Mielenterveysongelmia (psykoosi/skitsofrenia?)

Hei! Olen jo jonkin aikaa etsinyt tällaista nettisivustoa, jossa voin turvallisesti kysyä anonyyminä, että olenko ihan terve. Alkuun haluan kertoa olevani nyt 18-vuotias ja tällä hetkellä suurin pelkoni on psykoosi/skitsofrenia/hulluksi tuleminen. Sellainen että en voisi elää normaalia elämää vaan olisin aivan omissa maailmoissa. Kaikki alkoi siitä kun erosin tyttöystäväni kanssa noin vuosi sitten ja aloin uudestaan polttamaan kannabista. Olin päässyt aineesta eroon jo puoli vuotta sitten aivan omalla tahdolla ja nyt halusin kokeilla uudestaan jostain tyhmästä syystä ja niin siinä taas kävi että aloin polttamaan yhä useammin alkaen kerran parissa viikossa päättyen muutamiin kertoihin viikossa. Aluksi se oli hauskaa. Sitten mukaan tuli rauhoittavat lääkkeet eli bentsodiatsepiinit. Niitä olen syönyt elämäni aikana maksimissaan 30kpl. Tuokin on yläkanttiin arveltu luku. Kuitenkin itse asiaan. Puoli vuotta sitten näin hallusinaation pilvessä. En kiinnittänyt siihen huomiota vaan tunnistin sen kyllä hallusinaatioksi. No siitä eteenpäin kesälle noin parin kuukauden päähän näin uudestaan hallusinaation. Tällä kertaa pelästyin, koska kun avasin autotallin oven ottaakseni kevytmoottoripyörän pihalla näin siinä sekunnin pari ehkä silmänräpäyksen ajan sinipaitaisen ison miehen. Nyt viimeisiimpään eli pelottavimpaan kokemukseeni. Olimme olleet Espanjassa kaverini kanssa juomassa alkoholia erittäin suuresti kun poltin marokkolaisilta baaritutuilta muutaman hatsin hassista. Taisi siinä niitä hatseja otettua 8kpl. Kuitenkin seuraavana päivänä näin taas hallusinaation. Se oli sen yhteydessä kun minua stressasi yhden asian takia meidän rapun alakerrassa niin näin alaovella vähän niinkuin piirrosmaisen mustan hahmon nopeasti menevän ohi. Ihan parin sekunnin juttu. Pelästyin tästä vaikka tiesin sen olevan vain aistiharhaa, mutta pelkäsin jo silloin tulevani hulluksi. Olen epäillyt että nämä asiat johtuivat päihteiden käytöstäni, mutta nyt pelkään että olenko mennyt laukaisemaan skitsofrenian polttamalla kannabista. Nyt en ole kahteen viikkoon polttanut enää, enkä aiokaan enää polttaa. Se ei tee minulle hyvää, nuo jutut vain ahdistavat erittäin suuresti. Kuitenkin tiedän että todennäköisesti minulla skitsofreniaa ei ole, mutta pelkään näiden olevan ennakko-oireita? Ja ainiin, kuulin myös yksi yö paniikissa ollessani äänen pääni sisällä joka sanoi oman nimeni vähän niinkuin sellaisella hauskalla tavalla ”Juhoooooo” (nimi muutettu) jota pelästyin, mutta tämä saattoi olla minun omaa kuvitustani, koska olin juuri lukenut skitsofrenian oireista ennen nukkumaan menoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän että olen tehnyt väärin käyttäessäni päihteitä mutta en halua niiden takia tulla hulluksi. Olen lopettanut ne, mutta onko liian myöhäistä? Toivoisin asiallisia vastauksia ja mielipiteitä siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Jos jollain omakohtaista kokemusta, niin haluaisin mielellään jutella! Pliis jeesakkaa!

41

198

Vastaukset

  • Olisi varmaan viisaampi käydä juttelemassa lääkärin kanssa, eikä missään nimessä uskoa tällaisen palstan antamiin ohjeisiin.

    • Lääkäri ei ole välttämättä oikea taho.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Lääkäri ei ole välttämättä oikea taho.

      Mikä taho olisi mielestäsi parempi?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mikä taho olisi mielestäsi parempi?

      No, ehkä aloittaja voisi hyötyäkin jos on päihteisiin erikoistunut lääkäri. Kyse kuulostaa olevan pääasiassa huumeista ja lääkkeistä, ja mahd. kannabispsykoosin riskistä. Huumeenkaltaisia aineitahan bentsot ovat, kuten muutkin psyykenlääkkeet. Yleislääkäreillä ei ole näistä välttämättä riittävästi tietoa. Neuvoisin päihdelääkärille. En yleislääkärille enkä psykiatrille.

      Psykiatrille jos menee (tai jos yleislääkäri sinne ohjaa) voi käydä pahasti, joutuu diagnosoiduksi ja lääkeputkeen (lue; huumatuksi) ja potilaanuralle. Aloittajan ongelmat liittyvät selvästi päihteiden vaikutuksiin. Luultavasti päihdelääkärikin toteaisi, että kyse on aineiden (yhteis)vaikutuksesta ja jos on riski kannabispsykoosille tms. niin miten varautua siihen.

      Psykologi, terapeutti, ehkä jopa kirkon diakoni jolla tuntumaa ihmisten ongelmiin voi auttaa paremmin kuin lääkärit jos on mahdollisesti tulossa oikea psykoosi tai jos on pelko siitä. Psykoosi/skitsofrenia ei ole mikään biologinem sairaus, tosin lääkehuumeet voivat kyllä tehdäkin siitä sellaisen. Psykoosi on mielen keino käsitellä vaikeita, traumaattisia elämänkokemuksia. Useimmiten siinä tarvitaan muiden ihmisten apua, siis psykososiaalista tukea. Keskusteluapua, ja ehkä turvallinen paikka missä olla jos on vaikea olla kotona. Lääketiede sellaisena kuin se nyt on ei auta vaan pahentaa. Mutta se on toinen juttu. Aloittajalla tuskin on oikeaa psykoosiriskiä, vaan päihdeongelma.


