Itämerensuomalaiset kielet

Tosin eksistentiaalilauseissa verbi kirjoitetaan yksikössä, vaikka subjekti olisikin monikollinen.
Esimerkki: Säkissä oli saappaat.
Eli lausetyyppi sekä konteksti vaikuttavat asiaan.

Äidinkielen lehtorini kirjoitti usein aineeni loppuun: "Älä kinkitä ja täsmennä sanontoja, kuten kautta aikojen"! Oli viisas nainen.

Kiitos nyt kovasti palautteesta, mutta mä en kyllä rupee koskaan kirjoittamaan mihinkä netin keskustelupalstalle kirjakieltä vaikka sitä osaisinkin.

heraklos kirjoitti:

Tosin eksistentiaalilauseissa verbi kirjoitetaan yksikössä, vaikka subjekti olisikin monikollinen.
Esimerkki: Säkissä oli saappaat.
Eli lausetyyppi sekä konteksti vaikuttavat asiaan.

Lue lisää

Tämähän ei mikään eksistentiaalilause ole! Hyvät kirjavinkit ovat tärkeitä juuri tuolle ketjun aloittajalle eivätkä eksistentiaalisesti ja globaalisesti maailmassa yleisenä totuutena. Olen Aamun kanssa samaa mieltä lauseiden rakenteesta.

ukoj kirjoitti:

Kiitos nyt kovasti palautteesta, mutta mä en kyllä rupee koskaan kirjoittamaan mihinkä netin keskustelupalstalle kirjakieltä vaikka sitä osaisinkin.

Tunnut olevan hankala ihminen.

Ilta kirjoitti:

Tunnut olevan hankala ihminen.

Enpä oikein usko, että missään voisi opiskella harrastuksena itämerensuomalaisia pikkukieliä. Jokin seura tai yhdistys saattaisi tarjota kursseja, muuten kurssit ovat harvassa ihan yliopiston pääaineopiskelijoillakin. Meillä kävi todella satunnaisesti suomen kielen laitoksella joku asiantuntija opettamassa sukukielistä esimerkiksi mordvaa tai maria yhden lyhyen kurssin verran, joten siltä pohjalta ei juuri ala tekstejä ymmärtää eikä se ole tavoitekaan.

Itseopiskelunakin aihe on varmasti hankala. Yliopistojen kirjastoista löydät kuitenkin varmasti sanakirjoja ja kielioppeja.

Te kielenhuoltointoilijat: vieraan kielen opiskelu harrastuksena ei edellytä suomen kielen hiomista täydellisyyteen. Ei myöskään keskustelupalstoille kirjoitteleminen. Vetäkäähän hiukan henkeä.

Nimetön kirjoitti:

Enpä oikein usko, että missään voisi opiskella harrastuksena itämerensuomalaisia pikkukieliä. Jokin seura tai yhdistys saattaisi tarjota kursseja, muuten kurssit ovat harvassa ihan yliopiston pääaineopiskelijoillakin. Meillä kävi todella satunnaisesti suomen kielen laitoksella joku asiantuntija opettamassa sukukielistä esimerkiksi mordvaa tai maria yhden lyhyen kurssin verran, joten siltä pohjalta ei juuri ala tekstejä ymmärtää eikä se ole tavoitekaan.

Itseopiskelunakin aihe on varmasti hankala. Yliopistojen kirjastoista löydät kuitenkin varmasti sanakirjoja ja kielioppeja.

Te kielenhuoltointoilijat: vieraan kielen opiskelu harrastuksena ei edellytä suomen kielen hiomista täydellisyyteen. Ei myöskään keskustelupalstoille kirjoitteleminen. Vetäkäähän hiukan henkeä.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastauksesta nimettömälle. Olen yrittänyt tutkia kieliä sen materiaalin perusteella mitä olen löytänyt ja nyt turvauduin kirjoittamaan tänne siinä toivossa, että saisin jotain hyviä vinkkejä. Erityisesti mua kiinnostaisi vadja. Ainakin viroksi on on julkaistu jokin vatja sanakirja. Tarton yliopistossahan on käsittääkseni hyvä suomen sukuisten kielten opetus. Olen osallistunut viron kielen kesäkursseille, jossa opettaja oli Tarton yliopistosta. Hän oli ainakin aivan loistava opettaja. Joskus haaveilin jopa lähteä Tarttoon opiskelemaan, mutta olen jo aika vanha lähteäksi tosissani opiskelemaan uutta alaa, mielenkiintoa tosin löytyisi.

