Ihan mielenkiintoisuttani kysyn, kun minusta tuo on vaikea monen ymmärtää.
Toinen kysymys on, että kuinka moni täällä luulee sen oikeasti toimivan? Ja miksi pitäisi? Tämähän on yleinen keskustelusivusto. Savolaisittain ymmärrän hyvin. Vastuu on aina vastaanottajalla.
Kolmas kysymys on, että onko tämä sivusto sama asia kuin irl, eli ”in real life”? Päteekö täällä kaikki normaalin elämän sosiaalisuuden lainslaisuudet?
Ps. Maalasin seinät, en munia. 😀
Toinen kysymys on, että kuinka moni täällä luulee sen oikeasti toimivan? Ja miksi pitäisi? Tämähän on yleinen keskustelusivusto. Savolaisittain ymmärrän hyvin. Vastuu on aina vastaanottajalla.
Kolmas kysymys on, että onko tämä sivusto sama asia kuin irl, eli ”in real life”? Päteekö täällä kaikki normaalin elämän sosiaalisuuden lainslaisuudet?
Ps. Maalasin seinät, en munia. 😀
Vastaukset 121
Vanhimmat
Osaan. Ja muutenkin silloin kun toinen ei kuuntele
https://youtu.be/iqSyHt5la6o
niin kannattaisi vaan vetäytyä pois.
No osaatkos samaistua toiseen? Miksi hän ei välttämättä lopeta? Välillä moni ajattelee, että tuo toinen haluaa minulta/minusta jotain, muttatoinrn voikin vaan koettaa kertoa jostain, mitä ei itse huomaa? Miten on? Kannattaisiko katsoa lyökö omat defenssit päälle liikaa ja kannattaisiko katsoa, jos välitöntä tarvetta ei ole vetäytyä? 🤔
Sori, mutten nyt jaksa kuunnella/katsoa linkkiä... koitan keskustella ihan kirjoitetuin esimerkein. 😊
Tuohon vetäytymiseen vielä.... oletko itse kokenut toisen poisvetäytymistä/sulkeutumista sinun koettaessa kertoa jostain hänelle? 🤔
Hmm... Esititpä kryptisesti nyt nuo asiat.
Otsikko on osaatko vetäytyä pois kun toinen pyytää, ja nyt haluat tietää, osaanko samaistua siihen miksi toinen ei välttämättä lopeta? Mä en osaa tähän nyt vastata. Voitko tarkentaa vähän sitä kysymystä että voisin antaa loogisen vastauksen? Olen siis kyllä empaattinen luonteeltani, ja yritän aina samaistua, mutta kun aina se tilannesidonnaisuus on otettava huomioon näissä, niin en minä osaa vastata tähän tällä tavalla esitettynä.
Yleisesti, aina on syytä katsoa lyökö ne omat defenssit liikaa päälle ja onko välitöntä tarvetta vetäytyä, mutta jos toinen pyytää vetäytymään, niin silloin se pyyntö menee omien intressien edelle. Sen on mentävä. Koska aina pitää kunnioittaa toista. Annetaan se hetki sitten toiselle kerätä itseään. Keskustelua voi aina jatkaa myöhemmin, kun toinen on saanut hetken hengähtää.
odotas, mä näen nämä viestit nyt huonosti kännykästä katsottuna... Menen koneelle...
Linkissä kyllä erittäin hyvä pointti! minuutin kestää.
En ole tutkinut tuota kryptisesti -sanaa tarkemmin, mutta avaan kuten osaan...
On helppoa, jos osaa suhtautua muihin ihmisiin mustavalkoisesti. Silloinhan ei tarkoitta ei ja kyllä taas kyllä.
No jos sinä koet, että toinen ei näe metsää puilta, niin miten sinä selvität toiselle sen?
Ja ainakin itse koen sen niin, että mitä läheisempi se toinrn on sinulle, sen vaikeampi se asia on jättää vain siihen, että toinen tyrmää sanalla ei.
Tietenkin helpointa itsensä ja toisenkin kannalta on jättää asia siihen. Jokainen on vastuussa itse omasta elämästään. Ja jos toinrn ei halua kuulla jotain huomiota jostain, vaan kipuilee kipuilun perään lisää, pitääkö vaan pysyäkin sitten kauempana... ???
