Helppoa, terveellistä, nopeaa...

Olemme eläkkeellä, joten työpaikkaruokailu on jäänyt pois. Käymme tosin välillä ihan vaihtelun vuoksi syömässä lähiseudun lounaskuppiloissa. Laitan ruokaa lähes joka päivä, koska pidän siitä ja koska se on varmin tapa saada juuri sellaista ruokaa kuin haluaa.

Ongelmallisinta on se, että terveyssyistä meidän ruokalistaltamme on jäänyt pois aika pitkä liuta aineksia (mm. pienet kalat, palkokasvit, sienet ja paprika). Toinen perheenjäsen ei ole kovin innostunut kasvisruuasta, jota itse söisin mielelläni enemmän. Keitoista pidämme molemmat, ja koska niihin voi upottaa kasviksia lähes huomaamatta, teen niitä usein. Niissä on sekin hyvä puoli, että niistä saa kertakokkauksella ruokaa monelle aterialle.

Käyn kaupassa joka päivä, koska kauppa on vieressä ja kuljen sinne jalan. En jaksaisi kantaa monen päivän ruokamääriä, ja olen lisäksi sen verran lyhytjänteinen, että en halua tehdä ruokalistaa moneksi päiväksi eteenpäin. Meillä on usein toistuvia vakioreseptejä, mutta yritän saada ruokalistaan vaihtelua myös kokeilemalla uusia ruokalajeja.

Tärkeintä ruuassa on maku, toiseksi tärkeimmäksi nostaisin helppouden, koska en ole mikään mestarikokki, vaikka olenkin laittanut ruokaa yli 40 vuotta. Inhoan ruokasnobbailua eli esimerkiksi sitä, että ruokaohjeen aineksia pitäisi lähteä hakemaan erikoiskaupasta 50 km:n päästä. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää huomiota myös ympäristöasioihin ruokaostoksilla. Valitsen kotimaista luomutuotantoa, mikäli mahdollista, ja muualta tuoduistakin aineksista ostan mieluiten sellaista, millä on sesonki jossain päin Eurooppaa. Ei siis meloneja keskellä talvea tai sitrushedelmiä syksyllä.

Terveellisyys on myös tärkeää, mutta en nipota - vältän ylenpalttista kovan rasvan käyttöä, mutta jos jokin pitää paistaa voissa, se paistetaan voissa. Keitot ja kastikkeet teen usein tomaattipohjalle, mutta käytän tarvittaessa myös juustoa tai kermaa, esimerkiksi.