Rakkautta salasuhteessa

Anonyymi

Olen 38-vuotias nainen ja suhteessa itseäni 23 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän on tahollaan naimisissa, lapset ovat jo aikuisia ja lentäneet pesästä. Hän on entinen työtoverini, ja jo ensi kerran hänet nähtyäni pidin häntä miellyttävänä, erittäin hyvännäköisenä miehenä. Noin puolitoista vuotta sitten aloin tuntea vetoa miestä kohtaan ja kävi ilmi, että tunteet olivat molemminpuoliset. Kävimme pikaisia käytäväkeskusteluja aina kun mahdollista ja sitten tapasimme kahden kesken. Nyt tuosta ensimmäisestä tapaamisesta ja ensi suudelmastamme on kulunut vuosi. Aluksi ajattelimme yhdessä, että suhteemme kestäisi vain hetken, ja sitten eroaisimme hyvissä väleissä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua erota, mutta suhteemme on jo välillä vaikea pitää piilossa. Alun ihastuminen on muuttunut syväksi ystävyydeksi ja kumppanuuden tunteeksi. Keskustelemme kaikesta sellaisesta, mitä emme jaa muiden kanssa. Seksimme on taivaallisen ihanaa, leikkisää, aistillista, intohimoista ja äärimmäisen tyydyttävää yhtä aikaa. Meillä on yhdessä hauskaa ja nautimme toistemme seurasta silloinkin, kun ei ole mahdollista harrasta seksiä. Mies soittaa minulle aina kun voi, jopa 10 kertaa päivässä. Minä vastaan aina kun voin. Joinain päivinä juttelemme puhelimessa tuntikausia. Hän soittaa kun on käymässä kaupassa, kun on tekemässä lumitöitä, tai kun vaimo on käymässä jossain. Lähetämme toisillemme joka aamu ja ilta hyvän huomenen ja hyvän yön viestit ja muutoinkin viestittelemme useita kertoja päivässä. Mies muistaa minua välillä pienillä lahjoilla, kerran hän toi minulle työmatkalta sydämenmuotoisen tikkarin ja se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Hänen suhteensa vaimoonsa on aivan hyvä. Heidän seksielämässään mies on ollut aina aloitteellinen ja kokenut, että vaimo ei erityisesti nauti seksistä. Suhteemme myötä heidän seksielämänsä on kuihtunut kokonaan ja se voi olla vaimosta jopa hyvä asia. Mies ei ole halukas jättämään vaimoaan, sillä silloin kaikki heidän yhdessä rakentamansa särkyisi ja mies kaikesta huolimatta kunnioittaa vaimoaan. Itse olen keväällä muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies on leikitellyt ajatuksella, että lähtisi perääni ja jättäisi kaiken. En ole häntä asiaan kannustanut, mutta en myöskään kieltänyt. Hän kokee ikäeromme hieman huonona asiana, ja pitää itseään vanhana setänä joka roikkuu nuoressa naisessa. Olen yrittänyt kumota häneltä sellaisia ajatuksia, sillä ikäisekseen hän on todella nuorekkaan näköinen ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Ikäerosta huolimatta olemme samalla aaltopituudella. Ymmärrän, että häntä myös pelottaa se, että minä löytäisin jossain vaiheessa nuoremman miehen tai ainakin kyllästyisin vanhaan. Olemme keskustelleet suhteemme intiimin puolen lopettamisesta viimeksi jokunen kuukausi sitten, mutta totesimme sen liian tuskalliseksi tuolloin. Nyt emme ole asiasta edes keskustelleet, päinvastoin olemme puhuneet kiintymyksemme takana olevan myös rakkautta. Suhde tavallaan sopii elämäntilanteeseeni, sillä saan mieheltä paljon sellaista, mitä ilman olisin henkisesti paljon köyhempi. Tiedän hänen ajattelevan samoin. Seksielämämme on ainutlaatuisen upea, emmekä kumpikaan ole koskaan kokeneet vastaavaa kenenkään muun kanssa ja lisäksi ystävyytemme on molemmille tärkeä henkireikä. Olen sanonut miehelle, että muuttoni voisi toimia hyvänä mahdollisuutena lopettaa suhteemme, mutta hän ei halua ajatella asiaa vielä. En oikeasti haluaisi itsekään lopettaa suhdetta, mutta jo kertomieni seikkojen vuoksi en usko miehen jättävän vaimoaan ja samojen seikkojen vuoksi en halua häneltä sitä vaatia. Toisaalta tiedostan sen, että kun suhteemme lopetamme, tarvitsen aikaa siitä toipumiseen, sillä en usko koskaan löytäväni ketään muuta, joka samalla tavalla porautuu sieluuni ja sydämeeni. Aikaa tarvitsen myös siihen, että unohdan millaista meillä on, sillä en voisi olla vertaamatta muita häneen.
Ja miksikö kirjoitin kaiken tämän tänne? Haluaisin ehkä kuulla kokemuksia vastaavanlaisen tilanteen kokeneilta, vaikka luottamukseni asiallisen keskustelun syntymiseen ei olekaan kovin suuri. Kuinka voi luopua ihanasta rakkaussuhteesta noin vain?

205

11841

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Voi voi miten voimme sinua tukea? Ehkä parempi muuttaa muualle katsos kun kotonaan "viihdyttävän ystävän maine menee herkästi. T:sivusta seuraava!

      • Anonyymi

        Bannia tommosille jotka ruokkii ap-trollia!!


      • Anonyymi

        Huonosti riittää 350 rouvasta 2535 miehelle, vaikka mukaan ottaisi suun, molemmat reiät, ja kädetkin, niin silti 785 joutuu odottamaan vuoroaan.
        Liukastetta tuskin tuon määrän jälkeen enää tarvitsee, tosin lauetessa kannattaa pitää etäisyyttä kasvoihin että ei turskahda nokasta naamalle...


      • Anonyymi

        Ei muuta kuin jatkakaa entiseen malliin.


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        "Hän on tahollaan naimisissa, lapset ovat jo aikuisia ja lentäneet pesästä. "

        Törkee äijä, jos lapsetkin heittäny pesästä..


    • Anonyymi

      Mä en valitettavasti ymmärrä alottajaa ja salasuhteella aiheuttaa paljon harmia kumppanilleen. Ymmärrän jotenkin, että ihmiset voi joksikin aikaa jäädä huonoon suhteeseenkin, jos ei uutta ja rakkaudentäytteistä, molemminpuolista rakkautta kehenkään ei ole (eroon nuokin päätyy, kun kaipuu rakkauden etsimiseen kasvaa liian suureksi), mutta tuommoista ap:n selittämää kusetustilannetta en ymmärrä. Jos alottaa uuden suhteen niin pitää reilusti erota. Mä en kyllä muuten ymmärrä miesten aatoksia lainkaan. Ite (en oo ollut salasuhteessa) oon kumpoanin kanssa aiemmin keskustellut fiiliksistä ja suhteen ongelmista, tunteista muihin, mutta mitään ei asioille aloitteestaan tehty.

      • Anonyymi

        Arvelen miehen haluavan olla ja jatkaa yhdessä tutun ja turvallisen vaimonsa siksi, että vaimon kanssa tulevaisuus on aika selkeä ja yksinkertainen, eikä hän myöskään halua loukata tätä. Toisinaan hän miettii näkeekö vaimo hänen olemuksestaan salaisen suhteen. Uskon kuitenkin, ettei hyvinvoivaan parisuhteeseen mahdu kolmansia osapuolia.
        T.Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Arvelen miehen haluavan olla ja jatkaa yhdessä tutun ja turvallisen vaimonsa siksi, että vaimon kanssa tulevaisuus on aika selkeä ja yksinkertainen, eikä hän myöskään halua loukata tätä. Toisinaan hän miettii näkeekö vaimo hänen olemuksestaan salaisen suhteen. Uskon kuitenkin, ettei hyvinvoivaan parisuhteeseen mahdu kolmansia osapuolia.
        T.Ap

        Uskominen on aina eri juttu kuin tietäminen. Yleensä miehet kyllä vanhemmiten taantuu nopeemmin ja rojahtaa sohvan pohjalle, elämättömään elämään. Ehkä sun pitäis miettiä ap myöskin sitä oman kumppanis kohtaloo. Mun mielestä hassu ajatus on olla loukkaamatta toista ja olla kuitenkin toisen kanssa. Mun mielestä ero on se vähiten loukkaava vaihtoehto teille kummallekin.


      • Anonyymi

        En ymmärrä myöskään sinua, paljon nähneenä. Sairaita on monenlaisia


    • Anonyymi

      Roskaromaanin hahmottelua. Täyttä soopaa.

      • Anonyymi

        Sitä minäkin ajattelin kun tuon luin. Höpö-höpö sepitelmä.


      • Anonyymi

        Minäkään en olisi ennen tätä miestä uskonut millaista voi parhaimmillaan olla toisen ihmisen kanssa :)


      • Anonyymi

        Jaksoiko joku muka lukea tuon tod.näk S24 ylläpidon säveltämän novellin? En minä ainakaan.


      • Anonyymi

        Näin sen minäkin näen, huoh


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaksoiko joku muka lukea tuon tod.näk S24 ylläpidon säveltämän novellin? En minä ainakaan.

        Yritin mutta "kompastuin"


      • Anonyymi

        Käytävältä paneen, aika hyvin sepitetty😆


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaksoiko joku muka lukea tuon tod.näk S24 ylläpidon säveltämän novellin? En minä ainakaan.

        Kyllä luin ja ymmärsin lukemani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytävältä paneen, aika hyvin sepitetty😆

        Ei suinkaan ihan 'käytävältä paneen', jätin sentään joitakin suhteemme yksityiskohtia kertomatta 😉


    • Anonyymi

      Käsittämätöntä väittää, että mies kunnioittaa vaimoaan. Jos ihminen kunnioittaa toista, ei petturiksi ala missään asiassa. Mies ottaa naisilta kaiken palvelun minkä saa, vaimolta mukavan kodin ja siihen liittyvät palvelut ja naisystävältä seksipalvelut, mikäs sille itsekkäälle röhnölle mukavampaa, ja naiset on niin hölmöjä että sen hänelle suovat.

      • Anonyymi

        Täysin samaa mieltä. Aloittaja voisi tehdä kokeen ja laittaa tuo suhteen fyysinen puoli joksikin aikaan telakalle vaikka tekosyynä nyt kun muutan eri paikkakunnalle niin ero ei tuntuisi pahalta kun sitä olisi vähäsen jo harjoitellut. Jos alkaa puhumaan ettei se kannata voit sanoa että hyvinhän tuo onnistuu vaimon kanssa selibaatti. Siitäkin on vaan miehen "kertomus" etteivät vaimon kanssa touhua. Onkohan varmasti totuus ,epäilen!


    • Pidät tietysti suhdettanne ainutlaatuisena, muttavalitettavasti tuo on yksi kymmenistä tuhansista.

      Nainen ja mies salasuhteessa, mies heittää pientä täkyä, mahdollisuudesta jatkoon.

      Seksi toimii salasuhteessa paremmin kuin vakisuhteessa.

      Nainen pitää miestä jotenkin kunnioitettavana hahmona, unohtaen, että mies suunnitelmallisesti ja törkeästi pettää ihmistä, jolle hänen pitäisi olla kaikkein rehellisin.

      Seksi tuntuu olevan suuressa merkityksessä. No voin vakuuttaa, että muutamassa vuodessa se hiipuu.

      • Anonyymi

        Tarina ei suinkaan ole ainutlaatuinen, mutta suhteemme on ainutlaatuinen meille. En usko, että mies tieten tahtoen 'heittäisi täkyä' pitääkseen minut lähellään, vaikka sitäkin vaihtoehtoa olen kyllä tullut ajatelleeksi.
        Mies ei ihan törkeästi petä vaimoaan. Hänellä oli suhteemme alussa valtavat tunnontuskat, ja toistuvasti hän kyselee minulta, josko hän on kamalan itsekäs. Minunkin mielestäni puolison tulisi olla se, kenelle ihminen voi olla kaikista rehellisin, mutta itsekin tiedän että harvat parisuhteet lopulta perustuvat totaaliseen avoimuuteen.
        Seksi tietysti muuttuu ihmisten välillä suhteen edetessä, näin on käynyt jo meilläkin. Tiedämme mistä toinen pitää ja siksi seksi on nyt helpompaa ja mukavampaa kuin alussa. Turhan sähläämisen sijaan keskittymme aistilliseen yhdessäoloon. Tässä suhteessa seksi onkin meille molemmille ainutlaatuisen ihanaa, emme ole moista kokeneet aiemmin edes vastarakastuneina muissa suhteissamme. Seksin kautta kulkee väylämme keskinäiseen avoimuuteen, kerromme toisillemme fantasioitamme ja toteutamme mahdollisuuksien mukaan niitä, jotka ovat toteuttamiskelpoisia. Seksuaalisuutemme suhteessa on luonnollista ja osa meitä, sitä on hankala selittää, sillä kokemus on niin kattava ja ainutlaatuinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi vastaavaa päästä kokemaan.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarina ei suinkaan ole ainutlaatuinen, mutta suhteemme on ainutlaatuinen meille. En usko, että mies tieten tahtoen 'heittäisi täkyä' pitääkseen minut lähellään, vaikka sitäkin vaihtoehtoa olen kyllä tullut ajatelleeksi.
        Mies ei ihan törkeästi petä vaimoaan. Hänellä oli suhteemme alussa valtavat tunnontuskat, ja toistuvasti hän kyselee minulta, josko hän on kamalan itsekäs. Minunkin mielestäni puolison tulisi olla se, kenelle ihminen voi olla kaikista rehellisin, mutta itsekin tiedän että harvat parisuhteet lopulta perustuvat totaaliseen avoimuuteen.
        Seksi tietysti muuttuu ihmisten välillä suhteen edetessä, näin on käynyt jo meilläkin. Tiedämme mistä toinen pitää ja siksi seksi on nyt helpompaa ja mukavampaa kuin alussa. Turhan sähläämisen sijaan keskittymme aistilliseen yhdessäoloon. Tässä suhteessa seksi onkin meille molemmille ainutlaatuisen ihanaa, emme ole moista kokeneet aiemmin edes vastarakastuneina muissa suhteissamme. Seksin kautta kulkee väylämme keskinäiseen avoimuuteen, kerromme toisillemme fantasioitamme ja toteutamme mahdollisuuksien mukaan niitä, jotka ovat toteuttamiskelpoisia. Seksuaalisuutemme suhteessa on luonnollista ja osa meitä, sitä on hankala selittää, sillä kokemus on niin kattava ja ainutlaatuinen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi vastaavaa päästä kokemaan.
        Ap

        Ihmeellisintä tässäkin tarinassa on se, että vaimo on miehensä kanssa kokenut tuon kaiken ihanuuden , nautinnon ja aistillisuuden, mutta jossain kohtaa vuosien saatossa se ei vaan riitä miehelle, vaikka vaimolle riittääkin. Tietyssä vaiheessa kaikissa suhteissa seksi on ihanaa, kuumottavaa ja himottavaa, taito onkin siinä, miten aallonpohjan jälkeen taas uudelleen se on kuumottavaa ja himottavaa. Olen äärimmäisen pahoillani, että tämän voi vain oppia todella pitkässä parisuhteessa. Näivettyminen tulee kaikille vastaan ja silloinko on oikein lähteä syömään rusinoita jonkun toisen pullasta?


    • Anonyymi

      Koko stoori on "panemua" -firman kehittelemä! Huoruus ja pettäminen on väärin ja syntiä Pyhän Jumalan edessä!

      • Anonyymi

        Netti kiusaaja....


      • Anonyymi

        Aika ikävä pettää toista salaa .väärin sellanen.miten voi tehdä toiselle noin .mutta mitäpä se meille kuuluu jokainen tehköön mitä haluu .itehän tietää miten hyvä on.


    • Anonyymi

      Yli kuuskymmentävuotias pappa varmaan miettii jo kahteenkertaan alkaako mitään uutta elämää muilla maisemilla rakentamaan jos kaikki on jo valmiiksi kertaalleen rakennettu?