Joskus tuntuu, että näiden pikkukielien opiskelu on jonkunlaista pienen piirin salatiedettä, johon harrastelijan on vaikea päästä mukaan.

ukoj kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta nimettömälle. Olen yrittänyt tutkia kieliä sen materiaalin perusteella mitä olen löytänyt ja nyt turvauduin kirjoittamaan tänne siinä toivossa, että saisin jotain hyviä vinkkejä. Erityisesti mua kiinnostaisi vadja. Ainakin viroksi on on julkaistu jokin vatja sanakirja. Tarton yliopistossahan on käsittääkseni hyvä suomen sukuisten kielten opetus. Olen osallistunut viron kielen kesäkursseille, jossa opettaja oli Tarton yliopistosta. Hän oli ainakin aivan loistava opettaja. Joskus haaveilin jopa lähteä Tarttoon opiskelemaan, mutta olen jo aika vanha lähteäksi tosissani opiskelemaan uutta alaa, mielenkiintoa tosin löytyisi.

Joskus tuntuu, että näiden pikkukielien opiskelu on jonkunlaista pienen piirin salatiedettä, johon harrastelijan on vaikea päästä mukaan.

Lue lisää

Tuli tuo edellinen viesti nimettömänä, kun olin unohtanut kirjautua sisään. Niin, olen itse opiskellut koulussa tai yliopistossa englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, unkaria sekä viroa ja nykyään tuntuu, etten osaa kunnolla enää mitään näistä. No, englantia sentään vielä hyvin. Lisäksi valtavasti sanastoa on tietenkin ollut suomen kielen opiskelijana omaksuttava kaikista eri sukukielistä kielihistorian ja etymologian opintojen yhteydessä.

Kadehdin ihmisiä, jotka kykenevät omaksumaan lukuisia kieliä ilman, että kaikki sekoittuvat lopulta puuroksi. Olen itse lähinnä kiinnostunut eri kielten ilmiöistä ja suhteista, jonka vuoksi motiivi oppia kieltä sujuvasti on varmaan alun alkaenkin ollut huono. Minulle siis riittäisivät loputtomaksi tiedonlähteeksi kieliopit ja sanakirjat, mutta harvinaisten kielten kohdalla vuorovaikutustaitojen opiskelu on kyllä harmillisen hankalaa.

Yasuni kirjoitti:

Tuli tuo edellinen viesti nimettömänä, kun olin unohtanut kirjautua sisään. Niin, olen itse opiskellut koulussa tai yliopistossa englantia, ruotsia, saksaa, latinaa, unkaria sekä viroa ja nykyään tuntuu, etten osaa kunnolla enää mitään näistä. No, englantia sentään vielä hyvin. Lisäksi valtavasti sanastoa on tietenkin ollut suomen kielen opiskelijana omaksuttava kaikista eri sukukielistä kielihistorian ja etymologian opintojen yhteydessä.

Kadehdin ihmisiä, jotka kykenevät omaksumaan lukuisia kieliä ilman, että kaikki sekoittuvat lopulta puuroksi. Olen itse lähinnä kiinnostunut eri kielten ilmiöistä ja suhteista, jonka vuoksi motiivi oppia kieltä sujuvasti on varmaan alun alkaenkin ollut huono. Minulle siis riittäisivät loputtomaksi tiedonlähteeksi kieliopit ja sanakirjat, mutta harvinaisten kielten kohdalla vuorovaikutustaitojen opiskelu on kyllä harmillisen hankalaa.

Lue lisää

Yasunille
mua kiehtoo juuri se seikka, että voin opetella kieliä niin, ettei ne mene puuroksi. Se on yksi syy juuri siihen, miksi olen kiinnostunut juuri suomen lähisukukielistä, koska uskon niiden puuroutuvan helpommin.

Olen oppinut puhumaan vasta neljän vanhana ja ole kärsinyt luki- ja kirjoitushäiriöistä. Silloin kun olin lapsi, niin ei tunnettu ainakaan mun koulussa mitään dysfasiaa. Mua pidettiin vain tyhmänä. Kun aloin muutama vuosi sitten opiskella viroa, niin äitini oli kovasti huolissaan. Hän pelkäsi, että viron kieli sekoittaisi ja vaikeuttaisi mun äidinkielen hallintaa. Toisin kuitenkin kävi. Mulla ei ole mennyt suomi ja viro sekaisin. Opein viroa tosi hyvin ja helposti. Olen huomannut, että viron kielen opiskelu oli mulle hyvää aivojumppaa. Tämä aivojumppa on parantanut myös mun suomenkielen hallintaa, mikä puolestaan on kasvattanut mun itseluottamusta. Mutta viron kieli ei ole enää tarpeeksi haasteellista. Mä tarvitsen mun aivoille uutta virkettä ja kaikkein paras on tietenkin, jos kieli on lähellä suomen kieltä. Opiskelumateriaalia on vain vaikea löytää. Olisin kanssa ihan tyytyväinen pelkkään sanakirjaan ja kielioppiin. Viroa opiskellessani saatoin esim. lukea pelkkää sanakirjaa lävitse useita tunteja yhteen menoon.