No niin, sori. Nyt parempia vastauksia...
No osaatkos samaistua toiseen?
- Osaan.
Miksi hän ei välttämättä lopeta?
- Hänellä voi olla joku painava asia minkä hän koittaa saada perille, tai hän voi vaan olla ilkeä (hän voi olla myös vain loukkaantunut jostain ja kipuilu näkyy piikittelynä)
Välillä moni ajattelee, että tuo toinen haluaa minulta/minusta jotain, muttatoinrn voikin vaan koettaa kertoa jostain, mitä ei itse huomaa?
-Tämä on totta.
Miten on? Kannattaisiko katsoa lyökö omat defenssit päälle liikaa ja kannattaisiko katsoa, jos välitöntä tarvetta ei ole vetäytyä?
- Kyllä, näinkin voi joskus olla.
oletko itse kokenut toisen poisvetäytymistä/sulkeutumista sinun koettaessa kertoa jostain hänelle?
- Olen. Joskus toinen kuulee, mutta ei kuuntele. On niinkuin toinen olisi päättänyt jo valmiiksi olla jotain mieltä jostain asiasta. Silloin puheet menee kuuroille korville, sillä hetkellä. Siksi juuri silloin onkin parempi vetäytyä ja odottaa parempaa tilaisuutta tuoda se oma näkökulma esille.
Ei ota pää vastaan nyt enklantia! 😂
Kyllä, samaa mieltä. Mitä läheisempi se toinen on sinulle, sen vaikeampi se asia on. Näinhän tämä menee. Mutta toista ei voi pakottaa kuuntelemaan, pitää odottaa että se toinen on vastaanottavainen sille asialle. Jos alkaa jankuttamaan, niin koko hommalta menee vaan pohja pois.
Minusta, jos toisesta välittää, niin ei todellakaan pidä jättää toista oman onnensa nojaan kun hän kipuilee. Mutta kun on asiansa kerran sanonut, niin kyllä se toinen silloin tietää mitä mieltä asiasta on, ja voi olla fiksua kertoa toiselle, että en lähde täältä mihinkään, pysyn tässä taustalla ja otan kiinni jos kaadut. Ehkä pitää antaa sen toisen kipuilla, turvallisesti. Olla läsnä.
Muutama lause kerralla, menee yleensä paremmin perille kuin pitkät saarnat. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että niistä asioista kannattaa toiselle sanoa kuitenkin. Kyllä se toinen ymmärtää että rakkaudella ne sanat on sanottu.
No nyt kuullosti ajatellummalta... siis mun silmään...😁
Tuo minus kiinnostaakin, että miten osata vetää se oma raja. Toinenhan ei välttämättä osaa/kykene vetää omaa rajaansa, vaan koettaa räpistellä siinä, juurikaan oikeasti kuuntelematta... mikä taas saattaa nostaa toisessa kuulluksi tulemattomuuden tunnetta. Oravanpyörä on valmis...
Aika tyypillistä sosiaalista väärinymmärrystä. 🤔
Kyllähän tälläisessä dilemmassa se ”henkisesti vahvempi” joutuu ottamaan takapakkia.... olipa sitten lopputulos mitä vaan... ja joku voi sivusta nähdä sen epäitsekkäänä hylkäämisenä esim. 🤔
Mmm, mutta se raja kulkee kyllä siinä, jos toinen pyytää lopettamaan tai jos itse pyytää toista lopettamaan. Se on se raja. Silloin homma loppuu. Ilman mitään muttia.
Ja kuten sanoit, se henkisesti vahvempi joutuu taipumaan. Tai hän tekee niin koska pystyy. Koska minusta se, että osaa lopettaa keskustelun nopeastikin tarvittaessa, ei ole heikkouden, vaan vahvuuden merkki. Niin, että jos vaan pystyy ajattelemaan siten, että se oman viestin perille saaminen ei aina ole niin kauhean tärkeä, niin silloin on aika vahvoilla. Pitää muistaa, että aina tulee uusia tilaisuuksia selittää kantansa. Ei ole pakko pakottaa asiaansa juuri sillä hetkellä toiselle jos ilmassa on negatiiviset vibat :)
Näin ajattelen minä. Sori sekavia vastauksia :)
No samaa mieltä monasta asiasta tuossa...
