hankala työkaveri...

Nimetön

onko kellään tosi hankalaa työkaveria???minulla on,rupee jo voimat loppuu sen ihmisen suhteen.miten olette selvinnyt asioista hankalan ihmisen kanssa?riippuu tietenkin että mistä hankaluudet johtuu...minulle työkaverini osoittaa mieltään esim lähes puhumattomuudellaan jos kysyn mikä on hätänä vastaus on ei mikään ja pirun kiukkusesti jne...siitäpä jääkin kiva fiilis tehdä töitä...eli toisin sanoen minulla on koko ajan sellainen olo että olen tehnyt tai sanonut jotain "väärin"mutta itse en tiedosta sitä ja toinen ei kerro,vaikka kysyn ja pyydän jopa kaikenvaralta anteeksikin!!!tällainen vie kaiken mehun...mitäpä pitäisi tehdä?sitten taas kun hänelle sopii ollaan hyvällä päällä ja puhellaan mukavia ja taas muutaman päivän päästä nokka solmussa,saan siis koko ajan olla varuillani.muutaman kerran olen saanut kysymällä(jankuttamalla)tiedon irti,siis mökötyksen syyn ja minuahan siitä syytettiin,osa asioista oli käännetty aivan päälaelleen,olin vain puhellut omia asioitani jonnin joutavia ja niistä työkaverini oli löytänyt jotain häneen kohdistuvaa ivaamista,eikä minulla ollut käynyt edes mielessäkään moinen...hankalaa eikö?hyviä neuvoja kaivattaisiin...

11

5593

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lamaantunut

      taidetaan olla samassa työpaikassa..kuulosti ihan siltä kun olisin itse tuon kirjoittanut.

      mykkäkoulua, äkäilyä, tavaroiden paiskomista, mulkoilua, lusmuilua ja töiden valkkausta....

      no, meille on sanottu ylemmältä taholta "on vain ymmärrettävä". kysyn vaan miksi? koska ei kukaan muukaan tuolla lailla SAA käyttäytyä, vaan tämäpä rouva kantaa syksyn satoa valmiiksi purkissa pomoille ja nuolee ja valehtelee minkä mököttämiseltään ehtii. täydellinen ilmanpilaaja.

      meillä muilla on kaksi viikkoa "lomaa", koska kiusanhenki on poissa (lomalla). ihanaa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, katsooko väärin tai mitä uskaltaisi sanoa.

      • Nimetön

        MINUSTA oli jo lähes joka päivä valitettu pomolle,kun itse menin pomon tykö ekan kerran jutteleen...vaikeeta oli ollut minulla jo tosi pitkään mutta en vain halunnut mennä pomon juttusille,olis varmaan aikasemmin pitänyt mennä...pelkäsin ettei minua uskota!minusta on siis tehty varmaan täysin syyllinen.itse olen aika ujo,hiljainen ja arka tekeen uusia jutskia.menen tosi helpolla hämilleni.työkaverini on muuta...onko tuo puhumattomuus työpaikka kiusaamista,kun kumminkin pitäisi pystyä työntekoon...varsinkin kun yrittää asioita selvittää,ei tule vastausta kuin tiuskimalla tai lähetään pois.sitten vielä saa syyt omaan niskaansa,eikä edes tiedä syytä että minkä takia kun ei kukaan kerro!!!


      • lamaantunut
        Nimetön kirjoitti:

        MINUSTA oli jo lähes joka päivä valitettu pomolle,kun itse menin pomon tykö ekan kerran jutteleen...vaikeeta oli ollut minulla jo tosi pitkään mutta en vain halunnut mennä pomon juttusille,olis varmaan aikasemmin pitänyt mennä...pelkäsin ettei minua uskota!minusta on siis tehty varmaan täysin syyllinen.itse olen aika ujo,hiljainen ja arka tekeen uusia jutskia.menen tosi helpolla hämilleni.työkaverini on muuta...onko tuo puhumattomuus työpaikka kiusaamista,kun kumminkin pitäisi pystyä työntekoon...varsinkin kun yrittää asioita selvittää,ei tule vastausta kuin tiuskimalla tai lähetään pois.sitten vielä saa syyt omaan niskaansa,eikä edes tiedä syytä että minkä takia kun ei kukaan kerro!!!