    • Anonyymi kirjoitti:

      No, ehkä aloittaja voisi hyötyäkin jos on päihteisiin erikoistunut lääkäri. Kyse kuulostaa olevan pääasiassa huumeista ja lääkkeistä, ja mahd. kannabispsykoosin riskistä. Huumeenkaltaisia aineitahan bentsot ovat, kuten muutkin psyykenlääkkeet. Yleislääkäreillä ei ole näistä välttämättä riittävästi tietoa. Neuvoisin päihdelääkärille. En yleislääkärille enkä psykiatrille.

      Psykiatrille jos menee (tai jos yleislääkäri sinne ohjaa) voi käydä pahasti, joutuu diagnosoiduksi ja lääkeputkeen (lue; huumatuksi) ja potilaanuralle. Aloittajan ongelmat liittyvät selvästi päihteiden vaikutuksiin. Luultavasti päihdelääkärikin toteaisi, että kyse on aineiden (yhteis)vaikutuksesta ja jos on riski kannabispsykoosille tms. niin miten varautua siihen.

      Psykologi, terapeutti, ehkä jopa kirkon diakoni jolla tuntumaa ihmisten ongelmiin voi auttaa paremmin kuin lääkärit jos on mahdollisesti tulossa oikea psykoosi tai jos on pelko siitä. Psykoosi/skitsofrenia ei ole mikään biologinem sairaus, tosin lääkehuumeet voivat kyllä tehdäkin siitä sellaisen. Psykoosi on mielen keino käsitellä vaikeita, traumaattisia elämänkokemuksia. Useimmiten siinä tarvitaan muiden ihmisten apua, siis psykososiaalista tukea. Keskusteluapua, ja ehkä turvallinen paikka missä olla jos on vaikea olla kotona. Lääketiede sellaisena kuin se nyt on ei auta vaan pahentaa. Mutta se on toinen juttu. Aloittajalla tuskin on oikeaa psykoosiriskiä, vaan päihdeongelma.

      Luepa tuolta "Terveystalo" sivustolta mitä psykoosi on.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Luepa tuolta "Terveystalo" sivustolta mitä psykoosi on.

      Tiedän mitä siellä ja vastaavissa paikoissa lukee. Minulla on sitäpaitsi terveydenhuollon koulutus. Tuo valtavirtapsykiatrian näkemys psykoosista ja muista mielenterveysongelmista, jota Terveystalokin edustaa, ei perustu riittävästi tieteellisille faktoille ja on muutenkin monelta osin vanhentunut.

      Kannabis voi tosiaankin aiheuttaa psykoottisuutta, varsinkin yhdessä muiden psykoaktiivisten aineiden kanssa, joten aloittaja on syystäkin huolissaan. Myös monet vahvat psyykenlääkkeet kuten neuroleptit, epilepsialääkkeet ja SSRI-lääkkeet altistavat pitkäaikaiskäytössä psykoosille ja mm. manialle, hypomanialle, akatisialle ja masennukselle. Psyykenlääkkeiden sivu- ja haittavaikutukset ovat yleensä pitkäaikaiskäytössä hyötyjä suuremmat. Huumeista on vaikea vierottautua, mutta psyykenlääkevierotus monen vuoden käytön jälkeen saattaa olla vieläkin vaikeampaa, ja kestää kauemmin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tiedän mitä siellä ja vastaavissa paikoissa lukee. Minulla on sitäpaitsi terveydenhuollon koulutus. Tuo valtavirtapsykiatrian näkemys psykoosista ja muista mielenterveysongelmista, jota Terveystalokin edustaa, ei perustu riittävästi tieteellisille faktoille ja on muutenkin monelta osin vanhentunut.

      Kannabis voi tosiaankin aiheuttaa psykoottisuutta, varsinkin yhdessä muiden psykoaktiivisten aineiden kanssa, joten aloittaja on syystäkin huolissaan. Myös monet vahvat psyykenlääkkeet kuten neuroleptit, epilepsialääkkeet ja SSRI-lääkkeet altistavat pitkäaikaiskäytössä psykoosille ja mm. manialle, hypomanialle, akatisialle ja masennukselle. Psyykenlääkkeiden sivu- ja haittavaikutukset ovat yleensä pitkäaikaiskäytössä hyötyjä suuremmat. Huumeista on vaikea vierottautua, mutta psyykenlääkevierotus monen vuoden käytön jälkeen saattaa olla vieläkin vaikeampaa, ja kestää kauemmin.

      Aloittajalle vielä, kun kysyit; Mietin, kun kerroit alkaneesi käyttää kannabista erottuasi tyttöystävästäsi. Sellainen muutos ihmissuhteissa voi joskus tuntua elämässä kauan ja laajaltikin, menetyksenä, turvattomuudentunteena jne. Olet vielä nuorikin. Et kertonut elämäntilanteestasi tarkemmin, mutta alustavasti tulee mieleen että voisit, jos vaan itse haluat, hyötyä jostain ns. matalan kynnyksen tukimuodoista. Luottamuksellisesta keskustelusta ammatti-ihmisen kanssa. Paikkoja missä tällaista on tarjolla on vaan aika vähän... Harmi etten nyt suoraan osaa suositella mitään, kun psyk.polille tai muualle mt-järjestelmän piiriin en mielelläni ohjaa syistä joita edellä esitin. - Toisaalta jos löydät vaikka juuri sieltä sellaisen psykologin tai vaikka sitten lääkärinkin, joka ei turhaan medikalisoi mahdollista elämäntilanteen ongelmaa, ja joka osaa pitää keskustelut luottamuksellisina (eikä siis kirjaa ihan kaikkea Kantaan), niin sitten siitäkin voi olla apua. - Myös sosiaalijärjestelmän puitteissa saattaa löytyä yllättävää tukea, joku päihdesosiaalityöntekijä tms. jolla on koulutusta, elämänkokemusta ja avarakatseisuutta.
      - Se keneltä voi saada tukea riippuu tietenkin paljon myös henkilökemioista.

