Hyvää suomalaisen musiikin päivää kaikille
hyvää suomalaisen musiikin päivää
Anonyymi
18293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vielä parempi olisi jos soitettaisiin näiden unohdettujen todellista postromantiikkaa edustavien säveltäjien laadukkaita sinfonioita eikä sitä siben junttia jonka aiheiden transformaatio siinä sooshissa evvk. Sinänsä huvittavaa että joskus aloittelevana ääliönä jolloin minulla ei olut käsitysytä suomalaisen sinfonian koko kirjosta pidin sibben typerää nuorklassista 3. sinfoniaakin kiinnostavana wieniläisklassikkoja plagioivassa klassistisessa ilmeessään. sittemmin olen hylännyt sen täysin mitättömänä tekeleenä joka ei kerta kaikkiaan vaikuta syvästi tunteisiin kuten vaikka melartin, tuukkabnen, saikkola, fougstedt, ranta, karjalainen, leiviskä ja aaltonen professionalistisemmassa otteessaan..
Hyvän suomalaisen musiikin päivää:
https://www.youtube.com/watch?v=M-P183jzdfw
Sibelius - Violin concerto - d-minor - Op.47
David Oistrakh - The Philadelphia Orchestra - Eugene Ormandy
Studio recording, Philadelphia 26.XII.1959
"Sibelius and Oistrakh together are a wonder." kirjoitti kommenteissa joku.
-Aivan, mutta tekee kipeää ajatella mihin kumpikin olisi voinut taiteessaan yltää jos vain olisivat olleet hienostuneella sointiaistilla varustettuja.
Siben viulukonsertto on kuin metsästä reväisty eikä kovin onnistunutta musiikkia karkeasta orkestroinnista ja ensi osan jaksottaisuudestaan johtuen
"Siben viulukonsertto on kuin metsästä reväisty eikä kovin onnistunutta musiikkia karkeasta orkestroinnista ja ensi osan jaksottaisuudestaan johtuen"
Olet varmaan ihan oikeassa. Tosin ihmetyttää että miksi silloin jopa mailman 1. viulustiksi arvioitu Oistrah sitten sitä julkisesti veteli kun hänellä olisi ollut valittavana vaikka Ernst Fabritiuksen viulukonsertto josta kaikki ne 3 jotka ovat sen kuulleet ovat olleet sitä mieltä että: "Joo, saattoihan sitä kuunnella varsinkin kun siinä ei ollut yhtään homehtuneen ladon tuoksuakaan."
https://www.jpc.de/jpcng/classic/detail/-/art/jean-sibelius-symphonien-nr-1-7/hnum/8848535
Pariisissakin vaikuttaisi olevan hienostuneella sointiaistilla varustettuja yhä vähemmän.
Myönnän ettei fabritiuksen viulukonsrtto ole häävi teos mutta melartinin konsertto käsittääkseni ylittää sibeliuksen yhtenäisyydessään ja tuoreessa keksinnässään ehkä finaalia lukuunottamatta. Itse soittaisin ennemmin mozartin 3. ja 5. viulukonserttoa kuin sitä sibeliuksen loputtomalta erämaalta kuulostavaa nukkavierua tekelettä.
Ainakin melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonsertot ovat avausosassa selvästi kohottavampia kuin sibeliuksen hieman kömpelösti orkestroitu flegmaattinen ja apaattisuuteen taipuvainen tekele.
Kyllä ärsyttää sibeliuksen konsertossa kuinka hajanaisten kadenssien katkoma tuo ensi osa on.
Englundin sinfonia numero 2 ja sen jälkeen klo 17.32 pylkkäsen divetimento ylen klassisen nettiradiossa. jälkimmäistä en ole ennen kuullutkaan.
Yleisesti ottaen on varsin outo suuntaus ettei postromanttiseen tyyliin mieltyneet kuulijat löydä madetojaa, sibbeä ja melartinia enempää suomalaisen postromantiikan ja sitä edustavian romantikkokoulukunnan säveltäjien juurille vaan monien karsastama modernismikin näyttäisi tulleen suomessa jo musiikin valtavirraksi.
Ylen klassinen nettiradiosta näyttää tosiaan tulevan tuntitolkulla kaikkea muuta kuin suomalaista musiikkia joka sitä harrastavalle on melkoisen ärsyttävää. Eipähän sitä myöskään tule kuunneltua yhtään.
Sibeliuksen olisi kannattanut tyytyä säveltämään vain patrioottisia marsseja ja muita pikkukappaleita ja unohtaa kunnnnianhimoisemmat sävellykset kuten sinfoniat sillä niin korneja, heikkoja ja emotionaalisesti tyhjiä ovat hänen 7 sinfoniaansa ettei niitä vakavalla naamalla pysty kukaan hienostuneella musiikkimaulla varustettu kuulija kuuntelemaan.
Sibeliuksen sinfoniat eivät ole milloinkaan tuottaneet minulle syviä emotionaalisia kokemuksia kuten melartin, tuukkanen, leiviskä, ranta ym.
Mikä siinä sibeliuksessa kiikastaa kun se ei vaikuta kohottavasti tunteisiin? Onko se maajussien musiikkia?
Sibeliuksen 5. sinfonian finaali on letkeän hupaisaa sinfonista humppaa tuhottoman monta kertaa toistuvine keinuvine teemoineen ja varsinkin avausosan tremoloineen
Tuntuu varsin paradoksaaliselta että kunnianhimoisia vieläpä toisinaan tiukkaa modernismia edustaneita orkesteri ja kamarimusiikkia säveltäneeltä rannalta ei suuri yleisö juuri muuta tunne kuin kansanomaisia joululauluja kun mitään vakavaa taidemusiikkia ei häneltä rarahuuta(veikko tyrväinen) lukuunottamatta ole levytetty.
Albert Canth -Melartin tietää kyllä.
Minna canth on tuttu nimi kirjailijana mutta kuka on albet canth?
Sibelius ei pääse luoonon ytimeen saakka