Minua ei kohta enää tarvitse kukaan

Lapsenlapset pieniä, sanoo Mrs.Winterbutton
Tänään 12:08

70 palsta ja lapsenlapset pieniä.

Minua tarvitaan vielä monella tavalla, olen tärkeä, paitsi itselleni, myös laajalle ihmisjoukolle joita en kaikkia edes tunne.

Kun osaisin olla luottamuksen arvoinen kaikkien kohdalla, heidänkin, joita en tunne henkilökohtaissesti, niin silloin olisin saavuttanut jotain tässä elämässä, ainakin kunnioituksen ja kiitoksen saan monilta ja monelta suunnalta.

Kiitos elämä kun saan elää ja olla tarpeellinen muillekin kuin itselleni.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsenlapset pieniä, sanoo Mrs.Winterbutton
Tänään 12:08

70 palsta ja lapsenlapset pieniä.

Minua tarvitaan vielä monella tavalla, olen tärkeä, paitsi itselleni, myös laajalle ihmisjoukolle joita en kaikkia edes tunne.

Kun osaisin olla luottamuksen arvoinen kaikkien kohdalla, heidänkin, joita en tunne henkilökohtaissesti, niin silloin olisin saavuttanut jotain tässä elämässä, ainakin kunnioituksen ja kiitoksen saan monilta ja monelta suunnalta.

Kiitos elämä kun saan elää ja olla tarpeellinen muillekin kuin itselleni.

Lue lisää

Epäiletkö vai ihmetteletkö vain? En aio tarkemmin todistella, mutta
~ 35 35 = 70. Siitä vähän skaalaa sinne ja tänne niin johan täsmää. Uskomatontako?

Mrs.W

Yhteen aikaan puhuttiin, miten on hyvä tehdä itsensä tarpeettomaksi, esimerkiksi lapset omilleen , opettajan saada oppilaansa itsenäisiksi tiedonhankkijiksi. Ehkä sillä tarkoitetaan muutakin, ja hautausmaathan ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Tunnesiteet ovat kuitenkin jotain muuta, paljon lujempaa ja monisäikeisempää tekoa, kestävät rajan taaksekin. Kun omat vanhempani olivat kuolleet, tunsin oman paikkani sukupolvien ketjussa vahvasti ja velvoittavastikin.

En ole ollut ns. järjestöihminen, oma perhe on mennyt aina etusijalle, omaa aikaa halusin aina myös jaksaakseni. Olin kyllä aikani koulun johtokunnassa ja kirjastolautakunnassakin , mutta hyvin löytyi seuraaja. En ole saanut kunnaviiriä, en järjestön pokaalia, enkä kaivannutkaan senkaltaista huomiota. On siinä mielessä huoleton tilanne , ettei kukaan ole minusta taloudellisesti riippuvainen, en ole kenenkään huoltaja enkä holhooja tällä iällä. Tietysti läheisimpien vuoksi sellaiseenkin voi joutua, rakkaus antaa voimia. Leijonaemon vaistot ovat tallella, äidinrakkaus (ja isoäidin) on maailman mahtavimpia voimia. En yhtään epäile, ettenkö olisi ainakin tärkeä, rakas ja miksen sitten tarpeellinenkin aika isollekin populalle, lastenlapsiakin on 8.

Sanojen mutustelijana on ihan pakko aloittajan sanaa "tuiki" maistella, paljon vivahteikkaampi kuin vaikka tosi tarpeellinen. On uppopaistetut munkit ja Uppo-nalle, mutta myös uppo-outo . On Upo-pesukone ja upouusi. Typö, täpö ja ypö - nehän sopisivat vaikka kissanpennuille nimiksi. Ritirinnan täällä kirjoitellaan, harjoitellaan.

Omalle pikku piirilleni olen monella lailla.

Niin, ihan tosi.
Rikollisen aineksen, huumeitten ja aseitten maahantulohan ei mikään haittatekijä silleen, kun nehän vain saavat Ruotsin uuteen nousuun työllistämällä virkavaltaa, tuomioistuimia, vankiloitten henkilökuntaa.

Eilen juuri juttelimme tyttärentyttären kanssa lapsuuden muistoista, jotka liittyivät vauvaiästä alkaen mummolaan. Siellä Sipoon luonnossa ne 3 sisarusta kirmailivat vasikkahaassa, hyppivät heinäladossa ja leipoivat tuvassa ensi pullansa. Ihmeesti tytön mieleen on jäänyt vintillä nukkuminen, iltatarinoinnit, ukonilmat ja hevosajelut kieseillä. Ja nämä vain nuorimmaiseni lapset.
Vanhimman tyttären pojat tienasivat ensitaskurahansa heinähommissa, ja ajoivat traktorilla kuorman latoon.

Ainakin uskon muistojen seuraavan heitäkin, samoin kuin itselläni muistot mummolan ruisleivästä, savusaunasta ja suolalahnasta. Mihinkäs ne meiltä unohtuisi, kuin emme mekään!