      Ei tarvitse joutua selviämään yksin :)

      Anonyymi
      Tänään 15:52


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aloittajalle vielä, kun kysyit; Mietin, kun kerroit alkaneesi käyttää kannabista erottuasi tyttöystävästäsi. Sellainen muutos ihmissuhteissa voi joskus tuntua elämässä kauan ja laajaltikin, menetyksenä, turvattomuudentunteena jne. Olet vielä nuorikin. Et kertonut elämäntilanteestasi tarkemmin, mutta alustavasti tulee mieleen että voisit, jos vaan itse haluat, hyötyä jostain ns. matalan kynnyksen tukimuodoista. Luottamuksellisesta keskustelusta ammatti-ihmisen kanssa. Paikkoja missä tällaista on tarjolla on vaan aika vähän... Harmi etten nyt suoraan osaa suositella mitään, kun psyk.polille tai muualle mt-järjestelmän piiriin en mielelläni ohjaa syistä joita edellä esitin. - Toisaalta jos löydät vaikka juuri sieltä sellaisen psykologin tai vaikka sitten lääkärinkin, joka ei turhaan medikalisoi mahdollista elämäntilanteen ongelmaa, ja joka osaa pitää keskustelut luottamuksellisina (eikä siis kirjaa ihan kaikkea Kantaan), niin sitten siitäkin voi olla apua. - Myös sosiaalijärjestelmän puitteissa saattaa löytyä yllättävää tukea, joku päihdesosiaalityöntekijä tms. jolla on koulutusta, elämänkokemusta ja avarakatseisuutta.
      - Se keneltä voi saada tukea riippuu tietenkin paljon myös henkilökemioista.

      Ei tarvitse joutua selviämään yksin :)

      Anonyymi
      Tänään 15:52

      Kiitos viestistäsi! Olet erittäin mukavan oloinen kirjoittaja ja yrität auttaa minua. Olen tästä otettu. Olen itsekin ajatellut että voisin mennä jonnekin puhumaan, mutta en oo vielä keksinyt että minne? Eikö kannata siis mennä normaali opiskelupaikan kouluterveydenhuollon kautta? Rahaa on kyl tilillä kesätöistä niin pystyn kustantaan jos vaan sillä saan ahdistuksen pois. Auttaisikohan tähän jokin terapia? Haluaisin vain kuulla ammattilaiselta että en ole saamassa psykoosia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tiedän mitä siellä ja vastaavissa paikoissa lukee. Minulla on sitäpaitsi terveydenhuollon koulutus. Tuo valtavirtapsykiatrian näkemys psykoosista ja muista mielenterveysongelmista, jota Terveystalokin edustaa, ei perustu riittävästi tieteellisille faktoille ja on muutenkin monelta osin vanhentunut.

      Kannabis voi tosiaankin aiheuttaa psykoottisuutta, varsinkin yhdessä muiden psykoaktiivisten aineiden kanssa, joten aloittaja on syystäkin huolissaan. Myös monet vahvat psyykenlääkkeet kuten neuroleptit, epilepsialääkkeet ja SSRI-lääkkeet altistavat pitkäaikaiskäytössä psykoosille ja mm. manialle, hypomanialle, akatisialle ja masennukselle. Psyykenlääkkeiden sivu- ja haittavaikutukset ovat yleensä pitkäaikaiskäytössä hyötyjä suuremmat. Huumeista on vaikea vierottautua, mutta psyykenlääkevierotus monen vuoden käytön jälkeen saattaa olla vieläkin vaikeampaa, ja kestää kauemmin.

      Oon viel kaiken lisäks melkee aina ollu lääkevastainen ihminen kunnes sit ajauduin tohon tilanteeseen..ironista..


    • Anonyymi kirjoitti:

      No, ehkä aloittaja voisi hyötyäkin jos on päihteisiin erikoistunut lääkäri. Kyse kuulostaa olevan pääasiassa huumeista ja lääkkeistä, ja mahd. kannabispsykoosin riskistä. Huumeenkaltaisia aineitahan bentsot ovat, kuten muutkin psyykenlääkkeet. Yleislääkäreillä ei ole näistä välttämättä riittävästi tietoa. Neuvoisin päihdelääkärille. En yleislääkärille enkä psykiatrille.

      Psykiatrille jos menee (tai jos yleislääkäri sinne ohjaa) voi käydä pahasti, joutuu diagnosoiduksi ja lääkeputkeen (lue; huumatuksi) ja potilaanuralle. Aloittajan ongelmat liittyvät selvästi päihteiden vaikutuksiin. Luultavasti päihdelääkärikin toteaisi, että kyse on aineiden (yhteis)vaikutuksesta ja jos on riski kannabispsykoosille tms. niin miten varautua siihen.

      Psykologi, terapeutti, ehkä jopa kirkon diakoni jolla tuntumaa ihmisten ongelmiin voi auttaa paremmin kuin lääkärit jos on mahdollisesti tulossa oikea psykoosi tai jos on pelko siitä. Psykoosi/skitsofrenia ei ole mikään biologinem sairaus, tosin lääkehuumeet voivat kyllä tehdäkin siitä sellaisen. Psykoosi on mielen keino käsitellä vaikeita, traumaattisia elämänkokemuksia. Useimmiten siinä tarvitaan muiden ihmisten apua, siis psykososiaalista tukea. Keskusteluapua, ja ehkä turvallinen paikka missä olla jos on vaikea olla kotona. Lääketiede sellaisena kuin se nyt on ei auta vaan pahentaa. Mutta se on toinen juttu. Aloittajalla tuskin on oikeaa psykoosiriskiä, vaan päihdeongelma.

      Tuota terapeuttia olen miettinyt ja nyt tuo päihdelääkärillä käyntikin kiinnostaisi. Kiitos hei aivan jokaiselle jotka auttavat!


  • Mä oon 50-vuotias ja nuorena tuli sählättyä niin alkon kuin kannabiksenkin kanssa. Mukana oli myös lääkkeet. Kannabiksen lopetin jo 27-vuotiaana kun tuli usein psykooseja. Mielen ongelmat tosin jatkuivat edelleen koska ryyppäsin ja käytin erilaisia lääkkeitä samaan aikaan. Olin reilu kolmekymppinen kun pääsin lopulta eroon myös lääkkeistä ja alkosta. Itse olen yhdistänyt harhailut tuohon muuhun sekoiluun eli aineet aiheuttivat harhoja ja psykooseja. Kaikki muuttui paremmaksi aika pian lopetettuani sekoilun. Mulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia harhoja selvin päin. Eli aloittajalle lohdutukseksi että on täysin mahdollista toipua kertomistasi harhoista kun et vaan enää sorru polttelemaan kannabista. Mulle on vuosia riittänyt kannustukseksi pysyä erossa vahvemmista aineista kuin alkosta juuri se että tiedän miten aineet voivat sotkea koko mielen. On paljon kivempaa sekoilla selvin päin. Tsemppiä!