      • Anonyymi

        Sitähän minä toin kirjoituksessani esiin ja kun yritän miettiä asiaa omalle kohdalleni, voisi olla että toimisin samoin. Hänellä on elämässään kaikki hyvin, vaikka minua ei olisikaan.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän minä toin kirjoituksessani esiin ja kun yritän miettiä asiaa omalle kohdalleni, voisi olla että toimisin samoin. Hänellä on elämässään kaikki hyvin, vaikka minua ei olisikaan.
        Ap

        Ei mies tuossa iässä voi olla enää unohtumaton ”huippurakastaja”! Jokainen sen kokenut tietää...
        Aloittaja on hyvin kokematon tai sitten vain vähään tyytyväinen!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mies tuossa iässä voi olla enää unohtumaton ”huippurakastaja”! Jokainen sen kokenut tietää...
        Aloittaja on hyvin kokematon tai sitten vain vähään tyytyväinen!

        Minun kokemukseni tuskin on relevantti kysymys tässä suhteessa. Tässä on enemmänkin kyse kahden ihmisen uskomattomasta kemiasta ja seksuaalisesta yhteensopivuudesta, jota ei ole tarvetta edes mitata.
        Ap


    • Anonyymi

      Tämä on niin tätä, eikö ihminen löydä vapaita miehiä?

    • Anonyymi

      Kyllä tästä on oman aviopuolison kunnioittaminen kaukana .

    • Anonyymi

      Usein täälläiset suhteet on parhaita.
      Jos kumpikin olisi vapaa. Eli ei asuta samassa kodissa, tapaillaan kun kummallekin käy, omat "elämät".
      Se miksi seksi ja rakkaus on kuumaa tälläisessä johtuu siitä että siinä pitää olla kipinää kokoajan, valloitusta ei ole tehty.
      Eli jos ukko jättäisi vaimonsa ja asuisitte yhdessä niin homma laimenisi.

      • Anonyymi

        Tietysti, arjen jakaminen toisen kanssa muuttaa suhteen väistämättä. En ole koskaan edes kuvitellut millaista olisi asua miehen kanssa yhdessä. Olen kyllä kuvitellut millaista olisi kulkea vapaasti käsi kädessä kaupungilla ja suudella kadunkulmauksessa 😊
        Ap


    • Anonyymi

      Se panee sua ja nauttii tilanteesta. Tuskin haluaa muuta. Mies

      • Anonyymi

        Kun otta sukkahousut pois niin ei varpaat kipristele.


    • Anonyymi

      Ja tämä oli suoraan yhdestä Harlekiini pokkarista....

      • Anonyymi

        Kyllähän kioskikirjallisuus myy, tuo miljööpuoli oli varsin huvittavan kömpelö tai siis johdanto "juttelimme muutaman kerran käytävällä" ja sen reunalla oli mappejaaah. Eikä valtion virasto näyttänyt koskaan enää samalta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän kioskikirjallisuus myy, tuo miljööpuoli oli varsin huvittavan kömpelö tai siis johdanto "juttelimme muutaman kerran käytävällä" ja sen reunalla oli mappejaaah. Eikä valtion virasto näyttänyt koskaan enää samalta

        Kiitos hauskasta kommentista, nauroin aivan ääneen 😅 Jätin tieten tahtoen kertomatta yksityiskohtia etenkin suhteemme alusta, koska ne eivät enää tässä hetkessä merkitse niin paljon. Mutta olet oikeassa siinä, että virasto ei näytä enää samalta, eikä mikään muukaan 😉
        Ap


    • Anonyymi

      Mieti, kenen kanssa mies elää Todellista Elämää ja jos sinulle riittää se, että olet Toinen nainen, niin sitten se varmaan riittää. Minä en ainakaan haluaisi olla suhteessa, jota täytyy salata kaikilta ja sitten purkaa tänne tunnon tuskiaan ja saada vertaustukea.

      Elämässä täytyy tehdä kipeitäkin päätöksiä, saavuttaakseen mielenrauhan ! Muutenkin kuulostaa tosi rasittavalta, että miehen täytyy soittaa joka käänteessä sinulle ja sinun vastata hänelle.Kuulostaa aika teinimäiseltä, sillä olethan itsekin jo 38 ja lisäksi en sitäkään ymmärrä, miksi tuot esille ikäeronne, koska eihän se ole ongelma???? Ei vaimokaan voi olla niin tyhmä, etteikö huomaa, mitä on miehellään menossa, ja miksi miehen pitää salata, jos vaimo tietää ja on ns. avoin suhde?? Myös sekin herättää ihmetystä, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä, niin miten tärkeä hänelle oikeasti olet, jos miehen täytyy pitää ns." kivaa sinun kanssa", mutta vaimoaan hän ei halua jättää???

      Onpa paljon kysymysmerkkejä, mutta sinuna kysyisin itseltäni noita asioita, enkä odottaisi saavan täältä ymmärrystä ja lohdutusta.

      Olen tietysti ulkopuolinen sanomaan, mutta niinhän me ollaan kaikki...Vain sinä tiedät, miten haluat elää...Herää!!!!

      • Anonyymi

        Kiitos kommentistasi. Ikäeron toin esiin, koska kuusikymppinen elää varsin erilaista elämänvaihetta kuin nelikymppinen. Siinä missä mies suunnittelee jo eläkkeelle jäämistä, minulla on tähtäimessä edetä vielä urallani.
        Mitä tuohon puheluasiaan tulee, niin mies vitsaileekin olevansa varsinainen maanvaiva soitellessaan jatkuvasti. Hän vain haluaa kuulla ääntäni ja selvittää missä olen, sillä monesti olemme puhelun myötä saaneet aikaiseksi järjestettyä tapaamisen kahvilassa tms. Ja rakastuneet vain eivät saa tarpeekseen toisistaan 😊
        Totta puhut, kun sanot että vain minä tiedän miten haluan elämääni elää. Ammatillisesti suuntani on selkeä, mutta avoin muutoksille. Yksityiselämääni haluaisin vastaavanlaisen rakkaussuhteen kuin minulla jo on, mutta ilman piilottelua. Jos luovun nykyisestä suhteesta, löydänkö koskaan toista, jonka kanssa minulla on näin hyvä olla? Tämä on varmaan se perimmäisin ristiriitani tällä hetkellä, eikä minulla ole siihen vastausta.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Ikäeron toin esiin, koska kuusikymppinen elää varsin erilaista elämänvaihetta kuin nelikymppinen. Siinä missä mies suunnittelee jo eläkkeelle jäämistä, minulla on tähtäimessä edetä vielä urallani.
        Mitä tuohon puheluasiaan tulee, niin mies vitsaileekin olevansa varsinainen maanvaiva soitellessaan jatkuvasti. Hän vain haluaa kuulla ääntäni ja selvittää missä olen, sillä monesti olemme puhelun myötä saaneet aikaiseksi järjestettyä tapaamisen kahvilassa tms. Ja rakastuneet vain eivät saa tarpeekseen toisistaan 😊
        Totta puhut, kun sanot että vain minä tiedän miten haluan elämääni elää. Ammatillisesti suuntani on selkeä, mutta avoin muutoksille. Yksityiselämääni haluaisin vastaavanlaisen rakkaussuhteen kuin minulla jo on, mutta ilman piilottelua. Jos luovun nykyisestä suhteesta, löydänkö koskaan toista, jonka kanssa minulla on näin hyvä olla? Tämä on varmaan se perimmäisin ristiriitani tällä hetkellä, eikä minulla ole siihen vastausta.
        Ap

        Oletpas sinä rassukka aivopesty. Mies soittelee sinulle kotrolloidakseen puuhiasi. Hän pitää huolen siitä, ettet ehdi tapailemaan muita ikäisiäsi miehiä. Kymmenen vuoden päästä häntä ei enää ole ja itse alat olemaan liian vanha "markkinoille". Jos hänellä ei ole aikomustakaan jättää vaimoaan niin jätä hänet. Ja muutenkin jos hän varattuna alkoi suhteeseen, niin miten voit olla varma ettei hän sinun kanssasi ollessan aloita salasuhdetta jonkun sinuakin nuoremman ja viehättävämmän kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Ikäeron toin esiin, koska kuusikymppinen elää varsin erilaista elämänvaihetta kuin nelikymppinen. Siinä missä mies suunnittelee jo eläkkeelle jäämistä, minulla on tähtäimessä edetä vielä urallani.
        Mitä tuohon puheluasiaan tulee, niin mies vitsaileekin olevansa varsinainen maanvaiva soitellessaan jatkuvasti. Hän vain haluaa kuulla ääntäni ja selvittää missä olen, sillä monesti olemme puhelun myötä saaneet aikaiseksi järjestettyä tapaamisen kahvilassa tms. Ja rakastuneet vain eivät saa tarpeekseen toisistaan 😊
        Totta puhut, kun sanot että vain minä tiedän miten haluan elämääni elää. Ammatillisesti suuntani on selkeä, mutta avoin muutoksille. Yksityiselämääni haluaisin vastaavanlaisen rakkaussuhteen kuin minulla jo on, mutta ilman piilottelua. Jos luovun nykyisestä suhteesta, löydänkö koskaan toista, jonka kanssa minulla on näin hyvä olla? Tämä on varmaan se perimmäisin ristiriitani tällä hetkellä, eikä minulla ole siihen vastausta.
        Ap

        Rakkaus on sokaisevaa ja ikuista; kohde vaan vaihtuu. Tuskallistahan se luopuminen on, mutta päästä vapaaksi se mies. Silloin tulet näkemään, oliko se tosi rakkautta, vai muuttuuko se vihaksi. Nyt et anna mahdollisuutta sen rakkautesi kohteen "parantua" läheisriippuvuudestaan" ja kontrollinhalustaan. Niin se vaan loppupeleissä menee. Vapauta myös itsesi. Tsemppii.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletpas sinä rassukka aivopesty. Mies soittelee sinulle kotrolloidakseen puuhiasi. Hän pitää huolen siitä, ettet ehdi tapailemaan muita ikäisiäsi miehiä. Kymmenen vuoden päästä häntä ei enää ole ja itse alat olemaan liian vanha "markkinoille". Jos hänellä ei ole aikomustakaan jättää vaimoaan niin jätä hänet. Ja muutenkin jos hän varattuna alkoi suhteeseen, niin miten voit olla varma ettei hän sinun kanssasi ollessan aloita salasuhdetta jonkun sinuakin nuoremman ja viehättävämmän kanssa.

        Minun elämänfilosofiaani ei kuulu varmuus tulevasta. Tiedän, että ihmiset muuttuvat, myös parisuhteissa, ja jonkin ajan kuluttua voivat haluta jotain aivan muuta kuin vaikkapa tänä päivänä. Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta, joissa molemmissa viimeiset vuodet oli vain kaksi ihmistä, jotka elivät kumpikin omaa elämäänsä, ei yhteistä niinkuin mielestäni parisuhteessa kuuluu tehdä. Jos joku ihastuu nuorempaan ja viehättävämpään, niin minkä minä sille voin? En koe tehtäväkseni pitää ketään omanani vastentahtoisesti, enkä halua itseänikään pidettävän.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rakkaus on sokaisevaa ja ikuista; kohde vaan vaihtuu. Tuskallistahan se luopuminen on, mutta päästä vapaaksi se mies. Silloin tulet näkemään, oliko se tosi rakkautta, vai muuttuuko se vihaksi. Nyt et anna mahdollisuutta sen rakkautesi kohteen "parantua" läheisriippuvuudestaan" ja kontrollinhalustaan. Niin se vaan loppupeleissä menee. Vapauta myös itsesi. Tsemppii.....

        Tuo oli hyvin sanottu: päästä vapaaksi se mies. Hänellä on hyvä elämä omassa suhteessaan. Nyt hän ei voi elää täysillä omaa elämäänsä, kun roikkuu sinussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Ikäeron toin esiin, koska kuusikymppinen elää varsin erilaista elämänvaihetta kuin nelikymppinen. Siinä missä mies suunnittelee jo eläkkeelle jäämistä, minulla on tähtäimessä edetä vielä urallani.
        Mitä tuohon puheluasiaan tulee, niin mies vitsaileekin olevansa varsinainen maanvaiva soitellessaan jatkuvasti. Hän vain haluaa kuulla ääntäni ja selvittää missä olen, sillä monesti olemme puhelun myötä saaneet aikaiseksi järjestettyä tapaamisen kahvilassa tms. Ja rakastuneet vain eivät saa tarpeekseen toisistaan 😊
        Totta puhut, kun sanot että vain minä tiedän miten haluan elämääni elää. Ammatillisesti suuntani on selkeä, mutta avoin muutoksille. Yksityiselämääni haluaisin vastaavanlaisen rakkaussuhteen kuin minulla jo on, mutta ilman piilottelua. Jos luovun nykyisestä suhteesta, löydänkö koskaan toista, jonka kanssa minulla on näin hyvä olla? Tämä on varmaan se perimmäisin ristiriitani tällä hetkellä, eikä minulla ole siihen vastausta.
        Ap

        Kaikesta päätellen et ole nainen miesten makuun! Kukaan ei ole aikaisemmin huomioinut ja tavoitellut noin paljon. Itsetuntosi on taivaissa!
        Sinulle sopii paremman puutteessa ikääntynyt varattu mies! Eläkepappa naiselle parhaassa iässä!
        Et kuulosta oikein fiksulta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikesta päätellen et ole nainen miesten makuun! Kukaan ei ole aikaisemmin huomioinut ja tavoitellut noin paljon. Itsetuntosi on taivaissa!
        Sinulle sopii paremman puutteessa ikääntynyt varattu mies! Eläkepappa naiselle parhaassa iässä!
        Et kuulosta oikein fiksulta...

        Osittain olet oikeassa. Miehiä minulla kyllä on ollut ja kuluneen vuoden aikana olen joutunut torjumaan useammankin lähestymisyritykset. Kokemukseni perusteella pelkäänkin sitä, etten välttämättä enää koskaan tapaa miestä, jonka kanssa kemiat sopivat näin hyvin yhteen.
        Ap


    • Anonyymi

      Mitä ihmettelet pane niin että morkoonit soi!!

    • Anonyymi

      Sairasta soittaa 10 kertaa päivässä

      • Anonyymi

        Ei kannate varatun mies kanssa luoda "suhdetta" olet kumminkin se "toinen" nainen, minä ainakin haluan olla "ensimmäinen" :)))))


      • Anonyymi

        Ei hän joka päivä soita niin monesti. Tavallisimmin 2-4 kertaa, mutta kuten sanoin, _parhaana_ päivänä jopa 10 kertaa. Oletko ollut koskaan rakastunut? 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hän joka päivä soita niin monesti. Tavallisimmin 2-4 kertaa, mutta kuten sanoin, _parhaana_ päivänä jopa 10 kertaa. Oletko ollut koskaan rakastunut? 😊

        Siis melkoinen puhelinhäirikkö. Tuntuu, ehkä rakastuneelta, mutta tuo on kyllä toisen kyttäämistä parhaimmillaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hän joka päivä soita niin monesti. Tavallisimmin 2-4 kertaa, mutta kuten sanoin, _parhaana_ päivänä jopa 10 kertaa. Oletko ollut koskaan rakastunut? 😊

        Oletko koskaan ajatellut olevasi suhteessa narsistisen psykopaatin kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan ajatellut olevasi suhteessa narsistisen psykopaatin kanssa?

        En todellakaan. Työskentelen ihmismielen parissa, ja sanonta 'suutarin lapsella ei ole kenkiä', pitää kyllä paikkansa siinä, että olen itsekin tilanteessa hieman hukassa, kuvailemasi persoonallisuushäiriön tunnistaisin kyllä.
        Ap


    • Anonyymi

      Ei oo helppoa päästää irti, mutta eihän sitä ikinä saa pitää mitään rakastamaansa eihän?