Mutta entäs se menettämisen pelko? Entäpäs jos se joku on sun oma lapsi. Miten pitkälle osaat antaa siimaa ja tehdä sinun näkemiä virheitä?
Hiekkakakun kaatuminen ja huumeisiin sotkeutuminen on ihan eri juttu? Voiko vetää viivan johonkin? Huumeiden kokeilukaan ei ole takuu että henki lähtee, mutta pienen ihmisen mieli rakentuu turvasta... mitä se on?
Hmm... se menettämisen pelko on vaikea rasti. Osaan nyt vaan puhua omasta puolestani tässä. Itse jouduin opettelemaan ajattelemaan niin, että en voi kontrolloida mitä toinen tekee. Että en ole voinut tehdä työni äitinä paremmin. Että se mitä teen ja olen tehnyt riittää. Että minulla on fiksu lapsi.
Minulla on aina ollut tosi avoimet ja lämpimät välit lapseeni. Olen pystynyt puhumaan hänelle paitsi esim. huumeiden vaaroista (riippuvuus jne), myös siitä, mitä muita seurannaisvaikutuksia esim. huumekokeilulla olisi meidän perheessä ollut. Jotenkin minusta tuntuu, että oma lapsi ymmärsi paremmin kun selitin mihin kaikkeen p.skaan tuollainen kokeilu voi johtaa, ja hän on joskus näin aikuisiällä sanonutkin, että olisi hän saattanut jopa kokeilla, mutta kun tiesi miten paljon ongelmia siitä seuraisi minulle (?) ja meille perheenä niin ei vaan kyennyt.... Ei siis kertaakaan maininnut olleensa huolestunut omasta terveydestään tai tulevaisuudestaan....
Selkeää. Mutta ehkäpä tässä päästiinkin siihen käsiksi, että tunnistaa omat rajat! ☝️😊
Tähän vastaukseen ei tainnut tulla vielä nuo lähimmät ihmiset, eli omat lapset. Jotenkin mä kuitenkin jopa vetäisisin nekin tämän alle. Se on kova juttu monelle, mutta edelleen täytyy eriytyä ihmisenä. Heidän elämä, heidän rajat. Se vierellä läsnä oleminen korostuu. Siinä vaiheessa kun pystyssä pysyvät, voi antaa tallustaa omin jaloin ja virheistä vain täällä opitaan. 😊
Mä vähän haastan sua tässä, kun kerrankin mahkut. 😁
"pienen ihmisen mieli rakentuu turvasta... mitä se on?"
Se turva... se on kaikki se huolenpito ja rakkaus minkä lapsi on kotona saanut ja saa. Rajoja pitää olla kunnes on täysi-ikäinen (oma ehdoton mielipide). Ne rajat just luo sitä turvallisuudentunnetta, vaikka nuoriso kapinoikin niitä vastaan. Meidän tehtävä vanhempina ei aina ole olla kivoja. Mutta kun toimii johdonmukaisesti ja asettaa toimivat rajat, niin kyllä se lapsi ihan ehjänä niistä selviää ja välitkin säilyy ;) . On vaan todella pelottavaa kun lapsi alkaa itsenäistyä.
Menettämisenpelkohan on jokaisen oma tunne ja se ainakin itsellä kumpuaa lapsuudesta. Se ei oikeastaan liity itse lapseen mitenkään. Lapsi voi olla fiksukin ja toimia elämässään oikein, mutta aikuinen voi kokea omien kokemuksiensa perusteella, että asiat ei ole ok. Mutta mitä lapsi sille voi?
Kyllä me jokainen rakennetaan oma elämä miten se itse koetaan ja varsinkin vsnhempana pitäisi koettaa olla vain se vierellä kulkeva ja lopulta juoksuun lähtenyttä kannustava. Jos itse on itsestään epävarma, sitä epäilee samaa epävarmuutta toisestakin läheisestä ihmisestä. = oma lapsi esim.
Ja taas löytyy syy peilikuvasta...😬
Hmmm... Olisiko se monella ongelmana vanhemmiten, ettei ole oppinut rajoja lapsena? Sitten niitä on vaikea opettaa taas omille lapsille? 🤔
Mun vanhemmat ei sinakaan osannut ajatella itseään. Nyt ovat ihan piipussa kun ovat painaneet kun viitapirut, eivätkä sääli yhä itseään. 😳
Hmm.... no, tuohon on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin kirjoittajakin.
