Mitenköhän tämän aloittaisi?🤔
Olen 14v poika ja minulla on ongelma, sellainen ongelma joka seuraa mua joka päivä ja se on yksinäisyys ja se että en voi enää saada uusia kavereita/ystäviä joka on tosi huono juttu, mun yksinäisyyden tunne koostuu siitä että mä tunnen itseni ulkopuoliseksi ja sellaseksi ihmiseksi jota kukaan ei tunnu ymmärtävän ja mun kaverilla on paljon vastakkais sukupuolisia kavereita ja mä vaan ihmettelen että: " Miten sulla on noin paljon kavereita, mul on ehkä vaan 3" jä tämä suuri yksinäisyyden tunne on vaivannut minua jo 2 vuotta ainakin ja tunnen itseni erillaiseksi muiden ihmisten joukossa ja onko tämä voinut aiheuttaa minulle 24/7 jännityksen ja sellaisen ahdistavan tunteen hengityksessä, vai mistä tämä voisi johtua🤔
Olisin hyvin kiitollinen jos joku voisi auttaa minua tässä tilanteessa :)
Olen 14v poika ja minulla on ongelma, sellainen ongelma joka seuraa mua joka päivä ja se on yksinäisyys ja se että en voi enää saada uusia kavereita/ystäviä joka on tosi huono juttu, mun yksinäisyyden tunne koostuu siitä että mä tunnen itseni ulkopuoliseksi ja sellaseksi ihmiseksi jota kukaan ei tunnu ymmärtävän ja mun kaverilla on paljon vastakkais sukupuolisia kavereita ja mä vaan ihmettelen että: " Miten sulla on noin paljon kavereita, mul on ehkä vaan 3" jä tämä suuri yksinäisyyden tunne on vaivannut minua jo 2 vuotta ainakin ja tunnen itseni erillaiseksi muiden ihmisten joukossa ja onko tämä voinut aiheuttaa minulle 24/7 jännityksen ja sellaisen ahdistavan tunteen hengityksessä, vai mistä tämä voisi johtua🤔
Olisin hyvin kiitollinen jos joku voisi auttaa minua tässä tilanteessa :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tarkoitat tuolla "en voi enää saada uusia kavereita/ystäviä"? Minä olen myös kokenut ulkopuolisuutta ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mitään ihmekeinoa en ole niihin löytänyt, mutta olen huomannut, että tietynlaisessa seurassa olen parhaimmillani. Kannattaa vain ahkerasti tutustua uusiin ihmisiin, kyllä sieltä joukosta timantteja löytyy :)
Joskus sellaisen itselle sopivan ystävyyden löytyminen voi viedä aikaa. Kokemus omasta itsestä voi olla jotenkin hailea. Eikä tiedä, mitä oikein on hakemassa : mitä minulle kuuluu, kuinka voin ja mitä tarvitsen.... On sellaisia kysymyksiä, joita ajoittain kysyn itseltäni. Ne selventävät ajatuksia ja omia haaveita, unelmia...
Hei sä taidat olla koko ajan pienessä jännitystilassa ja hengitätkin liian tiheästi. Puhalla ilma keuhkoista välillä pois hitaasti ja kuuntele vaikka korvalapuilla rentouttavaa tai heavyrockia. Kavereita ei tartte hiillostaa vaan sano muutama sana ja jatka matkaa mukamas jonnekin. Joka päivä koitat muutaman sanan vaihtaa. Tai voit aloittaa harjottelemaan piirustusta, kohta joku kysyy että mitä sä teet sun vihkoosi. Tässä jotain vinkkejä, olen itse nuorena ollut samanlainen. Olisko joku liikuntalaji sulle sopiva? Tai mitä voisit alkaa keräämään ja esittelemään uusille kavereille?
Hei vaan. https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/ Mietin että olisiko järkeä aloittaa vaikka ensin täältä?
Näyttäsi ihan järkevälle paikalle ja siellä voi siis ilmeisesti keskustella ja kysyä neuvoa yms. Toivottavasti tästä olisi hyötyä sinulle!
Ite oon 16v poika. Mulla ollu kans vähän samaa ongelmaa tässä viimeaikoina, tai oon ollu aina aika yksinäinen ja vaan pari kaveria mut nyt jotenki alkanu korostua mun elämässä varsinkin tyttöystävästä eroamisen jälkeen. Mulla on yks ihan hyvä kaveri mut sillä ei aina tunnu olevan aikaa jutella yms koska se juttelee 24/7 sen tyttöystävän kanssa. Oon yrittäny tutustua uusiin ihmisiin(pääosin tyttöihin) mutta aina tuntuu että ne vaan "lähtee karkuun". Monesti itkenki just sen yksinäisyyden tunteen takia ku ei vaan oo oikein ketään kelle viittis mennä juttelemaan huolista tai muista asioista mitkä vaivaa päätä. Tosin ajattelen aina mahdollisimman optimistisesti ja uskottelen itelleni että kyllä asioihin tulee vielä täyskäännös ja kyllä se varmasti on auttanukki tähän yksinäisyyden tunteeseen. Ujous on varmaan yks iso syy miks on vaikeeta tutustua kunnolla ihmisiin, mutta onneksi on juurikin näitä keskustelupalstoja joihin voi suhteellisen matalalla kynnyksellä käyä purkamassa omia ajatuksia ja murheita nimettömästi.
Enempiä runoilematta haluan toivottaa tsemppiä sulle jatkoon ja jaksamisia.
Uskomatonta, jos 3 kaveria on sinusta vähän.
Mitä ihmettä muutenkaan teet monilla kavereilla? Onko kavereitten iso lukumäärä joku suosiosta kertova asia? Miksi pitäisi olla niin suosittu? Ja ihmisiä lauma ympärillä?
Suurimmalla osalla ihmisistä on 1 hyvä kaveri, joku sydänystävä, ja muut ovat enemmänkin tutun ja ystävän sekoituksia, tai pelkkiä tuttuja.
Hei! Samaistun melko paljon, olen 14v tyttö ja lähiaikoina yksinäisyys on vallannut minut. Olisi mukavaa saada uusia kavereita, kerro ihmeessä jos haluaisit kenties olla ystäväni tai tulla juttelemaan! ☺️
Varokaa nettituttavuuksia. 3 oikeata ystävää on paljon parempi kuin 1 uusi tuntematon verkkoystävä, josta ei voi tietää, onko kysymyksessä aito vai huijaus tai muu.
Aito, sosiaalinen, tavallinen ihminen löytää kyllä omasta elinpiiristään ystäviä, jos vain tahtoo.
Olen yksinäinen nainen. Minua yksinäisyys ahdistaa joskus ja silloin otan puhelimen ja soitan siskolle tai läheiselle. Sitten olen ottanut pienen koiran. Aamulla herään kuuden jälkeen ennen seitsemää. Ennen puoli kahdeksaan teen vajaan tunnin lenkin koiran kanssa ja tulen kotiin. Keskipäivällä käyn koiran kanssa yhden tai kaksi lenkkiä ja illalla ennen nukkumaan menoa puolen tunnin lenkin. Tässä välillä käyn kaupassa ja asioilla kävellen tai linja-autolla. Rupean nukkumaan noin 22.00 ja jos en saa unta heti, katson TV ja juon jotain. Ennen 24.00 nukahdan yleensä. Keksi päivä rutiini, jota toistaa, se helpottaa jonkin verran. Juttelen kaikkien kanssa, mutta en kerro asioitani. Toivon sinun puhuvan äidillesi. Yleensä äiti ymmärtää paremmin kuin isä.