      • Anonyymi

        Totta puhuen aika surullinen ajatus. Mutta saan kyllä jotain lohtua vanhasta sanonnasta; "On parempi, että on rakastanut ja menettänyt, kuin ettei olisi koskaan rakastanut."
        Ap


    • Anonyymi

      Et mitenkää.

    • Anonyymi

      Olin vakip!no suhteessa perheellisen miehen kanssa. Ongelmaksi tuli että mies halusi oikean suhteen kanssani, minä taas halusin pelkkää seksiä. Lopulta mies jopa jätti perheensä, mutta kuten olin sanonut hänelle monesti jo aiemmin, en alkanut suhteeseen. Ovat molemmat onnellisia nyt, mies ja hänen entinen puoliso, uusien kumppanien kanssa. 😻. En ymmärrä miksi täällä aina kaikki on naisen puolella, jos mies on onneton, tai ei ole seksiä, niin sellaisessako suhteessa miesparan pitäisi olla ainoa elämänsä? EIKÖ MIES SAISI ELÄÄ HALUAMAANSA ELÄMÄÄ? Tai hänen toinen nainen? PITÄISIKÖ KAIKKIEN OLLA ONNETTOMIA vain uskollisuuden tähden, kurjassa liitossa? voisin olla itse sisarvaimo !

      N-77

      • Anonyymi

        Muuten, tuossa onkin taas yksi ihanan seksikäs varattu tossukka...

        N-77


      • Anonyymi

        Pointti on se että mies on epärehellinen . Jos mies on onneton niin ei kai vaimo siihen ole syypää vaan ihan itse on soppansa keittänyt. Reilu ja avoin peli seuraamuksineen on parempi kuin rusinoiden kaivaminen pullasta. Parempi olisi ensin tutkiskella itseään ennenkuin ryhtyy minkäänlaiseen suhteeseen. Ennen kaikkea se kakkosnainen tuntuu olevan pilvessä eikä näe miehen kaikkia puolia. Uskoo sitä jo vaimolleen valehtelevaa miestä???


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointti on se että mies on epärehellinen . Jos mies on onneton niin ei kai vaimo siihen ole syypää vaan ihan itse on soppansa keittänyt. Reilu ja avoin peli seuraamuksineen on parempi kuin rusinoiden kaivaminen pullasta. Parempi olisi ensin tutkiskella itseään ennenkuin ryhtyy minkäänlaiseen suhteeseen. Ennen kaikkea se kakkosnainen tuntuu olevan pilvessä eikä näe miehen kaikkia puolia. Uskoo sitä jo vaimolleen valehtelevaa miestä???

        Mitä sitten tarvitsisi uskoa mieheltä? Kun keskijalka toimi ja mies saa revittyä pikkarini päältäni ja saan kiihottavan varatun nuoremman miehen sisääni, niin se on hyvä loppuelämäksi tai vaikka vähäksi aikaa vain. Saahan mies olla rehellinenkin, ihan hyvä jos sellaisen päätöksen tekee itse. Oma on asiansa.

        N-77


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sitten tarvitsisi uskoa mieheltä? Kun keskijalka toimi ja mies saa revittyä pikkarini päältäni ja saan kiihottavan varatun nuoremman miehen sisääni, niin se on hyvä loppuelämäksi tai vaikka vähäksi aikaa vain. Saahan mies olla rehellinenkin, ihan hyvä jos sellaisen päätöksen tekee itse. Oma on asiansa.

        N-77

        Kaikenlaista kieroa ne hormonit ihmiselle tekee,pilaavat elämän,jotkut jopa murhaavat mokoman takia,hyi olkoon!


      • N-77 ERITTÄIN HYVIN SANOTTU,PIDÄN AJATUS MAILMASTASI!!!


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        N-77 ERITTÄIN HYVIN SANOTTU,PIDÄN AJATUS MAILMASTASI!!!

        Ootko mun naapuri, nuorempi mies?!!!

        N-77


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ootko mun naapuri, nuorempi mies?!!!

        N-77

        Riippuu missä päin Suomea olet,mä oon Satakunnan alueella.


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        Riippuu missä päin Suomea olet,mä oon Satakunnan alueella.

        Voi ei, minä olen kymenlaaksosta.... :(

        N-77


      • No mä tarvitsin sisar vaimon joka liikkuu myös sängyssä😂 tykkää nuollettaa,leikkiä ja rakastaa touhuta monipuolisesti. Nimimerkki ja tämän firman meili aloitetaan sieltä.


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        No mä tarvitsin sisar vaimon joka liikkuu myös sängyssä😂 tykkää nuollettaa,leikkiä ja rakastaa touhuta monipuolisesti. Nimimerkki ja tämän firman meili aloitetaan sieltä.

        No, asut turhan kaukana ehkä....Ja himoitsen/haluan naapurin miestä....

        N-77


      • Anonyymi kirjoitti:

        No, asut turhan kaukana ehkä....Ja himoitsen/haluan naapurin miestä....

        N-77

        Mikä nyt Suomessa on liian kaukana? Jos mä olisin se tatuoitu naapurin kundi....kaikki käy....myös fantasia on kiihottavaa....


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        Mikä nyt Suomessa on liian kaukana? Jos mä olisin se tatuoitu naapurin kundi....kaikki käy....myös fantasia on kiihottavaa....

        Joo, mutta kun olen jotakin saanut päähäni...Minun täytyy saada just tätä miestä. Minun täytyy aina saada tahtoni lävitse. Tatuointeja taitaa muuten löytyäkkin häneltä!

        N-77


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo, mutta kun olen jotakin saanut päähäni...Minun täytyy saada just tätä miestä. Minun täytyy aina saada tahtoni lävitse. Tatuointeja taitaa muuten löytyäkkin häneltä!

        N-77

        Se on oikein,tykkään silti ajatus mallistasi,olis monelle opittavaa. Jos joskus haluut vaihtaa kuulumisia ym....nakkaa meilillä,liikun kyllä sielläkin päin jonkun verran... hyvää joulua ja toivottavasti pukki tulee... useasti 😘


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        Se on oikein,tykkään silti ajatus mallistasi,olis monelle opittavaa. Jos joskus haluut vaihtaa kuulumisia ym....nakkaa meilillä,liikun kyllä sielläkin päin jonkun verran... hyvää joulua ja toivottavasti pukki tulee... useasti 😘

        Voihan se olla että viestittelen joskus, siis jos ei jostaan syystä tule mitään naapurin miehen kanssa. Katsoihan se kyl halukkaan näköisenä makuuhuone silmillään kun olin valkoisessa topissa ilman liivejä kesällä, ja muutenkin. Mutta saattaahan se olla kuin uskollinen avovaimolleen, mistä minä tiedän. En tuostakaan pääse ottamaan selvää ihan vielä, sillä minulla on harmikseni hyvälatuisia kasvaimia, jotka kuitenkin kovasti haittaavat hyvinvointiani, sillä ovat hankalissa paikoissa elimistössäni. Kokeilen tässä luontaistuotteita, jos ei toimi niin yritän hankkia rahat jostain yksityiselle, kuten mehiläiseen, leikkauksiin. Että kun nyt on näitä terveysongelmia niin ei ole hyvä ajankohta meikasellä mihinkään kivaan....vielä.

        Hyvää joulua myös Sinulle, Olet ihana :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voihan se olla että viestittelen joskus, siis jos ei jostaan syystä tule mitään naapurin miehen kanssa. Katsoihan se kyl halukkaan näköisenä makuuhuone silmillään kun olin valkoisessa topissa ilman liivejä kesällä, ja muutenkin. Mutta saattaahan se olla kuin uskollinen avovaimolleen, mistä minä tiedän. En tuostakaan pääse ottamaan selvää ihan vielä, sillä minulla on harmikseni hyvälatuisia kasvaimia, jotka kuitenkin kovasti haittaavat hyvinvointiani, sillä ovat hankalissa paikoissa elimistössäni. Kokeilen tässä luontaistuotteita, jos ei toimi niin yritän hankkia rahat jostain yksityiselle, kuten mehiläiseen, leikkauksiin. Että kun nyt on näitä terveysongelmia niin ei ole hyvä ajankohta meikasellä mihinkään kivaan....vielä.

        Hyvää joulua myös Sinulle, Olet ihana :)

        Kiitos ❤️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voihan se olla että viestittelen joskus, siis jos ei jostaan syystä tule mitään naapurin miehen kanssa. Katsoihan se kyl halukkaan näköisenä makuuhuone silmillään kun olin valkoisessa topissa ilman liivejä kesällä, ja muutenkin. Mutta saattaahan se olla kuin uskollinen avovaimolleen, mistä minä tiedän. En tuostakaan pääse ottamaan selvää ihan vielä, sillä minulla on harmikseni hyvälatuisia kasvaimia, jotka kuitenkin kovasti haittaavat hyvinvointiani, sillä ovat hankalissa paikoissa elimistössäni. Kokeilen tässä luontaistuotteita, jos ei toimi niin yritän hankkia rahat jostain yksityiselle, kuten mehiläiseen, leikkauksiin. Että kun nyt on näitä terveysongelmia niin ei ole hyvä ajankohta meikasellä mihinkään kivaan....vielä.

        Hyvää joulua myös Sinulle, Olet ihana :)

        Niin ja zemppiä terveyden kanssa,se on tärkeää hoitaa kuntoon 😘 voimia💪


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        Niin ja zemppiä terveyden kanssa,se on tärkeää hoitaa kuntoon 😘 voimia💪

        Kiitos. Yritän ainakin saada terveyteni takaisin...

        Ja kivoja unia jos meet nukkumaan 😘


      • Anonyymi
        Stenwall kirjoitti:

        Se on oikein,tykkään silti ajatus mallistasi,olis monelle opittavaa. Jos joskus haluut vaihtaa kuulumisia ym....nakkaa meilillä,liikun kyllä sielläkin päin jonkun verran... hyvää joulua ja toivottavasti pukki tulee... useasti 😘

        Tämä tuttu tatuoitu mies liikkuu kyllä vikkelästi, ympäri Suomen👍


      • Anonyymi

        Tällä tavalla kaikista tulee onnettomia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä tuttu tatuoitu mies liikkuu kyllä vikkelästi, ympäri Suomen👍

        Kiitos,työ ja huvi kuljettaa mukanaan......ja joskus sitä saattaa jämähtää paikalleen pitkäksikin aikaa😘...... riippuu siitä mitä kohteesta löytyy ❤️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muuten, tuossa onkin taas yksi ihanan seksikäs varattu tossukka...

        N-77

        😂🎅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sitten tarvitsisi uskoa mieheltä? Kun keskijalka toimi ja mies saa revittyä pikkarini päältäni ja saan kiihottavan varatun nuoremman miehen sisääni, niin se on hyvä loppuelämäksi tai vaikka vähäksi aikaa vain. Saahan mies olla rehellinenkin, ihan hyvä jos sellaisen päätöksen tekee itse. Oma on asiansa.

        N-77

        Onko tämä mies siis niin rakastunut vaimoonsa ettei halua lähteä kenenkään muun matkaan? Eikä varsinkaan sellaisen jolta nyt tuntuu irtoavan aika helposti?
        Jos miehen taustoja tutkii, miten monta muuta vastaavaa suhdetta sieltä löytyy? Miten monta samanaikaisesti? Miltä niistä muista tuntuu?
        Eikö näitä miehiä kutsuttu joskus nimellä auervaara?
        Miksi kukaan nainen suostuu tähän?
        Missä on omatunto?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi ei, minä olen kymenlaaksosta.... :(

        N-77

        Varkaudessa ei ainakaan hormonit määrää!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Yritän ainakin saada terveyteni takaisin...

        Ja kivoja unia jos meet nukkumaan 😘

        Tämähän on Kainuusta. Kuulostaa tutulta lumitöineen ym. vinkein.


    • Anonyymi

      minä en kyllä suhteesta luopuisi - olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän hyvin tuskan tässä. Tsemiä!! ihmeen tiukkapipoista porukkaa täällä komentoimassa..

      • Anonyymi

        Kiitos tsempeistä! Lopettamisen puolesta puhuukin vain se, että vaimo saa kokea turhaa tuskaa, mikäli suhteemme paljastuu. Tänään juuri keskustelimme asiasta. Miestä kalvaa oma kaksinaamaisuutensa, mutta tästä suhteesta luopuminen on yllättävän vaikeaa.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tsempeistä! Lopettamisen puolesta puhuukin vain se, että vaimo saa kokea turhaa tuskaa, mikäli suhteemme paljastuu. Tänään juuri keskustelimme asiasta. Miestä kalvaa oma kaksinaamaisuutensa, mutta tästä suhteesta luopuminen on yllättävän vaikeaa.
        Ap

        Vaikeaa on ,koska olette itserakkaita ,vanhana,jos elätte vanhaksi,häpeätte.


    • Anonyymi

      Hyvä 38-vuotias! Pyydä tuolta partneriltasi joululahjaksi uutta näppäimistöä: sellaista joss "Enter"-näppäin toimii...

    • Anonyymi

      Hanki oma mies joka on vain sinun, itse en voi hyväksyä moista toimintaa se on miehen osalta raukkamaista, pelkuri maista vaimoaan kohtaan jos ei voi jättää vaimoa niin kyllä miehellä on vielä tunteita vaimoon vaikka sinun kaa hoitaa makuuhuone hommat niin vaimo on siitä huolimatta se turvallisin ihminen, joten jatka etsimistä omaa miestä

      • Anonyymi

        Tottakai hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ei meidän suhteemme poista millään tavalla hänen kiintymystään ja kunnioitustaan tätä kohtaan. Olen käynyt joillakin treffeillä kuluneen vuoden aikana, mutta ikävä kyllä kumppanin kriteeriksi ei riitä vapaa.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Ei meidän suhteemme poista millään tavalla hänen kiintymystään ja kunnioitustaan tätä kohtaan. Olen käynyt joillakin treffeillä kuluneen vuoden aikana, mutta ikävä kyllä kumppanin kriteeriksi ei riitä vapaa.
        Ap

        Anteeksi vaan, mutta mitä kunnioitusta vaimoa kohtaan? Vieraita naisia paneva mies ei kunnioita vaimoaan. Itse heitin juuri tuollaisen miehen pihalle, ja nyt uikuttaa takaisin.


    • Anonyymi

      Hyi.mene heti kertomaan miehen vaimolle

    • Anonyymi

      Lopeta,,,sama kuin leikkisit tulella....

    • Anonyymi

      Hienoa että olet salasuhteessa.Jos oma miehesi,tai onko sitten miestä,ei anna rakkautta,niin kannatan ehdottomasti salaista suhdetta.Ihanaa kun teillä synkkaa.

    • Anonyymi

      Voi sinua onnetonta narttua, kun et ole löytänyt vapaana olevaa miestä seksihalujesi tyydyttämiseen. Järki ei ole pelannut, kun olet muka ollut löytänäväsi elämäsi miehen naimisissa olevasta vanhemmasta miehestä. Ymmärrättekö, että yhdessä teette rikosta, jota petokseksi kutsutaan. Jos itse olet vapaa, mutta mies aviossa ja ei halua edes erota vaimostaan tämän väärän suhteen takia, on hän vielä katalampi väärintekijä. Miten sokea ja kuuro tämä miehen vaimo on. Eikö näe ja kuule ja ymmärrä miehensä olevan salasuhteessa. Rehellisyyden nimissä, sinä joka olet kanssarikollinen, tee oikea teko ja vihjaa tälle vaimoihmiselle, niin silloin se asia koetellaan onko kohta eturauhasvaivainen ukko sen arvoinen, että kannattaa tuommoista petturia katsella vaimon ja vielä vähemmän sinun. Onko elämäsi niin kapeaa, että et löydä itsellesi vapaata miestä, vai onko siihen jokin muu syy, jota tämä ulkonäkökeskeinen maailma vaatii ja et täytä näitä kriteerejä vapailla markkinoilla.
      Säälin sinua, tuollainen suhde salaisuuksien ei ole terve, vaan sairastuttaa sekä sinut että ukkomiehen ihan kohta.