En nyt lähde lapsuuteni tähän sen enempää availemaan, mutta joo, rajoja oli, itse en silti ajattele että se olisi mikään tae. En nimittäin aikuisenakaan oikein vielä ymmärtänyt joidenkin rajojen logiikkaa joten katsoin kyllä ihan kasvatuskirjoista välillä, että mikä olisi parasta omalle lapselleni 🤷🏻♀️😊
No kerrottiinko sinulle miksi niin ja näin? Vai oliko se vaan kertaheitolla niin? 🤔
Kiusaaja on kun luuhun tarraava koira, joka ei millään laske irti. Mulla vuosia sitten koira puri luuta niin, että sen sai vaikka nostaa ilmaan siitä, eikä irrottanut, enemmän vielä kiihottui berserkkiseen raivoon. Ja se oli cockerspanieli..😂...kiltti ja tottelevainen eläin luonnostaan ja muutenkin kiltti ja hyväluonteinen koira.
Kiusaajan kanssa on vaihtoehtoja, joko voi valita passiivisen asenteen, joka saattaa ärsyttää jotain vielä enemmän, alkaa pitkäveteiseen kinasteluun tai lyödä täyslaidallisen kerralla.
Kyllähän se.
Kiusaajan ja koiran motiivit tarttua on ihan yhtä epäselvät.
Toisaalta koiriakin ymmärretään välillä paremmin..🙄
Ei kerrottu. Se oli vaan niin tai näin "koska sanoin" tai "koska käskin".
No mutta eihän tuo ole opettamista, vaan käskemistä. Opetukseen kuuluu kyseenalaistaminen ja perustelu. Mutta sä varmaan olet sen osannut itse huomioida. 😊
Mutta rajojen rakentamista voi opettaa... mutta sen voi tehdä väärin kahdella tapaa. Liian julmasti, tai väheksyen niiden merkitystä. Ehkä meillä on juuri vastakkaiset kasvatusmetodit ollu? 🤔
Niinpä. Mulla oli aika huono lapsuus. Isä oli alkoholisti ja ajoittain hyvin agressiivinen. Äiti oli seinäkukkanen. Myös äiti sortui juomaan myöhemmin. Kumpikin nyt haudassa jo olleet pitkään.
Itse olen siis tietoisesti pyrkinyt tekemään kaiken päinvastoin ja eri tavalla kuin miten itse olen lapsuuteni elänyt. Olen tehnyt kaikkeni, että lapsellani olisi turvallinen lapsuus ja koti. Ja ilmeisesti olen siinä aika hyvin onnistunutkin, vaikka ei mallia voinut kotoa ottaakaan 😊
Taistelun tahtoa omasta luusta/mielipiteestä/ henkisestä reviiristä?
Onhan se kiusatusta sekavaa, kun ei ymmärrä miten oma minuus voi toista jotenkin niin loukata ja ärsyttää. Itseäni on kiusattu sekä kotona että koulussa ala-asteella, olen tavattoman kiltti ja hellämielinen, hiljainen erityisherkkä, joka ei isommassa seurassa puhu, tosin kyllä minäkin halutessani osaan esittää vaikka mitä rooleja, tyhmäksi ei voi kiusaaja haukkua. Tuntunut siltä, että kiusaajat halunneet jotain näkyvää reaktiota minun suunnaltani ja kun sitä ei tullut, niin kiusaamalla haetaan.
Sosiaalisuus on usein irl melko vihjailevaa luonteeltaan, se vastii sosiaalista tarkkaavaisuutta ja vahvaa läsnäoloa.
Nykyään lataan kyllä kiusaajille täyslaidallisen. Olen oppinut puolustamaan omia rajojani vähän liiankin hanakasti. Ihmiset eivät edes juurikaan uskalla lähestyä irl hahhah luuserit😂😀
Mmm, sinulla ja minulla on voinut olla melko vastakkaiset tilanteet lapsuudessa. Paha sanoa. Minulla oli kuitenkin ihan vääränlaiset oltavat kotona.