    • Kiitos tästä! Mua helpotti että jollakin muulla ollut samanlaisia kokemuksia ja tosiaan se kolmas harha tuli runsaan juomisen ja sen hassanin polton jälkeisenä päivänä illalla stressaavassa tilanteessa. Oon lukenut että niitä voi tulla stressaavassa tilanteessa/ alkoholin vieroitusoireina, niin en oo siitä niin niin pelästynyt. Mut sit kun on se toinenkin harha minkä näin kun tulin autotallista niin voisikohan ne johtua siitä kun lopetin bentsojen käytön? Muutenkin näin pitkään illuusioita tai sellaisia kun maa vähän väreilisi jne tosi pitkän aikaa sen jälkeen kun lopetin. Ja voitko kertoa niistä omista psykooseista hieman lisää? Kiitos vielä paljon!


    • Mielenterveysongelmiako kirjoitti:

      Kiitos tästä! Mua helpotti että jollakin muulla ollut samanlaisia kokemuksia ja tosiaan se kolmas harha tuli runsaan juomisen ja sen hassanin polton jälkeisenä päivänä illalla stressaavassa tilanteessa. Oon lukenut että niitä voi tulla stressaavassa tilanteessa/ alkoholin vieroitusoireina, niin en oo siitä niin niin pelästynyt. Mut sit kun on se toinenkin harha minkä näin kun tulin autotallista niin voisikohan ne johtua siitä kun lopetin bentsojen käytön? Muutenkin näin pitkään illuusioita tai sellaisia kun maa vähän väreilisi jne tosi pitkän aikaa sen jälkeen kun lopetin. Ja voitko kertoa niistä omista psykooseista hieman lisää? Kiitos vielä paljon!

      Mä oon pahoillani mutta mulla ei ole kovin selkeitä muistikuvia psykooseista, tämä kaikki tapahtui jo -90-luvulla. Olin jatkuvasti niin sekaisin lääkkeistä ja päihteistä ( myös kannabista satunnaisesti 14 vuoden ajan ) että elämä oli muutenkin niin sekavaa ettei siitä paljoa muista. Mulla oli yhdessä välissä n. 5 vuoden pätkä etten muista kuin harvoja tapahtumia sieltä täältä.

      Psykoosin ollessa päällä saatoin sanoa tai tehdä jotain mitä ei ikinä tulisi edes mieleen järjissään. Yhden kerran muistan kun olin sairaalahoidossa psykkalla ja menin ykskaks ihan sekaisin. Potilastoverit ja hoitajat kertoivat jälkikäteen mitä olin touhunnut. Muistan kun istuin tupakkahuoneessa ja ykskaks lattia oli täynnä puolukoita, sitten meni muisti. Olin kuulemma poiminut niitä puolukoita kontallaan lattialla. Yhtenä päivänä olin ruokapöydässä estänyt ketään istumasta viereiseen tuoliin koska mielestäni siinä istui pieni poika jota syötin. Oltiin myös hoitajan kanssa menty pitkin osastoa kun yritin ottaa perhosia kiinni käsilläni. Olin kolmisen päivää ihan pihalla. Yhtenä iltana oltiin osaston saunassa ja ykskaks tuntui kuin heräisin jostain ja ihmettelin siellä lauteilla että mitä mä täällä teen. Olin kyllä tietoinen missä olin. Se on oikeastaan ainoa kerta jonka muistan selkeimmin.

      Monesti istuin psykiatrin pöydän edessä ja kuulin lääkäriltä lauseen, tämä on selkeä delirium. Joskus käyttäydyin uhkaavasti ja puhuin aggressiivisia juttuja mutta ikinä en mennyt ihmisten päälle tosissani, joskus jotain tein tavallaan leikillään niin ettei toista kuitenkaan sattunut.
      Deliriumin ollessa päällä mulla oli myös sellaisia harhoja että lattialistojen välistä tuli hämähäkkejä ja torakoita. Oli myös pahoja pelkotiloja, pelkäsin " pommimiehiä " ja kerran pidin kotona kaksi viikkoa verhot kiinni kun luulin että vastapäisestä talosta joku ampuu mut.

      Olin täysin hukassa elämässäni tuolloin, monet kerrat otin yliannoksen lääkkeitä vaikka tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti tappaa itseäni, ne olivat jonkinlaisia hätähuutoja että nyt menee tosi huonosti. Yhden kerran oli tarkoituksenani kuolla mutta silloinen avomieheni pelasti minut, onneksi heräsi yöllä kun oli jo vakava tilanne päällä.

      Nuorempana myös viiltelin itseäni ja muutenkin olin itsetuhoinen, polttelin tupakalla etupäässä käsiäni. Halusin niin kovin saada sisäisen tuskan ulos vaikka ei se helpottanut kuin muutamaksi sekunniksi.

      Mun kohdalla kaikki päättyi ikävällä tavalla kun kerran sekopäissäni tartuin veitseen ja puukotin yhtä kaveria, onneksi hän ei kuollut.
      Kärsin siitä seuraukset ja sinä aikana sain elämäni raiteilleen. Viinan ja pillereiden kanssa sekoilu sai jäädä menneisyyteen. Todella ikävästä asiasta seurasi loppujen lopuksi myös hyvää.

      Tavallaan kuitenkin mennyt elämäni seuraa lopun elämää mukana mutta en ole jäänyt rypemään siihen. Olen sinut itseni kanssa vaikka sen eteen jouduin kovan työn tekemään.

      Ehkä olisi voinut olla helpompikin reitti selvitä elämästä. Tein liian nuorena huonoja päätöksiä tai oikeastaan en kait osannut päättää mitään. Tärkeintä olisi ollut osata ottaa vastuuta elämästään.

      On elämän varrelle mahtunut yhtä ja toista josta oon onneksi saanut oppia paljon. Ainahan sanotaan että elämä opettaa, mutta itse olen sitä mieltä että se opettaa vain jos siitä osaa ottaa oppia.

      Olen tyytyväinen että sain uuden mahdollisuuden parempaan elämään vaikka nyt makselen ns. laulujen lunnaita fyysisten vaivojen kanssa.