      • Anonyymi

        Olette te sekasin, vittu mitä kitinää....antakaa nyt toisten nauttia elämästä vaikka teillä ei sitä olekaan....aloittaja n-77 ERITTÄIN HYVIN SANOTTU!!!!


      • Anonyymi

        Kommentoin jo toistamiseen, että vapaa ei riitä kumppanivalinnan kriteeriksi. Minä olen kasvoiltani aika tavallisen näköinen, olen liikunnallinen ja itsestäni muutenkin huolta pitävä. Hymyilen paljon ja se saa minut ilmeisesti vaikuttamaan miesten mielestä viehättävältä, sillä kyllä minulla ottajia olisi. Minä en kuitenkaan voi olla ihmisen kanssa, josta en ole kiinnostunut.
        Ap


    • Anonyymi

      Tässä kuusikymppinen "pappa".
      Minulla on ihana alle kolmekymppinen vaimo ja minua panettaa joka päivä. Vaimoani joka toinen tai kolmas päivä.
      No, olemme tehneet järjestelyn, jossa saan pitää paria muuta panokaveria.
      Kaikki hyvin ja olemme jokainen onnellisia yhdessä :)
      Turhaa lokeroida ja ohjailla muita ihmisiä. Jokainen toimimme kuten itse parhaaksi näemme. Joskus hyvin ja toisinaan tyhmästi, mutta itse kuitenkin oman halumme mukaan.

      • Anonyymi

        Karkeimmat murhat on seksin takia,sitä on haluttu,tai sen harjoittamista on yritetty peitellä,tunteet vihaan ja inhoon näissä suhteissa ovat rajut.


    • Anonyymi

      Niin ja kun ei paneta papparaisena enää ollenkaan niin eipä tarvi juosta enää kottaraisienkaan perässä. Minusta se on helpotus jo tällä iällä.

      • Anonyymi

        Eikä vanhempaa naistakaan enää sänkyhommat kiinnosta.


    • Anonyymi

      Olette säälittäviä. Ei muuta sanottavaa.

    • Anonyymi

      Voi miten sattuikin samantapainen, olen myös 38v nainen ja mies, jonka kanssa aloin pikkuhiljaa tutustua työpaikalla, on 58v. On tosi komea ikäisekseen, 184cm ja hoikahko, ei mitään pukinpartoja, hyi , eikä kaljua, toinen hyi. Eikä ole edes varattu, mutta minä olen ja oma mies vain töiden jälkeen käy kuntosalilla, katselee urheilua tv:stä ja joka ilta ottaa parit kaljat, hyi helvetti sitä oluen hajua. Niin, kaikki illat menin nukkumaan yksin, kun urheilu on tärkeämpää ja pizza oluen kanssa joka ilta. Sitten tuli vastaan tämä vanhempi ja komeampi uros työpaikalla, kysyin muilta, että kukahan mahtaa olla ja tietysti naimisissa, niin joku sanoi, ettei ole varattu ja ei ei edes henkilökuntaa, mutta käy lähes joka päivä. Ja, kuinka ollakkaan, tuli, kuin kotionsa kahvihuoneeseen ja otti itse kahvit ja istui viereeni? Siinä sitten jotain juteltiin kaikkien kesken ja lopulta jäätiin kaksin jutteleen kaikesta yleensä. Vaikka ei ollut mitenkään huoliteltu, hiukset vähän sekaisin ja rento asu( jessit, villapaita ja pikkukengät), niin puhui niin nätisti kaikesta, elämänkokemuksesta, työstä, ihmisistä ym. että olin myyty? Sitten ei näkynytkään miestä viikkoon ja ajattelin, että on lähtenyt lomalle, mutta sitten ilmestyi ovelle ja aloin punastua, kun katselin miestä. Sama ihana hymy ja silmät ja ne vaaleat viikset, ja se rauhallinen ääni, miksei kukaan nappaa tuollaista? Kun tuli taas kahvihuoneeseen, otin silmälasit pois, niin mies sanoi, vau mikä kaunotar, mutta pyysi anteeksi. Sitten vain juteltiin ja sanoi, että jos firmassa tulee jotain ongelmia, niin soita. Siitä se lähti ja tuli kesäloma väliin, mutta syksyllä sitten sanoi ohimennen, että tekisi mieli suudella, no hätäinen sellainen, ettei kukaan näe ja seuraavana päivänä mentiinkin jo nurkan taakse kiihkeään suudelmaan. Sitä jatkuikin kolme vuotta ja vieläkin nähdään makuuhuoneessa miehen luona viikottain. On muuten hyvää seksiä ja monta kertaa peräkkäin, oma mies on ihan toivoton hätähousu, sitä se treenaaminen teettää. Sanni 38v

      • Anonyymi

        Saanko udella mikä pitää sinua yhdessä miehesi kanssa? Siis virallisen miehesi?
        Ap


    • Anonyymi

      Voi lapsi parka, tulee väkisinkin mieleen, että mies yrittää elää uutta nuoruutta ja sinä olet tässä pelissä se puuttuva pala. Yleensä ihminen jolla on heikko itsetunto sortuu olemaan toisen leikkikaluna ja pitää itseään erityisenä kun varattu mies ihailee.

    • Anonyymi

      Joskus olen miettinyt, että ehkä se kaunein ja rakkaudellisin kumppanuus toteutuu esimerkiksi näin. Omassa parisuhteessa on arki ja siihen liittyvät jumit. Suhde näivettyy. Sitten on joku kodin ulkopuolelta, johon kiintyy. Siinä kumppanuudessa säilyy jokin ilmavuus eikä se ummehdu. Tuli jotenkin hyvä olo aloittajan kirjoituksesta. Mukava lukea kun on rakkautta, oli se sitten millainen asetelma tahansa. En ole salasuhteiden kannalla, mutta en niitä vastaankaan. Omat henkiset paukut ei riittäis kahteen.

      • Anonyymi

        Kiitos kommentistasi! Olenkin ajatellut, etten taida enää muuttaa yhteen yhdenkään kumppanin kanssa, ja toivon että muistan tämän ajatukseni jatkossakin ☺ Kommentissasi pidin etenkin termistä ilmavuus, se pitää paikkansa. On tilaa olla omissa oloissaan mörrimöykkynä ja toisen kanssa voi sitten nauttia yhdessäolosta.
        Ap


    • Anonyymi

      Tässä on tyypillinen fantasiatarina viihdyttääkseen itseään ja muita pösilöitä täälä!
      Oliko hiki kun heräsit :-D
      t.totta joka ajatus

      • Anonyymi

        Mikä tässä tarinassa oli niin ihmeellistä ettei voisi olla totta? Ihan normaalia meininkiä nämä työpaikkaromanssit. Olen nähnyt monta lähiystävieni piirissä.

        Alkavat käytävässä, ruokalassa, kokousreissulla, firman pikkujouluissa. Mitä kummallista?

        Kateelliset täällä ruikuttavat ja väittävät keksityksi. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte ja antakaa AP:n tehdä mitä huvittaa. Ei hän teiltä kysy että mikä on moraalisesti oikein, vaan sitä että mitä ehkä itse samassa tilanteessa tekisitte.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä tässä tarinassa oli niin ihmeellistä ettei voisi olla totta? Ihan normaalia meininkiä nämä työpaikkaromanssit. Olen nähnyt monta lähiystävieni piirissä.

        Alkavat käytävässä, ruokalassa, kokousreissulla, firman pikkujouluissa. Mitä kummallista?

        Kateelliset täällä ruikuttavat ja väittävät keksityksi. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte ja antakaa AP:n tehdä mitä huvittaa. Ei hän teiltä kysy että mikä on moraalisesti oikein, vaan sitä että mitä ehkä itse samassa tilanteessa tekisitte.

        Kiitos sinulle tästä.
        Ap


    • Anonyymi

      Eikö aloittaja tajua, että teksti olisi luettavuuden takia jaettava kappaleisiin. Voiko tuollainen kirjoittaja olla jossain virastossa sisätöissä?

      • Anonyymi

        :D Olet oikeassa, olisin tosiaan voinut jakaa kirjoitustani, mutta en tajunnut, että siitä tulisi noin pitkä vuodatus! Tällainen kirjoittaja voi olla töissä missä vain ;)
        Ap


    • Anonyymi

      Että viitsitäänkin tehdä teennäisiä sepitelmiä, huh, huh...

    • Anonyymi

      Tylsäääääää....

    • Anonyymi

      Saatana elää ja voi hyvin maaplaneetalla.

    • Anonyymi

      Mulla itseä nuorempi salakulta. Ite oon 42,mies 37'

    • Anonyymi

      Minun näkökulmasta sinnoot huora,mittään rakkautta ole olemassa

    • Anonyymi

      Reilusti vanhempi mies on aina parempi vaihtoehto naiselle! Äijästä pääsee myös nopeammin eroon kun se on kunnolla vanhempi. Hyväksyn.

    • Anonyymi

      Omatunto ?

    • Anonyymi

      Niin ja sitten kun vaarilla ei enään vehje pelaakkaan, jostain syystä. Joudutaan taas etsimään se uusi rakas. Maailman ihanin ihminen.

      • Anonyymi

        Sen verran pakko kommentoida, että käsityksesi seksistä on varsin kapea, jos tarkoitat että erektiohäiriön vuoksi seksielämän pitäisi kuihtua.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen verran pakko kommentoida, että käsityksesi seksistä on varsin kapea, jos tarkoitat että erektiohäiriön vuoksi seksielämän pitäisi kuihtua.
        Ap

        Aika tyhmä olet itsekin nyt. Kyllä se nimenomaan vaikuttaa sinne miehen korvien väliin ja pahasti, kun ei enää seiso. Joillekin käy niin, että viagran tms vastaavan lääkkeen voimin kaadetaan naista kuin nuoruuden kiihkossa, pelkona perseessä se, että on nyt itse se vanha ukko, josta muille naureskellut. Täytyy ikäänkuin kokea kaikki naiset ja erityisesti heidän reikänsä. Siitä on rakkaus valovuosien päässä, kun on pelko kadotetusta nuoruudesta. Siis eihän tuollaisessa juuri kuvatussa tilanteessa seksielämä ole kuihtunut, vaan naista riittää ihan loputtomiin, ihan niin kauan kuin heille jaksaa vähän lirkutella. Mutta mitä nautintoa lopulta antaa vaihtuvat seksikumppanit ja se itse tekninen suoritus, jota on pillereillä avitettu, siihenkin samaan erilaisten sillien hajuun lopulta turtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika tyhmä olet itsekin nyt. Kyllä se nimenomaan vaikuttaa sinne miehen korvien väliin ja pahasti, kun ei enää seiso. Joillekin käy niin, että viagran tms vastaavan lääkkeen voimin kaadetaan naista kuin nuoruuden kiihkossa, pelkona perseessä se, että on nyt itse se vanha ukko, josta muille naureskellut. Täytyy ikäänkuin kokea kaikki naiset ja erityisesti heidän reikänsä. Siitä on rakkaus valovuosien päässä, kun on pelko kadotetusta nuoruudesta. Siis eihän tuollaisessa juuri kuvatussa tilanteessa seksielämä ole kuihtunut, vaan naista riittää ihan loputtomiin, ihan niin kauan kuin heille jaksaa vähän lirkutella. Mutta mitä nautintoa lopulta antaa vaihtuvat seksikumppanit ja se itse tekninen suoritus, jota on pillereillä avitettu, siihenkin samaan erilaisten sillien hajuun lopulta turtuu.

        Edelleenkin olen sitä mieltä, että käsityksesi seksistä on hyvin kapea. Kertomuksesi perusteella pidät yhdyntää olennaisena osana seksiä? Muutenkin kertomuksesi vaikuttaa hyvin huonolta omakohtaiselta kokemukselta, mutta minua se ei koske millään tavoin. Haluatko sinä avautua ikävistä kokemuksistasi enemmän?
        Ap


      • Anonyymi

        Vanha ketju mutta, pakko kommentoida. Syövät suorastaan jokapäivä sinisiä pillereitä. Naama punaisena ja silmät kiiluen mennään. Seuratkaapas miten osuukaan kohdalleen. On todella naurettavan näköistä touhua. Siinä tuojotellaan heti ensimmäistä vastaantulevaa naista. Vaikkapa kaupan kassaa että, ottaako täkyä vastaan. Nämä on juuri niitä yli 60 setiä.


    • Anonyymi

      Ja sitten aloittaja heräsi märät lakanat kaulassa? 😂

    • Anonyymi

      Kannattaa syödä paljon puuroa näin joulun alla, niin eiköhän neidin asiat selviä :)

    • Anonyymi

      Olen nelikymppinen mies ja nähnyt kaikenlaista. Useamman kerran ollut pitkässä suhteessa missä kaikenlaisia vaiheita, hyviä ja huonoja. Olen lapseton ja elän hyviä kokemuksia etsien. No tämä minusta.

      Hyvä AP. Totuus on se että miehelle tämä nykyinen tilanne sopii oikein mainiosti. Kotona vaimo hoitaa kaiken, pitää huolta ja laittaa ruokaa pöytään. Hänelle kun ei seksi maistu niin sen saa sinulta. Kerrassaan mainio järjestely. Ei viitsi/tarvitse ottaa mitään riskejä, tai kantaa seuraamuksia siitä jos lähtisi kanssasi suhteeseen.

      Mielestäni mies on aika munaton tapaus. Ei tosissaan halua muuttaa elämäänsä. Hän voisi sen kerran vielä tuon ikäisenä tehdä, kohta jo liian myöhäistä. Ei katso sinun ja teidän suhteenne olevan oikeasti sen arvoinen että jättäisi kaiken taakseen. Sellainen olisi rakkautta eikö? Vai hulluutta? Kuka tämänkin määrittelee.

      Puhutaan että "kuuntele sydäntäsi rakkausasioissa" mutta pitääkö sittenkin järkeä. Näiden kysymysten äärellä varmasti painitte.

      No mitäkö sitten itse sinun asemassani tekisin? Jättäisin nykyisen puolisosi (jolta et selvästikään oikein mitään saa). Et edes puhu hänestä. Ryhdyt sinkuksi ja katselet sitä elämää jonkun aikaa. Hengittelet vapaasti. Tapaat tätä salamiestäsi mutta myös muita jos siltä tuntuu. Jos olet avoin kokemaan tällaista mitä nyt kuvailit, niin ei se ole sidottu vain tuohon yhteen mieheen. Onnistuu muidenkin kanssa. Hieman nuoremman, vapaan.

      Tosi on että seksistä nauttii enemmän kun ikää tulee lisää. Nuorena tulee hätäiltyä ja oltua itsekkäämpi petihommissa. No mutta tämän kaikki jo tiesikin ketkä eivät ensimmäiseen kuoppaan pudottuaan jääneet sinne makaamaan.

      Kaikkea hyvää AP:lle ja tee rohkeita päätöksiä ja linjauksia elämäsi suhteen. Harvoin tehdyt asiat jää ottamaan päähän. Ne jää joita et tehnyt!

      • Anonyymi

        Ai mikä ihana kommentti, hyviä ajatuksia sulla, kiitos kun jaoit niitä! (Ap:lla ei muuten käsittääkseni ole puolisoa, ainoastaan tällä miesystävällä on tahollaan vaimo.)

