Entisen ajan "onnelliset" ja pitkät avioliitot

Ne narisijat ovat enimmäkeen miehiä jotka pelkäävät naisten itsenäistymistä ja oikeutta ja mahdollisuutta valita.
On ehdottomasti positiivinen asia että vuosisatojen ja -tuhansien historia naisten alempiarvoisuudesta ja jopa kiista siitä onko naisella edes ns. "sielua" on taakse jäänyttä elämää. Nainen ei enää ole isän eikä aviomiehen omaisuutta jota voi kohdella miten tahtoo.
Tämä on hyvin pelottava asia hyvin monille miehille. Se synnyttää tämän nykyajan liekkiin leimahtaneen naisvihan, vaikka se ei mikään uusi asia olekaan.
On pelkästään hieno asia että nainen ei ole sidottu kamalaan avioliittoon hakkaavan ja sortavan miehen kanssa koska on taloudellisesti täysin riippuvainen tästä, vaan voi hankkia uuden elämän itsenäisenä ja vapaana itselleen ja mahd. lapsilleen.
Tämä naisten vapautuminen on melko uusi asia verrattuna tuhansiin vuosiin toisen luokan ihmisenä (jos ihmisenä pidettiin ollenkaan) ja kuten murrosajat aina se aiheuttaa levottomuutta ja myrskyä ennen kuin asettuu. Uskon että tulevien sukupolvien pojat kasvavat kunnioittamaan naista tasavertaisena eikä pelkästään p-llunkantotelineenä miehen vapaasti käytettäväksi tahtoi tai ei.
Tässä suhteessa kehitys on mennyt ja menossa todellakin oikeaan suuntaan!

Avioliitto on parhaimillaan 1 ihminen, jossa 2 muuttuu yhdeksi, eivätkä kaipaa muuta. Siinä 2 kunnioittavat toinen toistaan, jolloin he saavat voimaa toisistaan. Mutta joilekin mikään ei riitä ja houkutuksia tulee... tietenkin.

"Avioliitto on parhaimillaan ..."

Niin on, mutta se on hyvin, hyvin harvinaista. Elämme todellisessa, emmekä ideologisessa haavemaailmassa.

Ne entisajan avioliitot olivat seurausta siitä ajattelutavasta, että avioliitto on ns. normaali asia, ja että sinkut ovat jotenkin "outoja". Ja varsinkin alkeellisilla alueilla jopa kauhisteltiin, että "voi kauheeta, kun joku asuu yksin". Oikeasti yksin asuvat eivät ole koskaan olleet sen yksinäisempiä kuin ankeassa parisuhteessa elävät. Yksin asuvilla on yleensä ystäviä.

Entisiä aikoja on hyvä haaveilla, mutta nyt on nyt ja monilla tukka päästä lähtenyt. Onkohan se nyt niin kivaa ollut. Tuskin. Miehillä on ollut rakastajattaret ja kotona vaimo piikana, nykypäivänä naisillakin on rakastajat tai ero. Selkeä parannus.

Olihan noita "pakkoavioliittoja" raha tai muu syynä, siinä mitään onnella ollut tekemistä. En tiedä onko nykyäänkään kun paljon tulee eroja. Yksi 40 vuotta naimisissa ollut rouva oli kertonut suhteestaan mieheensä, viimeiset 20 vuotta ilman seksiä, ilman läheisyyttä, olivat hyviä ystäviä keskenään ei muuta. Mä olen ollut muijan kanssa noin 30 vuotta ja samanlainen alku, ei seksiä enää mutta kommunikaatio vielä pelaa.

Vaikka pitkiä olivat tiedä sit onellisuudestakaan, omat vahmepani erosivat pitkästä avioliitosta, onellisuudesta en tiedä, olivat eron jälkeen hyvissä väleiss kuitenkin.

So fine, kunhan nämä naiset vielä muistaisi kunnioittaa niiden naisten perheitä, jotka haluavat olla avioliitossa ja säilyttää perheensä ehjänä. Kovin moni näkee oikeudekseen rikkoa toiselta, jos sen toinen osapuoli on se helposti muiden mukaan lähtevä.

Miten aijotte pitää "kuhnuri" miehet tyytyväisinä?
Luuletko että pelkkä pleikkari riittää estämään kasvavaa väkivaltaa ja raivoa?