No mä olen törmännyt jostain syystä aika moneen, jolla on ollut aika karseaakin kotona. 😳
Ja moni on tullut esiin voittajina, mut sit kuitenkin jotain on vialla. Se on joko joku luotto ihmisiin tai sitten vetäytyminen. Sen näkee usein silmistä, tai jostain yleisilmeestä, että kaikki ei ole ok...
Ja meissä sinkuissa niitä muuten on tiheessä...
Mmm, hassua että puet sen sanoiksi noin, että "on jotain vialla". Trauma ei minun mielestäni ole vika. Se on vaan trauma, ja on osa sen ihmisen identiteettiä. Jos asiat on käsitellyt hyvin, niin ei se trauma näy muuna kuin ehkä tietynlaisena "viisautena" (en nyt parempaa sanaa löytänyt) ja hieman erilaisena, terveempänä suhtautumisena elämään.
He mistä sinä puhut, he eivät ole kohdanneet traumojaan, mutta ei heissäkään mitään vikaa ole. Heillä on vaan käsittelemättömiä asioita.
No minä tiedän tuonkin tien juttuja kuunnellen. Ei sinäänsä uutta... lasinen lapsuus. Virtahepo olohuoneessa. Tosiasioiden välttelyä ja piilottelua. Järjettömyyttä ja mitä vaan. Mutta syy ei ole alkoholi... se on vain oire.
Pelkkä käänteisyys ei takaa onnistumista. Se on kyseenalaistaminen ja tutkiminen. Asioita ja itseä silmiin katsominen.
Ja vaikka lapsuus olisi vastakohta sinun lapsuudelle, ei se ole onnen tae. Mä voin sanoa. 😊
Arvostan sun ajattelutapaasi. Fiksuja ajatuksia.
Mulla on samanlaisia lapsuuden kokemuksia. Alkoholi näytteli viikonloppuisin ja lomilla isoa osaa etenkin isän käytössä. Tuli useinmiten aina rähinäpäälle. Riitapukari ja nyrkkisankari. Äitikin sai köniinsä. Kämpästä lensi välillä huonekaluja partsin kautta pihalle jne. Sekopäistä touhua.
Se oli raskasta aikaa, kun humma hummaa oli päällä ja tappeluja sen seurauksena. Mäkin päätin, että jos ikinä perheen perustan, niin lapset ei samaa hummaa ja tappelua joudu läpi käymään. Eikä ole joutuneet.
Ikävä, että sua on kiusattu. 🙄
Mutta onko ne sinun kiusaajat syntyneet kiusaajiksi? Ehkä joku on kiusannut heitä? Isä ja/tai äiti? Ja nyt sä iloitset kun voit jatkaa jatkunoa?
jotain tällasta välillä https://www.youtube.com/watch?v=4pMV3rEThPg c
jotain tällasta välillä https://www.youtube.com/watch?v=4pMV3rEThPg c1
jotain tällasta välillä https://www.youtube.com/watch?v=4pMV3rEThPg c2
Aika montaa meitä on kiusattu lapsena ja aikuisenakin. Muakin 1-3 lk. opettajan aloitteesta, mukaan lähti ryhmä lapsia. On haukuttu, jätetty ulkopuolelle, lyöty, revitty, kivitetty, kuristettu, nöyryytetty toisten edessä pilkkaamalla jne.
Kyllähän se luonnettakin kasvattaa. Jostakin syystä minusta tuli sitkeä, kun yksi koulukaveri taas teki itsemurhan kun ei kestänyt kiusaamista. Tosin hänellä oli pitemmän aikaa paineitakin kiusattuna.
Ei se elämä helpolla päästä, mutta katkeruuteen ei kannata luisua. Ei vaan tee mieli olla ihmisten kanssa liioin ellei kyseessä ole läheiset ja ns. hyvä seura.
Kyllä yleisin syy taitaa olla se nautinto vallasta, jota saa toista kiusatessaan. Se, miten joku on kasvatettu ei ole mun ongelma, en sääli pahatapaisia lapsia ja pahatapaisille aikuisille olen armoton tilanteen niin vaatiessa.
Nautinto kiusaamisesta tulee vallantunteesta mikä on toisen hyvää oloa kohtaan. Jooa Jeesuskin sanoi:"Kohtele muita niinkuin haluat kohdeltavan itseäsi." Eli kiusaaja haluaa vain riitaa ja pahaa oloa. Kiusaajan asenne ei anna tilaa, hänelle kelpaa kaikki ärsytys mitä saa aikaan, jopa passiivisuus on eräänlainen voitto.
