Onneksi ei ole lapsia

Siellähän oli ihan kansakuntamme tulevaisuudentoivokin.
Hammaskeijulta fyffet ilman hammasta.

Naiset tekee lapsia jännämiesten kanssa ja kasvatus on sitten huonoa.

Älä nyt tuo on arkea.
Onneksi minulla on lapsia.

Heh, aikansa kutakin. Onneksi on lapsia.

Voih, mulle ei sekamelskat, pyykkivuoret sun muut merkkaa mitään. Lapset ovat ihania! ❤

Käy ja ei käy kateeksi. Piisaa tuossa varmaan iloa vaivojen vastineiksi. Moni kuva hymyilyttää erakkoakin eristyksissä.

Minulla on kaksi, jotka ihan yksi kasvatin isoiksi nuoriksi aikuisiksi todella hyvin tuloksin. Meillä oli tiivis rakastava perhe, jossa säännöt antoivat turvaa, ja kaikesta sai tulla puhumaan. Siitä he ovat nyt jälkeenpäin kiitelleetkin. Äiti oli turvallinen ja kotona hyvä olla. Meille oli tervetulleet myös lasten kaverit, ja kyllä he tulivatkin. Ruoka-aikoina istuivat pöytään kuten muutkin, kertoivat minulle huoliaan. Se oli todella mukavaa aikaa jota muistelen suurella lämmöllä.
Poika lähti ensin, armeijaan ja sen jälkeen alkoi opiskelut toisella paikkakunnalla. Tytön kanssa elettiin kahden, kunnes tuli hänen vuoronsa lähteä opiskelun perässä muualle ja kun valmistui poikakaverin kanssa yhteen muutto. Poika oli myös muuttanut omilleen.
Oli se vaikeaa aikaa pari vuotta ainakin. Ikävöin ihan mielettömästi, mutta kun totuin siihen että asun yksin aloin viihtyä toden teolla. Nyt pidetään yhteyttä säännöllisesti ja edelleen minulle avaudutaan asioista ja yritämme yhdessä ratkoa niitä. Olen elänyt sinkkuna lasten kanssa siitä asti kun nuorempi oli 3-vuotias. Isänsä ei osallistunut mitenkään vaan häipyi. En perään itkenyt, niin oli paras. Uutta miestä en ole voinut edes ajatella, ja vuosien kuluessa koko ajatus on käynyt yhä mahdottomammaksi. Elämä on ollut hyvää ja rikasta. Tämä on ollut minulle hyvä ratkaisu, toisille on joku toinen.