Paksut sukkahousut

Tuli käytyä keltaisessa ruusussa niin että oli liivien päällä 40 den mustat sukkikset ja takki.sukkiksien alla seisoi mukavasti ja kun takkia aukaisi niin sain näyttää 105 e koon tissiliivejä.

Ihanaa!

kyllä nuo paksummat sukkahousut kiihottaa minuakin varsinkin näin kolealla säällä

On juuri jalassa paksut mustat sukkahousut. 150 den. Näistä ei näy läpi. Lisäksi lyhyt tummansininen vekkihame ja naisten pikkukengät l. loaferit. Tämä on tällainen koulutytön asu.

Anonyymi kirjoitti:

On juuri jalassa paksut mustat sukkahousut. 150 den. Näistä ei näy läpi. Lisäksi lyhyt tummansininen vekkihame ja naisten pikkukengät l. loaferit. Tämä on tällainen koulutytön asu.

Lue lisää

Sulla mukava ilta tiedossa. ;)... kosteaa tyttöilyä...

Anonyymi kirjoitti:

On juuri jalassa paksut mustat sukkahousut. 150 den. Näistä ei näy läpi. Lisäksi lyhyt tummansininen vekkihame ja naisten pikkukengät l. loaferit. Tämä on tällainen koulutytön asu.

Lue lisää

Oi, koulutytön asu kuulostaa niin ihanalta ja suloiselta. Juuri tuollaiset kokopeittävät sukkahousut ovat mieleen, mustat, mariininsiniset, harmaat ja erilaiset ruskeat. Toimivat hyvin myös matalissa sandaaleissa tai ballerinojen kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Oi, koulutytön asu kuulostaa niin ihanalta ja suloiselta. Juuri tuollaiset kokopeittävät sukkahousut ovat mieleen, mustat, mariininsiniset, harmaat ja erilaiset ruskeat. Toimivat hyvin myös matalissa sandaaleissa tai ballerinojen kanssa

Lue lisää

Kyllä tämä koulutytön asu on viehko. Nyt vaihdoin sukkahousut paksuihin viininpunaisiin. Sama vekkihame ja mustat ballerinat. Sukkahousuthan tässäkin asussa on se tärkein osa. Onneksi tämä vekkihame on sen verran lyhyt, että jää sukkahousut hyvin näkyville.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tämä koulutytön asu on viehko. Nyt vaihdoin sukkahousut paksuihin viininpunaisiin. Sama vekkihame ja mustat ballerinat. Sukkahousuthan tässäkin asussa on se tärkein osa. Onneksi tämä vekkihame on sen verran lyhyt, että jää sukkahousut hyvin näkyville.

Lue lisää

Punaiset sukkikset niin kauniit ja aistilliset. Puin heti aamusta beigen bodyn ja aivan tummanharmaat 60 den sukkahousut. Kova kiima koko päivä

Olisin se luokan tuhmempi tyttö, jolloin jalassani olisi piikkikorkoiset avokkaat.
Ja näinä aikoina ylläni olisi nahkabolero, jonka nappasin sisareltani.

Seksikäs koulutyttölook minun mieleen. Tärkeää että lyhyen hameen kanssa paksut läpinäkymättömät sukkahousut, mariininsiniset, tummanruskeat, vihreät tai harmaat, . Sukkiksien päällä voi pitää valkoisia nilkasukkia,, alla valkoiset puuvillapikkarit. Myös lyhyet shortsit ja sukkikset ihana yhdistelmä. Asuissa niin tyttömäinen olo

Anonyymi kirjoitti:

Seksikäs koulutyttölook minun mieleen. Tärkeää että lyhyen hameen kanssa paksut läpinäkymättömät sukkahousut, mariininsiniset, tummanruskeat, vihreät tai harmaat, . Sukkiksien päällä voi pitää valkoisia nilkasukkia,, alla valkoiset puuvillapikkarit. Myös lyhyet shortsit ja sukkikset ihana yhdistelmä. Asuissa niin tyttömäinen olo

Lue lisää

Tuntuu tämä kouluasu look kiinnostavan monia. Näitä hameita vaan vähän hankala löytää isokokoisena. Ei kai näiden kanssa ihan niitä ohuimpia sukkahousuja käytetä. Oon kyllä kokeillut tätäkin nyt päälläolevaa aavistuksen pitempää vekkihametta vaikka minkälaisten sukkahousujen kanssa. Kuviosukkahousutkin sopii hyvin. Mustat pitsiset esim. Tärkeää myös matalat kengät, ballerinat loaferit jne. Kuuluu asuun.

Anonyymi kirjoitti:

Tuntuu tämä kouluasu look kiinnostavan monia. Näitä hameita vaan vähän hankala löytää isokokoisena. Ei kai näiden kanssa ihan niitä ohuimpia sukkahousuja käytetä. Oon kyllä kokeillut tätäkin nyt päälläolevaa aavistuksen pitempää vekkihametta vaikka minkälaisten sukkahousujen kanssa. Kuviosukkahousutkin sopii hyvin. Mustat pitsiset esim. Tärkeää myös matalat kengät, ballerinat loaferit jne. Kuuluu asuun.

Lue lisää

Koulutyttöhameita saa netistä hyvinkin isoja kokoja kuten myös paitoja, polvisukkiasukkia ja plimsoleja. Olen noita tilannut ja ne ovat hyviä, ei liian lyhyitä.

Anonyymi kirjoitti:

Koulutyttöhameita saa netistä hyvinkin isoja kokoja kuten myös paitoja, polvisukkiasukkia ja plimsoleja. Olen noita tilannut ja ne ovat hyviä, ei liian lyhyitä.

Netistähän tämäkin hame on. Oli kyllä hakusessa knife pleat-malli joka jää reilusti polven yläpuolelle. Löytyi ihan kouluasu-kaupasta lopulta. Parhaimmillaan tosiaan vähän paksumpien, tummien sukkahousujen kanssa kuten kuvissakin useimmiten näkyy. Polvisukatkin OK. Plimsollien sijaan suosin esim. mustia ballerinoja tai loafereita.

Tumman sinisistä sukkahousuista tulee muistoja.

En nyt muista minkä ikäinen koululainen olin, mutta eräänä kauniina päivänä se hieman kitsas sukulaistäti tuli käymään. Kaikki tietää sen ihmistyypin, joka haluaa tuoda lahjoja, mutta niiden täytyy ehdottomasti olla “käytännöllisiä.” Eli pehmeitä paketteja.

Pettymys sistten vaihtui siihen järkytykseen, kun tajusi että olin saanut kaksi paria sukkahousuja. Tätille jotenkin riitti että ne oli läpensä siniset, toiset vaaleammat ja toiset tummat, eikä häntä kiinnostanut, etten ollut enää vauva.

Minut vielä pakotettiin kiittämään lahjasta.

Pahinta oli tietysti se pelko että milloin kaverit huomaa, sillä sehän nyt oli vain ajan kysymys.

Onhan noita kertynyt sinisiäkin sukkahousuja. Vaaleansinisistä mariininsinisiin. Kuviollisia myös. Ribbiä, pitsiä, neulesukkahousua ym. Ohutta ja tosi paksua. Lyhyen tumman vekkihameen kanssa sopii hyvin yhteen. Tosi tyttömäinen olo. Ja mustat ballerinat vaan parantaa asiaa. Eikös partiotyttöjen asuun kuulu muuten tummansiniset sukkahousut?

Anonyymi kirjoitti:

Onhan noita kertynyt sinisiäkin sukkahousuja. Vaaleansinisistä mariininsinisiin. Kuviollisia myös. Ribbiä, pitsiä, neulesukkahousua ym. Ohutta ja tosi paksua. Lyhyen tumman vekkihameen kanssa sopii hyvin yhteen. Tosi tyttömäinen olo. Ja mustat ballerinat vaan parantaa asiaa. Eikös partiotyttöjen asuun kuulu muuten tummansiniset sukkahousut?

Lue lisää

Totta. Partiotyttöjen asuun kuuluu hieman polven yläpuolelle ulottuva hame ja peittävät tummansiniset tai mustat sukkahousut. Hieno

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Partiotyttöjen asuun kuuluu hieman polven yläpuolelle ulottuva hame ja peittävät tummansiniset tai mustat sukkahousut. Hieno

Samaa mieltä, että hieno asu. Tosiaan useissa kuvissa näkyy, että partiotyttöjen asuun kuuluu nimenomaan paksut tummansiniset sukkahousut. Ei kuviolliset. Ja hame näyttää olevan myös tummansininen. Ja kenkinä näyttää olevan useimmiten mustat ballerinat, tai loaferit. Juuri tuollaisessa asussa viihdyn. Ehkä pitäisi hommata vielä partiotyttöjen yläosa. Millä nimellä sitten tunnetaankin. Ei varmaan löydy ihan yhtä helposti kuin nuo mariininsiniset sukkahousut. Tummansinisiä hameitakaan ei löydy ihan helposti isoa kokoa. Mustia ballerinoja löytyy kyllä aika helposti isoa kokoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tumman sinisistä sukkahousuista tulee muistoja.

En nyt muista minkä ikäinen koululainen olin, mutta eräänä kauniina päivänä se hieman kitsas sukulaistäti tuli käymään. Kaikki tietää sen ihmistyypin, joka haluaa tuoda lahjoja, mutta niiden täytyy ehdottomasti olla “käytännöllisiä.” Eli pehmeitä paketteja.

Pettymys sistten vaihtui siihen järkytykseen, kun tajusi että olin saanut kaksi paria sukkahousuja. Tätille jotenkin riitti että ne oli läpensä siniset, toiset vaaleammat ja toiset tummat, eikä häntä kiinnostanut, etten ollut enää vauva.

Minut vielä pakotettiin kiittämään lahjasta.

Pahinta oli tietysti se pelko että milloin kaverit huomaa, sillä sehän nyt oli vain ajan kysymys.

Lue lisää

Eikä...

Äitini jolla oli piirun verran miehenvihaajan vikaa osti jostain sukkahousutehtaan tai vastaavan loppuunmyynnistä kasan sukkahousuja kun olin jossain alakoulun puolessavälissä.

Ei niitä "julkisesti" tarvinnut käyttää, tai esimerkiksi päivinä milloin koulussa oli liikuntaa, mutta kyllähän se hävetti.

Pari parasta kaveria taisi tietää asiasta, mutta ehkä he säälivät niin paljon, tai uskoivat meriselitykset, ettei asia noussut isommin esille.

Juju oli, vetää housut, ja sukkahousut pois yhtäaikaa, jos tuli joku äkillinen "lääkärintarkastus" ja näin vältin pari pahinta nolostumista.

Ironista kyllä, tykkäsin itse sukkahousuista enemmän kuin äitini hankkimista kalsareista, koska hän ei uskonut elastaanin voimaan, vaan kunnon lököttävään puuvillaan. Ehkä siksi, sydän sykkii vielä vienosti sukkiksille.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä...

Äitini jolla oli piirun verran miehenvihaajan vikaa osti jostain sukkahousutehtaan tai vastaavan loppuunmyynnistä kasan sukkahousuja kun olin jossain alakoulun puolessavälissä.

Ei niitä "julkisesti" tarvinnut käyttää, tai esimerkiksi päivinä milloin koulussa oli liikuntaa, mutta kyllähän se hävetti.

Pari parasta kaveria taisi tietää asiasta, mutta ehkä he säälivät niin paljon, tai uskoivat meriselitykset, ettei asia noussut isommin esille.

Juju oli, vetää housut, ja sukkahousut pois yhtäaikaa, jos tuli joku äkillinen "lääkärintarkastus" ja näin vältin pari pahinta nolostumista.

Ironista kyllä, tykkäsin itse sukkahousuista enemmän kuin äitini hankkimista kalsareista, koska hän ei uskonut elastaanin voimaan, vaan kunnon lököttävään puuvillaan. Ehkä siksi, sydän sykkii vielä vienosti sukkiksille.

Lue lisää

Aika monella samansuuntaisia tarinoita. Tietyssä iässä voi olla aika kohtalokasta joutua pukemaan vastakkaisen sukupuolen vaatteita. Se jättää jälkensä. Puetko edellen aikuisena sukkahousuja? Minklaisia sukkiksia suosit?

Anonyymi kirjoitti:

Aika monella samansuuntaisia tarinoita. Tietyssä iässä voi olla aika kohtalokasta joutua pukemaan vastakkaisen sukupuolen vaatteita. Se jättää jälkensä. Puetko edellen aikuisena sukkahousuja? Minklaisia sukkiksia suosit?

Lue lisää

Kyllä löytyy sukkahousuja vielä aikuisenakin. Eli joku juttuhan niissä on. ;)

Käytän pääasiassa sellaisia aika “arkisia” 40-60 denierin sukkiksia. Värimaailmakin noudattaa pääsääntöisesti markettimaailmaa. Toki jännempiäkin sukkiksia löytyy, mutta niitä tulee aika vähän käytettyä, räikeät värit eivät oikein sovellu työpaikalle, eikä kevätjuhlien miestenmuoti imartele niitä ohuimpia. Eli ovat puhtaasti viihdekäyttöä varten.

Omasta mielestäni nämä ns. paksummat sukkikset tuntuvat myös napakammilta, ikään kuin ohuemmat olisivat "Ilmaa."

Omasta sukkisten saamisesta, sellainen vuosi- kaksi eteenpäin siellä alakoulun loppupäässä oli myrskyistä aikaa. Sukkahousu varastot alkoivat loppumaan, ja jostain täysin käsittämättömästä syystä niitä täytyi saada lisää. Sen lisäksi, että niitä ei voinut noin vain pyytää, niin “lasten” sukkahousuista ei löytynyt kokoja. (ilmeisesti se firma joka niitä oli tehnyt oli juurikin konkassa.)

Ainoa tapa jatkaa tätä moraalitonta harrastusta oli tietenkin siirtyä “tyttöjen” sukkahousuihin. Teoriassa muutos tarkoitti hempeitä värejä. Minun tapauksessa valkoista, koska se oli ainoa mahdollinen sukkien väri pojalla. Käytännössä se tarkoitti myös sitä, että raja nyloneihin ikään kuin madaltui.

Ja vaikka tästä tulee ennätys tylsä postaus, niin mainittakoon, että tämä raja ylittyi siinä jonkin ajan kuluttua, kun olimme hautajaisissa toisella puolella suomea. Siinä hötäkässä suunnilleen samanikäiselle serkkutytölle piti vielä ostaa sukkahousut.

Jotenkin keplottelin itseni mukaan, ja olin ällikällä lyöty, kun ensimmäistä kertaa törmäsin mustiin sukkahousuhin jotka eivät olleet aikuisille. Vielä isompi ihmetys oli, kun paljastui, että ne oli peittävää nylonia. (noin 50-60den. Ei voi muistaa tarkkaan.) Siksi muina miehinä kehoitinkin ostamaan varapaketin, jos vaikka sattuu jotain.

No te varmaan arvaatte mitä sille varapaketille tapahtui, kun jalastakaan ei voi kähveltää.

Siitäkö se riemu sitten repesi, ja sillä tielläni olen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä löytyy sukkahousuja vielä aikuisenakin. Eli joku juttuhan niissä on. ;)

Käytän pääasiassa sellaisia aika “arkisia” 40-60 denierin sukkiksia. Värimaailmakin noudattaa pääsääntöisesti markettimaailmaa. Toki jännempiäkin sukkiksia löytyy, mutta niitä tulee aika vähän käytettyä, räikeät värit eivät oikein sovellu työpaikalle, eikä kevätjuhlien miestenmuoti imartele niitä ohuimpia. Eli ovat puhtaasti viihdekäyttöä varten.

Omasta mielestäni nämä ns. paksummat sukkikset tuntuvat myös napakammilta, ikään kuin ohuemmat olisivat "Ilmaa."

Omasta sukkisten saamisesta, sellainen vuosi- kaksi eteenpäin siellä alakoulun loppupäässä oli myrskyistä aikaa. Sukkahousu varastot alkoivat loppumaan, ja jostain täysin käsittämättömästä syystä niitä täytyi saada lisää. Sen lisäksi, että niitä ei voinut noin vain pyytää, niin “lasten” sukkahousuista ei löytynyt kokoja. (ilmeisesti se firma joka niitä oli tehnyt oli juurikin konkassa.)

Ainoa tapa jatkaa tätä moraalitonta harrastusta oli tietenkin siirtyä “tyttöjen” sukkahousuihin. Teoriassa muutos tarkoitti hempeitä värejä. Minun tapauksessa valkoista, koska se oli ainoa mahdollinen sukkien väri pojalla. Käytännössä se tarkoitti myös sitä, että raja nyloneihin ikään kuin madaltui.

Ja vaikka tästä tulee ennätys tylsä postaus, niin mainittakoon, että tämä raja ylittyi siinä jonkin ajan kuluttua, kun olimme hautajaisissa toisella puolella suomea. Siinä hötäkässä suunnilleen samanikäiselle serkkutytölle piti vielä ostaa sukkahousut.

Jotenkin keplottelin itseni mukaan, ja olin ällikällä lyöty, kun ensimmäistä kertaa törmäsin mustiin sukkahousuhin jotka eivät olleet aikuisille. Vielä isompi ihmetys oli, kun paljastui, että ne oli peittävää nylonia. (noin 50-60den. Ei voi muistaa tarkkaan.) Siksi muina miehinä kehoitinkin ostamaan varapaketin, jos vaikka sattuu jotain.

No te varmaan arvaatte mitä sille varapaketille tapahtui, kun jalastakaan ei voi kähveltää.

Siitäkö se riemu sitten repesi, ja sillä tielläni olen.

Lue lisää

Hah, olipa hauska stoori! Lasten sukkiksilla minunkin pitkä sukkahousu-urani alkoi. Jossain vaiheessa minut enemmän tai vähemmän väkisin pakotettiin pukemaan . Koin sen todelka nöyryyttävänä. Se jätti jälkensä fetisisminä. En kuitenkaan kadu, minulla on hyvin antoisa pakkomielle.

Minullakin on tyttöserkkukokemus. Serkkuni oli kanssani samanikäinen; lapsena ja vähän myöhemmin teini-iässä olimme hyvin läheisiä. Olimme silloin tällöin yökylässä toistemme luona. Tottakai serkullani oli sukkahousuja ja joskus ne roikkuivat kylpyhuoneen pyykkinarulla kuivumassa. Sukkisaddiktina minun oli vaikea pitää näppini kurissa niistä. Elettiin 1970-luvun puoliväliä ja väreistä ei ollut pulaa. Muistan elävästi ne violetit hieman paksummat nyloniset ja sitten sellaiset maitosuklaan ruskeat puuvillaiset ribatut ihanuudet. Oli vaan pakko pukea ja masturboida. Serkkuni ihmetteli että miksi viihdyin niin hyvin toiletissa. ”Mitä sinä teet siellä?” Vetosin vatsatautiin.

Jossain vaiheessa matkustimme perheinemme yhdessä Lappiin, ja taas minulla oli mahdollisuus salaa lainata serkkuni sukkahousuja. Olin silloin 14, serkkuni vuoden nuorempi. Pian kasvoimme kuitenkin erilleen, samalla salainen sukkahousukätköni alkoi täyttyä omilla nyloneillani.

Anonyymi kirjoitti:

Hah, olipa hauska stoori! Lasten sukkiksilla minunkin pitkä sukkahousu-urani alkoi. Jossain vaiheessa minut enemmän tai vähemmän väkisin pakotettiin pukemaan . Koin sen todelka nöyryyttävänä. Se jätti jälkensä fetisisminä. En kuitenkaan kadu, minulla on hyvin antoisa pakkomielle.

Minullakin on tyttöserkkukokemus. Serkkuni oli kanssani samanikäinen; lapsena ja vähän myöhemmin teini-iässä olimme hyvin läheisiä. Olimme silloin tällöin yökylässä toistemme luona. Tottakai serkullani oli sukkahousuja ja joskus ne roikkuivat kylpyhuoneen pyykkinarulla kuivumassa. Sukkisaddiktina minun oli vaikea pitää näppini kurissa niistä. Elettiin 1970-luvun puoliväliä ja väreistä ei ollut pulaa. Muistan elävästi ne violetit hieman paksummat nyloniset ja sitten sellaiset maitosuklaan ruskeat puuvillaiset ribatut ihanuudet. Oli vaan pakko pukea ja masturboida. Serkkuni ihmetteli että miksi viihdyin niin hyvin toiletissa. ”Mitä sinä teet siellä?” Vetosin vatsatautiin.

Jossain vaiheessa matkustimme perheinemme yhdessä Lappiin, ja taas minulla oli mahdollisuus salaa lainata serkkuni sukkahousuja. Olin silloin 14, serkkuni vuoden nuorempi. Pian kasvoimme kuitenkin erilleen, samalla salainen sukkahousukätköni alkoi täyttyä omilla nyloneillani.

Lue lisää

Vähän sama täällä.

Olen vähän nuorempi, mutta yhtä lailla oma serkkuni on tahtomattaan toiminut innoittajana mieltymyksiini.

Muistan joku kerta kun olin menossa heille, niin serkkuni viiletti keskellä talvea roskapussi kädessä kerrostalon pihan poikki päällään, pelkkä takki ja punaiset sukkahousut. Olihan se aika erikoinen näky, koska me oltiin jo koulussa.

No sitten kun sain omat sukkahousut, eikä roskapusseistakaan ollut pulaa, niin ajatus, jostain syystä, palasi mieleeni.

Vähintään yhtä kovat kiksit sain sukkahousuissa nukkumisesta. Joo ennen murrosikää harrastus ei ollut niin ”tarkoituksen hakuista”. Homma lähti käyntiin, sen samaisen tädin luota jonka hautajaisia myöhemmin vietettiin. Oltiin siellä koolla, ja jostain syystä jäätiin äkillisesti yöksi. Serkkuni joutui siis nukkumaan sukkahousuissa.

Ei kai se orastava feitssi olisi ollut jos se ajatus ei olisi jäänyt häiritsemään.

Sen seurauksena, pyjamat unohtui useammankin kerran kotio, kun reissuun lähdettiin. Niin mummilaan, kun vaikka telttailemaan.

Meidän (yksipuolinen) sukkahousu suhde muuttui, kun hän siinä kuudennen luokan tienoilla ilmoitti ”Ettei ole pikkutyttö enää.” Tavan tampiona en heti älynnyt mitä se tarkoitti, mutta tämä muutos näkyi sitäkin selvemmin. Hän alkoi käyttämään ”aikuisten” ohuita nyloneita. Ensin sellaisia ihon sävyisiä ja myöhemmin myös mustia.

Kateuteni kiitti, erityisesti siitä, ettei hänen tarvinnut piilotella sukkahousujaan, vaan ne olivat joka juhlan kohokohta.

Anonyymi kirjoitti:

Vähän sama täällä.

Olen vähän nuorempi, mutta yhtä lailla oma serkkuni on tahtomattaan toiminut innoittajana mieltymyksiini.

Muistan joku kerta kun olin menossa heille, niin serkkuni viiletti keskellä talvea roskapussi kädessä kerrostalon pihan poikki päällään, pelkkä takki ja punaiset sukkahousut. Olihan se aika erikoinen näky, koska me oltiin jo koulussa.

No sitten kun sain omat sukkahousut, eikä roskapusseistakaan ollut pulaa, niin ajatus, jostain syystä, palasi mieleeni.

Vähintään yhtä kovat kiksit sain sukkahousuissa nukkumisesta. Joo ennen murrosikää harrastus ei ollut niin ”tarkoituksen hakuista”. Homma lähti käyntiin, sen samaisen tädin luota jonka hautajaisia myöhemmin vietettiin. Oltiin siellä koolla, ja jostain syystä jäätiin äkillisesti yöksi. Serkkuni joutui siis nukkumaan sukkahousuissa.

Ei kai se orastava feitssi olisi ollut jos se ajatus ei olisi jäänyt häiritsemään.

Sen seurauksena, pyjamat unohtui useammankin kerran kotio, kun reissuun lähdettiin. Niin mummilaan, kun vaikka telttailemaan.

Meidän (yksipuolinen) sukkahousu suhde muuttui, kun hän siinä kuudennen luokan tienoilla ilmoitti ”Ettei ole pikkutyttö enää.” Tavan tampiona en heti älynnyt mitä se tarkoitti, mutta tämä muutos näkyi sitäkin selvemmin. Hän alkoi käyttämään ”aikuisten” ohuita nyloneita. Ensin sellaisia ihon sävyisiä ja myöhemmin myös mustia.

Kateuteni kiitti, erityisesti siitä, ettei hänen tarvinnut piilotella sukkahousujaan, vaan ne olivat joka juhlan kohokohta.

Lue lisää

Hei taas,
Sinulla oli hieno tilanne kun noin avoimesti salaamatta sait olla sukkahousuissa serkkusi kanssa. Minä itse tein kaiken sukkiksiin liittyvän yksin suljettujen ovien takana.

Sukkahousut univaatteina on asia, jota sivusit tekstissäsi. Olen aina tykännyt nukkua niissä. Keksin käytännön jo nuorena teinipoikana ja harrastan sitä aina silloin tällöin vieläkin, Sukkahousut antavat minulle tunteen turvallisuudesta ja kodikkuudesta, ne kietoituvat napakoina ja pehmeinä alakroppani ympäri. Aamulla kun herää olo on tietysti kiihottunut, sukkiksiin liittyy minulla voimakas seksuaalinen lataus.

Lukioiässä vietin toisinaan yksin aikaa mökillämme. Äitini alusvaatelaatikossa oli myös muutamia sukkahousupareja. Muistan miten olin erityisen tykästynyt eräisiin hieman paksumpiin, noin 40-50 denierin keskiruskeisiin sukkahousuihin. Ne olivat kieltämättä hieman tätimäiset, mutta jostain syystä ne puhuttelivat oudolla tavalla, ehkä juuri ”rumuutensa” ja arkisuutensa takia. Rakastin pukea nuo erityisen pehmeät, peittävät ja sileät ylleni. Niissä nukuin mökin rikkumattomassa hiljaisuudessa monet yöt.

Eräänä kauniina päivänä, kun taas olin penkomassa äidin sukkalaatikkoa, en löytänyt suosikkejani. Äitini oli siivonnut ja heittänyt pois käyttämättömät. Tunsin menettäneeni jotakin tärkeää. Onneksi tavaratalojen sukkaosastot olivat pullollaan erilaisia sukkahousuja, ohuita ja paksuja, kaikenvärisiä ja -kuosisia. Sukkahousufetisistin karkkikauppa

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas,
Sinulla oli hieno tilanne kun noin avoimesti salaamatta sait olla sukkahousuissa serkkusi kanssa. Minä itse tein kaiken sukkiksiin liittyvän yksin suljettujen ovien takana.

Sukkahousut univaatteina on asia, jota sivusit tekstissäsi. Olen aina tykännyt nukkua niissä. Keksin käytännön jo nuorena teinipoikana ja harrastan sitä aina silloin tällöin vieläkin, Sukkahousut antavat minulle tunteen turvallisuudesta ja kodikkuudesta, ne kietoituvat napakoina ja pehmeinä alakroppani ympäri. Aamulla kun herää olo on tietysti kiihottunut, sukkiksiin liittyy minulla voimakas seksuaalinen lataus.

Lukioiässä vietin toisinaan yksin aikaa mökillämme. Äitini alusvaatelaatikossa oli myös muutamia sukkahousupareja. Muistan miten olin erityisen tykästynyt eräisiin hieman paksumpiin, noin 40-50 denierin keskiruskeisiin sukkahousuihin. Ne olivat kieltämättä hieman tätimäiset, mutta jostain syystä ne puhuttelivat oudolla tavalla, ehkä juuri ”rumuutensa” ja arkisuutensa takia. Rakastin pukea nuo erityisen pehmeät, peittävät ja sileät ylleni. Niissä nukuin mökin rikkumattomassa hiljaisuudessa monet yöt.

Eräänä kauniina päivänä, kun taas olin penkomassa äidin sukkalaatikkoa, en löytänyt suosikkejani. Äitini oli siivonnut ja heittänyt pois käyttämättömät. Tunsin menettäneeni jotakin tärkeää. Onneksi tavaratalojen sukkaosastot olivat pullollaan erilaisia sukkahousuja, ohuita ja paksuja, kaikenvärisiä ja -kuosisia. Sukkahousufetisistin karkkikauppa

Lue lisää

Näin jälkikäteen fetistinä ajatellen, olihan se aika satumaista että omisti sukkahousuja ja ”sai” käyttää niitä.

Mutta silloin se tuntui hyvin ristiriitaiselta, se oli kuin hiihtoliiton doping, että jos kaverit sai tietää, niin jouduit ihan itse keksimään, mitä huulirasvaa olit käyttänyt.

En osaa sanoa, oliko sukkahousujen käyttö pojilla yleisempää aikaisempina vuosikymmeninä, tai minkä ikäiseksi niitä käytettiin, mutta itse sain sukkahousuja kun oli siinä noin 9 - 10 vanha, ja silloin niihin liittyi voimakasta pelkoa ja häpeää.

Muistin hyvin, kuinka ensimmäisen luokan, ensimmäisillä kylminä päivinä joltain pojanressukalta löytyi sukkahousut urheilukopissa. Eihän siellä tappelemaan ruvettu, mutta itseäni ihan hirvitti.

Taisin olla ainoa, joka oli aidosti utelias hänen sukkahousuistaan, ja jossain välitunnilla niistä kai muutama sana vaihdettiin. Muina miehinä hän mainitsi kalsareiden olleen pesussa ja jotenkin salaa toivoin että hän olisi käyttänyt niitä jatkossakin, mutta ei. Toisin kuin minusta hän pysyi sen episodin jälkeen irti sukkahousuista, ja hänestä tuli yksi luokan suosituimmista pojista.

Toinen missä nämä asenteet tuli esille jo varhaisessa vaiheessa oli ensimmäisen luokan joulujuhla. Kyllä siihen aikaan pidettiin vielä oikein ”vanhan kunnon hyvän ajan” joulujuhlia.

Kuinka monen sen ajan koululaisen esiintymisura alkaakaan tonttuleikistä. Siinä istuttiin koulun voimistelusalin lattialla, ja meidän piti äänestää, että laitetaanko esitykseen punaiset sukkahousut vai ei.

Muistan kuinka päässäni laskeskelin, että joutuisimme käyttämään sukkahousuja, koska luokassa oli enemmän tyttöjä kuin poikia.
Kuinka ollakkaan, kaikki tytöt eivät automaattisesti äänestäneetkään sukkahousujen puolesta, mutta merkittävämpää oli että vain yksi poika äänesti niiden puolesta, ja itse asiassa oma ääneni olisi vienyt sukkahousut voittoon.

Onnekseni en äänestänyt sukkahousuja, sillä en olisi kestänyt sitä kiusaamista, mitä tämä yksi poika sai. Saati jos ääneni olisi ollut se ”ratkaiseva”.

Ei ehkä aikuiselle niitä pahimpia asioita, mutta kyllä minä aidosti pelkäsin että kaverit saavat selville paheeni.

Mökki mainittu.

Meillä oli yhtenä kesänä matkailuauto, ja sittemmin hoidettiin sukulaisen mökkiä ja saatiin käyttää sitä. Molemmat olivat aika ihanteellisia, sillä niissä ei tarvinnut pelätä jäävänsä kiinni.

Mökki vei voiton, tekosyissä miksi sai hyggeillä sukkasillaan. Kun heitti märät haalarit, ja lämmitteli takan ääressä, tai tuli saunasta. Jne. Funny fakta. Meillä puhuttiin yleensä sukista, vaikka niillä tarkoitettiin sukkahousuja.

Mökki oli myös siitä hyvä paikka, että sinne jätettiin ”vanhoja vaatteita” Eli siinä vaiheessa kun olin jo liian iso sukkiksille, niin niitä löytyi vielä mökillä. Valitettavasti vain kasvoin niistäkin ulos.

Anonyymi kirjoitti:

Näin jälkikäteen fetistinä ajatellen, olihan se aika satumaista että omisti sukkahousuja ja ”sai” käyttää niitä.

Mutta silloin se tuntui hyvin ristiriitaiselta, se oli kuin hiihtoliiton doping, että jos kaverit sai tietää, niin jouduit ihan itse keksimään, mitä huulirasvaa olit käyttänyt.

En osaa sanoa, oliko sukkahousujen käyttö pojilla yleisempää aikaisempina vuosikymmeninä, tai minkä ikäiseksi niitä käytettiin, mutta itse sain sukkahousuja kun oli siinä noin 9 - 10 vanha, ja silloin niihin liittyi voimakasta pelkoa ja häpeää.

Muistin hyvin, kuinka ensimmäisen luokan, ensimmäisillä kylminä päivinä joltain pojanressukalta löytyi sukkahousut urheilukopissa. Eihän siellä tappelemaan ruvettu, mutta itseäni ihan hirvitti.

Taisin olla ainoa, joka oli aidosti utelias hänen sukkahousuistaan, ja jossain välitunnilla niistä kai muutama sana vaihdettiin. Muina miehinä hän mainitsi kalsareiden olleen pesussa ja jotenkin salaa toivoin että hän olisi käyttänyt niitä jatkossakin, mutta ei. Toisin kuin minusta hän pysyi sen episodin jälkeen irti sukkahousuista, ja hänestä tuli yksi luokan suosituimmista pojista.

Toinen missä nämä asenteet tuli esille jo varhaisessa vaiheessa oli ensimmäisen luokan joulujuhla. Kyllä siihen aikaan pidettiin vielä oikein ”vanhan kunnon hyvän ajan” joulujuhlia.

Kuinka monen sen ajan koululaisen esiintymisura alkaakaan tonttuleikistä. Siinä istuttiin koulun voimistelusalin lattialla, ja meidän piti äänestää, että laitetaanko esitykseen punaiset sukkahousut vai ei.

Muistan kuinka päässäni laskeskelin, että joutuisimme käyttämään sukkahousuja, koska luokassa oli enemmän tyttöjä kuin poikia.
Kuinka ollakkaan, kaikki tytöt eivät automaattisesti äänestäneetkään sukkahousujen puolesta, mutta merkittävämpää oli että vain yksi poika äänesti niiden puolesta, ja itse asiassa oma ääneni olisi vienyt sukkahousut voittoon.

Onnekseni en äänestänyt sukkahousuja, sillä en olisi kestänyt sitä kiusaamista, mitä tämä yksi poika sai. Saati jos ääneni olisi ollut se ”ratkaiseva”.

Ei ehkä aikuiselle niitä pahimpia asioita, mutta kyllä minä aidosti pelkäsin että kaverit saavat selville paheeni.

Mökki mainittu.

Meillä oli yhtenä kesänä matkailuauto, ja sittemmin hoidettiin sukulaisen mökkiä ja saatiin käyttää sitä. Molemmat olivat aika ihanteellisia, sillä niissä ei tarvinnut pelätä jäävänsä kiinni.

Mökki vei voiton, tekosyissä miksi sai hyggeillä sukkasillaan. Kun heitti märät haalarit, ja lämmitteli takan ääressä, tai tuli saunasta. Jne. Funny fakta. Meillä puhuttiin yleensä sukista, vaikka niillä tarkoitettiin sukkahousuja.

Mökki oli myös siitä hyvä paikka, että sinne jätettiin ”vanhoja vaatteita” Eli siinä vaiheessa kun olin jo liian iso sukkiksille, niin niitä löytyi vielä mökillä. Valitettavasti vain kasvoin niistäkin ulos.

Lue lisää

Hei. Onpa hauska lukea kokemuksistasi. Itsekin kirjoitan mielelläni sukkahousuista, noista rakkaista hepeneistä, joista en saa tarpeekseni.

Lapsuuden sukkahousut. Uskon että silloin niitä puettiin enemmän kuin tänään. Ne olivat vastikään lyöneet itsensä läpi muotimaailmassa ja myös päivittäisessä pukeutumisessa niin naisilla kuin tytöillä. Ja pikkupojilla. Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja, leggingsejä, farkkkuja…

Muistan hyvin sen häpeäntunteen kun 7-vuotiaana pakotettin pukemaan ne tummansiniset ”kamalat” ribbisukkikset ekaa kertaa. Ne olivat too much, liian tyttömäiset pienelle miehenalulle, mutta niitä ei voinut paeta. Tiedän, että häpeään sekoittui toinen tunne, outo tuntematon mielihalu, oikeastaan mielihyvä. Sain erektion.

Minun paras ystäväni oli luokkatoverini Jarmo, joka asui kivenheiton päässä talostamme. Kerran kun Jarmo oli leikkimässä luonani, hänen vihainen äitinsä tuli hakemaan hänet kotiin. Poika oli kerta kaikkiaan unohtanut kotiintuloajan ja myöhästynyt päivälliseltä ihan kunnolla (meillä ei tuohon aikaan ollut puhelinta). Poika raahattiin kädestä pitäen kotiin. Myöhemmin illalla päätin pistäytyä Jarmon luona. Soitin ovikelloa ja pian hänen äitinsä avasi oven. Myös Jarmo tuli etäisyydelltä kurkkimaan että kuka ovella. Hämmästyksekseni hänellä oli kirkkaanpunaiset lasten sukkahousut yllään. Ei, Jarmo ei saanut tulla ulos leikkimään. Myöhemmin ilmeni, että välillä hänet puettin muutama vuosi vanhemman isosiskonsa sukkahousuihin. Jonkinlaisena rangaistuksena. Tuon jälkeen emme koskaan puhuneet asiasta. Mutta tuo edellä mainitsemani näky etsautui mieleeni. Se ei ollut fantasiaa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna idea rangaistussukkahousuista kuulostaa täysin absurdilta.

Itse haaveilin samanlaisista sanktioista. Jos kerran Jarmo, miksei minäkin? Salaa toivoin myös että antelias isoäitini toisi minulle pitkin kalsareiden sijaan sukkahousuja tuliaisiksi. Tai että olisin unohtanut pitkät kalsarit kotiin kun lähdimme talvella mökille ja ainoat korvikkeet olisivat äidin tummansiniset peittävät sukkahousut. Tiesin että ne lojuivat äidin laatikossa minua odottaen. Mutta ei, sain tyytyä rumiin kalsareihin.

Minkälaisia ja minkävärisiä sukkiksia sinulla oli lapsena? Milloin siirryit pukemaan aikuisten malleja?

Anonyymi kirjoitti:

Hei. Onpa hauska lukea kokemuksistasi. Itsekin kirjoitan mielelläni sukkahousuista, noista rakkaista hepeneistä, joista en saa tarpeekseni.

Lapsuuden sukkahousut. Uskon että silloin niitä puettiin enemmän kuin tänään. Ne olivat vastikään lyöneet itsensä läpi muotimaailmassa ja myös päivittäisessä pukeutumisessa niin naisilla kuin tytöillä. Ja pikkupojilla. Nykyään on niin paljon vaihtoehtoja, leggingsejä, farkkkuja…

Muistan hyvin sen häpeäntunteen kun 7-vuotiaana pakotettin pukemaan ne tummansiniset ”kamalat” ribbisukkikset ekaa kertaa. Ne olivat too much, liian tyttömäiset pienelle miehenalulle, mutta niitä ei voinut paeta. Tiedän, että häpeään sekoittui toinen tunne, outo tuntematon mielihalu, oikeastaan mielihyvä. Sain erektion.

Minun paras ystäväni oli luokkatoverini Jarmo, joka asui kivenheiton päässä talostamme. Kerran kun Jarmo oli leikkimässä luonani, hänen vihainen äitinsä tuli hakemaan hänet kotiin. Poika oli kerta kaikkiaan unohtanut kotiintuloajan ja myöhästynyt päivälliseltä ihan kunnolla (meillä ei tuohon aikaan ollut puhelinta). Poika raahattiin kädestä pitäen kotiin. Myöhemmin illalla päätin pistäytyä Jarmon luona. Soitin ovikelloa ja pian hänen äitinsä avasi oven. Myös Jarmo tuli etäisyydelltä kurkkimaan että kuka ovella. Hämmästyksekseni hänellä oli kirkkaanpunaiset lasten sukkahousut yllään. Ei, Jarmo ei saanut tulla ulos leikkimään. Myöhemmin ilmeni, että välillä hänet puettin muutama vuosi vanhemman isosiskonsa sukkahousuihin. Jonkinlaisena rangaistuksena. Tuon jälkeen emme koskaan puhuneet asiasta. Mutta tuo edellä mainitsemani näky etsautui mieleeni. Se ei ollut fantasiaa, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna idea rangaistussukkahousuista kuulostaa täysin absurdilta.

Itse haaveilin samanlaisista sanktioista. Jos kerran Jarmo, miksei minäkin? Salaa toivoin myös että antelias isoäitini toisi minulle pitkin kalsareiden sijaan sukkahousuja tuliaisiksi. Tai että olisin unohtanut pitkät kalsarit kotiin kun lähdimme talvella mökille ja ainoat korvikkeet olisivat äidin tummansiniset peittävät sukkahousut. Tiesin että ne lojuivat äidin laatikossa minua odottaen. Mutta ei, sain tyytyä rumiin kalsareihin.

Minkälaisia ja minkävärisiä sukkiksia sinulla oli lapsena? Milloin siirryit pukemaan aikuisten malleja?

Lue lisää

Olipas tänään kaunis sää-riä. Kiva ettei ihan kaikki kaunis ole koronan aikana kadonnut. Erityisesti, otsikon mukaisesti peittävässä mielessä.

Se ei koskaan selvinnyt, mistä äiti niitä sukkahousuja sai, joko ilmaiseksi tai naurettavan halvalla. Mutta niitä oli about kassillinen.

Sukkahousujen saaminen oli aika järkyttävä tapahtuma. Sen ikäisenä sitä toivoo tulevansa yllätetyksi vaikka radio-ohjattavilla autoilla. Se oli oikea negatiivisten tunteiden vuoristorata, pettymystä, inhoa, vihaa jne.

En osaa sanoa, kuinka kauan sen asian prosessoimisen meni. Asia tuli esille varmaan vasta sitten kun serkkutyttö tuli kylään.

Koska lempivärini oli punainen, niin kaikki punaiset, vaaleanpunaiset ja fuksiat sukkahousut menivät serkkutytölle. Ehkä hyvä niin, koska niillä olisin kuitenkin jäänyt kiinni.

Mutta loput jäivät minulle, mukaan lukien muutamat valkoiset sukkahousut. Siinä oli ainakin vaalean- tumman- ja syaanin siniset ribbi sukkahousut, ja sileissä sukkahousuissa oli paria eri sinistä, oliivin vihreää, harmaat, ja ainakin yhdet kirkkaan oranssit.

Ribbi sukkahousut olivat ehkä pehmeämmät ja tykkäsin niiden kirkkaista väreistä, kun taas sileät sukkahousut olviat jotenkin ohuempaa, tai napakampaa neulosta, ja loppupeleissä ne istuivat ihossa tiukemmin. Ne myös maastoutuivat paremmin, koska kahdet sukat päällekkäin oli hirveintä mitä tiesin.

En oikein osaa kuvailla sitä maailman avautumista, kun kokeilin ensimmäistä kertaa sukkahousuja. Ehkä sitä parhaiten kuvaa sen kokemuksen jälkeinen tokaisu ylpeänä serkkutytölleni, että ”nytpä minullakin on sukkahousut.”

Ei ehkä ensimmäinen asia, millä pikkupojat yleensä leuhkii, mutta olin päässyt nauttimaan siitä salatusta maailmasta jossa hänkin oli osallisena.

Ainoa asia, joka pakotti minua sukkahousuihin oli äidin nuukuus, mistä koko episodi, mutta ihan itse sain valita minä päivinä niitä käytin. Juju oli tietenkin siinä, että kun tein niin tuhmasti ja lukitsin sukat jalkaani päiväksi, ei niitä sieltä saanut pois, vaikka mitä noloa tapahtui.

Sehän oli tietenkin helkkarin jännittävää, ja minä tykkäsin siitä, joten tämä synti tuli tehtyä, tavan takaa.

Ja olihan siellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaikka suurin osa olikin sellaisia harmittomia tilanteita, mistä ei enää saa kiksejä. Mutta ehkä niistä pitäisi kirjoitta oma juttunsa.

Liukuma aikuisten sukkahousuihin tapahtui pääasiassa yläasteen aikana, tai siis se alkoi jo kuudennella luokalla. (kiitos serkkuni esimerkin.) Se ei ollut niinkään yksittäinen tapahtuma. Muistan vain tuohon aikaan, kuinka kaipasin niitä lapsuuteni ”vapaita” hetkiä, jotka eivät koskaan palanneet. Nylonien kanssa, teinivuosina se homma meni, miten sen nyt sanoisi kauniisti runkkaamiseksi.

Tuohon aikaan erityisesti nylon materiaalissa oli toimitusvaikeuksia. Olin tottunut omistamaan sukkahousut, eikä ajatus lainaamisesta sytyttänyt mieltä. Pihistin muutamat ja olin siis hieman turhan innokas vapaaehtoinen, kun näytelmään tarvittiin ilkeää äitipuolta. Kunnes sitten rohkenin ostamaan omia.

Vastavuoroisesti kysyn, jäitkös (tai miksei muutkin, jäittekö) koskaan kiinni?

Anonyymi kirjoitti:

Olipas tänään kaunis sää-riä. Kiva ettei ihan kaikki kaunis ole koronan aikana kadonnut. Erityisesti, otsikon mukaisesti peittävässä mielessä.

Se ei koskaan selvinnyt, mistä äiti niitä sukkahousuja sai, joko ilmaiseksi tai naurettavan halvalla. Mutta niitä oli about kassillinen.

Sukkahousujen saaminen oli aika järkyttävä tapahtuma. Sen ikäisenä sitä toivoo tulevansa yllätetyksi vaikka radio-ohjattavilla autoilla. Se oli oikea negatiivisten tunteiden vuoristorata, pettymystä, inhoa, vihaa jne.

En osaa sanoa, kuinka kauan sen asian prosessoimisen meni. Asia tuli esille varmaan vasta sitten kun serkkutyttö tuli kylään.

Koska lempivärini oli punainen, niin kaikki punaiset, vaaleanpunaiset ja fuksiat sukkahousut menivät serkkutytölle. Ehkä hyvä niin, koska niillä olisin kuitenkin jäänyt kiinni.

Mutta loput jäivät minulle, mukaan lukien muutamat valkoiset sukkahousut. Siinä oli ainakin vaalean- tumman- ja syaanin siniset ribbi sukkahousut, ja sileissä sukkahousuissa oli paria eri sinistä, oliivin vihreää, harmaat, ja ainakin yhdet kirkkaan oranssit.

Ribbi sukkahousut olivat ehkä pehmeämmät ja tykkäsin niiden kirkkaista väreistä, kun taas sileät sukkahousut olviat jotenkin ohuempaa, tai napakampaa neulosta, ja loppupeleissä ne istuivat ihossa tiukemmin. Ne myös maastoutuivat paremmin, koska kahdet sukat päällekkäin oli hirveintä mitä tiesin.

En oikein osaa kuvailla sitä maailman avautumista, kun kokeilin ensimmäistä kertaa sukkahousuja. Ehkä sitä parhaiten kuvaa sen kokemuksen jälkeinen tokaisu ylpeänä serkkutytölleni, että ”nytpä minullakin on sukkahousut.”

Ei ehkä ensimmäinen asia, millä pikkupojat yleensä leuhkii, mutta olin päässyt nauttimaan siitä salatusta maailmasta jossa hänkin oli osallisena.

Ainoa asia, joka pakotti minua sukkahousuihin oli äidin nuukuus, mistä koko episodi, mutta ihan itse sain valita minä päivinä niitä käytin. Juju oli tietenkin siinä, että kun tein niin tuhmasti ja lukitsin sukat jalkaani päiväksi, ei niitä sieltä saanut pois, vaikka mitä noloa tapahtui.

Sehän oli tietenkin helkkarin jännittävää, ja minä tykkäsin siitä, joten tämä synti tuli tehtyä, tavan takaa.

Ja olihan siellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaikka suurin osa olikin sellaisia harmittomia tilanteita, mistä ei enää saa kiksejä. Mutta ehkä niistä pitäisi kirjoitta oma juttunsa.

Liukuma aikuisten sukkahousuihin tapahtui pääasiassa yläasteen aikana, tai siis se alkoi jo kuudennella luokalla. (kiitos serkkuni esimerkin.) Se ei ollut niinkään yksittäinen tapahtuma. Muistan vain tuohon aikaan, kuinka kaipasin niitä lapsuuteni ”vapaita” hetkiä, jotka eivät koskaan palanneet. Nylonien kanssa, teinivuosina se homma meni, miten sen nyt sanoisi kauniisti runkkaamiseksi.

Tuohon aikaan erityisesti nylon materiaalissa oli toimitusvaikeuksia. Olin tottunut omistamaan sukkahousut, eikä ajatus lainaamisesta sytyttänyt mieltä. Pihistin muutamat ja olin siis hieman turhan innokas vapaaehtoinen, kun näytelmään tarvittiin ilkeää äitipuolta. Kunnes sitten rohkenin ostamaan omia.

Vastavuoroisesti kysyn, jäitkös (tai miksei muutkin, jäittekö) koskaan kiinni?

Lue lisää

Kiitos kysymästä! Hankin jo nuorena 13-vuotiaana poikana omia sukkahousujani, mutta ihme ja kumma en koskaan jäänyt niistä kiinni. Lapsuudenkodissani säilytin niitä yläkaapin peränurkassa kaiken tavataran takana. Myöhemmin kun muutin yhteen tyttöystäväni kanssa nylonini lymyilivät missä milloinkin. Tietysti oli sellaisia vähältä piti -tilanteita kun ovikello yhtäkkiä soi ja piti nopeasti vetää farkut ja sukat ylle. Kun sitten aikuisena ilmeni, että olen ollut sukkisaddikti jo pienestä pitäen, äitini oli yllättynyt, ei hän tiennyt siitä puolesta mitään.

Tietysti toivoin sisimmissäni ja unelmissani, että asia olisi paljastanut ja että sen seurauksena olisin voinut julkisesti olla sukkahousuissa kaikkien nähden. Tai ainakin kotona. Mutta kun ei.

Vasta myöhemmin nuorena aikuisena tunnustin silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, että minulla on eräs visusti varjelema salaisuus, eräs delikaatti ominaisuus, jota ilman en voi, enkä halua, elää. Sukkahousut. Sen jälkeen kysymys asian varjelemisesta ja peittämisestä ei enää ollut kiinni elämästän ja kuolemasta. Olin saanut hyväksynnän minulle rakkaimmalta ihmiseltä.

Pikku hiljaa sukkahousuista tuli osa arkeani ja päivittäistä pukeutumistani. Oli vain ajan kysymys milloin se tulisi ”julkiseksi” asiaksi. Kuten se tulikin, luonnollisesti ilman draamaa ja suurempia kulmien kohotuksia.

Kerro ihmeessä lisää kokemuksistasi sukkahousujen parissa niin lapsena ja nuorena kuin myös aikuisena.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä! Hankin jo nuorena 13-vuotiaana poikana omia sukkahousujani, mutta ihme ja kumma en koskaan jäänyt niistä kiinni. Lapsuudenkodissani säilytin niitä yläkaapin peränurkassa kaiken tavataran takana. Myöhemmin kun muutin yhteen tyttöystäväni kanssa nylonini lymyilivät missä milloinkin. Tietysti oli sellaisia vähältä piti -tilanteita kun ovikello yhtäkkiä soi ja piti nopeasti vetää farkut ja sukat ylle. Kun sitten aikuisena ilmeni, että olen ollut sukkisaddikti jo pienestä pitäen, äitini oli yllättynyt, ei hän tiennyt siitä puolesta mitään.

Tietysti toivoin sisimmissäni ja unelmissani, että asia olisi paljastanut ja että sen seurauksena olisin voinut julkisesti olla sukkahousuissa kaikkien nähden. Tai ainakin kotona. Mutta kun ei.

Vasta myöhemmin nuorena aikuisena tunnustin silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, että minulla on eräs visusti varjelema salaisuus, eräs delikaatti ominaisuus, jota ilman en voi, enkä halua, elää. Sukkahousut. Sen jälkeen kysymys asian varjelemisesta ja peittämisestä ei enää ollut kiinni elämästän ja kuolemasta. Olin saanut hyväksynnän minulle rakkaimmalta ihmiseltä.

