Pasta polonese

Ruttobakteeri lisääntyy Xenopsylla cheopis -kirpun suolistossa ja muodostaa sinne tukoksen. Kun kirppu puree rottaa tai ihmistä, se saman tien oksentaa imemänsä veren ja osan bakteereista takaisin haavaan tai joskus suoraan uhrin verenkiertoon. Paiserutto tarttuu ihmisestä toiseen vain suorassa kosketuksessa, mutta keuhkorutto tarttuu myös ilman kautta pisaratartuntana.
Rutto alkaa rottapopulaatiossa ruttobakteeria kantavien kirppujen puremien levittämänä. 10–14 vuorokauden kuluttua epidemian alkamisesta rottia on kuollut niin paljon, että nälkäiset kirput alkavat etsiä ihmisistä uutta isäntää. Ne purevat ihmistä ja tartuttavat paiseruton. Taudin itämisaika on 3–5 vuorokautta, jolloin oireita ei ilmene. Alettuaan oireet kestävät 3–5 vuorokautta. Tautia kantavien kirppujen saapumisen ja ensimmäisten ihmisten kuolemien välillä kuluu kaikkiaan keskimäärin 24 vuorokautta. Nopeasti eteneväksi epidemiaksi rutto kehittyi mustan surman aikana paikkakunnalla sen jälkeen noin viikossa.[10]
Taudin tapettua koko rottayhdyskunnan kirppu voi elää niiden pimeissä ja kosteissa pesissä jopa vuoden ajan, kunnes seuraava rottayhdyskunta muuttaa niihin. Näin tauti voi säilyä endeemisenä pitkänkin aikaa ja aiheuttaa syklisesti toistuvia epidemioita. Ihmisissä epidemiat toistuvat 2–20 vuoden välein koko pandemian ajan.
Ruttokirput pystyvät elämään myös viljalla. Näin ne pystyvät säilymään hengissä ja levittämään tautia myös pitkien merimatkojen yli viljarahdin mukana, vaikka kaikki laivan rotat olisivat ehtineet kuolla ruttoon.
Rutto riehuu etenkin lämpiminä vuodenaikoina. Talvisin epidemia laantuu etenkin viileillä seuduilla, sillä kirput vähenevät ja ruttobakteerin lisääntyminen hidastuu. Myöskään kuivassa ilmastossa ruttokirppu ei selviä, joten tautia ei esiinny autiomaissa tai vuoristoseuduilla.