Tähdet eivät voi olla tähtiä

Mielenkiintoinen aloitus.Millä luokalla muuten olet?

Aloitus on hölynpölyä, mutta miksi Aurinko ei omalla valtavalla painovoimallaan tiivisty kiinteäksi aineeksi?

Vastaukset ovat odotettuja. Jonninjoutavaa hömpää. Tieteellistä julkaisuani ei kuitenkaan voi kumota.

Sama juttu pätee myös venukseen. Jos venuksen pinta olisi kuumaa..500 asteista sulaa laavaa niin koko planeetta olisi jo sulanut vuosisatojen saatossa ja valunut avaruuteen.

Ja miten muka tähdet palavat hapettomassa tilassa. lähes absoluuttisen kylmässä ja hapettomassa avaruudessa sitä vaan tähdet likehtivät iloisesti.just joo.

Aurinkohan voi olla jättiläisen taskulamppu ja kuu yövalo.

Hmm. Auringossa (ja tähdissä) menee ihan erilaisia juttuja, kuin meille tuttu palaminen eli kemiallinen hapettuminen (happi palavat aineet lämpö) kuten puu palaa nuotiossa, takassa tai saunan kiukaassa. Auringossa menee fuusio- reaktiot, joista yleisin tällä hetkellä on nk. pp- ketju. Muitakin reaktioketjuja on. Fuusiossa pääreaktioissa 600 miljoonaa tonnia vetyä fuusioituu 596 miljoonaksi tonniksi heliumia yhdessä sekunnissa. Massaa muuttuu siis energiaksi vain 4 miljoonan tonnin edestä per sekunti. Auringon kokonaismassa on n. 2 x 10^30 kg. Tehon saa laskettua E=mc^2 kaavasta lähtien. Pp- ketjun ensimmäinen vaihe (kahden protonin fuusio deuteriumiksi) on sen verran harvinainen, että aurinko ei fuusioi räjähdyksenomaisesti kaikkea kerralla, joten vetyä riittää pitkään (Lisäksi ketjuissa syntyy vetyä takaisinkin päin, joskin vähäisiä määriä).
Se reaktio missä happea ja hiiltä muodostuu tulee yleistymään aivan elinkaaren loppuvaiheessa. Tämän hetken happi- ja hiilipitoisuudet on yhteensä vähän alle 1% ja peräisin enimmäkseen edeltäviltä tähtisukupolvilta. Vetyä on 74% ja heliumia 25%.
Toimivaa fuusioreaktoria ei ole vielä onnistuttu valmistamaan. Vetypommi sen sijaan on onnistuttu valmistamaan.
--planeetta

Kun ihminen onnistuu sen rakentamaan hän raknetaa silloin äiteensä

Nostan tämän esille. Kun sitten taas näette saman tyypin trollaavan niin mitäs jos jättäisitte vastailematta tai korkeintaan muistuttaisitte näistä muutama viikko aiemmin lähetetyistä aloituksista.

Olisikohan taas aika?

Kommentoin huvikseni kohtaa 3 nippelitiedolla. Kannustan kuitenkin tutustumaan aihepiiriin laajemmin perusasioista lähtien, mikäli aihepiiri on kiinnostava.

Auringon säteilyn spektri on n. 5800K. Auringolla sanotaan värilämpötilan olevan likimain mustan kappaleen säteilyn kaltainen eli likimain sama kuin spektrin lämpötilan, ja samalla myös pintalämpötilan.

Auringon valon spektri jakaantuu siten, että se on lähes valkoista. Tarkemmista mittauksissa näkee, että valon spektri sijoittuu fifty-sixty näkyvän valon taajuuksiin ja infrapunataajuuksiin, sekä vähän ultravioletin taajuuksiin. Ilmakehä leikkaa taajuuksia, joten kokemus Auringon valon väristä on kellertävä. Kokemus vahvistuu auringonnousuissa ja -laskuissa. Ilmakehän vaikuttava ilmiö on sironta.

Se mikä on nippelitieto ja erikoisuus tässä on se, että Auringon spektrissä on hienoinen piikki vihreän värin taajuuksilla 520-570nm. Eli energiaa tulee vihreän värin taajuuksilla keskimäärin muita taajuuksia tehokkaammin.

Kun sitten tiedetään, että normaalin kappaleen väri määräytyy siten, että väri määräytyy niistä taajuuksista, jotka kappale heijastaa eli emittoi pois (valkoinen heijastaa lähes kaikki taajuudet, musta ei juuri mitään, sininen heijastaa siniset jne.) ja imee eli absorboi kaikki muut, on melko erikoista, että nykyajan kasvit eivät käytä hyväkseen ollenkaan sitä valon aaltopituutta, jota Auringosta tulee eniten.

Tähän johtaneita syitä on spekuloitu. Ideoita on joka lähtöön.

Yksi villi spekulaatio liittyy joukkotuhoihin, jonka ajatuskehittelyn mukaan on esitetty, että aikaan jolloin lehtivihreää syntyi, se olisi syntynyt todnäk meressä. Vallitsevana elämänmuoto tuolloin olisi ollut joku toinen elämänmuoto, joka olisi ollut väriltään ehkä purppura.

Käytännössä vihreä valo olisi ollut niin kilpailtu ja ne alueet jossa sitä olisi ollut saatavilla niin tupaten täynnä muita, että eliöt jotka hyödyntävät lehtivihreää olisivat erikoistuneet muihin aallonpituuksiin kuin vihreään ja pystyneet käyttämään muita kasvupaikkoja. Ja elinpaikaksi olisi siten valikoitunut joku rauhaisampi paikka, esimerkiksi ei pintavesi vaan vedet hieman syvemmältä, jossa vihreä oli irrelevantti, ja se oli sama heijastaa vaikka poiskin, koska sitä ei ollut saatavilla.

Ja jossain joukkotuhoista se olisi ehkä tuurilla selviytynyt vahvimpana, ehkä paremmin suojassaolleena ja jäänyt henkiin. Purppura elämä koki kovan kohtalon.

Ja jossain vaiheessa sitten myöhemmin, kun kilpailutilanne helpottui (aiemmin vallallaolleet eliöt eivät selvinneet), lehtivihreää hyödyntäneet eliöt erikoistuivat myös maan päällä selviytyviksi, perintönä kuitenkin se, että vihreää osaa spektristä ei edellenkään hyödynnetä.

--planeetta

PS. Se D-vitamiini johon Auringon valon liittyy (D3), syntyy elimessä jonka nimi on iho.