Pikku hiljaa sukkahousuista tuli osa arkeani ja päivittäistä pukeutumistani. Oli vain ajan kysymys milloin se tulisi ”julkiseksi” asiaksi. Kuten se tulikin, luonnollisesti ilman draamaa ja suurempia kulmien kohotuksia.

Kerro ihmeessä lisää kokemuksistasi sukkahousujen parissa niin lapsena ja nuorena kuin myös aikuisena.

Lue lisää

Meikäläisen ensimmäinen nylonkätkö oli sellaisen ikivanhan ghettoblasterin patterikotelossa, sinne taisi mahtua yhdet tai kahdet nylonit. Sen jälkeen kätkö siirtyi muutaman mutkan kautta vaatekaapin sokkelin sisään. Pientä askartelua se vaati, mutta nylonin vetoisuus kasvoi kiitettävästi. Ainakin parin puuhapussin verran. Nykyisin sukkahousut ovat muiden vaatteiden joukossa vaatekaapissa.

Se sukkahousuista nauttiminen, tai niiden tarjoama jännitys on muuttunut vuosien saatossa aika paljonkin. Eikä niistä saa enää samanlaisia kiksejä.

Suurin osa lapsuuden “tilanteista” oli sellaisia tavallaan harmittomia. Joskus luistimia laittaessa joku kaveri ihmetteli sukkiani, ja vastaava tilanne taisi tulla kun hypittiin autokatoksen katolta hankeen, minne kengät tietenkin juuttuivat. Selvisin noista tilanteista näyttelemällä tyhmää, ja sanoen, että ne olivat vain polvisukat. Vaikka siihen aikaan, kaikilla oli sellaiset valkoiset tennissukat.

Astetta jänskempi tilanne tuli, kun koulussa oli lääkärintarkastus. Olin jotenkin sössinyt sen ja se tuli täytenä yllätyksenä. Siksi minulla oli jalassa sellaiset oliivin vihreät sukkahousut farkkujen alla. Siihen aikaan, siellä oli aakkosjärjestyksessä noin puolentusinaa poikaa kerrallaan, ja päällyshousut ja paita piti heittää pois.

Siitä rytäkästä selvisin sillä, että housuja heittäessä, nappasin kiinni myös sukkahousuista, niin että ne jäivät ikään kuin housujen sisälle kun vedin ne pois yhtä aikaa. Kai siellä joku kyseli, että “eikö sinulle tule kylmä” kun muilla pitkät kalsarit. Mutta vakuuttelin uskottavasti olevani kuumaverinen. Sukat toki piti piilottaa jonnekin paidan alle ja pukea myöhemmin jossain vessassa.

Käytiinhän sitä oikeassa lääkärissäkin, jonkun ihan triviaalin jutun takia, mutta sielläkin piti painoa mitata… Näin jälkikäteen se ei ehkä ollut ihan niin kauhea asia, miten se silloin hävetti.

Jännittävien vähällä piti tilanteiden lisäksi jäin myös kiinni.

Meillä oli siellä naapurustossa sellainen erityislapsi. Monta vuotta vanhempi poika jonka suurinta hupia oli ajaa polkupyörällä pitkin pihoja ja jäädä töllistelemään muiden lasten leikkejä. Hieman pelottava, mutta periaatteessa täysin harmiton kaveri. Sitä en tiedä mistä asti hän ”agrosi” mutta siinähän oli töllistelemässä roskakatoksen ulkopuolella kun olin saanut roskapussin vietyä.
Näky taisi olla niin vaikuttava, että siitä tuli yksi hänen vakiopaikoistaan, jossa hän odotteli draamaa tapahtuvaksi. Enkä voi syyttää häntä, sama näky serkkuni toimesta oli syöpynyt omaan mieleeni aikaisemmin. Siitä tuli jonkinlainen kissa ja hiiri leikki, joksikin aikaa.

Ehkä noloin juttu tapahtui, kun talvella kaverini houkutteli minut “oikopolulle”. Reitti ylitti isohkon ojan, jonka pohjalla oli lumen alla vettä.

Niinhän siinä kävi, että lumi petti meidän alta, ja sukkien kastumista ei pystynyt estämään millään.

En nyt muista miten se oikein meni, mutta ennen kun kerkisin edes keksiä, että miksi en voi tulla heille, ja laittaa vain sukkia kuivumaan, vaan joudun menemään kotiin vaihtamaan ne, niin hän jotenkin arvasi että minulla on sukkahousut. Koska kuulemma tykkäsin niistä joulunäytelmässä. Kiistin sen tietenkin yli innokkaasti.

Ai niin, koulunäytelmät. Ei hitsi, näin paljonko niissä sukkiksissa on tullu kohellettua lapsena, no ehkä ne koulunäytelmät on oma lukunsa.

Mutta kuten sanottu, hänkään ei koskaan kiusannut minua, ehkä päin vastoin. Hän ikään kuin suojeli salaisuuttani, mutta joku outo sukkahousu twisti siinä meidän kaveruudessa oli. Hän ikään kuin tarkasti, oliko minulla sukkahousut vai ei. Se omituisuus loppui kun hän muutti.

No nyloneista, tuossa jo nopeasti mainitsinkin, että kun sitten täytin viisitoista, ja sain sellaisen mopedin, niin samoihin aikoihin, ainakin täälläpäin tuli muotiin, sukkahousut shortsien alla. Isä se ihmetteli, että miten sitä bensaa kului niin paljon, mutta eihän sitä nyt siihen kotipiiriin voinut jäädä runk… rallaamaan.

Siinä tahtoi vain olla ongelmana, sopivan sävyisten ja paksuisten sukkahousujen löytäminen. Itse en tuohon aikaan oikein välittänyt ”ruskeista” sukkahousuista, mutta niitä oli pakko käyttää, jos meinasi ajella villinä ja vapaana kesäillassa.

Anonyymi kirjoitti:

Meikäläisen ensimmäinen nylonkätkö oli sellaisen ikivanhan ghettoblasterin patterikotelossa, sinne taisi mahtua yhdet tai kahdet nylonit. Sen jälkeen kätkö siirtyi muutaman mutkan kautta vaatekaapin sokkelin sisään. Pientä askartelua se vaati, mutta nylonin vetoisuus kasvoi kiitettävästi. Ainakin parin puuhapussin verran. Nykyisin sukkahousut ovat muiden vaatteiden joukossa vaatekaapissa.

Se sukkahousuista nauttiminen, tai niiden tarjoama jännitys on muuttunut vuosien saatossa aika paljonkin. Eikä niistä saa enää samanlaisia kiksejä.

Suurin osa lapsuuden “tilanteista” oli sellaisia tavallaan harmittomia. Joskus luistimia laittaessa joku kaveri ihmetteli sukkiani, ja vastaava tilanne taisi tulla kun hypittiin autokatoksen katolta hankeen, minne kengät tietenkin juuttuivat. Selvisin noista tilanteista näyttelemällä tyhmää, ja sanoen, että ne olivat vain polvisukat. Vaikka siihen aikaan, kaikilla oli sellaiset valkoiset tennissukat.

Astetta jänskempi tilanne tuli, kun koulussa oli lääkärintarkastus. Olin jotenkin sössinyt sen ja se tuli täytenä yllätyksenä. Siksi minulla oli jalassa sellaiset oliivin vihreät sukkahousut farkkujen alla. Siihen aikaan, siellä oli aakkosjärjestyksessä noin puolentusinaa poikaa kerrallaan, ja päällyshousut ja paita piti heittää pois.

Siitä rytäkästä selvisin sillä, että housuja heittäessä, nappasin kiinni myös sukkahousuista, niin että ne jäivät ikään kuin housujen sisälle kun vedin ne pois yhtä aikaa. Kai siellä joku kyseli, että “eikö sinulle tule kylmä” kun muilla pitkät kalsarit. Mutta vakuuttelin uskottavasti olevani kuumaverinen. Sukat toki piti piilottaa jonnekin paidan alle ja pukea myöhemmin jossain vessassa.

Käytiinhän sitä oikeassa lääkärissäkin, jonkun ihan triviaalin jutun takia, mutta sielläkin piti painoa mitata… Näin jälkikäteen se ei ehkä ollut ihan niin kauhea asia, miten se silloin hävetti.

Jännittävien vähällä piti tilanteiden lisäksi jäin myös kiinni.

Meillä oli siellä naapurustossa sellainen erityislapsi. Monta vuotta vanhempi poika jonka suurinta hupia oli ajaa polkupyörällä pitkin pihoja ja jäädä töllistelemään muiden lasten leikkejä. Hieman pelottava, mutta periaatteessa täysin harmiton kaveri. Sitä en tiedä mistä asti hän ”agrosi” mutta siinähän oli töllistelemässä roskakatoksen ulkopuolella kun olin saanut roskapussin vietyä.
Näky taisi olla niin vaikuttava, että siitä tuli yksi hänen vakiopaikoistaan, jossa hän odotteli draamaa tapahtuvaksi. Enkä voi syyttää häntä, sama näky serkkuni toimesta oli syöpynyt omaan mieleeni aikaisemmin. Siitä tuli jonkinlainen kissa ja hiiri leikki, joksikin aikaa.

Ehkä noloin juttu tapahtui, kun talvella kaverini houkutteli minut “oikopolulle”. Reitti ylitti isohkon ojan, jonka pohjalla oli lumen alla vettä.

Niinhän siinä kävi, että lumi petti meidän alta, ja sukkien kastumista ei pystynyt estämään millään.

En nyt muista miten se oikein meni, mutta ennen kun kerkisin edes keksiä, että miksi en voi tulla heille, ja laittaa vain sukkia kuivumaan, vaan joudun menemään kotiin vaihtamaan ne, niin hän jotenkin arvasi että minulla on sukkahousut. Koska kuulemma tykkäsin niistä joulunäytelmässä. Kiistin sen tietenkin yli innokkaasti.

Ai niin, koulunäytelmät. Ei hitsi, näin paljonko niissä sukkiksissa on tullu kohellettua lapsena, no ehkä ne koulunäytelmät on oma lukunsa.

Mutta kuten sanottu, hänkään ei koskaan kiusannut minua, ehkä päin vastoin. Hän ikään kuin suojeli salaisuuttani, mutta joku outo sukkahousu twisti siinä meidän kaveruudessa oli. Hän ikään kuin tarkasti, oliko minulla sukkahousut vai ei. Se omituisuus loppui kun hän muutti.

No nyloneista, tuossa jo nopeasti mainitsinkin, että kun sitten täytin viisitoista, ja sain sellaisen mopedin, niin samoihin aikoihin, ainakin täälläpäin tuli muotiin, sukkahousut shortsien alla. Isä se ihmetteli, että miten sitä bensaa kului niin paljon, mutta eihän sitä nyt siihen kotipiiriin voinut jäädä runk… rallaamaan.

Siinä tahtoi vain olla ongelmana, sopivan sävyisten ja paksuisten sukkahousujen löytäminen. Itse en tuohon aikaan oikein välittänyt ”ruskeista” sukkahousuista, mutta niitä oli pakko käyttää, jos meinasi ajella villinä ja vapaana kesäillassa.

Lue lisää

Onpa sinulla kirjavanrunsas kokemusvarasto lapsuuden ja nuoruuden sukkahousukommelluksia. Vai että mopedilla huristellaan ruskeissa sukkiksissa (minulle se on yksi lempiväri). Minulla ei ollut omaa menopeliä, mutta ystävälläni oli, ja hänen kyydissään mentiin tuhatta ja sataa, tosin ilman sukkahousuja. Ehkä sinun utelias ystäväsi oli itse kiinnostunut sukkahousuista jollain tasolla. Ja mikä olisi ollut hauskempaa kuin jaettu sukkisilo?

Sinun kokemuksiesi rinnalla oma sukkismenneisyyteni on näennäisesti aika tasaisen harmaa. Todellisuudessa jokainen kerta kun sain omissa oloissani olla sukkahousuissa oli juhlaa. Rakastin sukkisshoppailua jja siihen liittyvää jännitystä. Välillä yritän muistella miltä tuintui tulla kotiin uusien nylonien kanssa, avata paketti, riisua farkut ja alushousut ja vetää tuliterät sukkikset jalkaan, mennä peilin ääreen nauttimaan näystä. Se oli euforiaa. Voi sitä erektiota ja oman käden onnea. Olin nuori sukkispoika, jonka tuntemuksiin yritän jälkeenpäin eläytyä. Olisi mukava löytää samanlaiset lapsuuden puuvillaiset värikkäät ribatut.

Kuten kirjoitat, ei näin aikuisena koe asioita enää yhtä voimakkaasti kuin nuoruudessa. Kun sukkahousut ovat tänä päivänä niin olennainen osa arkista pukeutumista. Mutta ei seksuaalinen into ja kiinnostus ole kuitenkaan kadonnut. Ne ovat siellä pohjalla perustana omalle sukupuoliselle identiteetille, osana persoonallisuutta. Sukkahoisut tuovat nautintoa, mutta myös tukea ja turvaa. Ja lämpöä. Ne tuottavat hyväää oloa. Kadulla kävellessäni tai liikennevälineissä istuessani huomioni kiinnittyy ympärillä oleviin sukkahoususääriin. Ne ovat ärsykkeitä jotka antavat miellyttäviä impulsseja. Joskus lasken leikilläni näkemäni sukkahoususääret jaotellen ne mustiin ja ei-mustiin. ”Tänään matkalla töihin vastaan tuli 13 mustaa ja 9 muunväristä sukkista”. Hullulla on halvat huvit…

Jaan mielelläni teatterikokemuksesi kanssasi.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa sinulla kirjavanrunsas kokemusvarasto lapsuuden ja nuoruuden sukkahousukommelluksia. Vai että mopedilla huristellaan ruskeissa sukkiksissa (minulle se on yksi lempiväri). Minulla ei ollut omaa menopeliä, mutta ystävälläni oli, ja hänen kyydissään mentiin tuhatta ja sataa, tosin ilman sukkahousuja. Ehkä sinun utelias ystäväsi oli itse kiinnostunut sukkahousuista jollain tasolla. Ja mikä olisi ollut hauskempaa kuin jaettu sukkisilo?

Sinun kokemuksiesi rinnalla oma sukkismenneisyyteni on näennäisesti aika tasaisen harmaa. Todellisuudessa jokainen kerta kun sain omissa oloissani olla sukkahousuissa oli juhlaa. Rakastin sukkisshoppailua jja siihen liittyvää jännitystä. Välillä yritän muistella miltä tuintui tulla kotiin uusien nylonien kanssa, avata paketti, riisua farkut ja alushousut ja vetää tuliterät sukkikset jalkaan, mennä peilin ääreen nauttimaan näystä. Se oli euforiaa. Voi sitä erektiota ja oman käden onnea. Olin nuori sukkispoika, jonka tuntemuksiin yritän jälkeenpäin eläytyä. Olisi mukava löytää samanlaiset lapsuuden puuvillaiset värikkäät ribatut.

Kuten kirjoitat, ei näin aikuisena koe asioita enää yhtä voimakkaasti kuin nuoruudessa. Kun sukkahousut ovat tänä päivänä niin olennainen osa arkista pukeutumista. Mutta ei seksuaalinen into ja kiinnostus ole kuitenkaan kadonnut. Ne ovat siellä pohjalla perustana omalle sukupuoliselle identiteetille, osana persoonallisuutta. Sukkahoisut tuovat nautintoa, mutta myös tukea ja turvaa. Ja lämpöä. Ne tuottavat hyväää oloa. Kadulla kävellessäni tai liikennevälineissä istuessani huomioni kiinnittyy ympärillä oleviin sukkahoususääriin. Ne ovat ärsykkeitä jotka antavat miellyttäviä impulsseja. Joskus lasken leikilläni näkemäni sukkahoususääret jaotellen ne mustiin ja ei-mustiin. ”Tänään matkalla töihin vastaan tuli 13 mustaa ja 9 muunväristä sukkista”. Hullulla on halvat huvit…

Jaan mielelläni teatterikokemuksesi kanssasi.

Lue lisää

Sukkahousujen lempivärt, siinäpä olisi ollut oikein tajunnan, ja miksei jonkin muunkin ruumiinosan räjäyttävä esseen aihe kouluun.

Alle kouluikäisenä lempivärini oli punainen, ja se väri tarttui silmään, riippumatta siitä oliko se omassa paidassa, autossa, tai serkun sukkahousussa. Minulla on edelleen punaisia vaatteita, ja muutama autokin on ollut punainen, vaikka autoni ei ehkä ole olleet yhtä ylellisiä kuin jotkut omistamani sukkahousut.

Koulu aikana mielenkiinto siirtyi valkoiseen, tai jos tarkkoja ollaan valkoisiin sukkahousuihin. Niissä kiehtoi jotenkin se ”juhlavuus” ja se että oli olemassa myös muitakin, kuin paksuja sukkahousuja, vaikka niitä jouduinkin yleensä vain katselemaan kateellisena.

Näihin aikoihin yleistyi myös mustat sukkahousut, jonkinlaisena vastapainona ”mummojen” ruskeille sukkahousuille. Kai niissä oli pienen kapinahengen lisäksi myös tuulahdus seksikkyyttä, jos mahdollista. Siksi sellaisten saaminen omaan käteen oli sykähdyttävä kokemus.
Ehkä sen ”mummomaisuuden” takia opin nauttimaan ruskeista sukkahousuista viimeisenä. Tai siis, niistä nauttimiseen täytyi kasvaa. Niin oman maun suhteen, kuin sen käytännöllisyyden, että ihonsävyisiä sukkahousuja pystyi käyttämään, useammin kuin kirkuvan punaisia.

Nykyisin kuitenkin omistan ihonsävyisiä sukkiksia eniten. Niitä on vähintään yhtä paljon, kun kaikkia muita yhteensä.

Anonyymi kirjoitti:

Sukkahousujen lempivärt, siinäpä olisi ollut oikein tajunnan, ja miksei jonkin muunkin ruumiinosan räjäyttävä esseen aihe kouluun.

Alle kouluikäisenä lempivärini oli punainen, ja se väri tarttui silmään, riippumatta siitä oliko se omassa paidassa, autossa, tai serkun sukkahousussa. Minulla on edelleen punaisia vaatteita, ja muutama autokin on ollut punainen, vaikka autoni ei ehkä ole olleet yhtä ylellisiä kuin jotkut omistamani sukkahousut.

Koulu aikana mielenkiinto siirtyi valkoiseen, tai jos tarkkoja ollaan valkoisiin sukkahousuihin. Niissä kiehtoi jotenkin se ”juhlavuus” ja se että oli olemassa myös muitakin, kuin paksuja sukkahousuja, vaikka niitä jouduinkin yleensä vain katselemaan kateellisena.

Näihin aikoihin yleistyi myös mustat sukkahousut, jonkinlaisena vastapainona ”mummojen” ruskeille sukkahousuille. Kai niissä oli pienen kapinahengen lisäksi myös tuulahdus seksikkyyttä, jos mahdollista. Siksi sellaisten saaminen omaan käteen oli sykähdyttävä kokemus.
Ehkä sen ”mummomaisuuden” takia opin nauttimaan ruskeista sukkahousuista viimeisenä. Tai siis, niistä nauttimiseen täytyi kasvaa. Niin oman maun suhteen, kuin sen käytännöllisyyden, että ihonsävyisiä sukkahousuja pystyi käyttämään, useammin kuin kirkuvan punaisia.

Nykyisin kuitenkin omistan ihonsävyisiä sukkiksia eniten. Niitä on vähintään yhtä paljon, kun kaikkia muita yhteensä.

Lue lisää

Koulunäytelmät. I

Jos ensimmäinen tonttuleikki meni ihan pipariksi, niin parin vuoden päästä oli tarjolla pehmeitä paketteja.

Meillä oli sellainen opettaja jonka kanssa en tullut toimeen pätkääkään. Hänestä voisi kirjoittaa vaikka mitä, näin anonyyminä, mutta joulunäytelmä taisi olla ainoa asia, mihin liittyi sukkahousut.

Liekkö kyseessä enempi henkilökemiat, kuin minun kömpelöt näyttelijän lahjat, mutta jouduin statistiksi enkelikuoroon.

Viimeisissä harjoituksissa, missä meillä oli jo ne satiinitunikat, jotka hämmentävän paljon muistuttivat simppeliä mekkoa, opettaja tokaisi, että kaikilla enkeleillä pitää olla valkoiset sukkahousut. Tai tulee käytöksen alennus.

Minä olin tietenkin innoissani. Kun kävelin kouluun, sukkahousut valmiina jalassa niin jotenkin naivisti kuvittelin, että nyt ne pari poikaa jotka olivat kokeneet tämän kohtalon, ja nostettu taivaalliseen sotaväkeen kanssani, toteaisivat miten paljon mukavammat ja paremmat sukkahousut olivat kuin kalsarit, ja että meistä tulisi joku pyhien sukkahousujen veljeskunta.

No paskanmarjat. Arvatkaa kuka oli ainoa poika jolla oli sukkahousut, vieläpä hyvin eksoottiset sellaiset.

En tiedä miksi ne eivät olleet kelvanneet serkulleni, senkö takia että olivat niin erilaiset? Tai oliko äitini tarkoitus heittää ne roskikseen. Äitini tuntien, se olisi ollut käypä vaihtoehto, koska ne olivat liian tyttömäiset käytettäväksi.

Mutta kun sukkahousun tarve tuli ilmi, niin liian kitsashan hän oli uusia paksumpiakaan ostamaan, joten sain pitää paratiisipöksyni.

Vaikka olin innoissani sukkahousuista, ja kokemukseni muihin poikiin verraten oli runsas, niin todellisuudessa olin aika ulalla sukkiksista. Siihen aikaan minun maailmassani oli niitä lämpimiä lasten sukkiksia ja kaikki muu oli edelleen kiellettyä.

Kutsuttakoon näitä nyt sitten tanssi sukkiksiski, koska paketin kyljessä oli tanssija. Se ja pituuteni oli oikeastaan ainoat asiat mitä paketista ymmärsin. Ilmeisesti ne olivat sellaista peittävää ”nylonia” noin 60 denieriä, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt. Minä vain ihastuin niihin ikihyviksi, ja yritin toki jälkikäteen etsiä vastaavia, mutta turhaan.

Näkyvin ero, tai siis tässä tapauksessa tuntuvin, oli se ”pehmeä” pala haaroissa. Se pisti ajatukset- ja perhoset pyörimään vatsassa.

Muistini voi tehdä teppostet, mutta sehän oli sitten aivan mieletön kokemus. Päästää sukkahousut ”luonnolliseen ympäristöön”, eikä vaan pimittää niitä piilossa. Meidän luokka oli vielä sellaisessa ”lutikkalinnassa” josta piti juosta pihan poikki juhlasaliin. Ne olivat elämäni myrskyisimmät sata metriä ja siinä rytäkässä kattoa ravisteli tämä sama poika joka myöhemmin jallitti minut heikoille jäille.

Meidän juhlasali oli niin pieni, että meidän piti pitää aina kaksi näytöstä, ja se sinne juhlasaliin meno, meni tällä opettajalla aina ihme sotilas säätämiseksi siinä pihamaalla. Piti aina seistä rivi-jono-asennossa siinä pienessä pakkasessa pihamaalla odottamassa omaa vuoroaan.

Enkä minä siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun pääsin muiden tyttöjen mukana, ehkä kahta minuuttia aikaisemmin sisälle kuin muut pojat, mutta tätä kaveriani se jotenkin kismitti.

Se tuli jotenkin niin äkkiä, että enhän minä siihen mitään ylimaallista puolustusta keksinyt, mutta kun seuraava päivä tuli, niin keli oli ehkä vieläkin pahempi

Lapsellisen suureleisesti hytisin siellä muiden enkelten mukana, pelkkä takki päällä. Elekieleni upposi kaveriini, ja se hän joka tiesi, että nylonini on noin hiuksenpaksuiset.

Mitä siis tapahtuisi, jos jotain lasten piirretyistä tuttua tapahtuisi, autot hajoaisi hankeen, koulun ovet menisi lukkoon, myrsky nousisi ja minulla oli VAIN juhlasukat jalassa.

Kyllä, sukkahousut jalassa olin aito pieni draamakuningatar.

Arvatenkaan kukaan pojista ei saanut mitään sanktioita, vaikka olin ainoa jolla oli sukkahousut, jos käytöksen alennus koski vain minua, niin olin vain onnekas, mutta ei niin pahaa jos ei jotain hyvääkin. Minä sentään pystyin selittämään, että se oli opettaja, joka pakotti minulle vähintään yhtä hienot sukkahousut kuin muillekin tytöille.

Kai siinä oli jotain pientä naijailua, mutta ei siitä sen enempää kiusaamista tullut.

---
Nyt kun tässä mietin, niin olisikohan nämä tarinat sopineet paremmin tuonne novelli osioon. Parhaanihan minä yritän tilanteiden rekonstruktioon, mutta onhan siitä aikaa, joka kultaa muistoja.

No en ole kyllä poiskaan pyyhkimässä...

Anonyymi kirjoitti:

Koulunäytelmät. I

Jos ensimmäinen tonttuleikki meni ihan pipariksi, niin parin vuoden päästä oli tarjolla pehmeitä paketteja.

Meillä oli sellainen opettaja jonka kanssa en tullut toimeen pätkääkään. Hänestä voisi kirjoittaa vaikka mitä, näin anonyyminä, mutta joulunäytelmä taisi olla ainoa asia, mihin liittyi sukkahousut.

Liekkö kyseessä enempi henkilökemiat, kuin minun kömpelöt näyttelijän lahjat, mutta jouduin statistiksi enkelikuoroon.

Viimeisissä harjoituksissa, missä meillä oli jo ne satiinitunikat, jotka hämmentävän paljon muistuttivat simppeliä mekkoa, opettaja tokaisi, että kaikilla enkeleillä pitää olla valkoiset sukkahousut. Tai tulee käytöksen alennus.

Minä olin tietenkin innoissani. Kun kävelin kouluun, sukkahousut valmiina jalassa niin jotenkin naivisti kuvittelin, että nyt ne pari poikaa jotka olivat kokeneet tämän kohtalon, ja nostettu taivaalliseen sotaväkeen kanssani, toteaisivat miten paljon mukavammat ja paremmat sukkahousut olivat kuin kalsarit, ja että meistä tulisi joku pyhien sukkahousujen veljeskunta.

No paskanmarjat. Arvatkaa kuka oli ainoa poika jolla oli sukkahousut, vieläpä hyvin eksoottiset sellaiset.

En tiedä miksi ne eivät olleet kelvanneet serkulleni, senkö takia että olivat niin erilaiset? Tai oliko äitini tarkoitus heittää ne roskikseen. Äitini tuntien, se olisi ollut käypä vaihtoehto, koska ne olivat liian tyttömäiset käytettäväksi.

Mutta kun sukkahousun tarve tuli ilmi, niin liian kitsashan hän oli uusia paksumpiakaan ostamaan, joten sain pitää paratiisipöksyni.

Vaikka olin innoissani sukkahousuista, ja kokemukseni muihin poikiin verraten oli runsas, niin todellisuudessa olin aika ulalla sukkiksista. Siihen aikaan minun maailmassani oli niitä lämpimiä lasten sukkiksia ja kaikki muu oli edelleen kiellettyä.

Kutsuttakoon näitä nyt sitten tanssi sukkiksiski, koska paketin kyljessä oli tanssija. Se ja pituuteni oli oikeastaan ainoat asiat mitä paketista ymmärsin. Ilmeisesti ne olivat sellaista peittävää ”nylonia” noin 60 denieriä, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt. Minä vain ihastuin niihin ikihyviksi, ja yritin toki jälkikäteen etsiä vastaavia, mutta turhaan.

Näkyvin ero, tai siis tässä tapauksessa tuntuvin, oli se ”pehmeä” pala haaroissa. Se pisti ajatukset- ja perhoset pyörimään vatsassa.

Muistini voi tehdä teppostet, mutta sehän oli sitten aivan mieletön kokemus. Päästää sukkahousut ”luonnolliseen ympäristöön”, eikä vaan pimittää niitä piilossa. Meidän luokka oli vielä sellaisessa ”lutikkalinnassa” josta piti juosta pihan poikki juhlasaliin. Ne olivat elämäni myrskyisimmät sata metriä ja siinä rytäkässä kattoa ravisteli tämä sama poika joka myöhemmin jallitti minut heikoille jäille.

Meidän juhlasali oli niin pieni, että meidän piti pitää aina kaksi näytöstä, ja se sinne juhlasaliin meno, meni tällä opettajalla aina ihme sotilas säätämiseksi siinä pihamaalla. Piti aina seistä rivi-jono-asennossa siinä pienessä pakkasessa pihamaalla odottamassa omaa vuoroaan.

Enkä minä siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun pääsin muiden tyttöjen mukana, ehkä kahta minuuttia aikaisemmin sisälle kuin muut pojat, mutta tätä kaveriani se jotenkin kismitti.

Se tuli jotenkin niin äkkiä, että enhän minä siihen mitään ylimaallista puolustusta keksinyt, mutta kun seuraava päivä tuli, niin keli oli ehkä vieläkin pahempi

Lapsellisen suureleisesti hytisin siellä muiden enkelten mukana, pelkkä takki päällä. Elekieleni upposi kaveriini, ja se hän joka tiesi, että nylonini on noin hiuksenpaksuiset.

Mitä siis tapahtuisi, jos jotain lasten piirretyistä tuttua tapahtuisi, autot hajoaisi hankeen, koulun ovet menisi lukkoon, myrsky nousisi ja minulla oli VAIN juhlasukat jalassa.

Kyllä, sukkahousut jalassa olin aito pieni draamakuningatar.

Arvatenkaan kukaan pojista ei saanut mitään sanktioita, vaikka olin ainoa jolla oli sukkahousut, jos käytöksen alennus koski vain minua, niin olin vain onnekas, mutta ei niin pahaa jos ei jotain hyvääkin. Minä sentään pystyin selittämään, että se oli opettaja, joka pakotti minulle vähintään yhtä hienot sukkahousut kuin muillekin tytöille.

Kai siinä oli jotain pientä naijailua, mutta ei siitä sen enempää kiusaamista tullut.

---
Nyt kun tässä mietin, niin olisikohan nämä tarinat sopineet paremmin tuonne novelli osioon. Parhaanihan minä yritän tilanteiden rekonstruktioon, mutta onhan siitä aikaa, joka kultaa muistoja.

No en ole kyllä poiskaan pyyhkimässä...

Lue lisää

Haaaah! Nauran tässä ääneen, onpa hauska kirjoitus. Palaan takaisin väri- ja näytelmäasioissa ensi tilassa. Iloista sukkahousujentäyteistä vappua!

Anonyymi kirjoitti:

Koulunäytelmät. I

Jos ensimmäinen tonttuleikki meni ihan pipariksi, niin parin vuoden päästä oli tarjolla pehmeitä paketteja.

Meillä oli sellainen opettaja jonka kanssa en tullut toimeen pätkääkään. Hänestä voisi kirjoittaa vaikka mitä, näin anonyyminä, mutta joulunäytelmä taisi olla ainoa asia, mihin liittyi sukkahousut.

Liekkö kyseessä enempi henkilökemiat, kuin minun kömpelöt näyttelijän lahjat, mutta jouduin statistiksi enkelikuoroon.

Viimeisissä harjoituksissa, missä meillä oli jo ne satiinitunikat, jotka hämmentävän paljon muistuttivat simppeliä mekkoa, opettaja tokaisi, että kaikilla enkeleillä pitää olla valkoiset sukkahousut. Tai tulee käytöksen alennus.

Minä olin tietenkin innoissani. Kun kävelin kouluun, sukkahousut valmiina jalassa niin jotenkin naivisti kuvittelin, että nyt ne pari poikaa jotka olivat kokeneet tämän kohtalon, ja nostettu taivaalliseen sotaväkeen kanssani, toteaisivat miten paljon mukavammat ja paremmat sukkahousut olivat kuin kalsarit, ja että meistä tulisi joku pyhien sukkahousujen veljeskunta.

No paskanmarjat. Arvatkaa kuka oli ainoa poika jolla oli sukkahousut, vieläpä hyvin eksoottiset sellaiset.

En tiedä miksi ne eivät olleet kelvanneet serkulleni, senkö takia että olivat niin erilaiset? Tai oliko äitini tarkoitus heittää ne roskikseen. Äitini tuntien, se olisi ollut käypä vaihtoehto, koska ne olivat liian tyttömäiset käytettäväksi.

Mutta kun sukkahousun tarve tuli ilmi, niin liian kitsashan hän oli uusia paksumpiakaan ostamaan, joten sain pitää paratiisipöksyni.

Vaikka olin innoissani sukkahousuista, ja kokemukseni muihin poikiin verraten oli runsas, niin todellisuudessa olin aika ulalla sukkiksista. Siihen aikaan minun maailmassani oli niitä lämpimiä lasten sukkiksia ja kaikki muu oli edelleen kiellettyä.

Kutsuttakoon näitä nyt sitten tanssi sukkiksiski, koska paketin kyljessä oli tanssija. Se ja pituuteni oli oikeastaan ainoat asiat mitä paketista ymmärsin. Ilmeisesti ne olivat sellaista peittävää ”nylonia” noin 60 denieriä, mutta enhän minä sitä silloin tiennyt. Minä vain ihastuin niihin ikihyviksi, ja yritin toki jälkikäteen etsiä vastaavia, mutta turhaan.

Näkyvin ero, tai siis tässä tapauksessa tuntuvin, oli se ”pehmeä” pala haaroissa. Se pisti ajatukset- ja perhoset pyörimään vatsassa.

Muistini voi tehdä teppostet, mutta sehän oli sitten aivan mieletön kokemus. Päästää sukkahousut ”luonnolliseen ympäristöön”, eikä vaan pimittää niitä piilossa. Meidän luokka oli vielä sellaisessa ”lutikkalinnassa” josta piti juosta pihan poikki juhlasaliin. Ne olivat elämäni myrskyisimmät sata metriä ja siinä rytäkässä kattoa ravisteli tämä sama poika joka myöhemmin jallitti minut heikoille jäille.

Meidän juhlasali oli niin pieni, että meidän piti pitää aina kaksi näytöstä, ja se sinne juhlasaliin meno, meni tällä opettajalla aina ihme sotilas säätämiseksi siinä pihamaalla. Piti aina seistä rivi-jono-asennossa siinä pienessä pakkasessa pihamaalla odottamassa omaa vuoroaan.

Enkä minä siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, kun pääsin muiden tyttöjen mukana, ehkä kahta minuuttia aikaisemmin sisälle kuin muut pojat, mutta tätä kaveriani se jotenkin kismitti.

Se tuli jotenkin niin äkkiä, että enhän minä siihen mitään ylimaallista puolustusta keksinyt, mutta kun seuraava päivä tuli, niin keli oli ehkä vieläkin pahempi

Lapsellisen suureleisesti hytisin siellä muiden enkelten mukana, pelkkä takki päällä. Elekieleni upposi kaveriini, ja se hän joka tiesi, että nylonini on noin hiuksenpaksuiset.

Mitä siis tapahtuisi, jos jotain lasten piirretyistä tuttua tapahtuisi, autot hajoaisi hankeen, koulun ovet menisi lukkoon, myrsky nousisi ja minulla oli VAIN juhlasukat jalassa.

Kyllä, sukkahousut jalassa olin aito pieni draamakuningatar.

Arvatenkaan kukaan pojista ei saanut mitään sanktioita, vaikka olin ainoa jolla oli sukkahousut, jos käytöksen alennus koski vain minua, niin olin vain onnekas, mutta ei niin pahaa jos ei jotain hyvääkin. Minä sentään pystyin selittämään, että se oli opettaja, joka pakotti minulle vähintään yhtä hienot sukkahousut kuin muillekin tytöille.

Kai siinä oli jotain pientä naijailua, mutta ei siitä sen enempää kiusaamista tullut.

---
Nyt kun tässä mietin, niin olisikohan nämä tarinat sopineet paremmin tuonne novelli osioon. Parhaanihan minä yritän tilanteiden rekonstruktioon, mutta onhan siitä aikaa, joka kultaa muistoja.

No en ole kyllä poiskaan pyyhkimässä...

Lue lisää

Sukkahousujen väreistä. Minulla on omat suosikkini, mutta sanottakoon, että kaikki värit kyllä puhuttavat omalla tavallaan. Jotkut kirkkaankeltaiset voivat tietyssä asiayhteydessä olla hienot, jollei omissa kintuissani, niin jonkun muun kauniimman yllä. Pinkki ei ehkä ole sopivin väri kesi-ikäisellä miehellä, ellei tavoitella korkeaa kinkykerrointa. Kinkkipinkki. Kirkaanvihreistä tulee mieleen Muppet Shown Kermit-sammakko.

Ensimmäiset sukkahousut, jotka lapsena puin, olivat tummansiniset, ja se väri vetoaa edelleen, sellaiset marininsiniset. Mustat käyvät aina, mutta jostain syystä vierastan ohuita mustia, sellaisia 15–20 denierin, omissa jaloissani, sen sijaan peittävät mustat käyvät mainiosti. Mustat ovat aika juhlavat ja aika aostikkat. Tosin nykyään aika arkiset kun ne katuluvassa niin tavattoman yleiset. Mustien hyvänä vaihtoehtona ovat sellaiset ”melkein mustat”, off black tai nearly black, ne ovat minusta sävyltään aika hienostuneet. Niistä on helppo siirtyä erilaisiin harmaisiin. Niitä minulla on paljon.

Yksi lempiväreistäni on punainen, nimenomaan kirkkaanpunainen. Siinä meillä ihan sama maku. Ja sukkahousuissa se väri räjäyttää ainakin minun tajuntani. Ihminen punaisissa sukkahousuissa saa minun jakamattoman huomioni. Punaisia en itse pue arkeen, mutta kotona harrastaessani kyllä. Sama pätee oransseihin.

Arjessa käytän mustien ja harmaiden lisäksi erilaisia maasävyjä, murrettuja värejä ja erilaisia ruskeita vaaleasta tummaan. Tumman suklaan väri on minusta hieno, sanoin myös maitokahvin. ”Ihonväri (mikä se sellainen on?) ja erilaiset beiget ja vaaleanruskeat olivat sukkahousujen väri silloin kun toden teolla ryhdyin harrastamaan viime vuosituhannella. Ja ne iskostuivat silloin pysyvästi mieleeni. Niitä minulla on vino pino, ohuita huomaamattomia, mutta myös peittävämpiä. En ole koskaan vierastanut ”mummomallisia”. Paksummat beiget tuki- tai kompressiosukkahousut voivat olla näyttäviä esimerkiksi lentoemäntien pohkeissa. Lapsena ja nuorena päiväunissani äitini oli ostanut minulle nimenomaan vaaleanruskeat sukkahousut. Näin ei koskaan tapahtunut, joten jouduin itse tekemään investoinnit

Anonyymi kirjoitti:

Sukkahousujen väreistä. Minulla on omat suosikkini, mutta sanottakoon, että kaikki värit kyllä puhuttavat omalla tavallaan. Jotkut kirkkaankeltaiset voivat tietyssä asiayhteydessä olla hienot, jollei omissa kintuissani, niin jonkun muun kauniimman yllä. Pinkki ei ehkä ole sopivin väri kesi-ikäisellä miehellä, ellei tavoitella korkeaa kinkykerrointa. Kinkkipinkki. Kirkaanvihreistä tulee mieleen Muppet Shown Kermit-sammakko.

Ensimmäiset sukkahousut, jotka lapsena puin, olivat tummansiniset, ja se väri vetoaa edelleen, sellaiset marininsiniset. Mustat käyvät aina, mutta jostain syystä vierastan ohuita mustia, sellaisia 15–20 denierin, omissa jaloissani, sen sijaan peittävät mustat käyvät mainiosti. Mustat ovat aika juhlavat ja aika aostikkat. Tosin nykyään aika arkiset kun ne katuluvassa niin tavattoman yleiset. Mustien hyvänä vaihtoehtona ovat sellaiset ”melkein mustat”, off black tai nearly black, ne ovat minusta sävyltään aika hienostuneet. Niistä on helppo siirtyä erilaisiin harmaisiin. Niitä minulla on paljon.

Yksi lempiväreistäni on punainen, nimenomaan kirkkaanpunainen. Siinä meillä ihan sama maku. Ja sukkahousuissa se väri räjäyttää ainakin minun tajuntani. Ihminen punaisissa sukkahousuissa saa minun jakamattoman huomioni. Punaisia en itse pue arkeen, mutta kotona harrastaessani kyllä. Sama pätee oransseihin.

Arjessa käytän mustien ja harmaiden lisäksi erilaisia maasävyjä, murrettuja värejä ja erilaisia ruskeita vaaleasta tummaan. Tumman suklaan väri on minusta hieno, sanoin myös maitokahvin. ”Ihonväri (mikä se sellainen on?) ja erilaiset beiget ja vaaleanruskeat olivat sukkahousujen väri silloin kun toden teolla ryhdyin harrastamaan viime vuosituhannella. Ja ne iskostuivat silloin pysyvästi mieleeni. Niitä minulla on vino pino, ohuita huomaamattomia, mutta myös peittävämpiä. En ole koskaan vierastanut ”mummomallisia”. Paksummat beiget tuki- tai kompressiosukkahousut voivat olla näyttäviä esimerkiksi lentoemäntien pohkeissa. Lapsena ja nuorena päiväunissani äitini oli ostanut minulle nimenomaan vaaleanruskeat sukkahousut. Näin ei koskaan tapahtunut, joten jouduin itse tekemään investoinnit

Lue lisää

Totta, miten mustasta väristä onkin tullut niin arkipäiväinen.

Muistan kun ekaa kertaa matkustimme Lontooseen, ja sain shokin, ensinnäkin siitä koulupukujen ja sukkahousujen paljoudesta. Voiko sukkahousuja nähdä liikaa? Ainakin minun aistini ylikuormittuivat.

Yllätyin myös siitä, että ikäisilläni tytöillä oli paljon mustia sukkahosuja. Määrässä emme ole ihan saavuttaneet Lontoota, mutta mustan värin arkisuudessa kyllä.

Ehkä, se on niin kuin sanoit. Kirkkaat värit vaativat toimiakseen hyvän kokonaisuuden, mutta mustaa on helppo yhdistää vähän kaikkeen.

Itseltäni löytyy paksummista sukkahousuista, enemmän varsinaisia värejä, sinisiä, luumua, viininpunaista, muutamaa eri harmaata. Ohuissa taas enempi sävyjä. Mutta sellainen puute minulla on, etten omista tällähetkellä punaisia sukkahousuja. Kaikki parhaat kuluu loppuun ensimmäisenä.

Vapusta ja punaisesta tulee tietenkin mieleeni se kun nuoruudessa käytiin katsomassa vappumarssia, tai siis meidän perhe kävi katsomassa vanhoja autoja, mutta kyllähän siinä samalla näki ne sen ajan marssitkin.

Että olinkin kateellinen, kun en päässyt esittelemään marssissa punaisia sukkahousuja. Joskus jopa haaveilin, että olisin laittanut jonkun vappunaamarin kasvoilleni ja olisin näin voinut julistaa punasiten sukkahousujen ikeestä vapauttavaa voimaa.

Noh, tämähän tapahtui vain minun mielikuvituksessa. En tiedä olisiko serkku tunnistanut sukkahousunsa, mutta hameensa nyt ainakin…

Toinen haave oli baletti, ihan vain koska sukkahousut, ei minusta muuten siihen olisi ollut. Sen lisäksi että minulla on kaksi vasenta jalkaa, niin en olisi kestänyt sitä kiusaamista, mitä siitä olisi tullut, jos muut olisivat tietäneet harrastavani sitä.

Luin jostain aikakausilehdestä ylistävän jutun nimenomaan poika balettitanssijoista, ja niistä ennakkoluuloista. Kuinka rohkeimmat pojat pukivat voimistelupuvut, ja niiden päälle sukkahousut… Onneksi lehden juttu oli noin viidensadan kilometrin päässä, niin oma pelkuruus ei harmittanut läheskään niin paljoa.

Kai nämä haaveet kertoo, mihin suuntaan sitä on kasvanut jo pienestä pitäen, mutta eipä se kai muuten fetissi olisikaan.

Älä kysy miksi, mutta haaveista tuli mieleen mainitsemasi rangaistussukkahousut. Heti alkuun kiistän että olisin haaveillut sellaisista. Mutta...

Vaikka me saatiin olla vapaasti siellä mökillä, mitä me ylläpidettiin, niin siellä kävi vierailemassa myös muita sukulaisia. Se vähän jännitti, ja nolotti, mutta itse asiassa se oli yleensä äidin ongelma, mitä hän selitti sukulaisille minun sukkahousuista.

Minulla oli jalassa harmaat sileät sukkahousuni ja luin ihan omassa rauhassani sivuhuoneessa Aku Ankkoja, kun täysin puun takaa siihen ilmestyi eräs hieman kaukaisempi sukulaispoika. Hän oli minua vanhempi enkä tullut hänen kanssaan niin hyvin toimeen, sillä hän oli oikea päällepäsmäri.

Häneltä meni hyvän aikaa tajuta, että ”sukkani” oli kiinni ”kalsareissani” Se oli sellainen kelju K kojootti tilanne, missä hän tuijotti sukkahousujani ja juoksi ilmassa ennen tippumistaan.

Pudottuaan sinne kanjonin pohjalle, hän rupesi tivaamaan, mitä hirveyksiä olin tehnyt kun minua rangaistiin näin. Hän siis automaattisesti oletti niiden olevan jokin rangaistus.

Kaikenlaisia noloja ja jännittäviä tilanteita sitä sukkiksissa sattui, kun niitä sitten useamman vuoden käytin, mutta se oli jotenkin yksi oudoimmista tilanteista. Eihän hän päälle ollut käymässä, hän vain oli jotenkin niin kieroutunut niistä.

Vastaukseni hänen kysymykseen oli, vahva ehkä.

Olen itse aina halunnut pukea sukkahousut, joten en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta voiko olla, että raingaistus sukkahousuja olisi ollut enemmänkin? Joko aikaisempina vuosikymmeninä, tai jotain? Vai onko se vain yhtä harvinainen luonnon oikku, kun muukin fetisseihin liittyvä?

Ei hitsi, pitäsköhän mun jotenkin rajottaa tätä kirjottamista, kun nyt tää valittaa, ettei nämä mahdu tähän yhteen postaukseen.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa, mieleeni tulleesta urbaanista legendasta nyloneihin, ja tietenkin lisää koulunäytelmiä. Eikä kaikenmaailman jonnin joutavuuksia, mutta nyt uni tulee, ennen uutta postausta.

Mutta kerro kernaasti, ensikokemuksistasi sinisissä sukkahousuissa, tai siitä minkälaista oli investoida ekaa kertaa nyloni osakkeeseen? =)

Anonyymi kirjoitti:

Totta, miten mustasta väristä onkin tullut niin arkipäiväinen.

Muistan kun ekaa kertaa matkustimme Lontooseen, ja sain shokin, ensinnäkin siitä koulupukujen ja sukkahousujen paljoudesta. Voiko sukkahousuja nähdä liikaa? Ainakin minun aistini ylikuormittuivat.

Yllätyin myös siitä, että ikäisilläni tytöillä oli paljon mustia sukkahosuja. Määrässä emme ole ihan saavuttaneet Lontoota, mutta mustan värin arkisuudessa kyllä.

Ehkä, se on niin kuin sanoit. Kirkkaat värit vaativat toimiakseen hyvän kokonaisuuden, mutta mustaa on helppo yhdistää vähän kaikkeen.

Itseltäni löytyy paksummista sukkahousuista, enemmän varsinaisia värejä, sinisiä, luumua, viininpunaista, muutamaa eri harmaata. Ohuissa taas enempi sävyjä. Mutta sellainen puute minulla on, etten omista tällähetkellä punaisia sukkahousuja. Kaikki parhaat kuluu loppuun ensimmäisenä.

Vapusta ja punaisesta tulee tietenkin mieleeni se kun nuoruudessa käytiin katsomassa vappumarssia, tai siis meidän perhe kävi katsomassa vanhoja autoja, mutta kyllähän siinä samalla näki ne sen ajan marssitkin.

Että olinkin kateellinen, kun en päässyt esittelemään marssissa punaisia sukkahousuja. Joskus jopa haaveilin, että olisin laittanut jonkun vappunaamarin kasvoilleni ja olisin näin voinut julistaa punasiten sukkahousujen ikeestä vapauttavaa voimaa.

Noh, tämähän tapahtui vain minun mielikuvituksessa. En tiedä olisiko serkku tunnistanut sukkahousunsa, mutta hameensa nyt ainakin…

Toinen haave oli baletti, ihan vain koska sukkahousut, ei minusta muuten siihen olisi ollut. Sen lisäksi että minulla on kaksi vasenta jalkaa, niin en olisi kestänyt sitä kiusaamista, mitä siitä olisi tullut, jos muut olisivat tietäneet harrastavani sitä.

Luin jostain aikakausilehdestä ylistävän jutun nimenomaan poika balettitanssijoista, ja niistä ennakkoluuloista. Kuinka rohkeimmat pojat pukivat voimistelupuvut, ja niiden päälle sukkahousut… Onneksi lehden juttu oli noin viidensadan kilometrin päässä, niin oma pelkuruus ei harmittanut läheskään niin paljoa.

Kai nämä haaveet kertoo, mihin suuntaan sitä on kasvanut jo pienestä pitäen, mutta eipä se kai muuten fetissi olisikaan.

Älä kysy miksi, mutta haaveista tuli mieleen mainitsemasi rangaistussukkahousut. Heti alkuun kiistän että olisin haaveillut sellaisista. Mutta...

Vaikka me saatiin olla vapaasti siellä mökillä, mitä me ylläpidettiin, niin siellä kävi vierailemassa myös muita sukulaisia. Se vähän jännitti, ja nolotti, mutta itse asiassa se oli yleensä äidin ongelma, mitä hän selitti sukulaisille minun sukkahousuista.

Minulla oli jalassa harmaat sileät sukkahousuni ja luin ihan omassa rauhassani sivuhuoneessa Aku Ankkoja, kun täysin puun takaa siihen ilmestyi eräs hieman kaukaisempi sukulaispoika. Hän oli minua vanhempi enkä tullut hänen kanssaan niin hyvin toimeen, sillä hän oli oikea päällepäsmäri.

Häneltä meni hyvän aikaa tajuta, että ”sukkani” oli kiinni ”kalsareissani” Se oli sellainen kelju K kojootti tilanne, missä hän tuijotti sukkahousujani ja juoksi ilmassa ennen tippumistaan.

Pudottuaan sinne kanjonin pohjalle, hän rupesi tivaamaan, mitä hirveyksiä olin tehnyt kun minua rangaistiin näin. Hän siis automaattisesti oletti niiden olevan jokin rangaistus.

Kaikenlaisia noloja ja jännittäviä tilanteita sitä sukkiksissa sattui, kun niitä sitten useamman vuoden käytin, mutta se oli jotenkin yksi oudoimmista tilanteista. Eihän hän päälle ollut käymässä, hän vain oli jotenkin niin kieroutunut niistä.

Vastaukseni hänen kysymykseen oli, vahva ehkä.

Olen itse aina halunnut pukea sukkahousut, joten en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta voiko olla, että raingaistus sukkahousuja olisi ollut enemmänkin? Joko aikaisempina vuosikymmeninä, tai jotain? Vai onko se vain yhtä harvinainen luonnon oikku, kun muukin fetisseihin liittyvä?

Ei hitsi, pitäsköhän mun jotenkin rajottaa tätä kirjottamista, kun nyt tää valittaa, ettei nämä mahdu tähän yhteen postaukseen.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa, mieleeni tulleesta urbaanista legendasta nyloneihin, ja tietenkin lisää koulunäytelmiä. Eikä kaikenmaailman jonnin joutavuuksia, mutta nyt uni tulee, ennen uutta postausta.

Mutta kerro kernaasti, ensikokemuksistasi sinisissä sukkahousuissa, tai siitä minkälaista oli investoida ekaa kertaa nyloni osakkeeseen? =)

Lue lisää

Hei taas! Stoorisi eivät ole pätkääkään liian pitkät. Päinvastoin, niitä on nautinto lukea. Kiitos niistä! Mietin että joku fetissejä ammatikseen tutkiva ihminen voisi hyvin hyödyntää tarinoitamme lähteinä ja raaka-aineena omassa työssään.