        Ap:lle myös kiitos tarinasi jakamisesta, herättää monenlaisia ajatuksia. Ja tunteita, kun tuota teidän vetovoimaa vähän kateellisenakin kuvittelen. Mustakin tää kuulostaa siltä että ehkä jossain kohtaa voi tulla aika sanoa hyvästit rakastavaisina 🤔 Mutta ehkä siitä voi silti jäädä loppuiäksi jonkinlainen ystävyys ja hyvä tahto toista kohtaan, kiitollisuuttakin siitä että ootte kohdanneet ja kulkeneet hetken matkaa yhdessä. (Ai miten niin projisoin teidän tarinaa omaan elämääni 😬)

        t. Suunnilleen samanikäinen ja vähän samantapaisessa risteyskohdassa elämän seuraavaa suuntaa pohdiskeleva nainen


      • Anonyymi

        Hei ja kiitos kommentistasi!
        Järjestely on varmasti miehelle puitteita ajatellen aivan hyvä. Mutta kyllä hän siitä tuskaa kokee. Mies ei ole ollenkaan rehvastelevaa tyyppiä, eikä koe minua valloituksena. Päinvastoin ihmettelee tämän tästä mitä minä hänessä näen. Hän on yhtä rakastunut kuin minäkin, eikä minulla ole mitään syytä epäillä sitä. Ei kukaan pysty esittämään rakastunutta jokaisessa kosketuksessa tai suudelmassa näin pitkään, ellei sitä todella ole.
        Minä myös tunnen hänet, hän ei ole minun kaltaiseni, hän ei tee ratkaisuja lennosta eikä hyppää tuntemattomaan. Ei vaikka monesti miettiikin, että olisi pitänyt nuorena tarttua tilaisuuksiin ja olla rohkeampi. Enkä minä sitä häneltä voi vaatia. Enkä voi vaatia häneltä vaimonsa jättämistä, koska en todellakaan tiedä mitä minä voisin miehelle tarjota sitten? Rauhallisia eläkepäiviä en nyt ainakaan.

        Oikeastaan tässä tullaan siihen, miksi kirjoitin suhteestani tänne. Luonnollisesti en voi siitä keskustella työpaikan kahvipöydässä :) Sinultakin olen saanut hyviä näkökulmia ajateltavakseni. Olen kuitenkin hieman skeptinen sen suhteen, että löytäisin vielä jonkun kenen kanssa voisin koke jotain samaa kuin tämän miehen. Olen itsekin nähnyt ja kokenut monenlaista ihmissuhderintamalla ja tuskaisen tietoinen siitä, kuinka harvinaista välillemme syttynyt kemia on.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai mikä ihana kommentti, hyviä ajatuksia sulla, kiitos kun jaoit niitä! (Ap:lla ei muuten käsittääkseni ole puolisoa, ainoastaan tällä miesystävällä on tahollaan vaimo.)

        Ap:lle myös kiitos tarinasi jakamisesta, herättää monenlaisia ajatuksia. Ja tunteita, kun tuota teidän vetovoimaa vähän kateellisenakin kuvittelen. Mustakin tää kuulostaa siltä että ehkä jossain kohtaa voi tulla aika sanoa hyvästit rakastavaisina 🤔 Mutta ehkä siitä voi silti jäädä loppuiäksi jonkinlainen ystävyys ja hyvä tahto toista kohtaan, kiitollisuuttakin siitä että ootte kohdanneet ja kulkeneet hetken matkaa yhdessä. (Ai miten niin projisoin teidän tarinaa omaan elämääni 😬)

        t. Suunnilleen samanikäinen ja vähän samantapaisessa risteyskohdassa elämän seuraavaa suuntaa pohdiskeleva nainen

        Hei sinä Suunnilleen samanikäinen ja vähän samantapaisessa risteyskohdassa elämän seuraavaa suuntaa pohdiskeleva nainen!
        Itsekin epäilen, että tarinamme päättyy, kun olen tätä ketjua lukenut ja mietiskellyt. Ihanaa, että pystyt kuvittelemaan vetovoimamme, se on nimittäin magneettinen :)
        Saanko udella millaisessa risteyksessä sinä olet?
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei sinä Suunnilleen samanikäinen ja vähän samantapaisessa risteyskohdassa elämän seuraavaa suuntaa pohdiskeleva nainen!
        Itsekin epäilen, että tarinamme päättyy, kun olen tätä ketjua lukenut ja mietiskellyt. Ihanaa, että pystyt kuvittelemaan vetovoimamme, se on nimittäin magneettinen :)
        Saanko udella millaisessa risteyksessä sinä olet?
        Ap

        Oiskohan mun pitänyt keksiä vähän lyhyempi nimimerkki? 😂

        Mä oon vähän perinteisemmässä risteyksessä. Eli naimisissa ja pohdiskelen eroa.

        Samantapaista tässä on (meidän iän lisäksi) lähinnä se että kohtasin vuosi sitten miehen jonka kanssa tuli ekaa kertaa oikeestaan ikinä sellainen olo että me oikeesti _kohdattiin_, enkä usko että kukaan välttämättä koskaan kolahtaa enää samalla tavalla. Kun ei kellään vaan voi käydä semmonen tuuri montaa kertaa elämässä. Että jos ois tavattu kymmenen vuotta aiemmin ja kummankin elämäntilanne ois toinen (mies on myös tahollaan naimisissa ja aikoo pysyäkin) niin tässä ois ainekset kaikkeen. Ja se on niin helvetin harvinainen tunne että mua vieläkin itkettää kun ajattelen sitä ja että en voi häntä saada. Mutta siis ihan tuosta miehestäkin riippumatta mun avioliitto on ehkä päättymässä, tää vaan avas mun silmät sille mitä rakkaussuhde vois parhaimmillaan olla, jos siinä ois kaikki se luottamus ja hellyys ja kunnioitus ja intohimo. Ja mun on ehkä pakko lähteä avioliitostani, myös siksi että saisin tässä elämässä vielä tilaisuuden sellaiseen. Tietysti mä tiedän että en välttämättä koskaan sitä löydä, mutta edes mahdollisuuskin olisi jotain. Tuon miehen kanssa fyysinen läheisyys jäi kädestä pitelyyn ja suudelmaan; ei sillä etteikö ois kumpikin haluttu mutta ei me annettu sen tapahtua eikä koskaan tavattu yksityisesti. Koska se oli se viimenen uskottomuuden raja mitä ei haluttu ylittää. Mä en halunnut tehdä sitä mun miehelle enkä että mun avioliitto päättyis niin.

        Kaikesta haikeudesta huolimatta mä oon onnellinen siitä että tapasin tuon ihastuttavan ihmisen. Siitä että hän on olemassa vaikken mä hänestä enää kuulekaan, ja siitä mitä meillä oli. Mä pidän sitä jonkinlaisena ylimääräisenä, odottamattomana yllätyslahjana elämältä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oiskohan mun pitänyt keksiä vähän lyhyempi nimimerkki? 😂

        Mä oon vähän perinteisemmässä risteyksessä. Eli naimisissa ja pohdiskelen eroa.

        Samantapaista tässä on (meidän iän lisäksi) lähinnä se että kohtasin vuosi sitten miehen jonka kanssa tuli ekaa kertaa oikeestaan ikinä sellainen olo että me oikeesti _kohdattiin_, enkä usko että kukaan välttämättä koskaan kolahtaa enää samalla tavalla. Kun ei kellään vaan voi käydä semmonen tuuri montaa kertaa elämässä. Että jos ois tavattu kymmenen vuotta aiemmin ja kummankin elämäntilanne ois toinen (mies on myös tahollaan naimisissa ja aikoo pysyäkin) niin tässä ois ainekset kaikkeen. Ja se on niin helvetin harvinainen tunne että mua vieläkin itkettää kun ajattelen sitä ja että en voi häntä saada. Mutta siis ihan tuosta miehestäkin riippumatta mun avioliitto on ehkä päättymässä, tää vaan avas mun silmät sille mitä rakkaussuhde vois parhaimmillaan olla, jos siinä ois kaikki se luottamus ja hellyys ja kunnioitus ja intohimo. Ja mun on ehkä pakko lähteä avioliitostani, myös siksi että saisin tässä elämässä vielä tilaisuuden sellaiseen. Tietysti mä tiedän että en välttämättä koskaan sitä löydä, mutta edes mahdollisuuskin olisi jotain. Tuon miehen kanssa fyysinen läheisyys jäi kädestä pitelyyn ja suudelmaan; ei sillä etteikö ois kumpikin haluttu mutta ei me annettu sen tapahtua eikä koskaan tavattu yksityisesti. Koska se oli se viimenen uskottomuuden raja mitä ei haluttu ylittää. Mä en halunnut tehdä sitä mun miehelle enkä että mun avioliitto päättyis niin.

        Kaikesta haikeudesta huolimatta mä oon onnellinen siitä että tapasin tuon ihastuttavan ihmisen. Siitä että hän on olemassa vaikken mä hänestä enää kuulekaan, ja siitä mitä meillä oli. Mä pidän sitä jonkinlaisena ylimääräisenä, odottamattomana yllätyslahjana elämältä.

        Olen sama, tuossa aiemmin kirjoittanut nelikybänen mies.

        Halusin vastata sinulle jos vaikka tästä olisi apua jollain tavalla. Tuolla on paljon kanssasi yhteensopivia ihmisiä joka puolella. Et vaan nää heitä koska et pysähdy, tutustu ja ota selvää. Lisäksi moraali estää monella antautumisen tietyn rajan ylitse.

        Edellisestä yhteenvetona; Lähes kaikki on siis kiinni ajoituksesta. Milloin kukakin on vapaa? Milloin valmis kohtaamaan uuden tuttavuuden? Näihin et voi vaikuttaa vaan kohtalo/sattuma/tuuri säätelee miten asiat milloinkin menee.

        Melko lannistavaa kerrassaan. Tuurin varassa kaikki? Ei aivan. Seuraavaksi tulee peliin uskallus, uhkarohkeus, halu muutokseen. Kuinka voimakas se on? Tällainen voima saa asioita muuttumaan. Jättämään entinen elämä, puoliso ja koti taakse ja aloittamaan uudelleen alusta jonkun toisen kanssa. Vaatii aikamoista heittäytymistä! Järki sotii tällaista toimintaa vastaan! Mutta jos sydän kannattaa sitä niin kumpi on oikein?

        Pitääkö jäädä vanhaan suhteeseen velvollisuudentunnosta, säälistä, myötätunnosta, tottumuksesta, vaivattomuudesta? Onko itsekästä lähteä hakemaan ITSELLEEN onnellisuutta ehkä muiden kustannuksella? Näiden syvällisten kysymysten äärellä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä. Minäkin olen ollut muutaman kerran. Kerran itse jättänyt vanhan taa, kerran minut jätetty ja kerran ottanut takaisin suhteeseen eron jälkeen.

        Ei näihin asioihin ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Ei mitään tyhjentävää neuvoa tai opasta luettavaksi. Tähän tiivistäisin kaiken oppimani; Älä kuuntele pelkkää sydäntä, tai pelkkää järkeä. Käytä molempia. Tullakseen onnelliseksi pitää olla hieman itsekäs. Et voi ajatella että toisen ihmisen vastuulla on sinun onnellistamisesi. Kyllä se on sinun itsesi vastuulla! Kun olet itse onnellinen, voit tehdä siinä samalla toisenkin sellaiseksi.

        Kiitos ja kuulemiin! =)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sama, tuossa aiemmin kirjoittanut nelikybänen mies.

        Halusin vastata sinulle jos vaikka tästä olisi apua jollain tavalla. Tuolla on paljon kanssasi yhteensopivia ihmisiä joka puolella. Et vaan nää heitä koska et pysähdy, tutustu ja ota selvää. Lisäksi moraali estää monella antautumisen tietyn rajan ylitse.

        Edellisestä yhteenvetona; Lähes kaikki on siis kiinni ajoituksesta. Milloin kukakin on vapaa? Milloin valmis kohtaamaan uuden tuttavuuden? Näihin et voi vaikuttaa vaan kohtalo/sattuma/tuuri säätelee miten asiat milloinkin menee.

        Melko lannistavaa kerrassaan. Tuurin varassa kaikki? Ei aivan. Seuraavaksi tulee peliin uskallus, uhkarohkeus, halu muutokseen. Kuinka voimakas se on? Tällainen voima saa asioita muuttumaan. Jättämään entinen elämä, puoliso ja koti taakse ja aloittamaan uudelleen alusta jonkun toisen kanssa. Vaatii aikamoista heittäytymistä! Järki sotii tällaista toimintaa vastaan! Mutta jos sydän kannattaa sitä niin kumpi on oikein?

        Pitääkö jäädä vanhaan suhteeseen velvollisuudentunnosta, säälistä, myötätunnosta, tottumuksesta, vaivattomuudesta? Onko itsekästä lähteä hakemaan ITSELLEEN onnellisuutta ehkä muiden kustannuksella? Näiden syvällisten kysymysten äärellä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä. Minäkin olen ollut muutaman kerran. Kerran itse jättänyt vanhan taa, kerran minut jätetty ja kerran ottanut takaisin suhteeseen eron jälkeen.

        Ei näihin asioihin ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Ei mitään tyhjentävää neuvoa tai opasta luettavaksi. Tähän tiivistäisin kaiken oppimani; Älä kuuntele pelkkää sydäntä, tai pelkkää järkeä. Käytä molempia. Tullakseen onnelliseksi pitää olla hieman itsekäs. Et voi ajatella että toisen ihmisen vastuulla on sinun onnellistamisesi. Kyllä se on sinun itsesi vastuulla! Kun olet itse onnellinen, voit tehdä siinä samalla toisenkin sellaiseksi.

        Kiitos ja kuulemiin! =)

        Kiitos nelikybänen mies taas ajatuksistasi. Ihan kauhean mukava lukea tekstiä ihmisiltä jotka on oikeesti pysähtyneet näitä miettimään monelta kantilta 🤗

        Suurinpiirtein noin mä ajattelen itsekin. Ei se ole mun mielestä lannistavaa, se on elämää. Itselläni on pohdinnan alla juuri noita kysymyksiä, ja oon mä niistä jonkin verran myös mieheni kanssa puhunut. Mulle on oikeastaan itsestäänselvääkin että näissä asioissa kuunnellaan sekä sydäntä että järkeä, ja tunteiden huomioiminen on kyllä ihan järkevääkin minusta. Jos tälleen pilkkua alan viilaamaan. Ja sit vielä kun sekä sydän että järki voi repiä moneen suuntaan niin yritä siinä sitten.

        Itselleni tässä neljänkympin korvilla on tullut
        se vanhanaikainen herääminen että hei, elämää on vielä puolet jäljellä ja oonkos mä nyt miettinyt ihan kunnolla että miten ja missä seurassa haluan sen viettää. Mutta ei niitä käännöksiä voi tosta vaan tehdä, kun tässä vaiheessa omat ratkaisut vaikuttaa niin monen muunkin ihmisen elämään. Nii-in. Mikä on itsekästä? Missä menee raja että itsekkyys on ok ja ehkä toivottavaakin? Olisiko kaikkein kilteintä antaa nykyiselle kumppanillekin mahdollisuus löytää rinnalleen ihminen joka kaikesta sielustaan haluaa olla juuri hänen kanssaan, vaikka hänen mielestään nykytila olisi riittävän hyvä? Entäs yhdessä rakennettu elämä ja annetut lupaukset? Entä lapset?

        Omalla kohdallani suurin hidaste ratkaisuihin on varmasti juurikin tuo riittämätön rohkeus. Jotenkin pelottaa ottaa vastuuta näin isoista päätöksistä muidenkin elämää koskien. Vaikka toisaalta onhan se suhteeseen jääminenkin päätös ja silläkin seurauksensa, että siinä mielessä eroa ei pitäisi olla. Mutta on kuitenkin, kun nykytilaan jääminen on aina se helpoin vaihtoehto.

        Mut niinhän tää menee, että täyttä varmuutta ei voi olla mistään, pitää vaan tehdä päätöksiä parhaan ymmärryksensä mukaan ja toivoa että hyvää tulee. Mulla tää prosessi nyt ottaa aikansa ja sille en taida mitään voida.

        Niin joo, en yhtään epäile etteikö maailmassa ois paljon myös minun kanssani yhteensopivia ihmisiä. Oon varmastikin romantikko johonkin rajaan asti, mutta en sellainen romantikko että uskoisin yhteen "siihen oikeaan". Mutta nimenomaan toi ajoitus, että kohdataan just silloin kun on itse avoin kohtaamaan toisen, että myös toinen on samalla hetkellä, että ulkoiset tekijät on kohdallaan, että kuu ja tähdet on oikeassa asemassa jne jne. Ei sitä ny ihan joka päivä tapahdu kellekään, kai.

