Olen 18-vuotias nuori neito ja ihastunut/rakastunut 22-vuotiaaseen mieheen. Ongelmani on se että en osaa näyttää tunteitani... millään muulla tavalla kuin halaamalla mutta sanominen tuntuu vaikealta.. olen työntänyt hänet kauemmaksi itsestäni vain ja ainoastaan sen vuoksi koska pelkään näyttää tunteitani ja pelkään vain satuttavani itseni jos heittäytyisin mukaan täysillä...
nyt tilanne on sitten mennyt siihen että miesystäväni ei enää pahemmin edes yritä lähestyä minua tai antaa hellyyttä.... vaikka minä en muuta haluaisikaan.... Minusta tuntuu yhä vaan pahemmalta kun hän ei enää edes halua halata minua...
toisin sanoen tilanne on kääntynyt päälaelleen eli jos haluan edes vähän läheisyyttä mieheltäni on minun täytynyt tehdä aina aloite.. jolloin mies puolestaan alkaa esittää vastaavasti kylmää.. tajuan kyllä että hän antaa vain takaisin peilinä minun aikaisempaa käytöstä.. mutta nyt tillanne on kuitenkin se että hän ei enää koskekkaan minua.. minä kyllä lopulta saan silitellä häntä.. mutta hän ei halua milläänlailla antaa hellyyttä minulle....
tuntuu niin pahalta.... miksi olen mennyt taas pilaamaan kaiken...
muutenkin minusta tuntuu että olen mennyt pilaamaan kaiken kun mieheni on alkanut muutenkin käyttäytymään minua kohtaa en nyt voi sanoe että halveksimasti mutta esim. jos olemme kavereiden kanssa yhdessä ulkona niin hän ei ole huomaavinaan minua vaan katselee vaikkapa baarissa avoimesti muita tyttöjä.. johon minä vastaan vilkuilemalla muita miehiä.. varmaan kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että me oltaisiin olevinaan yhdessä kun katsoo meitä sivusta..
kyllä on mukava kun omat naispuoleiset kaveritkin huomaasen että miehelleni olen välillä kuin ilmaa.. helkkarin mukava on kun kaverit alkaa lohduttamaan että "mikähän sitä oiken vaivaa, kuin se noin käyttäytyy sinua kohtaan"
kaiken paras on kun päästään sitten kotiin, niin hän on ihmeissään miksi olin niin outo... noh vaimasti olin outo hyvä kun en purskahtanut itkemään siellä kun nään miten hän on välinpitämätön.. en tarkoita siis sitä että hänen pitäisi vain puhua minulle tai että hän ei saisi katsella kuin minua.. toivonvain että hän katsoisi ja jakaisi minullekkin huomiota vähän... kuin ei ollenkaan... hän lisäksi ohittaa kommenttini ja sanomiseni siten että ei yksinkertaisesti kommentoi niinhin mitään...
kaiken paras on kun ollaan kahden niin hän ihmettelee sitten että miksi en heti hetkessä halua harrastaa seksiä hänen kanssaan.. samaan aikaan kun minulle puorii itkun sekaiset ajatukset mielessä että lähteäkkö pois koko suhteesta... minä en jaksa.. hän ei enää kunnioita minua pätkääkään..
eikö olekkin paras lopettaa koko juttu mun kärsiä ja saada mielipahaa kokoajan.. olemme olleet yhdessä 1.5vuotta....
voisiko joku sanoa jotain kommenttia niin saisin tietää mitä joku puolueeton on tästä mieltä!
kiitos paljon..
t: surullinen
nyt tilanne on sitten mennyt siihen että miesystäväni ei enää pahemmin edes yritä lähestyä minua tai antaa hellyyttä.... vaikka minä en muuta haluaisikaan.... Minusta tuntuu yhä vaan pahemmalta kun hän ei enää edes halua halata minua...
toisin sanoen tilanne on kääntynyt päälaelleen eli jos haluan edes vähän läheisyyttä mieheltäni on minun täytynyt tehdä aina aloite.. jolloin mies puolestaan alkaa esittää vastaavasti kylmää.. tajuan kyllä että hän antaa vain takaisin peilinä minun aikaisempaa käytöstä.. mutta nyt tillanne on kuitenkin se että hän ei enää koskekkaan minua.. minä kyllä lopulta saan silitellä häntä.. mutta hän ei halua milläänlailla antaa hellyyttä minulle....
tuntuu niin pahalta.... miksi olen mennyt taas pilaamaan kaiken...
muutenkin minusta tuntuu että olen mennyt pilaamaan kaiken kun mieheni on alkanut muutenkin käyttäytymään minua kohtaa en nyt voi sanoe että halveksimasti mutta esim. jos olemme kavereiden kanssa yhdessä ulkona niin hän ei ole huomaavinaan minua vaan katselee vaikkapa baarissa avoimesti muita tyttöjä.. johon minä vastaan vilkuilemalla muita miehiä.. varmaan kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että me oltaisiin olevinaan yhdessä kun katsoo meitä sivusta..
kyllä on mukava kun omat naispuoleiset kaveritkin huomaasen että miehelleni olen välillä kuin ilmaa.. helkkarin mukava on kun kaverit alkaa lohduttamaan että "mikähän sitä oiken vaivaa, kuin se noin käyttäytyy sinua kohtaan"
kaiken paras on kun päästään sitten kotiin, niin hän on ihmeissään miksi olin niin outo... noh vaimasti olin outo hyvä kun en purskahtanut itkemään siellä kun nään miten hän on välinpitämätön.. en tarkoita siis sitä että hänen pitäisi vain puhua minulle tai että hän ei saisi katsella kuin minua.. toivonvain että hän katsoisi ja jakaisi minullekkin huomiota vähän... kuin ei ollenkaan... hän lisäksi ohittaa kommenttini ja sanomiseni siten että ei yksinkertaisesti kommentoi niinhin mitään...
kaiken paras on kun ollaan kahden niin hän ihmettelee sitten että miksi en heti hetkessä halua harrastaa seksiä hänen kanssaan.. samaan aikaan kun minulle puorii itkun sekaiset ajatukset mielessä että lähteäkkö pois koko suhteesta... minä en jaksa.. hän ei enää kunnioita minua pätkääkään..
eikö olekkin paras lopettaa koko juttu mun kärsiä ja saada mielipahaa kokoajan.. olemme olleet yhdessä 1.5vuotta....
voisiko joku sanoa jotain kommenttia niin saisin tietää mitä joku puolueeton on tästä mieltä!
kiitos paljon..
t: surullinen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa jokseenkin tutulta.
Ehkä ongelmien syynä on teidän erilaiset ajattelutapanne, jotka aiheuttavat turhaa kitkaa välillenne ?
Sinä kaipaat enemmän hellyyttä ja mies enemmän seksiä. Molemmat ajattelevat sitä, mitä itse haluaisivat, eivätkä ota huomioon myös toisen tarpeita.
Yksi hyvä keino selvittää ongelma on jutella siitä perinpohjin. Ei syytellen, eikä kierrellen.
Suhde nimittäin perustuu kahden ihmisen huomioonottamiseen, molempien on annettava oma panoksensa, että suhde toimisi.
Kysypä joskus ihan ohimennen mieheltäsi, mitä hän odottaa suhteeltanne ja kerro itse rehellisesti, mitä sinä haluat häneltä. Jos kumpikin rakastaa toistaan, niin suhde kyllä pysyy kunnossa pienestä kritiikistäkin huolimatta.
Tsemppiä!