Mainitsemasi koulutyttöunivormujen sukkahousut ovat aina puhutelleet, nehän ovat oleellinen ja näkyvä osa kokonaissuutta. Kadehdittavaa! Miksen ole brittiläinen koulutyttö? Rangaistussukkahousut. Ajatus sellaisista on täysin absurdi, mutta tehokas. Rakastan punaisia! Olisi hienoa nähdä sinut kirkkaanpunaisissa sukkahousuissa.

Sitten näytelmästooriini. Nyt olemme minun oman vinksahtaneen sukkismaailmani alkulähteillä.

Kaikki alkoi siitä kun perheemme muutti Helsingistä pikkukaupunkiin. Kahden vuoden päästä aloitin koulun. Olin vilkas, mutta herkkä poika. Sinä vuonna tapahtui jotakin joka muutti elämäni, jos ei nyt kokonaan niin ainakin eräässä suhteessa peruuttamattomasti. Luokkamme panos koulumme joulujuhlissa oli näytelmä tontun uusista housuista. Jostain syystä minut oli valittu pääosan esittäjäksi, tonttupojaksi, joka kadottaa housunsa, mutta saa tiettyjen kommelluksien jälkeen uudet sellaiset. Loppu oli siis onnellinen. Onnetonta sen sijaan oli opettajan valitsema rooliasu. Housujen alla tontulla on tietysti sukkahousut, siitähän kaikki olemassa olevat kuvat kaikista maailman tontuista edellyttivät. Vastaan ei voinut hangoitella, opettaja oli ankara ja sukupuolirooliaan etsivän pikkupojan psyykettä täysin ymmärtämätön vanhan ajan matriarkka. Olin kauhuissani. Samana kohtalokkaana iltapäivänä kävelin pienestä punaisesta koulurakennuksesta torin poikki kohti kaukana erottuvaa kotitaloamme. Joulukuun kalpea aurinko paistoi kasvoihini kun itkin vuolaasti kohtaloani.

Seuraavana päivänä äitini tuli kaupasta kotiin mukanaan nuo erinomaisen triviaalit, mutta minulle iljettävän feminiiniset manifestaatiot: sukkahousut! Kun siltä istumalta hajamielisesti kokeilin näitä puuvillaisia, ribattuja tummansinisiä kauheuksia koin jotakin sanoinkuvaamatonta. Voimakkaaseen häpeän tunteeseen sekoittui autuas valaistuminen. Olin ylittänyt jonkun rajan, näkymättömän esteen itsessäni ja olin jollain tavalla muuttunut. Esiintyminen noissa hepeneissä ystävien ja tuttujen edessä oli äärimmäisen nöyrryttävää. En tiedä miten suoriuduin, itse h-hetkestä en muista mitään. Sen sijaan muistan miten tapahtuman jälkeen ihailin siihen aikaan televisiossa seikkailevaa Batmania ja hänen nuorta apuriaan, sukkahousuissa koikkelehtivaa ihmepoika Robinia, johon samastuin voimakkaasti. Päiväunissani sadistinen kissanainen kidutti Trikoo-Robinia, joka kärsi ja nautti.

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas! Stoorisi eivät ole pätkääkään liian pitkät. Päinvastoin, niitä on nautinto lukea. Kiitos niistä! Mietin että joku fetissejä ammatikseen tutkiva ihminen voisi hyvin hyödyntää tarinoitamme lähteinä ja raaka-aineena omassa työssään.

Mainitsemasi koulutyttöunivormujen sukkahousut ovat aina puhutelleet, nehän ovat oleellinen ja näkyvä osa kokonaissuutta. Kadehdittavaa! Miksen ole brittiläinen koulutyttö? Rangaistussukkahousut. Ajatus sellaisista on täysin absurdi, mutta tehokas. Rakastan punaisia! Olisi hienoa nähdä sinut kirkkaanpunaisissa sukkahousuissa.

Sitten näytelmästooriini. Nyt olemme minun oman vinksahtaneen sukkismaailmani alkulähteillä.

Kaikki alkoi siitä kun perheemme muutti Helsingistä pikkukaupunkiin. Kahden vuoden päästä aloitin koulun. Olin vilkas, mutta herkkä poika. Sinä vuonna tapahtui jotakin joka muutti elämäni, jos ei nyt kokonaan niin ainakin eräässä suhteessa peruuttamattomasti. Luokkamme panos koulumme joulujuhlissa oli näytelmä tontun uusista housuista. Jostain syystä minut oli valittu pääosan esittäjäksi, tonttupojaksi, joka kadottaa housunsa, mutta saa tiettyjen kommelluksien jälkeen uudet sellaiset. Loppu oli siis onnellinen. Onnetonta sen sijaan oli opettajan valitsema rooliasu. Housujen alla tontulla on tietysti sukkahousut, siitähän kaikki olemassa olevat kuvat kaikista maailman tontuista edellyttivät. Vastaan ei voinut hangoitella, opettaja oli ankara ja sukupuolirooliaan etsivän pikkupojan psyykettä täysin ymmärtämätön vanhan ajan matriarkka. Olin kauhuissani. Samana kohtalokkaana iltapäivänä kävelin pienestä punaisesta koulurakennuksesta torin poikki kohti kaukana erottuvaa kotitaloamme. Joulukuun kalpea aurinko paistoi kasvoihini kun itkin vuolaasti kohtaloani.

Seuraavana päivänä äitini tuli kaupasta kotiin mukanaan nuo erinomaisen triviaalit, mutta minulle iljettävän feminiiniset manifestaatiot: sukkahousut! Kun siltä istumalta hajamielisesti kokeilin näitä puuvillaisia, ribattuja tummansinisiä kauheuksia koin jotakin sanoinkuvaamatonta. Voimakkaaseen häpeän tunteeseen sekoittui autuas valaistuminen. Olin ylittänyt jonkun rajan, näkymättömän esteen itsessäni ja olin jollain tavalla muuttunut. Esiintyminen noissa hepeneissä ystävien ja tuttujen edessä oli äärimmäisen nöyrryttävää. En tiedä miten suoriuduin, itse h-hetkestä en muista mitään. Sen sijaan muistan miten tapahtuman jälkeen ihailin siihen aikaan televisiossa seikkailevaa Batmania ja hänen nuorta apuriaan, sukkahousuissa koikkelehtivaa ihmepoika Robinia, johon samastuin voimakkaasti. Päiväunissani sadistinen kissanainen kidutti Trikoo-Robinia, joka kärsi ja nautti.

Lue lisää

Hienoa että edes joku lukee, en ole varma voisiko näistä tarinoista olla jotain opittavaa akateemisessa mielessä? Ehkä.

Vaikka sillä kliimaksilla on iso merkitys harrastuksessani, niin jotenkin koen, että tilanteeseen johtaneet tarinat ovat itselleni merkityksellisempiä, ja tarinallisesti parempia.

Kärjistettynä nykyisin se menisi vähän sellaiseksi. ”Rakas päiväkirja. Tänään runkkasin kolmesti. Aamulla tulin kuuteenkymmeneen denieriin, päivällä vaihdoin neljäänkymmeneen, ja illaksi ammuin kahteenkymmeneen denieriin. Yömyssyksi vetäisin vielä kymppiin.”

Kerrottakoon nyt kuitenkin, että kirjoitan tätä neljänkymmenen denierin sukkahousut jalassa, jotka on ehkä jonnekkin sinne beigen suuntaan.

Pitäski hankkia punaiset sukkahousut, nykyisin ne varmaan joutuu tilaamaan jostain teatteri putiikista, senverran vähän niitä tuntuu paikallisissa kaupoissa olevan.

Koulupuvut… Niiden ideahan on pyyhkiä ihmisen oma vaatteilla itselleen luoma identiteetti, ja korvata se koulun identiteetillä… Eli sukkahousujen tai siis sukkahousujen käyttäjän identiteetillä… Todellisuudessa se on kaukana fetissistä, mutta silti kiehtova ajatus.

Vaikka meidän tarinat ovat hyvinkin erilaiset, ja ihan eri vuosikymmeniltä, niin fiilaan täysin kokemustasi koulunäytelmästä.

Tosiaan, tontuilla on kaikissa kuvissa sukkahousut. Ei siis ihme että tämä sama kummitteli vielä meidänkin ensimmäisen luokan tonttuleikissä. Ajat olivat muuttuneet, niin pääsimme jo valveutuneen opettajan aikana äänestämään. Lopputuloksena siis se että kaikki saivat valita, harmaiden tonttuhousujen, tai punaisten sukkahousujen välillä. Taisi käydä niin, että kaikilla tytöillä oli punaiset sukkahousut, vaikka osa heistä äänesti niitä vastaan.

Vaikka minä olin se kokeilunhaluinen, niin olin myös se pelkuri. Salaa toivoin että muut äänestäisivät sukkahousjen puolesta.

Ymmärrän hyvin myös sen nolouden, kun housut häviää, ja alla on vain sukkahousut. Sehän on konseptina melkein sama, kun se kliseinen painajainen jossa pidetään puhe yleisölle ilman housuja??

Jos minä olisin ollut se ainoa poika, siinä meidän tonttuleikissä, jolla oli sukkahousut, niin minä olisin kyllä kanssa itkenyt koulusta kotiin ja takaisin.

Mutta sananen myös patriarkkaalisten opettajien puolesta. Silloin kun katsoin niitä enkeli harjoituksia, niin ymmärsin heti, miksi pojat ”pakotettiin” sukkahousuihin. Omaan silmään sukkahousu vaan oli esteettisesti niin paljon parempi, kuin silmiin pistävät farkut. (tavallaan sama koski tonttuleikkiäkin.)

Fiilaan myös ensikokemukseen liittyvää ristiriitaa.

Sukkahousut olivat yksinkertaisesti minun kryptoniittini. Samalla tavalla, minulla on ensimmäinen kerta jotenkin usvanpeitossa, vaikka väitän muistavani sen kuin eilisen päivän.

Toivoin, että äitini olisi unohtanut hankkimansa sukkahousut, mutta hän otti ne heti sopivan hetken tullen esille, kun serkku tyttöni oli kyläilemässä.

Sydämmeni hyppäsi kurkkuun, kun minun ja serkkutytön piti pitää ”muotinäytös” meidän uusilla sukkahousuilla.

Kädet vapisten seurasin serkkuni esimerkkiä kuinka hän punoi punaisia sukkahousujaan. Se oli siis tavallaan serkkuni, joka opetti minulle kuinka sukkahousut puetaan. Kai olisin saanut omat siniset sukkahousuni lopulta jalkaan itsekin, mutta jo pukemisesta lähtien sukkahousut olivat niin eri planeetalta kuin poikien vaatteet.

Kesken kaiken minulle tuli todella nopeasti pissahätä. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota, kun kipaisin kiireen vilkkaa vessan, mutta kuinka ollakkaan sukkikset oli rikkoneet pippelin. Mitään ei tullut.

Pojat eivät siis saa käyttää sukkahousuja, sen takia, että pippeli lakkaa toimimasta. Entä jos se jää silleen? Se oli hemmetin pelottavaa.

Sukkahousuja ja supervoimia. Meh… Tai siis.

Minun aikana Batman ja Robin olivat sellaisia lateksihemmoja. Vasta jälkikäteen ymmärsin, miten hienosta parivaljakosta oli kyse. Oikeastaan harmi, etten elänyt kulta-aikaan. Olisin fanittanut heitä kympillä.

Jos valita pitäisi, niin kyllä minunkin ehdoton suosikki olisi robin, varmaan hyvin samoista syistä.

Muovisesta batmanista huolimatta, populaarikulttuurissa riitti inspiraatioita pakkomielteeseeni.

Yllättävästi yksi ehkä eniten vaikuttanut elokuva oli Sankarit sukkahousuissa. (toivottavasti sen elokuvan tunnussävelmä rupeaa soimaan päässä, kun sanon tämän.)

Itse elokuvaan petyin, odotin enemmän, noh sellaista baletista tuttua otetta. Elokuva oli kuitenkin kulmakunnilla tunnettu, ja ehkä sitä joskus tavallaan matkittiin tai leikittiin.

Tässä vaiheesa varmaan jo arvaa mihin tämä tarina on menossa, mutta siitä toisella kertaa. Tästähän alkaa tulla sellainen tuhannen ja yhden sukkahousun tarina.

Apropoo. Kiusattiinko sinua, sinisten sukkahousujen takia, tai poltitko ne saunan uunissa? =D

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa että edes joku lukee, en ole varma voisiko näistä tarinoista olla jotain opittavaa akateemisessa mielessä? Ehkä.

Vaikka sillä kliimaksilla on iso merkitys harrastuksessani, niin jotenkin koen, että tilanteeseen johtaneet tarinat ovat itselleni merkityksellisempiä, ja tarinallisesti parempia.

Kärjistettynä nykyisin se menisi vähän sellaiseksi. ”Rakas päiväkirja. Tänään runkkasin kolmesti. Aamulla tulin kuuteenkymmeneen denieriin, päivällä vaihdoin neljäänkymmeneen, ja illaksi ammuin kahteenkymmeneen denieriin. Yömyssyksi vetäisin vielä kymppiin.”

Kerrottakoon nyt kuitenkin, että kirjoitan tätä neljänkymmenen denierin sukkahousut jalassa, jotka on ehkä jonnekkin sinne beigen suuntaan.

Pitäski hankkia punaiset sukkahousut, nykyisin ne varmaan joutuu tilaamaan jostain teatteri putiikista, senverran vähän niitä tuntuu paikallisissa kaupoissa olevan.

Koulupuvut… Niiden ideahan on pyyhkiä ihmisen oma vaatteilla itselleen luoma identiteetti, ja korvata se koulun identiteetillä… Eli sukkahousujen tai siis sukkahousujen käyttäjän identiteetillä… Todellisuudessa se on kaukana fetissistä, mutta silti kiehtova ajatus.

Vaikka meidän tarinat ovat hyvinkin erilaiset, ja ihan eri vuosikymmeniltä, niin fiilaan täysin kokemustasi koulunäytelmästä.

Tosiaan, tontuilla on kaikissa kuvissa sukkahousut. Ei siis ihme että tämä sama kummitteli vielä meidänkin ensimmäisen luokan tonttuleikissä. Ajat olivat muuttuneet, niin pääsimme jo valveutuneen opettajan aikana äänestämään. Lopputuloksena siis se että kaikki saivat valita, harmaiden tonttuhousujen, tai punaisten sukkahousujen välillä. Taisi käydä niin, että kaikilla tytöillä oli punaiset sukkahousut, vaikka osa heistä äänesti niitä vastaan.

Vaikka minä olin se kokeilunhaluinen, niin olin myös se pelkuri. Salaa toivoin että muut äänestäisivät sukkahousjen puolesta.

Ymmärrän hyvin myös sen nolouden, kun housut häviää, ja alla on vain sukkahousut. Sehän on konseptina melkein sama, kun se kliseinen painajainen jossa pidetään puhe yleisölle ilman housuja??

Jos minä olisin ollut se ainoa poika, siinä meidän tonttuleikissä, jolla oli sukkahousut, niin minä olisin kyllä kanssa itkenyt koulusta kotiin ja takaisin.

Mutta sananen myös patriarkkaalisten opettajien puolesta. Silloin kun katsoin niitä enkeli harjoituksia, niin ymmärsin heti, miksi pojat ”pakotettiin” sukkahousuihin. Omaan silmään sukkahousu vaan oli esteettisesti niin paljon parempi, kuin silmiin pistävät farkut. (tavallaan sama koski tonttuleikkiäkin.)

Fiilaan myös ensikokemukseen liittyvää ristiriitaa.

Sukkahousut olivat yksinkertaisesti minun kryptoniittini. Samalla tavalla, minulla on ensimmäinen kerta jotenkin usvanpeitossa, vaikka väitän muistavani sen kuin eilisen päivän.

Toivoin, että äitini olisi unohtanut hankkimansa sukkahousut, mutta hän otti ne heti sopivan hetken tullen esille, kun serkku tyttöni oli kyläilemässä.

Sydämmeni hyppäsi kurkkuun, kun minun ja serkkutytön piti pitää ”muotinäytös” meidän uusilla sukkahousuilla.

Kädet vapisten seurasin serkkuni esimerkkiä kuinka hän punoi punaisia sukkahousujaan. Se oli siis tavallaan serkkuni, joka opetti minulle kuinka sukkahousut puetaan. Kai olisin saanut omat siniset sukkahousuni lopulta jalkaan itsekin, mutta jo pukemisesta lähtien sukkahousut olivat niin eri planeetalta kuin poikien vaatteet.

Kesken kaiken minulle tuli todella nopeasti pissahätä. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota, kun kipaisin kiireen vilkkaa vessan, mutta kuinka ollakkaan sukkikset oli rikkoneet pippelin. Mitään ei tullut.

Pojat eivät siis saa käyttää sukkahousuja, sen takia, että pippeli lakkaa toimimasta. Entä jos se jää silleen? Se oli hemmetin pelottavaa.

Sukkahousuja ja supervoimia. Meh… Tai siis.

Minun aikana Batman ja Robin olivat sellaisia lateksihemmoja. Vasta jälkikäteen ymmärsin, miten hienosta parivaljakosta oli kyse. Oikeastaan harmi, etten elänyt kulta-aikaan. Olisin fanittanut heitä kympillä.

Jos valita pitäisi, niin kyllä minunkin ehdoton suosikki olisi robin, varmaan hyvin samoista syistä.

Muovisesta batmanista huolimatta, populaarikulttuurissa riitti inspiraatioita pakkomielteeseeni.

Yllättävästi yksi ehkä eniten vaikuttanut elokuva oli Sankarit sukkahousuissa. (toivottavasti sen elokuvan tunnussävelmä rupeaa soimaan päässä, kun sanon tämän.)

Itse elokuvaan petyin, odotin enemmän, noh sellaista baletista tuttua otetta. Elokuva oli kuitenkin kulmakunnilla tunnettu, ja ehkä sitä joskus tavallaan matkittiin tai leikittiin.

Tässä vaiheesa varmaan jo arvaa mihin tämä tarina on menossa, mutta siitä toisella kertaa. Tästähän alkaa tulla sellainen tuhannen ja yhden sukkahousun tarina.

Apropoo. Kiusattiinko sinua, sinisten sukkahousujen takia, tai poltitko ne saunan uunissa? =D

Lue lisää

Tuhannen ja yhden sukkahousun tarina on never ending story, meidän kolmen niteen Sota ja rauha. Sukkahousujen eräänä keskeisenä piirteenä on joustavuus ja venyvyys. Ne venyvät aivan kuten tämä jatkokertomus.

”Sankarit sukkahousuissa” ei ole nimestään huolimatta minun lempielokuvani, se on omien muistikuvieni mukaan aika huono. Huumori on vaikea taitolaji… Uskon että se 1960-luvun Batman-televisiosarja oli camp-hengestään huolimatta aika hyvä samastumisen kohde. Olin tosin kovin nuori kun se pyöri televisiossa, vieläpä mustavalkoisena. Ihmepoika Robinin vaaleanruskeisiin sukkahousuihin tutustuin väreissä View Master 3D-katselulaiteen välityksellä. Robinia esoitänyt näyttelijä Burt Ward julkaisi sittemmin kirjan ”Boy Wonder: My Life in Tights”. Näytteleminen noissa 200 denierin kapistuksissa ei kuulemma ollut pelkkää juhlaa.

Kiitos taas mukavasta lukuhetkestä! Kun puhun kirjoituksistamme eräänä potentiaalisena lähteenä fetissejä tutkivalle ihmiselle, tarkoitan nimenomaan fetisismin syntyä lapsuudessa: miten riippuvuussuhde esineeseen on muodostunut ja mikä panee aikuisen miehen pukemaan joka aamu sukkahousut? Minkälaiset voimat ovat sukkisriippuvuuden takana. Mehän sanatarkasti kirjoitamme lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistamme, vieläpä aika yksityiskohtaisesti ja rehellisesti.

Kysyit kiusattiinko minua joulunäytelmän ja rooliasuni johdosta. Minulla ei ole sellaisesta muistikuvaa. Sukkikset katoavat sumuisista, fragmentaarisista muistoistani pitkäksi aikaa. Ne putkahtavat esille muutaman kerran: kun minä ystäväni Jarmon seurassa yritän turhaan kiskoa 4 vuotta nuoremman pikkusiskoni punaisia puuvillasukkahousuja jalkaani. Tosella kerralla seikkailen tyttöserkkuni kanssa autiotalossa. Eräästä kaapista löydän sukkahousut, jotka sujahtavat ylleni kuin itsestään. Jostain syystä haluan esitellä itseni sukkahousuissa serkullleni. Nämä ovat kuitenkin vain välähdyksenomaisia, hataria tuokiokuvia mielessäni. Seuraavan kerran puen salaa kädet täristen äidin 20 denierin beiget perussukkahousut. Olen 12-vuotias, minulla on erektio. 15 sekunnin päästä saan orgasmin. Olen koukussa lopun elämäni. Tästä lähtien pukeudun säännöllisesti sukkiksiin, ensin äidin, sitten pikku hiljaa omiini. Ja olen siitä iloinen, sukkahousut tuottavat paljon iloa, jännitystä ja nautintoa. Ne ovat tuoneet elämään oudon, vinksahtaneen, mutta minulle antoisan sisällön ja värittäneet seksuaalielämäni nylonisella elastisuudellaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuhannen ja yhden sukkahousun tarina on never ending story, meidän kolmen niteen Sota ja rauha. Sukkahousujen eräänä keskeisenä piirteenä on joustavuus ja venyvyys. Ne venyvät aivan kuten tämä jatkokertomus.

”Sankarit sukkahousuissa” ei ole nimestään huolimatta minun lempielokuvani, se on omien muistikuvieni mukaan aika huono. Huumori on vaikea taitolaji… Uskon että se 1960-luvun Batman-televisiosarja oli camp-hengestään huolimatta aika hyvä samastumisen kohde. Olin tosin kovin nuori kun se pyöri televisiossa, vieläpä mustavalkoisena. Ihmepoika Robinin vaaleanruskeisiin sukkahousuihin tutustuin väreissä View Master 3D-katselulaiteen välityksellä. Robinia esoitänyt näyttelijä Burt Ward julkaisi sittemmin kirjan ”Boy Wonder: My Life in Tights”. Näytteleminen noissa 200 denierin kapistuksissa ei kuulemma ollut pelkkää juhlaa.

Kiitos taas mukavasta lukuhetkestä! Kun puhun kirjoituksistamme eräänä potentiaalisena lähteenä fetissejä tutkivalle ihmiselle, tarkoitan nimenomaan fetisismin syntyä lapsuudessa: miten riippuvuussuhde esineeseen on muodostunut ja mikä panee aikuisen miehen pukemaan joka aamu sukkahousut? Minkälaiset voimat ovat sukkisriippuvuuden takana. Mehän sanatarkasti kirjoitamme lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistamme, vieläpä aika yksityiskohtaisesti ja rehellisesti.

Kysyit kiusattiinko minua joulunäytelmän ja rooliasuni johdosta. Minulla ei ole sellaisesta muistikuvaa. Sukkikset katoavat sumuisista, fragmentaarisista muistoistani pitkäksi aikaa. Ne putkahtavat esille muutaman kerran: kun minä ystäväni Jarmon seurassa yritän turhaan kiskoa 4 vuotta nuoremman pikkusiskoni punaisia puuvillasukkahousuja jalkaani. Tosella kerralla seikkailen tyttöserkkuni kanssa autiotalossa. Eräästä kaapista löydän sukkahousut, jotka sujahtavat ylleni kuin itsestään. Jostain syystä haluan esitellä itseni sukkahousuissa serkullleni. Nämä ovat kuitenkin vain välähdyksenomaisia, hataria tuokiokuvia mielessäni. Seuraavan kerran puen salaa kädet täristen äidin 20 denierin beiget perussukkahousut. Olen 12-vuotias, minulla on erektio. 15 sekunnin päästä saan orgasmin. Olen koukussa lopun elämäni. Tästä lähtien pukeudun säännöllisesti sukkiksiin, ensin äidin, sitten pikku hiljaa omiini. Ja olen siitä iloinen, sukkahousut tuottavat paljon iloa, jännitystä ja nautintoa. Ne ovat tuoneet elämään oudon, vinksahtaneen, mutta minulle antoisan sisällön ja värittäneet seksuaalielämäni nylonisella elastisuudellaan.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin, että miksi Batmanit ovat muuttuneet enemmän alkuperäisille sarjakuville uskollisiksi, ”synkiksi” elokuviksi, mutta komppaan, ehkä alkuperäinen camp batman on ikääntynyt huomattavasti paremmin kuin sankarit sukkahousuissa.

Itse jopa tykkäsin lapsena enemmän sellaisesta vanhemmasta elokuvasta kuin, A connecticut Yankee in Kings Arthurs Court. (valitettavasti en muista suomalaista nimeä.) Vaikka IMDB on ehkä oikeutetusti rankannut sen lasten elokuvaksi ja huonommaksi.

Olen törmännyt kirjaan My Life in Tights, mutta en ole saanut sitä käsiini luettavaksi. Epäonnekseni, kokeilemani äänikirja palvelu ei toiminut tabletillani. Pitäisi varmaan tutkia asiaa, mutta juuri nyt on tietenkin sellainen työbuumi… Onneksi paljon etänä, niin voi istua palaverissa hameessa ja sukkiksissa.

Vaikka sukkkikset venyy ja paukkuu, niin sen opin lapsena hyviin nopeasti, että niiden täytyi olla oikean kokoiset. Itselläni ei ollut pikkusiskoa, vaan olin ainoa lapsi. Hyvä niin, koska silloin sukkahousujen käyttö olisi ollut hankalampaa, kun olisi joutunut ottaman myös heidän kaveripiirit huomioon harrastuksen salassapidossa.

Ennen kun mennään shervood iloisiin metsiköihin, niin palataanpas mökille ja haaveisiin.

Kun olin pieni, minulla oli sellainen vasta lukemaan oppineille tarkoitettu lyhyt kuvakirja, jossa on vähän tekstiä siellä piirretyn kuvan alapuolella.

Valitettavasti en muista tarkkaa nimeä, joku Lasten hiihtoloma, tai hiihtoretki, tai jotain siihen suuntaan. Siksi en ole löytänyt kirjaa näin jälkikäteen, vaikka ole vähän nähnyt vaivaakin, esimerkiksi koluamalla paikallisen kirjaston läpi, parin erittäin avuliaan kirjasto ”tädin” kanssa.

Tässä julkinen KIITOS, kirjastolaitokselle.

Kirja oli minulle vanha, se olisi voinut olla jostain seitsemänkymmentäluvulta. Siinä esimerkiksi matka alkoi lupaavasti saksalaisella punaisella lättähatulla, (tai jollain hyvin samantyyppisellä aikalaisellaan.) jotka ovat olleet käytössä viisikymmentäluvulta aina kahdeksankymmentäluvun alkuun.

Kirjan sivuilla kolme lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika, seikkailivat jossain alppien maisemissa. He hiihtivät, ja tapasivat joitakin paikallisia. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kirjan lopussa he saapuivat vuokraamalleen mökille.

Kirjan viimeisellä sivulla lapset istuivat iltaa ja lämmittelivät lähekkäin, niin että poika soitti huuliharppua, ja kaksi tyttöä lauloi.

Piirretyssä kuvassa yhdellä tytöistä oli vielä hiihtohousut jalassa, mutta sekä toisella tytöllä, että pojalla oli sukkahousut. (yhdet saattoi olla punaiset, mutta en muista kuollakseni kummalla.)

En muista, minkä ikäisenä kirjan sain. Se voisi hyvinkin liittyä sinne koulun alkuun. Vuosi sinne tai tänne.

Siinä vaiheessa kun kirjan sain, niin se kuvan idylli ei ollut mikään haave. Se oli niin kaukana siitä minun suomalaisen pikkupojan todellisuudesta, että se oli silkkaa noituutta.

Pojan sukkahousut, eivät olleet mikään pulttibois tai sankarit sukkahousuissa vitsi, vaan kirjan ”iso” poika aidosti käytti sukkahousuja.

Siitä kirjasta oli vähän vaikea hahmotta näiden lasten ikää, siinä puhuttiin lapsista, ja ehkä ne omaan silmään näytti ehkä kuudesluokkalaisilta, mutta he siis matkustivat ja asuivat kolmestaan, mikä ei ihan kirjan kohderyhmältä onnistu.

Olimme yhdessä serkkutyttöni kanssa lähdössä viettämään lumipäivää mökille.

Tietysti minua jännitti, mutta tämän kirjan esimerkin ansiosta päätin laittaa sukkahousut jalkaani, kun sellaiset olin kerta saanut. Minulla siis tavallaan oli se sama tarve, pukea, ja näyttää sukkahousut serkulleni, mistä puhuit.

Serkkutytölläni oli aina sukkahousut, eikä hän niitä siinä iässä juurikaan ujostellut, kuten jostain tarinasta on jo käynyt ilmi. Tietysti sen jälkeen, kun olimme yhdessä joutuneet esittelemään sukkahosujamme aikuisille, niin hän myös tiesi että minulla oli niitä.

Siinä vaiheessa kun ruvettiin heittämään haalareita, niin keräsin kaiken rohkeuteni, että minäkin riisuunnuin ujostelematta, yhtä aikaa hänen kanssaan.

En tiedä mitä reaktiota odotin, mutta serkkuni ei siinä sanonut mitään. Se ja sama, hänellä ei enää olisi yksinoikeutta ”mukavuuteen”.

Sukkahousu valintani osui vielä nappiin. Meillä oli vielä ne samat sukkahousut, joita olimme muotinäytöksessämme, näyttäneet. Hänellä, hieman tummaan murretun punaiset, ja minulla ne tummat violettiin vivahtavat siniset, voisiko se väri nyt olla joku midnight blue. Ne oli niitä hieman tyyriimpiä, sellaista sileää neulosta. Kuulin useamman kerran aikuisten suusta, että niissä oli lycraa, mutta voi olla että ne oli jotain eksoottisempaa materiaalia, kuin puuvilla. Mitä niitä nyt voisi olla, joku silkkivilla. Bambua ei siihen aikaan ollut.

Niistä automaattisesti tuli serkkutyttöni, ja minun lempparit. Jos mahdollista ne istuivat ja pysyivät jalassa paremmin, kun viiletti menemään, eikä ne kastuneet, tai tuntuneet niin märiltä ulkoillessa. Eli selkeesti win win sukkarit.

Miten voi kuule pieni poika olla ilonen sukkahousuista… Kai sen joku laskee ”sairaudeksi.”

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että miksi Batmanit ovat muuttuneet enemmän alkuperäisille sarjakuville uskollisiksi, ”synkiksi” elokuviksi, mutta komppaan, ehkä alkuperäinen camp batman on ikääntynyt huomattavasti paremmin kuin sankarit sukkahousuissa.

Itse jopa tykkäsin lapsena enemmän sellaisesta vanhemmasta elokuvasta kuin, A connecticut Yankee in Kings Arthurs Court. (valitettavasti en muista suomalaista nimeä.) Vaikka IMDB on ehkä oikeutetusti rankannut sen lasten elokuvaksi ja huonommaksi.

Olen törmännyt kirjaan My Life in Tights, mutta en ole saanut sitä käsiini luettavaksi. Epäonnekseni, kokeilemani äänikirja palvelu ei toiminut tabletillani. Pitäisi varmaan tutkia asiaa, mutta juuri nyt on tietenkin sellainen työbuumi… Onneksi paljon etänä, niin voi istua palaverissa hameessa ja sukkiksissa.

Vaikka sukkkikset venyy ja paukkuu, niin sen opin lapsena hyviin nopeasti, että niiden täytyi olla oikean kokoiset. Itselläni ei ollut pikkusiskoa, vaan olin ainoa lapsi. Hyvä niin, koska silloin sukkahousujen käyttö olisi ollut hankalampaa, kun olisi joutunut ottaman myös heidän kaveripiirit huomioon harrastuksen salassapidossa.

Ennen kun mennään shervood iloisiin metsiköihin, niin palataanpas mökille ja haaveisiin.

Kun olin pieni, minulla oli sellainen vasta lukemaan oppineille tarkoitettu lyhyt kuvakirja, jossa on vähän tekstiä siellä piirretyn kuvan alapuolella.

Valitettavasti en muista tarkkaa nimeä, joku Lasten hiihtoloma, tai hiihtoretki, tai jotain siihen suuntaan. Siksi en ole löytänyt kirjaa näin jälkikäteen, vaikka ole vähän nähnyt vaivaakin, esimerkiksi koluamalla paikallisen kirjaston läpi, parin erittäin avuliaan kirjasto ”tädin” kanssa.

Tässä julkinen KIITOS, kirjastolaitokselle.

Kirja oli minulle vanha, se olisi voinut olla jostain seitsemänkymmentäluvulta. Siinä esimerkiksi matka alkoi lupaavasti saksalaisella punaisella lättähatulla, (tai jollain hyvin samantyyppisellä aikalaisellaan.) jotka ovat olleet käytössä viisikymmentäluvulta aina kahdeksankymmentäluvun alkuun.

Kirjan sivuilla kolme lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika, seikkailivat jossain alppien maisemissa. He hiihtivät, ja tapasivat joitakin paikallisia. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kirjan lopussa he saapuivat vuokraamalleen mökille.

Kirjan viimeisellä sivulla lapset istuivat iltaa ja lämmittelivät lähekkäin, niin että poika soitti huuliharppua, ja kaksi tyttöä lauloi.

Piirretyssä kuvassa yhdellä tytöistä oli vielä hiihtohousut jalassa, mutta sekä toisella tytöllä, että pojalla oli sukkahousut. (yhdet saattoi olla punaiset, mutta en muista kuollakseni kummalla.)

En muista, minkä ikäisenä kirjan sain. Se voisi hyvinkin liittyä sinne koulun alkuun. Vuosi sinne tai tänne.

Siinä vaiheessa kun kirjan sain, niin se kuvan idylli ei ollut mikään haave. Se oli niin kaukana siitä minun suomalaisen pikkupojan todellisuudesta, että se oli silkkaa noituutta.

Pojan sukkahousut, eivät olleet mikään pulttibois tai sankarit sukkahousuissa vitsi, vaan kirjan ”iso” poika aidosti käytti sukkahousuja.

Siitä kirjasta oli vähän vaikea hahmotta näiden lasten ikää, siinä puhuttiin lapsista, ja ehkä ne omaan silmään näytti ehkä kuudesluokkalaisilta, mutta he siis matkustivat ja asuivat kolmestaan, mikä ei ihan kirjan kohderyhmältä onnistu.

Olimme yhdessä serkkutyttöni kanssa lähdössä viettämään lumipäivää mökille.

Tietysti minua jännitti, mutta tämän kirjan esimerkin ansiosta päätin laittaa sukkahousut jalkaani, kun sellaiset olin kerta saanut. Minulla siis tavallaan oli se sama tarve, pukea, ja näyttää sukkahousut serkulleni, mistä puhuit.

Serkkutytölläni oli aina sukkahousut, eikä hän niitä siinä iässä juurikaan ujostellut, kuten jostain tarinasta on jo käynyt ilmi. Tietysti sen jälkeen, kun olimme yhdessä joutuneet esittelemään sukkahosujamme aikuisille, niin hän myös tiesi että minulla oli niitä.

Siinä vaiheessa kun ruvettiin heittämään haalareita, niin keräsin kaiken rohkeuteni, että minäkin riisuunnuin ujostelematta, yhtä aikaa hänen kanssaan.

En tiedä mitä reaktiota odotin, mutta serkkuni ei siinä sanonut mitään. Se ja sama, hänellä ei enää olisi yksinoikeutta ”mukavuuteen”.

Sukkahousu valintani osui vielä nappiin. Meillä oli vielä ne samat sukkahousut, joita olimme muotinäytöksessämme, näyttäneet. Hänellä, hieman tummaan murretun punaiset, ja minulla ne tummat violettiin vivahtavat siniset, voisiko se väri nyt olla joku midnight blue. Ne oli niitä hieman tyyriimpiä, sellaista sileää neulosta. Kuulin useamman kerran aikuisten suusta, että niissä oli lycraa, mutta voi olla että ne oli jotain eksoottisempaa materiaalia, kuin puuvilla. Mitä niitä nyt voisi olla, joku silkkivilla. Bambua ei siihen aikaan ollut.

Niistä automaattisesti tuli serkkutyttöni, ja minun lempparit. Jos mahdollista ne istuivat ja pysyivät jalassa paremmin, kun viiletti menemään, eikä ne kastuneet, tai tuntuneet niin märiltä ulkoillessa. Eli selkeesti win win sukkarit.

Miten voi kuule pieni poika olla ilonen sukkahousuista… Kai sen joku laskee ”sairaudeksi.”

Lue lisää

Ajanoloon, me sitten juteltiin sukkahousuista aika paljonkin. Minulla oli mieletön tarve saada sitä hyväksyntää, edes häneltä. Tietenkin esittelin sen kirjan, etten ollut maailman ainoa friikki jolla oli sukkahousut. Todellisuudessa, sukkahousuja enemmän minua hävetti se että minä tykkäsin niistä. Sehän olisi ollut ihan eri juttu jos minut olisi pakotettu, pakotettu, niitä käyttämään. Siinä vaiheessa olin jo kuin kuka tahansa addikti, joka väitti voivansa lopettaa juomisen, tai sukkahousut, milloin halusi.

Jonkun verran me puhuttiin siitä, että miksi se oli niin kiellettyä poikien pitää sukkahousuja, mutta enemmän se keskustelu kääntyi siihen, että miten paljon mukavammat sukkahousut ovat. Kuinka paljon pehmeämpää ja paremmin istuvaa sukkis oli kuin karmeat kalsarit.

Pojillekkin taisi olla olemassa parempia kalsareita, mutta jostain syystä äitini osti minulle niitä kauheimpia, mikä osaltaan ajoi minua yhä syvemmälle sukkahousuihin.

Se oli jonkun tällaisen keskustelun lomassa, kun lapsellisen viattomasti serkkutyttöni huomautti, että sukkahousu kuvissa kenelläkään, ei ollut niitä kurttu boxereita alla.

Vaikka minulla oli tämä viirus, niin enhän minä coolina kaverina ollut koskaan sukeltanut naistenlehtien, tai mainosten maailmaan. Myöhemmin toki korjasin asian, mutta siinä tilanteessa tämä asia tuli ihan puuntakaa.

Ainoa referenssi siinä kohtaa mökillä oli tämä oma, varalle otettu sukkahousupaketin kuva. Niissä minun ribbi sukkiksissa ei muistaakseni ollut kuvaa, mutta näissä kalliimmissa oli ja totta tosiaan. Kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

...Sellasita vaivautunutta hiljaisuuttta...

”Jos sinä kokeilet ilman, niin minäkin kokeilen.”

Vertaisin tätä meidän ”leikkiä” niin yleiseen lääkärileikkiin, jota me emme koskaan leikkineet, tai minä en ainakaan leikkinyt. Itselläni tämä leikki korvasi sen eikä meillä ollut tarvetta moiseen.

Me molemmat tiedettiin, että kommando leikkimme on tuhmaa, ja siksi se kiinnosti sitäkin enemmän. Mitä kielletympää, sitä hauskempaa.

Eikä me edes jääty kiinni, vaikka me leikittiin sitä aikuisten silmien alla. Sydämeni hyppäsi kurkkuun siinä vaiheessa kun äitini, ja tätini juttelivat siitä, miten meidän serkusten paidat venyivät.

Tavallaan äitini oli tarkka tällaisista asioista, ja odotin häneltä pahimman luokan ripitystä. Yhtäkkiä, sukkahousut tekikin siitä, jos ei sallittua, niin ainakin niin luonnollista, että pelkkä aikuisten päivittely riitti.

Minä opin sen ihan serkulta, että sinne mökille piti olla löysä college, jonka resori vedettiin pyllyn alapuolelle.

Kommando leikkiin kuului myös sukkahousuissa nukkuminen. Sitä en muista miten me se keploteltiin, käytännöksi. Sehän ei ihan mennyt läpi, että meillä molemmilla aina unohtuisi yövaatteet, vaan se oli vain jotenkin ”kätevämpi” mökkitapa. Varsinkin meille, ettei tarvinnut mennä venksaalaam housuja jonnekkin pihanperälle ulkohuussiin.

Uskoisitko, siis jos väittäisin että tein sen puhtaasti käytännön syistä, eikä siinä ollut tippaakaan seikkailunhalua mukana? =D

Ei me tietenkään aina juostu kommandona. Eikä sitä ”leikkiä” tietenkään kestänyt ikuisesti. Meidän murrosiät tuli, ja pilasi kaiken. Itse en muista että olisin saanut erektiota ennen murrosikää. Hyvä niin, sillä sukkkiset olis hävinny laatikosta alta aika yksikön jos olisin juoksennellut aina kanki kovana, kun minulla oli ”pissahätä”

En voi kuin arvailla, minkälaisia pysyvämpiä vaikutuksia leikkimme serkkutyttöön teki, mutta minuun se vaikutti suuresti, ja muutti sukkahousu harrastuksen vielä kertaalleen päälaelleen.

Kokemuksen perusteella jouduin kuitenkin pyytämään äidiltäni sellaisia pikkareita, jotka paremmin sopivat sukkisten alle. Kerrankin äitini kuunteli toivetta, ja sain sellaisia.

Niiden hekumaa hakevien hetkien lisäksi, ehkä jopa vielä parempaa oli vain löhötä ja lukea kirjaa, sellaisessa kaksin istuttavalla sohvalla serkkutytön kanssa. Ihan tavallisesti, niin kuin siinä kirjan kuvassa.

Apropoo. Mielestäni elokuvassa A connecticut Yankee in Kings Arthurs Court. Nukuttiin sukkahousuissa. Kyllähän sitä lapsenakin tiesi, että elokuva on elokuvaa ja mainokset mainoksia, mutta silti tämä elokuvan muutama vilahduksen omainen sekunti vahvisti sitä olettamusta, mitä sukkahousumainoksista näki, ja sitä että miksi joutui nukkumaan sukkahousuissa.

Tähä asiayhteyteen liittyy myös eräs itselleni huomiota herättänyt keskustelu kaverini kanssa. (nimettäköön hänet nyt vaikka sukkis stalkkerski tarinan tässä vaiheessa, mutta menee taas things to do listalle.)

Muistatko, milloin itse nukuit ensimmäisen kerran sukkahousuissa? Mikä sinut siihen ajoi?

Anonyymi kirjoitti:

Ajanoloon, me sitten juteltiin sukkahousuista aika paljonkin. Minulla oli mieletön tarve saada sitä hyväksyntää, edes häneltä. Tietenkin esittelin sen kirjan, etten ollut maailman ainoa friikki jolla oli sukkahousut. Todellisuudessa, sukkahousuja enemmän minua hävetti se että minä tykkäsin niistä. Sehän olisi ollut ihan eri juttu jos minut olisi pakotettu, pakotettu, niitä käyttämään. Siinä vaiheessa olin jo kuin kuka tahansa addikti, joka väitti voivansa lopettaa juomisen, tai sukkahousut, milloin halusi.

Jonkun verran me puhuttiin siitä, että miksi se oli niin kiellettyä poikien pitää sukkahousuja, mutta enemmän se keskustelu kääntyi siihen, että miten paljon mukavammat sukkahousut ovat. Kuinka paljon pehmeämpää ja paremmin istuvaa sukkis oli kuin karmeat kalsarit.

Pojillekkin taisi olla olemassa parempia kalsareita, mutta jostain syystä äitini osti minulle niitä kauheimpia, mikä osaltaan ajoi minua yhä syvemmälle sukkahousuihin.

Se oli jonkun tällaisen keskustelun lomassa, kun lapsellisen viattomasti serkkutyttöni huomautti, että sukkahousu kuvissa kenelläkään, ei ollut niitä kurttu boxereita alla.

Vaikka minulla oli tämä viirus, niin enhän minä coolina kaverina ollut koskaan sukeltanut naistenlehtien, tai mainosten maailmaan. Myöhemmin toki korjasin asian, mutta siinä tilanteessa tämä asia tuli ihan puuntakaa.

Ainoa referenssi siinä kohtaa mökillä oli tämä oma, varalle otettu sukkahousupaketin kuva. Niissä minun ribbi sukkiksissa ei muistaakseni ollut kuvaa, mutta näissä kalliimmissa oli ja totta tosiaan. Kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

...Sellasita vaivautunutta hiljaisuuttta...

”Jos sinä kokeilet ilman, niin minäkin kokeilen.”

Vertaisin tätä meidän ”leikkiä” niin yleiseen lääkärileikkiin, jota me emme koskaan leikkineet, tai minä en ainakaan leikkinyt. Itselläni tämä leikki korvasi sen eikä meillä ollut tarvetta moiseen.

Me molemmat tiedettiin, että kommando leikkimme on tuhmaa, ja siksi se kiinnosti sitäkin enemmän. Mitä kielletympää, sitä hauskempaa.

Eikä me edes jääty kiinni, vaikka me leikittiin sitä aikuisten silmien alla. Sydämeni hyppäsi kurkkuun siinä vaiheessa kun äitini, ja tätini juttelivat siitä, miten meidän serkusten paidat venyivät.

Tavallaan äitini oli tarkka tällaisista asioista, ja odotin häneltä pahimman luokan ripitystä. Yhtäkkiä, sukkahousut tekikin siitä, jos ei sallittua, niin ainakin niin luonnollista, että pelkkä aikuisten päivittely riitti.

Minä opin sen ihan serkulta, että sinne mökille piti olla löysä college, jonka resori vedettiin pyllyn alapuolelle.

Kommando leikkiin kuului myös sukkahousuissa nukkuminen. Sitä en muista miten me se keploteltiin, käytännöksi. Sehän ei ihan mennyt läpi, että meillä molemmilla aina unohtuisi yövaatteet, vaan se oli vain jotenkin ”kätevämpi” mökkitapa. Varsinkin meille, ettei tarvinnut mennä venksaalaam housuja jonnekkin pihanperälle ulkohuussiin.

Uskoisitko, siis jos väittäisin että tein sen puhtaasti käytännön syistä, eikä siinä ollut tippaakaan seikkailunhalua mukana? =D

Ei me tietenkään aina juostu kommandona. Eikä sitä ”leikkiä” tietenkään kestänyt ikuisesti. Meidän murrosiät tuli, ja pilasi kaiken. Itse en muista että olisin saanut erektiota ennen murrosikää. Hyvä niin, sillä sukkkiset olis hävinny laatikosta alta aika yksikön jos olisin juoksennellut aina kanki kovana, kun minulla oli ”pissahätä”

En voi kuin arvailla, minkälaisia pysyvämpiä vaikutuksia leikkimme serkkutyttöön teki, mutta minuun se vaikutti suuresti, ja muutti sukkahousu harrastuksen vielä kertaalleen päälaelleen.

Kokemuksen perusteella jouduin kuitenkin pyytämään äidiltäni sellaisia pikkareita, jotka paremmin sopivat sukkisten alle. Kerrankin äitini kuunteli toivetta, ja sain sellaisia.

Niiden hekumaa hakevien hetkien lisäksi, ehkä jopa vielä parempaa oli vain löhötä ja lukea kirjaa, sellaisessa kaksin istuttavalla sohvalla serkkutytön kanssa. Ihan tavallisesti, niin kuin siinä kirjan kuvassa.

Apropoo. Mielestäni elokuvassa A connecticut Yankee in Kings Arthurs Court. Nukuttiin sukkahousuissa. Kyllähän sitä lapsenakin tiesi, että elokuva on elokuvaa ja mainokset mainoksia, mutta silti tämä elokuvan muutama vilahduksen omainen sekunti vahvisti sitä olettamusta, mitä sukkahousumainoksista näki, ja sitä että miksi joutui nukkumaan sukkahousuissa.

Tähä asiayhteyteen liittyy myös eräs itselleni huomiota herättänyt keskustelu kaverini kanssa. (nimettäköön hänet nyt vaikka sukkis stalkkerski tarinan tässä vaiheessa, mutta menee taas things to do listalle.)

Muistatko, milloin itse nukuit ensimmäisen kerran sukkahousuissa? Mikä sinut siihen ajoi?

Lue lisää

No nyt runosuoni pääsi täysin valloilleen. Mikä postsus. Parasta iltalukemistoa! Eläköön sukkisserkut! Olet hyvä kirjoittaja, siitä ei ole epäilystä. Minäkin kirjoitan mielelläni. Työssäni laadin aika paljon tekstejä, ja vuosien saatossa skrivaamiseen on kehittynyt rutiinia ja tiettyjä valmiuksia. Mutta aina voi kehittyä, ei sitä koskaan ole ”valmis”. Mikäpä olisi mieluisapi aihe kuin sukkahousut. Se on fetissini ja ehtymätön inspiraation lähde. Sukkiksista puhuminen luo mielihyvää. Voisin pälistä illlasta toiseen nylonien eri ulottuvuuksista takkatulen loisteessa.

Käsittelimme punaisia sukkahousuja. Niitähän ei ihan joka kaupasta nykyään löydy. Vielä joku vuosi sitten Voguella oli Colore-niminen sarja ties minkävärisiä 40 denierin sukkahousuja. Kun Nanso Group jobkin aikaa sitten lopetti Tornion tehtaansa ja sukkiksien valmistuksen Suomessa, viimeistään silloin hävisivät myös Coloret. Stockmannin naisten sukkaosastolla oli vuosia myynnissä italialaisen Transparenzen sukkahousuja. Sen brändin valikoimassa oli nimenomaan spektrin kirkkaita sävyjä. Käsittääkseni ne ovat nyt poistuneet valikoimasta. Mutta ei hätää. Toissapäivänä kävelin Lindexin myymälän ohi ja päätin poiketa sisään koska olin lukenut tekstisi, jossa kirjoitit punaisten sukkahousujen kadosta. Ja voila! Lindexiltä löytyy kirkkaanpunaisia 50 denierin sukkiksia, vieläpä ihan miesten koossa. Punainen on pitkälti sesonkiväri, joten seuraava freesi erä ajottunee ensi jouluun. Minulla on kokemusta Lindexin peittävistä sukkahousuista, niissä ei ole mitään vilkaa, ihan mukavat ja hyvin istuvat.

Kysyit kokemuksistami nukkua sukkahousuissa. Ja toden totta, välillä nukun niissä. En muista tarkalleen milloin tein sen ensi kerran, luultavasti myöhäispuberteetissa lukiolaisena kun ensi kertoja vietin yksin aikaa kesämökillämme. Pystyn palauttamaan sen autuuden tunteen kun kömmin peiton alle ihanissa sukkapökissä. Minusta sukkahousut ovat oiva yöpuku. Ne istuvat tiukasti, mutta hellästi ympärilläsi ja tuudittavat sinut uneen. Luovat tukea, turvaa ja kodikkuutta. Ja lämpöä. Erityisesti kylminä pakkasöinä puen sukkikset. Nukumme tietoisesti viileässä huoneessa ja talvellla pitää toisinaan pukea enemmän vaatetta. Tietysti sukkahousut. Myös työmatkoilla hotelliyöpymisen yhteydessä nukun melkein aina sukkahousuissa. Aamulla herätessä voi sitten mielentila olla melkoisen kiihottunut ja kokonaisvaltaisen nyloninen. Aamuinen kliimaksi onkin aina se paras.

Minulle jäi hieman epäselväksi mihin sinu ja serkkutyttösi kommandoleikki piti sisälöään. Mitä siinä oikein tappahtui?

Anonyymi kirjoitti:

Ajanoloon, me sitten juteltiin sukkahousuista aika paljonkin. Minulla oli mieletön tarve saada sitä hyväksyntää, edes häneltä. Tietenkin esittelin sen kirjan, etten ollut maailman ainoa friikki jolla oli sukkahousut. Todellisuudessa, sukkahousuja enemmän minua hävetti se että minä tykkäsin niistä. Sehän olisi ollut ihan eri juttu jos minut olisi pakotettu, pakotettu, niitä käyttämään. Siinä vaiheessa olin jo kuin kuka tahansa addikti, joka väitti voivansa lopettaa juomisen, tai sukkahousut, milloin halusi.