        Minäkin kuulin, että "hirveän moni" olisi valittanut minun käytöksestäni. Totta on, että olin pari viikkoa tosi äkänen, mutta kerroin sen kanssatyöskentelijöille kuin myös sen ettei paha tuuleni johtunut heistä ja ettei tarvitse ihmetellä, jos en ole täysillä mukana huulenheitossa ja muutenkin omissa oloissani.
        Kun sitten lähdin asiaa (=valitusta) selvittämään, paljastui, että nämä hirveän monet olikin tämä yksi ja ainoa perseennuolija.

        Kyllä ihmisen jo yli 50 vuotiaana pitäsi olla oppinut jonkinlaisia käytöstapoja, mutta kun ei.
        Meillä siitä hyvä tilanne, että en ole yksin tätä mielta, ehkä saamme vielä tehtyä asialle jotakin, toivon niin. Voimia sulle.


    • Myy

      Tutun kuuloista. Juuri näin on meidänkin työmaalla.Koskaan ei tiedä millä päällä ollaan ja joskus se mieli muuttuu kesken päivänkin.
      Työpaikan työsuhdevaltuutettu on henkilö joka tulee tälläisissa asioissa avuksi.Tämmöinen on katsos HENKISTÄ väkialtaa.Niin ja jos tilanne vain jatkuu ja jatkuu niin kyllä valkotakit kutsutaan apuun.Toki sehän riippuu ihan vain itsestä kuinka aktiivisesti asiaan haluaa lopun.
      Meillä asiat on suurimmaksi osaksi puhuttu ja kaikki energia laitettu työntekoon.Muista ÄLÄ anna POMPOTTAA itseäsi edes henkisesti,ei sitä kukaan kauaa jaksa.Niinhän sitä sanotaan että:SITÄ SAA MITÄ TILAA.Meidän työmaalla tehtiin selväksi TODELLA suoraan sanoen mikä kiikastaa.Eihän se asianomainen siitä juurikaan muuttunut mutta työrauha löytyi ja mitä sellaisen ihmisen kanssa viitsii edes puhella joka harrastaa sitä vain silloin kun itselle sopii.Eli puhumattomuutta tilattiin ja niin sitä myös sai.Toki joskus saatetaan ilmoista muutama sana vaihtaa ja työasiat ja siinähän ne olikin tärkeimmät.Onhan se aivan naurettavaa touhua mutta jokin raja täytyy tähänkin touhuun löytyä.
      Pidä puolesi tai sinua viedään kun litran mittaa.

      • emmeri22

        kateutta, uusi työtoveri, ehkä nuori, tulee uusine tietoineen. Tuo parannuksia mukanaan ja uudet tuulet. Nämä "vanhat parrat" kokevat tilanteen uhkaavana, oma asema ja arvovalta menee, vanhat tiedot jne. Nuori, välitön, kaikkea sitä, mitä se vanha ei enää ole. Pelkoa, pelkoa.
        "Näin meillä on aina tehty" ikävä kyllä, se ei toimi enää nykyaikana. Pitäkää untuvikot puolenne meitä vanhoja pieruja vastaan.


    • Nimetön

      kiva tietää että on muitakin samanlaisessa jamassa...tälläinen vie mehut kyllä tyystin!pomolle kävin jo asiasta sanomassa ja minustapa olikin sinne je tehty valituksia pidemmän ajan kuulemma joka viikkosesti...että näin kivasti!tässä tarvitaan jo niin hyvää psykologiaa että minulta loppuu taito...

      • Myy

        Juu kuule,ei sellaista psykologia olekaan joka näitä tälläisiä ihmisiä pystyis tajuamaan saatikka auttamaan.
        Olen tullut huomaamaan että eivät he itse huomaa omaa käyttäytymistään ja syyttävät heti toista jos asiasta mainitsee.Ja sitten aivan käsittämätön häikäilemättömyys tuntuu kuuluvan tähän "tautiin" sillä ei sellainen käyttäytyminen ole todellakaan normaalia ja sen täytyy olla jonkunlainen sairaus.
        Oletteko keskustelleet tästä asiasta yhdessä pomon ja "terrorin" kanssa.
        Meillä ei suoraa puhetta kestetty kuunnella ja "terrori" lähti palaverista nenä pystyssä.
        No työsuojeluvaltuutettu kävi vähän jututtamassa ja antoi ymmärtää että jollei asiat rauhoitu niin sitten hommataan lekurit paikalle.
        Luulen kylläkin ettei tälläisiin ihmisiin ainakaan normaali työkaverin puhe auta.Meillä ainakin joka asiaan vastattiin jos jotain sanoo että:niin sinäkin.Sitä se jaksaa hokea.
        Ei auta kun ajatella että itsellä on yhtäläinen oikeus olla työpaikalla ja saada työrauha ja periksi ei saa antaa.Täytyy vain keksiä aina keino puolustautua ja kovettaa itsensä kunnon taistoon.Itse ajattelin jo että otan yhteyttä liittoon ja kysyn sieltä apua tilanteeseen,en kyllä tiedä voivatko he auttaa sieltä käsin mutta uskoisin.Tämä on henkistä pahoinpitelyä ja sitähän ei kenenkään tarvitse sietää.Meillä tilanne on se ettei juurikaan puhuta ja se sopii minulle.Mitä vähemmän tekemisissä sen parempi.Pakko myöntää että jo pelkkä "terrorin" näkeminenkin saa niskakarvat pystyyn.


