Kiintiökirjoittamisen ongelma on lähes aina tapahtumien ja kokemusten puute. Kun ja jos kirjoittaja on kokemuspiiriltään rajallinen, niin tämä näkyy välittömästi tekstistä. Puheenaiheet ja aloitukset ovat kysymysluonteisia ja latteita, eikä ihmiselämän värikylläisyys näy eikä kuulu.
Kuten presidenttimme lausui, maailmassa on muutama viheliäinen ongelma.
(Naurua)
Kuten presidenttimme lausui, maailmassa on muutama viheliäinen ongelma.
(Naurua)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mjoo
Itse "kiertoratapäivitin" välittömässä läheisyydessä olevat laitteeni.
(Hirn)
Mistähän helvetistä Ambitin loki nollataan?
Onks mitään hajua?
(Hihitystä)
Hmm...
"Huoltovalikko"
Mjaa
Ai joo!
(Reps)
Ambit kuulostaa joltain tietotekniikkavimputtimelta.
1. Lyö sitä. Hienosäätölekalla. Ostat motonetistä/puuilosta/kärkkäiseltä suurimman lekan minkä jaksat helposti kantaa. Kaksi kolme kunnon osumaa riittää.
2 Polta se. Vähän bensiiniä kastikkeeksi ja sitten flambeeraus.
3 Upota se ensin viikoksi veteen ja toiseksi viikoksi tärpättiin.
Kyllä se loki sitten on aika lailla nollattu. Sitten vielä lähetät EU:lle kirjeen jossa pahoittelet että yleensäkin lokitit jotakin mikä sisätää henkilötietoja. Ja olet aidosti pahoillasi.
Uskokaa tai älkää
Kiintiökirjoittamisen edut ovat kyseenalaisia siksi että tulokset väistämättä taipuvat teoreettisen kirjoittamisen puolelle.
Sellainen näyttää ikävältä.
(Naurua)
Mä en saa kiinni
Juostessani usein pohdin, miksi.
Homma on nipussa vain siten, että kysymystilannetta värittää syksy. Itse en saa syksystä kiinni kaupungissa, joka metelöi ympärillä. On mentävä todella kauas, ja on oltava tulematta sieltä äkkiä pois.
Syksy on levon tai levännäisyyden aikaa, mutta tässä värikirjossa sen talloo tylsämielinen askellus, ahdistus ja pakorefleksi.
(Hihitystä)
Levännäisyys on varmaan jokin uudissana.
(Hirn)
Joo. On.
Googlelta yksi hakutulos.
(Naurua)
Diippejä
Jokainen lukijani tietää, kuinka paljon vihaan juoksemista. Juokseminen on täysin idioottimaista toimintaa, jos et juokse jonkin perässä.
En mielestäni ole mikään dopamiininarkki, enkä pururatabimbo, vaan juoksenteleva ahdistuskimppu ilman määränpäätä tai tavoitetta.
Olen ylläpitäjä.
(Hihitystä)
Ultra diipit
Juoksun idea on siinä, että jossain on maali, eli saalis. Tämän tavoitteen saavuttamisella ei ole juurikaan merkitystä itse juoksutapahtuman aikana; ihmismieli vaeltaa omassa tylsyydessään kuin päiväunessa, ja antilooppi on vain näky tuolla jossain, jonne ei vielä yllä.
Aikaa saa kulua. Aika on rajaton tila.
Tämä ajattelun illuusio on kiehtonut aina.
(Naurua)
Mitä ihminen tekee tehdessään jotain täysin loogista, kirkkaan järjellistä ja kaikella olemuksellaan perusteltua?
Hän eksyy itseensä.
(Hihitystä)
Mjoo
Jos funtsitaan sitä, että mikä kirjoittamisessa on kiinnostavaa, niin sen ehdottomasti täytyy heijastella sitä hämmennystä, jota jokainen ihmisolento tuntee tehdessään jotain, jonka voi kuvailla.
Ja tällä ajalla.
(Naurua)
Mjop
Jos kirjoittaisin siitä millaista on juosta, niin olisin (omasta mielestäni) idiootti.
Ei siinä ole mitään kerrottavaa. Kaikki tietävät, mitä juokseminen on.
Entä jos kuvailisin maisemia, vastaan tulevia ihmisiä?
No can do
(Hihitystä)
Eli mitä siis jää?
Ajaton tila, yksityinen. Ja ei minkään muun kanssa tekemisissä, kuin itseni ja oman henkilökohtaisen abstraktioni.
(Naurua)
NohKirjoitamme oma luontaisesti kuin sinäkin. Joista kirjoitustyylistä pidetään sitä imetään itseensä.
Tuohan tarkoittas sitä että tääl olis itseään imettäviä. Pthyi.😀
Niin jos imet vain itseäsi eikä kiinnosta toisenlainen tapa, ajan saatossa minäkin löytänyt paljon m sanoja koska sitä se lukeminen kehittää sanavarastoa ja enemmän tekstiä.
Mutta itseänsä ei voi oikein imeä mutta kuin kuin sanoin kirjoitamme ja meitä on moneksi
Ootko selvinpäin?
No aina.🥰🥰