Jonkun verran me puhuttiin siitä, että miksi se oli niin kiellettyä poikien pitää sukkahousuja, mutta enemmän se keskustelu kääntyi siihen, että miten paljon mukavammat sukkahousut ovat. Kuinka paljon pehmeämpää ja paremmin istuvaa sukkis oli kuin karmeat kalsarit.

Pojillekkin taisi olla olemassa parempia kalsareita, mutta jostain syystä äitini osti minulle niitä kauheimpia, mikä osaltaan ajoi minua yhä syvemmälle sukkahousuihin.

Se oli jonkun tällaisen keskustelun lomassa, kun lapsellisen viattomasti serkkutyttöni huomautti, että sukkahousu kuvissa kenelläkään, ei ollut niitä kurttu boxereita alla.

Vaikka minulla oli tämä viirus, niin enhän minä coolina kaverina ollut koskaan sukeltanut naistenlehtien, tai mainosten maailmaan. Myöhemmin toki korjasin asian, mutta siinä tilanteessa tämä asia tuli ihan puuntakaa.

Ainoa referenssi siinä kohtaa mökillä oli tämä oma, varalle otettu sukkahousupaketin kuva. Niissä minun ribbi sukkiksissa ei muistaakseni ollut kuvaa, mutta näissä kalliimmissa oli ja totta tosiaan. Kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

...Sellasita vaivautunutta hiljaisuuttta...

”Jos sinä kokeilet ilman, niin minäkin kokeilen.”

Vertaisin tätä meidän ”leikkiä” niin yleiseen lääkärileikkiin, jota me emme koskaan leikkineet, tai minä en ainakaan leikkinyt. Itselläni tämä leikki korvasi sen eikä meillä ollut tarvetta moiseen.

Me molemmat tiedettiin, että kommando leikkimme on tuhmaa, ja siksi se kiinnosti sitäkin enemmän. Mitä kielletympää, sitä hauskempaa.

Eikä me edes jääty kiinni, vaikka me leikittiin sitä aikuisten silmien alla. Sydämeni hyppäsi kurkkuun siinä vaiheessa kun äitini, ja tätini juttelivat siitä, miten meidän serkusten paidat venyivät.

Tavallaan äitini oli tarkka tällaisista asioista, ja odotin häneltä pahimman luokan ripitystä. Yhtäkkiä, sukkahousut tekikin siitä, jos ei sallittua, niin ainakin niin luonnollista, että pelkkä aikuisten päivittely riitti.

Minä opin sen ihan serkulta, että sinne mökille piti olla löysä college, jonka resori vedettiin pyllyn alapuolelle.

Kommando leikkiin kuului myös sukkahousuissa nukkuminen. Sitä en muista miten me se keploteltiin, käytännöksi. Sehän ei ihan mennyt läpi, että meillä molemmilla aina unohtuisi yövaatteet, vaan se oli vain jotenkin ”kätevämpi” mökkitapa. Varsinkin meille, ettei tarvinnut mennä venksaalaam housuja jonnekkin pihanperälle ulkohuussiin.

Uskoisitko, siis jos väittäisin että tein sen puhtaasti käytännön syistä, eikä siinä ollut tippaakaan seikkailunhalua mukana? =D

Ei me tietenkään aina juostu kommandona. Eikä sitä ”leikkiä” tietenkään kestänyt ikuisesti. Meidän murrosiät tuli, ja pilasi kaiken. Itse en muista että olisin saanut erektiota ennen murrosikää. Hyvä niin, sillä sukkkiset olis hävinny laatikosta alta aika yksikön jos olisin juoksennellut aina kanki kovana, kun minulla oli ”pissahätä”

En voi kuin arvailla, minkälaisia pysyvämpiä vaikutuksia leikkimme serkkutyttöön teki, mutta minuun se vaikutti suuresti, ja muutti sukkahousu harrastuksen vielä kertaalleen päälaelleen.

Kokemuksen perusteella jouduin kuitenkin pyytämään äidiltäni sellaisia pikkareita, jotka paremmin sopivat sukkisten alle. Kerrankin äitini kuunteli toivetta, ja sain sellaisia.

Niiden hekumaa hakevien hetkien lisäksi, ehkä jopa vielä parempaa oli vain löhötä ja lukea kirjaa, sellaisessa kaksin istuttavalla sohvalla serkkutytön kanssa. Ihan tavallisesti, niin kuin siinä kirjan kuvassa.

Apropoo. Mielestäni elokuvassa A connecticut Yankee in Kings Arthurs Court. Nukuttiin sukkahousuissa. Kyllähän sitä lapsenakin tiesi, että elokuva on elokuvaa ja mainokset mainoksia, mutta silti tämä elokuvan muutama vilahduksen omainen sekunti vahvisti sitä olettamusta, mitä sukkahousumainoksista näki, ja sitä että miksi joutui nukkumaan sukkahousuissa.

Tähä asiayhteyteen liittyy myös eräs itselleni huomiota herättänyt keskustelu kaverini kanssa. (nimettäköön hänet nyt vaikka sukkis stalkkerski tarinan tässä vaiheessa, mutta menee taas things to do listalle.)

Muistatko, milloin itse nukuit ensimmäisen kerran sukkahousuissa? Mikä sinut siihen ajoi?

Lue lisää

Ai niin: Puet myös muita naisten vaatteita. Kirjoitit että olet hameessa ja sukkahousuissa kun olet etätöissä. Minkälainen suhde sinulla on muihin hepeneisiin?

Anonyymi kirjoitti:

Ai niin: Puet myös muita naisten vaatteita. Kirjoitit että olet hameessa ja sukkahousuissa kun olet etätöissä. Minkälainen suhde sinulla on muihin hepeneisiin?

Oi oi. Pitääkin pikimmiten kipaista paikallisessa Lindexissä. Itselläni on vähän ollut huonoa onnea, mieluisten värien tai mallien löytymisessä, tai siltä se ainakin tuntuu.
Voi olla että se on vain tunne, joka nimenomaan liittyy siihen fetissiin, ja siihen riippuvuuteen, että sukkahousut loppuvat, vaikka tuskin siitä on todellisuudessa kyse.

Mutta jollain alitajunnan tasolla, jokainen uutinen sukkahousu tehtaan lopettamisesta kirpaisee.

Itse käytin sukkahousuja työmatkoilla ihan käytännöllisyyden vuoksi. Suomi on pitkä maa ja kelit vaihtelevat. Sukkispaketti mahtuu hyvin mukaan, ja tuo mukavan lisäkerroksen housujen alle tarvittaessa, tai ne voi napata pois ja pistää vaikka taskuun.

Nykyisin sukkiksissa nukkumisessa minulle tulee helposti yöllä kuuma. Siihen on inhottava herätä. Siksi juodun käyttämään max 20den sukkiksia nukkumiseen, vaikka kuinka ulkona vietetyn pakkasillan jälkeen tekisi mieli pujahtaa peiton alle paksummissa.

Muuten olen sen verran mukavuuden haluinen, että päiväsaikaan sukkiksissa yleensä jalkaan valikoituu hieman paksummat. Talvella noin 60den, näin syksyt keväät 40den, ja ennen helteitä 20. Keskitalvella ulkoillessa on housujen alla ihan niitä paksuja neulesukkiksia.

Sen joudun tunnustamaan, että nylonissa vietetty yö stimuloi mukavasti aamukankeutta aivan uusille kovuuskertoimille.

En tiedä voiko siitä yrittää tehdä jotain analyysiä, että lapsena ennen kuin mistään aamujäykistyksistä tiesi mitään, niin jotenkin se mielihalu ennusti jo itseään, kun näki serkun nukkuvan sukkahousuissa?

Kommando leikki. Pahoittelut jos ajatukseni kiitää nopeammin kuin kirjoitukseni, aina kun innostun. =)

Tosiaan, syytän serkkutyttöä, vaikka eihän minua todellisuudessa hirveästi tarvinnut houkutella. Hän siis huomautti, kuinka lähes kaikissa sukkahousujen mainoskuvissa, ihmiset olivat ilman alushousuja.

Teoriassa leikki oli siis siinä, että me yllytettiin toisiamme ja kokeiltiin sukkahousuja salaa ilman alushousuja.

Käytännössä, minä siis hyvin nuorena pääsin tämän kielletyn hedelmän makuun, ja minuun se iski kuin hattivatti ja miljoona volttia. Serkkutyttöni tykkäsi myös leikistä jossain määrin, koska me teimme sitä useammankin kerran.

Sitä voisi tietenkin pohtia, että miten suuri vaikutus mainoksillakin on ollut omaan fetissiini.

Käytännössä tämä oli kuitenkin itselleni sitä puhdasta ”pissahädän” hakua.

Tähän leikkiin, ei ehkä muuten mitään draamaa kuulunut, tai siis me ei jääty kiinni, eikä meitä nuhdeltu näin ”syntisestä” käytöksestä.

Tätä harrastettiin mökillä, ehkä kaikkinensa kymmenen – viisitoista kertaa, noin kahden talven aikana. Kunnes sitten kasvettiin liian isoksi.

Tästä vois vetää jotain aasinsiltaa, siihen drag show maailmaan, missä löytyy paljon naisfaneja. Selittäisikö se, miksi myös serkkutyttö oli leikissä mukana? Mutta ehkä siihen on luontevampi palata tyttöilyn ensiaskelien parissa.

Story time alkaa.

Mikä siinä onkaan, kun kaikki mökki ihmiset on silleen intopinkeenä heti keväällä siellä mökillä. Mun puolesta vois polttaa kaikki tuollaset työsiirtolat. Noh niin pitkään kun niillä ei vahingoiteta ketään, vaikka herkkiä sukkahousu poikia niin...

Sen kuokkimisen vastapainoksi lähdettiin vastarannalla olevalle luonnonsuojelu alueelle, missä oli sopivan matkan päässä upea laavu, hienolla näköalapaikalla. Siihen aikaan niitä paikkoja, ei edes löytynyt googlemapsista, vaan ne piti vähän tietää.

Minä ja serkkutyttö oltiin vetelehditty siinä aamulla. Nämä kaksi maailmankatsomusta törmäsi kun oli kiire lähteä laavulle. Ei siinä enää kerennyt mitään kalsonkeja etsimään. Me vedettiin vain sellaiset välikeli haalarit päälle. (mitä ei muuten enää siihen aikaan olisi koulussa suurin surminkaan tehnyt, mutta olivat taas jonkun suvun tädin halpa löytö.)

Haalarit oli hyvät veneessä, mutta tämä oli yksi niitä kevätpäiviä, jolloin lämpötila kohosi yhtä nopeasti, kuin se kiipeäminen sinne näköalapaikalle.

Eihän se housuitta juokseminen ollut enää normaalia siihen ikään / aikaan, mutta aikuiset muistutti että oltiin keskellä mettää, eikä serkkutyttö vielä silloin ujostellut.

Olisi ehkä ollut jopa epäilyttävämpää, jos ei olisi seurannut esimerkkiä, vaikka oma jännitysmittari oli tukevasti siellä punaisen tuntumassa, ja minulla oli todella suuri työ käyttäytyä ”normaalisti”, etten olisi joku kokovartalo unnutus.

Rumpujen pärinää...

Anonyymi kirjoitti:

Oi oi. Pitääkin pikimmiten kipaista paikallisessa Lindexissä. Itselläni on vähän ollut huonoa onnea, mieluisten värien tai mallien löytymisessä, tai siltä se ainakin tuntuu.
Voi olla että se on vain tunne, joka nimenomaan liittyy siihen fetissiin, ja siihen riippuvuuteen, että sukkahousut loppuvat, vaikka tuskin siitä on todellisuudessa kyse.

Mutta jollain alitajunnan tasolla, jokainen uutinen sukkahousu tehtaan lopettamisesta kirpaisee.

Itse käytin sukkahousuja työmatkoilla ihan käytännöllisyyden vuoksi. Suomi on pitkä maa ja kelit vaihtelevat. Sukkispaketti mahtuu hyvin mukaan, ja tuo mukavan lisäkerroksen housujen alle tarvittaessa, tai ne voi napata pois ja pistää vaikka taskuun.

Nykyisin sukkiksissa nukkumisessa minulle tulee helposti yöllä kuuma. Siihen on inhottava herätä. Siksi juodun käyttämään max 20den sukkiksia nukkumiseen, vaikka kuinka ulkona vietetyn pakkasillan jälkeen tekisi mieli pujahtaa peiton alle paksummissa.

Muuten olen sen verran mukavuuden haluinen, että päiväsaikaan sukkiksissa yleensä jalkaan valikoituu hieman paksummat. Talvella noin 60den, näin syksyt keväät 40den, ja ennen helteitä 20. Keskitalvella ulkoillessa on housujen alla ihan niitä paksuja neulesukkiksia.

Sen joudun tunnustamaan, että nylonissa vietetty yö stimuloi mukavasti aamukankeutta aivan uusille kovuuskertoimille.

En tiedä voiko siitä yrittää tehdä jotain analyysiä, että lapsena ennen kuin mistään aamujäykistyksistä tiesi mitään, niin jotenkin se mielihalu ennusti jo itseään, kun näki serkun nukkuvan sukkahousuissa?

Kommando leikki. Pahoittelut jos ajatukseni kiitää nopeammin kuin kirjoitukseni, aina kun innostun. =)

Tosiaan, syytän serkkutyttöä, vaikka eihän minua todellisuudessa hirveästi tarvinnut houkutella. Hän siis huomautti, kuinka lähes kaikissa sukkahousujen mainoskuvissa, ihmiset olivat ilman alushousuja.

Teoriassa leikki oli siis siinä, että me yllytettiin toisiamme ja kokeiltiin sukkahousuja salaa ilman alushousuja.

Käytännössä, minä siis hyvin nuorena pääsin tämän kielletyn hedelmän makuun, ja minuun se iski kuin hattivatti ja miljoona volttia. Serkkutyttöni tykkäsi myös leikistä jossain määrin, koska me teimme sitä useammankin kerran.

Sitä voisi tietenkin pohtia, että miten suuri vaikutus mainoksillakin on ollut omaan fetissiini.

Käytännössä tämä oli kuitenkin itselleni sitä puhdasta ”pissahädän” hakua.

Tähän leikkiin, ei ehkä muuten mitään draamaa kuulunut, tai siis me ei jääty kiinni, eikä meitä nuhdeltu näin ”syntisestä” käytöksestä.

Tätä harrastettiin mökillä, ehkä kaikkinensa kymmenen – viisitoista kertaa, noin kahden talven aikana. Kunnes sitten kasvettiin liian isoksi.

Tästä vois vetää jotain aasinsiltaa, siihen drag show maailmaan, missä löytyy paljon naisfaneja. Selittäisikö se, miksi myös serkkutyttö oli leikissä mukana? Mutta ehkä siihen on luontevampi palata tyttöilyn ensiaskelien parissa.

Story time alkaa.

Mikä siinä onkaan, kun kaikki mökki ihmiset on silleen intopinkeenä heti keväällä siellä mökillä. Mun puolesta vois polttaa kaikki tuollaset työsiirtolat. Noh niin pitkään kun niillä ei vahingoiteta ketään, vaikka herkkiä sukkahousu poikia niin...

Sen kuokkimisen vastapainoksi lähdettiin vastarannalla olevalle luonnonsuojelu alueelle, missä oli sopivan matkan päässä upea laavu, hienolla näköalapaikalla. Siihen aikaan niitä paikkoja, ei edes löytynyt googlemapsista, vaan ne piti vähän tietää.

Minä ja serkkutyttö oltiin vetelehditty siinä aamulla. Nämä kaksi maailmankatsomusta törmäsi kun oli kiire lähteä laavulle. Ei siinä enää kerennyt mitään kalsonkeja etsimään. Me vedettiin vain sellaiset välikeli haalarit päälle. (mitä ei muuten enää siihen aikaan olisi koulussa suurin surminkaan tehnyt, mutta olivat taas jonkun suvun tädin halpa löytö.)

Haalarit oli hyvät veneessä, mutta tämä oli yksi niitä kevätpäiviä, jolloin lämpötila kohosi yhtä nopeasti, kuin se kiipeäminen sinne näköalapaikalle.

Eihän se housuitta juokseminen ollut enää normaalia siihen ikään / aikaan, mutta aikuiset muistutti että oltiin keskellä mettää, eikä serkkutyttö vielä silloin ujostellut.

Olisi ehkä ollut jopa epäilyttävämpää, jos ei olisi seurannut esimerkkiä, vaikka oma jännitysmittari oli tukevasti siellä punaisen tuntumassa, ja minulla oli todella suuri työ käyttäytyä ”normaalisti”, etten olisi joku kokovartalo unnutus.

Rumpujen pärinää...

Lue lisää

Tietenkin sinne saapui joku toinen randomi perhe. Se kauhu iski kuin Hulkin nyrkki. Kun tiedostin sen etten pääsisi sukkahousuista eroon. Sukkahousut teki sen minkä parhaiten taitoivat. Liimaantuivat ihoon kiinni.

Tietenkin toivoin että omat tummat sukkahousuni ei olisi niin silmiinpistävät, kuin serkkuni kirkuvan kirkkaat, ja saisin olla huomaamatta. Se vaan on eri asia, että onko tytön soveliasta seikkailla sukkasillaan, kuin se että miten pojalla on sukkahousut ylipäätään.

Turha toivo. Paitani venyi kun perheen mukana ollut noin yläaste ikäinen poika tiirasi huolella sääriäni.

Häntä selvästi ihmetytti että mistä ne minun tiukat housut alkaakaan, ja mihinkä ne loppuukaan. Toiveeni oli siis turha. Jos itse tunnistan sukkikset kaukaa, niin yhtä ilmiselvät ne on omassa jalassa.

Nolousmittarini pomppasi siis kertaheitolla punaiselle, mikä buustasi jännitysmittaria kaikilla tulevilla käyttökerroilla.

Mutta se olennainen asia oli seuraamukset. Pahintahan olisi ollut, että kaveripiirissäni olisi ruvennut kiertämään huhu vaatteistani, ja olisin joutunut luopumaan niistä jonkun miehisen todistelun takia. Voi olla että tämä random poika kertoi kaikille kavereilleen mettä homosta johon törmäsi, mutta siihen aikaan ei ollut edes kännykkä kameroita lapsilla, joiden kuvat tulisivat minua kummittelemaan.

Sain siis juosta kohti kliimaksia ja sen yli tulevaisuudessakin. Eli loppupeleissä se oli vain vähän nolompaa kun huonekalukaupassa käynti.

Ai miten huonekalukaupassa käynnin saa liitettyä nolosti sukkahousuihin. Kun äiti möläyttää, että ”tänne laatikkoon mahtuisi hyvin sinun sukkahousut.” Samalla kun joitain rinnakkaisluokan perheitä on siinä vieressä.

Eli lyhykäisesti se kommando ”leikki” toimi katalyyttinä omaan fetissiini.

No muut varusteet. Niistä seikkaperäisemmin muiden tarinoiden yhteydessä, mutta siinä vaiheessa kun lasten sukkahousuista piti siirtyä aikusten malleihin, oli tavallaan selvää, että sellainen sukkahousuissa juokseminen ei enää tullut kysymykseenkään.

Minun isoimmat ”puuvilla” sukkikset taisi peräti olla 170cm, mitkä siis teoriassa olisi riittänyt jonnekkin yläasteen loppuun. Mutta siinä iässä, ei enää edes mökillä juosta pelkissä sukkiksissa, silloin kun muita on näkemässä.

Tyttöilyn maailmaan pääsin käsiksi, niin koulunäytelmän kuin myös Spice Girlsin avulla. Silloin se oli todella kova juttu, kun se mahdollisti myös sukkahousut, silleen kokonaisvaltaisesti.

Tätä nykyjää hepenet on enemmän sitä ”käytännöllisyyttä” tai luontevuutta. Sukkahousut on tehty näkymään, eikä piiloon housun alle. Eli itselläni on sellainen perusvarasto, muutamat mekot, kengät, hameet jne.

Pakko kyllä tunnustaa, että onhan näitä ihan hauska kirjoittaakin. Ei tätä muuten tekisi. Mutta kun ei tämä juttu nyt meinaa tulla käsitellyksi laisinkaan.

Coming soon, sukkahousu originals, esittää, Robin Hood, Nylonien urbaanit legendat, Spice girls, ja vielä joku muu, jonka lupasin, mutta unohdin.

Onko sinun keräilykohteena puhtaasti sukkahousut, vai oletko hankkinut muita hepeneitä? Tai kerro toki nylonien nyansseista, mitä takkatulen ääressä haluaisit kertoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tietenkin sinne saapui joku toinen randomi perhe. Se kauhu iski kuin Hulkin nyrkki. Kun tiedostin sen etten pääsisi sukkahousuista eroon. Sukkahousut teki sen minkä parhaiten taitoivat. Liimaantuivat ihoon kiinni.

Tietenkin toivoin että omat tummat sukkahousuni ei olisi niin silmiinpistävät, kuin serkkuni kirkuvan kirkkaat, ja saisin olla huomaamatta. Se vaan on eri asia, että onko tytön soveliasta seikkailla sukkasillaan, kuin se että miten pojalla on sukkahousut ylipäätään.

Turha toivo. Paitani venyi kun perheen mukana ollut noin yläaste ikäinen poika tiirasi huolella sääriäni.

Häntä selvästi ihmetytti että mistä ne minun tiukat housut alkaakaan, ja mihinkä ne loppuukaan. Toiveeni oli siis turha. Jos itse tunnistan sukkikset kaukaa, niin yhtä ilmiselvät ne on omassa jalassa.

Nolousmittarini pomppasi siis kertaheitolla punaiselle, mikä buustasi jännitysmittaria kaikilla tulevilla käyttökerroilla.

Mutta se olennainen asia oli seuraamukset. Pahintahan olisi ollut, että kaveripiirissäni olisi ruvennut kiertämään huhu vaatteistani, ja olisin joutunut luopumaan niistä jonkun miehisen todistelun takia. Voi olla että tämä random poika kertoi kaikille kavereilleen mettä homosta johon törmäsi, mutta siihen aikaan ei ollut edes kännykkä kameroita lapsilla, joiden kuvat tulisivat minua kummittelemaan.

Sain siis juosta kohti kliimaksia ja sen yli tulevaisuudessakin. Eli loppupeleissä se oli vain vähän nolompaa kun huonekalukaupassa käynti.

Ai miten huonekalukaupassa käynnin saa liitettyä nolosti sukkahousuihin. Kun äiti möläyttää, että ”tänne laatikkoon mahtuisi hyvin sinun sukkahousut.” Samalla kun joitain rinnakkaisluokan perheitä on siinä vieressä.

Eli lyhykäisesti se kommando ”leikki” toimi katalyyttinä omaan fetissiini.

No muut varusteet. Niistä seikkaperäisemmin muiden tarinoiden yhteydessä, mutta siinä vaiheessa kun lasten sukkahousuista piti siirtyä aikusten malleihin, oli tavallaan selvää, että sellainen sukkahousuissa juokseminen ei enää tullut kysymykseenkään.

Minun isoimmat ”puuvilla” sukkikset taisi peräti olla 170cm, mitkä siis teoriassa olisi riittänyt jonnekkin yläasteen loppuun. Mutta siinä iässä, ei enää edes mökillä juosta pelkissä sukkiksissa, silloin kun muita on näkemässä.

Tyttöilyn maailmaan pääsin käsiksi, niin koulunäytelmän kuin myös Spice Girlsin avulla. Silloin se oli todella kova juttu, kun se mahdollisti myös sukkahousut, silleen kokonaisvaltaisesti.

Tätä nykyjää hepenet on enemmän sitä ”käytännöllisyyttä” tai luontevuutta. Sukkahousut on tehty näkymään, eikä piiloon housun alle. Eli itselläni on sellainen perusvarasto, muutamat mekot, kengät, hameet jne.

Pakko kyllä tunnustaa, että onhan näitä ihan hauska kirjoittaakin. Ei tätä muuten tekisi. Mutta kun ei tämä juttu nyt meinaa tulla käsitellyksi laisinkaan.

Coming soon, sukkahousu originals, esittää, Robin Hood, Nylonien urbaanit legendat, Spice girls, ja vielä joku muu, jonka lupasin, mutta unohdin.

Onko sinun keräilykohteena puhtaasti sukkahousut, vai oletko hankkinut muita hepeneitä? Tai kerro toki nylonien nyansseista, mitä takkatulen ääressä haluaisit kertoa.

Lue lisää

Hei taas!

Olipa antoisa ja puhutteleva tarina. Kokemuksesi serkkutyttösei kanssa ovat niin puhuttelevat. Voin sieluni silmin nähdä sinut maastossa juoksemassa pelkässä paidassa ja tummissa sukkahousuissa.

Minullakin täysin absurdi ja täysin epärationaalinen pelko sukkahousujen loppumisesta maailmasta. Kun sukkahousut muuttuivat Yhdysvalloissa kirosanaksi joskus 15–20-vuotta sitten, ja kun vuosittainen hosiery-myynti laski dramaattisesti, tunsin ison piston sydämessäni. Myös Euroopassa ihanteeksi muuttui paljaat sääret, ja suomalaisissa muotilehdissä mainostettiin talvitakkeja lumisissa maisemissa mallin alastomat koivet kanalihalla. Mietin, että tässäkö se sitten oli. Pelko oli tietysti täysin aiheeton. Niin kauan kuin mekot ja hameet ovat muotia, on myös sukkahousuja. Ainakin näillä leveysasteilla.

Kysyit puenko sukkahousujen lisäksi muita naisille kuuluvia asuja. On minulla pieni kasa naisten alushousuja ja joskus voin lainata vaimoni hameita, alushameita ja vaikkapa uima-asuja, mutta se ei nyt ole kovinkaan säännöllistä. Sukkahousut ovat tärkeimmät ja niitä minulla onkin aikamoinen varasto. Lisäksi minulla on nylonisia polvisukkia ja muutamat stayupit. Leggingsejä voin pukea niin, että minulla ohuet sukkahousut niiden alla. Muut asut toimivat ikään kuin mausteina ja lisukkeina, kun harrastan omissa oloissani. Samalla tavalla kun ruokaan lisätään erilaisia raaka-aineita ja makuja, jotta saadaan variaatioita, keksin erilaisia tapoja tuoda uusia elementejä sessioihini. Makaronilaatikko ja lihapullat muusilla voivat toistuessaan olla aika tylsä menyy. Siksi kiva kokeilla uusia asioita, ylittää sovinnaisuuden rajoja ja luoda jännitystä omaan arkeen. Ehkä naisten vaatteet ovat osa tätä. Mutta sukkahousut ovat aina läsnä satoi tai paistoi.

Mietin usein lapsuuden sukkahousukokemuksiani, niitä, jotka sitten määrittelivät oman vinksahtaneen seksuaalisuuteni. Olen etsinyt sellaisia puuvillaisia, ribattuja sukkahousuja, joita silloin puettiin. Näyttää siltä, että juuri sellaisia ei enää valmisteta. Pitää kuitenkin vielä katsastaa saksalaisia valmistajia. Teutoniassa on pitkä sukkahousuperinne, ja ainakin ennen oli yleistä, että pojat puettiin paksuihin puuvillaisiin tai villaisiin.

Nuoruudessani luulin, että olin ainoa poika maailmassa, joka tuntee vetoa sukkahousuihin. Haaveilin ystävästä, joka olisi jakanut saman mieltymyksen. Vasta myöhemmin minulle valkeni, että sukkahousufetisismi on aika yleinen, ja että sillä sukkisfetisismillä on monia eri variaatioita ja vivahteita. On mukava lukea toisten kokemuksista ja mieltymyksistä. Kirjoita ihmeessä mitä tapahtui Sherwoodin metsässä, and how you Spiced Up Your Life kun olit Wannabe Spice Girls

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas!

Olipa antoisa ja puhutteleva tarina. Kokemuksesi serkkutyttösei kanssa ovat niin puhuttelevat. Voin sieluni silmin nähdä sinut maastossa juoksemassa pelkässä paidassa ja tummissa sukkahousuissa.

Minullakin täysin absurdi ja täysin epärationaalinen pelko sukkahousujen loppumisesta maailmasta. Kun sukkahousut muuttuivat Yhdysvalloissa kirosanaksi joskus 15–20-vuotta sitten, ja kun vuosittainen hosiery-myynti laski dramaattisesti, tunsin ison piston sydämessäni. Myös Euroopassa ihanteeksi muuttui paljaat sääret, ja suomalaisissa muotilehdissä mainostettiin talvitakkeja lumisissa maisemissa mallin alastomat koivet kanalihalla. Mietin, että tässäkö se sitten oli. Pelko oli tietysti täysin aiheeton. Niin kauan kuin mekot ja hameet ovat muotia, on myös sukkahousuja. Ainakin näillä leveysasteilla.

Kysyit puenko sukkahousujen lisäksi muita naisille kuuluvia asuja. On minulla pieni kasa naisten alushousuja ja joskus voin lainata vaimoni hameita, alushameita ja vaikkapa uima-asuja, mutta se ei nyt ole kovinkaan säännöllistä. Sukkahousut ovat tärkeimmät ja niitä minulla onkin aikamoinen varasto. Lisäksi minulla on nylonisia polvisukkia ja muutamat stayupit. Leggingsejä voin pukea niin, että minulla ohuet sukkahousut niiden alla. Muut asut toimivat ikään kuin mausteina ja lisukkeina, kun harrastan omissa oloissani. Samalla tavalla kun ruokaan lisätään erilaisia raaka-aineita ja makuja, jotta saadaan variaatioita, keksin erilaisia tapoja tuoda uusia elementejä sessioihini. Makaronilaatikko ja lihapullat muusilla voivat toistuessaan olla aika tylsä menyy. Siksi kiva kokeilla uusia asioita, ylittää sovinnaisuuden rajoja ja luoda jännitystä omaan arkeen. Ehkä naisten vaatteet ovat osa tätä. Mutta sukkahousut ovat aina läsnä satoi tai paistoi.

Mietin usein lapsuuden sukkahousukokemuksiani, niitä, jotka sitten määrittelivät oman vinksahtaneen seksuaalisuuteni. Olen etsinyt sellaisia puuvillaisia, ribattuja sukkahousuja, joita silloin puettiin. Näyttää siltä, että juuri sellaisia ei enää valmisteta. Pitää kuitenkin vielä katsastaa saksalaisia valmistajia. Teutoniassa on pitkä sukkahousuperinne, ja ainakin ennen oli yleistä, että pojat puettiin paksuihin puuvillaisiin tai villaisiin.

Nuoruudessani luulin, että olin ainoa poika maailmassa, joka tuntee vetoa sukkahousuihin. Haaveilin ystävästä, joka olisi jakanut saman mieltymyksen. Vasta myöhemmin minulle valkeni, että sukkahousufetisismi on aika yleinen, ja että sillä sukkisfetisismillä on monia eri variaatioita ja vivahteita. On mukava lukea toisten kokemuksista ja mieltymyksistä. Kirjoita ihmeessä mitä tapahtui Sherwoodin metsässä, and how you Spiced Up Your Life kun olit Wannabe Spice Girls

Lue lisää

Sydäntähän se särkee, kun itselle rakas kulttuuriperimä hiipuu. Vaikka itselle sukkahousut on ollut se kielletty hedelmä, niin niihin on aina liittynyt kauneuden lisäksi ripaus funktionalismia. Erityisesti siellä lapsuudessa, mutta vielä nytkin kun riisun, sanotaan nelikymppiset sukkahousut, niin tunnen kyllä selvästi eron, viileänä päivänä.

Siinä vaiheessa kun pääsin ihonvräisiin nyloneihin, niin sehän oli melkein kuin huijaamista. Ikään kuin olit alasti, mutta et sitten kuitenkaan. Ehkä tästäkin kokemuksesta myöhemmin, kun saan ohennettua juttuani hiuksenpaksuiseksi.

Totta turiset, voi olla että lapsuuden sukkahousut ovat kadonneet kaupoista. Itse kateellisena katselen lasten, puhapete, ja batman sukkiksia. Vaikka sukupuoliroolit ovatkin laventuneet, niin onhan niissä selvä viesti. Koot vaan jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin lapsuuteni yksivärisissä sukkiksissa.

Saksa mainittu. Olen kertonut äitini roolista sukkahousu galoreeni, mutta jos totta puhutaan niin isälläni oli siihen huomattavasti isompi vaikutus kuin äidilläni.

Tai siis sillä että isäni ei ollut tyypillinen homofoobikko minkä koin siihen aikaan olevan jotenkin äijä standardi.

En tiedä kumpi oli sukumme suurin salaisuus. Minun sukkahousut, vai isovanhempieni natsi romanssi. Ei siitä koskaan puhuttu ja isänikin aika umpi savolainen, mutta isäni kai vietti joitain nuoruuden lomia saksassa. Oliko syy sitten se, vai joku muu, mutta isäni ei vetänyt sukkahousukassista mitään kilareita.

Sen vähän mitä olen euroopan poikien sukkahousumuotia seurannut, niin ne sukkikset on hauskoja missä on feikki sukat. Voi kun itsellä olisi ollut sellaisia, niillä olisi ollut kiva jymäyttää kavereita, vaikka lääkärin tarkastuksessa. Tai sitten olisin jäänyt kiinni, ja joutunut lopettamaan koko ”homostelun”

Kyllä siihen aikaan kaikki oli homoa.

Minullekkin fetismi selvisi vasta hyvän aikaa myöhemmin, lähes aikuisena. Oli siis hetkiä jolloin jopa jos nyt en luullut, niin pelkäsin ainakin kasvavani hyvää vauhtia homoksi.

Siihen ehkä liittyi se että minulla oli sellainen kaveri, joka jakoi sukkahousu intohimoa kanssani. En olekkaan paljoa kerinnyt kertoa hänestä, mutta ei syytä huoleen, juttua kyllä riittää.

Hän oli siis se joka heti huomasi housujen puutteeni enkelinä. Jos en tiennyt omaa twistiäni, niin en kyllä hänenkään. Hänen kiinnostus ilmeni ihan omalla tavalla, joka erosi omastani.

Ei voi kun toivoa, että internetistä olisi jotain hyötyä, ja että nykyajan nuorilla olisi enemmän sanoja käytössä, kuin haukkumanimenä homo. Mutta…


Noniin, lapsuuteni sukkahousu originals esittää.

Sankarit sukkahousuissa.

Monelle kaltaiselleni sukkahousu fetissiin taipuvaiselle, sukkikset housujen alla olisi ollut kuusi ja lisänumero, mutta siinä vaiheessa kun tuli kesä opin myös hyvin nuorena, ettei paksuja sukkahousuja voi laittaa housujen alle, vaikka kuinka haluaisi.

Siinä tilanteessa sitä lähti heti lyömään vetoa uudesta jättipotista.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olin pettynyt elokuvaan. Eikä siitä sen enempää.

Mutta kaikki lapset tiesivät sen leffan, ja jotkut jopa leikki Robin Hoodia.

Itse olin jo ehkä vähän iso roolileikkeihin, mutta kysytään niin päin.

Mitä itse olisit tehnyt, jos olisi ollut tylsää, aikaa ennen vanhempien tuloa töistä, pari itse tehtyä boffer asetta, ja vähintään kasarileffan puvustus?

Tämä täysin sopimaton ajatus pyöri päässä jo hyvän aikaa, ennen kuin uskalsin lähteä sitä toteuttamaan. Se oli kuitenkin iso asia, koska ensimmäistä kertaa käytin ”luvatta” sukkahousuja, vaikkakin leikin varjolla.

Aluksi se oli sellaista samanlaista viuhahtamista, kuin roskapussin vienti. Se kihelmöinti kun avaa oven. Nopeasti pihan poikki siihen lähimetsikön laitaan, jotain pientä kykkimistä siinä, samalla kun piti silmällä ympäristöä, ja kotiovea, minne pääsi karkuun.

Ei kai sitä yhtään pidempää lenkkiä olisi pystynytkään. Se sukkahousujen sensaatio halvaannutti. Hädin tuskin pääsin takaisin sisälle.

Halvaannuttavasta kokemuksesta huolimatta, sitä halusi tehdä sen uudestaan.

Seuraavalla kerralla pidättelin paremmin ja ajauduin jo vähän pidemmälle shervoodin metsikköön.

Se oli sellainen pitkähkö metsäkaistale tonttien välissä, jolla ei ollut muuta käyttöä kuin lasten taskulamppu leikit, ja kuplafolkkareiden loppusijoituspaikka.

Tätä uutta jännittävää ”Leikkiä” siis jatkui useita kertoja, päivien, tai ehkä jopa viikkojen ajan. Ei ehkä niinkään käyntikertoina laskettuna, koska niitä rajoitti inhoittavat poikien realiteetit.

Lopulta kaikki aikani meni siihen, miten mietin kuinka pääsisin sinne metsikköön yhä aikaisemmin, tai voisin leikkiä pidempään. Voisinko jotenkin mission impossible tyyliin pukea roolivaatteet, jo valmiiksi kouluun tai jotain muuta yhtä lapsellisen lennokasta.

Otin sen jopa niin tosissani, että se oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin ostamaan jotain ”lisälaitteita” ”leikkiä” varten.

Anonyymi kirjoitti:

Sydäntähän se särkee, kun itselle rakas kulttuuriperimä hiipuu. Vaikka itselle sukkahousut on ollut se kielletty hedelmä, niin niihin on aina liittynyt kauneuden lisäksi ripaus funktionalismia. Erityisesti siellä lapsuudessa, mutta vielä nytkin kun riisun, sanotaan nelikymppiset sukkahousut, niin tunnen kyllä selvästi eron, viileänä päivänä.

Siinä vaiheessa kun pääsin ihonvräisiin nyloneihin, niin sehän oli melkein kuin huijaamista. Ikään kuin olit alasti, mutta et sitten kuitenkaan. Ehkä tästäkin kokemuksesta myöhemmin, kun saan ohennettua juttuani hiuksenpaksuiseksi.

Totta turiset, voi olla että lapsuuden sukkahousut ovat kadonneet kaupoista. Itse kateellisena katselen lasten, puhapete, ja batman sukkiksia. Vaikka sukupuoliroolit ovatkin laventuneet, niin onhan niissä selvä viesti. Koot vaan jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin lapsuuteni yksivärisissä sukkiksissa.

Saksa mainittu. Olen kertonut äitini roolista sukkahousu galoreeni, mutta jos totta puhutaan niin isälläni oli siihen huomattavasti isompi vaikutus kuin äidilläni.

Tai siis sillä että isäni ei ollut tyypillinen homofoobikko minkä koin siihen aikaan olevan jotenkin äijä standardi.

En tiedä kumpi oli sukumme suurin salaisuus. Minun sukkahousut, vai isovanhempieni natsi romanssi. Ei siitä koskaan puhuttu ja isänikin aika umpi savolainen, mutta isäni kai vietti joitain nuoruuden lomia saksassa. Oliko syy sitten se, vai joku muu, mutta isäni ei vetänyt sukkahousukassista mitään kilareita.

Sen vähän mitä olen euroopan poikien sukkahousumuotia seurannut, niin ne sukkikset on hauskoja missä on feikki sukat. Voi kun itsellä olisi ollut sellaisia, niillä olisi ollut kiva jymäyttää kavereita, vaikka lääkärin tarkastuksessa. Tai sitten olisin jäänyt kiinni, ja joutunut lopettamaan koko ”homostelun”

Kyllä siihen aikaan kaikki oli homoa.

Minullekkin fetismi selvisi vasta hyvän aikaa myöhemmin, lähes aikuisena. Oli siis hetkiä jolloin jopa jos nyt en luullut, niin pelkäsin ainakin kasvavani hyvää vauhtia homoksi.

Siihen ehkä liittyi se että minulla oli sellainen kaveri, joka jakoi sukkahousu intohimoa kanssani. En olekkaan paljoa kerinnyt kertoa hänestä, mutta ei syytä huoleen, juttua kyllä riittää.

Hän oli siis se joka heti huomasi housujen puutteeni enkelinä. Jos en tiennyt omaa twistiäni, niin en kyllä hänenkään. Hänen kiinnostus ilmeni ihan omalla tavalla, joka erosi omastani.

Ei voi kun toivoa, että internetistä olisi jotain hyötyä, ja että nykyajan nuorilla olisi enemmän sanoja käytössä, kuin haukkumanimenä homo. Mutta…


Noniin, lapsuuteni sukkahousu originals esittää.

Sankarit sukkahousuissa.

Monelle kaltaiselleni sukkahousu fetissiin taipuvaiselle, sukkikset housujen alla olisi ollut kuusi ja lisänumero, mutta siinä vaiheessa kun tuli kesä opin myös hyvin nuorena, ettei paksuja sukkahousuja voi laittaa housujen alle, vaikka kuinka haluaisi.

Siinä tilanteessa sitä lähti heti lyömään vetoa uudesta jättipotista.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olin pettynyt elokuvaan. Eikä siitä sen enempää.

Mutta kaikki lapset tiesivät sen leffan, ja jotkut jopa leikki Robin Hoodia.

Itse olin jo ehkä vähän iso roolileikkeihin, mutta kysytään niin päin.

Mitä itse olisit tehnyt, jos olisi ollut tylsää, aikaa ennen vanhempien tuloa töistä, pari itse tehtyä boffer asetta, ja vähintään kasarileffan puvustus?

Tämä täysin sopimaton ajatus pyöri päässä jo hyvän aikaa, ennen kuin uskalsin lähteä sitä toteuttamaan. Se oli kuitenkin iso asia, koska ensimmäistä kertaa käytin ”luvatta” sukkahousuja, vaikkakin leikin varjolla.

Aluksi se oli sellaista samanlaista viuhahtamista, kuin roskapussin vienti. Se kihelmöinti kun avaa oven. Nopeasti pihan poikki siihen lähimetsikön laitaan, jotain pientä kykkimistä siinä, samalla kun piti silmällä ympäristöä, ja kotiovea, minne pääsi karkuun.

Ei kai sitä yhtään pidempää lenkkiä olisi pystynytkään. Se sukkahousujen sensaatio halvaannutti. Hädin tuskin pääsin takaisin sisälle.

Halvaannuttavasta kokemuksesta huolimatta, sitä halusi tehdä sen uudestaan.

Seuraavalla kerralla pidättelin paremmin ja ajauduin jo vähän pidemmälle shervoodin metsikköön.

Se oli sellainen pitkähkö metsäkaistale tonttien välissä, jolla ei ollut muuta käyttöä kuin lasten taskulamppu leikit, ja kuplafolkkareiden loppusijoituspaikka.

Tätä uutta jännittävää ”Leikkiä” siis jatkui useita kertoja, päivien, tai ehkä jopa viikkojen ajan. Ei ehkä niinkään käyntikertoina laskettuna, koska niitä rajoitti inhoittavat poikien realiteetit.

Lopulta kaikki aikani meni siihen, miten mietin kuinka pääsisin sinne metsikköön yhä aikaisemmin, tai voisin leikkiä pidempään. Voisinko jotenkin mission impossible tyyliin pukea roolivaatteet, jo valmiiksi kouluun tai jotain muuta yhtä lapsellisen lennokasta.

Otin sen jopa niin tosissani, että se oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin ostamaan jotain ”lisälaitteita” ”leikkiä” varten.

Lue lisää

Herra paratkoon, en tietenkään uskaltautunut sukkahousu osastolle, kaupan perälle, se oli aivan liian kielletty paikka, (niistä ostoksista myöhemmin,) mutta Anttilassa oli siinä keskikäytävällä korillinen niitä samanlaisia maailman halvimpia balleriina kenkiä, mitä serkkutytölläkin oli. (Joita näin anonyymisti voin tunnustaa kokeilleeni salaa.)

Jostain syystä nämä kengät viehättivät silmääni, erityisesti kun ne yhdisti saman sävyisten sukkahousujen kanssa. (saatoin ihan repiä lehdestä irti sellaisen sivun, missä tytöllä oli punaista punaisella. (Tämän voi omalta kohdaltani lisätä siihen pohdintaan mainosten voimasta?))

Jouduin käymään suht säännöllisesti kaupassa. Jätin siis pari kertaa palkaksi ostamani karkkipussin väliin, ja lopulta lykkäsin sopivat tumman vihreät popot muina miehinä koriini, muiden tavaroiden sekaan.

Niissä popoissa oli sellaiset taipuisat mustat kumipohjat ja kuvittelin niiden olevan oivat hiippailukengät. Todellisuudessa pohjat olivat aivan liian pehmeät ja liukkaat metsään ja ne toimivat paljon paremmin peilin edessä. Ehkä siksi rakastin niitä enemmän kuin lenkkareitani.

Näin jälkikäteen ajatellen, se mielihyvän haku ohjasi voimakkaasti, myös sitä miten halusi laajentaa harrastusta, mutta se on ollut myös taiteilua kaikkien sovinnaisuus normien välissä. Kuten sanoin yhtenä ihailun tai kummastelun kohteenani on ollut baletti tanssijat. Miksi tyttö balleriinoilla on hame, mutta pojilla ei housuja?

Vaikka leikki tenhosikin tunteitani, niin piilosilla on tylsä olla yksin. Sitä joko löytää aina, tai sitten kukaan ei tule etsimään. Sukkahousu leikki muuttuikin heti sankarillisemmaksi ja sata kertaa jännemmäksi, kun mukaan tuli Notinghamin seriffi. Tämä naapuruston spesiaalipoika joka tarkasti tiluksiaan polkupyörän selästä.

Aluksi homma toimi niin kuin elokuvissa. Oliivin vihreät sukkahousuni ja maastopaita kätki hienosti tämän shervoodin metsikön iloisen veikon salaisuuden. Omassa lapsenmielessäni juuri siitä oli kyse. Sukkahousut tuntuivat ainakin 82% ketterämmiltä kuin housut, 68% nopeammilta, 12x kauniimmilta, ja ziljoona kertaa jännittävämmiltä.

Mutta…

Ei niillä sukkahousuilla nyt oikeasti päässyt niin kovaa, kuin polkupyörällä. Vaikka ilmavirta ihonmyötäisen neuloksen läpi, antoikin niin ymmärtää.

Näin kyllä kaverin kaukaa, mutta niin näki hänkin, ja tykkäsi näkemästään siinä määrin että polki minut kiinni alta aika yksikön.

Se päiviä jatkunut stimulaatio laukesi siihen satakertaiseen paniikkiin, etten saisi sukkahousuja pois jalasta, vaan jäisin kiinni. Siihen päälle tuli se tuhatkertainen häpeä, siitä että tykkäsin sukkahousuista niin paljon, että laitoin ne jalkaani, vaikka tiesin että todennäköisesti jään kiinni.

Siinä ei auttanut muuta, kuin yrittää coolisti leikkiä Robin Hoodia. Minulla sentään oli kylän siistein rooliasu, ja hän oli kylän ainoa, joka uskoi sen.

Ei siinä muuten mitä, mutta hän ei oikein ymmärtänyt, että iloiset veikot olivat lainsuojattomia, ja että meidän täytyi pysyä piilossa katseilta.

Jotain siis piti keksiä, ennen kuin jätkät tulee.

Tokaisin ”Mitä luulet, onkohan täällä metsässä käärmeitä?”

Ei todellakaan ollut, mutta hän läksi, ja minä pääsin myös.

Luulin päässeeni pälkähästä jotenkin samaan tapaan, kuin roskapussien viennistä, koska kukaan muu ei nähnyt minua, mutta ei.

Parin päivän päästä aikuiset tulivat jutulle iloisesti. Kerrankin joku oli leikkinyt tämän erikoiskaverin kanssa. He pyysivät, että voisinko leikkiä Robin Hoodia hänen kanssaan uudestaan.

Hemmetti taas niitä tunteiden sekamelskaa. Halusin tietenkin tulkita pyynnön lisenssiksi juosta sukkiksissa, mutta sitähän se ei ollut.

Mutta se todellinen ongelma, oli se, että en ollut yksin, kun tämä pyyntö esitettiin.

Tämä ”sukkahousu sensitiivinen” kaverini, oli siinä kanssani kuulemassa meille esitetyn pyynnön. Jotenkin hän heti haistoi palaneenkäryä, ja kysyi puoli tosissaan, että leikimmekö me sankareita sukkahousuissa?

Läppä tai ei. En tiedä, mutta oliivin vihreät sukkahousuni jatkoivat antamistaan jatko osan verran.

Kai sitä olis helpommalla päässy jos olis osannu tumputtaa…

Onko sinulla ollut muita populaarikulttuurin helmiä, jotka ovat vahvasti vaikuttaneet mieltymykseesi, kuin Batman ja Robin.

Anonyymi kirjoitti:

Herra paratkoon, en tietenkään uskaltautunut sukkahousu osastolle, kaupan perälle, se oli aivan liian kielletty paikka, (niistä ostoksista myöhemmin,) mutta Anttilassa oli siinä keskikäytävällä korillinen niitä samanlaisia maailman halvimpia balleriina kenkiä, mitä serkkutytölläkin oli. (Joita näin anonyymisti voin tunnustaa kokeilleeni salaa.)

Jostain syystä nämä kengät viehättivät silmääni, erityisesti kun ne yhdisti saman sävyisten sukkahousujen kanssa. (saatoin ihan repiä lehdestä irti sellaisen sivun, missä tytöllä oli punaista punaisella. (Tämän voi omalta kohdaltani lisätä siihen pohdintaan mainosten voimasta?))

Jouduin käymään suht säännöllisesti kaupassa. Jätin siis pari kertaa palkaksi ostamani karkkipussin väliin, ja lopulta lykkäsin sopivat tumman vihreät popot muina miehinä koriini, muiden tavaroiden sekaan.

Niissä popoissa oli sellaiset taipuisat mustat kumipohjat ja kuvittelin niiden olevan oivat hiippailukengät. Todellisuudessa pohjat olivat aivan liian pehmeät ja liukkaat metsään ja ne toimivat paljon paremmin peilin edessä. Ehkä siksi rakastin niitä enemmän kuin lenkkareitani.

Näin jälkikäteen ajatellen, se mielihyvän haku ohjasi voimakkaasti, myös sitä miten halusi laajentaa harrastusta, mutta se on ollut myös taiteilua kaikkien sovinnaisuus normien välissä. Kuten sanoin yhtenä ihailun tai kummastelun kohteenani on ollut baletti tanssijat. Miksi tyttö balleriinoilla on hame, mutta pojilla ei housuja?

Vaikka leikki tenhosikin tunteitani, niin piilosilla on tylsä olla yksin. Sitä joko löytää aina, tai sitten kukaan ei tule etsimään. Sukkahousu leikki muuttuikin heti sankarillisemmaksi ja sata kertaa jännemmäksi, kun mukaan tuli Notinghamin seriffi. Tämä naapuruston spesiaalipoika joka tarkasti tiluksiaan polkupyörän selästä.

Aluksi homma toimi niin kuin elokuvissa. Oliivin vihreät sukkahousuni ja maastopaita kätki hienosti tämän shervoodin metsikön iloisen veikon salaisuuden. Omassa lapsenmielessäni juuri siitä oli kyse. Sukkahousut tuntuivat ainakin 82% ketterämmiltä kuin housut, 68% nopeammilta, 12x kauniimmilta, ja ziljoona kertaa jännittävämmiltä.

Mutta…

Ei niillä sukkahousuilla nyt oikeasti päässyt niin kovaa, kuin polkupyörällä. Vaikka ilmavirta ihonmyötäisen neuloksen läpi, antoikin niin ymmärtää.

Näin kyllä kaverin kaukaa, mutta niin näki hänkin, ja tykkäsi näkemästään siinä määrin että polki minut kiinni alta aika yksikön.

Se päiviä jatkunut stimulaatio laukesi siihen satakertaiseen paniikkiin, etten saisi sukkahousuja pois jalasta, vaan jäisin kiinni. Siihen päälle tuli se tuhatkertainen häpeä, siitä että tykkäsin sukkahousuista niin paljon, että laitoin ne jalkaani, vaikka tiesin että todennäköisesti jään kiinni.

Siinä ei auttanut muuta, kuin yrittää coolisti leikkiä Robin Hoodia. Minulla sentään oli kylän siistein rooliasu, ja hän oli kylän ainoa, joka uskoi sen.

