Olen tuntenut hänet noin puolitoista vuotta. Olemme olleet samassa työpaikassa suurinpiirtein sen aikaa. Eri osastoilla, mutta satunnaisesti samoja asioita hoitamassa. Hän oli yksi monista työpaikan naisista, enkä kiinnittänyt erityistä huomiota häneen . Ehdin käydä toisessa työpaikassa puoli vuotta ja nyt tulin takaisin. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, huomaan yhtäkkiä ihastuneeni tähän 10 vuotta nuorempaan naiseen.
En edes tiedä mistä se alkoi. Taisi olla työpaikan juhlat alkusyksystä, jossa vaihdoimme muutaman sanan ja muutaman katseen. Varsinkin illan viimeiset katseet jäivät kytemään mieleeni, enkä ole saanut häntä sen jälkeen mielestäni. Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi ajatellut häntä. Yksi laulu tuolta illalta jäi päähäni soimaan ja tämä henkilö palaa aina mieleeni laulun kuultuani. Olemme somekavereita ja vaihtaneet siellä muutaman sanan, mutta vain ihan niitä näitä. Työpaikalla yritän ajoittaa lounastaukoni niin että hän olisi myös lounaalla sekä istua sellaiseen kohtaan jotta varmasti näkisin hänet. Käyn välillä kävelemässä käytävillä ja toivon törmääväni häneen. Ostan jopa aamupuuron työpaikalta (vaikka olen syönyt jo kotona), koska tiedän hänen tekevän samoin ja toivon että kohtaisimme.
Kerran täytin jotain kahvilan arvontakuponkia pöydän ääressä ja hän tuli osallistumaan samaan arvontaan. Hän nojasi minuun ja yritti kurkkia "oikeita vastauksia". Tulkitsin tämän tietenkin ihan täydeksi rakkauden osoitukseksi ja menin päästäni jälleen enemmän pyörälle. Muutaman kerran kun olemme kohdanneet, en ole osannut sanoa mitään järkevää tai hauskaa. Tuntuu että olen jopa ollut tyly, tahtomattani.
Sitten tulivat ne pikkujoulut. En tiennyt tuleeko hän paikalla. Enkä edes nähnyt häntä vasta kuin illalla kun jonotimme baariin johon koko porukka oli menossa. Hän huomasi minut jonossa ja vilkutteli, että on tulossa mukaan. Koko ilta meni sitten hänen ja ystäviensä kanssa tanssien. Yhden hitaan tanssimme kahdestaan. Oikeastaan merkitsevimpänä illasta jäi mieleen kun hän veti minut tanssilattialle mukaansa käsivarresta pitäen. En taas ymmärtänyt miten se olisi pitänyt tulkita, joten ihastuin jälleen syvemmin. Tiemme erkanivat loppuillasta ja näimme toisemme vasta töissä seuraavalla viikolla.
En ole saanut häneltä selviä signaaleita suuntaan enkä toiseen. Olen ollut häneen yhteydessä työasioiden puitteissa (löyhällä tekosyyllä) ja yrittänyt jutella samalla niitä näitä. Mukava vaihtaa kuulumisia, mutta hän ei ole ollut tällä lailla aktiivinen. En saisi minäkään olla, mutta haluaisin kovasti.
Olen tietenkin varattu ja perheellinen, joten tilanne on kaikelta osin täysi katastrofi. Vaimoni on ihana ja rakastan häntä täysin, mutta se tunne on erilaista kuin ihastuminen uuteen ihmiseen. Sydän sanoo yhtä ja järki sanoo toista. On omituista kokea niin voimakkaita ihastumisen tunteita, joita on viimeksi kokenut parikymmentä vuotta sitten. En tunne tätä henkilöä vielä ollenkaan, koska emme ole koskaan jutelleet kovin pitkään. Toivon syvällä sisimmässäni, että tutustuisin häneen ja että oppisin hänestä jotain sellaista jonka myötä ihastumiseni laantuisi. Mutta en tiedä häntä... Tuntuu että tämä kirjoittaminen ainakin auttaa hieman.
