Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Miten on toimittu kun toinen sairastuu ja sen myötä suhde muuttuu?
Kolmekymppinen miesystäväni sai puolisen vuotta sitten diagnoosin parantumattomasta taudista. Lääkityksellä ja hoidoilla sairauden kanssa voi elää lähes samanlaista elämää kuin terveenäkin.
Ymmärrettävästi mies kuitenkin painii yhä taudin hyväksymisen kanssa. Mies on diagnoosin jälkeen ottanut pikkuhiljaa etäisyyttä minuun.
Aiemmin vietimme yhdessä enimmän osan viikkoa, nyt näemme enää pari kertaa kuussa. En halua tietenkään häntä painostaa, hän tarvitsee aikaa ja tilaa päästäkseen sinuiksi taudin kanssa.
Suhde on muuttunut hiljalleen lähinnä fyysiseksi. Eroa ei silti kumpikaan toivo, vaikka kommunikointi onkin nykyään melko jähmeää.
Mies ei ole taudistaan kertonut kuin perheelleen ja minulle, joten en voi asiasta omassa lähipiirissäni puhua. Olen aika yksin tuskailemassa tätä.
Siksi kyselenkin täällä onko muilla vastaavia kokemuksia? Neuvoja miten olla tukena?
Kolmekymppinen miesystäväni sai puolisen vuotta sitten diagnoosin parantumattomasta taudista. Lääkityksellä ja hoidoilla sairauden kanssa voi elää lähes samanlaista elämää kuin terveenäkin.
Ymmärrettävästi mies kuitenkin painii yhä taudin hyväksymisen kanssa. Mies on diagnoosin jälkeen ottanut pikkuhiljaa etäisyyttä minuun.
Aiemmin vietimme yhdessä enimmän osan viikkoa, nyt näemme enää pari kertaa kuussa. En halua tietenkään häntä painostaa, hän tarvitsee aikaa ja tilaa päästäkseen sinuiksi taudin kanssa.
Suhde on muuttunut hiljalleen lähinnä fyysiseksi. Eroa ei silti kumpikaan toivo, vaikka kommunikointi onkin nykyään melko jähmeää.
Mies ei ole taudistaan kertonut kuin perheelleen ja minulle, joten en voi asiasta omassa lähipiirissäni puhua. Olen aika yksin tuskailemassa tätä.
Siksi kyselenkin täällä onko muilla vastaavia kokemuksia? Neuvoja miten olla tukena?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.