Ei siinä muuten mitä, mutta hän ei oikein ymmärtänyt, että iloiset veikot olivat lainsuojattomia, ja että meidän täytyi pysyä piilossa katseilta.

Jotain siis piti keksiä, ennen kuin jätkät tulee.

Tokaisin ”Mitä luulet, onkohan täällä metsässä käärmeitä?”

Ei todellakaan ollut, mutta hän läksi, ja minä pääsin myös.

Luulin päässeeni pälkähästä jotenkin samaan tapaan, kuin roskapussien viennistä, koska kukaan muu ei nähnyt minua, mutta ei.

Parin päivän päästä aikuiset tulivat jutulle iloisesti. Kerrankin joku oli leikkinyt tämän erikoiskaverin kanssa. He pyysivät, että voisinko leikkiä Robin Hoodia hänen kanssaan uudestaan.

Hemmetti taas niitä tunteiden sekamelskaa. Halusin tietenkin tulkita pyynnön lisenssiksi juosta sukkiksissa, mutta sitähän se ei ollut.

Mutta se todellinen ongelma, oli se, että en ollut yksin, kun tämä pyyntö esitettiin.

Tämä ”sukkahousu sensitiivinen” kaverini, oli siinä kanssani kuulemassa meille esitetyn pyynnön. Jotenkin hän heti haistoi palaneenkäryä, ja kysyi puoli tosissaan, että leikimmekö me sankareita sukkahousuissa?

Läppä tai ei. En tiedä, mutta oliivin vihreät sukkahousuni jatkoivat antamistaan jatko osan verran.

Kai sitä olis helpommalla päässy jos olis osannu tumputtaa…

Onko sinulla ollut muita populaarikulttuurin helmiä, jotka ovat vahvasti vaikuttaneet mieltymykseesi, kuin Batman ja Robin.

Lue lisää

No huh, Grand
Adventure Sherwoodin metsässä. Olipa hurja tarina. Olen ihan hengästynyt. Onneksi sukkahousut säilyivät ehjinä ja olivat vielä käytössä kun toinen trikoosankari tuli kuvaan. Mahtavaa, että tapasit toisen hengenheimolaisen. Et ollut yksin. Kuinkas sitten kävikään?

Kerroit ballerinoistasi. Hienot ja söpöt! Minua niiden tyttömäisyys puhuttelee. Puetko vieläkin sellaisia? Otse en ole mikään suuri korkkarifani. Niitä taas piisaa miesten joukossa yleisesti. Sukkahousut ja sneakersit voi olla jopa tehokkaampi yhdistelmä. Pidän myös kengistä ja sandaaleista, joista varpaat näkyvät. Siis sukkisvarpaat.

Ja tiedätkö, minun ensimmäinen oma sukkahousuhankintani oli vihreät sileät, about 40 denirin vahvuusluokkaa olevat sukkapökät. Sävy oli sellainen parhaat päivänsä nähnyt limehedelmä. Aika vaaleat siis. Ostin ne oman lähiöni ostarin marketista. Olin 12-vuotias ja sen myätä, että ostin ne omakätisesti, ylitin oman itseni ja rohkeuteni ja kaikki sovinnaisuudet. Muistan vain kuinka sydän hakkasi kuin Billy Cobhamin fuusiojazzrummtus samaisella 1970-luvulla. Kotona kylpyhuoneessa avasin autuaana paketin ja sujautin tottumattoman kömpelösti sukkahousut ylleni. Olin kuin Muppet Shown Kermit-sammakko 10-vuotta ennen Muppet Showta. Sen jälkeen vedin farkut sukkiksien ylle ja nilkkasikat jalkaan. Eikun ydinpeheen luokse. Minulla oli salaisuus joka piti pippeliäni jatkuvassa pystyasennossa. Farkkuihini olin kiinnittänyt sivusaman pituudelta metallisia niittitähtiä. Tähdet pysyivät paikoillaan kankaan läpi pistettävillä terävillä ulokkeilla, kännettävillä piikeillä. Nämä piikit kynsivät reikiä upouusiin sukkahousuihini, joista tuli entiset. Elämäni ensimmäiset silmäpaot. Seyraavana päivänä olin taas marketissa. Nyt hankin vaaleansiniset samanlaiset. Niillä oli onneksi pitempi elinkaari. Muutaman vuoden päästä omin itse viikonlopputöissä marketissa. Sielläkin oli myynnissä sukkahousuja, joita aina silloin tällöin kähvelsin mennäkseni toilettiin. Se sai toimia pukukoppinani.

Kysyit oliko minulla Robinin ja Batmanin ohella joitain muita sukkahousuesikuvia. Ei välttämättä mitään muita varsinaisia fiktiivisiä sankareita. Sen sijaan olen aina ollut kiinnnostunut historiasta ja taiteesta. Ja taiteen historiasta löytyy vino pino sukkahousuruhtinaita myöhäiseltä keskiajalta ja uuden ajan alusta. Siis 1300-luvun lopulta 1500-luvun lopulle, osittain myös seuraaan vuosisadan alussa. Tällä aikakaudella ihanteena oli miesten komeat ja lihaksikkaat sääret, jotka exponoitiin tyköistuvissa, korkealle nivusiin ulottuvissa sukissa. Maalauksissa oman ajan muodin mukaan puetut sukkahousumiehet kiduttivat ristille tuomittua Jeesusta. Vähän myöhemmin Ranskan kuningas Henry II, Espanjan Philip Ii, Englannin Henry VIII ja Ruotsin kuningas Erik XIV kuvattin kaikki upeissa sukkahousuissa ja isossa kalukukkarossa. Se oli sen ajan matchoilua ja sukkikset olivat miehen mitta.

Itsellänikin on sama sykli kuin sinulla: sydäntalvella paksut sukkahousut, myös luonnonkuituiset. Kevällä sitten ohuemmat. Käsällä ne katoavat kokonnaan nin, että välillä toivon syksyn saapuvan. Syksyllä ja keväällä puen pitkät caprimittasiset shortsit, joden alla pidän sukkahousuja. Se on minun casual asuni ihan ”julkisesti” .

Anonyymi kirjoitti:

No huh, Grand
Adventure Sherwoodin metsässä. Olipa hurja tarina. Olen ihan hengästynyt. Onneksi sukkahousut säilyivät ehjinä ja olivat vielä käytössä kun toinen trikoosankari tuli kuvaan. Mahtavaa, että tapasit toisen hengenheimolaisen. Et ollut yksin. Kuinkas sitten kävikään?

Kerroit ballerinoistasi. Hienot ja söpöt! Minua niiden tyttömäisyys puhuttelee. Puetko vieläkin sellaisia? Otse en ole mikään suuri korkkarifani. Niitä taas piisaa miesten joukossa yleisesti. Sukkahousut ja sneakersit voi olla jopa tehokkaampi yhdistelmä. Pidän myös kengistä ja sandaaleista, joista varpaat näkyvät. Siis sukkisvarpaat.

Ja tiedätkö, minun ensimmäinen oma sukkahousuhankintani oli vihreät sileät, about 40 denirin vahvuusluokkaa olevat sukkapökät. Sävy oli sellainen parhaat päivänsä nähnyt limehedelmä. Aika vaaleat siis. Ostin ne oman lähiöni ostarin marketista. Olin 12-vuotias ja sen myätä, että ostin ne omakätisesti, ylitin oman itseni ja rohkeuteni ja kaikki sovinnaisuudet. Muistan vain kuinka sydän hakkasi kuin Billy Cobhamin fuusiojazzrummtus samaisella 1970-luvulla. Kotona kylpyhuoneessa avasin autuaana paketin ja sujautin tottumattoman kömpelösti sukkahousut ylleni. Olin kuin Muppet Shown Kermit-sammakko 10-vuotta ennen Muppet Showta. Sen jälkeen vedin farkut sukkiksien ylle ja nilkkasikat jalkaan. Eikun ydinpeheen luokse. Minulla oli salaisuus joka piti pippeliäni jatkuvassa pystyasennossa. Farkkuihini olin kiinnittänyt sivusaman pituudelta metallisia niittitähtiä. Tähdet pysyivät paikoillaan kankaan läpi pistettävillä terävillä ulokkeilla, kännettävillä piikeillä. Nämä piikit kynsivät reikiä upouusiin sukkahousuihini, joista tuli entiset. Elämäni ensimmäiset silmäpaot. Seyraavana päivänä olin taas marketissa. Nyt hankin vaaleansiniset samanlaiset. Niillä oli onneksi pitempi elinkaari. Muutaman vuoden päästä omin itse viikonlopputöissä marketissa. Sielläkin oli myynnissä sukkahousuja, joita aina silloin tällöin kähvelsin mennäkseni toilettiin. Se sai toimia pukukoppinani.

Kysyit oliko minulla Robinin ja Batmanin ohella joitain muita sukkahousuesikuvia. Ei välttämättä mitään muita varsinaisia fiktiivisiä sankareita. Sen sijaan olen aina ollut kiinnnostunut historiasta ja taiteesta. Ja taiteen historiasta löytyy vino pino sukkahousuruhtinaita myöhäiseltä keskiajalta ja uuden ajan alusta. Siis 1300-luvun lopulta 1500-luvun lopulle, osittain myös seuraaan vuosisadan alussa. Tällä aikakaudella ihanteena oli miesten komeat ja lihaksikkaat sääret, jotka exponoitiin tyköistuvissa, korkealle nivusiin ulottuvissa sukissa. Maalauksissa oman ajan muodin mukaan puetut sukkahousumiehet kiduttivat ristille tuomittua Jeesusta. Vähän myöhemmin Ranskan kuningas Henry II, Espanjan Philip Ii, Englannin Henry VIII ja Ruotsin kuningas Erik XIV kuvattin kaikki upeissa sukkahousuissa ja isossa kalukukkarossa. Se oli sen ajan matchoilua ja sukkikset olivat miehen mitta.

Itsellänikin on sama sykli kuin sinulla: sydäntalvella paksut sukkahousut, myös luonnonkuituiset. Kevällä sitten ohuemmat. Käsällä ne katoavat kokonnaan nin, että välillä toivon syksyn saapuvan. Syksyllä ja keväällä puen pitkät caprimittasiset shortsit, joden alla pidän sukkahousuja. Se on minun casual asuni ihan ”julkisesti” .

Lue lisää

Vihreä väri, vaikka se ei koskaan sillä tavalla ollut lempivärini, niin oli oikeastaan aika mainio väri paksuissa sukkiksissa. Koska se oli niin arkisen huomaamaton. Itse en käyttänyt sukkia sukkisten päällä, joten sukkikset olivat aina näkösällä.

Myöhemmin tämä johti siihen että tämä sukkahousu sensitiivinen kaverini, nimettäkööh hänet tässä Markoksi, tiesi, että milloin minulla on sukkahousut. Jossain kiipeilytelineellä ne saattoivat näkyä aika selvästikin. Tai takaapäin, kun niissä on kaksi saumaa. Jos vain tiesi mitä katsoa.

Marko oli samalla luokalla kuin minä, mutta hän oli yksi luokan vanhimpia, ja minä nuorimpia. Meillä siis oli ikä ja kokoeroa. Hän myös asui kauempana, eikä alkujaan ollut niin läheinen kaveri kun pari muuta jotka asuivat koulualuetta halkovan tien samalla puolella kuin minä. Tämä pyöräkaveri olkoon hän nyt Petri, oli toinen sukkahousuihin voimakkaasti liittyvä poika. Valitettavasti häntä ei voi kaveriksi laskea, koska hän oli esikoululainen kuudesluokkalaisen ruumiissa.

Petrin kunniaksi pitää kuitenkin sanoa, että hän ei varsinaisesti sotkenut kenenkään muiden leikkejä. Edes minun sukkisteluja. Seisoi vain pyöränsä selässä ja tuijotti.

Vihreydestä vielä sen verran, että itse kasvoin siinä ajassa, milloin värit hävisivät. Jotenkin jo nuorena pistin merkille kuinka tavaratalon yleisilmeessä miesten osasto oli hyvin apaattinen. Muutaman vuoden päästä, tämä sama apatia valtasi myös naistenosaston.

Lopulta lastenosastokin oli niin että tytöille oli pinkkiä ja valkoista, ja pojille mustaa ja sinistä. Itse olen aina tykännyt kirkkaista ja puhtaista väreistä, ja tämä trendi on ollut myrkkyä sisäiselle hyvinvoinnilleni.

Muistan itse että löysin jostain ullakolta vihreät nylonit. Se oli kai sitä aikaa kun niitä nyloneja piti vähän käännellä kivien alta. Olisivatkohan olleet sellaiset noin 20-30 den. Muistin varassa vähän vaikea sanoa. Kävin niitä kokeilemassa läheisessä sherwoodin metsikössä. Ihan hyvinhän niillä purkaantui, mutta ei se ehkä ollut sama juttu piilotella niitä hosujen alla.

Vihreistä nyloneista mielessäni on myös lapsena näkemäni tanssiesitys torilla. Siinä lapset olivat juurikin sammakkoja. Vihreät nylonit, vihreät jumppapuvut, vihreät huput. Leikittelin ajatuksella että osa heistä olisi ollut poikia, mutta se jäi epäselväksi, koska huppujen lisäksi heillä oli vahva maskeeraus.

Kengät ja sukkikset ovat jalassa. Itselläni ne yhdistyi aika nopeasti, toki hamekin kuului kuvaan, mutta ehkä niistä myöhemmin.

Muistan kun viiden vanhana, samassa hoitopaikassa ollut tyttö sai uudet sandaalit. Minä halusin tietenkin samanlaiset. Sandalejen sijaan sain torumista...

Itse olen aina tykännyt siroista kengistä. Se lähtee jo sieltä lapsuudestani, juuri ne sandaalit, ballerinat, tai lakeripopot joissa oli nilkkaremmit. Ballerinoja näki runsaasti, mutta kiiltävämmät kengät taisi olla enempi juhlakäytössä.

Korkkareihin hurahdin oikeastaan vasta sitten kun jouduin niissä kävelemään. Sitä ennen en niitä ymmärtänyt, se on niin laaja juttu, että sekin menee jatko-osan piikkiin.

Vaikka en ehkä itse ole lenkkareiden suurin fani, niin onhan niitä hyvin naisellisia ja säväyttäviä lenkkareita. Ja kieltämättä sukkisten kanssa niistä saa hauskoja comboja. Tuohan lenkkari myös sitä käytettävyyttä. Olisihan se sääli, jos sukkahousu jäisi käyttämättä, sen takia ettei korkkarit ole vaihtoehto.

Ehkä harmi, ettei suomeen levinnyt brittikoulupukuihin yhdistyvät Mary-Jaene tai T-bar tyyppiset kengät, joissa mielestäni aika hyvin yhdistyi sirous ja käytännöllisyys. Sellainen tyttömäisyys ilahduttaa aina kun tulee vastaan, vanhemmassakin jalassa.

Yleisesti ottaen, myös itselläni se main juttu on ne sukkikset. Muut asiat vain mahdollistavat niiden oleamassaolon.

Anonyymi kirjoitti:

Vihreä väri, vaikka se ei koskaan sillä tavalla ollut lempivärini, niin oli oikeastaan aika mainio väri paksuissa sukkiksissa. Koska se oli niin arkisen huomaamaton. Itse en käyttänyt sukkia sukkisten päällä, joten sukkikset olivat aina näkösällä.

Myöhemmin tämä johti siihen että tämä sukkahousu sensitiivinen kaverini, nimettäkööh hänet tässä Markoksi, tiesi, että milloin minulla on sukkahousut. Jossain kiipeilytelineellä ne saattoivat näkyä aika selvästikin. Tai takaapäin, kun niissä on kaksi saumaa. Jos vain tiesi mitä katsoa.

Marko oli samalla luokalla kuin minä, mutta hän oli yksi luokan vanhimpia, ja minä nuorimpia. Meillä siis oli ikä ja kokoeroa. Hän myös asui kauempana, eikä alkujaan ollut niin läheinen kaveri kun pari muuta jotka asuivat koulualuetta halkovan tien samalla puolella kuin minä. Tämä pyöräkaveri olkoon hän nyt Petri, oli toinen sukkahousuihin voimakkaasti liittyvä poika. Valitettavasti häntä ei voi kaveriksi laskea, koska hän oli esikoululainen kuudesluokkalaisen ruumiissa.

Petrin kunniaksi pitää kuitenkin sanoa, että hän ei varsinaisesti sotkenut kenenkään muiden leikkejä. Edes minun sukkisteluja. Seisoi vain pyöränsä selässä ja tuijotti.

Vihreydestä vielä sen verran, että itse kasvoin siinä ajassa, milloin värit hävisivät. Jotenkin jo nuorena pistin merkille kuinka tavaratalon yleisilmeessä miesten osasto oli hyvin apaattinen. Muutaman vuoden päästä, tämä sama apatia valtasi myös naistenosaston.

Lopulta lastenosastokin oli niin että tytöille oli pinkkiä ja valkoista, ja pojille mustaa ja sinistä. Itse olen aina tykännyt kirkkaista ja puhtaista väreistä, ja tämä trendi on ollut myrkkyä sisäiselle hyvinvoinnilleni.

Muistan itse että löysin jostain ullakolta vihreät nylonit. Se oli kai sitä aikaa kun niitä nyloneja piti vähän käännellä kivien alta. Olisivatkohan olleet sellaiset noin 20-30 den. Muistin varassa vähän vaikea sanoa. Kävin niitä kokeilemassa läheisessä sherwoodin metsikössä. Ihan hyvinhän niillä purkaantui, mutta ei se ehkä ollut sama juttu piilotella niitä hosujen alla.

Vihreistä nyloneista mielessäni on myös lapsena näkemäni tanssiesitys torilla. Siinä lapset olivat juurikin sammakkoja. Vihreät nylonit, vihreät jumppapuvut, vihreät huput. Leikittelin ajatuksella että osa heistä olisi ollut poikia, mutta se jäi epäselväksi, koska huppujen lisäksi heillä oli vahva maskeeraus.

Kengät ja sukkikset ovat jalassa. Itselläni ne yhdistyi aika nopeasti, toki hamekin kuului kuvaan, mutta ehkä niistä myöhemmin.

Muistan kun viiden vanhana, samassa hoitopaikassa ollut tyttö sai uudet sandaalit. Minä halusin tietenkin samanlaiset. Sandalejen sijaan sain torumista...

Itse olen aina tykännyt siroista kengistä. Se lähtee jo sieltä lapsuudestani, juuri ne sandaalit, ballerinat, tai lakeripopot joissa oli nilkkaremmit. Ballerinoja näki runsaasti, mutta kiiltävämmät kengät taisi olla enempi juhlakäytössä.

Korkkareihin hurahdin oikeastaan vasta sitten kun jouduin niissä kävelemään. Sitä ennen en niitä ymmärtänyt, se on niin laaja juttu, että sekin menee jatko-osan piikkiin.

Vaikka en ehkä itse ole lenkkareiden suurin fani, niin onhan niitä hyvin naisellisia ja säväyttäviä lenkkareita. Ja kieltämättä sukkisten kanssa niistä saa hauskoja comboja. Tuohan lenkkari myös sitä käytettävyyttä. Olisihan se sääli, jos sukkahousu jäisi käyttämättä, sen takia ettei korkkarit ole vaihtoehto.

Ehkä harmi, ettei suomeen levinnyt brittikoulupukuihin yhdistyvät Mary-Jaene tai T-bar tyyppiset kengät, joissa mielestäni aika hyvin yhdistyi sirous ja käytännöllisyys. Sellainen tyttömäisyys ilahduttaa aina kun tulee vastaan, vanhemmassakin jalassa.

Yleisesti ottaen, myös itselläni se main juttu on ne sukkikset. Muut asiat vain mahdollistavat niiden oleamassaolon.

Lue lisää

Asiasta nyloniin.

Tiesitkös että nyloni jäätyy herkästi ihoon kiinni? Ei se mitään, nyt tiedät.

Lapsuudessani täällä kiersi sellainen urbaani legenda, jota kertoi nimenomaan aikuiset miehet, eikä mitkään pojankoltiaiset, mukaan lukien isäni.

En tiedä oliko kyse jostain aidosti traumaattisesta kokemuksesta, jota ukkojen illassa käsiteltiin, vai oliko tarkoitus vain opettaa minut olemaan erossa rysäpöksyistä. Sekin vaihtoehto on syytä ottaa huomioon.

Urbaani legenda meni niin, että rakennusmies oli ollut töissä sairaalassa, kun sinne oli talvella tuotu nainen, jolla oli nylonit jäätyneet ihoon kiinni.

En muista tarkkaan minkä ikäisenä tarinan kuulin, mutta hyvissä ajoin, ennen kuin itse pääsin sukkahousuihin käsiksi. Järkytys on varmaan väärä sana, olin ehkä liian nuori ja naivi järkyttymään, mutta se herätti hyvin hämmentäviä tai ristiriitaisia tunteita, varmaan jo sen takia, että äidilläni oli nylonit jalassa ns. talvi aikaan kun joku kerta kuulin tämän stoorin.

Tarina oikeastaan keskittyi mässäilemään sillä, että miten tiukasti tai vaikeasti ihoon jäätynyttä nylonia oli irrottaa lääkärien toimesta.

Vetoan sen hetkiseen ikääni, mutta kyllähän nylonit näytti siltä, että ne on penteleen tiukasti ihossa kiinni, ja niiden läpikin näkee, joten kylmäthän ne on.

Se mitä tarinassa ei ollut, niin oikestaan mitään järkeviä yksityiskohtia, mikä selittäisi tapahtunutta. Ainoa yksityiskohta, oli se, että se raksamies oli jokaisen sukulainen tai paras kaveri.

Toisin sanoen, lapsuuteni sukkahousujen ympärille riitti mystiikkaa.

Kun sitten tuli se aika, että sain laittaa juhlasukat ensimmäisen kerran, joulujuhlan enkelikuoroa varten, niin olin niin innoissani siitä, etten ensin edes muistanut koko asiaa.

Eikä äitini, tai sen puoleen kenenkään muunkaan äiti, olisi laskenut lapsiaan nyloneissa joulujuhlaan, jos sairaalaan joutuminen olisi ollut jotenkin yleinen kohtalo.

Legenda ei siis samalla tavalla iskenyt hameväkeen, kuin kysymyksiä täynnä olevaan mieleeni.

Nylonien pukeminen ekaa kertaa oli säväyttävä kokemus. Itse pukemisrituaali piti venyttää äärimmilleen, että ne sai jalkaan.

Jalassa nylonit tuntui niin paljon kylmemmiltä kuin puuvilla sukkahousut. Se oli kuin olisi hitaasti kävellyt kylmään veteen. Ensin varpaat, sitten pohkeet, polvien yli reisiin ja sitten vasta tulee ne herkät paikat.

Alussa jouduin myös opettelemaan, että käyttäydyin nylonien kanssa yhtä luonnollisesti kuin puuvillasukkahousujen. Jos se nyt koskaan voi olla luonnollista suomalaiselle pojalle.

Siinä vaiheessa kun istuin koulun juhlasalissa olin jo niin rakastunut nyloneihin, että se oli todellinen ongelma. Olisin varmasti saanut luokkakavereiltani enemmän runtua, jos olisin lääppinyt itseäni istuessani siinä heidän vieressä.

Eli tämä legenda meni jotenkin siihen samaan kategoriaan, mitä kuuli juttuja, kuinka myrkyllisiä jotkut meikit olivat olleet, tai kuinka korseteilla pyörtyiltiin. Eikä se siinä hetkessä ollut mielessä. jäin vain pienessä mielessäni ihmettelemään, olisiko se voinut olla totta, jos ihminen saa sairaskohtauksen, tai sammuu lumihankeen.

Sen sijaan silloin jouluna äitini varoitti siitä, miten tulenarkaa nyloni oli. Ehkä merkille pantavaa oli, että hän nimenomaan puhui nyloneista jotka on tiukasti ihossani kiinni, vaikka todennäköisempää olisi että enkelisiivistäni jäisi hiiltyneet rautalangat jäljelle, jos koheltaisin kynttilöiden kanssa. Mutta palaan tähän ja kuumiin juomiin kunhan pääsen päälavalle Spice girlseissä.

Anonyymi kirjoitti:

Asiasta nyloniin.

Tiesitkös että nyloni jäätyy herkästi ihoon kiinni? Ei se mitään, nyt tiedät.

Lapsuudessani täällä kiersi sellainen urbaani legenda, jota kertoi nimenomaan aikuiset miehet, eikä mitkään pojankoltiaiset, mukaan lukien isäni.

En tiedä oliko kyse jostain aidosti traumaattisesta kokemuksesta, jota ukkojen illassa käsiteltiin, vai oliko tarkoitus vain opettaa minut olemaan erossa rysäpöksyistä. Sekin vaihtoehto on syytä ottaa huomioon.

Urbaani legenda meni niin, että rakennusmies oli ollut töissä sairaalassa, kun sinne oli talvella tuotu nainen, jolla oli nylonit jäätyneet ihoon kiinni.

En muista tarkkaan minkä ikäisenä tarinan kuulin, mutta hyvissä ajoin, ennen kuin itse pääsin sukkahousuihin käsiksi. Järkytys on varmaan väärä sana, olin ehkä liian nuori ja naivi järkyttymään, mutta se herätti hyvin hämmentäviä tai ristiriitaisia tunteita, varmaan jo sen takia, että äidilläni oli nylonit jalassa ns. talvi aikaan kun joku kerta kuulin tämän stoorin.

Tarina oikeastaan keskittyi mässäilemään sillä, että miten tiukasti tai vaikeasti ihoon jäätynyttä nylonia oli irrottaa lääkärien toimesta.

Vetoan sen hetkiseen ikääni, mutta kyllähän nylonit näytti siltä, että ne on penteleen tiukasti ihossa kiinni, ja niiden läpikin näkee, joten kylmäthän ne on.

Se mitä tarinassa ei ollut, niin oikestaan mitään järkeviä yksityiskohtia, mikä selittäisi tapahtunutta. Ainoa yksityiskohta, oli se, että se raksamies oli jokaisen sukulainen tai paras kaveri.

Toisin sanoen, lapsuuteni sukkahousujen ympärille riitti mystiikkaa.

Kun sitten tuli se aika, että sain laittaa juhlasukat ensimmäisen kerran, joulujuhlan enkelikuoroa varten, niin olin niin innoissani siitä, etten ensin edes muistanut koko asiaa.

Eikä äitini, tai sen puoleen kenenkään muunkaan äiti, olisi laskenut lapsiaan nyloneissa joulujuhlaan, jos sairaalaan joutuminen olisi ollut jotenkin yleinen kohtalo.

Legenda ei siis samalla tavalla iskenyt hameväkeen, kuin kysymyksiä täynnä olevaan mieleeni.

Nylonien pukeminen ekaa kertaa oli säväyttävä kokemus. Itse pukemisrituaali piti venyttää äärimmilleen, että ne sai jalkaan.

Jalassa nylonit tuntui niin paljon kylmemmiltä kuin puuvilla sukkahousut. Se oli kuin olisi hitaasti kävellyt kylmään veteen. Ensin varpaat, sitten pohkeet, polvien yli reisiin ja sitten vasta tulee ne herkät paikat.

Alussa jouduin myös opettelemaan, että käyttäydyin nylonien kanssa yhtä luonnollisesti kuin puuvillasukkahousujen. Jos se nyt koskaan voi olla luonnollista suomalaiselle pojalle.

Siinä vaiheessa kun istuin koulun juhlasalissa olin jo niin rakastunut nyloneihin, että se oli todellinen ongelma. Olisin varmasti saanut luokkakavereiltani enemmän runtua, jos olisin lääppinyt itseäni istuessani siinä heidän vieressä.

Eli tämä legenda meni jotenkin siihen samaan kategoriaan, mitä kuuli juttuja, kuinka myrkyllisiä jotkut meikit olivat olleet, tai kuinka korseteilla pyörtyiltiin. Eikä se siinä hetkessä ollut mielessä. jäin vain pienessä mielessäni ihmettelemään, olisiko se voinut olla totta, jos ihminen saa sairaskohtauksen, tai sammuu lumihankeen.

Sen sijaan silloin jouluna äitini varoitti siitä, miten tulenarkaa nyloni oli. Ehkä merkille pantavaa oli, että hän nimenomaan puhui nyloneista jotka on tiukasti ihossani kiinni, vaikka todennäköisempää olisi että enkelisiivistäni jäisi hiiltyneet rautalangat jäljelle, jos koheltaisin kynttilöiden kanssa. Mutta palaan tähän ja kuumiin juomiin kunhan pääsen päälavalle Spice girlseissä.

Lue lisää

Mutta Marko. Se päivä oli niin tunteita täynnä, etten oikein muista miten hän siihen ilmestyi. Kuten sanoin ennen sitä päivää, me olimme lähinnä luokkakavereita.

Muistan sen että miten hankala oli pukeutua enkelin tunikkaan. Se vaan on niitä juttuja joita ei jätkien kesken tehdä kun on sukkikset valmiina alla. Asiaa ei yhtään auttanut se että tajusin nopeasti olevani ainoa poika joka oli noudattanut opettajan määräystä.

Käytin siis tytöiltä matkimaani kikkaa, että tunikka puetaan ensin, ja vasta sitten vedetään housut pois välistä.

Sukkahousut näkyvät nopeasti, ja yhtä nopeasti tuli sitä kipuilua luokkakavereiden taholta, minun asusteista. Kai se oli Marko siinä jotenkin puolustamassa, että sukkikset oli opettajan määräys, tai jotain. Selvisin kuitenkin ilman pahempaa homottelua saati käsirysyä.

En voi olla sata varma oliko se juuri ensimmäisellä nylonien käyttö kerrallani kun tämä tuli puheeksi, mutta niin tai näin, niin Marko oli myös kuullut tämän urbaanin legendan.

Luotettavasta lähteestä.

Kun sitten suureleisesti värjöttelin pienessä pakkasessa nyloneissani, hän otti sen niin tosissaan, että hän onnistui ensin säikäyttämään minutkin.

Tietysti minulla oli kylmä, hiuksenhienossa nylonissani. Otti siis hetken tajuta, että vilun väristyksistä huolimatta nylonit tuntuivat yhtä hyvältä kuin sisällä. Se kokemani alastomuuden tunne oli ihan eri asia, kuin se että sukkikset olisivat jotenkin äkisti jäätyneet jalkoihini.

Ihan taas luonnon lahjakkuutena laukaisin siihen jotain ”Kauneus on kärsimystä” läppää. Enkä edes mielestäni valehdellut, vaikka siinä asiayhteydessä vilu ja erityisesti sillä huomion saaminen toi aivan sanoin kuvailematonta nautintoa.

Oletko itse kuullut kauhutarinoita tai urbaaneja legendoja sukkahousuista?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Marko. Se päivä oli niin tunteita täynnä, etten oikein muista miten hän siihen ilmestyi. Kuten sanoin ennen sitä päivää, me olimme lähinnä luokkakavereita.

Muistan sen että miten hankala oli pukeutua enkelin tunikkaan. Se vaan on niitä juttuja joita ei jätkien kesken tehdä kun on sukkikset valmiina alla. Asiaa ei yhtään auttanut se että tajusin nopeasti olevani ainoa poika joka oli noudattanut opettajan määräystä.

Käytin siis tytöiltä matkimaani kikkaa, että tunikka puetaan ensin, ja vasta sitten vedetään housut pois välistä.

Sukkahousut näkyvät nopeasti, ja yhtä nopeasti tuli sitä kipuilua luokkakavereiden taholta, minun asusteista. Kai se oli Marko siinä jotenkin puolustamassa, että sukkikset oli opettajan määräys, tai jotain. Selvisin kuitenkin ilman pahempaa homottelua saati käsirysyä.

En voi olla sata varma oliko se juuri ensimmäisellä nylonien käyttö kerrallani kun tämä tuli puheeksi, mutta niin tai näin, niin Marko oli myös kuullut tämän urbaanin legendan.

Luotettavasta lähteestä.

Kun sitten suureleisesti värjöttelin pienessä pakkasessa nyloneissani, hän otti sen niin tosissaan, että hän onnistui ensin säikäyttämään minutkin.

Tietysti minulla oli kylmä, hiuksenhienossa nylonissani. Otti siis hetken tajuta, että vilun väristyksistä huolimatta nylonit tuntuivat yhtä hyvältä kuin sisällä. Se kokemani alastomuuden tunne oli ihan eri asia, kuin se että sukkikset olisivat jotenkin äkisti jäätyneet jalkoihini.

Ihan taas luonnon lahjakkuutena laukaisin siihen jotain ”Kauneus on kärsimystä” läppää. Enkä edes mielestäni valehdellut, vaikka siinä asiayhteydessä vilu ja erityisesti sillä huomion saaminen toi aivan sanoin kuvailematonta nautintoa.

Oletko itse kuullut kauhutarinoita tai urbaaneja legendoja sukkahousuista?

Lue lisää

Kauneus on kärsimystä. Niin kai se välillä on. Ehkä puhtaimmillaan silloin kun naiset (tai miehet) kävelevät koko illan Üuberkorkeissa koroissa, kun ihminen ottaa piersingejä ties mihin paikkoihin tai kun muokataan tai jopa poistetaan jotakin ruumiinosia esteettisistä syistä.

Minua välillä huvittaa kun ihmiset sanovat kärsivänsä sukkahousuissa. Ne ovat paholaisen kolttosia, toteavat daamit. Ne valuvat, kutiavat, kiristävät ja hiostavat. Ja ne hajoavat ekalla käyttökerralla. Sitten muistellaan kun lapsena oli pakko pukea isosiskolta perityt 38 pestyt aivan liian ahtaat ja kutistuneet lasten sukkahousut. Niistä syntyi eliniläinen kammo. Mutta sittenkin puetaan. Ja kärsitään vapaaehtoisesti.

Minulla itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia löytää mukavat, pehmeät, sopivan lämpimät ja omaan kokooni mukautuvat sukkahousut, jotka kestävät monta käyttökertaa ja pysyvät ylhäällä. Totta kai on tullut virheostoksia, mutta niitä tulee elämässä muutenkin. Eivät kaikki ostamani viinit ole olleet suuria makuelämyksiä. Välillä tulee kossanpissaa. Yritys ja erehdys, näin etenemme elon tielöä. Hyväksi havaitut sukkahousut, niistä en luovu.

Tarinasi ovat nylonisen koskettavat, runsaat ja rönsyilevät. Valitettavasti minulla ei ole tuollaista kokemusarsenaalia lapsuudestani.

Se että nylonit jäätyvät ihoon kiinni paukkupakkasilla on urbaani legenda. Olen kuulllut sen ja siitä on aikaa. Se syntyi varmaan silloin kun daameilla oli etupääsä ohuita irtosukkia tai sukkahousuja, 1950- ja 60-luvulla, ehkä vielä 1970-luvulla. Sellaisia karheita, huonosti istuvia ja vähemmän elastisia. Yhdenkoon. Hmm….

Toinen negatiivinen väittämä on se, että miesten ei tule käyttää sukkahousuja siittiöiden takia. Siittiöt menettävät viriilytensä liian kuumissa olosuhteissa, ja sukkahousujen väitetään olevan kalsareita hiostavammat juuri noissa intiimeissä paikoissa. OK. En ole koskaan törmännyt mihinkään empiirisiin tutkimustuloksiin, jotka olisivat vahvistaneet tai kumonneet väittämän. Itse olen sukkahousuistani huolimatta siittänyt aika monta lasta, ja aina on h-hetkellä ollut sukkahousut yllä. Sanoisin päinvastoin: sukkikset ovat satavarmasti panneet erityistä vipinää ja intoa siittiöihini.

Kyllä, ballerinat, maryjanet, jopa sellaiset menneiden vuosien kiinatossut puhuttelevat. Ja jossakin kiroutuneessa mielessäni myös daamit kumisaappaissa ja sukkahousuissa tuntuvat oudon kiehtovalta yhdistelmältä. En tiedä miksi.

Sellaiset rooliasut ja -ammattiasut joihin kuuluu sukkikset. Niitä tulee erityisen tarkkaan tiirailtua. Koulu-univormuista olemmekin kirjoittaneet. Sitten lentoemännät ja heidän kompressionylonisa tai kaunoluistelijoiden beiget, joitain vuosikymmeniä sitten sairaanhoitajat (ei kyllä enää). Ja: cheerleaderit, hooters-tytöt, sirkusaristit, irlantilaiset ”Lord of Dance” -tanssijat. Ja siitten on koko baletti-paletti, naiset ja miehet. Pahnanpohjimmaisena Drag Queenit, joiden sukkahousut ovat aina erityisen korostuneet, varmaan kahdet sukkikset päällekläin, siltä yleensä näyttää.

Sukkisaddiktina kiinnitän aina ensiksi huomiota naisten sääriin. Hirveää tuijotusta ja katsen liike ylhäältä alas. Kyllä se huomataan.

Nyt joudun muihin hommiin. Kirjoittele taas!

Anonyymi kirjoitti:

Kauneus on kärsimystä. Niin kai se välillä on. Ehkä puhtaimmillaan silloin kun naiset (tai miehet) kävelevät koko illan Üuberkorkeissa koroissa, kun ihminen ottaa piersingejä ties mihin paikkoihin tai kun muokataan tai jopa poistetaan jotakin ruumiinosia esteettisistä syistä.

Minua välillä huvittaa kun ihmiset sanovat kärsivänsä sukkahousuissa. Ne ovat paholaisen kolttosia, toteavat daamit. Ne valuvat, kutiavat, kiristävät ja hiostavat. Ja ne hajoavat ekalla käyttökerralla. Sitten muistellaan kun lapsena oli pakko pukea isosiskolta perityt 38 pestyt aivan liian ahtaat ja kutistuneet lasten sukkahousut. Niistä syntyi eliniläinen kammo. Mutta sittenkin puetaan. Ja kärsitään vapaaehtoisesti.

Minulla itselläni ei koskaan ole ollut vaikeuksia löytää mukavat, pehmeät, sopivan lämpimät ja omaan kokooni mukautuvat sukkahousut, jotka kestävät monta käyttökertaa ja pysyvät ylhäällä. Totta kai on tullut virheostoksia, mutta niitä tulee elämässä muutenkin. Eivät kaikki ostamani viinit ole olleet suuria makuelämyksiä. Välillä tulee kossanpissaa. Yritys ja erehdys, näin etenemme elon tielöä. Hyväksi havaitut sukkahousut, niistä en luovu.

Tarinasi ovat nylonisen koskettavat, runsaat ja rönsyilevät. Valitettavasti minulla ei ole tuollaista kokemusarsenaalia lapsuudestani.

Se että nylonit jäätyvät ihoon kiinni paukkupakkasilla on urbaani legenda. Olen kuulllut sen ja siitä on aikaa. Se syntyi varmaan silloin kun daameilla oli etupääsä ohuita irtosukkia tai sukkahousuja, 1950- ja 60-luvulla, ehkä vielä 1970-luvulla. Sellaisia karheita, huonosti istuvia ja vähemmän elastisia. Yhdenkoon. Hmm….

Toinen negatiivinen väittämä on se, että miesten ei tule käyttää sukkahousuja siittiöiden takia. Siittiöt menettävät viriilytensä liian kuumissa olosuhteissa, ja sukkahousujen väitetään olevan kalsareita hiostavammat juuri noissa intiimeissä paikoissa. OK. En ole koskaan törmännyt mihinkään empiirisiin tutkimustuloksiin, jotka olisivat vahvistaneet tai kumonneet väittämän. Itse olen sukkahousuistani huolimatta siittänyt aika monta lasta, ja aina on h-hetkellä ollut sukkahousut yllä. Sanoisin päinvastoin: sukkikset ovat satavarmasti panneet erityistä vipinää ja intoa siittiöihini.

Kyllä, ballerinat, maryjanet, jopa sellaiset menneiden vuosien kiinatossut puhuttelevat. Ja jossakin kiroutuneessa mielessäni myös daamit kumisaappaissa ja sukkahousuissa tuntuvat oudon kiehtovalta yhdistelmältä. En tiedä miksi.

Sellaiset rooliasut ja -ammattiasut joihin kuuluu sukkikset. Niitä tulee erityisen tarkkaan tiirailtua. Koulu-univormuista olemmekin kirjoittaneet. Sitten lentoemännät ja heidän kompressionylonisa tai kaunoluistelijoiden beiget, joitain vuosikymmeniä sitten sairaanhoitajat (ei kyllä enää). Ja: cheerleaderit, hooters-tytöt, sirkusaristit, irlantilaiset ”Lord of Dance” -tanssijat. Ja siitten on koko baletti-paletti, naiset ja miehet. Pahnanpohjimmaisena Drag Queenit, joiden sukkahousut ovat aina erityisen korostuneet, varmaan kahdet sukkikset päällekläin, siltä yleensä näyttää.

Sukkisaddiktina kiinnitän aina ensiksi huomiota naisten sääriin. Hirveää tuijotusta ja katsen liike ylhäältä alas. Kyllä se huomataan.

Nyt joudun muihin hommiin. Kirjoittele taas!

Lue lisää

Olen kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä. Tavallaan ymmärrän, että joku inhoaa sukkahousuja. Väitän että sukkahousuihin pitää tottua, tai oppia niitä käyttämään.

Myös tänne on sattunut ohilyöntejä. Tämän talven karmein kokemus oli jotkut marketti sukkikset. Ihan tavalliset mustat 60den, jotka alussa tuntuivat todella pehmeiltä ja mukavilta, mutta virttyivät heti parin käytön jälkeen, eivätkä pysyneet jalassa. Se on aidosti vattumainen olo, kun sukkikset alkaa valumaan kesken päivän. (toki sama koskee kaikkia muitakin vaatteita.)

Jotenkin kuvittelen että inhoon liittyy sellainen lumipallo efekti. On joku aikaisempi negatiivinen kokemus, ei käytä niitä, joutuu äkkiseltään ostamaan juhliin, tulee väärän kokoiset, tuntuiset jne. Ja kokemus sen kun vahvistuu.
En todellakaan tiedä, että mistä tai milloin tämä urbaani legenda nylonin jäätymisestä on päässyt syntymään, mutta outohan se oli. Ihan mielenkiinnosta, muistatko, missä kuulit siitä itse? Jäitkö miettimään asiaa?

Itse törmäsin tähän toiseen miesten siittiö väittämään vasta interwebsin myötä. Ehkä hyvä niin, siitäkös olisi soppa syntynyt, jos joku olisi minulle sitä selittänyt ennen murrosikää.

Foorumi mistä sen silloin aikanaan luin, viittasi vielä nimenomaan poikien sukkahousujen käyttöön, eikä suinkaan aikamiesten. Joten arvatenkin ihmettelin, ja olin vahvasti eri mieltä.

Nykyisellään, varmaan aika monta urheilulajia olisi pannasa, mikäli kyseinen väittämä olisi absoluuttinen totuus.

Itselleni nuorempana, juuri nuo ”rooliasut” oli se tapa miten päästä harrastukseen käsiksi. Pari tarinaa olisi siis vielä takataskussa, mutta kuinka ollakkaan, niin on jäätävä työrupeama ollut, etten ole saanut oikein runosuonta sykkimään. Hemmetti, ei ole oikein edes kerinnyt tiirailla sääriä, vaikka pari vaihto oppilasta tänään esittelikin siroa comboa juuri, maryjane tyyppisen tyttömäisen kengän ja harmaan sukkahousun aisaparina.

Mutta sukkikset eivät unohdu, joten tästä täytyy jatkaa joku toinen kerta.

Ihan muuten tällainen sukkisfoorumeilta tuttu kyssäri, oletko uinut (tai muuten tykännyt kastella) sukkahousuissa?

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä. Tavallaan ymmärrän, että joku inhoaa sukkahousuja. Väitän että sukkahousuihin pitää tottua, tai oppia niitä käyttämään.

Myös tänne on sattunut ohilyöntejä. Tämän talven karmein kokemus oli jotkut marketti sukkikset. Ihan tavalliset mustat 60den, jotka alussa tuntuivat todella pehmeiltä ja mukavilta, mutta virttyivät heti parin käytön jälkeen, eivätkä pysyneet jalassa. Se on aidosti vattumainen olo, kun sukkikset alkaa valumaan kesken päivän. (toki sama koskee kaikkia muitakin vaatteita.)

Jotenkin kuvittelen että inhoon liittyy sellainen lumipallo efekti. On joku aikaisempi negatiivinen kokemus, ei käytä niitä, joutuu äkkiseltään ostamaan juhliin, tulee väärän kokoiset, tuntuiset jne. Ja kokemus sen kun vahvistuu.
En todellakaan tiedä, että mistä tai milloin tämä urbaani legenda nylonin jäätymisestä on päässyt syntymään, mutta outohan se oli. Ihan mielenkiinnosta, muistatko, missä kuulit siitä itse? Jäitkö miettimään asiaa?

Itse törmäsin tähän toiseen miesten siittiö väittämään vasta interwebsin myötä. Ehkä hyvä niin, siitäkös olisi soppa syntynyt, jos joku olisi minulle sitä selittänyt ennen murrosikää.

Foorumi mistä sen silloin aikanaan luin, viittasi vielä nimenomaan poikien sukkahousujen käyttöön, eikä suinkaan aikamiesten. Joten arvatenkin ihmettelin, ja olin vahvasti eri mieltä.

Nykyisellään, varmaan aika monta urheilulajia olisi pannasa, mikäli kyseinen väittämä olisi absoluuttinen totuus.

Itselleni nuorempana, juuri nuo ”rooliasut” oli se tapa miten päästä harrastukseen käsiksi. Pari tarinaa olisi siis vielä takataskussa, mutta kuinka ollakkaan, niin on jäätävä työrupeama ollut, etten ole saanut oikein runosuonta sykkimään. Hemmetti, ei ole oikein edes kerinnyt tiirailla sääriä, vaikka pari vaihto oppilasta tänään esittelikin siroa comboa juuri, maryjane tyyppisen tyttömäisen kengän ja harmaan sukkahousun aisaparina.

Mutta sukkikset eivät unohdu, joten tästä täytyy jatkaa joku toinen kerta.

Ihan muuten tällainen sukkisfoorumeilta tuttu kyssäri, oletko uinut (tai muuten tykännyt kastella) sukkahousuissa?

Lue lisää

Hei ja semipitkästä aikaa. Ei mitään hätää vaikkei aina ehdi kirjoittaa. First things first. Mehän olemme skrivanneet jo puolikkaan muistelman verran, joten tekstiä piisaa. Itsekin olen ollut kovin varattu. Kaksi työreissua takanapäin, nyt rauhoittuu onneksi vähäksi aikaa. Eikä aina tarvitse tuntea painetta kirjoittaa pitkästi. Lyhyet kuulumiset voivat yhtä lailla piristää harmaan päivän.

Tätä kirjoitraessa Falken 40 denierin keskiharmaat Seidenglatt-sukkikset yllä. Saksalainen Falke on yksi lempivalmistajistani. Falkella on varmaan kirkkanpunaiset. Myydään mm. Stockmannilla (miksei nimi ole Stockingman?).

En tiedä tarkalleen miten aikoinaan reagoin paukkupakkas-sukkahousulegendaan. En pitänyt sitä täysin mahdottomana ajatuksena, mutta käytännössä kuitenkin aika epätodennäköisenä. Hypoteesi tulisi testata. Sääli ettei Mythbusters-ohjemaa ei enää tehdä. Siinä testi olisi istunut kuin nyrkki silmään. Ohjeman ainoa daami, mukava ja viehkeä Kari, olisi saanut olla koekaniinina kintut sinisinä 15 denierin vaaleanbeigeissä. Tai vaihtoehtoisesti herra Jamie.

Kysyit olenko uinut tai muuten vain kastellut sukkahousuni. Minulla on kiero mieli, fantasiaa ja kokeilunhalua. Vastaukseni on kyllä. Tannoin olimme perheemme kanssa ulkomailla, jossa olimme vuokranneet kokonaisen talon. Pihalla olin ihan reilunkokoinen uima-allas, jossa perhe polskutteli aina kun emme ollet kaupungilla tai jossakin muualla. Eräänä päivänä jäin yksin talolle muutamaksi tunniksi. Totta kai minulla oli sukkikset mukana. Tilanne teki minusta ”varkaan” tai kinkyn sukkisvinksahtaneen. Riisuin vaatteet, puin muistaakseni 20 denierin suntan-väriset sukkikset ja niiden päälle vedin uimahousut. Makasin tovin aurinkotuolissa ja nautin tilanteesta. Sitten kävin uimassa. Uskomaton uusi tunne kun vesi hyväili sukkissääriäsi. Veden alla painetta, joka sitoi kuosin tiukemmaksi ihoa vasten. Sitten ylös kuivumaan auringonpaisteesseen likomärässä nylonissa. Masturboin onnellisena.

Jo aika nuorena teininä keksin että sukkahousuissa voi myös kylpeä. Ja vaihtoehtoisesti seistä suihkun alla tarkkaillen miten vesi leviää sukkahousuihin tummentaen niiden värin. Märkä nylon kiehtoo, sen myönnän. Oletko sinä harrastanut jotakin vastaavaa? Ja: Luen erittäin mielelläni Spice Girls -sattumuksistasi

Vaihto-oppilaat Mary Janeissa ja harmaissa sukkahousuissa. Tieto synnytti hienon kuvan päähäni. Mieleinen sukkahousumielikuva

Anonyymi kirjoitti:

Hei ja semipitkästä aikaa. Ei mitään hätää vaikkei aina ehdi kirjoittaa. First things first. Mehän olemme skrivanneet jo puolikkaan muistelman verran, joten tekstiä piisaa. Itsekin olen ollut kovin varattu. Kaksi työreissua takanapäin, nyt rauhoittuu onneksi vähäksi aikaa. Eikä aina tarvitse tuntea painetta kirjoittaa pitkästi. Lyhyet kuulumiset voivat yhtä lailla piristää harmaan päivän.

Tätä kirjoitraessa Falken 40 denierin keskiharmaat Seidenglatt-sukkikset yllä. Saksalainen Falke on yksi lempivalmistajistani. Falkella on varmaan kirkkanpunaiset. Myydään mm. Stockmannilla (miksei nimi ole Stockingman?).

En tiedä tarkalleen miten aikoinaan reagoin paukkupakkas-sukkahousulegendaan. En pitänyt sitä täysin mahdottomana ajatuksena, mutta käytännössä kuitenkin aika epätodennäköisenä. Hypoteesi tulisi testata. Sääli ettei Mythbusters-ohjemaa ei enää tehdä. Siinä testi olisi istunut kuin nyrkki silmään. Ohjeman ainoa daami, mukava ja viehkeä Kari, olisi saanut olla koekaniinina kintut sinisinä 15 denierin vaaleanbeigeissä. Tai vaihtoehtoisesti herra Jamie.

Kysyit olenko uinut tai muuten vain kastellut sukkahousuni. Minulla on kiero mieli, fantasiaa ja kokeilunhalua. Vastaukseni on kyllä. Tannoin olimme perheemme kanssa ulkomailla, jossa olimme vuokranneet kokonaisen talon. Pihalla olin ihan reilunkokoinen uima-allas, jossa perhe polskutteli aina kun emme ollet kaupungilla tai jossakin muualla. Eräänä päivänä jäin yksin talolle muutamaksi tunniksi. Totta kai minulla oli sukkikset mukana. Tilanne teki minusta ”varkaan” tai kinkyn sukkisvinksahtaneen. Riisuin vaatteet, puin muistaakseni 20 denierin suntan-väriset sukkikset ja niiden päälle vedin uimahousut. Makasin tovin aurinkotuolissa ja nautin tilanteesta. Sitten kävin uimassa. Uskomaton uusi tunne kun vesi hyväili sukkissääriäsi. Veden alla painetta, joka sitoi kuosin tiukemmaksi ihoa vasten. Sitten ylös kuivumaan auringonpaisteesseen likomärässä nylonissa. Masturboin onnellisena.

