Jeesus oli varmaan huippuälykäs

diplomatian taito puuttui Jeesukselta.

Roomalaiset oli raakoja vallanpitäjiä jotka ei hyväksyneet provinsseissaan pientäkään kapinointia.

Jeesus ns. kerjäsi verta nenästään.

Siis jos sitä on koskaan ollutkaan sen enempää ku Väinämöistäkään.

mieluummin synnitön taivaaseen menijä kuin ikuinen kärsimys tulessa.

Mulle on jäänyt epäselväksi, annettiinko Jeesuksen kautta siihen astiset synnit anteeksi vaiko myös tulevat. Meinaan kyllä kristitytkin ovat sortuneet aika moneen syntiin sen jälkeen. Itsekin, varmuudella en ole vain himoinnut lähimmäiseni karjaa ja olen palvonut vain epäjumalia, kuten urheilutähtiä ja filmitähtiä.

Jeesus eli niinkuin opetti. Asetti esimerkin ja kuoli vakaumuksensa tähden.

Varmastikaan kyseinen toimintapa ei ole älykästä, jos asiaa tarkastellaan ihmisen mittaisen hyödyn näkökulmasta. Mitä Jeesukseen tulee, kaikki oli ihmistä suurempaa. Asetetun esimerkin mukaisesti kaikki hänen opetuslapsensa päätyivät kuolemaan vakaumuksensa puolesta, mikä minusta kertoo ison j:n opetuksien radikaalista tavasta muuttaa ihmistä sisältäpäin. Kuka hullu nyt kuolisi jonkin teoreettisen opin vuoksi.

Ihmisen synnynnäisellä älykkyydellä ei siten ole mitään merkitystä asiaan liittyen, sillä ihminen voi älyllään tavoitella omaa etuaan elämässään, mutta ei olisi mitään järkeä älykkään ihmisen tavoitella etua oman elämänsä jälkeen, ellei hän usko sellaiseen.

Minä olen kasvanut kristillisessä ympäristössä, en aina elänyt sen ihanteiden mukaisesti, mutta silti olen aina pitänyt isoa jiitä ainoana oikeana Supersankarina.

Mitä tulee ison j:n opetuksiin, on keskeisellä sijalla seikka, että se tulee herättämään vastustusta ja vihaa. Hän asetti itse esimerkin, eli moitteettomasti ja lain hengen mukaisesti, ei pelkästään sen kirjainta noudattaen ketunhäntä kainalossa, vaan sisintään myöten rakkaudesta seuraten. Tämän johdosta Häntä vihattiin, etsittiin syitä päästä hänestä eroon ja lopulta hänet murhattiin ristin teloituksella.

Olen monia seikkailukertomuksia elämäni aikana lukenut, pieniä itsekin kokenut, mutta "Apostolien teot" ovat minulle aina olleet seikkailukertomuksien äiti. Ja kaiken sen sai aikaiseksi kristuksen vihaajan ja vainoojan silmien avautuminen (tai sokeutuminen) ja kääntyminen sen aikaisesta vakaumuksestaan täysin päinvastaiseen.

Raamatussa ei ole kovinkaan paljon ison j:n omien sanojen lainauksia, mutta meillä mahdollisuus lukea edelleen Paavalin käsityksiä ja kokemuksia hänen omasta käsityksestään uskosta ja siihen liittyvistä asioista. Minusta Paavali on inspiroivin ja kiehtovin kirjailija/kirjoittaja kautta koko historian. Se vakaumuksen perusta, mikä hänellä on peruskallionkova, ei sellaista saavuta toivomalla, omaa etuaan ajamalla taikka muillakaan kepulikonsteilla. Se on puhdasta uskoa ja varmuutta jostakin omaa itseä suuremmasta. Hän meni kuolemaan sen vakaumuksen puolesta, vaikka olisi voinut valita toisinkin.

Paavalin omaaman uskon ja varmuuden saavuttaminen ei vaadi sellaisenaan kuin yhden ainoan askeleen, sen minkä astut kristuksen asettaman esimerkin jäljessä.

Huonosti? Ylosnousemus = huonosti? Ei minun kasitykseni mukaan.

The way of a pilgrim.

Jeesus oli perinyt tyhmyytensä isältään.