Ymmärrän toki, että näiden harvinaisten sukukielten opiskeluun ei voi liittää vuorovaikutustaitojen opiskelua. Tyytyisinkin näiden kohdalla vain, kuten ekassa viestissäni kirjoitin, ymmärtämään kirjoituksia ja mahdollisesti puhetta. Puheella lähinnä ajattelin erillaisia tallenteita, mitä joskus on äänitetty.

Mulla on sellainen apu puuroutumisen estämiseen, että asiat jotka sekoittuvat helposti, niitä pitää opiskella sekaisin. Vaihto pitää suorittaa ihan minuutissa. Aivot on niin "taloudelliset" että jos vaihto esim. kielestä toiseen tapahtuu pidemmällä aikajaksolla, niin aivot ehtii muuttaa jo olemassa olevia hermoratoja sopimaan uuteen kieleen. Tällainen hermoratojen alituinen muuttuminen aiheuttaa puuroutumista. Mutta jos vaihto tapahtuu hyvin nopeasti, niin aivot ei ehdi muuttaa hermoratoja vaan joutuu tekemään aivan uudet ja jos kaikille kielille kehittyy ihan omat hermoradat niin silloin ei tapahdu puuroutumista. Tämä on vain yksi teori puuroutumiseen, mutta mulla se ainakin toimii.

ukoj kirjoitti:

Yasunille
mua kiehtoo juuri se seikka, että voin opetella kieliä niin, ettei ne mene puuroksi. Se on yksi syy juuri siihen, miksi olen kiinnostunut juuri suomen lähisukukielistä, koska uskon niiden puuroutuvan helpommin.

Olen oppinut puhumaan vasta neljän vanhana ja ole kärsinyt luki- ja kirjoitushäiriöistä. Silloin kun olin lapsi, niin ei tunnettu ainakaan mun koulussa mitään dysfasiaa. Mua pidettiin vain tyhmänä. Kun aloin muutama vuosi sitten opiskella viroa, niin äitini oli kovasti huolissaan. Hän pelkäsi, että viron kieli sekoittaisi ja vaikeuttaisi mun äidinkielen hallintaa. Toisin kuitenkin kävi. Mulla ei ole mennyt suomi ja viro sekaisin. Opein viroa tosi hyvin ja helposti. Olen huomannut, että viron kielen opiskelu oli mulle hyvää aivojumppaa. Tämä aivojumppa on parantanut myös mun suomenkielen hallintaa, mikä puolestaan on kasvattanut mun itseluottamusta. Mutta viron kieli ei ole enää tarpeeksi haasteellista. Mä tarvitsen mun aivoille uutta virkettä ja kaikkein paras on tietenkin, jos kieli on lähellä suomen kieltä. Opiskelumateriaalia on vain vaikea löytää. Olisin kanssa ihan tyytyväinen pelkkään sanakirjaan ja kielioppiin. Viroa opiskellessani saatoin esim. lukea pelkkää sanakirjaa lävitse useita tunteja yhteen menoon.

Ymmärrän toki, että näiden harvinaisten sukukielten opiskeluun ei voi liittää vuorovaikutustaitojen opiskelua. Tyytyisinkin näiden kohdalla vain, kuten ekassa viestissäni kirjoitin, ymmärtämään kirjoituksia ja mahdollisesti puhetta. Puheella lähinnä ajattelin erillaisia tallenteita, mitä joskus on äänitetty.

Mulla on sellainen apu puuroutumisen estämiseen, että asiat jotka sekoittuvat helposti, niitä pitää opiskella sekaisin. Vaihto pitää suorittaa ihan minuutissa. Aivot on niin "taloudelliset" että jos vaihto esim. kielestä toiseen tapahtuu pidemmällä aikajaksolla, niin aivot ehtii muuttaa jo olemassa olevia hermoratoja sopimaan uuteen kieleen. Tällainen hermoratojen alituinen muuttuminen aiheuttaa puuroutumista. Mutta jos vaihto tapahtuu hyvin nopeasti, niin aivot ei ehdi muuttaa hermoratoja vaan joutuu tekemään aivan uudet ja jos kaikille kielille kehittyy ihan omat hermoradat niin silloin ei tapahdu puuroutumista. Tämä on vain yksi teori puuroutumiseen, mutta mulla se ainakin toimii.

Lue lisää

Mielenkiintoisia teorioita ja taustaa, kiitos niistä.

Haluaisitko vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin:
1) mikä on äitisi äidinkieli?
2) mikä on isäsi äidinkieli?

Hyvää pääsiäistä kaikille =)