Olemme tunteneet yli 20v, molemmat eletty omaa elämäämme uskollisina omille puolisoille, mutta jokin kipinä on välillämme aina ollut. Molemmille tuli ero vastaan toisistamme tietämättä, päädyttiin yhteen monen mutkan kautta ja nyt ollaan oltu 2v yhdessä. Suhteemme oli intohimoinen ja täynnä iloa ja naurua, parasta, mitä olen koskaan kokenut. Sitten minulle tuli omassa elämässä yli vuoden mittainen kriisi ja suhteemme rakoili pahasti. En saanut juuri tukea miesystävältä ja se tuntui pahalta. Olemme puhuneet suhteemme rakentamisesta uudelleen takaisin uomilleen, mutta minusta tämä on vain puhetta miehen taholta. Näemme enää vain viikonloppuisin yhteisen yön merkeissä, aamulla mies kiirehtii omiin askareisiin. Emme vietä aikaa yhdessä, vain öitä ja minua tämä syö valtavasti. Tunnen olevani halpa lunttu ja saatavilla vain seksiä varten. En jaksa tätä enää. Miehen mukaan tämä ei pidä paikkaansa, on vain ollut kaikkea kiirettä päivissä. Mies on muutenkin melko lapsellinen, ei juuri empatiakykyä ja usein kaikissa riidoissa on vain yksi syyllinen, minä. Itkin hänelle vuolaasti pahaa oloani, mutta sekin kääntyi niin, että ehkäpä minä käytänkin häntä hyväkseni ja haluan vain seksiä. En saanut yhtään empatiaa tai lohdutusta, ilkeilyä vaan. Olen ihan loppu ja lapset joutuvat katsomaan liian usein itkuista äitiä. Eihän tämä voi näin jatkua! Onko muilla vastaavia kokemuksia? Voiko asiat muuttua? Sanoin juuri hänelle, että ottaa seuraavan kerran yhteyttä vasta, kun haluaa minulta jotain enemmän. Itse en usko, että yhteydenottoa tulee, toisaalta mietin, teinkö suuren virheen..
Haluaako miesystävä vain seksiä?
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö keneltäkään heru näkökulmia...?? Olo on ahdistava ja surullinen, olen niin monesti yrittänyt puhua tästä suoraan ja epäsuorasti.