Tämä on ainoa alusta missä tätä voi edes vähän purkaa... On siis sisäelinsyöpä, tappaa 100% varmuudella 2-3 vuodessa. Useita lapsia, asuvat eron jälkeen mun luona käytännössä koko ajan. Juuri kohta täysi-ikäisiä. Poikia kaikki. Ollut yksinhuoltajaisä. Nyt kunto alkaa heikkenemään. Sen tuntee selvästi. Tuumorit leviävät, eikä sille voi mitään.
En halua, että pojat näkee mun kunnon romahtamisen. Ja sen paskan, mitä syöpä on. Mulla on haulikko, ja teen sen mikä tehtävä on, mieluiten sillä. Ajatellut niin, että teen valmiin tekstin, siirrän OmaKantaan, ja se ”kirje” on sitten siellä. Mutta tuo asia kai pitää hoitaa vaan niin, että menen jonnekin, ilmoitan poliisille, missä olen, ja sitten menoksi.
Niin no, eihän mulla edes ole mitään kysyttävää. Teen vaan noin. Inhimillisintä lopulta kaikille. Viimeinen kuva musta kuitenkin vielä hyväkuntoisena, eikä minään riutuneena lihakimpaleena. Puolisosta en tiedä, mitä sille kirjoittaisin. Meidän piti mennä naimisiin, mutta tämä etenee liian nopeasti. Mutta sitten taas... Mitä vihaisempi se mulle on, sen varmemmin jatkaa elämää. Sillä on vielä ainakin 40 vuotta elämää edessä.
Jos joku keksii, mikä tässä logiikassa mättää, kuuntelen mieluusti. Näen oman logiikkani hirveän selvästi, mutta sen tietty elämässä jo oppinut, että sitä voi tehdä virheitä. Jos joku saa vakuutettua, että logiikka ei mene noin, saatan uskoakin. Muuttujat eivät vain muutu: syöpä, josta kukaan ei ole parantunut. Paljon lapsia, tuossa 16-20 vuoden kynnyksellä. Puoliso. Jota rakastan niin paljon, etten halua hänellekään riesaksi muodostua.
#fuckcancer
Syöpä tappamassa, pitäisikö nopeuttaa?
4
53
Vastaukset
- Anonyymi
Hmmm. Katsot asiaa omasta näkökulmastasi. Oletko varma että nopeampi lähtö sinulle olisi oikeasti lapsesi mielestä toivottu? Itse veikkaan, että moni läheinen haluaa olla lähellä niin kauan kuin mahdollista ja ottaa siitä läheisyydestä kaikki hyvä irti.
2-3 vuotta toisten kanssa vai toisille jatkuva suru kun lähti liian aikaisin?
Eli pelkosi riutumisesta on ehkä vain sinun pelko, vai meinaatko että muut ilmaisevat pelkonsa vahvemmin kuin sinä? Jos näin on, kannattaa asia ottaa puheeksi muiden kanssa ja päästä siitä heidän pelosta irti.- Anonyymi
Kirjotat tosi hyvin, mutta en vaan ymmärrä loppua. Ilmaisee nuo pelkonsa. Ja säälinsä. Ja varmaan kaikki muutkin tunteet. Auttavat jo, kun tässä tappelen tämän pahoinvoinnin kanssa.
Mutta jos jään tähän roikkumaan, noiden elämät pysähtyy. Niillä on tyttöystävät ja kaikki edessä. Puolisollekin haluaisin oikeasti antaa aiheen olla vihainen ja katkera, helpottaisi elämän jatkamista. Koetan vain olla looginen. Elänyt aina tällaisen tiukan ja selkeän logiikan ympärillä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjotat tosi hyvin, mutta en vaan ymmärrä loppua. Ilmaisee nuo pelkonsa. Ja säälinsä. Ja varmaan kaikki muutkin tunteet. Auttavat jo, kun tässä tappelen tämän pahoinvoinnin kanssa.
Mutta jos jään tähän roikkumaan, noiden elämät pysähtyy. Niillä on tyttöystävät ja kaikki edessä. Puolisollekin haluaisin oikeasti antaa aiheen olla vihainen ja katkera, helpottaisi elämän jatkamista. Koetan vain olla looginen. Elänyt aina tällaisen tiukan ja selkeän logiikan ympärillä.Olen pahoillani, että olet parantumattomasti sairas.Kaikkien elämä pysähtyy aina kun läheinen sairastuu vakavasti ja ei he sinua taakkana koe, vaan haluavat varmasti pitää sinut luonaan niin pitkään kuin mahdollista vaikka sairaus etenee. Rakastat heitä varmasti koko sydämestäsi, joten anna heille se mahdollisuus, että he voivat olla vierelläsi myös niinä huonoina päivinä. Jokainen meistä joutuu surutyön käymään läpi kun läheisiä menehtyy ja heidän työ tulee vaikeammaksi jos tuollaisen ratkaisun teet, vaikka he sen varmaan jollain tasolla ymmärtäisivät. Minä olen itsemurhan tehneen läheinen ja se oli elämäni pahin asia tähän mennessä.Ymmärrän siis sinun tuskan , mutta ajattele sitä, että saat vielä viettää kalliita hetkiä rakkaittesi kanssa, miksi kiirehtiä rajan taakse.
Hei,
Et kertonut viestissäsi sitä oletko keskustellut itsetuhoisista ajatuksistasi jonkun ammattilaisen kanssa. Keskustelu ammattilaisen kanssa saattaisi helpottaa ja antaa uusia näkökulmia. Myös vertaistuki voi olla hyvä voimavara.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti kahden kesken. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi Suomen Syöpäpotilaat ry järjestää Tukinetissä säännöllisesti Minä ja syöpä-ryhmächattejä, joihin voi osallistua anonyymisti vaikka kotisohvalta. https://tukinet.net/teemat/mina-ja-syopa-chat-1451834752/live-discussions/ Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Voimia tilanteeseesi.
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663362Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433157Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1222648- 432538
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271850- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851465- 391320
- 821189