Huomenta rakkaat

Minäkin ajattelen aika ajoin erästä, että hän on tuolla Suomen muotoisen pilven päällä.
Hänen kanssaan jaan ajatuksissani vieläkin sen puhtaimman rakkauden, mitä minulla on ollut. Syystä että rakkautemme ehti hädin tuskin alkaakaan, kun hänet otettiin täältä jo pois.

Olimme molemmat kovin ujoja silloin. Tunsimme toisemme. Näimme silloin tällöin, mutta se oli puolin ja toisin vain moikkausta.
Eräänä iltana baarissa siiderin rohkaisemana lähetin hänelle baaritiskin toiselle puolelle viestin, että vieressäni baaritiskillä on paikka vapaana ja että voisiko hän siirtyä siihen.
Koko iltana hän ei tehnyt elettäkään suuntaani. Paitsi katseet, jotka hän tuon tuosta ujona loi minuun. Poistuin baarista keskiyöllä pettyneenä ja ajattelin, että olin vain kuvitellut meistä liikoja.
Kunnes seuraavana päivänä puhelimeeni oli tullut viesti. Häneltä!
Hän pahoitteli viestissään, ettei ollut baarissa musiikin ja hälyn takia huomannut viestiäni. Ja toivoi, että tapaisimme sopivana hetkenä uudelleen. Näimme samassa kaupungissa asuessamme toisiamme auton ratissa usein. Se oli niin minun kuin uskoakseni hänenkin päiviensä kohokohtia vilkuttaessamme toisillemme.
Sitten kuulin yhteisen tuttumme kautta, että hän oli joutunut sairaalaan. Syytä en tiennyt miksi. Enkä siinä vaiheessa tohtinut puhelimitse niin henkilökohtaisia asioita kyselläkään. Hän oli kovin nuori kuten minäkin niin ei mielessäni edes käynyt , että kyse voisi olla mistään vakavasta. Eikä mennyt kuin hetki, kun tämä samainen yhteinen tuttu soitti ja kysyi, että olinko jo kuullut hänen kuolemastaan. Hän soittaessaan ja kysyessään ei siis tiennyt vasta alkaneesta suhteestamme. Enkä sitä hänelle tuon lyhyeksi jääneen puhelun aikana kertonut. Epäuskoisena romahdin sanaakaan sanomatta tuon puhelun aikana lattialle enkä kuullut mitä toisessa päässä minulle puhuttiin. Katkaisin vaan puhelun kuin se olisi katkennut itsestään.

Lukemattomia kertoja hänen haudalla käydessään olen miettinyt, että miksi. Miksi kaiken piti päättyä ennen kuin mikään ehti kunnolla alkaakaan. Palanen minuakin on jossain tuolla Suomen muotoisen pilven päällä.

Huomenta vielä sinullekin oon tässä lapset harjoittanut puettanut syöttänyt ja itsekin oon vielä syömässä kun oon imettänyt päikkäreille mei’än vauvan.