Ajassa matkustaminen on mahdotonta aineellisessa kaikkeudessa. Se edellyttäisi sellaista keinoa, jossa jokainen muutos tallennetaan tapahtumajärjestyksessä. Keinoon täytyy myös sisältyä menetelmä, jolla aineen tietyn vaiheen mukainen järjestys palautetaan halutun hetken mukaiseksi. Toisaalta et kuitenkaan palaa ajassa taaksepäin, vaan näet tässä hetkessä sen, millainen tila ja järjestys vallitsi valitsemassasi kohdassa. Koska kyse on tallenteesta, eli kopiosta, ei ole kyse aikamatkailusta. Samankaltaisen tilan voit kokea muistelemalla vaikka edellistä vuorokautta, tosin näet sen vain mielesi "silmin".
Ajassa matkustaminen edellyttäisi jotain tilaa, voimaa tms., joka ei ole sidoksissa aineelliseen todellisuuteen. Sellaisen voiman tms olemassaoloa ei tunneta, vaikkakin sitä sijaistaa 'aika', jonka uskotaan olevan jokin elementti, energia tms. Ihmismielen ulkopuolella 'aikaa' ei kuitenkaan ole, sillä se on keinotekoinen käsite. "Aika" inhimillisenä sisäisenä kokemuksena on eri asia.
'Aika' sinänsä on väärä termi, kuin myös vääristynyt käsite. Sisäsyntyinen tapahtuma/kokemus "ajan" sijaan on 'muutoskokemus' joka perustuu kehittyneeseen muistiin ja tietoisuuteen. Huomaat muutokset, koska muistat ne, huomaat muutoksissa eroja, koska muistat ne. Ts. teet jatkuvasti ajatuksen nopeudella vertailuja tapahtumien välillä, ja tämän seurauksena koet "ajankulun". Käsityskykyä on vääristänyt keksintö nimeltä 'aika', jota mitataan eri tavoin ja jota sovelletaan lähes kaikkeen mahdolliseen. Aikaa jopa kulutetaan, tapetaan, tuhlataan, säästetään jne, mutta mihin nähden? Elämän "aika" on rajallinen, koska mittaamme elinvuosia, joten esim jouten olo on "aikansa" tuhlaamista. Tuhlaamme "aikaa" epäolennaiseen, jonka vuoksi myöhästymme jostain, jonka alkamisajankohta on ennalta päätetty. Sitten ollaan myös aika-avaruudessa ja sen ihmeellisyyksissä.
'Aika' on siis keinotekoinen sovellus, joka on muuttanut tapaamme kokea elämä. Sen kokeminen on jatkuvaa mittaamista johonkin nähden. Lisäksi meillä on mennyt (jonka muistamme), tämä hetki ja tuleva, jotka ei kuitenkaan ole olemassa. Ei edes "nykyisyyttä", sillä se käsite perustuu keinotekoisten aikamuotojen kautta käsittämiseen. Meillä on tietoisuus, joka on dynaaminen, jonka "tapahumahorisontti" on ovimaisuuden sijaan käytävämäinen, eli pitkä, koska me muistamme ja voimme myös ennustaa. Ts. "mennyt/nykyhetki/tuleva" on yksi kokonaisuus, joka on käsitteellistetty useampiosaiseksi, jota se ei siis ole.
Tämä käsityskyvyn muuttuminen, jopa vääristyminen käsitteiden kautta, on johtanut meidät uskomaan aikamatkailun olevan mahdollista ja tulevaisuudessa fakta. (Valonnopeudella matkustaminen on eri asia) Keinotekoinen 'Aika' ja sisäsyntyinen 'Muutoskokemus' on kaksi eri asiaa.
Ajassa matkustaminen edellyttäisi jotain tilaa, voimaa tms., joka ei ole sidoksissa aineelliseen todellisuuteen. Sellaisen voiman tms olemassaoloa ei tunneta, vaikkakin sitä sijaistaa 'aika', jonka uskotaan olevan jokin elementti, energia tms. Ihmismielen ulkopuolella 'aikaa' ei kuitenkaan ole, sillä se on keinotekoinen käsite. "Aika" inhimillisenä sisäisenä kokemuksena on eri asia.
'Aika' sinänsä on väärä termi, kuin myös vääristynyt käsite. Sisäsyntyinen tapahtuma/kokemus "ajan" sijaan on 'muutoskokemus' joka perustuu kehittyneeseen muistiin ja tietoisuuteen. Huomaat muutokset, koska muistat ne, huomaat muutoksissa eroja, koska muistat ne. Ts. teet jatkuvasti ajatuksen nopeudella vertailuja tapahtumien välillä, ja tämän seurauksena koet "ajankulun". Käsityskykyä on vääristänyt keksintö nimeltä 'aika', jota mitataan eri tavoin ja jota sovelletaan lähes kaikkeen mahdolliseen. Aikaa jopa kulutetaan, tapetaan, tuhlataan, säästetään jne, mutta mihin nähden? Elämän "aika" on rajallinen, koska mittaamme elinvuosia, joten esim jouten olo on "aikansa" tuhlaamista. Tuhlaamme "aikaa" epäolennaiseen, jonka vuoksi myöhästymme jostain, jonka alkamisajankohta on ennalta päätetty. Sitten ollaan myös aika-avaruudessa ja sen ihmeellisyyksissä.
'Aika' on siis keinotekoinen sovellus, joka on muuttanut tapaamme kokea elämä. Sen kokeminen on jatkuvaa mittaamista johonkin nähden. Lisäksi meillä on mennyt (jonka muistamme), tämä hetki ja tuleva, jotka ei kuitenkaan ole olemassa. Ei edes "nykyisyyttä", sillä se käsite perustuu keinotekoisten aikamuotojen kautta käsittämiseen. Meillä on tietoisuus, joka on dynaaminen, jonka "tapahumahorisontti" on ovimaisuuden sijaan käytävämäinen, eli pitkä, koska me muistamme ja voimme myös ennustaa. Ts. "mennyt/nykyhetki/tuleva" on yksi kokonaisuus, joka on käsitteellistetty useampiosaiseksi, jota se ei siis ole.
Tämä käsityskyvyn muuttuminen, jopa vääristyminen käsitteiden kautta, on johtanut meidät uskomaan aikamatkailun olevan mahdollista ja tulevaisuudessa fakta. (Valonnopeudella matkustaminen on eri asia) Keinotekoinen 'Aika' ja sisäsyntyinen 'Muutoskokemus' on kaksi eri asiaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.