Mitä mieltä olette kiroilusta ja alatyylisistä puheenparsista?

Kiroilen kuulemma harvoin, vaikka omasta mielestä ärräpäitä lentelee ihan kiitettävästi.

Alatyylin sanoja en tarvitse kovinkaan usein. Oikeastan räävitön kiroilu on moukkamaista. Itse korvaan tehostesanat jollain muulla, jopa paljon inspiroivammalla sanomisella. Vaikutus on jopa tehokkaampi, kuin mitä alatyylin kirosanoilla saisi koskan aikaseksi.

En nyt ala luettelemaan mitään, mutta tässä(kin) asiassa vain oma mielikuvistus on rajana.

Kiroilu ja alatyylin puhe on erittäin hölmöä. Vaikka en haluaisi luokitella ihmisiä, niin mielestäni kiroilijat ovat alemman tason ihmisiä, ja verbaalisesti lahjakkaat, hyvän sanavaraston omaavat kiroilemattomat ihmiset ovat ylemmän tason ihmisiä.

En tykkää yhtään.

Ihmettelen niitä naisia, jotka eivät älyä heittää kiroilevaa miestä ovesta ulos.

Sanoja ne voimasanatkin vaan on. Mielummin kiroan ja roinaan kiukkuani, kun hakkaan ihmisiä tai paikkoja rikki. Jotenkin täytyy joskus purkaa.

Voimasanat ovat hyvästä, myökin on tutkittu että älykkäät ja etenkin verbaalisesti lahjakkaat käyttävät paljonkin voimasanoja.

Mikä tosin ei tietenkään tarkoita sitä että se jolla joka toinen sana on vittu olisi mitenkään älykäs tai lahjakas. Mutta se joka yrittää esittää parempaa ei myöskään ole.

Ala-arvoisten sanojen käyttö puhekielessä todistaa puhujan vähä-älykkyydestä.
Tuollaista kielenkäyttöä harrastavat eivät kuulu ystäväpiiriini enkä kosketa heitä edes pitkällä kepillä.

Naisen ei sovi käyttää alatyylisiä ilmauksia. Miehelle ovat ok. Mies joka ei koskaan kiroile voi vaikuttaa homolta.

Moukkamainen öykkäri ei todellakaan kiinnosta.
Inhottaa tyypit jotka viljelee alatyylisiä puheita, haisee viinalle ja luulee olevansa suuriakin hurmureita. Oksettaa.
Meillä ei kotona kiroiltu. En muista yhtäkään kertaa kuulleeni isäni tai äitini kiroilleen.
Muutenkin kohteliaisuus ja kaunis käytö sekä toisten huomioon ottaminen opittiin jo lapsen kengissä. Siitä tuli itsestäänselvyys, ja sen olen opettanut omillekin lapsilleni.

Käytän vahvempaa sanaa tarvittaessa ja eipä se paljon muiden kipeä ole jos sattuu tulemaan.

Sivistynyt voi kiroilla vapaasti, kun ei tarvitse luoda jotain vitun vaikutelmaa. Lue pari kirjaa, käy taidenäyttelyssä ja opettele kiroilemaan.

Kerran tarttuessaan kiroilu on kavala kaveri, josta ei pääse irti sitten millään. edes hartaasti haluamallakaan.

Olen joskus ollut jopa kiroilevan toimitusjohtajan palveluksessa. Yäk, miten ällöttävää. No sillä oli myös huipputyhmä vaimo, joka ei älynnyt ottaa avioeroa kiroilevasta äijästä. - No, kiroilevaa johtajaa ei kenenkään tarvitse totella ! ( Tämä tapahtui
maakunnassa, jolla on huono maine. )

Naisena on mahdoton sanoa naisen elimen sanaa, mutta muistuu kauan sitten tapahtunut, naapuritalon ekaluokkalainen pikkumies vilahti kulman taakse, kuului vain "voi vittu, kun kusettaa", oli siinä sanayhdistelmä, kieltämättä nauratti.

Myötähäpeä ja säälin tunne nousee pintaan kuunnellessa ankarasti noituvaa ihmistä. Sellainen oli entinen miesystäväni. Lemppasin lopuksi sen saatanan kusipään vittuun elämästäni.

Kirolen vain yksnolessani, tosi runsaasti. Lienen lähtenyt parikymppisenä sitä harjoittamaan eli puoli elämää kirottu on. Pakko sitä on ajtkaa jos meinaa että viha pääsee ilmenemään. Ei ilman kiroilua ole vihaa kuten ilman kyyneliä ei ole itkua. Jos kiroilu on syntiä niin mahdotonta on tietää miten voisikaan vihastua syntiä tekemättä niinku Jeesus opetti jossain joitain