Miksi pakko elää

Minä olen miettinyt samaa vasta reilut 70 vuotta ilman muuta onnettomuuta kuin tänne syntymistäni. Eikä vastausta ole vieläkään löytynyt.
Onneksi ei tarvitse enää miettiä samaa kolmeakaan kymmentä vuotta. Sitten jatkosta en tiedä. Enkä edes sitä, onko sitä jatkoa ollenkaan. Toivottavasti ei ole. Tämä alkaisi kyllä riittää. Onhan tämä jo nähty.

Kuole psykologisesti ja uudestisynny Luojan lapsena!
Itsekkyys pitää repiä juuria myöten ajattelusta ja kulkea vain katsoen , ilman tuomitsemista.
Keho on vain kulkuneuvo , se maatuu ja kompostoituu mutta se joka ajattelee ja tarkkailee kehonsa tuntemuksia on tärkein ! Se voi vapautua tämän maailman kärsimyksistä.
Sitähän toivot ? Uutta mahdollisuutta?

Hyvää elämää ei ole olemassakaan. On vain sietämätöntä ja lievemmin sietämätöntä.

Elämää tuottaa evolutiivinen automatiikka. Lisääntyneet ovat vain ne, jotka ovat joko nauttineet seksistä tai tietoisesti halunneet elää ja lisääntyä. Halu elää on geneettinen taipumus, joka jää jälkeläisille. Halu olla elämättä, jos sellainen jonkin kohdalle sattuu, ei lisäänny populaatiossa yhtä voimakkaasti kuin halu elää.

Buddhalainen ajattelu sanookin selkeästi: elämä on kärsimystä ja kärsimyksen syy on halu elää.

Nykyihminen ajattelee myös järjellä, eikä vain tunteella. Siten on yhä selvemmin nähty, että elämä on kärsimystä, eikä jonkin hyvän jumalan antama lahja, kuten ennen väitettiin. Kyselytutkimuksissa 2/3 suomalaisista kieltää väitteen, että elämä on lahja.

Ystäväni venäläisen luterilaisen seurakunnan kirkkoherra, tarjosi alkoholistiselle seurakuntalaiselle muka lohduttavaa lausetta, että elämä olisi lahja. Tämä vastasi, että ei se mikään lahja ole, vaan kirous.

Aivan niin, kukaan niistä potentiaalisista ihmisistä, jotka esimerkiksi ehkäisyn takia on jäänyt syntymättä, ei kärsi vähääkään.

Jos olisin voinut valita, en missään tapauksessa olisi halunnut syntyä

Haluaisin hieman selvennystä, mikä tekee sinun elämästäsi puoli-ihmisen elämää?

Jumalasi Jehowa ei salli sinun kuolevan. Sinulla maanmatosella ja Jehowan luotuna on maanpäällinen tehtäväsi vielä suorittamatta. Oletko laiskotellut, kun et ole elämäsi olemassaoloa täyttänyt.

Hyvää elämää on elämä johon sisältyy onnellisuutta. Olet ehkä onnellinen jostain?

vastaustasi kaipaamaan jään

Itse ajattelen niin, että jos menen huonoon kuntoon, niin silloin teen ne viimeiset hömpsyt johon pistän sekaan sellaiset aineet joilla pääsee ns. autuaammille metsästysmaille. Ei mulla sellaisia aineita tässä valmiina ole, mutta tiedän että sellaisia voin jostain saada, ja tämä asia tuleekin ajankohtaiseksi vasta sitten kun jotenkin huonoksi menen.
En minä pidä tätä nykyistä elämääni mitenkään huonona, päinvastoin mielenkiintoista tämä on. Näin vaikka lapseton muijaton mies olenkin, ja sitä ikäni olen ollut. Lähinnä vain talousasiat näin vanhemmiten kiinnostavat, sijoitukset yms. Ei oikein tekniikan puolen juttuja enää niin jaksa.
Toki näitä mummeleita mullekin riittäisi seurustelukumppaniksi, mutta mitä sellaisilla enää tekee. Ei tee varsinkaan kun on jo tottunut yksin elelemään, ja sen tietää että ei nää mummelit muuta kuin omia lapsiaan ja rahat siihen pois multa. Eikä toki tällaiset mummelit mistään itseni mielestä mielenkiintoisista asoista edes kiinnostuneita ole, niin että ei niistä kaveriksikaan ole.

Kysy vertaistukea esim. DarkFearilta, joka on samassa tilanteessa.

Suurin osa ihmisistä ei muutenkaan elä vaan vain ovat.

Joutavaa jaarittelua, jokaisen elämä on etuoikeus, ikioma, hyvine ja huonoine päivineen. Vätykset odottaa , että onnellisuus putoaa katosta, taivaalta. Jos se putoaa, mihin te sen laitatte, kun ette osaa muuta kuin valittaa.

Toivottavasti et kuole muuten loppuisi ihmiset palstalta.

Yllättävän hyvin se terveys pysyy. Kävin tarkastuksessa ja sydärin mahis oli 1% eli olen täysin terve voi vittu sentään elän siis yksin vielä 40 vuotta ainakin.