    • Karkki

      Minusta puhumattomuus on yhtäkuin työpaikkakiusaaminen. Tekstisi voisi olla minun kirjoittamani. Itselläni on nimittäin aivan vastaava tilanne. Minua viitisentoista vuotta vanhempi nainen, joka on ollut firmassa 20 vuotta, osoittaa minulle mieltään puhumattomuudella ja tylyllä käytöksellä. Jos kysyn häneltä neuvoa johonkin, hän käyttäytyy kuin olisin täysi idiootti. Tekee kaikkensa, jotta näyttäisin typerykseltä muiden työtoveriemme silmissä ja tuhahtelee / ilveilee jos olen tehnyt virheen.

      Tilanne oli jossain vaiheessa jo niin sietämätön (hän ei tervehtinyt aamulla jne), että olin aivan lopussa. Itse sosiaalisena ihmisenä tarvitsen vuorovaikutusta ja toivon voivani kommunikoida edes jollain tasolla kaikkien työyhteisön jäsenien kanssa. Nyt oltiin aivan umpikujassa. Tilanne kärjistyi siihen, että tein melko suuren virheen, koska en voinut kääntyä (en yksinkertaisesti VOINUT) tämä naisen puoleen neuvoa kysyäkseni. Minut tietysti leimattiin syylliseksi ja palaverissa sitten totesin esimiehelleni tämän mahdottoman tilanteeni. Eihän se siitä miksikään muuttunut, mutta kun sain kerrottua, se helpotti omaa oloa.

      Olen myös koko ajan varuillani tämän naisen vuoksi ja lähes pelkään häntä toisinaan. Minulle on ollut alusta asti selvää, etten voi jäädä tähän hänen työparikseen. Tuo epäsosiaalinen ja häiriintynyt käytös on todella kuluttavaa. Niinpä olen jatkuvasti hakenut uutta työpaikkaa ja tällä hetkellä olen menossa yhteen lupaavalta tuntuvaan paikkaan haastatteluun :) Joten toivoa on, etten enää joutuisi sietämään tuota erittäin sairasta yksilöä.

      Lähteissäni aion todeta muille työkavereilleni, että mielestäni tämä nainen on sairas, eikä sovellu työyhteisön jäseneksi. Siitäkään huolimatta, että työnsä hän hoitaa äärettömän tehokkaasti.

      • Nimetön

        pahasti samanlaiselta kuulostaa tarinasi,tosiaan kuin omaansa lukisi...minun työkaverini on myös minua yli 20 vuotta vanhempi...olisi kiva vaikka kirjoitella enemmänkin jonkun kanssa asian tiimoilta???jos saisi vaikka hyviä neuvoja... =)


    • Myy

      Kun olen lukenut että muillakin on samanlainen ongelma työ"kaverinsa" kanssa,niin ainakin minulle se on jollain lailla ollut ehkä jopa auttava asia kun tietää ettei ole maailmassa ainoa.Aluksi jopa tuli mieleen että onko vika minussa ja että kuvittelenko koko asian.Tuntuu että sekin kun voi asiasta kirjoittaa ns. kohtalotovereille auttaa ennen kuin pää räjähtää kaikista ajatuksista.

    • Puhjapah

      Miksi pitää vaikeat kotiolot tuoda työpaikalle ja yleistää ja haukkua muita.Minä joudun päivästä toiseen tuommosta kuunteleen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1483
    2. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      26
      1348
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1298
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      216
      1170
    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1096
    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      320
      1031
    7. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      227
      1027
    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      959
    9. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      281
      942
    10. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      306
      934
    Aihe