Millainen suhde mielestäsi tasavertainen?

Meidän parisuhteessamme olemme kumpikin yhtä tärkeitä. Kumpikaan ei nouse eikä korota itseään toisen yläpuolelle.
Meitä on kaksi erillistä samat ihmisoikeudet omaavaa yksilöä vapaaehtoisesti yhdessä. Jaamme arjen vastuut ja ilot. Emme kilpaile toistemme kanssa. Rakennamme yhteistä suhdetta ja kotia koksa haluamme olla yhdessä.
Tietysti olemme myös eri mieltä ja riitaakin on, mutta siitä pidetään huoli että toista ei loukata eikä isketä heikkoihin kohtiin. Olemme molemmat saaneet kokea elämässämme sitä nurjaa puolta, joten kummallakin on todellinen halu tehdä tästä meidän yhteisestä kodista hyvä elää kummallekin. Rinnakkain.

Kummallakin esim. samat saavutukset ja tulotaso. Kummallakin asiat yhtä hyvin/huonosti ja molemmat suunnilleen samanlaisista perhetaustoista. Molemmilla yhtäläinen mahdolliosuus samoihin unelmiin.

Minusta tasavertaisuus on enemmän asenne- kuin resurssikysymys. Toisella osapuolella voi aivan hyvin olla enemmän ihan mitä tahansa resurssia (rahaa, valtaa, ulkonäköä, koulutusta, älyä, ystäviä, jne). Oleellista on se miten tuohon tilanteeseen asennoituu. Tasavertaisessa parisuhteessa kumpikaan ei yritä käyttää valtaa kumppanin ylitse. Ei vaikka siihen olisikin olemassa keinot. Harvoin kai sitä kuitenkaan ollaan täysin tasaviivalla kaikkien juttujen suhteen? Lähes aina toisella on enemmän jotakin ja toisella sitten vastaavasti jotain muuta.

Sude on silloin tasavertainen kun kumpikin voi toteuttaa itseään ja hoitaa parisuhteessa ne asiat joissa on parempi.
Miehellä on miehen vastuu perheestä kokonaisuutena ja vaimolla on vastuu ja valtuudet omalla tontillaan.
Minun ja mieheni intressit eivät mene ristiin vaan lomittain. En osaa kuvitella mitä minä haluaisin enemmän. Perhetalouden puitteissa on tietyt rajoitukset mutta niiden puitteissa toimien kumpikin meistä tekee omat ratkaisunsa mutta ei "nurkan takana".
Tiedämme koko ajan missä mennään.

Eläke- ja veropolitiikka vie asioita taloudellisen tasa-arvon suuntaan.
Tarkistin juuri tilanteemme. Olemme olleet eläkkeellä 19 vuotta ja tänä aikana eläke-eromme on hiljalleen kaventunut siten, että vaimoni eläke on jo 30% perheemme yhteiseläkkeistä.
KELAn täydennys selittää vaimoni suuren osuuden.