        Hyvää yötä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oiskohan mun pitänyt keksiä vähän lyhyempi nimimerkki? 😂

        Mä oon vähän perinteisemmässä risteyksessä. Eli naimisissa ja pohdiskelen eroa.

        Samantapaista tässä on (meidän iän lisäksi) lähinnä se että kohtasin vuosi sitten miehen jonka kanssa tuli ekaa kertaa oikeestaan ikinä sellainen olo että me oikeesti _kohdattiin_, enkä usko että kukaan välttämättä koskaan kolahtaa enää samalla tavalla. Kun ei kellään vaan voi käydä semmonen tuuri montaa kertaa elämässä. Että jos ois tavattu kymmenen vuotta aiemmin ja kummankin elämäntilanne ois toinen (mies on myös tahollaan naimisissa ja aikoo pysyäkin) niin tässä ois ainekset kaikkeen. Ja se on niin helvetin harvinainen tunne että mua vieläkin itkettää kun ajattelen sitä ja että en voi häntä saada. Mutta siis ihan tuosta miehestäkin riippumatta mun avioliitto on ehkä päättymässä, tää vaan avas mun silmät sille mitä rakkaussuhde vois parhaimmillaan olla, jos siinä ois kaikki se luottamus ja hellyys ja kunnioitus ja intohimo. Ja mun on ehkä pakko lähteä avioliitostani, myös siksi että saisin tässä elämässä vielä tilaisuuden sellaiseen. Tietysti mä tiedän että en välttämättä koskaan sitä löydä, mutta edes mahdollisuuskin olisi jotain. Tuon miehen kanssa fyysinen läheisyys jäi kädestä pitelyyn ja suudelmaan; ei sillä etteikö ois kumpikin haluttu mutta ei me annettu sen tapahtua eikä koskaan tavattu yksityisesti. Koska se oli se viimenen uskottomuuden raja mitä ei haluttu ylittää. Mä en halunnut tehdä sitä mun miehelle enkä että mun avioliitto päättyis niin.

        Kaikesta haikeudesta huolimatta mä oon onnellinen siitä että tapasin tuon ihastuttavan ihmisen. Siitä että hän on olemassa vaikken mä hänestä enää kuulekaan, ja siitä mitä meillä oli. Mä pidän sitä jonkinlaisena ylimääräisenä, odottamattomana yllätyslahjana elämältä.

        No nyt ymmärrän :) Minä itse asiassa lopetin edellisen pitkän suhteeni tavattuani tämän miehen. En sen vuoksi, että toivoisin saavani tämän miehen kanssa yhteisen elämän, vaan juuri siksi, että saisin tilaisuuden kohdata jonkun jonka kanssa elämä voisi olla yhtä ihanaa. Vaikka sen kohtaamisen suhteen olenkin skeptinen :/ Enkä tietenkään voinut olla entisen mieheni kanssa enää, koska hänen kanssaan suhteemme oli minulle yhtäkkiä täysin riittämätön. Mielestäni oli reilua, että myös entinen mieheni saa näin tilaisuuden löytää jonkun, joka on hänelle sopivampi.
        Olet kyllä ajatuksia herättävässä risteyksessä. Mieti, voitko elää vielä miehesi kanssa ja ehkä palata siihen mitä teillä on ollut. Ja lakata haaveilemasta siitä suuremmasta ja paremmasta :) Toivon sinulle voimia! Mutta tiedät kyllä senkin, että mitä ikinä nyt päätätkin, voit päättää toisin jonain toisena päivänä.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sama, tuossa aiemmin kirjoittanut nelikybänen mies.

        Halusin vastata sinulle jos vaikka tästä olisi apua jollain tavalla. Tuolla on paljon kanssasi yhteensopivia ihmisiä joka puolella. Et vaan nää heitä koska et pysähdy, tutustu ja ota selvää. Lisäksi moraali estää monella antautumisen tietyn rajan ylitse.

        Edellisestä yhteenvetona; Lähes kaikki on siis kiinni ajoituksesta. Milloin kukakin on vapaa? Milloin valmis kohtaamaan uuden tuttavuuden? Näihin et voi vaikuttaa vaan kohtalo/sattuma/tuuri säätelee miten asiat milloinkin menee.

        Melko lannistavaa kerrassaan. Tuurin varassa kaikki? Ei aivan. Seuraavaksi tulee peliin uskallus, uhkarohkeus, halu muutokseen. Kuinka voimakas se on? Tällainen voima saa asioita muuttumaan. Jättämään entinen elämä, puoliso ja koti taakse ja aloittamaan uudelleen alusta jonkun toisen kanssa. Vaatii aikamoista heittäytymistä! Järki sotii tällaista toimintaa vastaan! Mutta jos sydän kannattaa sitä niin kumpi on oikein?

        Pitääkö jäädä vanhaan suhteeseen velvollisuudentunnosta, säälistä, myötätunnosta, tottumuksesta, vaivattomuudesta? Onko itsekästä lähteä hakemaan ITSELLEEN onnellisuutta ehkä muiden kustannuksella? Näiden syvällisten kysymysten äärellä jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä. Minäkin olen ollut muutaman kerran. Kerran itse jättänyt vanhan taa, kerran minut jätetty ja kerran ottanut takaisin suhteeseen eron jälkeen.

        Ei näihin asioihin ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Ei mitään tyhjentävää neuvoa tai opasta luettavaksi. Tähän tiivistäisin kaiken oppimani; Älä kuuntele pelkkää sydäntä, tai pelkkää järkeä. Käytä molempia. Tullakseen onnelliseksi pitää olla hieman itsekäs. Et voi ajatella että toisen ihmisen vastuulla on sinun onnellistamisesi. Kyllä se on sinun itsesi vastuulla! Kun olet itse onnellinen, voit tehdä siinä samalla toisenkin sellaiseksi.

        Kiitos ja kuulemiin! =)

        Minä käytän sekä järkeä, että tunteita. Järkeä käytän työelämässä, mutta yksityiselämääni elän pitkälti tunteen pohjalta. Minuun ei vetoa kenenkään omaisuus eikä sen haaliminen omiin nimiini. Olen onnellisimmillani mahdollisimman vapaana kahlitsevista sitoumuksista. Rohkeita päätöksiä olen tehnyt liki koko aikuisikäni, ja olen aina valmis aloittamaan uudelleen, sillä nautin elämän haasteista ja kaikesta siitä, mitä elämällä on annettavanaan. Nyt vain olen sellaisessa pattitilanteessa, johon en olisi koskaan edes kuvitellut joutuvani :D Lopulta uskon tästäkin oppivani paljon.
        Ap


    • Anonyymi

      VOI SINUA RESSUKKAA, ETKÖ TIEDÄ , SE EI TULE KOSKAAN KESTÄMÄÄN ! OLEN OMASSA ELÄMÄSSÄNI KOKENUT VASTAAVAN TILANTEEN, EN ITSE VAAN PERHEEN JÄSEN, SE EI VAAN ONNISTU.Kaikilla tuntuu vaan olevan hirveä vimma rakastua noihin vanhoihin ukkoihin, OLETKO JÄÄNYT LAPSENA ILMAN ISÄN RAKKAUTTA?? Se ei vaan pitkän päälle pelitä, usko vaan.TYKKÄISITKÖ ITSE JOS OLISIT OLLUT PITKÄÄN NAIMISISSA JA LAPSET JO MAALIMALLA ,KUN TULISI JOKU NUORI PIMU JA VEISI UKKOSI? MILTÄ TUNTUISI??VARMAAN RIEMUSTA KILJUISIT KUN LAPSENLAPSILTA SÄRETÄÄN MUMMOLA JOSS ON MYÖS UKKI, MITÄ HELVETTIÄ OIKEIN AJATTELET? EIKÖ VAPAITA LESKIÄ OLE MARKKINOILLA?

      • Anonyymi

        Vanha ukko ja nuori neito sopivat hyvin yhteen, mutta vanha akka ja nuori mies eivät, koska vanhalla on riipputissit muutenkin väljät paikat. Jos seksi ei ole yhdistävä tekijä niin sitten se on raha ja valta.


    • Anonyymi

      Ap,nauttikaa joka hetkestä minkä voitte.

    • Anonyymi

      Puuttessahan tekee mitä vaan ja kenen kanssa vain,olipa vapaa tai varattu.Ei tulis mieleenikään sekaantua varattuihin miehiin,kyllä kuitenkin jossain välissä käry käy.

    • Anonyymi

      Mies on TOISEN NAISEN AVIOMIES, törkeää touhua viattoman ihmisen selän takana, kertokaa vaimolle totuus ja katsokaa sen jälkeen kuinka teidän kahden käy, hävettää puolestanne

    • Anonyymi

      live today..tomorrow never come..pidä vaikka 10 ukkoa jos pystyt...

    • Anonyymi

      Aivan ihana tarina huorintekijältä ja aviorikkojalta ja kohta siis perheenrikkojalta! Noinko ihanaa se on se haureuden harjoittaminen? Minusta on paljon mukavampaa hankkia vapaa puoliso niin ei tarvitsisi täällä ruikuttaa surkeuttaan ja yrittä haalia toisilta kaltaisiltaan myötätuntoa.

      Siis mietihän vähän, tuo mies petti vaimoaan jonka kanssa oli rakkaudesta mennyt naimisiin ja nyt hän meenee kanssasi yhteen samanlaisessa rakkauden tunteessa mutta turha kuvitella että tuollinen petturi olisi sinua kohtaan yhtään sen uskollisempi kuin vaimoaan kohtaan. Saat pelätä hänen uskottomuuttaan alusta suhteenne loppuun saakka.

      Niin että typerästi teit kun lähdit lirkuttelemaaan toisen naisen miestä, siis mistä tiedät ettei ihanaa miesystävääsi pian ala lirkutella joku toinen kaltaisesi heti kun suhteenne arkisuus alkaa paljastua. Siis ei miehesi voi ikinä kunnioittaa sinua kunnollissena naisena kun rikoit hänen perhesuhteensa etkä sinäkään voi aidosti huoripukkia kunnioittaa, joten suhteenne on niin pahasti vajaa henkisesti kuin olla voi eikä varmasti kestä kauan kun tuo keskinäinen kunnioituksen puute rikkoo välinne.

      • Anonyymi

        Kiitos kommentista! En voi luokitella itseäni avionrikkojaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että olen avioliitostani eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinulla on täysi oikeus etsiä vapaa puoliso itsellesi.
        Ei minun tarvitse pelätä kenenkään uskottomuutta. Jos niin käy, on suhde joko tiensä päässä tai vakavan korjausliikkeen edessä. En minä sitä pelkää, elämässä sattuu kaikenlaista, enkä minä voi olla katkera siitä, että joku rakastuu, oli se joku minun puolisoni tai jonkun muun.
        Vierastan, ja olen vierastanut jo kauan ennen tätä salasuhdetta, ajatusta siitä, että toisen ihmisen voi omistaa sanotaan nyt vaikka avioliiton varjolla. Biologisesti tarkastellen ihminen ei ole edes yksiavioinen eläin, niin avioliitolle asetettu painoarvo on mielestäni joskus turhan kova. Sopimusteknisenä ratkaisuna se on toki kätevä joissain tapauksissa, mutta ei avioliitto varmista tai takaa kenenkään rakkautta loppuelämäksi, eikä ihminen ole pakotettu liittoa vastentahtoisesti jatkamaan. Toki minun tapauksessani mies haluaa vapaaehtoisesti liittoaan jatkaa, ja minä sen hänelle suon. Mies haluaa myös jatkaa suhdetta minun kanssani, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan ☺
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentista! En voi luokitella itseäni avionrikkojaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että olen avioliitostani eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinulla on täysi oikeus etsiä vapaa puoliso itsellesi.
        Ei minun tarvitse pelätä kenenkään uskottomuutta. Jos niin käy, on suhde joko tiensä päässä tai vakavan korjausliikkeen edessä. En minä sitä pelkää, elämässä sattuu kaikenlaista, enkä minä voi olla katkera siitä, että joku rakastuu, oli se joku minun puolisoni tai jonkun muun.
        Vierastan, ja olen vierastanut jo kauan ennen tätä salasuhdetta, ajatusta siitä, että toisen ihmisen voi omistaa sanotaan nyt vaikka avioliiton varjolla. Biologisesti tarkastellen ihminen ei ole edes yksiavioinen eläin, niin avioliitolle asetettu painoarvo on mielestäni joskus turhan kova. Sopimusteknisenä ratkaisuna se on toki kätevä joissain tapauksissa, mutta ei avioliitto varmista tai takaa kenenkään rakkautta loppuelämäksi, eikä ihminen ole pakotettu liittoa vastentahtoisesti jatkamaan. Toki minun tapauksessani mies haluaa vapaaehtoisesti liittoaan jatkaa, ja minä sen hänelle suon. Mies haluaa myös jatkaa suhdetta minun kanssani, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan ☺
        Ap

        Salasuhteet ovat ihania,toivottavasti sinun suhteesi siihen mieheen jatkuu.Salataapaamisia hotelleissa,yhteisiä pikku matkoja ja koko ajan pieni pelko että jää kiinni,se vain lisää suhteen jännittävyyttä,ihanaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Salasuhteet ovat ihania,toivottavasti sinun suhteesi siihen mieheen jatkuu.Salataapaamisia hotelleissa,yhteisiä pikku matkoja ja koko ajan pieni pelko että jää kiinni,se vain lisää suhteen jännittävyyttä,ihanaa.

        Mitä vittua se muille kuuluu missä ja kenen kanssa ihmiset seksinsä harrastaa.
        Puutteessa olevien kitinöitä. Ostakaa nyppykynttilöitä ja pitäkää suu kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentista! En voi luokitella itseäni avionrikkojaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että olen avioliitostani eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinulla on täysi oikeus etsiä vapaa puoliso itsellesi.
        Ei minun tarvitse pelätä kenenkään uskottomuutta. Jos niin käy, on suhde joko tiensä päässä tai vakavan korjausliikkeen edessä. En minä sitä pelkää, elämässä sattuu kaikenlaista, enkä minä voi olla katkera siitä, että joku rakastuu, oli se joku minun puolisoni tai jonkun muun.
        Vierastan, ja olen vierastanut jo kauan ennen tätä salasuhdetta, ajatusta siitä, että toisen ihmisen voi omistaa sanotaan nyt vaikka avioliiton varjolla. Biologisesti tarkastellen ihminen ei ole edes yksiavioinen eläin, niin avioliitolle asetettu painoarvo on mielestäni joskus turhan kova. Sopimusteknisenä ratkaisuna se on toki kätevä joissain tapauksissa, mutta ei avioliitto varmista tai takaa kenenkään rakkautta loppuelämäksi, eikä ihminen ole pakotettu liittoa vastentahtoisesti jatkamaan. Toki minun tapauksessani mies haluaa vapaaehtoisesti liittoaan jatkaa, ja minä sen hänelle suon. Mies haluaa myös jatkaa suhdetta minun kanssani, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan ☺
        Ap

        Anna mennä vaan jos hyvältä tuntuu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentista! En voi luokitella itseäni avionrikkojaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että olen avioliitostani eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinulla on täysi oikeus etsiä vapaa puoliso itsellesi.
        Ei minun tarvitse pelätä kenenkään uskottomuutta. Jos niin käy, on suhde joko tiensä päässä tai vakavan korjausliikkeen edessä. En minä sitä pelkää, elämässä sattuu kaikenlaista, enkä minä voi olla katkera siitä, että joku rakastuu, oli se joku minun puolisoni tai jonkun muun.
        Vierastan, ja olen vierastanut jo kauan ennen tätä salasuhdetta, ajatusta siitä, että toisen ihmisen voi omistaa sanotaan nyt vaikka avioliiton varjolla. Biologisesti tarkastellen ihminen ei ole edes yksiavioinen eläin, niin avioliitolle asetettu painoarvo on mielestäni joskus turhan kova. Sopimusteknisenä ratkaisuna se on toki kätevä joissain tapauksissa, mutta ei avioliitto varmista tai takaa kenenkään rakkautta loppuelämäksi, eikä ihminen ole pakotettu liittoa vastentahtoisesti jatkamaan. Toki minun tapauksessani mies haluaa vapaaehtoisesti liittoaan jatkaa, ja minä sen hänelle suon. Mies haluaa myös jatkaa suhdetta minun kanssani, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan ☺
        Ap

        Voi miten sydämetön oletkaan! Siis tyypillinen evolutionisti.
        Eikö muka se ole paras vaihtoehto parisuhteelle että saa nauttia onnellisuudesta vaimonsa ja lapsisensa ja lastenlapsiensa ja lapsenlapsienlapsinensa kanssa läpi elämänsä?