      Joskus nykyään sattuu niin että kun joku tuttu kertoo lapsestaan tai jostain muusta nuoresta jolla on alkanut mennä elämä huonompaan suuntaan niin mulla nousee niskavillat pystyyn kun tuntuu pahalta tietäen että melkein mikä vain voi olla mahdollista. Onneksi sentään harvempi onnistuu niin pahasti sössimään kuin minä aikoinaan.

      Se tuli kyllä erittäin selväksi että erilaiset aineet, etenkin niiden yhteiskäyttö ei saa mitään hyvää aikaiseksi. En enää lähtisi, enkä edes kestäisi, uutta kierrosta tekemään.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä oon pahoillani mutta mulla ei ole kovin selkeitä muistikuvia psykooseista, tämä kaikki tapahtui jo -90-luvulla. Olin jatkuvasti niin sekaisin lääkkeistä ja päihteistä ( myös kannabista satunnaisesti 14 vuoden ajan ) että elämä oli muutenkin niin sekavaa ettei siitä paljoa muista. Mulla oli yhdessä välissä n. 5 vuoden pätkä etten muista kuin harvoja tapahtumia sieltä täältä.

      Psykoosin ollessa päällä saatoin sanoa tai tehdä jotain mitä ei ikinä tulisi edes mieleen järjissään. Yhden kerran muistan kun olin sairaalahoidossa psykkalla ja menin ykskaks ihan sekaisin. Potilastoverit ja hoitajat kertoivat jälkikäteen mitä olin touhunnut. Muistan kun istuin tupakkahuoneessa ja ykskaks lattia oli täynnä puolukoita, sitten meni muisti. Olin kuulemma poiminut niitä puolukoita kontallaan lattialla. Yhtenä päivänä olin ruokapöydässä estänyt ketään istumasta viereiseen tuoliin koska mielestäni siinä istui pieni poika jota syötin. Oltiin myös hoitajan kanssa menty pitkin osastoa kun yritin ottaa perhosia kiinni käsilläni. Olin kolmisen päivää ihan pihalla. Yhtenä iltana oltiin osaston saunassa ja ykskaks tuntui kuin heräisin jostain ja ihmettelin siellä lauteilla että mitä mä täällä teen. Olin kyllä tietoinen missä olin. Se on oikeastaan ainoa kerta jonka muistan selkeimmin.

      Monesti istuin psykiatrin pöydän edessä ja kuulin lääkäriltä lauseen, tämä on selkeä delirium. Joskus käyttäydyin uhkaavasti ja puhuin aggressiivisia juttuja mutta ikinä en mennyt ihmisten päälle tosissani, joskus jotain tein tavallaan leikillään niin ettei toista kuitenkaan sattunut.
      Deliriumin ollessa päällä mulla oli myös sellaisia harhoja että lattialistojen välistä tuli hämähäkkejä ja torakoita. Oli myös pahoja pelkotiloja, pelkäsin " pommimiehiä " ja kerran pidin kotona kaksi viikkoa verhot kiinni kun luulin että vastapäisestä talosta joku ampuu mut.

      Olin täysin hukassa elämässäni tuolloin, monet kerrat otin yliannoksen lääkkeitä vaikka tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti tappaa itseäni, ne olivat jonkinlaisia hätähuutoja että nyt menee tosi huonosti. Yhden kerran oli tarkoituksenani kuolla mutta silloinen avomieheni pelasti minut, onneksi heräsi yöllä kun oli jo vakava tilanne päällä.

      Nuorempana myös viiltelin itseäni ja muutenkin olin itsetuhoinen, polttelin tupakalla etupäässä käsiäni. Halusin niin kovin saada sisäisen tuskan ulos vaikka ei se helpottanut kuin muutamaksi sekunniksi.

      Mun kohdalla kaikki päättyi ikävällä tavalla kun kerran sekopäissäni tartuin veitseen ja puukotin yhtä kaveria, onneksi hän ei kuollut.
      Kärsin siitä seuraukset ja sinä aikana sain elämäni raiteilleen. Viinan ja pillereiden kanssa sekoilu sai jäädä menneisyyteen. Todella ikävästä asiasta seurasi loppujen lopuksi myös hyvää.

      Tavallaan kuitenkin mennyt elämäni seuraa lopun elämää mukana mutta en ole jäänyt rypemään siihen. Olen sinut itseni kanssa vaikka sen eteen jouduin kovan työn tekemään.

      Ehkä olisi voinut olla helpompikin reitti selvitä elämästä. Tein liian nuorena huonoja päätöksiä tai oikeastaan en kait osannut päättää mitään. Tärkeintä olisi ollut osata ottaa vastuuta elämästään.

      On elämän varrelle mahtunut yhtä ja toista josta oon onneksi saanut oppia paljon. Ainahan sanotaan että elämä opettaa, mutta itse olen sitä mieltä että se opettaa vain jos siitä osaa ottaa oppia.

      Olen tyytyväinen että sain uuden mahdollisuuden parempaan elämään vaikka nyt makselen ns. laulujen lunnaita fyysisten vaivojen kanssa.

      Joskus nykyään sattuu niin että kun joku tuttu kertoo lapsestaan tai jostain muusta nuoresta jolla on alkanut mennä elämä huonompaan suuntaan niin mulla nousee niskavillat pystyyn kun tuntuu pahalta tietäen että melkein mikä vain voi olla mahdollista. Onneksi sentään harvempi onnistuu niin pahasti sössimään kuin minä aikoinaan.

      Se tuli kyllä erittäin selväksi että erilaiset aineet, etenkin niiden yhteiskäyttö ei saa mitään hyvää aikaiseksi. En enää lähtisi, enkä edes kestäisi, uutta kierrosta tekemään.

      Ohhoh olipas tossa sekavia asioita! Kiitos tosta, nyt tiedän ettei mulla ainakaan vielä ole mieli tolle tasolle mennyt, aina oon tiedostanut harhat jne eikä ne ole noin kauan kestänyt. Ehkä tämä on vain mielenluovuutta, kannattaako mun kuitenkin mennä puhumaan jollekkin vaiko ei? Ja jos joku hei tietää missä vois kysyy ammattilaiselta jolla kokemusta tällaisista tapauksista niin olisin tosi kiitollinen. Jos voi ihan netissä kysyä.