Jo aika nuorena teininä keksin että sukkahousuissa voi myös kylpeä. Ja vaihtoehtoisesti seistä suihkun alla tarkkaillen miten vesi leviää sukkahousuihin tummentaen niiden värin. Märkä nylon kiehtoo, sen myönnän. Oletko sinä harrastanut jotakin vastaavaa? Ja: Luen erittäin mielelläni Spice Girls -sattumuksistasi

Vaihto-oppilaat Mary Janeissa ja harmaissa sukkahousuissa. Tieto synnytti hienon kuvan päähäni. Mieleinen sukkahousumielikuva

Lue lisää

RobinHood revisited

Kun ensimmäisen kerran jäin kiinni Robin Hood leikistäni, minulla ei ollut mitään aikomusta jäädä uudelleen kiinni, jollekkin sellaiselle joka ymmärtäisi miten nolosta leikistä oli kyse.

Eihän se niin jännää olisi ollut, jos siinä ei olisi ollut niin kovat panokset. Pienessä mielessäni kyse oli siis elämästä ja kuolemasta.

Oliko se sitten onnea, vai epäonnea, mutta jalastani sukkahousut päätyivät pyykkikoriin, mistä ne äidinrakkauden voimalla kulkeutuivat puhtaana vaatekaappiin. Niin outoa, kun kaikki sukkiksiin liittyvä olikin, niin ei pieneen mieleenikään tullut mitkään pyykkäämiseen liittyvät riskianalyysit.

Samoihin aikoihin koulukaverini Marko rupesi aktiivisemmin pitämään yhteyttä. En osaa oikein tarkkaan sanoa, miten se juttu meni, mutta hän heitteli silleen randomisti juttuja, jotka saivat minut tietenkin punastumaan.

”Miksi vanhoissa elokuvissa sankari antaa takkinsa neidolle, vaikka ongelma on siinä ettei hänellä ole housuja?”

En ole varma osaanko sitä tyhjentävästi selittää näin aikuisena, saati silloin lapsena. Sympatiani olivat kuitenkin ”höpsöjen” neitojen puolella, sillä itsekin halusin ”uhmata vaaraa” ja laittaa ne nylonit joulujuhlaan.

(Enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole saanut sitä nylonia jäätymään.)
Tosiaan harmi että myth busterssi loppui. Heillä olisi voinut olla vaikka kokonainen jakso nyloneihin ja sukkahousuihin liittyviä myyttejä. Mitä näitä onkaan, auton hihnoista lähtien?

Tosin muistan jonkun suomalaisen oisko yläasteelle suunnatun opetusohjelman, missä laittoivat vesipulloja sukkahousuihin. Siinä mitattiin lämpötila eroja, sukkahousilla, märillä sukkahosuilla ja ilman. Siitä tosin on aikaa, mitä itsellä taas ei ole koluta elävää arkistoa läpi.

Joka tapauksessa, sen jälkeen kun Marko sai kuulla, että olin leikkinyt Robin Hoodia, hänen kiinnostus aiheeseen muuttui itsepintaiseksi.

Mikä oli noloa kahdesta syystä, siksi että olin jo vähän turhan vanha täysillä leikkimään roolileikkejä, ja olin ylittänyt ne kaikki ”sovinnaisuuden” rajat mitä kovilla jätkillä on.

Jossain vaiheessa hän kuitenkin tiesi että minulla on oliivin vihreät sukkahousut, ja koska olin huono keksimään hätävalheita, valehtelin leikkineeni Robin Hoodia. Todellisuudessa leikin pikku perverssiä, tietämättä mitä se oli. Joten siihen nähden Robin Hood oli ihan legit peitetarina.

Jos olisi vähänkään leikannut, olisin voinut keksiä jonkun paremman hätävalheen, vaikka serkkuni unohtamista sukkahousuista, mutta kun ei.

Todellisuudessa, minä halusin pukea sukkahousut, ja hän halusi painostaa minua pukemaan sukkahousut. Sitä ennen piti vain vetää jotain lapsellista teatteria, että en suostuisi liian helpolla, vaikka ainoa todellinen ongelma oli missä ja miten.

Siihen aikaan ei minulla vielä ollut kännykkää, ja muistankin sen kauhun kun odottelin Marko… Pikku Johnia sherwoodin metsän laitamilla täydessä Robin Hood varustuksessani.

Ehkä olin pettynyt, koska Markolla ei tietenkään ollut sukkahousuja. Enkä tietenkään voinut tunnustaa, että minulla olisi ollut useammat, joita olisin voinut lainata. Olisin ollut shervoodin, tai ehkä koko maialman iloisin veikko, jos olisimme yhessä jakaneet tämän kokemuksen.

Sitä on vaikea selittää, mutta Markolle taisi riittää se että minulla oli sukkahousut. Loppupeleissä se oli tyhjää parempi ja riitti myös minulle. Siinä tilanteessa otin niistä kaiken ilon irti.

”Oih, Pikku John. En voi tulla sinne, siellä on märkää. Minun sukat kastuvat pelkissä hiippailukengissä.”

Marko taisi tajuta heti ahdinkoni, ja oli ”juonessa” mukana. Kuin itsestään seikkailumme vei yhä syvemmälle sherwoodin metsän vihonviimeisiin nurkkiin, ja kiusallisiin hetkiin, kun en voinut tempaista sukkia jalasta puronylitystä varten.

Sukkien kasteleminen ei siis ollut se ensimmäinen asia joka tuli mieleen. Päinvastoin.

Siksi idea tuli ihan puun takaa, kun jossain vaiheessa katselin meidän vanhoja valokuvia, joita taas äidinpuolen suku oli lähettänyt trooppisesta Australiasta. Siinä vaiheessa kun silmä oli jo harjaantunut bongaamaan kaikki sukkikset, niin tajusin yhtäkkiä, että muutamassa kuvassa sikäläiset serkut ilakoivat hiekkarannalla nyloneissa. Eikä siinä kaikki, vaan yksi heistä oli vielä poika.

Jos balettipoikien lupa käyttää sukkahousuja oli jotain ylimaallista, niin tämä oli jotain vieläkin turmiollisempaa.

Kyllä siinä taas pieni pää räjähti, kun jäi miettimään, että miksi ja miten. Jostain syystä sukkahousut pojalla yhdistyi sellaiseen pulttibois pelleilyyn, mutta rannalla julkisesti se ei ollut vitsi.

Ihmetyksistä isoin oli tietenkin se että miltä nylonit tuntui uidessa? Ja tietenkin se kateus kerroin, joka nousi yli ymmärryksen.

Anonyymi kirjoitti:

RobinHood revisited

Kun ensimmäisen kerran jäin kiinni Robin Hood leikistäni, minulla ei ollut mitään aikomusta jäädä uudelleen kiinni, jollekkin sellaiselle joka ymmärtäisi miten nolosta leikistä oli kyse.

Eihän se niin jännää olisi ollut, jos siinä ei olisi ollut niin kovat panokset. Pienessä mielessäni kyse oli siis elämästä ja kuolemasta.

Oliko se sitten onnea, vai epäonnea, mutta jalastani sukkahousut päätyivät pyykkikoriin, mistä ne äidinrakkauden voimalla kulkeutuivat puhtaana vaatekaappiin. Niin outoa, kun kaikki sukkiksiin liittyvä olikin, niin ei pieneen mieleenikään tullut mitkään pyykkäämiseen liittyvät riskianalyysit.

Samoihin aikoihin koulukaverini Marko rupesi aktiivisemmin pitämään yhteyttä. En osaa oikein tarkkaan sanoa, miten se juttu meni, mutta hän heitteli silleen randomisti juttuja, jotka saivat minut tietenkin punastumaan.

”Miksi vanhoissa elokuvissa sankari antaa takkinsa neidolle, vaikka ongelma on siinä ettei hänellä ole housuja?”

En ole varma osaanko sitä tyhjentävästi selittää näin aikuisena, saati silloin lapsena. Sympatiani olivat kuitenkin ”höpsöjen” neitojen puolella, sillä itsekin halusin ”uhmata vaaraa” ja laittaa ne nylonit joulujuhlaan.

(Enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole saanut sitä nylonia jäätymään.)
Tosiaan harmi että myth busterssi loppui. Heillä olisi voinut olla vaikka kokonainen jakso nyloneihin ja sukkahousuihin liittyviä myyttejä. Mitä näitä onkaan, auton hihnoista lähtien?

Tosin muistan jonkun suomalaisen oisko yläasteelle suunnatun opetusohjelman, missä laittoivat vesipulloja sukkahousuihin. Siinä mitattiin lämpötila eroja, sukkahousilla, märillä sukkahosuilla ja ilman. Siitä tosin on aikaa, mitä itsellä taas ei ole koluta elävää arkistoa läpi.

Joka tapauksessa, sen jälkeen kun Marko sai kuulla, että olin leikkinyt Robin Hoodia, hänen kiinnostus aiheeseen muuttui itsepintaiseksi.

Mikä oli noloa kahdesta syystä, siksi että olin jo vähän turhan vanha täysillä leikkimään roolileikkejä, ja olin ylittänyt ne kaikki ”sovinnaisuuden” rajat mitä kovilla jätkillä on.

Jossain vaiheessa hän kuitenkin tiesi että minulla on oliivin vihreät sukkahousut, ja koska olin huono keksimään hätävalheita, valehtelin leikkineeni Robin Hoodia. Todellisuudessa leikin pikku perverssiä, tietämättä mitä se oli. Joten siihen nähden Robin Hood oli ihan legit peitetarina.

Jos olisi vähänkään leikannut, olisin voinut keksiä jonkun paremman hätävalheen, vaikka serkkuni unohtamista sukkahousuista, mutta kun ei.

Todellisuudessa, minä halusin pukea sukkahousut, ja hän halusi painostaa minua pukemaan sukkahousut. Sitä ennen piti vain vetää jotain lapsellista teatteria, että en suostuisi liian helpolla, vaikka ainoa todellinen ongelma oli missä ja miten.

Siihen aikaan ei minulla vielä ollut kännykkää, ja muistankin sen kauhun kun odottelin Marko… Pikku Johnia sherwoodin metsän laitamilla täydessä Robin Hood varustuksessani.

Ehkä olin pettynyt, koska Markolla ei tietenkään ollut sukkahousuja. Enkä tietenkään voinut tunnustaa, että minulla olisi ollut useammat, joita olisin voinut lainata. Olisin ollut shervoodin, tai ehkä koko maialman iloisin veikko, jos olisimme yhessä jakaneet tämän kokemuksen.

Sitä on vaikea selittää, mutta Markolle taisi riittää se että minulla oli sukkahousut. Loppupeleissä se oli tyhjää parempi ja riitti myös minulle. Siinä tilanteessa otin niistä kaiken ilon irti.

”Oih, Pikku John. En voi tulla sinne, siellä on märkää. Minun sukat kastuvat pelkissä hiippailukengissä.”

Marko taisi tajuta heti ahdinkoni, ja oli ”juonessa” mukana. Kuin itsestään seikkailumme vei yhä syvemmälle sherwoodin metsän vihonviimeisiin nurkkiin, ja kiusallisiin hetkiin, kun en voinut tempaista sukkia jalasta puronylitystä varten.

Sukkien kasteleminen ei siis ollut se ensimmäinen asia joka tuli mieleen. Päinvastoin.

Siksi idea tuli ihan puun takaa, kun jossain vaiheessa katselin meidän vanhoja valokuvia, joita taas äidinpuolen suku oli lähettänyt trooppisesta Australiasta. Siinä vaiheessa kun silmä oli jo harjaantunut bongaamaan kaikki sukkikset, niin tajusin yhtäkkiä, että muutamassa kuvassa sikäläiset serkut ilakoivat hiekkarannalla nyloneissa. Eikä siinä kaikki, vaan yksi heistä oli vielä poika.

Jos balettipoikien lupa käyttää sukkahousuja oli jotain ylimaallista, niin tämä oli jotain vieläkin turmiollisempaa.

Kyllä siinä taas pieni pää räjähti, kun jäi miettimään, että miksi ja miten. Jostain syystä sukkahousut pojalla yhdistyi sellaiseen pulttibois pelleilyyn, mutta rannalla julkisesti se ei ollut vitsi.

Ihmetyksistä isoin oli tietenkin se että miltä nylonit tuntui uidessa? Ja tietenkin se kateus kerroin, joka nousi yli ymmärryksen.

Lue lisää

Ei hitto, ja tähänkin liittyy tarina, joka on oikeastaan vain sivujuonne suuressa sukkahousu saagassa.

Kas siinä jossain vaiheessa ala-astetta naapuriin muutti uusi perhe. Heidän poika oli minua ehkä vuoden vanhempi, ja heti coolin tyypin maineessa. Harrasti kamppailulajeja ja tytöt tykkäs.

Piirit olivat sen verran pienet, että me jotenkin tunsimme toisemme ja touhuttiin jotain yhdessä
mutta ei mitään sen ihmeempää. Hänen pikkusisko oli rinnakkaisluokalla ja siis vähintään yhtä kaukainen ”kaveri”. Siinä iässä tytöillä oli vielä niitä basilleja.
Tämä pikkusisko Eeva, ilmestyi yksi kaunis kesäpäivä oven taakse kysymään, että lähdetäänkö uimaan.

Kylällä oli muutama hänen ikäinen tyttö, ja saanen muistuttaa niistä basilleista.

Siitäkin huolimatta päädyttiin uimarannalle. Sitä tapahtui useampaankin otteeseen sinä kesänä.

Jossain vaiheessa keräsin kaikki puhujantaitoni ja rupesin selittämään näkemistäni kuvista, ja siitä miten Australiassa uidaan nyloneissa.

Toisin kuin ehkä toivoin, niin Eeva oli yhtä ymmällään sukkahousuissa uimisesta kuin minäkin. Eikä hän siis osannut kertoa, miltä se tuntuu, tai että kukaan muukaan näillä raukoilla rajoilla sitä tietäisi. Sukkahousuissahan uidaan vain niissä hassuissa kotivideoissa, missä jotenkin tiputaan veteen.

Asiahan jäi jotenkin kollektiivisesti kiehtomaan. Eevalla vain oli oikeastaan sama ongelma kuin minulla. Jota en tietenkään itse tunnustanut. Hänelläkin oli vain valkoisia juhlasukkia. Hän ei halunnut pilata niitä, koska hänen äitinsä kuulemma suuttuisi. Enkä ollut kertomassa, että minullakin oli juhlasukat, saati turmelemassa niitä. Itselläni painoi extrana vielä se, että valkoiset sukkahousut kiiltää kilometrien päähän kesäillassa, jos ne ovat minun jalassa.

Se mitä keskustelu kuitenkin poiki, oli se että Eeva ehdotti meidän vaihtaa uimapukuja. Tai ainakin uskottelen, että se oli hänen ajatuksensa. Hän halusi kokeilla minun löysiä uimashortseja, ja minä halusin kokeilla hänen sini-valko raidallista uimapukua.

Arvatenkin olin aika helposti myyty, myös uimapukuihin.

Vaikka uimaranta missä kävimme, oli yleensä aika tyhjä, niin kyllä siinä taidettiin huulet sinisenä värjötellä sopivaa paikkaa että päästiin vedestä ylös.

No kuinka ollakkaan, Eeva katosi elämästäni yhtä nopeasti kuin oli tullut. Heidän perhe muutti heti syksyllä. Harmi, koska minulla olisi ainakin ollut enemmän kokeiltavaa hänen vaatekaapissaan.

Sama koski myös Robin Hoodia. Seuraavana kesänä rakkaista oliivinvihreistä oli jäljellä vain haikea muisto. Eikä se kasvamisesta johtuva sosiaalinen paine, antanut sitäkään vähää tilaa hulluttelulle.

Mitä sherwoodin metsään tulee, niin kukaan ei ymmärtänyt sitä, miten pahoitin mieleni, kun kuulin että metsikön tilalle rakennetaan kerrostaloja.

Markosta kehkeytyi ihan kelpo kaveri, vaikka koulussa meillä ei ehkä ollut niin paljoa yhteistä, niin hän kyllä liimaantui aina sääriini kun nyloni ne herätti henkiin. Ajan saatossa hän esitti myös monta muuta kiperää asiaa sukkahousuihin liittyen. Mutta niistä joskus toiste, sillä nyt päivän askareet kutsuvat.

Ai niin ja meinasi ihan unohtua, viikon ehkä parhaat sukkarit näin erään kypsään ikään kerinneen ammattipoliitikon jaloissa. Hän onkin oikein mukavasti profiloitunut sukkahousu saralla. Samoin kiiltävät paksut harmaat, jäi mieleen. Nyt ehkä eletään sukkahousujen parasta vuodenaikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei hitto, ja tähänkin liittyy tarina, joka on oikeastaan vain sivujuonne suuressa sukkahousu saagassa.

Kas siinä jossain vaiheessa ala-astetta naapuriin muutti uusi perhe. Heidän poika oli minua ehkä vuoden vanhempi, ja heti coolin tyypin maineessa. Harrasti kamppailulajeja ja tytöt tykkäs.

Piirit olivat sen verran pienet, että me jotenkin tunsimme toisemme ja touhuttiin jotain yhdessä
mutta ei mitään sen ihmeempää. Hänen pikkusisko oli rinnakkaisluokalla ja siis vähintään yhtä kaukainen ”kaveri”. Siinä iässä tytöillä oli vielä niitä basilleja.
Tämä pikkusisko Eeva, ilmestyi yksi kaunis kesäpäivä oven taakse kysymään, että lähdetäänkö uimaan.

Kylällä oli muutama hänen ikäinen tyttö, ja saanen muistuttaa niistä basilleista.

Siitäkin huolimatta päädyttiin uimarannalle. Sitä tapahtui useampaankin otteeseen sinä kesänä.

Jossain vaiheessa keräsin kaikki puhujantaitoni ja rupesin selittämään näkemistäni kuvista, ja siitä miten Australiassa uidaan nyloneissa.

Toisin kuin ehkä toivoin, niin Eeva oli yhtä ymmällään sukkahousuissa uimisesta kuin minäkin. Eikä hän siis osannut kertoa, miltä se tuntuu, tai että kukaan muukaan näillä raukoilla rajoilla sitä tietäisi. Sukkahousuissahan uidaan vain niissä hassuissa kotivideoissa, missä jotenkin tiputaan veteen.

Asiahan jäi jotenkin kollektiivisesti kiehtomaan. Eevalla vain oli oikeastaan sama ongelma kuin minulla. Jota en tietenkään itse tunnustanut. Hänelläkin oli vain valkoisia juhlasukkia. Hän ei halunnut pilata niitä, koska hänen äitinsä kuulemma suuttuisi. Enkä ollut kertomassa, että minullakin oli juhlasukat, saati turmelemassa niitä. Itselläni painoi extrana vielä se, että valkoiset sukkahousut kiiltää kilometrien päähän kesäillassa, jos ne ovat minun jalassa.

Se mitä keskustelu kuitenkin poiki, oli se että Eeva ehdotti meidän vaihtaa uimapukuja. Tai ainakin uskottelen, että se oli hänen ajatuksensa. Hän halusi kokeilla minun löysiä uimashortseja, ja minä halusin kokeilla hänen sini-valko raidallista uimapukua.

Arvatenkin olin aika helposti myyty, myös uimapukuihin.

Vaikka uimaranta missä kävimme, oli yleensä aika tyhjä, niin kyllä siinä taidettiin huulet sinisenä värjötellä sopivaa paikkaa että päästiin vedestä ylös.

No kuinka ollakkaan, Eeva katosi elämästäni yhtä nopeasti kuin oli tullut. Heidän perhe muutti heti syksyllä. Harmi, koska minulla olisi ainakin ollut enemmän kokeiltavaa hänen vaatekaapissaan.

Sama koski myös Robin Hoodia. Seuraavana kesänä rakkaista oliivinvihreistä oli jäljellä vain haikea muisto. Eikä se kasvamisesta johtuva sosiaalinen paine, antanut sitäkään vähää tilaa hulluttelulle.

Mitä sherwoodin metsään tulee, niin kukaan ei ymmärtänyt sitä, miten pahoitin mieleni, kun kuulin että metsikön tilalle rakennetaan kerrostaloja.

Markosta kehkeytyi ihan kelpo kaveri, vaikka koulussa meillä ei ehkä ollut niin paljoa yhteistä, niin hän kyllä liimaantui aina sääriini kun nyloni ne herätti henkiin. Ajan saatossa hän esitti myös monta muuta kiperää asiaa sukkahousuihin liittyen. Mutta niistä joskus toiste, sillä nyt päivän askareet kutsuvat.

Ai niin ja meinasi ihan unohtua, viikon ehkä parhaat sukkarit näin erään kypsään ikään kerinneen ammattipoliitikon jaloissa. Hän onkin oikein mukavasti profiloitunut sukkahousu saralla. Samoin kiiltävät paksut harmaat, jäi mieleen. Nyt ehkä eletään sukkahousujen parasta vuodenaikaa.

Lue lisää

Kevät on sukkahousujen kulta-aikaa (kuten myös syksy). Kun daamit vaihtavat yhä tiuhempaan pitkät housunsa mekkoon, ja pitkävartiset talvisaappaat muuttuvat kevyemmiksi kengiksi. Ja ne opakit mustat, nukkaantuneet sukkapökät, jotka ovat palvelleet koko pitkän talven vaihtuvat varovaisesti hieman ohuempiin mustiin. Yhtäkkiä löytyy muitakin värejä, jopa kirkkaita. Ja myös beigejä, siis vaaleanruskeita, niitä ”ihonvärisiin” (sana, jota ei enää saa käyttää), sellaisia, jotka olivat joku kymmenen vuosi sitten melkein pannassa. Minua beiget sävyt, suntan, caramel, ovat aina puhutelleet. Ehkä niissä on jotakin perusnaisellista, tai sitten ne ovat muistuma omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin valtaosa arkisukkahousuista toistivat juuri näitä sävyjä.

Mutta niitä sinun ylistämiäsi valkoisia sukkahousuja näkee nykyään niin harvoin. Tänään ne kuuluvat lähinnä lastenkamariin pikkutyttöjen ylle. Ja sitten on Cosplay-Lolitoja valkoisine pitsisukkahousuineen. Aikoinaan sairaanhoitajan univormuun kuului valkoiset nylonit, mutta nykyään hoitajat pukeutuvat kaikkeen muuhun kuin mekkoon tai hameeseen. Minusta valkoiset ovat hienot, ehkä ne tekevät vielä comebackin; muodilla on omat kertaustyylinsä, ja vanhalla on tapana toistua tietyin väliajoin.

Haha, arvaan ketä tarkoitat kun kirjoitat kypsään ikään tulleesta julkkiksesta, jolla paksut harmaat sukkahousut. Myös politiikan saralla kunnostautunut Rosa M, jonka ”roiskeläppä” taisi täyttää 20 vuotta. Muistan silloin reagoineeni hänen sukkiksiinsa. Ne koskettivat sieluani, hah! Toinen julkisuudessa esiintynyt sukkisnainen oli sympaattinen Taru V, joka 1990-luvulla juonsi lasten TV-peliohjelmaa ”Hugo”. Minun lapseni olivat silloin pieniä ha Hugo-iässä. Ja Tarulla oli usein hienoja, peittävämpiä sukkiksia, jotka saivat myös minut seuraamaan Hugoa. Jostain syystä yhdistä Rosa M:n tähän Taruun.

Tarinasi ovat hyvin koskettavat. Episodisi Eeva-neidon kanssa oli varmasti hieno kokemus. Ja tiedätkö, minuakin naisten yksiosaiset uimapuvut kiehtovat. Sellainen yhdistettynä sukkahousuihin on puhutteleva kokonaisuus. Siinä on jatakin sellaista jumppameininkiä, uimapukuhan muistuttaa niin kutsua leotardia.

Oletko koskaan pohtinut sitä, että miksi drag queeneillä on yleensä aika paksut sukkikset, vaikutelma on jopa sellainen, että yllä voisi olla jopa kahdet päällekkäin. sitä vaikutelmaa lisää vielä aika voimakas kiilto. Efekti on aika tehokas, ja näillä kuningattarilla on yleensä pitkät, komeat sääret, joita kelpaa näytellä. Varsinkin sukkahousuissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kevät on sukkahousujen kulta-aikaa (kuten myös syksy). Kun daamit vaihtavat yhä tiuhempaan pitkät housunsa mekkoon, ja pitkävartiset talvisaappaat muuttuvat kevyemmiksi kengiksi. Ja ne opakit mustat, nukkaantuneet sukkapökät, jotka ovat palvelleet koko pitkän talven vaihtuvat varovaisesti hieman ohuempiin mustiin. Yhtäkkiä löytyy muitakin värejä, jopa kirkkaita. Ja myös beigejä, siis vaaleanruskeita, niitä ”ihonvärisiin” (sana, jota ei enää saa käyttää), sellaisia, jotka olivat joku kymmenen vuosi sitten melkein pannassa. Minua beiget sävyt, suntan, caramel, ovat aina puhutelleet. Ehkä niissä on jotakin perusnaisellista, tai sitten ne ovat muistuma omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin valtaosa arkisukkahousuista toistivat juuri näitä sävyjä.

Mutta niitä sinun ylistämiäsi valkoisia sukkahousuja näkee nykyään niin harvoin. Tänään ne kuuluvat lähinnä lastenkamariin pikkutyttöjen ylle. Ja sitten on Cosplay-Lolitoja valkoisine pitsisukkahousuineen. Aikoinaan sairaanhoitajan univormuun kuului valkoiset nylonit, mutta nykyään hoitajat pukeutuvat kaikkeen muuhun kuin mekkoon tai hameeseen. Minusta valkoiset ovat hienot, ehkä ne tekevät vielä comebackin; muodilla on omat kertaustyylinsä, ja vanhalla on tapana toistua tietyin väliajoin.

Haha, arvaan ketä tarkoitat kun kirjoitat kypsään ikään tulleesta julkkiksesta, jolla paksut harmaat sukkahousut. Myös politiikan saralla kunnostautunut Rosa M, jonka ”roiskeläppä” taisi täyttää 20 vuotta. Muistan silloin reagoineeni hänen sukkiksiinsa. Ne koskettivat sieluani, hah! Toinen julkisuudessa esiintynyt sukkisnainen oli sympaattinen Taru V, joka 1990-luvulla juonsi lasten TV-peliohjelmaa ”Hugo”. Minun lapseni olivat silloin pieniä ha Hugo-iässä. Ja Tarulla oli usein hienoja, peittävämpiä sukkiksia, jotka saivat myös minut seuraamaan Hugoa. Jostain syystä yhdistä Rosa M:n tähän Taruun.

Tarinasi ovat hyvin koskettavat. Episodisi Eeva-neidon kanssa oli varmasti hieno kokemus. Ja tiedätkö, minuakin naisten yksiosaiset uimapuvut kiehtovat. Sellainen yhdistettynä sukkahousuihin on puhutteleva kokonaisuus. Siinä on jatakin sellaista jumppameininkiä, uimapukuhan muistuttaa niin kutsua leotardia.

Oletko koskaan pohtinut sitä, että miksi drag queeneillä on yleensä aika paksut sukkikset, vaikutelma on jopa sellainen, että yllä voisi olla jopa kahdet päällekkäin. sitä vaikutelmaa lisää vielä aika voimakas kiilto. Efekti on aika tehokas, ja näillä kuningattarilla on yleensä pitkät, komeat sääret, joita kelpaa näytellä. Varsinkin sukkahousuissa.

Lue lisää

Nykäsmäisesti sanoisin, että sukkahousut ovat kevätjuhlien parasta aikaa. Ei pelkästään se että silmäkarkkia riittää kuulumisten vaihdon yhteydessä, vaan melkeimpä mukavampaa on seurata sitä, miten herkkä hetki sukkahousujen laitto kiireisen laittatumisen keskellä on. Se varovaisuus kun paketteja aukaistaan, se hienovaraisuus kuinka nylonia kosketellaan ja olempa näkevinäni sellaisen hiuksen hienon tyytyväisyyden ilmeen, kun sukkahousut ovat paikoillaan.

Voi olla että se kaikki on vain kuvitelmaa, mutta sen kaiken voin elää itse omissa muistoissa, vain vieressä katsomalla.

En ole erityisen paljoa tutustunut drag queen perinteisiin. Omalla tavallaan hassua, koska itsellä on ollut kuitenkin se halu pukeutua jotenkin samalla tavalla. Sukkahousu saagaani liittyy myös ne koulunäytelmät ja esiintymiset sukkahousuissa. Siihen nähden Drag Queen perinne sopisi hyvinkin viihdykkeeksi.

Ehkä olen kuitenkin juuri sen verran vanha, että omana ”esikuvanani” toimi Pirkka Pekka Peteliukset… Kaikki kunnia huumorille taiteenlajina, ei se ainakaan yhtään helpompaa ole kuin Drag show, mutta sukkahousujen pidon näkökulmasta pulttiboissit oli sellainen läppä, siinä missä drag queenit, pitävät niitä ”tosissaan”. Jos näin voisi kuvailla.

Yritin kyllä jossain vaiheessa katsoa jotain ”dragster” sarjaa. Miten mielettömän monipuolinen ammatti se onkaan. Puvustukset, esiintyminen, show. Itellä taittuis vain niska niissä korkkareissa, millä he menee, mutta… Se mikä itseäni juuri siinä kyseisessä sarjassa närästi, oli kielenkäyttö.

Narttu sitä, narttu tätä, ja nartun päällä narttu. Jossain vaiheessa vain huomasin, että minulla on hauskempaa ihan omissa sukkahousuissa, kun kuunnella sitä. =)

Siksi en myöskään ole niin tarkkaan seurannut, heidän sukkahousu muotia. Säärikarvat on ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen. Vaikka niitä kuinka ajelet, niin paksummilla on aina helpompi peittää kaikki sänget. Toinen mikä voisi selittää, on muotoilevat tuotteet. Niillähän sitä haetaan figuuria. Tahtoovat olla vähän paksumpia ja kiiltävämpiä, mihin itse olen törmännyt.

Sitten on vielä tämä show maailma. Siellähän kaikki on vähän omanlaistaan. Meikkaukset pitää olla övereitä, että näkyyvät takapenkkiin asti. Sama koskee varmaan säärien säihkeeseen. Toinen asia on myös läpinäkyvyys. Tehokkaiden valojen loisteessa ei ole imartelevaa jos joku tanssivyö sieltä pilkistää pahasti. Eli oletan että voivat hyvinkin olla niitä tanssikaupoista ostettuja ”erikois” sukkiksia, eikä niinkään katukuvassa näkyviä.

Joskus aikanani törmäsin siihen, että ihmisellä saattoi olla kahdet sukkahousut päällekkäin, mutta en muista enää milloin viimeksi. Suurimpana syynä, varmaan hameiden käytön väheneminen, mutta nyt kun ajattelen, niin ehkä paksujen sukkahosujen repertuaari on laajempi. Löytyy paksumpia noin 100denieriä, on villasekotteita, bambuja, ja thermal sukkahousuja. Eli siihen nähden sukkahousujen käyttö olisi helpompaa kuin koskaan.

Ehkä olisi aika testata joku toinen "dragsteri" sarja.

Kuten sanoit, valkoinen väri loistaa poissaolollaan. Sama taitaa koskea myös niitä pastellisävyjä vaatteissa, joihin niitä aikoinaan yhdisteltiin. Itselläni saattaa olla jotkut parikymppiset ns. vanhaa varastoa, mutta uustuotanto on netistä tilattua paksumpaa.

Ihon värillä olen itse aina ajatellut niin että jokaisella on oma, ja sen mukaan joutuu valitsemaan nylonit, enkä niinkään että se olisi ”värin nimi”. Siihen nähden ihan hyvä, että tämäkin asia on framilla. Kai sitä itsekkin ihmettelisi, jos olisin ”kamelin” värinen.

Tähän liittyen olen ollut huomaaviani, että ainakin täältä päin on ne sellaiset sukkishyllyn kyljessä olevat näytepalat hävinneet kiitettävästi. Tämä tapahtui jo ennen pandemiaa, mikä olisi miehekkään hyvä selitys. En usko että nylonit huippuhyvin kestävät käsidesiä, vaikka sekin voisi olla hyvä lisätesti Myytin murtajille.

Itse onnistuin tuhoamaan yhdet kirkkaan violetit paksummat sukkahousut itikkamyrkyllä.

Itikat, siinä vasta kärsimystä kauneudelle, kaikkina niissä metsissä vietettyjen ”runkkureissujen” kunniaksi. Sen jälkeen kun oli yhdet rakkaat ja super harvinaiset sukkikset saanut tuhottua, niin eihän sitä myrkkyä sitten uskaltanut käyttää, vaikka se olisi ehkä toiminutkin, kun olisi antanut sen kuivua. Sukkisten kanssa oli kuitenkin aina sellainen ”kiirus” että se ei ekana tullut mieleen.

Erityisen ilkeää oli, miten helposti liiskattu itikka näkyi muuten niin hienovaraisessa nylonissa. Se ei ollut mitenkään imarteleva näky ylä-aste ikäisen pojan säärissä pitkin pitäjää ajellessa. Joten minulle itikat olivat sitä aitoa kärsimystä kauneudestani kun jouduin antamaan niiden mässäillä ohuen nylonin läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Nykäsmäisesti sanoisin, että sukkahousut ovat kevätjuhlien parasta aikaa. Ei pelkästään se että silmäkarkkia riittää kuulumisten vaihdon yhteydessä, vaan melkeimpä mukavampaa on seurata sitä, miten herkkä hetki sukkahousujen laitto kiireisen laittatumisen keskellä on. Se varovaisuus kun paketteja aukaistaan, se hienovaraisuus kuinka nylonia kosketellaan ja olempa näkevinäni sellaisen hiuksen hienon tyytyväisyyden ilmeen, kun sukkahousut ovat paikoillaan.

Voi olla että se kaikki on vain kuvitelmaa, mutta sen kaiken voin elää itse omissa muistoissa, vain vieressä katsomalla.

En ole erityisen paljoa tutustunut drag queen perinteisiin. Omalla tavallaan hassua, koska itsellä on ollut kuitenkin se halu pukeutua jotenkin samalla tavalla. Sukkahousu saagaani liittyy myös ne koulunäytelmät ja esiintymiset sukkahousuissa. Siihen nähden Drag Queen perinne sopisi hyvinkin viihdykkeeksi.

Ehkä olen kuitenkin juuri sen verran vanha, että omana ”esikuvanani” toimi Pirkka Pekka Peteliukset… Kaikki kunnia huumorille taiteenlajina, ei se ainakaan yhtään helpompaa ole kuin Drag show, mutta sukkahousujen pidon näkökulmasta pulttiboissit oli sellainen läppä, siinä missä drag queenit, pitävät niitä ”tosissaan”. Jos näin voisi kuvailla.

Yritin kyllä jossain vaiheessa katsoa jotain ”dragster” sarjaa. Miten mielettömän monipuolinen ammatti se onkaan. Puvustukset, esiintyminen, show. Itellä taittuis vain niska niissä korkkareissa, millä he menee, mutta… Se mikä itseäni juuri siinä kyseisessä sarjassa närästi, oli kielenkäyttö.

Narttu sitä, narttu tätä, ja nartun päällä narttu. Jossain vaiheessa vain huomasin, että minulla on hauskempaa ihan omissa sukkahousuissa, kun kuunnella sitä. =)

Siksi en myöskään ole niin tarkkaan seurannut, heidän sukkahousu muotia. Säärikarvat on ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen. Vaikka niitä kuinka ajelet, niin paksummilla on aina helpompi peittää kaikki sänget. Toinen mikä voisi selittää, on muotoilevat tuotteet. Niillähän sitä haetaan figuuria. Tahtoovat olla vähän paksumpia ja kiiltävämpiä, mihin itse olen törmännyt.

Sitten on vielä tämä show maailma. Siellähän kaikki on vähän omanlaistaan. Meikkaukset pitää olla övereitä, että näkyyvät takapenkkiin asti. Sama koskee varmaan säärien säihkeeseen. Toinen asia on myös läpinäkyvyys. Tehokkaiden valojen loisteessa ei ole imartelevaa jos joku tanssivyö sieltä pilkistää pahasti. Eli oletan että voivat hyvinkin olla niitä tanssikaupoista ostettuja ”erikois” sukkiksia, eikä niinkään katukuvassa näkyviä.

Joskus aikanani törmäsin siihen, että ihmisellä saattoi olla kahdet sukkahousut päällekkäin, mutta en muista enää milloin viimeksi. Suurimpana syynä, varmaan hameiden käytön väheneminen, mutta nyt kun ajattelen, niin ehkä paksujen sukkahosujen repertuaari on laajempi. Löytyy paksumpia noin 100denieriä, on villasekotteita, bambuja, ja thermal sukkahousuja. Eli siihen nähden sukkahousujen käyttö olisi helpompaa kuin koskaan.

Ehkä olisi aika testata joku toinen "dragsteri" sarja.

Kuten sanoit, valkoinen väri loistaa poissaolollaan. Sama taitaa koskea myös niitä pastellisävyjä vaatteissa, joihin niitä aikoinaan yhdisteltiin. Itselläni saattaa olla jotkut parikymppiset ns. vanhaa varastoa, mutta uustuotanto on netistä tilattua paksumpaa.

Ihon värillä olen itse aina ajatellut niin että jokaisella on oma, ja sen mukaan joutuu valitsemaan nylonit, enkä niinkään että se olisi ”värin nimi”. Siihen nähden ihan hyvä, että tämäkin asia on framilla. Kai sitä itsekkin ihmettelisi, jos olisin ”kamelin” värinen.

Tähän liittyen olen ollut huomaaviani, että ainakin täältä päin on ne sellaiset sukkishyllyn kyljessä olevat näytepalat hävinneet kiitettävästi. Tämä tapahtui jo ennen pandemiaa, mikä olisi miehekkään hyvä selitys. En usko että nylonit huippuhyvin kestävät käsidesiä, vaikka sekin voisi olla hyvä lisätesti Myytin murtajille.

Itse onnistuin tuhoamaan yhdet kirkkaan violetit paksummat sukkahousut itikkamyrkyllä.

Itikat, siinä vasta kärsimystä kauneudelle, kaikkina niissä metsissä vietettyjen ”runkkureissujen” kunniaksi. Sen jälkeen kun oli yhdet rakkaat ja super harvinaiset sukkikset saanut tuhottua, niin eihän sitä myrkkyä sitten uskaltanut käyttää, vaikka se olisi ehkä toiminutkin, kun olisi antanut sen kuivua. Sukkisten kanssa oli kuitenkin aina sellainen ”kiirus” että se ei ekana tullut mieleen.

Erityisen ilkeää oli, miten helposti liiskattu itikka näkyi muuten niin hienovaraisessa nylonissa. Se ei ollut mitenkään imarteleva näky ylä-aste ikäisen pojan säärissä pitkin pitäjää ajellessa. Joten minulle itikat olivat sitä aitoa kärsimystä kauneudestani kun jouduin antamaan niiden mässäillä ohuen nylonin läpi.

Lue lisää

Netistä löytyvät Drag Queen -käsikirjat antavat osviittaa. Aika moni suosittelee useampaa sukkahousukerrosta. Siinä jokseenkin kouliintunut sukkahousukatseeni oli oikeassa. Yhtenä tarkoituksena on todellakin peittää säärien karvoitus. Yksi teksti puhuu neljästä päällekkäisestä nylonkerroksesta. alla tummanroosa luomassa pohjaklangin, se päällä kaksi ”ihonväristä” kerosta ja ylimpänä kiiltävät. Huh, täytyy kyllä olla housuissa aika hikiset paikat, sanon minä! Estradilla kuumien spottivalojen kärvistämänä. Rakastamme sukkahousuja, mutta kaikella rajansa. Mutta olet varmasti oikeassa siinä, että Dragshowssa vedetään aina överiksi: pukeudutaan niin ylinaisellisella tavalla ja meikataan tavalla, jota kukaan nainen ei tälläytyisi. Siksi pitkä (yleensä komeat) sääretkin vedetään niin sukkahousuisiksi, kuin vain voi ajatella.

Totuuden nimessä, en minäkään ole erityisen vihkiytynyt dragkulttuuriin. se on ihan oma genrensä, mutta en tunne sitä juuri ollenkaan. Se kiehtoo rajoitetulla tavalla. Mutta ne sukkissääret puhuttelevat.

Muttei tuollainen kerrospukeutuminen ole minulle aivan vieras asia. Talvella kun pitää paukkupakkasella ulkoilla, voin olla kaksissa sukkiksissa, ohuemmat alla ja puuvillaiset tai jopa villaiset päällä. Ja ylimpänä normaalit pitkät housut. Väliin jää ohuita eristäviä ilmakerroksia, jotka pitävät lämpöä yllä. Sisällä pitää kyllä sitten vähentää ainakin yksi layer. Nylonkerroksilla voi myös leikkiä, kun halutaan saada aikaan erilaisia hauskoja väri- ja valööriyhdistelmiä. Tummat sukkikset alle ja vaaleat päälle niin, että tumma sävy paistaa läpi. Vähän kuin maalaisi ohuilla lasuurikerroksilla. Syntyy yllättäviä värikombinaatioita. EnI tse en innostu fishnet-sukista. Mutta jos alla on sileät sukkahousut, muuttuvat verkkosukkikset heti mielenkiintoisiksi. Kerroksien voima. Sukkahousut on hauska asia!

Olen saanut kokea, että hyttysen kärsä lävistää paksummatkin sukkahousut. Ei siis riitä, että myöhäisinä kesäiltoina vetää 100 denierin kinttuihin siinä uskossa, että hyttyset eivät koske minua. Kyllä niitä aukkoja löytyy neulosten välissä, ja verenhimoiset naaraat ovat eteviä. Mietin että pitäisiköhäm kehittää hyttysverkkosukkahousut.

Odotan edelleen innolla selostusta Spice Girls -episodistasi.

Anonyymi kirjoitti:

Netistä löytyvät Drag Queen -käsikirjat antavat osviittaa. Aika moni suosittelee useampaa sukkahousukerrosta. Siinä jokseenkin kouliintunut sukkahousukatseeni oli oikeassa. Yhtenä tarkoituksena on todellakin peittää säärien karvoitus. Yksi teksti puhuu neljästä päällekkäisestä nylonkerroksesta. alla tummanroosa luomassa pohjaklangin, se päällä kaksi ”ihonväristä” kerosta ja ylimpänä kiiltävät. Huh, täytyy kyllä olla housuissa aika hikiset paikat, sanon minä! Estradilla kuumien spottivalojen kärvistämänä. Rakastamme sukkahousuja, mutta kaikella rajansa. Mutta olet varmasti oikeassa siinä, että Dragshowssa vedetään aina överiksi: pukeudutaan niin ylinaisellisella tavalla ja meikataan tavalla, jota kukaan nainen ei tälläytyisi. Siksi pitkä (yleensä komeat) sääretkin vedetään niin sukkahousuisiksi, kuin vain voi ajatella.

Totuuden nimessä, en minäkään ole erityisen vihkiytynyt dragkulttuuriin. se on ihan oma genrensä, mutta en tunne sitä juuri ollenkaan. Se kiehtoo rajoitetulla tavalla. Mutta ne sukkissääret puhuttelevat.

Muttei tuollainen kerrospukeutuminen ole minulle aivan vieras asia. Talvella kun pitää paukkupakkasella ulkoilla, voin olla kaksissa sukkiksissa, ohuemmat alla ja puuvillaiset tai jopa villaiset päällä. Ja ylimpänä normaalit pitkät housut. Väliin jää ohuita eristäviä ilmakerroksia, jotka pitävät lämpöä yllä. Sisällä pitää kyllä sitten vähentää ainakin yksi layer. Nylonkerroksilla voi myös leikkiä, kun halutaan saada aikaan erilaisia hauskoja väri- ja valööriyhdistelmiä. Tummat sukkikset alle ja vaaleat päälle niin, että tumma sävy paistaa läpi. Vähän kuin maalaisi ohuilla lasuurikerroksilla. Syntyy yllättäviä värikombinaatioita. EnI tse en innostu fishnet-sukista. Mutta jos alla on sileät sukkahousut, muuttuvat verkkosukkikset heti mielenkiintoisiksi. Kerroksien voima. Sukkahousut on hauska asia!

Olen saanut kokea, että hyttysen kärsä lävistää paksummatkin sukkahousut. Ei siis riitä, että myöhäisinä kesäiltoina vetää 100 denierin kinttuihin siinä uskossa, että hyttyset eivät koske minua. Kyllä niitä aukkoja löytyy neulosten välissä, ja verenhimoiset naaraat ovat eteviä. Mietin että pitäisiköhäm kehittää hyttysverkkosukkahousut.

Odotan edelleen innolla selostusta Spice Girls -episodistasi.

Lue lisää

Oih, olen aina fantasioinut, että voin sukkiksillani kiusoitella jotakuta.... Joudut siis odottelemaan seuraavaa spaissari päivitystä. Ne muistot tuovat hymyn huulille, ja vienon perhosten pyörähtelyn vatsanpohjalle, vaikka siitä on jo ikuisuus aikaa. Spaissareihin siis palataan, kunhan sopiva hetki löytyy.

Töissä ei edes varsinaisesti ole kiirusta, mutta pitää vähän katsella kesätyöntekijöiden perään, ennen kuin uskaltautuu lomalle. Siksi ajatuksetkin ovat nyt jossain aivan muualla.

Huh huh, ei kyllä itsellä tulisi puettua neljää nylonia päällekkäin. Mut se täytyy kyllä sanoa, että jos dragkulttuuri olisi ollut omassa nuoruudessani, samanlaista maisntreamin kuin se on nyt, niin aivan varmasti olisin vetänyt sitä itseeni kuin pesusieni.

Ja vähän samaa mieltä, verkko sukista. Pitihän ne tietenkin kokeilla, mutta ei ne koskaan samalla tavalla iskeneet, ehkä itselle oli oudointa se tunne, ne vain eivät tuntuneet aidoilta.
Mutta nyt nukkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oih, olen aina fantasioinut, että voin sukkiksillani kiusoitella jotakuta.... Joudut siis odottelemaan seuraavaa spaissari päivitystä. Ne muistot tuovat hymyn huulille, ja vienon perhosten pyörähtelyn vatsanpohjalle, vaikka siitä on jo ikuisuus aikaa. Spaissareihin siis palataan, kunhan sopiva hetki löytyy.

Töissä ei edes varsinaisesti ole kiirusta, mutta pitää vähän katsella kesätyöntekijöiden perään, ennen kuin uskaltautuu lomalle. Siksi ajatuksetkin ovat nyt jossain aivan muualla.

Huh huh, ei kyllä itsellä tulisi puettua neljää nylonia päällekkäin. Mut se täytyy kyllä sanoa, että jos dragkulttuuri olisi ollut omassa nuoruudessani, samanlaista maisntreamin kuin se on nyt, niin aivan varmasti olisin vetänyt sitä itseeni kuin pesusieni.

Ja vähän samaa mieltä, verkko sukista. Pitihän ne tietenkin kokeilla, mutta ei ne koskaan samalla tavalla iskeneet, ehkä itselle oli oudointa se tunne, ne vain eivät tuntuneet aidoilta.
Mutta nyt nukkumaan.

Lue lisää

Elämä Spice Girls -päivitystä odotellessa on epätyydyttävää. Jokin puuttuu. Äidin lupaama karkkipussi, jota joutuu odottamaan luvattoman kauan.

Kesä on täällä. Koulun päättäjäiset, ja varsinkin ylioppilasjuhlat, ovat jonkinsorttinen sukkahousukliimaksi, kuten mainitsit. Sitä oitis seuraava kesä on taas sukkahousuintoilijan mahalasku, pula-aika, kuiva kausi. Kyllä sukkiksia näkyy vielä katukuvassa ja julkisissa liikennevälineissä, satunaisia ohuita ”ihonvärisiä” ja jopa sitkeästi koivissa pysyviä mustia opakkeja, mutta valtaosa sääristä on kuitenkin paljaita. Sille ei voi mitään. odotusaika on kolme kuukautta. Se on luonnonlaki. Sitten palataan taas pikkuhiljaa sukkahousullisuuteen. Kesän runsaista riemuista huolimatta odotan sisimmissäni syksyä. Tai sanotaan nyt niin, että syksyn tulo ei ahdista minua. Siinä on hyvät puolensa, kuten sukkahousut.

Ja jos sukkikset tuntuvat kesällä kuristavilta, voi aina pukea nylonisia polvi- ja nilkkasukkia. Nekin ihan hienot. Puetko koskaan kuvioituja sukkahousuja? Niitä minulla on hyvin rahallisesti, mutta jotkut vat aika puhuttelevat

Anonyymi kirjoitti:

Elämä Spice Girls -päivitystä odotellessa on epätyydyttävää. Jokin puuttuu. Äidin lupaama karkkipussi, jota joutuu odottamaan luvattoman kauan.

Kesä on täällä. Koulun päättäjäiset, ja varsinkin ylioppilasjuhlat, ovat jonkinsorttinen sukkahousukliimaksi, kuten mainitsit. Sitä oitis seuraava kesä on taas sukkahousuintoilijan mahalasku, pula-aika, kuiva kausi. Kyllä sukkiksia näkyy vielä katukuvassa ja julkisissa liikennevälineissä, satunaisia ohuita ”ihonvärisiä” ja jopa sitkeästi koivissa pysyviä mustia opakkeja, mutta valtaosa sääristä on kuitenkin paljaita. Sille ei voi mitään. odotusaika on kolme kuukautta. Se on luonnonlaki. Sitten palataan taas pikkuhiljaa sukkahousullisuuteen. Kesän runsaista riemuista huolimatta odotan sisimmissäni syksyä. Tai sanotaan nyt niin, että syksyn tulo ei ahdista minua. Siinä on hyvät puolensa, kuten sukkahousut.

Ja jos sukkikset tuntuvat kesällä kuristavilta, voi aina pukea nylonisia polvi- ja nilkkasukkia. Nekin ihan hienot. Puetko koskaan kuvioituja sukkahousuja? Niitä minulla on hyvin rahallisesti, mutta jotkut vat aika puhuttelevat

Lue lisää

Kesän kuviot ovat nyloniltaan niukat. Oma kuviosukkisten kulta-aika sijoittui sinne nuoruuteen. Niin kauppojen tarjonnan, kun ehkä oman maunkin suhteen. Siihen aikaan taisi ilmestyä ne sellaiset noin kuuskymppiset sukkikset joissa oli sitä erilaista ruutua ja raitaa.

Tykkäsin niistä niin paljon että omistin niitä useammatkin, ja talvella esittelin niitä sukkina, mutta muuten se räväkkä riemu joutui väistymään keväisten shortsikelien tieltä. Eikä ne koskaan päässeet oikeuksiinsa. Niistäkään sukkiksista ei ole enää kuin se muisto, jäljellä.

Vähän samalla tavalla kuin verkkosukkiksissa, niin en erityisemmin sitten innostunut erilaisista pitsisukkiksista, enkä osaa erityisesti sanoa miksi. Toki kokeilumielessä, lähes kaikkea on tullut kokeiltua.

Nilkka ja polvisukatkin ovat omalla tavallaan ihan jees, mutta omassa mielessä niistä ikään kuin puuttuu jotain. Joskus jopa ärsyttävällä tavalla, aivan kuin palapeli, jonka viimeinen pala on kadoksissa.

Tietyllä tapaa sama tulee omassa mielessä esille myös leggingseissä. En voi sietää leggingsien yhdistämistä sukkiin. Siihenhän on jo olemassa parempi keino, sukkahousut.

Oman ahtaan mieleni maailmassa se on jotain sukkien ja housujen väärinkäyttöä, mutta yhdistettynä paljaisiin varpaisiin ja sandaaleihin, niin leggingsit voi olla jopa kaunis näky.

Kauheinta toki on ohuet leggingsit, niin että alkkarit tursuaa sieltä läpi. Epäilen että oma ahdas mieleni ei ole ainoa joka paheksuu tätä nykyisin onneksi harvinaista ilmiötä. Siinä mielessä leggari kulttuuri on onneksi kehittynyt.

Nuoruuden villeinä vuosina tuli myös testattua ne pitkät stay upit. Nehän siis toimivat tyydyttävästi, ei siis siinä mitään. Mutta kai siinä oli jotain sen käytännöllisyyden kanssa. Ei niitä vain silleensä tullut laitettua farkkujen alle talvikelissä.