        Miten..... joku taho, siis ilmeisen moraaliton taho torppaa keskustelujani koko ajan tällä palstalla terrorisoimalla sanomisiani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä vittua se muille kuuluu missä ja kenen kanssa ihmiset seksinsä harrastaa.
        Puutteessa olevien kitinöitä. Ostakaa nyppykynttilöitä ja pitäkää suu kiinni.

        Kas, äpärätehtailija vastasi ja osoitti sen ettei hän välitä vähääkään lastensa hyvinvoinnista!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mennä vaan jos hyvältä tuntuu

        Sinä avionrikot toisen ihmisen aviosuhteen, eli olet avionrikkoja eli huorintekijä, sitä et voi mitenkään kieltää!

        On se kummallista että nämä jutut naimisissa olevista avionrikkoisita naamioidaan nykyään kauniisti "uusiksi rakkauksiksi". Ihan samaa vanhaa huorimistahan tuo on kuin on ollut sataoja vuosisa suomen kielessä!


        Siis media ihanoi kun Pekka löysi uuden rakkaan, eikä kukaan tuossa yhteydessä sure vanhempaansa menettänyttä lastaan tai vaikeuksiin joutunutta ahdistunutta puolisoa.
        Toki Seiskalehden pitäisi kertoa rehellisesti myös petettyjen mielipiteet siitä että miltä se tuntuu kun isä tai äiti häippäisee pettämään puolisoaan ja aiheuttaa pahaa mieltä lapsilleen!
        Mutta syvä hiljaisuus vallitsee Seiskassa tässä kohdassa! Miksi? No, koska koko totuutta ei haluta kertoa koska halutaan miellyttää kansan enemmistön moraalitonta mieliepidettä jolla ei ole mitään moraalia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentista! En voi luokitella itseäni avionrikkojaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että olen avioliitostani eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinulla on täysi oikeus etsiä vapaa puoliso itsellesi.
        Ei minun tarvitse pelätä kenenkään uskottomuutta. Jos niin käy, on suhde joko tiensä päässä tai vakavan korjausliikkeen edessä. En minä sitä pelkää, elämässä sattuu kaikenlaista, enkä minä voi olla katkera siitä, että joku rakastuu, oli se joku minun puolisoni tai jonkun muun.
        Vierastan, ja olen vierastanut jo kauan ennen tätä salasuhdetta, ajatusta siitä, että toisen ihmisen voi omistaa sanotaan nyt vaikka avioliiton varjolla. Biologisesti tarkastellen ihminen ei ole edes yksiavioinen eläin, niin avioliitolle asetettu painoarvo on mielestäni joskus turhan kova. Sopimusteknisenä ratkaisuna se on toki kätevä joissain tapauksissa, mutta ei avioliitto varmista tai takaa kenenkään rakkautta loppuelämäksi, eikä ihminen ole pakotettu liittoa vastentahtoisesti jatkamaan. Toki minun tapauksessani mies haluaa vapaaehtoisesti liittoaan jatkaa, ja minä sen hänelle suon. Mies haluaa myös jatkaa suhdetta minun kanssani, eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan ☺
        Ap

        Isäni lähti kuusikymppisenä nuoremman rakkautensa perään. Hän ei olisi halunnut koskaan erota, mutta äiti heitti hänet ulos petoksen paljastuttua.
        Kymmenen vuoden päästä isä palasi rukoilemaan äidiltä entistä elämäänsä takaisin. Alettuaan sairastamaan nuorempi nainen ei enää kohdellut häntä kunnioittavasti. Hän lähti!
        Äiti ei enää taipunut ja isä kuoli sairaana ja yksinäisenä miehenä! Tapahtumasta tuli meidän perheen tragedia ja se jätti surullisen jäljen meille aikuisille lapsillekin.

        Tässä vähän aloittajalle elämän raadollisuutta! Ehkä pitäisi miettiä nenäänsä pidemmälle...
        Inhoan uskottomuutta ja salasuhteita! Todella säälittävää piittaamattomuutta toisten elämästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mennä vaan jos hyvältä tuntuu

        Ei saata salasuhde tuntua enää ihanalta,kun vaimo nakkaa tavarat ulos hankeen ja ilmoittaa raastuvassa tavataan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Isäni lähti kuusikymppisenä nuoremman rakkautensa perään. Hän ei olisi halunnut koskaan erota, mutta äiti heitti hänet ulos petoksen paljastuttua.
        Kymmenen vuoden päästä isä palasi rukoilemaan äidiltä entistä elämäänsä takaisin. Alettuaan sairastamaan nuorempi nainen ei enää kohdellut häntä kunnioittavasti. Hän lähti!
        Äiti ei enää taipunut ja isä kuoli sairaana ja yksinäisenä miehenä! Tapahtumasta tuli meidän perheen tragedia ja se jätti surullisen jäljen meille aikuisille lapsillekin.

        Tässä vähän aloittajalle elämän raadollisuutta! Ehkä pitäisi miettiä nenäänsä pidemmälle...
        Inhoan uskottomuutta ja salasuhteita! Todella säälittävää piittaamattomuutta toisten elämästä.

        Tässä tapauksessa miehellä ei ole aikomusta lähteä avioliitostaan. Et varmaan jaksanut lukea paatostani loppuun saakka, pahoittelut pitkästä kirjoituksesta.
        Vaikutat mielipiteissäsi vahvalta. Toivon, ettet tuomitse ketään vain omien mielipiteidesi perusteella, ainakaan parisuhteissa. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä eikä kukaan ulkopuolinen voi koskaan täysin ymmärtää mitä suhteessa tapahtuu. Ehkä isälläsi oli hyvä syy pettää? Jos ei ollut, miksi hän sen teki? Voitko käsi sydämellä sanoa, että pahuuttaan?
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä tapauksessa miehellä ei ole aikomusta lähteä avioliitostaan. Et varmaan jaksanut lukea paatostani loppuun saakka, pahoittelut pitkästä kirjoituksesta.
        Vaikutat mielipiteissäsi vahvalta. Toivon, ettet tuomitse ketään vain omien mielipiteidesi perusteella, ainakaan parisuhteissa. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä eikä kukaan ulkopuolinen voi koskaan täysin ymmärtää mitä suhteessa tapahtuu. Ehkä isälläsi oli hyvä syy pettää? Jos ei ollut, miksi hän sen teki? Voitko käsi sydämellä sanoa, että pahuuttaan?
        Ap

        Epäilemättä typeryyttään .


    • Anonyymi

      Sinua kadehtivat monet. Pidä salaisesta onnestasi kiinni!

      • Anonyymi

        Minä en kadehti!Tiedän ,että salasuhteet ovat ihmiselle pahasta,jos hänellä on edes jonkinlainen oikeudenmukaisuuden tunto jäljellä ja jos ei ole lurjus.


    • Anonyymi

      Muutin ulkomaille. Pari tuhatta km välissä rauhoitti tilanteen...

    • Anonyymi

      Eihän se mikään salasuhde ole, jos siitä avaudut Suomi 24-palstalla. Se on Suomi 24-avautumissuhde.

    • Anonyymi

      Kokeilkaapa yhdessä sitä arkea.Si niin ette voi.Salaisuuksissa on jännitystä ja tuottaa näköjään teille mielihyvää.
      Arki suhteen luonteen, intohimot näyttäisi.

    • Anonyymi

      Oi, muistan tuon kun tuli käytyä vieraissa. Se jännityksen tunne, kun toisen kanssa puhui puhelimessa molempien ollessa hakemassa lapsiaan päiväkodista, myöhäis-illan kuumat Whattsapp-viestit, kun molempien puolisot ovat samassa huoneessa muutaman metrin päässä autuaan tietämättöminä mitä vaimo juuri lähetti biittiavaruuteen, nopeat iltapäivä panot miehen auton takapenkillä, hätäiset kiihkeät suudelmat erotessa, malttamattomina odottamaan seuraavaa kertaa...
      Rakkautta? Noup. Helppoa irtiottoa perhe-arjesta: laskupinoista, ruuan laitosta, pyykin pesusta, pienestä kinasta, kumpi kuskaa lapset harkkoihin, kun omaankin harkkaan tekisi mieli päästä, tylsästä peruspanosta pari kertaa viikossa, kun laueta pitää mahdollisimman hiljaa..
      Lehtien haravointi laiskana lauantaina, pannari uuniin ja perheen kanssa saunaan. Kaikesta huolimatta mun rakas perhe <3
      Se toinen siellä tarjoaa hetken irtioton, räjähtävän orgasmin, saada hetki tuntea mitä on olla NAINEN..
      Tuollaisen huuman kanssa rakkaudella ei ole mitään tekemistä. Kalulla on. Vanhempi mies kuivassa liitossa, lapset omillaan, nuoremman naisen huomio... kyllähän siinä suoni alkaa sykkimään. Ehkä pari kertaa kiihkossa ehdottanut jättävänsä kaiken, Kuitenkaan ei jätä tuttua, turvallista, rakasta vaimoa.
      Loppujen lopuksi tuollaisen "suhteen" ylläpitäminen alkaa lopulta kyllästyttämään, kaikki ne puhelut, viestit, tapaamiset...

    • Anonyymi

      hienoa

      itse elin 10v sitten samanlaisen tilanteen, joka jatkui 8 vuotta. Elämäni parhaita aikoja, hyvin todennäköisesti Hänenkin. Kun se loppuu, on tyhjyys, mutta ohihan se menee kuten tässä maailmassa kaikki muukin, ei se nollaa koettua. Vaikka usein murheetkin on lähellä salasuhteissa, on ilotkin isot ja elämä täyttä niiden aikana.
      Ole iloinen, että Sinulla on tällaista nyt, kun kumpikin voitta asian pitää hallussanne. Hyvä jos ei se koskaan kummallekaan kaadu päälle ja tuota murhetta - todennäköisesti ei , kun vaikutat tasapainoiselta. Jälkeenpäin näet, että se oli parasta...rohkeutta ja tsemppiä sullke ja teille

      • Anonyymi

        Kiitos lämpimästä kommentista. Olenkin ajatellut tarvitsevani reilusti aikaa toipua suhteesta, sitten kun se päättyy. Eilen juuri keskustelimme siitä, kuinka onnekkaita olemme, kun saamme tällaisen kokea. Vaikuttiko sinun suhteesi jotenkin tuleviin suhteisiisi? Itse epäilen, etten löydä enää vastaavaa ja pelkään etten vähempään voi enää tyytyä.
        Ap


    • Anonyymi

      Rakkaus ei ole koskaan salaista. Emme voi ajatella, että jos "joku ei tiedä tai näe" estäisimme sillä jotain asiaa olemasta kuitenkin totta. Jos joku asia on totta sitä ei voi muuttaa eikä se muutu salaiseksi vaikka sitä yritettäisiin tehdä.

    • Anonyymi

      Minulla oli suhde itseäni 21 vuotta vanhempaan työtoveriin ja kuvittelin, että hän on parasta, mitä voin koskaan saada ja kokea. NO EI OLLUT. Kun muutin toiselle paikkakunnalle, mies ei enää ollut kiinnostunut ja olin hetken onneton. Lopulta löysin uuden ja oman ikäiseni.

    • Anonyymi

      Oletko varma, ettei ikäeronne ole sittenkin sinulle ongelma? Huomaamatta painotat ikäeroanne, jonka ei pitäisi olla este seksi- eikä rakkaussuhteessa.

      • Anonyymi

        Puhtaasti seksisuhteessa ikäerolla ei ole kyllä mitään väliä, mutta jonkinlaista elämänvaiheiden aiheuttamaa ristiriitaa se aiheuttaisi taatusti parisuhteessa. Hassua jos et sitä ymmärrä.
        Ap


    • Anonyymi

      Moi
      Olen 60 vuotias hyväkuntoinen ja erittäin nuorekas mies. Minulla on ollut kolme rakastajaa, lyhyin suhde oli neljä vuotta ja pisin suhde seitsemän vuotta. Minulla on niin että myös avioliitto toimii paljon paremmin kun on myös rakastaja, ei ole tressiä eikä huolia, elämä on paljon tasapaineosempi, terveys pysyy hyvänä, kaikki on paremmin. Hyvä rakastaja on tärkeä ystävä, tietenkin on tärkeää kunnioittaa naista, aina. Kukasta kukkaan lentävät miehet on oma lukunsa, siitä kunnioitus on kaukana

      • Anonyymi

        Mukava kuulla, että olet löytänyt itsellesi hyvän tavan elää. Eikö sinusta käy raskaaksi jatkuva salasuhteiden pitäminen? Minun mieheni kokee usein hankalaksi kaksoiselämänsä, eikä tunnu löytävän sille muuta ratkaisua kuin sopeutua. Mutta hän kärsii kaksijakoisesta tilanteesta.
        Ap


    • Anonyymi

      Helvetissä on aivan erityinen paikka naisille, jotka pettävät naisia. Ansaitsette toisenne. Et ansaitse kovin ylevää tekstiä. Sori nyt vaan.

    • Anonyymi

      Provo! Sydämen muotoinen tikkari paljasti!

    • Anonyymi

      Diibadaabaa. Hankkikaa elämä! Epäluottamus ja synnissä vellominen ei sitä ainakaan paranna.

    • Anonyymi

      ... niin ja sen kaiken edessä itketään....

      -- no höh, jos kaveri tykkää käydä vieraissa sinun luonasi niin kuinka kuvittelet oikeasti olevasi hänelle se jokin erityisen tärkeä? Hän pettää sinutkin ja kenties tekee sitä nautiskellen kaiken aikaa :)) kerää irtopisteitä turhautuneessa elämässään jossa on loukussa... ja ilmeisesti odottaa että hänet hylätään kun jää rikoksistaan kiinni, jos jää. Tuo ihmishylkiö nauttii suosiostanne ja manipuloi teitä ja kerää irtopisteitä joilla sitten jatkaa elämistään kulisseissa joissa hän saa kulkea seikkailemassa ja naisensa kuolee ikävystyneessä 'suhteessa' joka on kaikki valetta.... kaikkeen tekin suostutte! x) Teitä käy sääliksi!

    • Anonyymi

      Mina on Abdullah Mehmedi Islamabah, ole 29 voutias, minu tutto ustava on 20 voutta minu nuorempi meila olla mahtava seksi elama me menna kohta naimisi ja saada lapsi.

    • Hei.
      Ensiksikin. Teet väärin.
      Toiseksi: mies joka pettää vaimoaan pettää joku päivä myös sinua kun seksielämänne laantuu. Näin tapahtuu aina.

    • Anonyymi

      Et sinä pysty miestä pitämään itselläsi.

    • Anonyymi

      Oletko satolla töissä?

    • Anonyymi

      Onnettomia henkilöitä nämä !!!!

    • Anonyymi

      Ethän tuota itsekään ole kovin nuori. Tuossa iässä viimeistään alkaa laput roikkua, siellä sun täällä. Voi olla niin että se ukko hankkii nuorempaa tilalle.

      • Anonyymi

        Voi olla, ja todennäköisintä on, että jatkaa elämäänsä vaimonsa kanssa. Minä olen sinut lappujeni kanssa, sillä kukaan ei säästy ikääntymiseltä.
        Ap


    • Anonyymi

      Anna Anna ja anna. mies viettää ihanint'ä aikaa. Mitä kyselet? onko sillä rahaa et kannattaako? : Sanon heti , jos ei , ei kannata ja harvoin tavan naisista saa rahoja. Tyhmä kysymys ! Sua panettaa ja ei kukaan sun ikäinen kelpaa. PA.