Olen antanut liikaa anteeksi niille, jotka ovat anteeksiantooni oppineet luottamaan ja sen varjolla tekemään mitä lystäävät.
Tiukka kuri ja rehellinen rangaistus toisinaan on paikallaan, sen sanoo jo laki.
Kovin tutulta kuulostaa. Meillä se alkoholi oli päivittäin mukana kuvioissa. Äiti otti suurimmat osumat suojellessaan meitä lapsia. Kamalaa aikaa. Ei toivo kenellekään.
Hyi 🥺, muakin kyllä kiusattiin koko ala- ja yläasteen, mutta ei sentään koskaan opettajan aloitteesta. Ei ne opet koskaan mitään tehneet tilanteen parantamiseksi toki, mutta eivät sentään aloittaneet mitään koskaan.
Rankkaa. Mun isä ei mua satuttanut koskaan, kerran sain remmistä perseelle, kun olin oikein uhmakas. Ja viinat päähäni, jostain känniääliöstä syystä. Se oli kovin kolaus henkilökohtaisella tasolla isää kohtaan.
Johon olin sitä ennen sokeasti luottanut. Se satutti pahasti, että pyysi luokseen kun olin menossa nukkumaan, odotin halia tai pään silitystä mitä yleensä tapahtui. Mutta hän kaasikin viinaa pullollisen mun päälleni.
En varmaan unohda sitä ikinä, vaikka anteeksi olen antanut. Äiti sai huutia kyllä, ne oli aika raju psri humalassa. Onneksi kumpikin on raivoraittiita olleet jo vuosikymmeniä. Isä ottaa joskus napsun jouluna tai juhlina. Muuten ei mitään alkoa.
Piti vaihtaa kokonaan kaveriporukka ja muuttaa maalle kaupungista, sitten se ralli vasta hiipui.
aika hauska video kyllä 😄
Satutti noi pari kertaa ja aikuisena kerran meillä oli tappelu. Kumpikin kävi käsiksi toisiinsa. Mutta se oli selvinpäin. Kaksi tuliluontoista. Isä on leijona, siitä se jääräpäisyys mielikuva. :)
Ei väkivalta kuva mutta päättäväisyys.
😨😢
Heh, no mä en taida olla mikään perinteinen leijona 😄
Mä oon tällainen kiltti kesykissa 😉
Sekin vielä. :(
Ujo ja arka olin, sairastin migreeniä jo ekasta luokasta. Kohtauksia tuli useina päivinä viikottain ja poissaoloja paljon migreenin takia. No tietysti oppiminen kärsi, koska ei kyennyt olemaan läsnä ja läsnäkin migreenissä ei mitään ymmärtänyt.
Open mielestä feikkasin päänsäryt, vaikka oksensin hänennähden ja lekuristakin tuli lappua jne. Hän nimitteli tontuksi, tyhmäksi ja pitäisi kuulemma hirttää munlaiset lapset. Tyhmät ja laiskat. Luokan edessä sellaista.
Ilkeilyä aina kun muilta kiireiltä ehti.
Yläasteella yritettiin mopottaa, ja jo kuudennellakin mutta annoin köniin fyysisesti parille pojalle lauman kingeille ja se loppui siihen. Alfasta tuli omega.
Eikö ole jännä miten opet osaa kääntää pään poispäin kun joku on kiusattavana? Tääkin virnuili kun näki että olen alakynnessä ja käveli pois.
Ei hätää enää. :)
Niinku Diutsikin. :)
Vaan Pönttis on käyttänyt tuota samaa nimitystä. 😳
Joo ja nyt minä, Pöntön kunniaksi. :)
Joo ja nyt minä, Pöntön kunniaksi. :)
Jeh. Öitä... pitää paneutua viestirytkäykseen myöhemmin. 😊🥱😴
😨 Kamala opettaja!! Joo, kummallista miten osaavatkin (tai osasivat meidän aikaan, toivon mukaan on muuttunut) todella vaan kääntää pään poispäin. :(
Hyvä sinä kun pidit puoliasi. Minulla oli vaan se yksi ja sama selviytymiskeino mikä oli kotonakin, muutuin näkymättömäksi...