Enkä voi vähätellä niitä aikaisempia kokemuksia siitä, kun ensimmäisen kerran sain venytettyä sen sukkahousun vyätärönauhan paikoilleen, ja umpioitua koko alavartalon ihonmyötäiseen materiaaliin. Stayupit käyvät aina aika ajoin mielessä, mutta tällä hetkellä omistan vain ”käytännöllisiä” sukkiksia.

Mitä kuvioihin tulee, niin nykyisellään minulla on ehkä muutamat kissa teemaiset sukkikset. Joissain taitaa kissa raapia sääriä, ja tosiet on ne sellaiset, missä kissa yltää polviin asti.

Olenko siis jo vanha ja tylsä?

Anonyymi kirjoitti:

Kesän kuviot ovat nyloniltaan niukat. Oma kuviosukkisten kulta-aika sijoittui sinne nuoruuteen. Niin kauppojen tarjonnan, kun ehkä oman maunkin suhteen. Siihen aikaan taisi ilmestyä ne sellaiset noin kuuskymppiset sukkikset joissa oli sitä erilaista ruutua ja raitaa.

Tykkäsin niistä niin paljon että omistin niitä useammatkin, ja talvella esittelin niitä sukkina, mutta muuten se räväkkä riemu joutui väistymään keväisten shortsikelien tieltä. Eikä ne koskaan päässeet oikeuksiinsa. Niistäkään sukkiksista ei ole enää kuin se muisto, jäljellä.

Vähän samalla tavalla kuin verkkosukkiksissa, niin en erityisemmin sitten innostunut erilaisista pitsisukkiksista, enkä osaa erityisesti sanoa miksi. Toki kokeilumielessä, lähes kaikkea on tullut kokeiltua.

Nilkka ja polvisukatkin ovat omalla tavallaan ihan jees, mutta omassa mielessä niistä ikään kuin puuttuu jotain. Joskus jopa ärsyttävällä tavalla, aivan kuin palapeli, jonka viimeinen pala on kadoksissa.

Tietyllä tapaa sama tulee omassa mielessä esille myös leggingseissä. En voi sietää leggingsien yhdistämistä sukkiin. Siihenhän on jo olemassa parempi keino, sukkahousut.

Oman ahtaan mieleni maailmassa se on jotain sukkien ja housujen väärinkäyttöä, mutta yhdistettynä paljaisiin varpaisiin ja sandaaleihin, niin leggingsit voi olla jopa kaunis näky.

Kauheinta toki on ohuet leggingsit, niin että alkkarit tursuaa sieltä läpi. Epäilen että oma ahdas mieleni ei ole ainoa joka paheksuu tätä nykyisin onneksi harvinaista ilmiötä. Siinä mielessä leggari kulttuuri on onneksi kehittynyt.

Nuoruuden villeinä vuosina tuli myös testattua ne pitkät stay upit. Nehän siis toimivat tyydyttävästi, ei siis siinä mitään. Mutta kai siinä oli jotain sen käytännöllisyyden kanssa. Ei niitä vain silleensä tullut laitettua farkkujen alle talvikelissä.

Enkä voi vähätellä niitä aikaisempia kokemuksia siitä, kun ensimmäisen kerran sain venytettyä sen sukkahousun vyätärönauhan paikoilleen, ja umpioitua koko alavartalon ihonmyötäiseen materiaaliin. Stayupit käyvät aina aika ajoin mielessä, mutta tällä hetkellä omistan vain ”käytännöllisiä” sukkiksia.

Mitä kuvioihin tulee, niin nykyisellään minulla on ehkä muutamat kissa teemaiset sukkikset. Joissain taitaa kissa raapia sääriä, ja tosiet on ne sellaiset, missä kissa yltää polviin asti.

Olenko siis jo vanha ja tylsä?

Lue lisää

Spaissarit.

Spaissarit enhanced edition, oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että se tapahtui vähintään yhtä yllättäen, kuin ylipäätään minun pääseminen sukkiksiin käsiksi. Sen jälkeen kun olin enkelinä joulunäytelmässä, niin tajusin heti, että näytteleminen on yksi niitä harvoja reittejä joiden avulla voisin päästä sukkahousuihin käsiksi. Siis kuvainnollisesti, koska halusin ne tietenkin jalkaani.

Tiesin että toista yhtä ”sukupuoli neutraalia” mahdollisuutta tuskin tulee, mitä seisominen säihkyvän valkoisissa säärissä, taivaallisessa sotajoukossa. Rupesin siis haaveilemaan erilaisista sukkahousu sankareista, ja toivoin, että koulunäytelmissä päädyttäisiin niihin.

Toivoin siis, että jonkun jukolan jussin tai jonkun muun suomalaisen junttilan isännän näyttelemisen sijaan saisin esittää peterpania, robinhoodia, tai miksei vaikka sitä batmania.

Yllättäen yksi suurimmista haaveistani oli olla pinokkio, jota ei ehkä samalla tavalla lasketa suurien sukkahousu sankareiden joukkoon, kuten edellisiä.

Story time.

Yksi kavereistani oli saanut jonkun vanhan videokameran käyttöönsä. Sellainen aika rotisko, mutta ei niin huono etteikö sitä olisi haaveillut omasta sankarit sukkahousuissa elokuvasta. Valitettavasti tämä kaveri ei ollut sellainen, jonka kanssa olisi näinkin taiteellisesti vaativaa produktiota lähtenyt toteuttamaan.

Päinvastoin. Se tapa miten hän reagoin sukkahousujen vilahdukseen videolla, oli niin eri maailmasta kuin oma kaihoni niitä kohtaan.

Se oli sellainen täysin randomi pätkä, parin nauhoituksen välissä. Oli siis täysin mahdoton sanoa, mistä tai miten tilanne oli saanut alkunsa, mutta siinä kohdassa se jo jotenkin vaikutti kiusaamisvideolta, aikana ennen kun sellaiset pääsivät viraaliksi. Tuomitsen tietenkin kaiken kiusaamisen, myös sukkahousjen kohdalla, mutta siinä vaiheessa siihen oli itse aika vaikea vaikuttaa, ja näin jälkikäteen kertonee sitä karua kieltään, miten fetissini kasvoi ja voi paksusti.

Siitä suttuisesta videosta sai sen käsityksen, että poika oletettu oli unohtanut avaimensa, ja joku hätäpaniikki siinä oli kun hän ei päässyt sisälle. Sitä nyt, tapahtuu joka pojalle, joten ei siinä mitään uutta, eikä siinä, että ystävällinen isoveli auttamisen sijaan kuvaa, mutta...

Ei se satavarmaa ollut, että hän oli poika, mutta se tapa miten hän yritti piiloutua kameralta, muistutti aivan liian elävästi minun omia seikkailuja hävettävien vaatteiden maailmassa.

Siksi tietenkin tunsin sympatiaa tätä poikaparkaa kohtaan, mutta en kerennyt kissaa sanoa, kun kaverini heitti jo jonkun hintti kommentin.

Pojalla oli päällään sellaiset siniset läppäshortsit. Ei siinäkään vielä mitä, mutta ne eivät olleet farkkushortsit, vaan sellaista kiiltävät, lyhyet, ja tiukat. Eli tyttömäisimmät shortsit mitä olin nähnyt, eli sellaiset joita olisin mielelläni kokeillut, jos jostain olisin käsiini saanut, ja joutunut varmaan yhtä noloon tilanteeseen.

Lyhyet shortsit paljastivat hyvin päivittyneet jalat, joita tämä ressukka yritti jotenkin piilotella kameralta, jopa niin hyvin päivettyneet, että kaverinikin tajusi että hänen päivetys oli nyloneista peräisin.

Eihän se heti auennut, että hän oli Pinokkio. Asiaan ei auttanut sekään, että hänen vaatteensa kiiltävyydestä huolimatta noudatteli enemmän Grimmin veljesten visiota, tumman sinisine housuineen ja vihreine paitoineen, kuin Disneyn kelta- punaiset vetimet.

Anonyymi kirjoitti:

Spaissarit.

Spaissarit enhanced edition, oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että se tapahtui vähintään yhtä yllättäen, kuin ylipäätään minun pääseminen sukkiksiin käsiksi. Sen jälkeen kun olin enkelinä joulunäytelmässä, niin tajusin heti, että näytteleminen on yksi niitä harvoja reittejä joiden avulla voisin päästä sukkahousuihin käsiksi. Siis kuvainnollisesti, koska halusin ne tietenkin jalkaani.

Tiesin että toista yhtä ”sukupuoli neutraalia” mahdollisuutta tuskin tulee, mitä seisominen säihkyvän valkoisissa säärissä, taivaallisessa sotajoukossa. Rupesin siis haaveilemaan erilaisista sukkahousu sankareista, ja toivoin, että koulunäytelmissä päädyttäisiin niihin.

Toivoin siis, että jonkun jukolan jussin tai jonkun muun suomalaisen junttilan isännän näyttelemisen sijaan saisin esittää peterpania, robinhoodia, tai miksei vaikka sitä batmania.

Yllättäen yksi suurimmista haaveistani oli olla pinokkio, jota ei ehkä samalla tavalla lasketa suurien sukkahousu sankareiden joukkoon, kuten edellisiä.

Story time.

Yksi kavereistani oli saanut jonkun vanhan videokameran käyttöönsä. Sellainen aika rotisko, mutta ei niin huono etteikö sitä olisi haaveillut omasta sankarit sukkahousuissa elokuvasta. Valitettavasti tämä kaveri ei ollut sellainen, jonka kanssa olisi näinkin taiteellisesti vaativaa produktiota lähtenyt toteuttamaan.

Päinvastoin. Se tapa miten hän reagoin sukkahousujen vilahdukseen videolla, oli niin eri maailmasta kuin oma kaihoni niitä kohtaan.

Se oli sellainen täysin randomi pätkä, parin nauhoituksen välissä. Oli siis täysin mahdoton sanoa, mistä tai miten tilanne oli saanut alkunsa, mutta siinä kohdassa se jo jotenkin vaikutti kiusaamisvideolta, aikana ennen kun sellaiset pääsivät viraaliksi. Tuomitsen tietenkin kaiken kiusaamisen, myös sukkahousjen kohdalla, mutta siinä vaiheessa siihen oli itse aika vaikea vaikuttaa, ja näin jälkikäteen kertonee sitä karua kieltään, miten fetissini kasvoi ja voi paksusti.

Siitä suttuisesta videosta sai sen käsityksen, että poika oletettu oli unohtanut avaimensa, ja joku hätäpaniikki siinä oli kun hän ei päässyt sisälle. Sitä nyt, tapahtuu joka pojalle, joten ei siinä mitään uutta, eikä siinä, että ystävällinen isoveli auttamisen sijaan kuvaa, mutta...

Ei se satavarmaa ollut, että hän oli poika, mutta se tapa miten hän yritti piiloutua kameralta, muistutti aivan liian elävästi minun omia seikkailuja hävettävien vaatteiden maailmassa.

Siksi tietenkin tunsin sympatiaa tätä poikaparkaa kohtaan, mutta en kerennyt kissaa sanoa, kun kaverini heitti jo jonkun hintti kommentin.

Pojalla oli päällään sellaiset siniset läppäshortsit. Ei siinäkään vielä mitä, mutta ne eivät olleet farkkushortsit, vaan sellaista kiiltävät, lyhyet, ja tiukat. Eli tyttömäisimmät shortsit mitä olin nähnyt, eli sellaiset joita olisin mielelläni kokeillut, jos jostain olisin käsiini saanut, ja joutunut varmaan yhtä noloon tilanteeseen.

Lyhyet shortsit paljastivat hyvin päivittyneet jalat, joita tämä ressukka yritti jotenkin piilotella kameralta, jopa niin hyvin päivettyneet, että kaverinikin tajusi että hänen päivetys oli nyloneista peräisin.

Eihän se heti auennut, että hän oli Pinokkio. Asiaan ei auttanut sekään, että hänen vaatteensa kiiltävyydestä huolimatta noudatteli enemmän Grimmin veljesten visiota, tumman sinisine housuineen ja vihreine paitoineen, kuin Disneyn kelta- punaiset vetimet.

Lue lisää

Ensi alkuun se oli aivan yhtä absurdi näky kuin serkkujeni ilakointi sukkahousuissa hiekkarannalla. Sillehän löytyi ihan pätevä selitys vuosien päästä. Vanhaan kunnon hyvään aikaan, ennen kuin kaupallisesti valmistetut stingersuitit olivat laajassa käytössä, niin oli kuulemma ihan normaalia käyttää nyloneita estämään meduusojen polttiaisrihmastoja kietoutumasta ihon ympärille.

Mistä olisinkaan luopunut jos olisin päässyt lapsena Australian uimarannoille uimaan? Ylimääräisestä munuaisestani? Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun haaveilin siitä, kuinka aurinko ja nyloni hellisivät kilpaa ihoani, jollain loputtoman hienolla hiekkarannalla.

Eikä asiaa auttanut se, että sieltä tulleissa kuvissa uitiin painipukua muistuttavissa uimapuvuissa, jotka olivat väriä lukuun ottamatta täysin identtiset pojilla ja tytöillä. Ei siis ehkä yhtä naiselliset kuin täällä käytetyt, mutta kun olin päässyt kokeilemaan Eevan uimapukua, niin uimashortsit olivat oikeastaan aika kauheat, viritelmät. Siihen nähden sellainen Australian auringolta suojaava uimapuku oli varmasti parempi.

Vaikka minua ei naurattanut, niin jonkinlaisen räkänaurun saattelemassa sitä videonpätkää veivattiin edestakaisin.

Jotenkin siinä sitten selvisi, että avaimet eivät olleet taskussa, sen takia, että taskuja ei ollut ollenkaan. Keimailevat pöksyt oli tehty niin piukoiksi, että niissä oli tursuavien taskujen tilalla sellaiset feikki resorit.

Tai itse asiassa kaikki oli feikkiä. Tajusin sen vasta sitten kun hahmotin, miksi selässä oli vetoketju henkseleiden alla. Vartalonmyötäiset shortsit ja paita, olikin vain yksi tanssi / jumppapuku joka oli rakennettu näyttämään tavan vaatteilta.

Kyllähän sen tajusi, että ei ne normi vaatteet olleet, mutta ne oli tehty niin taitavasti, että sillä suttuisella videolla, ne onnistui jymäyttämään minua hetken. Enkä tiedä tajusiko kaverini sitä ikinä. Hänelle tuntui riittävän, että se oli homointa ikinä. Olisin varmasti saanut coolius pointseja nauraessani jumppapuvulle, mutta kateuteni onneksi esti sen.

En osaa selittää, miksi taas ne muutamat sekunnit iskivät minuun niin kovaa, vaikka maailma oli pullollaan erilaisia sukkahousu ärsykkeitä, ja toinen toistaan säihkyvämpi säärisiä esikuvia.

Jotenkin siinä oli niin konkreettisesti läsnä ne vaarat, mitä tapahtui jos nauttisin nylonin kielletystä hedelmästä. Eli minun pienessä kieroutuneessa mielessä se oli sitä kiinnostavampaa, mitä enemmän kaveri sitä ilkkui.

Vaikka olin missannut sen sukkahousujen supersankareiden kulta-ajan niin tässä versiossa Pinokkiota oli sitä jotain. Samalla tavalla kuin minua kiehtoi se ajatus siitä että menisin puhelinkoppiin, ja tulisin sieltä ulos alle puetuissa sukkahousuissa, niin samalla tavalla kiehtoi ajatus että sukkahousu salaisuuteni olisi kaikkien nähtävillä.

Erityisesti se, että napakat paita ja shortsit, olisivatkin oikeasti vartalonmyötäinen jumppapuku joka puetaankin selästä.

Tyhmänä siis toivoin, että seuraava koulunäytelmä olisi Pinokkio. Todellisuudessa se mahdollisuus että tuollainen haave toteutuisi minulle oli yhtä realistinen kuin se, että muuttaisimme Australiaan sukkahousujeni perässä.

Ehkä hyvä niin, sillä Pinokkio oli tunnettu siitä että hän oli huono valehtelemaan. Jos olisin kaiken kansan edessä joutunut väittämään että olin aito karski poika. Samaan aikaan kun jalassani olisi ollut ruskeat nylonti piukan jumppapuvun alla, niin se ei olisi ollut nenä joka olisi kasvanut, ja paljastanut minun valehtelevan.

Vähän myös tiesin mitä toivoin. Kiitos himojeni ohjaaman huonon arvostelukykyni, jouduin heti yhtä katalaan pinteeseen kun sain käsiini jumppapuvun. Vetoan kuitenkin siihen, että minut oli huumattu ”ihonsävyisten” nylonien tyttövoimalla. Mutta ehkä kiusoittellen säästän sitä tarinaa vieläkin tuonnemmaksi.

Mitä koulunäytelmiin tulee, niin esimerkiksi sen jälkeen kun flippasin serkkutytön varalla olleet mustat hautajais sukkkikset, niin haaveilin, että niitä olisi ollut kiva esitellä vaikka Mikki hiirenä. Noh, mikkejä on Aleksis kiven tuotannossa yhtä vähän kun Robin hoodeja, niin samanlaiseksi haaveeksihan se jäi kuin mikä tahansa ”korkeakulttuuri” missä pojat olisivat voineet sonnustautua sukkiksiin.

Mutta ei niin huonoa, jottei jotain hyvääkin. Ala-asteeni oli niin ”trash” että se antoi ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä omanlaisensa mahdollisuuden pukeutua sukkiksiin. Mutta sekin on toinen tarina.

Mites siellä? Oletko erilaisetn kuvioiden tai materiaalien ystävä? Entäs tukisukkahousut? Olenko jo sitä kerinnyt kysyä? Tai muistelen että mainitsit jotain pikkusiskosta, olitko kateellinen hänen sukkahousuista?

Ehkä fetissistä puhuttaessa, voisi myös kysyä että muistatko joitain tapahtumia, joiden näin jälkikäteen luulet voimakkaasti vaikuttaneen fetissin syntyyn? (Muutkin saa vastata.)

Anonyymi kirjoitti:

Ensi alkuun se oli aivan yhtä absurdi näky kuin serkkujeni ilakointi sukkahousuissa hiekkarannalla. Sillehän löytyi ihan pätevä selitys vuosien päästä. Vanhaan kunnon hyvään aikaan, ennen kuin kaupallisesti valmistetut stingersuitit olivat laajassa käytössä, niin oli kuulemma ihan normaalia käyttää nyloneita estämään meduusojen polttiaisrihmastoja kietoutumasta ihon ympärille.

Mistä olisinkaan luopunut jos olisin päässyt lapsena Australian uimarannoille uimaan? Ylimääräisestä munuaisestani? Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun haaveilin siitä, kuinka aurinko ja nyloni hellisivät kilpaa ihoani, jollain loputtoman hienolla hiekkarannalla.

Eikä asiaa auttanut se, että sieltä tulleissa kuvissa uitiin painipukua muistuttavissa uimapuvuissa, jotka olivat väriä lukuun ottamatta täysin identtiset pojilla ja tytöillä. Ei siis ehkä yhtä naiselliset kuin täällä käytetyt, mutta kun olin päässyt kokeilemaan Eevan uimapukua, niin uimashortsit olivat oikeastaan aika kauheat, viritelmät. Siihen nähden sellainen Australian auringolta suojaava uimapuku oli varmasti parempi.

Vaikka minua ei naurattanut, niin jonkinlaisen räkänaurun saattelemassa sitä videonpätkää veivattiin edestakaisin.

Jotenkin siinä sitten selvisi, että avaimet eivät olleet taskussa, sen takia, että taskuja ei ollut ollenkaan. Keimailevat pöksyt oli tehty niin piukoiksi, että niissä oli tursuavien taskujen tilalla sellaiset feikki resorit.

Tai itse asiassa kaikki oli feikkiä. Tajusin sen vasta sitten kun hahmotin, miksi selässä oli vetoketju henkseleiden alla. Vartalonmyötäiset shortsit ja paita, olikin vain yksi tanssi / jumppapuku joka oli rakennettu näyttämään tavan vaatteilta.

Kyllähän sen tajusi, että ei ne normi vaatteet olleet, mutta ne oli tehty niin taitavasti, että sillä suttuisella videolla, ne onnistui jymäyttämään minua hetken. Enkä tiedä tajusiko kaverini sitä ikinä. Hänelle tuntui riittävän, että se oli homointa ikinä. Olisin varmasti saanut coolius pointseja nauraessani jumppapuvulle, mutta kateuteni onneksi esti sen.

En osaa selittää, miksi taas ne muutamat sekunnit iskivät minuun niin kovaa, vaikka maailma oli pullollaan erilaisia sukkahousu ärsykkeitä, ja toinen toistaan säihkyvämpi säärisiä esikuvia.

Jotenkin siinä oli niin konkreettisesti läsnä ne vaarat, mitä tapahtui jos nauttisin nylonin kielletystä hedelmästä. Eli minun pienessä kieroutuneessa mielessä se oli sitä kiinnostavampaa, mitä enemmän kaveri sitä ilkkui.

Vaikka olin missannut sen sukkahousujen supersankareiden kulta-ajan niin tässä versiossa Pinokkiota oli sitä jotain. Samalla tavalla kuin minua kiehtoi se ajatus siitä että menisin puhelinkoppiin, ja tulisin sieltä ulos alle puetuissa sukkahousuissa, niin samalla tavalla kiehtoi ajatus että sukkahousu salaisuuteni olisi kaikkien nähtävillä.

Erityisesti se, että napakat paita ja shortsit, olisivatkin oikeasti vartalonmyötäinen jumppapuku joka puetaankin selästä.

Tyhmänä siis toivoin, että seuraava koulunäytelmä olisi Pinokkio. Todellisuudessa se mahdollisuus että tuollainen haave toteutuisi minulle oli yhtä realistinen kuin se, että muuttaisimme Australiaan sukkahousujeni perässä.

Ehkä hyvä niin, sillä Pinokkio oli tunnettu siitä että hän oli huono valehtelemaan. Jos olisin kaiken kansan edessä joutunut väittämään että olin aito karski poika. Samaan aikaan kun jalassani olisi ollut ruskeat nylonti piukan jumppapuvun alla, niin se ei olisi ollut nenä joka olisi kasvanut, ja paljastanut minun valehtelevan.

Vähän myös tiesin mitä toivoin. Kiitos himojeni ohjaaman huonon arvostelukykyni, jouduin heti yhtä katalaan pinteeseen kun sain käsiini jumppapuvun. Vetoan kuitenkin siihen, että minut oli huumattu ”ihonsävyisten” nylonien tyttövoimalla. Mutta ehkä kiusoittellen säästän sitä tarinaa vieläkin tuonnemmaksi.

Mitä koulunäytelmiin tulee, niin esimerkiksi sen jälkeen kun flippasin serkkutytön varalla olleet mustat hautajais sukkkikset, niin haaveilin, että niitä olisi ollut kiva esitellä vaikka Mikki hiirenä. Noh, mikkejä on Aleksis kiven tuotannossa yhtä vähän kun Robin hoodeja, niin samanlaiseksi haaveeksihan se jäi kuin mikä tahansa ”korkeakulttuuri” missä pojat olisivat voineet sonnustautua sukkiksiin.

Mutta ei niin huonoa, jottei jotain hyvääkin. Ala-asteeni oli niin ”trash” että se antoi ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä omanlaisensa mahdollisuuden pukeutua sukkiksiin. Mutta sekin on toinen tarina.

Mites siellä? Oletko erilaisetn kuvioiden tai materiaalien ystävä? Entäs tukisukkahousut? Olenko jo sitä kerinnyt kysyä? Tai muistelen että mainitsit jotain pikkusiskosta, olitko kateellinen hänen sukkahousuista?

Ehkä fetissistä puhuttaessa, voisi myös kysyä että muistatko joitain tapahtumia, joiden näin jälkikäteen luulet voimakkaasti vaikuttaneen fetissin syntyyn? (Muutkin saa vastata.)

Lue lisää

Näissä kertomuksissa kun oli puhetta noista sukkahousuista keskieuroopassa, niin kerron oman kokemukseni 80 - 90 luvun vaihteen ajoilta. Olin tuolloin saksassa töissä. Reissu venyi oletettua pidemmäksi ja puhtaat vaatteet alkoi käydä vähiin. Olisi hotellissa tietysti ollut joku pesula palvelukin, mutta ajattelin, että käyn ostamassa ainakin muutamat uudet sukat ja kalsarit. Löysin tavaratalosta ison seinällisen miesten sukkia. Siinä vähän aikaa katselin vaihtoehtoja. Sitten huomasin, että taidan olla jo liian pitkällä, kun siinä oli sukkahousuja. Hieman hämmästyin, kun ensin luulin olevani jo naisten puolella, mutta siinä lukikin selvällä saksan kielellä, että miesten sukkahousut. Nuo olivat siis sellaisia paksuja puuvillaisia tai villaisia sukkahousuja jalkaterän kanssa ja vielä sepaluksella. Hypistelin niitä vähän aikaa, mutta jätin ne ostamatta, kun ajattelin, etten niitä kuitenkaan kehtaa käyttää. Jälkeenpäin harmitti kun en ostanut niitä. Olisi ne ollut hienot.

https://www.zalando.fi/lasten-sukkahousut/?gender=17

Tuolta kun katsoo lasten sukkahousuja, ja valitsee suodattimeksi pojat ja nuoret, niin vielä 176 cm kokoisellekin pojalle löytyy sukkahousuja. Vähän pienemmille, mutta kouluikäisille vaihtoehtoja on paljon. Löytyypä ihan nylon versioitakin. Jossain päin saksaa tiedän, että oli aivan yleistä, että vielä 11 - 14 vuotiaat pojat käytti sukkahousuja, ja monet vielä vanhempanakin. Omassa kouluaikaisessa saksan kirjassa joku koululuokka oli lähdössä retkelle vuoristoon, ja opettaja totesi kaikille, että älkää unohtako ottaa mukaan paksuja sukkahousuja, kun siellä ylhäällä on kylmä. Siis koski myös poikia, ei puhunut mitään pitkistä kalsareista.

Anonyymi kirjoitti:

Ensi alkuun se oli aivan yhtä absurdi näky kuin serkkujeni ilakointi sukkahousuissa hiekkarannalla. Sillehän löytyi ihan pätevä selitys vuosien päästä. Vanhaan kunnon hyvään aikaan, ennen kuin kaupallisesti valmistetut stingersuitit olivat laajassa käytössä, niin oli kuulemma ihan normaalia käyttää nyloneita estämään meduusojen polttiaisrihmastoja kietoutumasta ihon ympärille.

Mistä olisinkaan luopunut jos olisin päässyt lapsena Australian uimarannoille uimaan? Ylimääräisestä munuaisestani? Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun haaveilin siitä, kuinka aurinko ja nyloni hellisivät kilpaa ihoani, jollain loputtoman hienolla hiekkarannalla.

Eikä asiaa auttanut se, että sieltä tulleissa kuvissa uitiin painipukua muistuttavissa uimapuvuissa, jotka olivat väriä lukuun ottamatta täysin identtiset pojilla ja tytöillä. Ei siis ehkä yhtä naiselliset kuin täällä käytetyt, mutta kun olin päässyt kokeilemaan Eevan uimapukua, niin uimashortsit olivat oikeastaan aika kauheat, viritelmät. Siihen nähden sellainen Australian auringolta suojaava uimapuku oli varmasti parempi.

Vaikka minua ei naurattanut, niin jonkinlaisen räkänaurun saattelemassa sitä videonpätkää veivattiin edestakaisin.

Jotenkin siinä sitten selvisi, että avaimet eivät olleet taskussa, sen takia, että taskuja ei ollut ollenkaan. Keimailevat pöksyt oli tehty niin piukoiksi, että niissä oli tursuavien taskujen tilalla sellaiset feikki resorit.

Tai itse asiassa kaikki oli feikkiä. Tajusin sen vasta sitten kun hahmotin, miksi selässä oli vetoketju henkseleiden alla. Vartalonmyötäiset shortsit ja paita, olikin vain yksi tanssi / jumppapuku joka oli rakennettu näyttämään tavan vaatteilta.

Kyllähän sen tajusi, että ei ne normi vaatteet olleet, mutta ne oli tehty niin taitavasti, että sillä suttuisella videolla, ne onnistui jymäyttämään minua hetken. Enkä tiedä tajusiko kaverini sitä ikinä. Hänelle tuntui riittävän, että se oli homointa ikinä. Olisin varmasti saanut coolius pointseja nauraessani jumppapuvulle, mutta kateuteni onneksi esti sen.

En osaa selittää, miksi taas ne muutamat sekunnit iskivät minuun niin kovaa, vaikka maailma oli pullollaan erilaisia sukkahousu ärsykkeitä, ja toinen toistaan säihkyvämpi säärisiä esikuvia.

Jotenkin siinä oli niin konkreettisesti läsnä ne vaarat, mitä tapahtui jos nauttisin nylonin kielletystä hedelmästä. Eli minun pienessä kieroutuneessa mielessä se oli sitä kiinnostavampaa, mitä enemmän kaveri sitä ilkkui.

Vaikka olin missannut sen sukkahousujen supersankareiden kulta-ajan niin tässä versiossa Pinokkiota oli sitä jotain. Samalla tavalla kuin minua kiehtoi se ajatus siitä että menisin puhelinkoppiin, ja tulisin sieltä ulos alle puetuissa sukkahousuissa, niin samalla tavalla kiehtoi ajatus että sukkahousu salaisuuteni olisi kaikkien nähtävillä.

Erityisesti se, että napakat paita ja shortsit, olisivatkin oikeasti vartalonmyötäinen jumppapuku joka puetaankin selästä.

Tyhmänä siis toivoin, että seuraava koulunäytelmä olisi Pinokkio. Todellisuudessa se mahdollisuus että tuollainen haave toteutuisi minulle oli yhtä realistinen kuin se, että muuttaisimme Australiaan sukkahousujeni perässä.

Ehkä hyvä niin, sillä Pinokkio oli tunnettu siitä että hän oli huono valehtelemaan. Jos olisin kaiken kansan edessä joutunut väittämään että olin aito karski poika. Samaan aikaan kun jalassani olisi ollut ruskeat nylonti piukan jumppapuvun alla, niin se ei olisi ollut nenä joka olisi kasvanut, ja paljastanut minun valehtelevan.

Vähän myös tiesin mitä toivoin. Kiitos himojeni ohjaaman huonon arvostelukykyni, jouduin heti yhtä katalaan pinteeseen kun sain käsiini jumppapuvun. Vetoan kuitenkin siihen, että minut oli huumattu ”ihonsävyisten” nylonien tyttövoimalla. Mutta ehkä kiusoittellen säästän sitä tarinaa vieläkin tuonnemmaksi.

Mitä koulunäytelmiin tulee, niin esimerkiksi sen jälkeen kun flippasin serkkutytön varalla olleet mustat hautajais sukkkikset, niin haaveilin, että niitä olisi ollut kiva esitellä vaikka Mikki hiirenä. Noh, mikkejä on Aleksis kiven tuotannossa yhtä vähän kun Robin hoodeja, niin samanlaiseksi haaveeksihan se jäi kuin mikä tahansa ”korkeakulttuuri” missä pojat olisivat voineet sonnustautua sukkiksiin.

Mutta ei niin huonoa, jottei jotain hyvääkin. Ala-asteeni oli niin ”trash” että se antoi ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä omanlaisensa mahdollisuuden pukeutua sukkiksiin. Mutta sekin on toinen tarina.

Mites siellä? Oletko erilaisetn kuvioiden tai materiaalien ystävä? Entäs tukisukkahousut? Olenko jo sitä kerinnyt kysyä? Tai muistelen että mainitsit jotain pikkusiskosta, olitko kateellinen hänen sukkahousuista?

Ehkä fetissistä puhuttaessa, voisi myös kysyä että muistatko joitain tapahtumia, joiden näin jälkikäteen luulet voimakkaasti vaikuttaneen fetissin syntyyn? (Muutkin saa vastata.)

Lue lisää

Kiitos taas pitkästä annistasi. On niin antoisaa lukea kokemuksistasi ja aivoituksistasi. Itse en pitänyt lomaa kaikesta mahdollisesta, siksi tämä pitkä hiljaisuus myös täällä. I am back!

Pinokkion tarina on jo itsessään monella tapaa traaginen, siinä on harvoja valopilkahduksia onnellista loppua lukuun ottamatta. Itse olen aina kokenut sen aika ahdistavaksi, mutta sellaisia ovat vanhan ajan sadut, Andersein koskettavat tarinat ja Grimmin veljesten moraliteetit mukaan lukien, puhumattakaan Buschin Max ja Moritz -stooreista. Pinokkiosi ruskeine sukkahousuineen, tai itse asiassa kokovartalo encasement-asuineen, on jotenkin vielä traagisempi roolihahmo. Kukapa ei haluaisi olla Pinokkio sukkiksissa? Ja jos saisi vielä olla estradilla yleisön edessä. Mikä kliimaksi!

Välillä me fetisistit reagoimme aivan absurdeihin ärsykkeisiin. Itse voin syttyä pelkästä tietämyksestä, että jollakin on sukkahousut pitkien housujen alla. Ohikiitävän hetken vilahtanut nylonnilkka, sukkahousujalka tai paidan ja housun välissä alaselässä näkyvä sukkahousujen resori tai hienot vahvikkeet sukkien jalkaosassa voivat aiheuttaa voimakkaan hyvänolon tunteen. Samalla tietämys siitä, että jollakin toisella on sukkahousut, vahvistavat omaa oikeuttani pitää sukkahousuja ja pitää sukkahousuista. Se ikään kuin legitimoi sukkahousujen olemassaolon. Minulle sukkikset kuuluvat maailman kauneimpiin ja esteettisesti puhuttelevimpiin asioihin. Tällaista tämä on. Todella outoa ja samalla vastustamattoman kiehtovaa.

Kysyit mikä laukaisi sukkahousuintoilijan minussa. Tärkein ja ratkaisevin hetki oli tietysti se kun pienenä alakoululaisena jouduin vasten tahtoani pitämään sukkahousuja ja vieläpä näytelmässä. Se oli niin häpeällistä, että siitä tuli trauma, joka sitten kääntyi päälaelleen ja sai voimakkaan seksuaalisen pohjan. Sen jälkeen haaveilin salaa siitä, että isoäitini olisi tuonut tuliaisina minulle erilaisia lasten sukkahousuja, mielessäni välkkyivät vaaleanruskeat ribatut rumilukset. Se oli vain sellainen epärealistinen päiväuni, joka teoriassa olisi olut mahdollinen. Elättelin toivetta. Miksi hän olisi tuonut 11–13-vuotiaalle miehenalulle tyttöjen vaateita? Toinen haave oli, että olisin unohtanut pitkät kalsarit kaupunkikotiimme viettäessämme hiihtoloman kesämökillä. Ja ainoa vaihtoehto olisi lainata äidin tummansiniset sukkahousut, jotka tiesin odottavan minua lipaston alusasulaatikossa. Se olisi ollut täyttymys, iltaisin olisin saanut olla pelkissä sukkahousuissa perheen nähden. Haaveita… Siskoni oli minua sen verran nuorempi, että en oikeastaan koskaan havitellut hänen sukkiksiaan. Joskus kokeilin, mutta olin häntä niin paljon kookkaampi, että asia jäi aikomuksen tasolle. Haaveilin pikemminkin isosiskosta, jonka asuja olisin voinut lainata. Ja ahmin oppikoulun naisopettajieni sukkahoususääriä heidän seisoessaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen luokan edessä hameessa. 1970-luvulla hame oli niin yleinen vaate ja hameen kanssa käytettiin aina nyloneita. Tosin 1960-luvun minimuoti värikkäine ja mielikuvituksellisine sukkahousuineen oli jo menneen talven lumia.

Ja sitten kysymykseesi. Kuvioituja sukkahousuja minulla on ollut todella niukasti, joitain hillittyjä rombisia salmiakkikuvioita ja polka dots -pilkullisia, mutta that’s it. En on koskaan edes kokeillut pitsisiä. Sileät sukkikset ovat aina puhutelleet kun kyseessä omat kintut. Kuvioidut naisten yllä on sitten asia erikseen. Ja pitsiset voivat olla kauniit upeissa säärissä. Ne mainitsemasi kissa-aiheiset sukkikset ovat minulle tutut, olen siis kohdannut sellaiset. Söpöt ja sopivan tyttömäiset jollain tavalla! Tukisukkahousuja olen pitänyt, ja ihan myös ihan syystä. Siis terveyteen liittyvistä seikoista.

Vihje: Löysin Citymarketista kirkkaanpunaiset Voguen valmistamat 50 denierin sukkahousut. Eli kyllä niitä edelleen valmistetaan jopa ihan Suomen markkinoille.

Anonyymi kirjoitti:

Näissä kertomuksissa kun oli puhetta noista sukkahousuista keskieuroopassa, niin kerron oman kokemukseni 80 - 90 luvun vaihteen ajoilta. Olin tuolloin saksassa töissä. Reissu venyi oletettua pidemmäksi ja puhtaat vaatteet alkoi käydä vähiin. Olisi hotellissa tietysti ollut joku pesula palvelukin, mutta ajattelin, että käyn ostamassa ainakin muutamat uudet sukat ja kalsarit. Löysin tavaratalosta ison seinällisen miesten sukkia. Siinä vähän aikaa katselin vaihtoehtoja. Sitten huomasin, että taidan olla jo liian pitkällä, kun siinä oli sukkahousuja. Hieman hämmästyin, kun ensin luulin olevani jo naisten puolella, mutta siinä lukikin selvällä saksan kielellä, että miesten sukkahousut. Nuo olivat siis sellaisia paksuja puuvillaisia tai villaisia sukkahousuja jalkaterän kanssa ja vielä sepaluksella. Hypistelin niitä vähän aikaa, mutta jätin ne ostamatta, kun ajattelin, etten niitä kuitenkaan kehtaa käyttää. Jälkeenpäin harmitti kun en ostanut niitä. Olisi ne ollut hienot.

https://www.zalando.fi/lasten-sukkahousut/?gender=17

Tuolta kun katsoo lasten sukkahousuja, ja valitsee suodattimeksi pojat ja nuoret, niin vielä 176 cm kokoisellekin pojalle löytyy sukkahousuja. Vähän pienemmille, mutta kouluikäisille vaihtoehtoja on paljon. Löytyypä ihan nylon versioitakin. Jossain päin saksaa tiedän, että oli aivan yleistä, että vielä 11 - 14 vuotiaat pojat käytti sukkahousuja, ja monet vielä vanhempanakin. Omassa kouluaikaisessa saksan kirjassa joku koululuokka oli lähdössä retkelle vuoristoon, ja opettaja totesi kaikille, että älkää unohtako ottaa mukaan paksuja sukkahousuja, kun siellä ylhäällä on kylmä. Siis koski myös poikia, ei puhunut mitään pitkistä kalsareista.

Lue lisää

Totta. Saksassa poikien ja miesten sukkahousupukeutumisella on pitkät perinteet. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli mainoksia, joissa koo ydinperhe, äiti ja isä, tytär ja poika, esiintyivät idyllisesti iloisesti hymyillen sukkahousuissa. Olisi mielenkiintoista lukea miksi miesten sukkikset olivat yleisiä juuri Saksassa. Nykytilanteesta Saksassa en valitettavasti tiedä, ovatko sukkahousut edellen poikien arkista outfittia

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Saksassa poikien ja miesten sukkahousupukeutumisella on pitkät perinteet. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli mainoksia, joissa koo ydinperhe, äiti ja isä, tytär ja poika, esiintyivät idyllisesti iloisesti hymyillen sukkahousuissa. Olisi mielenkiintoista lukea miksi miesten sukkikset olivat yleisiä juuri Saksassa. Nykytilanteesta Saksassa en valitettavasti tiedä, ovatko sukkahousut edellen poikien arkista outfittia

Lue lisää

Kyllä niitä sukkahousuja on miespuolisille ollut tarjolla monissa keskieuroopan kylmissä maissa. Miesten sukkahousuja löytyy monistakin maista vielä nykyäänkin. Ainakin Latvia, puola, tsekki, saksa, ranska ja itävalta on maita, joissa on ihan viime vuosina ollut miesten sukkahousujen valmistajia. Venäjälläkin lienee tuo sukkahousujen käyttö ollut yleistä vielä 12-16 vuoden ikään asti pojilla.

Joskus luin saksalaisia foorumeita, ja nykyään on aika yleistä sielläkin, että poikien sukkahousujen käyttö loppuu siihen 3-5 vuoden paikkeille. Sitten esim. hiihtäessä tai lasketellessa saattaa moni 10-14 vuotias poika käyttää sukkahousuja.

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Saksassa poikien ja miesten sukkahousupukeutumisella on pitkät perinteet. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli mainoksia, joissa koo ydinperhe, äiti ja isä, tytär ja poika, esiintyivät idyllisesti iloisesti hymyillen sukkahousuissa. Olisi mielenkiintoista lukea miksi miesten sukkikset olivat yleisiä juuri Saksassa. Nykytilanteesta Saksassa en valitettavasti tiedä, ovatko sukkahousut edellen poikien arkista outfittia

Lue lisää

Tämä oli hyvä sivusto, mutta paljon tietoa puuttuu, kun alkuperäiset sivut ei enää toimi. Mutta historiaa löytyy paljon.
http://web.archive.org/web/20130518185436/http://deutsches-strumpfmuseum.de/strumpfmuseum.htm

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos taas pitkästä annistasi. On niin antoisaa lukea kokemuksistasi ja aivoituksistasi. Itse en pitänyt lomaa kaikesta mahdollisesta, siksi tämä pitkä hiljaisuus myös täällä. I am back!

Pinokkion tarina on jo itsessään monella tapaa traaginen, siinä on harvoja valopilkahduksia onnellista loppua lukuun ottamatta. Itse olen aina kokenut sen aika ahdistavaksi, mutta sellaisia ovat vanhan ajan sadut, Andersein koskettavat tarinat ja Grimmin veljesten moraliteetit mukaan lukien, puhumattakaan Buschin Max ja Moritz -stooreista. Pinokkiosi ruskeine sukkahousuineen, tai itse asiassa kokovartalo encasement-asuineen, on jotenkin vielä traagisempi roolihahmo. Kukapa ei haluaisi olla Pinokkio sukkiksissa? Ja jos saisi vielä olla estradilla yleisön edessä. Mikä kliimaksi!

Välillä me fetisistit reagoimme aivan absurdeihin ärsykkeisiin. Itse voin syttyä pelkästä tietämyksestä, että jollakin on sukkahousut pitkien housujen alla. Ohikiitävän hetken vilahtanut nylonnilkka, sukkahousujalka tai paidan ja housun välissä alaselässä näkyvä sukkahousujen resori tai hienot vahvikkeet sukkien jalkaosassa voivat aiheuttaa voimakkaan hyvänolon tunteen. Samalla tietämys siitä, että jollakin toisella on sukkahousut, vahvistavat omaa oikeuttani pitää sukkahousuja ja pitää sukkahousuista. Se ikään kuin legitimoi sukkahousujen olemassaolon. Minulle sukkikset kuuluvat maailman kauneimpiin ja esteettisesti puhuttelevimpiin asioihin. Tällaista tämä on. Todella outoa ja samalla vastustamattoman kiehtovaa.

Kysyit mikä laukaisi sukkahousuintoilijan minussa. Tärkein ja ratkaisevin hetki oli tietysti se kun pienenä alakoululaisena jouduin vasten tahtoani pitämään sukkahousuja ja vieläpä näytelmässä. Se oli niin häpeällistä, että siitä tuli trauma, joka sitten kääntyi päälaelleen ja sai voimakkaan seksuaalisen pohjan. Sen jälkeen haaveilin salaa siitä, että isoäitini olisi tuonut tuliaisina minulle erilaisia lasten sukkahousuja, mielessäni välkkyivät vaaleanruskeat ribatut rumilukset. Se oli vain sellainen epärealistinen päiväuni, joka teoriassa olisi olut mahdollinen. Elättelin toivetta. Miksi hän olisi tuonut 11–13-vuotiaalle miehenalulle tyttöjen vaateita? Toinen haave oli, että olisin unohtanut pitkät kalsarit kaupunkikotiimme viettäessämme hiihtoloman kesämökillä. Ja ainoa vaihtoehto olisi lainata äidin tummansiniset sukkahousut, jotka tiesin odottavan minua lipaston alusasulaatikossa. Se olisi ollut täyttymys, iltaisin olisin saanut olla pelkissä sukkahousuissa perheen nähden. Haaveita… Siskoni oli minua sen verran nuorempi, että en oikeastaan koskaan havitellut hänen sukkiksiaan. Joskus kokeilin, mutta olin häntä niin paljon kookkaampi, että asia jäi aikomuksen tasolle. Haaveilin pikemminkin isosiskosta, jonka asuja olisin voinut lainata. Ja ahmin oppikoulun naisopettajieni sukkahoususääriä heidän seisoessaan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen luokan edessä hameessa. 1970-luvulla hame oli niin yleinen vaate ja hameen kanssa käytettiin aina nyloneita. Tosin 1960-luvun minimuoti värikkäine ja mielikuvituksellisine sukkahousuineen oli jo menneen talven lumia.

Ja sitten kysymykseesi. Kuvioituja sukkahousuja minulla on ollut todella niukasti, joitain hillittyjä rombisia salmiakkikuvioita ja polka dots -pilkullisia, mutta that’s it. En on koskaan edes kokeillut pitsisiä. Sileät sukkikset ovat aina puhutelleet kun kyseessä omat kintut. Kuvioidut naisten yllä on sitten asia erikseen. Ja pitsiset voivat olla kauniit upeissa säärissä. Ne mainitsemasi kissa-aiheiset sukkikset ovat minulle tutut, olen siis kohdannut sellaiset. Söpöt ja sopivan tyttömäiset jollain tavalla! Tukisukkahousuja olen pitänyt, ja ihan myös ihan syystä. Siis terveyteen liittyvistä seikoista.

Vihje: Löysin Citymarketista kirkkaanpunaiset Voguen valmistamat 50 denierin sukkahousut. Eli kyllä niitä edelleen valmistetaan jopa ihan Suomen markkinoille.

Lue lisää

Pitkä kuiva kausi, eikä vain paksuissa sukkiksissa, vaan sukkiksissa ylipäätään. Kesän ainoat bongaus paikat ovat olleet eräät sukujuhlat, jossa oli ihan kiva arvuutella, että ketkä kaikki ovat tenhonneet säärensä ohuen ohuella nylonin taijalla, ja ehkä kiitos sen päivän kelin, yllätyin positiivisesti, erityisesti itseäni nuoremman sukupolven paneutumisesta juhlapukeutumiseen. Tai sitten alan jo kuvitella asioita, mutta silloinhan onnellinen vanhuuteni on turvattu.

Vanhemman ikäpolven pukeutumista pääsin taas ihailemaan eräässä pienessä iltakonsertissa, jossa nyloni muodostaa juuri sopivan hiuksenhienon kerroksen ihon ja viilenevän ilman väliin.

Omalta osaltani joudut totemaan, että vasta nyt uskallauduin laittamaan sukat jalkaan.
Osaisiko joku selittää sen, että miten näin monen vuoden fetissin jälkeen se pääsee yllättämään, miten paljon jännemmältä sukat tuntuvatkaan omassa jalassa mitä muistikaan.

Vaikka niiden kanssa on pelehtinyt jo vuosikausia.

Samalla tavalla on outoa, että siihen jännityksen tunteeseen tottuu nopeasti. Se ikään kuin on luonnollinen osa itseä, tai ehkä jopa omaa seksuaalisuutta.

Itse en ole livenä päässyt näkemään sepaluksellisia sukkahousuja. Niistä legendaarisista sukkissista olen nähnyt vain kuvia. Varsinkin nuorempana sitä oli kateellinen, kun kuuli niitä juttuja, että muualla maailmassa sukkikset pojilla oli ihan OK juttu. Näin jälkikäteen tosin miettii, että olisiko sitten saanutkaan fetissiä.

Uuskon että juuri se pelon ja häpeän sekoittuminen siihen adrenaliiniin ja ”tiedostamattomaan” euforiaan on ollut se motivaattori ottaa ehkä jopa hulluja riskejä maistaakseen kiellettyä hedelmää. Eli jotain samaa vinksahtanuttahan siinä on.

Muistan itse aikanani seuranneeni silmä kovana, että lukeeko paketissa tai mainoksessa, lasten sukkahousut, vai tyttöjen sukkahousut, tai oliko kuvassa vain tyttöjä, vai myös poikia sukkiksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitkä kuiva kausi, eikä vain paksuissa sukkiksissa, vaan sukkiksissa ylipäätään. Kesän ainoat bongaus paikat ovat olleet eräät sukujuhlat, jossa oli ihan kiva arvuutella, että ketkä kaikki ovat tenhonneet säärensä ohuen ohuella nylonin taijalla, ja ehkä kiitos sen päivän kelin, yllätyin positiivisesti, erityisesti itseäni nuoremman sukupolven paneutumisesta juhlapukeutumiseen. Tai sitten alan jo kuvitella asioita, mutta silloinhan onnellinen vanhuuteni on turvattu.

Vanhemman ikäpolven pukeutumista pääsin taas ihailemaan eräässä pienessä iltakonsertissa, jossa nyloni muodostaa juuri sopivan hiuksenhienon kerroksen ihon ja viilenevän ilman väliin.

Omalta osaltani joudut totemaan, että vasta nyt uskallauduin laittamaan sukat jalkaan.
Osaisiko joku selittää sen, että miten näin monen vuoden fetissin jälkeen se pääsee yllättämään, miten paljon jännemmältä sukat tuntuvatkaan omassa jalassa mitä muistikaan.

Vaikka niiden kanssa on pelehtinyt jo vuosikausia.

Samalla tavalla on outoa, että siihen jännityksen tunteeseen tottuu nopeasti. Se ikään kuin on luonnollinen osa itseä, tai ehkä jopa omaa seksuaalisuutta.

Itse en ole livenä päässyt näkemään sepaluksellisia sukkahousuja. Niistä legendaarisista sukkissista olen nähnyt vain kuvia. Varsinkin nuorempana sitä oli kateellinen, kun kuuli niitä juttuja, että muualla maailmassa sukkikset pojilla oli ihan OK juttu. Näin jälkikäteen tosin miettii, että olisiko sitten saanutkaan fetissiä.

Uuskon että juuri se pelon ja häpeän sekoittuminen siihen adrenaliiniin ja ”tiedostamattomaan” euforiaan on ollut se motivaattori ottaa ehkä jopa hulluja riskejä maistaakseen kiellettyä hedelmää. Eli jotain samaa vinksahtanuttahan siinä on.

Muistan itse aikanani seuranneeni silmä kovana, että lukeeko paketissa tai mainoksessa, lasten sukkahousut, vai tyttöjen sukkahousut, tai oliko kuvassa vain tyttöjä, vai myös poikia sukkiksissa.

Lue lisää

Koulunäytelmä II

Taisinkin jo mainita, että enkeli näytelmän jälkeen ajattelin, että näytteleminen olisi enemmänkin pääsylippuni sukkahousujen maailmaan, mutta sekin tie oli (Aleksis) kivinen. Koulunäytelmistä puuttui vain se kaipaamani glamouri.

Mutta ei niin huonoa jos ei jotain hyvääkin, kouluni oli nimittäin niin trash, että se antoi oman laisensa tilaisuuden.

Tilaisuus tuli vasta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, kun projektiksi tuli ”tulevaisuuden tuhkimo”, tai jotain siihen tyyliin. Se oli koko koulun näytelmäkerho, joten muutama näyttelijä oli minua vanhempia, mutta suurin osa nuorempia.

Joku sitten jossain välissä väläytti taidemaailmaa järisyttävän idean, että ilkeää äitipuolta näyttelisikin ”ilkeä” poika.

Kuka voisikaan olla tämä rohkea poika joka uhrautuisi kävelemään kivuliailla korkokengillä koko produktion puolesta? Se oli vielä sellainen eeppinen spektaakkeli että siinä käytiin esiintymässä viereisillä päivä- ja vanhainkodilla, joten käveltävää riitti.

Olin varmasti silmin nähden yli innokas, mutta eipähän jäänyt yhtä ääntä vaille, kuten tonttuleikissä.

Siinä vaiheessa suurin huolen aiheeni oli, että koko harjoittelun aikana ei puhuttu halaistua sanaakaan sukkahousuista. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, sillä kun aika tuli, niin myös minun pitäisi pistää jalkaani turvalliset sukkahousut.