En edes tiedä mistä se alkoi. Taisi olla työpaikan juhlat alkusyksystä, jossa vaihdoimme muutaman sanan ja muutaman katseen. Varsinkin illan viimeiset katseet jäivät kytemään mieleeni, enkä ole saanut häntä sen jälkeen mielestäni. Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi ajatellut häntä. Yksi laulu tuolta illalta jäi päähäni soimaan ja tämä henkilö palaa aina mieleeni laulun kuultuani. Olemme somekavereita ja vaihtaneet siellä muutaman sanan, mutta vain ihan niitä näitä. Työpaikalla yritän ajoittaa lounastaukoni niin että hän olisi myös lounaalla sekä istua sellaiseen kohtaan jotta varmasti näkisin hänet. Käyn välillä kävelemässä käytävillä ja toivon törmääväni häneen. Ostan jopa aamupuuron työpaikalta (vaikka olen syönyt jo kotona), koska tiedän hänen tekevän samoin ja toivon että kohtaisimme.
Kerran täytin jotain kahvilan arvontakuponkia pöydän ääressä ja hän tuli osallistumaan samaan arvontaan. Hän nojasi minuun ja yritti kurkkia "oikeita vastauksia". Tulkitsin tämän tietenkin ihan täydeksi rakkauden osoitukseksi ja menin päästäni jälleen enemmän pyörälle. Muutaman kerran kun olemme kohdanneet, en ole osannut sanoa mitään järkevää tai hauskaa. Tuntuu että olen jopa ollut tyly, tahtomattani.
Sitten tulivat ne pikkujoulut. En tiennyt tuleeko hän paikalla. Enkä edes nähnyt häntä vasta kuin illalla kun jonotimme baariin johon koko porukka oli menossa. Hän huomasi minut jonossa ja vilkutteli, että on tulossa mukaan. Koko ilta meni sitten hänen ja ystäviensä kanssa tanssien. Yhden hitaan tanssimme kahdestaan. Oikeastaan merkitsevimpänä illasta jäi mieleen kun hän veti minut tanssilattialle mukaansa käsivarresta pitäen. En taas ymmärtänyt miten se olisi pitänyt tulkita, joten ihastuin jälleen syvemmin. Tiemme erkanivat loppuillasta ja näimme toisemme vasta töissä seuraavalla viikolla.
En ole saanut häneltä selviä signaaleita suuntaan enkä toiseen. Olen ollut häneen yhteydessä työasioiden puitteissa (löyhällä tekosyyllä) ja yrittänyt jutella samalla niitä näitä. Mukava vaihtaa kuulumisia, mutta hän ei ole ollut tällä lailla aktiivinen. En saisi minäkään olla, mutta haluaisin kovasti.
Olen tietenkin varattu ja perheellinen, joten tilanne on kaikelta osin täysi katastrofi. Vaimoni on ihana ja rakastan häntä täysin, mutta se tunne on erilaista kuin ihastuminen uuteen ihmiseen. Sydän sanoo yhtä ja järki sanoo toista. On omituista kokea niin voimakkaita ihastumisen tunteita, joita on viimeksi kokenut parikymmentä vuotta sitten. En tunne tätä henkilöä vielä ollenkaan, koska emme ole koskaan jutelleet kovin pitkään. Toivon syvällä sisimmässäni, että tutustuisin häneen ja että oppisin hänestä jotain sellaista jonka myötä ihastumiseni laantuisi. Mutta en tiedä häntä... Tuntuu että tämä kirjoittaminen ainakin auttaa hieman.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei, sä olet ihastunut syvästi. Kiva kun pystyit kirjoittamalla purkamaan tilannetta. Mieti kahdesti ennen kuin teet yhtään mitään, varsinkin kun olet perheellinen. Sen nuoremman naisen tilanne voi olla ihan eri kuin sinun. Koeta lähentyä puolisosi kanssa, mitä vaan että se nuorempi nainen unohtuu. Minä olen kokenut tuon mutta naisena, ha mies reippaasti vanhempi. En päästänyt tilannetta eskaloitumaan. Elämäni paras ratkaisu...
Jaajaa, se on taas pikkujoulukausi...