 😃
Mä oon lapsuuden viettänyt pääosin kaupungissa, mutta teinistä lähtien enempi maalla. Tunnen olevani lande, vaikka ihan ehta en olekaan. 😃Minä olen ihan kaupunkilainen, mutta sielultani maalainen. Lapsena turvapaikka oli pikkuinen navetta. Yhtenä kesänä, mutta siitä tuli elämän ikäinen turvapaikka, vaikka se navetta on aikaa sitten lakannut olemasta pikkuinen navetta.
- Anonyymi
Mahtavaa että lapsi on löytänyt noinkin mielenkiintoisen ja terveellisen harrastuksen. Samalla oppii luonnosta ja sen kunnioittamisesta enemmän.
Metsästys on riistakannan hoitoa ja ihan olennainen sekä luonnollinen osa elämää.
Perinteet pitää opettaa lapsille. Tieto ja oppi on siirrettävä. Myös metsästyksessä. Kun on lapsesta saakka mukana, oppii oikeille ja normaaleille tavoille, kasvaa metsästyskulttuuriin luonnollisesti ja saa sellaista hiljaista tietoa, mitä ei missään kirjoissa neuvota.
Onhan myös ihmisiä, joiden periaatteena on syödä elävää ravintoa. Mutta kohtuullisen haasteellista eli suomeksi vaikeaa on pyydystää elävä kyyhky ja sitten vielä onnistua järsimään siitä paloja.
Mutta onhan se aika brutaalia tuo tappaminen. Mulla onkin visio rauhaisasta maailmasta, jossa kaikki villit eläimet pannan häkkeihin tai pakkopaitoihin, joissa ne eivät olisi vaaraksi toisilleen.Itekki alottanu metsästyksen suurinpiirtein ton ikäsenä..
Ihan normaalia..
Päälle 30v helsinkiläiseltä vihervasemmistolaiselta tulee äiti vielä pyyhkimään kakat pyllystä..
:D- Anonyymi
Hyvä, että oppii tappamaan. Kun tulee sota ja pitää ampua paskamahavihollista, on hyvä, että tappaminen luonnistuu. Samoin jos mutavyöry uusiutuu, on hyvä saada rajalle miehiä, jotka eivät epäröi painaa liipasinta.
Tänään en tappanut, vaan pelastin punarinnan hengen mun tappajakissan kynsistä.
- Anonyymi
Onneksi ammun pyssylläni vain täysi-ikäisiä ja he hyväksyvät ammutun laukauksen ja aina menee maaliin...ekoammuntaa.
AsianVierestä- Anonyymi
Wwuwuw kirjoitti:
Eikö se riitä että lehmät ammuu..
...riittää kiitos ammunnasta:)
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
...riittää kiitos ammunnasta:)
AsianVierestäEnihuu....En huolisi miestä, joka eläinten tappamisesta nauttii.
- Anonyymi
Wwuwuw kirjoitti:
Enihuu....En huolisi miestä, joka eläinten tappamisesta nauttii.
En ole tappanut kuin muutaman kissanpennun ja se ei tuntunut mukavalta.
Jätin kuitenkin kolme puoliangorapentua jotka menivät "kaupaksi".
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
En ole tappanut kuin muutaman kissanpennun ja se ei tuntunut mukavalta.
Jätin kuitenkin kolme puoliangorapentua jotka menivät "kaupaksi".
AsianVierestäMinkä ihmeen takia? Onhan näitä eläinyhdistyksiäkin, jotka niistä olisi huolen pitänyt.
- Anonyymi
...älä tapa...oli pakko kun oli mahku.
AsianVierestä - Anonyymi
Tuo on luonnollista, eläimetkin syövät toisiaan. Länsimaalaisilla ihmisillä on jokin luonnottoman hyvinvointivaltion aiheuttama henkinen anoreksia tai neuroosi, että oma geeniperimäkin halutaan tuhota kieltäytymällä lisääntymästä, ja 20 lasta tekevä afrikkalainen nauraa vaan räkäisesti. Ja Greta ei ole mikään jeesus, vaan vain tämän länsimaisen mielisairauden ilmentymä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1451980
- 1141527
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia921350- 1691282
- 891275
- 2071121
- 471057
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2041032- 981027
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht229861