Kummasta pitäisi enemmän olla huolissaan?

Olisko peruskysymys se, että pitääkö olla huolissaan?

Miksi siitä että joku toinen sinkku löytää jonkun pitäisi olla mitään mieltä, etenkään negatiivista?

Ehkä siitä, että joku toinen tuttu sinkku löytää ennen sinua hänet, kenet sinä olisit halunut löytää ennen häntä.

Mutta lopulta samapa se. Ei täältä kukaan ketään löydä. Ne ajat ovat jo auttamattomasti ohi... :)

Taitaa ne hyvännäköset vapaat naiset olla aika harvassa.

Kukaan ei löydä yöllä ketään. On pimeää. Nyt nukkumaan jokainen.

Helpointa on, kun ei ole huolissaan mistään mihin ei kuitenkaan voi paljon vaikuttaa. Turha hötkyily on vaan helvetin rasittavaa. Se tulee mikä tulee, katsotaan sitten.

Molemmista. Ehkä tapauksessa jossa itse olisin jonkun löytänyt tuo huolissaan on ehkä hieman vahva sana mutta on kuitenkin syytä tiedostaa että jossakin vaiheessa huuma katoaa ja arkikin pitää kohdata.

Tutuista olen sitten huolissaan jos heillä näkyy muutoksia mielestäni huonompaan suuntaan kuten eristäytymistä kavereista, alkoholisoitumista tai selittämättömiä ruhjeita.

Aina pitää olla huolissaan mutta jos ei ihan varmuudella tiedä miten tässä käy niin lähtökohdaksi voi ottaa linjan jossa kaikki käy hyvin.

Jos joku tuntemani sinkku oikeasti haluaisi löytää sielunkumppanin ja sellaisen löytäisi, olisin vilpittömästi iloinen hänen puolestaan.
Siitä, että niin paljon sekoaisin että jonkun tähän huolisin, olisin kyllä huolissani. Se ei olisi kyllä mitenkäään hauskaa. Minulle itselleni oma vapauteni on enemmän kuin kullan arvoinen, sitä en kyllä suostu vaihtamaan!
Ja kokeiltua on tullut parisuhde-riippaakin ja huonoksi havaittu. Vahingosta viisastuneena pysyttelen visusti vapaana naisena!

Aika pian sen jälkeen, kun keskustelu on aloitettu niin pian siihen kommentointi lopetetaan.