Turvallisuus ei ehkä ollut se ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni nyloneista, mutta kukapa minä olin kyseenalaistamaan rouva ilmaisutaidon opettajaa. Hän ei uhkaillut käytöksenalennuksella tai millään vastaavalla. Toisin kuin oma opettajani. Näytelmäkerhohan oli ikään kuin vapaaehtoinen, mutta silti hän oli asiasta ehdoton.

Lyhyt mekko opetti myös hyvin nopeasti sen, että miten tärkeää oli vetää se helma alleen kun istahti. Kaikkein pahimpia olivat kylmät auton nahkapenkit, ja ne siihen aikaan niin suositut muoviset puutarhatuolit. Kumpaankin könytessä oli vähän työmaata saada sitä mekkoa alle, ja varomattomasti istuttaessa ne muistuttivat hyytävällä tavalla, että ihon ja penkin välissä oleva nyloni on hiuksenhienoa.

Sain siis hypätä tyttöilyn syvään päätyyn, pelastusrenkaanani sukkahousut.

Se oli itselleni ensimmäinen kerta kun ”pääsin” sukkahousu ostoksille ja jotenkin fiilaan sitä kertomaasi tunnelmaa, siihen ostotapahtumaan liittyvää jännitystä, ja sitä voitonriemua, kun pääsee tutkimaan ostoksia.

Ainakin itselläni piti olla se ”selitys”, miksi julkesin tulla tavaratalon nylonpyhättöön.

Muistan kuinka pahimmat pelkoni materialisoituvat, kun joku vanhempi rouva tuli heti utelemaan, että mitä (perverssiä) minä oikein silkkisukka osastolla hääräsin. Jotenkin siinä sopertelin, että tarvitsin turvallisia sukkahousuja ihan itselleni koulunäytelmää varten.

Selitys toimi paremmin kuin uskoinkaan. Rouva oli oikein haltioissaan, että ei vaan hänen nuoruudessa olisi tullut kuuloonkaan niin rohkea taide, että pojat ostaisivat sukkahousuja itselleen oikein näytelmää varten.

Halusin mustat sukkahousut, koska miksikäs ei, mutta kun tahtoivat olla liian isoja. Olikohan kokoni silloin 36 vai jopa pykälää pienempi, joka tapauksessa pienin koko, mikä aikuisten osastolta löytyi. Niiden nimenomaan piti olla aikuisten osastolta, koska olin ilkeä äitipuoli ja koska halusin ”aikuisten” sukkahousut, maksimoidakseni jännityksen.

Lopulta tein löydön, sopivan kokoiset, neljänkymmenen denierin sukkahousut. Sen verran oli sukkahousu mainoksia tullut opiskeltua, että tiesin jotakuinkin mitä paketin kyljessä tarkoittaa flat seamit ja cotton gussetit ja minulle tietenkin tärkeimpänä se ”opettajan vaatima turvallinen housuosa”.

Ostin siis kaupan kalleimmat sukkikset, ja vielä kaksin kappalein, siihen täytyi laittaa kaikki omat, lainatut ja varastetut rahat päälle, mutta minkäs teit kun pakkomielle pääsi kerrankin valloilleen, oikein luvan kanssa, niin karkkihammas jäi toiseksi.

Samalla tein myös elämäni ensimmäisen sukkahousujen virheostoksen. Kuvittelin ostaneeni sellaiset himmeäkiiltoiset mustat sukkahousut, mutta kun avasin paketin, ne näyttivät sellaiselle ylikypsäksi paahdeulle kahvinpavulle.

Siihen aikaan olisi vielä ollut niitä näytepaloja. En tosin muista olisiko juuri ostamistani nyloneista ollut niitä, mutta sen muistan että en yksinkertaisesti osannut ja/tai uskaltanut niitä vertailla omaan ihooni, vaikka joku hienostorouva olisikin juuri ylistänyt rohkeuttani.

Siinä näyttelemisessä, että näyttelin niitä tarvitsevani näytelmää varten, oli ihan tarpeeksi näyttelemistä.

Tein siis ensimmäiset sukkahousu ostokseni ihan puhtaasti paniikin perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Koulunäytelmä II

Taisinkin jo mainita, että enkeli näytelmän jälkeen ajattelin, että näytteleminen olisi enemmänkin pääsylippuni sukkahousujen maailmaan, mutta sekin tie oli (Aleksis) kivinen. Koulunäytelmistä puuttui vain se kaipaamani glamouri.

Mutta ei niin huonoa jos ei jotain hyvääkin, kouluni oli nimittäin niin trash, että se antoi oman laisensa tilaisuuden.

Tilaisuus tuli vasta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, kun projektiksi tuli ”tulevaisuuden tuhkimo”, tai jotain siihen tyyliin. Se oli koko koulun näytelmäkerho, joten muutama näyttelijä oli minua vanhempia, mutta suurin osa nuorempia.

Joku sitten jossain välissä väläytti taidemaailmaa järisyttävän idean, että ilkeää äitipuolta näyttelisikin ”ilkeä” poika.

Kuka voisikaan olla tämä rohkea poika joka uhrautuisi kävelemään kivuliailla korkokengillä koko produktion puolesta? Se oli vielä sellainen eeppinen spektaakkeli että siinä käytiin esiintymässä viereisillä päivä- ja vanhainkodilla, joten käveltävää riitti.

Olin varmasti silmin nähden yli innokas, mutta eipähän jäänyt yhtä ääntä vaille, kuten tonttuleikissä.

Siinä vaiheessa suurin huolen aiheeni oli, että koko harjoittelun aikana ei puhuttu halaistua sanaakaan sukkahousuista. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, sillä kun aika tuli, niin myös minun pitäisi pistää jalkaani turvalliset sukkahousut.

Turvallisuus ei ehkä ollut se ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni nyloneista, mutta kukapa minä olin kyseenalaistamaan rouva ilmaisutaidon opettajaa. Hän ei uhkaillut käytöksenalennuksella tai millään vastaavalla. Toisin kuin oma opettajani. Näytelmäkerhohan oli ikään kuin vapaaehtoinen, mutta silti hän oli asiasta ehdoton.

Lyhyt mekko opetti myös hyvin nopeasti sen, että miten tärkeää oli vetää se helma alleen kun istahti. Kaikkein pahimpia olivat kylmät auton nahkapenkit, ja ne siihen aikaan niin suositut muoviset puutarhatuolit. Kumpaankin könytessä oli vähän työmaata saada sitä mekkoa alle, ja varomattomasti istuttaessa ne muistuttivat hyytävällä tavalla, että ihon ja penkin välissä oleva nyloni on hiuksenhienoa.

Sain siis hypätä tyttöilyn syvään päätyyn, pelastusrenkaanani sukkahousut.

Se oli itselleni ensimmäinen kerta kun ”pääsin” sukkahousu ostoksille ja jotenkin fiilaan sitä kertomaasi tunnelmaa, siihen ostotapahtumaan liittyvää jännitystä, ja sitä voitonriemua, kun pääsee tutkimaan ostoksia.

Ainakin itselläni piti olla se ”selitys”, miksi julkesin tulla tavaratalon nylonpyhättöön.

Muistan kuinka pahimmat pelkoni materialisoituvat, kun joku vanhempi rouva tuli heti utelemaan, että mitä (perverssiä) minä oikein silkkisukka osastolla hääräsin. Jotenkin siinä sopertelin, että tarvitsin turvallisia sukkahousuja ihan itselleni koulunäytelmää varten.

Selitys toimi paremmin kuin uskoinkaan. Rouva oli oikein haltioissaan, että ei vaan hänen nuoruudessa olisi tullut kuuloonkaan niin rohkea taide, että pojat ostaisivat sukkahousuja itselleen oikein näytelmää varten.

Halusin mustat sukkahousut, koska miksikäs ei, mutta kun tahtoivat olla liian isoja. Olikohan kokoni silloin 36 vai jopa pykälää pienempi, joka tapauksessa pienin koko, mikä aikuisten osastolta löytyi. Niiden nimenomaan piti olla aikuisten osastolta, koska olin ilkeä äitipuoli ja koska halusin ”aikuisten” sukkahousut, maksimoidakseni jännityksen.

Lopulta tein löydön, sopivan kokoiset, neljänkymmenen denierin sukkahousut. Sen verran oli sukkahousu mainoksia tullut opiskeltua, että tiesin jotakuinkin mitä paketin kyljessä tarkoittaa flat seamit ja cotton gussetit ja minulle tietenkin tärkeimpänä se ”opettajan vaatima turvallinen housuosa”.

Ostin siis kaupan kalleimmat sukkikset, ja vielä kaksin kappalein, siihen täytyi laittaa kaikki omat, lainatut ja varastetut rahat päälle, mutta minkäs teit kun pakkomielle pääsi kerrankin valloilleen, oikein luvan kanssa, niin karkkihammas jäi toiseksi.

Samalla tein myös elämäni ensimmäisen sukkahousujen virheostoksen. Kuvittelin ostaneeni sellaiset himmeäkiiltoiset mustat sukkahousut, mutta kun avasin paketin, ne näyttivät sellaiselle ylikypsäksi paahdeulle kahvinpavulle.

Siihen aikaan olisi vielä ollut niitä näytepaloja. En tosin muista olisiko juuri ostamistani nyloneista ollut niitä, mutta sen muistan että en yksinkertaisesti osannut ja/tai uskaltanut niitä vertailla omaan ihooni, vaikka joku hienostorouva olisikin juuri ylistänyt rohkeuttani.

Siinä näyttelemisessä, että näyttelin niitä tarvitsevani näytelmää varten, oli ihan tarpeeksi näyttelemistä.

Tein siis ensimmäiset sukkahousu ostokseni ihan puhtaasti paniikin perusteella.

Lue lisää

Fetissi vei voiton, vasta siinä vaiheessa kun sain kaikki mekot ja maskit päälle.

Siinä sana itsetyydytys sai ihan uuden merkityksen, kun vihdoinkin olin niin tyytyväinen omaan peilikuvaani, että touhutippa oli valmis.

Olisin halunnut ottaa itsestäni kuvan, ja laittaa sen samaan kasaan keräämieni sukkahousu mainosten kanssa. Silloin olisin voisin nauttia itsestäni yhä uudestaan ja uudestaan.

Arvatenkin se aiheutti poikkeuksellisen paljon syyllisyyden tuntoa. Miten ”homoa” se olikaan.

Koko se asu kokonaisuus oli selvästi vain sukkahousujen esittelyä varten. Mekko oli sellainen mustapunainen kasariluomus, joka villitsi epäsymmetriaa. En ole varma pitikö sen näyttää siltä että se olisi jotenkin revennyt toiselta olkapäältä. Jokatapauksessa se oli lyhyehkö, ja vielä lyhyempi toiselta puolen. Sillä seurauksella että noin puolet asustani oli vain pelkkää asustetta.

Enkä mahtanut sille mitään mutta ne sukkahousut näyttivät jalassa paremmilta kuin serkkuni umpimustat hautajais sukkikset. Ne ikään kuin olivat mustat, mutta ei sitten kuitenkaan, ehkä jotkut off blackit, tai mustanruskeat. En osaa selittää, mutta sukkahousut näyttivät niin paljon ohuemmillle tai eloisammille kuin mustat sukkahousut.

Ne olivat siis hienommat, kuin osasin odottaa, tai sitten siinä on vain sitä jotain taikaa, mitkä ovat sinun ”ensimmäiset” nylonit.

Sillä asulla olisi varmaan pärjännyt drag kids skabassa, jos se ei olisi ollut niin ”homoa” siihen aikaan.

Sanoin, ettei minua oikein koskaan kunnolla kiusattu sukkahousuista, mutta ei se ihan niin mennyt.
Tai siis coolit jätkäthän voi pukea vaikka mitä, ja minähän olin cool, ainakin päällepäin.

Sinä yönä en kuitenkaan saanut unta pätkääkään. Aamuvarhain heräsin, siihen että mahaani koski, ja jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan.

Oletteko muuten koskaan kokeilleet oksentaa mahdollisimman hiljaa? Kas kun olin metodinäyttelijä, niin minun piti pistää sukkahousut jalkaan jo edellisenä iltana päästäkseni rooliin.

Sitä vaan ei pystynyt kertomaan vanhemmille, koska siinä iässä isä olisi jo saattanut piiskata sen metodinäyttelyn minusta irti.

Voi olla että se pahaolo, tuli jostain muustakin, mutta kun mitään muita oireita ei ollut, jännitti vaan niin hemmetisti.

Mutta onhan siinä ajatuksessa jotain ironista, jos muut fetistit saa orgasmeja, niin minä sain oksennuksen.

Olisin varmasti saanut jäädä kotiin, eikä minun olisi tarvinnut esiintyä, jos olisin vain sanonut että minulla on huono olo, mutta en tietenkään sanonut sitä. Koko elämäni olisi ollut pilalla, jos en olisi saanut esiintyä sukkahousuissa, tai no ainakin siltä se tuntui. Siksi vääntäydyin väsyneenä kouluun.

Heti kun kaverit näkivät kolttuni, alkoi se armoton nälviminen. Tai ei ihan heti. Siinä oli se shokeeraava hetki välissä, minkä aikana etsitään pari kaveria, kun yksin on niin tylsä kiusata.

Kai se oli senastisen elämän yksi pelottavimpia hetkiä. Tappelu olisi ollut kuin Davidin ja Goljatin kamppailu. Minulla olisi vain hauraat nylonit poikien paksuja farkkuja vastaan.

Aivan kuin tarinassa, jouduin käyttämään viekkauttani ylivoimaista vihollista vastaan. Tai no siis paras tapa juosta korkkareilla karkuun, oli sipsutella niillä opettajan valvovien silmien alla. Näin vältyin pahimmilta konflikteilta.

Eihän se tietenkään estänyt sitä nälvimistä, heti kun opettaja käänsi selkänsä. Se tietenkin osu ja upposi aika pahasti, koska hehän kiusasivat minua siitä, että tykkäsin pukeutua tytöksi...

Kun kerrankin oli päässyt sukkahousuihin esiintymään, niin esiripun aukeaminen oli tietenkin… Antikliimaksi.

En muista miten se enkelinäytelmässä meni, sitä vain jotenkin kulki sen kuoron mukana, mutta nyt kun esirippu aukesi olin siinä jotenkin ensimmäisenä kaikkien katseltavana.

Jäädyin totaalisesti, kun jotenkin tunsin että siihen meidän pieneen liikuntasaliin, johon ei edes täysikokoinen koripallokenttä mahtunut, oli nyt yhtäkkiä ahdettu noin Wembley stadionin verran väkeä tuijottamaan jokaista sitä neliösenttiä ihostani, joka kuulti nylonin läpi.

Onneksi näytelmässä mukana olleet ”tyttäreni” olivat tottuneempia seisomaan sukkiksissa ihmisten edessä, ja tempaisivat minut mukaansa.

Se oli siis ihan absurdia, mikä ”hulluus” minussa pisti tekemään tällaisia asioita, joita pelkäsin, inhosin, häpesin…

En siis muista paljoakaan ensiesiintymisestä ilkeänä äitipuolena. Itse nautinto alkoi tulla vasta myöhemmissä esityksissä, joita onneksi oli useampi.

Mutta tähän väliin väliaika. Käykää kahvia ja pullaa, jatkan stooria kunhan kerkeän.

Anonyymi kirjoitti:

Fetissi vei voiton, vasta siinä vaiheessa kun sain kaikki mekot ja maskit päälle.

Siinä sana itsetyydytys sai ihan uuden merkityksen, kun vihdoinkin olin niin tyytyväinen omaan peilikuvaani, että touhutippa oli valmis.

Olisin halunnut ottaa itsestäni kuvan, ja laittaa sen samaan kasaan keräämieni sukkahousu mainosten kanssa. Silloin olisin voisin nauttia itsestäni yhä uudestaan ja uudestaan.

Arvatenkin se aiheutti poikkeuksellisen paljon syyllisyyden tuntoa. Miten ”homoa” se olikaan.

Koko se asu kokonaisuus oli selvästi vain sukkahousujen esittelyä varten. Mekko oli sellainen mustapunainen kasariluomus, joka villitsi epäsymmetriaa. En ole varma pitikö sen näyttää siltä että se olisi jotenkin revennyt toiselta olkapäältä. Jokatapauksessa se oli lyhyehkö, ja vielä lyhyempi toiselta puolen. Sillä seurauksella että noin puolet asustani oli vain pelkkää asustetta.

Enkä mahtanut sille mitään mutta ne sukkahousut näyttivät jalassa paremmilta kuin serkkuni umpimustat hautajais sukkikset. Ne ikään kuin olivat mustat, mutta ei sitten kuitenkaan, ehkä jotkut off blackit, tai mustanruskeat. En osaa selittää, mutta sukkahousut näyttivät niin paljon ohuemmillle tai eloisammille kuin mustat sukkahousut.

Ne olivat siis hienommat, kuin osasin odottaa, tai sitten siinä on vain sitä jotain taikaa, mitkä ovat sinun ”ensimmäiset” nylonit.

Sillä asulla olisi varmaan pärjännyt drag kids skabassa, jos se ei olisi ollut niin ”homoa” siihen aikaan.

Sanoin, ettei minua oikein koskaan kunnolla kiusattu sukkahousuista, mutta ei se ihan niin mennyt.
Tai siis coolit jätkäthän voi pukea vaikka mitä, ja minähän olin cool, ainakin päällepäin.

Sinä yönä en kuitenkaan saanut unta pätkääkään. Aamuvarhain heräsin, siihen että mahaani koski, ja jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan.

Oletteko muuten koskaan kokeilleet oksentaa mahdollisimman hiljaa? Kas kun olin metodinäyttelijä, niin minun piti pistää sukkahousut jalkaan jo edellisenä iltana päästäkseni rooliin.

Sitä vaan ei pystynyt kertomaan vanhemmille, koska siinä iässä isä olisi jo saattanut piiskata sen metodinäyttelyn minusta irti.

Voi olla että se pahaolo, tuli jostain muustakin, mutta kun mitään muita oireita ei ollut, jännitti vaan niin hemmetisti.

Mutta onhan siinä ajatuksessa jotain ironista, jos muut fetistit saa orgasmeja, niin minä sain oksennuksen.

Olisin varmasti saanut jäädä kotiin, eikä minun olisi tarvinnut esiintyä, jos olisin vain sanonut että minulla on huono olo, mutta en tietenkään sanonut sitä. Koko elämäni olisi ollut pilalla, jos en olisi saanut esiintyä sukkahousuissa, tai no ainakin siltä se tuntui. Siksi vääntäydyin väsyneenä kouluun.

Heti kun kaverit näkivät kolttuni, alkoi se armoton nälviminen. Tai ei ihan heti. Siinä oli se shokeeraava hetki välissä, minkä aikana etsitään pari kaveria, kun yksin on niin tylsä kiusata.

Kai se oli senastisen elämän yksi pelottavimpia hetkiä. Tappelu olisi ollut kuin Davidin ja Goljatin kamppailu. Minulla olisi vain hauraat nylonit poikien paksuja farkkuja vastaan.

Aivan kuin tarinassa, jouduin käyttämään viekkauttani ylivoimaista vihollista vastaan. Tai no siis paras tapa juosta korkkareilla karkuun, oli sipsutella niillä opettajan valvovien silmien alla. Näin vältyin pahimmilta konflikteilta.

Eihän se tietenkään estänyt sitä nälvimistä, heti kun opettaja käänsi selkänsä. Se tietenkin osu ja upposi aika pahasti, koska hehän kiusasivat minua siitä, että tykkäsin pukeutua tytöksi...

Kun kerrankin oli päässyt sukkahousuihin esiintymään, niin esiripun aukeaminen oli tietenkin… Antikliimaksi.

En muista miten se enkelinäytelmässä meni, sitä vain jotenkin kulki sen kuoron mukana, mutta nyt kun esirippu aukesi olin siinä jotenkin ensimmäisenä kaikkien katseltavana.

Jäädyin totaalisesti, kun jotenkin tunsin että siihen meidän pieneen liikuntasaliin, johon ei edes täysikokoinen koripallokenttä mahtunut, oli nyt yhtäkkiä ahdettu noin Wembley stadionin verran väkeä tuijottamaan jokaista sitä neliösenttiä ihostani, joka kuulti nylonin läpi.

Onneksi näytelmässä mukana olleet ”tyttäreni” olivat tottuneempia seisomaan sukkiksissa ihmisten edessä, ja tempaisivat minut mukaansa.

Se oli siis ihan absurdia, mikä ”hulluus” minussa pisti tekemään tällaisia asioita, joita pelkäsin, inhosin, häpesin…

En siis muista paljoakaan ensiesiintymisestä ilkeänä äitipuolena. Itse nautinto alkoi tulla vasta myöhemmissä esityksissä, joita onneksi oli useampi.

Mutta tähän väliin väliaika. Käykää kahvia ja pullaa, jatkan stooria kunhan kerkeän.

Lue lisää

Kesä, tuo sukkahousuintoilijan Sahara. Pitkä, loputon sukkahousuton kuiva kausi. Suomen kesä on pitkä, sanokoot muut mitä tahansa. Eikä ilmastonmuutos asiaa helpota. Miten saisi vahvistuksen tai tyydytyksen omalle addiktiolleen, kun katunäkymässä pelkkiä paljaita sääriä kolmen kuukauden ajan Tai ainakin melkein. Reilun tuhatpäisen kesäteatteriyleisön joukossa erottui kaksi sääriparia, joissa nylonit. Kesän käännyttyä elokuuksi näkee julkisissa liikennevälineisä tai katukuvassa muutamat hassut sukkahousut, lähinnä ohuita mustia, mutta myös niitä talvisia paksumpia, mustia. Tarkka sukkahousututkani ei ole bongannut montakaan seitinohuitta ”ihonväristä”, mikä on outoa. Mutta jossain vaiheessa syksy saapuu vihdoin, ja sen myötä sukkahousut. Ja Pohjolan talvi on kylmä. On ihana taas pukea sukkikset. Sitä paitsi minusta on kerta kaikkiaan mukavaa, kun sukkahousuja ja niiden kantajia on ympärilläni. Siitä saa aivan selkeän tyydytyksen. Muistan miten jo lapsena ja teininä tiirailin koulussa niin opettajien ja luokan tyttöjen sukkissääriä. Ja kun edessä istuvan tytön lyhyen paidan ja farkkujen vyötärön yläosan välissä pilkotti sukkahousujen resori alaselässä. Miten pieni pilkahdus sai sydämen pakahtumaan ja viisarin värähtämään.

Luin innolla ja huolella dramaattisen ja eläväisen Tuhkimotarinasi. Kiitos siitä! Eikö olekin kumma juttu, kun pitää ryhtyä näyttelemään, jotta saisi legitiimin syyn pukeutua sukkahousuhin? Minun oma sukkistarinani alkoi näyttämöllä, ja sinulla on ainakin kaksi sellaista kokemusta joulukuvaelman enkelistä Tuhkimon pahaan äitiin. Vasta jonkun vieraan roolin omaksuminen antaa sinulle luvan pukeutua kuten sisimmissäsi haluat. JA: se et ole sinä, joka vetää nylonit jalkaan, vaan sinun roolihahmosi. ”En voi sille mitään, että pahalla äidillä tulee olla sukkahousut”. Näin siis ainakin lapsena ja nuorena. Aikuisena kun hyväksyy itsensä puutteineen ja outouksiin, on tilanne toinen. Henkilökohtaisesti olen hyväksynyt itseni fetisistinä, ja tullut sukkahousuineni ulos kappista jo kauan sitten. Ihmiset saavat ajatella ihan miten vain, minua se ei hetkauta. Ja totuuden nimissä en koskaan ole saanut osakseni ivaa tai edes kummeksuntaa. Sukkiksiin liittyvä dramatiikka on pitkälti omassa päässä, seillä se paisuu ja kutistuu sen mukaan miten luonnollisesti itse suhtautuu asioihin.

Missä Spice Girls?

Mullakin on tänään jalassa 40 denierin mustat. Tuossa aiemmin kun oli pakkasia, käytin paksumpia. Käytän sukkahousuja housujen alla joka päivä. Illalla kotona heitän farkut pois ja oleilen sukkahoususillani. Paksut sukkahousut ja jokin college tai neulepusero on suosikki kotiasuni.

Anonyymi kirjoitti:

Mullakin on tänään jalassa 40 denierin mustat. Tuossa aiemmin kun oli pakkasia, käytin paksumpia. Käytän sukkahousuja housujen alla joka päivä. Illalla kotona heitän farkut pois ja oleilen sukkahoususillani. Paksut sukkahousut ja jokin college tai neulepusero on suosikki kotiasuni.

Lue lisää

Totta. Sukkikset hieno, kotoinen oloasu. Aivan kuten sinä pukeudun päivittäin sukkahousuihin, pääsääntöisesti pehemeisiin peittäviin. Henkilökohtaisesti niissä on seksuaalinen ulottuvuutensa ja merkityksensä, mutta samalla ne ovat arkinen, jokapäiväinen vaatekappale

Anonyymi kirjoitti:

Mullakin on tänään jalassa 40 denierin mustat. Tuossa aiemmin kun oli pakkasia, käytin paksumpia. Käytän sukkahousuja housujen alla joka päivä. Illalla kotona heitän farkut pois ja oleilen sukkahoususillani. Paksut sukkahousut ja jokin college tai neulepusero on suosikki kotiasuni.

Lue lisää

Minkävärisiä sukkahousuja puet?

Anonyymi kirjoitti:

Minkävärisiä sukkahousuja puet?

Melkein kaikki sukkikseni ovat nykyään mustia. Ohuimmissa 20-40 den on parit perusruskeat. Paksuimmista löytyy myös tummanharmaita ja ainakin yhdet viininpunaiset. Ja onpa minulla yhdet sinapinkeltaiset villasukkahousut. Aikaisemmin on tullut käytettyä enemmänkin värejä kuten tummanruskeita tai oliivinvihreitä. Sukkahousuostokset tulee nykyään useimmiten tehtyä ihan tavallisissa ruokakaupoissa, joissa ei ole kauheasti värivalikoimaa.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kaikki sukkikseni ovat nykyään mustia. Ohuimmissa 20-40 den on parit perusruskeat. Paksuimmista löytyy myös tummanharmaita ja ainakin yhdet viininpunaiset. Ja onpa minulla yhdet sinapinkeltaiset villasukkahousut. Aikaisemmin on tullut käytettyä enemmänkin värejä kuten tummanruskeita tai oliivinvihreitä. Sukkahousuostokset tulee nykyään useimmiten tehtyä ihan tavallisissa ruokakaupoissa, joissa ei ole kauheasti värivalikoimaa.

Lue lisää

Mustien sukkahousujen hegemonia. Mututuntumalta arvioni on , että noin puolet kaikista tämänhetkisistä myydyistä sukkiksista on mustia. Joskus 1970-luvulla tilanne oli toinen, silloin ”ihonväriset” dominoivat katukuvaa.

Minullakin vino pino mustia, mutta on niitä muissakin sävyissä. Harmaita, eri ruskeita vaaleasta tummaan. Mariininsinisiä ja yhdet kirkkaanpunaiset jouluiset, heh. Ja tietysti eri paksuuksia 20 denieristä 120 deniin. Edelleen muutamat puuvillaiset mustat ja tummanruskeat

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kaikki sukkikseni ovat nykyään mustia. Ohuimmissa 20-40 den on parit perusruskeat. Paksuimmista löytyy myös tummanharmaita ja ainakin yhdet viininpunaiset. Ja onpa minulla yhdet sinapinkeltaiset villasukkahousut. Aikaisemmin on tullut käytettyä enemmänkin värejä kuten tummanruskeita tai oliivinvihreitä. Sukkahousuostokset tulee nykyään useimmiten tehtyä ihan tavallisissa ruokakaupoissa, joissa ei ole kauheasti värivalikoimaa.

Lue lisää

Mikä sai sinut pukeutumaan sukkahousuihin?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sai sinut pukeutumaan sukkahousuihin?

Joskus 13-14 vuoden iässä vain jostain syystä tajusin että sellainenkin vaate on olemassa kuin sukkahousut, ja niissä oli jotain kiehtovaa ja kiellettyä. Kokeilin salaa äitini sukkahousuja, ja ne tuntuivat jalassa ihanalta ja kiihottavalta, mutta ilman tuota kiihotustakin niitä vain oli tavattoman mukava pitää farkkujen alla. Kevyet ja napakat, toisin kuin poikien pitkät peruskalsarit. Ja sitten kun äiti lähetti minut ruokakauppaan ostoksille, ostin itselleni usein samalla reissulla salaa sukkahousupaketin. Siitä se lähti. Totuin laittamaan sukkahousut farkkujen alle koulupäivinäkin, paitsi jos piti mennä liikuntatunnille pukuhuoneeseen.

Enää sukkahousut eivät kiihota samalla tavalla kuin nuorena, ne ovat vain erinomaisen miellyttävä alusvaate ja oloasu kotosalla. Toki joskus vedän runkut sukkikset jalassa. Nykyään on kyllä hyviä pitkiä kalsareitakin, ja toki välillä käytän niitäkin. Sukkahousut on kuitenkin mukavuudessaan ykkönen, kun niiden paksuuden voi valita säätilan mukaan. Tosi kovilla pakkasilla laitan kyllä ulos mennessä sukkisten päälle vielä pitkät kalsarit. Toisin kuin kalsareita, sukkahousuja voi hyvin pitää koko päivän sisätöissä pitkien housujen alla ilman että tulee liian kuuma. Enkä enää kursaile niiden kanssa. Kaupassa olen joskus pyytänyt myyjää apuun valitsemaan sopivia sukkahousuja. Uimahallin pukuhuoneessa olen riisunut ja pukenut sukkiksia ihan avoimesti. Kukaan ei ole koskaan kiinnittänyt kummempaa huomiota, tai ainakaan kommentoinut mitenkään. Syksyisin ja talvisin pidän 20denieristen päällä yleensä nilkkasukkia, kun jalkaterille saattaa tulla kylmä, paksumpien sukkisten kanssa en.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus 13-14 vuoden iässä vain jostain syystä tajusin että sellainenkin vaate on olemassa kuin sukkahousut, ja niissä oli jotain kiehtovaa ja kiellettyä. Kokeilin salaa äitini sukkahousuja, ja ne tuntuivat jalassa ihanalta ja kiihottavalta, mutta ilman tuota kiihotustakin niitä vain oli tavattoman mukava pitää farkkujen alla. Kevyet ja napakat, toisin kuin poikien pitkät peruskalsarit. Ja sitten kun äiti lähetti minut ruokakauppaan ostoksille, ostin itselleni usein samalla reissulla salaa sukkahousupaketin. Siitä se lähti. Totuin laittamaan sukkahousut farkkujen alle koulupäivinäkin, paitsi jos piti mennä liikuntatunnille pukuhuoneeseen.

Enää sukkahousut eivät kiihota samalla tavalla kuin nuorena, ne ovat vain erinomaisen miellyttävä alusvaate ja oloasu kotosalla. Toki joskus vedän runkut sukkikset jalassa. Nykyään on kyllä hyviä pitkiä kalsareitakin, ja toki välillä käytän niitäkin. Sukkahousut on kuitenkin mukavuudessaan ykkönen, kun niiden paksuuden voi valita säätilan mukaan. Tosi kovilla pakkasilla laitan kyllä ulos mennessä sukkisten päälle vielä pitkät kalsarit. Toisin kuin kalsareita, sukkahousuja voi hyvin pitää koko päivän sisätöissä pitkien housujen alla ilman että tulee liian kuuma. Enkä enää kursaile niiden kanssa. Kaupassa olen joskus pyytänyt myyjää apuun valitsemaan sopivia sukkahousuja. Uimahallin pukuhuoneessa olen riisunut ja pukenut sukkiksia ihan avoimesti. Kukaan ei ole koskaan kiinnittänyt kummempaa huomiota, tai ainakaan kommentoinut mitenkään. Syksyisin ja talvisin pidän 20denieristen päällä yleensä nilkkasukkia, kun jalkaterille saattaa tulla kylmä, paksumpien sukkisten kanssa en.

Lue lisää

Olipa pitkä ja tyhjentävä vastaus, sitä oli ilo lukea! Sinun kokemuksesi kuulostavat niin tutuilta. Itse puin ensimmäisen kerran äidin kylppärin pyykkinarulla roikkuvat ”ihonväriset” perussukkikset 12-vuotiaana. Se oli hurja, vavisuttava ja jännittävä kokemus, joka sinä
päivänä poiki kolme orgasmia. Olin koukussa ja olen edellen yhtä addiktoitunut monen vuosikymmenen jälkeen. Sukkahousuista tuli fetissini, joka on tuottanut palkon iloa ja nautintoa.

Puin salaa äidin sukkahousuja, hänellä oli niitä tuolle ajalle tyypillisiä 20 denierin vaaleanuskeita, mutta myös paksumpia talvisukkiksia. Muistan erityisesti yhdet peittävät tummanruskeat, joihin olin erityisen kiintynyt. Pian löysin kuitenkin itseni marketin kassajonossa sukkahousupaketti tärisevissä käsissäni. Kunpa kukaan ei huomaisi! Ei aikaakaan kun minulla oli oma, pieni sukkiskokoelmani jossain teinihuoneeni yläkaapin perukoilla. Joskus puin farkkujen alle, mutta pelkäsin jääväni kiinni. En kuitenkaan koskaan paljastunut.

Vartuin sukkahousuineni täyskäiseksi, kasvoimme yhteen. Niillä oli voimakas seksuaalinen merkitys, mutta samalla niistä tuli osa minun persoonallisuuttani. Ne olivat fetissi, mutta samalla hyvin arkipäiväinen ja harmiton, jopa triviaali: sukkahousuja löytyy joka puolelta, ne ovat naisille jokapäiväinen, kaikkialla saatavissa oleva vastekappale,

Nykyään käytän sukkiksia, joka päivä paitsi kesällä. Pitkiä kalsareita en ole omistanut moneen vuoteen. Erilaiset peittävät sukkikset ajavat saman asian, ja vielä paljon paremmin. Enää en niitä häpeile. Uimahallin pukuhuoneessa riisun ja puen ne kuten muutkin vaatteet ja kotona käytän niitä ihan avoimesti. Monen vuoden aikana olen yhdistänyt peittävät sukkahousut caprimittaisiin shortsehin. Ihan OK ja luonnollisen oloinen asu kun liikkuu ihmisten ilmoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus 13-14 vuoden iässä vain jostain syystä tajusin että sellainenkin vaate on olemassa kuin sukkahousut, ja niissä oli jotain kiehtovaa ja kiellettyä. Kokeilin salaa äitini sukkahousuja, ja ne tuntuivat jalassa ihanalta ja kiihottavalta, mutta ilman tuota kiihotustakin niitä vain oli tavattoman mukava pitää farkkujen alla. Kevyet ja napakat, toisin kuin poikien pitkät peruskalsarit. Ja sitten kun äiti lähetti minut ruokakauppaan ostoksille, ostin itselleni usein samalla reissulla salaa sukkahousupaketin. Siitä se lähti. Totuin laittamaan sukkahousut farkkujen alle koulupäivinäkin, paitsi jos piti mennä liikuntatunnille pukuhuoneeseen.

Enää sukkahousut eivät kiihota samalla tavalla kuin nuorena, ne ovat vain erinomaisen miellyttävä alusvaate ja oloasu kotosalla. Toki joskus vedän runkut sukkikset jalassa. Nykyään on kyllä hyviä pitkiä kalsareitakin, ja toki välillä käytän niitäkin. Sukkahousut on kuitenkin mukavuudessaan ykkönen, kun niiden paksuuden voi valita säätilan mukaan. Tosi kovilla pakkasilla laitan kyllä ulos mennessä sukkisten päälle vielä pitkät kalsarit. Toisin kuin kalsareita, sukkahousuja voi hyvin pitää koko päivän sisätöissä pitkien housujen alla ilman että tulee liian kuuma. Enkä enää kursaile niiden kanssa. Kaupassa olen joskus pyytänyt myyjää apuun valitsemaan sopivia sukkahousuja. Uimahallin pukuhuoneessa olen riisunut ja pukenut sukkiksia ihan avoimesti. Kukaan ei ole koskaan kiinnittänyt kummempaa huomiota, tai ainakaan kommentoinut mitenkään. Syksyisin ja talvisin pidän 20denieristen päällä yleensä nilkkasukkia, kun jalkaterille saattaa tulla kylmä, paksumpien sukkisten kanssa en.

Lue lisää

Miten sinun lähipiirisi on reagoinut sukkahousuihisi?

Anonyymi kirjoitti:

Mullakin on tänään jalassa 40 denierin mustat. Tuossa aiemmin kun oli pakkasia, käytin paksumpia. Käytän sukkahousuja housujen alla joka päivä. Illalla kotona heitän farkut pois ja oleilen sukkahoususillani. Paksut sukkahousut ja jokin college tai neulepusero on suosikki kotiasuni.

Lue lisää

Sukkahousut ja neulepusero on kyllä upea yhdistelmä :) Millaisia neuleita käytät sukkisten kanssa?

Jaa en tiedä mitähän materiaalia mun paksuimmat sukkahousut on. Voi olla myös kashmir. Paksut sukkahousut jalassa se vasta tuleekin se viehko tyttöyden tunne. Olenkin etsiskellyt vaaleanpunaisia rib-kuvioisia neulesukkahousuja XL-kokoa. Sellaiset sukkahousut jalassa olis varmaan mahtavaa runkata. Muutenkin paksut sukkahousut jalassa tunnen olevani tyttö.

Muistan kun nuorena sain sellaisen mopedin, sillä oli kiva ajaa kesäillasa, ja ulkoiiluttaa ihonväristä sukkista, shortsien alla.

Mutta otsokon mukaisesti sanoisin, että itse tykkään, että sukkahousu noudattelee keliä, kesällä kesäisemmät, ja talvella vähän peittävämpii. Jotenkin se on luonnollisempaa, tai jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan kun nuorena sain sellaisen mopedin, sillä oli kiva ajaa kesäillasa, ja ulkoiiluttaa ihonväristä sukkista, shortsien alla.

Mutta otsokon mukaisesti sanoisin, että itse tykkään, että sukkahousu noudattelee keliä, kesällä kesäisemmät, ja talvella vähän peittävämpii. Jotenkin se on luonnollisempaa, tai jotain.

Lue lisää

Totta. Esimerkiksi nyt kelit alkavat olla liian lämpimät erilaisille neulotuille talvisukkahousuille. Silloin on hyvä vaihtaa ohuempiin ja keväisempiin vaihtoehtoihin, 20-40 den paksuisiin

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Esimerkiksi nyt kelit alkavat olla liian lämpimät erilaisille neulotuille talvisukkahousuille. Silloin on hyvä vaihtaa ohuempiin ja keväisempiin vaihtoehtoihin, 20-40 den paksuisiin

Lue lisää

Ja nyt on jo ollut niin lämpimiä kelejä, että ohuetkin sukkahousut alkavat olla liikaa. Aamuisin on vielä sen verran viileää, että olen laittanut farkkujen alle 20 den sukkikset, mutta kyllä ne on jo pitänyt iltapäivällä riisua.

Anonyymi kirjoitti:

Ja nyt on jo ollut niin lämpimiä kelejä, että ohuetkin sukkahousut alkavat olla liikaa. Aamuisin on vielä sen verran viileää, että olen laittanut farkkujen alle 20 den sukkikset, mutta kyllä ne on jo pitänyt iltapäivällä riisua.

Lue lisää

Suomi on pitkä maa, ja kevät tulee kohinalla. Pari päivää sitten sukkikset alla oli ihan jees, mutta nyt tosiaan kiikun kaakun.

Tykkään myös itse liukkasita juurikin samasta syystä.

Joo, tuli paluu vähän paksumpiin sukkiksiin. 40 den on ihan paikallaan. Itse tykkään kyllä enemmän tavallisista matta sukkahousuista joissa ei ole yhtään lycraa. Ne ovat jotenkin joustavammat eivätkä purista jaloissa niin tiukasti. Minulla ei ole ollut koskaan sellaista ongelmaa että sukkikset tarttuisi housuihin kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, tuli paluu vähän paksumpiin sukkiksiin. 40 den on ihan paikallaan. Itse tykkään kyllä enemmän tavallisista matta sukkahousuista joissa ei ole yhtään lycraa. Ne ovat jotenkin joustavammat eivätkä purista jaloissa niin tiukasti. Minulla ei ole ollut koskaan sellaista ongelmaa että sukkikset tarttuisi housuihin kiinni.

Lue lisää

Tämä käsitys minullakin on: lycrattomien sukkahousujen neuloksen ja ihon väliin jää ilmaa, kun sukkikset eivät kuosiltaan ole niin tyköistuvat. Näin sukkahousut ainakin pitkien housujen välissä pysyvät viileämpinä. Minkäväriset sukkahoususi ovat?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä käsitys minullakin on: lycrattomien sukkahousujen neuloksen ja ihon väliin jää ilmaa, kun sukkikset eivät kuosiltaan ole niin tyköistuvat. Näin sukkahousut ainakin pitkien housujen välissä pysyvät viileämpinä. Minkäväriset sukkahoususi ovat?

Lue lisää

Eilen oli mulla jalassa mustat. Nyt laitoin kamelinruskeat. Molemmat 40 denierin Pirkka-sukkahousuja, joita usein ostelen tuosta lähikaupasta.

Täällä on kans viikko ollu turkasen kylmä. Onneksi on siisti sisätyö, niin voi istua etäkokouksissa. =)

Kivan väriset sukkikset! Varmaan mukavat jalassa.

Toimii =)

Hienot sukkikset. Ja hieno kokonaisuus!

Anonyymi kirjoitti:

Hienot sukkikset. Ja hieno kokonaisuus!

Hemmetin ruma pohjelihas!

Anonyymi kirjoitti:

Hemmetin ruma pohjelihas!

Kyllä ne tänne Suomeen kelpaa, molemmat. Sun äitillä ei varmaan oo tuonveroisetkaan. Jos sulla itelläkään.?

Lindexin sukkahousut oikein hyvät. Minulla tosin kokemuksia vain peittävimmistä malleista. Juuri näistä mainitsemistasi 50 denin sekä puuvillaisista ja villaisista. Sukkikset eivät ole hinnalla pilatut, mutta niiden laatu kestää hyvin vertailun kalliimpiin valmistajiin. Ja kokohaarukka on kiitettävän lavea. Eikun kauppaan!

Minun kokemukseni on sama: Lindexillä on hyvä valikoima erilaisia sukkahousuja. Peittävässä 50 denierin mallissa sitäpaitsi laaja väriskaala. Cubuksen sukkiksista ainoa kokemukseni on 40 denierin sukkisten 2-pack, jossa yhdet mustat ja yhdet beiget (lähinnä sun-sävyiset). Todella pehmeät ja napakasti istuvat

Näin syksyllä (ja talvella) joka päivä on sukkahousupäivä :)
Katselin tuossa sääennustetta, päivän korkein lämpötila 7 astetta. Riittäisiköhän tänään farkkujen alla 40 denieriä?
Sukkahousuissa on ihanaa kun on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Sopivan paksuuden voi valita säätilan mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Näin syksyllä (ja talvella) joka päivä on sukkahousupäivä :)
Katselin tuossa sääennustetta, päivän korkein lämpötila 7 astetta. Riittäisiköhän tänään farkkujen alla 40 denieriä?
Sukkahousuissa on ihanaa kun on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Sopivan paksuuden voi valita säätilan mukaan.

Lue lisää

Kylmät vuodenajat ja sukkahousupäivät. Kuten olemme aiemminkin todenneet ovat 40 denierin sukkahousut hyvin käyttökelpoiset: eivät ole liian ohuet hajotakseen ensimmäisellä käyttökerralla, eivät liian paksut ollakseen hiostavat farkkujen alla. Peittävät, mutta kuultavat silti läpi. Eilen puin 40 denin sun-väriset (lämpimän vaaleanruskeat) töihin. Katsotaan minkälsiset tänään Tykkään käydä sukkisostoksilla. Tavarataloissa on runsaat valikoimat niin malleissa kuin hinnoissa, ja palvelu on ystävällistä

Harva asia on niin viihtyisä ja kodikas kuin lämpimät, paksut sukkahousut kylmänä syyspäivänä kun myrsky raivoaa ulkona ja sade koputtaa ikkunoita. Lämmin, pitkä kesä ei ole meille sukkisfriikeille se onnellisin vuodenaika. Onhan niitä seitiohuita nyloneita, joita voi pukea viileinä suvi-iltoina. Mutta syksyn koittaessa ainakin minä tunnen jonkinlaista vapautta sydämessäni.

Jaamme saman kokemuksen lapsuuden sukkahousuista ja niiden aiheuttamasta ristiriidasta nuoren pojan päässä. Puuvillaa. Yhtäältä ajatus tyttövaatteen pukemisesta oli vastenmielinen, toisaalta kielletysti ja kierosti kiihottava. Jokin vinksahti päässä, ja tässä sitä ollaan sukkahousut kintuissa. Etätyöpävä ja sukkikset oivana, elastisena kotiasuna

Hieno, hyvin kirjoitettu tarina. Olisin mielelläni sinua vastapäätä istuva toinen poika lasten sukkahousuissa

Anonyymi kirjoitti:

Hieno, hyvin kirjoitettu tarina. Olisin mielelläni sinua vastapäätä istuva toinen poika lasten sukkahousuissa

Tämä on tietysti puhtaasti minun oman ”fetistisien” mieleni spekulointia. Mutta kuvittelin silloin, että se vastapäinen poika oli jotenkin kateellinen. Olisiko hänet ollut helppo houkutella kokeilemaan pehmeitä ja hyväntuntuisia sukkiksia?

”Hei minullapa olisi täällä varapari, haluatko kokeilla?” Ei ehkä ihan siinä tilanteessa, sen verran nolo se oli, mutta ei se minun haaveita estänyt.

Sen jälkeen kun minuun oli kylvetty se himo ja sen mukana se häpeä siitä että himoitsin sukkahousuja, niin haaveilin sukkahousujen salaseurasta.

Itse asiassa siihenkin liittyy uni. Muistan nähneeni unen, jossa oli joko kuorma-auton lava, tai juuri tyhjä junanvaunu, missä oli keskellä vain kolmemetrinen vyyhti toisiinsa kietoutuneita sukkahousuja. Vyyhdin ympärillä oli ehkä puolitusinaa poikaa, jotka kuuluivat tähän salaseuraan, ja he yksinkertaisesti vain kokeilivat siinä erilaisia sukkahousuja.

En voi olla edes sata varma, näinkö tämän unen ennen vai jälkeen sen junamatkan. Se muuttaisi tietysti hieman minun himon kontekstia, tai sitä, että miksi en pystynyt käsittelemään mummin kysymystä tosissani, vaan menin heti vitsailu moodiin? Joka nyt vain sattui päättymään omalta kannalta kiihottavasti.

Niin tai näin, niin se ajatus salaseurasta oli todella kiehtovat.

Se että olisin mennyt junaan ja antanut jonkun salaseuran salaisen merkin. Vaikka vahingossa vähän vetäissyt haalarin lahjetta ylemmäksi, kun riisun talvikenkiä.

Pelolla ja jännityksellä odottanut, että huomaako vastapäinen poika sen, ja miten se sen huomaa? Antaako hän ujosti oman merkkinsä, vai käykö päälle homoa huutaen?

Siihen mä olisin ihan oikeasti kaivannu sellaista sukkisbestistä kun lähdin hiippailemaan sitä junan käytävää ja etsimään junan vessaa. Kengäthän siihen piti laittaa jalkaan, koska junan vessat ei ole tunnettuja pehmeistä kokolattiamatoista.

Haalareita en uskaltanut laittaa, koska sehän olisi näyttänyt siltä, että olisin hävennyt sukkahousuja. Joo, jotenkin siinä lapsen päässäni häpesin sukkahousujani niin paljon, että se kääntyi ylösalaisin, enkä saanut näyttää siltä että häpesin. Joo, antakaa armoo, mun logiikka oli sitä kymmenen vuotiaan karskin pojan logiikkaa, joka nyt vaan oli saastunut sukkahousuista.

Onneksi se vessa ei ollut missään junan toisessa päässä. Muistaakseni siihen riitti kun kävelin yhden osaston läpi vaunun toiseen päähän. Mutta sekin matka tuntui siltä kun olisi kävellyt sen junan päästä päähän ja takaisin, miljoonien pistävien silmäparien läpi.

Haaveeni sukkis salaseurasta olivat kuitenkin sellaisia salaisia lapsellisia haaveita. Ne eivät koskaan materialisoituneet, edes niin, että olisin älynnyt mennä jonnekin Habbo hotelliin ja perustaa sinne huonetta.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on tietysti puhtaasti minun oman ”fetistisien” mieleni spekulointia. Mutta kuvittelin silloin, että se vastapäinen poika oli jotenkin kateellinen. Olisiko hänet ollut helppo houkutella kokeilemaan pehmeitä ja hyväntuntuisia sukkiksia?

”Hei minullapa olisi täällä varapari, haluatko kokeilla?” Ei ehkä ihan siinä tilanteessa, sen verran nolo se oli, mutta ei se minun haaveita estänyt.

Sen jälkeen kun minuun oli kylvetty se himo ja sen mukana se häpeä siitä että himoitsin sukkahousuja, niin haaveilin sukkahousujen salaseurasta.

Itse asiassa siihenkin liittyy uni. Muistan nähneeni unen, jossa oli joko kuorma-auton lava, tai juuri tyhjä junanvaunu, missä oli keskellä vain kolmemetrinen vyyhti toisiinsa kietoutuneita sukkahousuja. Vyyhdin ympärillä oli ehkä puolitusinaa poikaa, jotka kuuluivat tähän salaseuraan, ja he yksinkertaisesti vain kokeilivat siinä erilaisia sukkahousuja.

En voi olla edes sata varma, näinkö tämän unen ennen vai jälkeen sen junamatkan. Se muuttaisi tietysti hieman minun himon kontekstia, tai sitä, että miksi en pystynyt käsittelemään mummin kysymystä tosissani, vaan menin heti vitsailu moodiin? Joka nyt vain sattui päättymään omalta kannalta kiihottavasti.

Niin tai näin, niin se ajatus salaseurasta oli todella kiehtovat.

Se että olisin mennyt junaan ja antanut jonkun salaseuran salaisen merkin. Vaikka vahingossa vähän vetäissyt haalarin lahjetta ylemmäksi, kun riisun talvikenkiä.

Pelolla ja jännityksellä odottanut, että huomaako vastapäinen poika sen, ja miten se sen huomaa? Antaako hän ujosti oman merkkinsä, vai käykö päälle homoa huutaen?

Siihen mä olisin ihan oikeasti kaivannu sellaista sukkisbestistä kun lähdin hiippailemaan sitä junan käytävää ja etsimään junan vessaa. Kengäthän siihen piti laittaa jalkaan, koska junan vessat ei ole tunnettuja pehmeistä kokolattiamatoista.

Haalareita en uskaltanut laittaa, koska sehän olisi näyttänyt siltä, että olisin hävennyt sukkahousuja. Joo, jotenkin siinä lapsen päässäni häpesin sukkahousujani niin paljon, että se kääntyi ylösalaisin, enkä saanut näyttää siltä että häpesin. Joo, antakaa armoo, mun logiikka oli sitä kymmenen vuotiaan karskin pojan logiikkaa, joka nyt vaan oli saastunut sukkahousuista.

Onneksi se vessa ei ollut missään junan toisessa päässä. Muistaakseni siihen riitti kun kävelin yhden osaston läpi vaunun toiseen päähän. Mutta sekin matka tuntui siltä kun olisi kävellyt sen junan päästä päähän ja takaisin, miljoonien pistävien silmäparien läpi.

Haaveeni sukkis salaseurasta olivat kuitenkin sellaisia salaisia lapsellisia haaveita. Ne eivät koskaan materialisoituneet, edes niin, että olisin älynnyt mennä jonnekin Habbo hotelliin ja perustaa sinne huonetta.

Lue lisää

Voisin hyvin olla mukana sukkahoususalaseurassa. Perustetaanko sellainen