    • Mielenterveysongelmiako kirjoitti:

      Ohhoh olipas tossa sekavia asioita! Kiitos tosta, nyt tiedän ettei mulla ainakaan vielä ole mieli tolle tasolle mennyt, aina oon tiedostanut harhat jne eikä ne ole noin kauan kestänyt. Ehkä tämä on vain mielenluovuutta, kannattaako mun kuitenkin mennä puhumaan jollekkin vaiko ei? Ja jos joku hei tietää missä vois kysyy ammattilaiselta jolla kokemusta tällaisista tapauksista niin olisin tosi kiitollinen. Jos voi ihan netissä kysyä.

      Mun vinkki on että jos itsestä tuntuu että haluaisi jollekkin puhua niin ehdottomasti se kannattaa tehdä. Yleensäkin kaikki on itsestä kiinni, toinen ei voi sanoa mitä toisen täytyy tehdä. Silloin kun vähänkin välittää itsestään niin kannattaa kuunnella omaa itseään. Netissä löytyy ainakin sellainen kuin Mielenterveystalo josta saa tietoa ja neuvoa. Muuten en tiedä mistä voisi netin kautta saada tietoa. Vaihtoehto on että ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan ja lähtee sitä kautta selvittämään erilaisia vaihtoehtoja. Ongelmallisten asioiden kanssa ei selviä jos niitä ei selvitä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä oon pahoillani mutta mulla ei ole kovin selkeitä muistikuvia psykooseista, tämä kaikki tapahtui jo -90-luvulla. Olin jatkuvasti niin sekaisin lääkkeistä ja päihteistä ( myös kannabista satunnaisesti 14 vuoden ajan ) että elämä oli muutenkin niin sekavaa ettei siitä paljoa muista. Mulla oli yhdessä välissä n. 5 vuoden pätkä etten muista kuin harvoja tapahtumia sieltä täältä.

      Psykoosin ollessa päällä saatoin sanoa tai tehdä jotain mitä ei ikinä tulisi edes mieleen järjissään. Yhden kerran muistan kun olin sairaalahoidossa psykkalla ja menin ykskaks ihan sekaisin. Potilastoverit ja hoitajat kertoivat jälkikäteen mitä olin touhunnut. Muistan kun istuin tupakkahuoneessa ja ykskaks lattia oli täynnä puolukoita, sitten meni muisti. Olin kuulemma poiminut niitä puolukoita kontallaan lattialla. Yhtenä päivänä olin ruokapöydässä estänyt ketään istumasta viereiseen tuoliin koska mielestäni siinä istui pieni poika jota syötin. Oltiin myös hoitajan kanssa menty pitkin osastoa kun yritin ottaa perhosia kiinni käsilläni. Olin kolmisen päivää ihan pihalla. Yhtenä iltana oltiin osaston saunassa ja ykskaks tuntui kuin heräisin jostain ja ihmettelin siellä lauteilla että mitä mä täällä teen. Olin kyllä tietoinen missä olin. Se on oikeastaan ainoa kerta jonka muistan selkeimmin.

      Monesti istuin psykiatrin pöydän edessä ja kuulin lääkäriltä lauseen, tämä on selkeä delirium. Joskus käyttäydyin uhkaavasti ja puhuin aggressiivisia juttuja mutta ikinä en mennyt ihmisten päälle tosissani, joskus jotain tein tavallaan leikillään niin ettei toista kuitenkaan sattunut.
      Deliriumin ollessa päällä mulla oli myös sellaisia harhoja että lattialistojen välistä tuli hämähäkkejä ja torakoita. Oli myös pahoja pelkotiloja, pelkäsin " pommimiehiä " ja kerran pidin kotona kaksi viikkoa verhot kiinni kun luulin että vastapäisestä talosta joku ampuu mut.

      Olin täysin hukassa elämässäni tuolloin, monet kerrat otin yliannoksen lääkkeitä vaikka tarkoitukseni ei ollut varsinaisesti tappaa itseäni, ne olivat jonkinlaisia hätähuutoja että nyt menee tosi huonosti. Yhden kerran oli tarkoituksenani kuolla mutta silloinen avomieheni pelasti minut, onneksi heräsi yöllä kun oli jo vakava tilanne päällä.

      Nuorempana myös viiltelin itseäni ja muutenkin olin itsetuhoinen, polttelin tupakalla etupäässä käsiäni. Halusin niin kovin saada sisäisen tuskan ulos vaikka ei se helpottanut kuin muutamaksi sekunniksi.

      Mun kohdalla kaikki päättyi ikävällä tavalla kun kerran sekopäissäni tartuin veitseen ja puukotin yhtä kaveria, onneksi hän ei kuollut.
      Kärsin siitä seuraukset ja sinä aikana sain elämäni raiteilleen. Viinan ja pillereiden kanssa sekoilu sai jäädä menneisyyteen. Todella ikävästä asiasta seurasi loppujen lopuksi myös hyvää.

      Tavallaan kuitenkin mennyt elämäni seuraa lopun elämää mukana mutta en ole jäänyt rypemään siihen. Olen sinut itseni kanssa vaikka sen eteen jouduin kovan työn tekemään.

      Ehkä olisi voinut olla helpompikin reitti selvitä elämästä. Tein liian nuorena huonoja päätöksiä tai oikeastaan en kait osannut päättää mitään. Tärkeintä olisi ollut osata ottaa vastuuta elämästään.

      On elämän varrelle mahtunut yhtä ja toista josta oon onneksi saanut oppia paljon. Ainahan sanotaan että elämä opettaa, mutta itse olen sitä mieltä että se opettaa vain jos siitä osaa ottaa oppia.

      Olen tyytyväinen että sain uuden mahdollisuuden parempaan elämään vaikka nyt makselen ns. laulujen lunnaita fyysisten vaivojen kanssa.

      Joskus nykyään sattuu niin että kun joku tuttu kertoo lapsestaan tai jostain muusta nuoresta jolla on alkanut mennä elämä huonompaan suuntaan niin mulla nousee niskavillat pystyyn kun tuntuu pahalta tietäen että melkein mikä vain voi olla mahdollista. Onneksi sentään harvempi onnistuu niin pahasti sössimään kuin minä aikoinaan.

      Se tuli kyllä erittäin selväksi että erilaiset aineet, etenkin niiden yhteiskäyttö ei saa mitään hyvää aikaiseksi. En enää lähtisi, enkä edes kestäisi, uutta kierrosta tekemään.

