Työsuhteeni aina poikki koeajalla

Työnantajien syyt potkuihin ovat todellisuudessa aina sitä, että muut hyväksyvät huonot syyt, kun kaikilla on niin vaikeaa.

Eivät sitä, että työntekijä tai hakija oli jotenkin hörhö.

Tehän kuvittelette, että mitä nopeammin tai useammin potkut tulee, sitä hörhömpi työntekijä on.

Suomalaiset eivät puhu rehellisesti potkujen syistä.

Eniten työnantajaa ärsyttää pikkuasiat persoonallisuudessa ja viiteryhmän rooleissa. Niistä ei saa antaa potkuja. Ja sitten on psykopaatteja, jotka luulevat, että se viiteryhmän normi oikeuttaa aggressiivisuuden toisia kohtaan. Sivusta seuraajien, tai vaikka työsuojeluviranomaisten pitäisi pakottaa heidät lopettamaan

Esimerkiksi se sosiaalinen rooli, että menen
kuuntelemaan kädestä pitäen, miten asiat menevät oikein, jolloin saan
epäselviä ohjeita enkä tee sitä omalla päällä. Omalla päällä tekeminen
tarkoittaa keskittymistä ja harkintaa, jolloin asiat sisäistyvät. Se
ei tarkoita esimiehen kieltämistä, ohjeiden kieltämistä tai
sähläämistä ilman tietoa tai tajua. Itsenäinen työ on harkintaa, ei
tottelua. Sitten kun en tee, niin saan vittumaista sävyä ja potkut. Tai sitten koeajalla purku pitää kieltää lailla.

Koko työelämä syyllistyy pelkokeskeiseen reagointiin. Epäpätevyyden pelko ja yrityksen voittojen menettäminen vaikuttavat taustalla työhönottotoiminnassa. Niillä on juurensa 90-luvun lamassa ja uusliberalismissa. Kaikilla menee huonosti ja kun annetaan raadollisen markkinamallin toimia, niin voittajat saavat vähän enemmän ja siksi potkujen syyt ovat tabu.

Minun pitäisi olla töissä jossakin, missä
käsillä oleva tehtävä ratkaisee eikä siellä etsitä yksilön vikoja.

Tietenkin Suomessa on aitoa työnjohtoa, joka tietää tämän, mutta ne myytit pitävät sen tietotaidon mystisesti erillään työhönotosta.