      • Anonyymi

        Meidän suhteessamme ei ole kysymys pelkästä seksistä vaikka aikamoinen munahaukka olenkin pakko myöntää. Aiemmin olen harrastanut irtosuhteita pääosin nuorten ulkomaalaistaustaisten miesten kanssa. Mutta tämä on aivan eri asia, jotain erilaista. Toisaalta pelkään myös jatkuvasti menettäväni hänet.

        AP


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän suhteessamme ei ole kysymys pelkästä seksistä vaikka aikamoinen munahaukka olenkin pakko myöntää. Aiemmin olen harrastanut irtosuhteita pääosin nuorten ulkomaalaistaustaisten miesten kanssa. Mutta tämä on aivan eri asia, jotain erilaista. Toisaalta pelkään myös jatkuvasti menettäväni hänet.

        AP

        :D Nuorena minulla oli yksi ulkomaalainen mies, minua hieman vanhempi kylläkin. Hyvä ja opettavainen suhde kaikin puolin.
        Ap


    • Anonyymi

      Mitä luulet niiden aikuisten lasten ajattelevan isästään tai sinusta, jos ja kun käry käy ja mies eroaa vaimostaan ja saatte elää elämänne onnellisina miehen elämän loppuun saakka?

      • Anonyymi

        Perustatko sinä elämäsi sille, mitä muut sinusta ajattelevat? Toivon että et, sillä silloin elät jonkun muun elämää kuin omaasi.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustatko sinä elämäsi sille, mitä muut sinusta ajattelevat? Toivon että et, sillä silloin elät jonkun muun elämää kuin omaasi.
        Ap

        Luonnollisestikaan en, jos nämä ihmiset ovat jotain ramdomeja, mutta jos kyse olisi minun elämänkumppanini lapsista, niin niille kyllä perustaisin.

        Olen nimittäin ollut se lapsi, joka todellakaan ei perustanut isän salarakkaasta ja myöhemmin avovaimosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luonnollisestikaan en, jos nämä ihmiset ovat jotain ramdomeja, mutta jos kyse olisi minun elämänkumppanini lapsista, niin niille kyllä perustaisin.

        Olen nimittäin ollut se lapsi, joka todellakaan ei perustanut isän salarakkaasta ja myöhemmin avovaimosta.

        Eli antaisit elämänkumppanisi lasten tehdä sinun elämääsi koskevat ratkaisut? Ehkä tässä piilee ydin siihen, miksi isäsi päätyi ratkaisuunsa? Onko hänellä ollut laisinkaan päätösvaltaa omassa elämässään, jos hänen lähtökohtaisesti on pitänyt elää niin kuin hänen lapsensa ovat halunneet. Onko teidän äitinnekin ollut kontrolloiva?
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli antaisit elämänkumppanisi lasten tehdä sinun elämääsi koskevat ratkaisut? Ehkä tässä piilee ydin siihen, miksi isäsi päätyi ratkaisuunsa? Onko hänellä ollut laisinkaan päätösvaltaa omassa elämässään, jos hänen lähtökohtaisesti on pitänyt elää niin kuin hänen lapsensa ovat halunneet. Onko teidän äitinnekin ollut kontrolloiva?
        Ap

        Isäni petti äitiäni koko heidän liittonsa ajan ja samoin tätä seuraavaa. Johtopäätöksesi on omaa toiveajatteluasi.


    • Anonyymi

      Oh my. Voinko lainata sun miestä?

    • Anonyymi

      😎..

    • Anonyymi

      Huono homma. Tosi huono. Eikös oo hirveen kiduttavaa.se ei kyllä tullut selväksi . Avioliitossa on tarkoitus kasvamisesta ja kestämisrstä. Olen varma että toisaalta onnenne" on täydellistä. Entä 10 v päästä. Tai haluatko särkeä paljon.lopulta kaikki voi kääntyä sinua vastaan. Ja maksat.

      • Anonyymi

        Kiduttavaa kyllä on, etenkin ajatus tästä suhteesta luopumisesta. Toki olen tehnyt alusta saakka töitä asian eteen ja yrittänyt valmistautua suhteen päättämiseen. Olen sen jo kerran päättänyt, mutta heikkouttani päätökseni ei sitten pitänytkään. Emme ole ajatelleet 10 vuoden päähän, sillä aikomuksemme ei koskaan ollut olla yhdessä edes näin kauan. Kuka ylipäätään voi ajatella elämäänsä 10 vuoden päähän? Voitko sinä? Minä osaan ammatillisesti hahmottaa aikaa noinkin pitkälle, mutta en rakkauselämääni! Siihen sisältyy aina toinen ihminen, jonka omat haaveet ja tavoitteet voivat olla aivan toiset kuin omani.
        Ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiduttavaa kyllä on, etenkin ajatus tästä suhteesta luopumisesta. Toki olen tehnyt alusta saakka töitä asian eteen ja yrittänyt valmistautua suhteen päättämiseen. Olen sen jo kerran päättänyt, mutta heikkouttani päätökseni ei sitten pitänytkään. Emme ole ajatelleet 10 vuoden päähän, sillä aikomuksemme ei koskaan ollut olla yhdessä edes näin kauan. Kuka ylipäätään voi ajatella elämäänsä 10 vuoden päähän? Voitko sinä? Minä osaan ammatillisesti hahmottaa aikaa noinkin pitkälle, mutta en rakkauselämääni! Siihen sisältyy aina toinen ihminen, jonka omat haaveet ja tavoitteet voivat olla aivan toiset kuin omani.
        Ap

        Naurattaa aivan. Siinä laitat ruokaa, tiskaat, siivoat ja palvelet miehen lapselapsia. Urakkaa kerrakseen. Mies istuu katsomassa televisiota yms. Tietysti on hörhöilyssään luvannut aiemmin toisin. Mutta, lupaukset unohtuu. Ai niin.. Jos tarvii ottaa pilleri silloin voi esittää väliaikaisesti auttavansa. Ja.. Taas omiin tapoihin.


    • Anonyymi

      Olen saanut jotain lohtua tästä aloittamastani viestiketjusta, ja niiltä kommentoineilta, jotka ovat muutakin kuin tuominneet suhteemme suoralta kädeltä.
      Vietimme eilisen aamupäivän yhdessä, neljä tuntia olimme toistemme iholla, intiimisti ja lämpimästi, koimme suunnatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta jälleen kerran.
      Mies kertoi vaimonsa jo kaipailevan seksiä, ja ihmettelevän miksi sitä ei enää ole. Sanoin, että eiköhän muuttoni myötä sekin asia muutu, mutta mies pyysi minun olevan puhumatta sellaista. Hän ei osaa eikä halua käsitellä eroamme. En sitä halua tehdä minäkään. Kaikessa ihanuudessaan tämä suhde on kipein koskaan kokemani. Eron hetken lähestyessä, istuessani miehen sylissä, hän sanoi kuinka ihanaa olisi ryhtyä yhdessä ruuanlaittoon, lämmittää sitten sauna ja katsella yhdessä televisiota. Miehen arkiset haaveet koskettivat. Hänellä on vaimo, jonka kanssa näitä arkisia asioita voisi toteuttaa. Miksi hän haluaa niitä minun kanssani? En voi uskoa, että hän sanoisi sellaista, ellei todella sellaista haluaisi. Olen hieman hämilläni ja jopa vähän hukassa, sillä määrätietoinen minäni ei ole aiemmin vastaavanlaisessa tilanteessa ollut. Kunpa keksisin itselleni tarpeeksi hyvän argumentin luopua suhteesta pikimmiten.
      Ap

      • Anonyymi

        Nelikybänen mies tässä jälleen! On tullut nyt seurattua tätä tilannettasi ja se on aika mielenkiintoinen. Ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta kun ei ole omia tunteita pelissä.

        Sanot miehelle että ehdottomasti lopetettava haaveilu saunomisesta ja TV:n katselusta kanssasi. Se ei tule tapahtumaan käytännön syistä. Miehen ei kannata jättää vaimoaan ja sinä olet muuttamassa. Takertuminen ei ole nyt missään mielessä järkevää, mutta ymmärrettävää se on.

        Muutto on sinulle tärkeä risteys elämässäsi. Sopikaa että tapaat miestä edelleen vaikkakin harvemmin. Kun se molemmille sopii ja ei aiheuta liiallista häslinkiä. Myös sinun pitää olla huomaavainen miehen elämäntilannetta kohtaan; Et saa sotkea hänen asioitaan ja velvoitteitaan kotiinsa liiaksi.

        Aika jää näyttämään että laimeneeko suhteenne kokonaan pois. Jos näin käy niin C'est la vie, elämä jatkuu. Saitte tästä molemmat paljon kuin "varkain." Olkaa siihen tyytyväisiä. Moni ei saa edes tuon vertaa!

        Jos taas asiat menevät siihen suuntaan että mies jättää vaimonsa ja haluaa tulla luoksesi, niin sitten se on tarkoitettu. Ja hän on asian näin päättänyt. Mutta älä missään nimessä puske tätä vaihtoehtoa. Paluuta siltä tieltä ei ihan helposti enää ole.

        Olisi mukava täältä aina joskus tarkistaa miten teillä asiat meni! Kirjoittelehan päivityksiä!

        Kiitos, kuulemiin ja hyvää sekä muutoksentäyteistä Uutta Vuotta!


      • Anonyymi

        Niin eli petoksen lisäksi viet vaimolta seksin ja läheisyyden naimalla ukkoa?


    • Anonyymi

      Siinä on juuri tuo ongelma, että loppu kun häämöttää, tai sen uhka, toinen takertuu ja alkaa ääneen pohtimaan vaikkapa eroa. Vaikka se ei olisi oikea ja hyvä ratkaisu.

      Saman kokenut. Mun ratkaisu tuohon on ollut se, että nähdään, harvakseltaan, ei luovuta kokonaa mutta ei myöskään enää lähennytä liikoja. Pidän toisen siis tietyn etäisyyden päässä. Perun surutta tapaamisia enkä roiku.

      Ja kyllä, olen kokeillut sen, että todellakin vapaa mies ei ole se kriteeri, miksi olla toisen kanssa... ja kun on kokenut "täydellisen" rakkaussuhteen, rima on hyvin korkealla. En usko että kenenkään kanssa se tulisi olemaan samanlaista.

    • Anonyymi

      Jos ap. on oikeesti 38v ja on tyytyväinen kun 60v saa maku tikkarin mulkun oheella. Niin eihän tässä ole mitään lisättävää.

    • Anonyymi

      Sulla saattaa mennä elämä ohi varatussa roikkuessa. Voi olla, että kadut myöhemmin suhdetta ja sinisilmäisyyttäsi. Mies taitas ainakin olla vässykkä, kun pitää kahta naista. Sääliksi käy vaimo, kun joutuu petturin kanssa elelemään. Toivottavasti edes pitää hyvin vaimoaan. Onko kaikki syyllisyydessä elämisen arvoista. Mies varmaan hyvittelee vaimoaan ja pitää hyvänä, kun ei ole kanssasi, kun syyllisyyden tuntuinen on.

    • Anonyymi

      Ymmärrän hyvin sinua ja sinun tilannetta..
      Tunnistin itseni monessa asiassa tuota tekstiä lukiessa samoja asioita miettinyt monet kerrat.. Mitä sanoisin? En tiedä.. Kerranhan me vaan eletään täällä, nauti elämästä ja rakasta ja ole onnellinen. 😊Teit sitten minkä vaan ratkaisun tai olit tekemättä se on sinun valinta.
      Itse olen ollut salasuhteessa jo jo niin kauan että en enää edes mieti tälläisia asioita juuri koskaan.. Tietysti silloin kun meillä on kauhee riita joka yleensä on kerran vuodessa..

    • Anonyymi

      Kaikenlaisia kommentteja tullut aloittajalle, onneksi osa asiallisia ja jopa mukava lukea! Minulla ei ole tähän viisasten kiveä, kysyisin itseltäni sinun tilanteessasi, olenko niin rakastunut tähän mieheen, että pystyn kuvittelemaan viettäväni loppuelämän hänen kanssaan? Myös sitten kun hän vielä tuosta ikääntyy? Kestääkö suhde sen, että hän saattaa jopa jossain vaiheessa kaivata jotakin muuta ja ehkä pettää sinuakin?

      Itse olen niin kyynistynyt miesten käytökseen, että ajattelen, että on erittäin harvinaista, jos mies ei jossakin vaiheessa petä. Surullinen olo tullut lähipiirin uskottomuustarinoista. Miesten biologia kai vaati sen, että aina pitää olla jokin "toinen mahdollisuus" jossakin? Miehet kumotkaa tämä ajatteluni!

      Tätä ei siis pysty kukaan ratkaisemaan kuin sinä ja hän, joten toivon rakkautta, hyvää oloa ja onnellisuutta mikä tahansa päätös suhteestanne tulee olemaan.

    • Anonyymi

      Oletko ap päätynyt jo johonkin ratkaisuun?

    • Anonyymi

      Tämä on kainuun pienestä kunnasta P.......

    • Anonyymi

      Jopas on valehdellut sujuvasti. Tunnistin heti miehen luettuani tämän. On ollut muitakin naisia. Helposti asioidessa tavattuja, joita on alkanut piirittää. Nämä sitten moikkailevat muka salaa. Käytöksestä aina näkee missä mennään. Mielistelee suu korvissa. On hyvä puhumaan. Kertoo kotonakin näitä ehkä sinun puheita ja muidenkin. Huomaat kyllä kun valehtelee. Etsi tietoa psykologisesta valehtelusta. Ja se totta puhumisen suurentelu on huippuluokkaa !!

      • Anonyymi

        Eli Kainuussa tämä sonni vaikuttaa?


    • Anonyymi

      Kolme vuosikymmentä parina. Nuoruus takana. Vanhuus edessä. Olen aivan hajalla miksi hukkasin elämäni pettävään mieheen, kun olisin saanut aivan toisenlaisen ihmisen. Nyt odotan vain kuolemaa, en mitään muuta.
      En saa enään ketään enkä kehenkään enään edes luottaisi. Tämä mieheni oli mulle hyvä ja meillä oli hienoja aikoja, mutta nuori nainen vei voiton. Minun virhe oli että luotin mieheeni näin parhaat vuoteni valui hukkaan pettämisen myötä.
      No tämä oli vaan kirjoitus, mutta ylläolevien kirjoitusten vastapainoksi. Monelle naiselle käy näin, monelle tulee loppuelämän masennus ym. Muita ongelmia. Ihmiset leikkivät toisten elämillä kuin lapset leluilla. Seuraamuksia ei ajatella eikä virheistä edes haluta oppia.
      Olkaa reiluja toisille, pettäjä, salaaja ei rakasta.

      • Anonyymi

        Valehtelija luikertelee mustekalan lailla. Kiinni jäätyään selitykset ovat huippuluokkaa. Siinä keksii huikeita juttuja toteuttaakseen jatkoa petokselle. Se on huvittavaa seurattavaa. Uskomatonta aivan se jälkien peitteleminen. Näkyyhän se hätääntyneisyys jo käytöksestä. Ja se netissä touhuaminen ja muun tärkeän asian ohella suoritettu viestittely. Tekee kyllä miehestä tosi naurettavan. Sitten hymyillään sisäänpäin. Ei tajuta. ollenkaan omaa käytöstä. Se on aivan mielikuvitusmaailma. Ihan mielenkiinnosta seuraa mitä seuraavaksi kehitellään ja suunnitellaan !


    • Anonyymi

      Seli seli seli seli seli..........
      Huora on aina huora. AP valitsee olla huora. Tyhmänä, vielä palkaton sellainen! (lukuunottamatta pitsisiä alkkareita ja sydämmen muotoisia tikkareita hahahahahahahahaaaaaaaaaaaa)

    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      148
      2301
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1958
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1918
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1720
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      64
      1514
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1286
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1190
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1178
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1173
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1157
    Aihe