      Kiitos vielä paljon tästä kun kerroit noin pitkälti omasta elämästä. Olen muutenkin aina tykännyt lukea/kuunnella elämänkertoja ja sinun elämäsi on ollut todella sekaista mutta kuitenkin elämisen arvoista.

      Se, että kerroit noin paljon entisestä elämästä kertoo sen että haluat todellakin auttaa minua ja tuosta voin verrata juttuja omaan elämääni. Toi puukotus homma on mullekin tuttu.. on sitä tullut bentsopäissään puukkoa heiluteltua, mutta en oo onneks ikinä oikeasti käyttänyt sitä. Silloin kun ei minkäänlaista tietoa omasta tunnosta ole, on ne saatana paskoja pillereitä... kuitenkin jouduitko vankilaan puukotuksesta vai ns hullujen huoneelle?


    • Mielenterveysongelmiako kirjoitti:

      Kiitos vielä paljon tästä kun kerroit noin pitkälti omasta elämästä. Olen muutenkin aina tykännyt lukea/kuunnella elämänkertoja ja sinun elämäsi on ollut todella sekaista mutta kuitenkin elämisen arvoista.

      Se, että kerroit noin paljon entisestä elämästä kertoo sen että haluat todellakin auttaa minua ja tuosta voin verrata juttuja omaan elämääni. Toi puukotus homma on mullekin tuttu.. on sitä tullut bentsopäissään puukkoa heiluteltua, mutta en oo onneks ikinä oikeasti käyttänyt sitä. Silloin kun ei minkäänlaista tietoa omasta tunnosta ole, on ne saatana paskoja pillereitä... kuitenkin jouduitko vankilaan puukotuksesta vai ns hullujen huoneelle?

      Syyntakeettomaksi todettiin siinä elämäntilanteessa, että ihan tuli valtiollinen pakkohoito koettua.
      Ihan aluksi otti päähän kun jouduin sairaalaan mutta ajan myötä juttu oli ihan hyvä.
      Jos olisin joutunut vankilaan niin en usko että elämäni olisi muuttunut miksikään, tai ehkä vaan entistä huonommaksi.
      Nykyään on asiat aika hyvässä jamassa, eli todella ikävästä jutusta voi myös seurata jotain hyvääkin.
      Ainoa että eihän tuo tapahtuma ikinä poistu mielestä täysin kokonaan. Mutta oppii asioiden kanssa elämään kun pääsee sinuiksi oman itsensä kanssa ja hyväksyy menneet tapahtumat, kun ei niitä voi enää muuksi muuttaa.


  • Ainoa keino on painaa kaikki päihteet nollille. Alkoholi sekä kannabis, täysin nollille. Juo vain vettä tai korkeintaan kahvia, tie saattaa olla pitkä ja kivinen mutta vaihtoehtoa ei ole. Tai on mutta se on ruumisarkkuun päätyminen ennen omaa aikaansa.

    • Myös ne bentsot. Kaikki nollille. muu ei auta. Laita vaikka ittes patteriin käsiraudalla kiinni ja 10 litraa vettä käden ulottuville. Kyllä noista kemikaaleista eroon pääsee.


    • Onko alkoholistakin nyt sitten niin suurta haittaa? Bentsot on jääny jo huhti/toukokuussa pois mutta pilvestä tässä koitan eroon päästä. Se on kyllä varma etten siihen enää kajoa, monta kertaa yrittänyt lopettaa mut se loppuu nyt kun ei pää enää mitenkään edes itseään huijaamalla sitä kestä.


  • Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tekeekös muuten mm. kannabis luovemmaksi? Itselle tuli mieleen noista kuvailemistasi tapauksista, että kyseessä voisi luovan mielen aiheuttama väärä tulkinta. Näet vilahdukselta jotain esim. väri, muoto tms, mutta niin nopeasti, ettei nähty asia rekisteröidy kunnolla tajuntaan. Sitten luova mieli luo tilalle jotain, mitä luo.

    Olisin huolestuneempi, jos vaikka se sinipaitainen harha olisi pitkiä aikoja kanssasi, tai näkisit harhoja usein.

    Toki, ei päihteitä kannata käyttää.

    • Nyt kun aattelen niin yksi viimeisimmistä kokemuksista teki kyllä mielen luovemmaksi ja avarsi suuresti mieltä. Kyllähän sitä nyt saatana pelästyy kun yhtäkkiä löytää omasta mielestä ihan outoja asioita joiden olemassaoloa ei tiennyt. Ei yhtään mun viba, käytin pilvee vaan rentoutumiseen ja ku ei muuta tekemistä ollu.


  • Kannabiksen käyttö kannattaa lopettaa ehdottomasti! Ja mennä juttelemaan jonnekin! Vaikka NA (anonyymit narkomaanit) tai ihan vaan sairaanhoitajalle terkkariin. Mielenterveystalo,fi -nettipalvelussa on myös jotain apuja. Myös tietoa päihteistä ja psykoosista! Mutta siellä ei oo liveapua.

    • mulle saattaisi se auttaa että voisin puhua muille, kuunnella muiden kertomuksia ja itse sit olla siinä mukana. Tai sit puhua ihan jollekkin joka vaan kuuntelee, omille vanhemmille en todellakaan voi oon aiemmin jäänyt siis pilven poltosta kiinni kun mullahan oli toi et olin puol vuotta ilman niin pääsin sillo niiden avulla eroon mut en haluu enää häpäistä niitä..


  • Parin sekunnin harhat eivät kerro vielä mitään. Ihan terveellä raittiilla ihmiselläkin voi olla tuollaista, joten en huolehtisi sen enempää. Stressaaminen hulluudesta voi aiheuttaa hulluutta. Ei huolta, kato vaan mitä elimistöösi laitat. Kaikki järjestyy. Tsemppiä!

    • Kiitos! Täytyy sit varmaan löytää vinkit stressin lievittämiseen. En kuitenkaan haluaisi tällaisia kokemuksia enää, joten toivon että kun aikaa kuluu tarpeeksi en edes muista näitä.


  • Moi! Lienee hyvä idea olla ilman. Erilaiset "avaavat" päihteet altistaa eri ulottuvuuksien havaitsemiselle ja myös voi vetää puoleensa erilaisia olentoja. Kannabis ei monesti sovi psyykkisesti herkille ihmisille, koska avaa hallitsemattomasti eri tasoja ja tulokset voi olla epämiellyttäviä. Luulisin, että toi menee ohi kun oot polttelematta. Musta toi ei vielä kuulosta psykoosilta vaan varsin normaalilta. Suosittelen luonnossa oleskelua, jos suinkin mahdollista, se tasapainottaa ja maadoittaa tehokkaasti ja olo voi olla sen jälkeen huomattavan erilainen.

    • Jeees! Eli metsään kannattaa mennä esim lenkille tai sit vaikka vaan kävelylle? Hyvä että ei kuulosta kauhean pahalta, mulla vaan on ollut muistinkin kanssa ongelmia... no ehkä tämä menee parempaan päin!! Näin toivon todellakin..


    • Mielenterveysongelmiako kirjoitti:

      Jeees! Eli metsään kannattaa mennä esim lenkille tai sit vaikka vaan kävelylle? Hyvä että ei kuulosta kauhean pahalta, mulla vaan on ollut muistinkin kanssa ongelmia... no ehkä tämä menee parempaan päin!! Näin toivon todellakin..

      Joo, ja vaikka ihan oleskella siellä, nojailla puihin ja istua aikaa viettäen. Uskoisin, että oireet menee ohi kyllä. Jos susta tuntuu luontevalta, niin suosittelen vaikka jonkinlaisia maadoitus ja suojaus -harjotteita, niitä ja niiden merkityksestä löytää Googlettamalla. Mulla molemmat tasaa oloa tosi paljon, erityisesti suojaus. :)


  • Mun mielestä harhat ei ole vielä kovin paha asia niin kauan kun itse ymmärtää mikä on harhaa ja mikä ei. Eri asia on siinä vaiheessa kun menee harhat ja todellisuus sekaisin.

    • Allekirjoitan tämän tietyltä osin! Hakeutuisin heti hoitoon jos olisi epäilystä että mikä on harhaa ja mikä ei. Yhtenä päivänä lopetin tästä skitsofreniasta jne stressaamisen ja on nyt alkanut sujumaan paljon paremmin. En oo enää ahdistunut 24/7 ja saan nukuttuakin paremmin. Toivon että tää jää vaan huonoksi muistoksi, enkä kyllä pilveäkään aio silti enää polttaa. Muisti pelaa paremmin ja harhoista ei oo enää kuulunut. Onneksi näin. Päivittelen tänne nyt parin viikon välein informaatiota jos jollain on ollu samanlaisia ongelmia kun mulla et miten mulla tässä asiassa kävi. Kiitos ja kuitti!


    • Mielenterveysongelmiako kirjoitti:

      Allekirjoitan tämän tietyltä osin! Hakeutuisin heti hoitoon jos olisi epäilystä että mikä on harhaa ja mikä ei. Yhtenä päivänä lopetin tästä skitsofreniasta jne stressaamisen ja on nyt alkanut sujumaan paljon paremmin. En oo enää ahdistunut 24/7 ja saan nukuttuakin paremmin. Toivon että tää jää vaan huonoksi muistoksi, enkä kyllä pilveäkään aio silti enää polttaa. Muisti pelaa paremmin ja harhoista ei oo enää kuulunut. Onneksi näin. Päivittelen tänne nyt parin viikon välein informaatiota jos jollain on ollu samanlaisia ongelmia kun mulla et miten mulla tässä asiassa kävi. Kiitos ja kuitti!

      Voisin veikata että sulle käy hyvin kun vaan elelet " kiltisti " polttelematta tupakkaa vahvempia aineita. Tsemppiä!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Voisin veikata että sulle käy hyvin kun vaan elelet " kiltisti " polttelematta tupakkaa vahvempia aineita. Tsemppiä!

      Kiitos paljon! Juu en todellakaan aio poltella mitään muuta..


  • Mene Jaakko Paavilaiselle. Kupittaan kasvatteja. Hän on yhtä pätevä kuin Mengele.

    • Anteeksi mitä?


  • Kun käy meedioistunnoissa ja lukee alan kirjallisuutta, usein niissä väitetään että jotkut henget, jotka ei ymmärrä kuolleensa, tulevat vaivaamaan ja usein juuri niitä jotka käyttää huumeitä tms. Huumeitten käyttö myös ohentaa rajaa tämän maailman ja henkimaailman välillä, joten nämä henget voivat tulla sitten näkyviksikin joissakin tilanteissa. Kyllä niistä eroon pääsee kun vaan lopettaa huumeet ja alkoholin käytön ja sanoo topakasti ettei saa tulla häiriköimään. Ihmisellä kun on vapaa tahto, joten kenenkään ei tartte sallia henkiä ympärillään. En tiedä onko tässä tapauksessa siitä kysymys, mutta voisi olla mahdollista.

    • Tällaiseen en kyllä mitenkään usko. Ihan varteenotettava näkökulma, mutta en oo ikinä tullut ajatelleeksi tuollaista. Kun ihminen kuolee se maatuu ja aivojen toiminta loppuu siihen. Se on jokaisen oma asia miettiä minne ns sielu päätyy. Se ei kuitenkaan tule eikä ole koskaan tullutkaan takaisin elävien kirjoihin tai meidän elävien nähtäväksi, muutenhan kuoleman jälkeinen paikka yms tällaiset olisi jo aikoja sitten ratkottu.


  • Varmaan oli tarkoitus tuolla henkimaailman asioista kirjoittavalla että kun huumeita käyttää niin tulee kaikenmaailman harhoja. Silloin kun voi nähdä sekopäissään vaikka mitä, myös jo kuolleet narkkarit ym. voivat aivan hyvin "näyttäytyä" ihmiselle joka on aineita ottanut.
    Ei ole tosiaankaan totta että tervejärkinen ja selväpäinen ihminen näkisi "menneisyyden haamuja".

    • En tuota tullutkaan ajatelleeksi.


  • onneksi, et sairastunut skitsofreniiaan sillä skitsofrenian hoito jatkuu koko loppuelämän siihen asti kunnes kupsahtaa.

    • Näin oon lukenut. No voihan se vielä puhjeta mutta mitäs muutakaan voi nyt tehdä kun laittaa leuan pystyyn ja toivoo parasta.


Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.