Kuka on Diutsikin?
Jepa. Öitä. :)
Traumattinen elämä hälläkin. Se näkyi kiusaamisena, mikä on se toinen vaihtoehto sitten kun ei osaa purkaa.
Toivottavasti jo omis muuttunut.
Noh vastuksista karaistuneena. :)
Disse. Mäkin lähden tutimaan. Kiitos seurasta. Hyvää yötä. 🤗😊
Silmät luppaa. 😴😄
Totta, osalla nuo tulee ulos kiusaamisenakin. Vaikka se on itselle niin kaukainen ajatus, kun ennemmin olen aina puolustamassa (siinä se leijonaluonne ehkä näkyykin sitten vähän)
Onpas meillä kyllä aika paljon samankaltaisia kokemuksia 🤔
Hyvää yötä 🤗😊
Palataan taas, kun pirteinä. 😄🌹
Sen verran oli nyt pakko käydä sit hakemassa tietoa. Eli ilmeisesti Disse? :)
Kyllä Disse. Kaksi kivaa kattia, Lillis ja Disse. 😃
Ja yksi ihana rapunen 🤗
Nips naps, pitäis malttaa lähteä. 😅🦀
Nyt liukenen, muuten en malta taas. 🤗
Huomenta. Pitkä viestiketju. 😃
Jäi jotenkin ehkä se trauma purkamatta tässä...
Tuo alkoholin kanssa läträily perheessä on kyllä yksi vitsaus. Minusta vaan se on oire jostain, kuten kuume, varsinaisen syy on jossain kuten tulehdus.
Mutta syyttömiähän lapset siinä on. Tosin jos he eivät jossain vaiheessa käy sitä traumaa läpi, saavat myös sen tulehduksen johonkin, mikä vaivaa läpi elämän. Ja monella se varmasti liittyy juuri omiin rajoihin ja niistä kiinni pitämiseen.
Huomenta 🙂
Mmm, alkoholismi on ymmärtääkseni luokiteltu sairaudeksi, niin vaikea ehkä yleistäen lähteä sen enempää kommentoimaan. Jos ajattelen omia vanhempia, niin isäni joi aina. Hän aloitti aikaisin aamulla. Istui eteisen nurkkauksessa, johon oli pienen matka tv:n itselleen asentanut ja radion, ja katsoi telkkaria ja joi "aamukahvit". Siellä hän istui vielä kun koulusta palasin ja kun nukkumaan menin. Hän oli aina siellä, kahvinsa ja romminsa kanssa. Se haju tulee vieläkin nenään kun sitä mietin, ja siitä on kuitenkin yli 25 vuotta kun muutin pois kotoa.
Äitini taas, oli kova puurtamaan töissä. Hän oli yrittäjä, ja menestyi kohtalaisen hyvin. Hän kuitenkin paloi loppuun henkisesti, koko tilanne oli hänelle vaan liikaa. Joten hänelle se juominen oli kyllä oire, pakokeino. Kivunlievittäjä ehkä.
Lasten traumat ovat kyllä eriasteisia. Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että hyvä niitä on käydä läpi. Mutta en minä näitä ihmisiä viallisina silti näe. Aika monellahan on sitä painolastia mitä kannattaisi purkaa. Vaikka olisi ihan hyvä lapsuuskin ollut. Elämässä vaan sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei liity lapsuuteen.
Hassua minun mielestäni on se, että vielä tänäkin päivänä Suomessa on ihan vääristynyt kuva siitä, mitä se on, kun käy "psykologin juttusilla". Ajatellaan, että sellaisessa ihmisessä on joku vika, tai että se on heikko.
Pahimmat typerykset puhuvat mt-ongelmaisesta. Kun totuus on ihan toinen. Esimerkiksi jenkeissä, jokaisella vähänkin menestyvällä tai uraa haluavalla on oma psykologi jonka juttusilla käy, vähän niin kuin se parturi/kampaaja. Et ole mitään, ellei sulla ole se oma psykologi minkä luona käyt. Suomalaisten kannattaisi yleisestikin käydä useammin psykologin juttusilla. Täällä ei suurin osa edes tiedä mitä se tarkoittaa.
No päiväksi on vääntynyt jo, kun taas täällä piipahdan.
Alkoholin kanssa voi läträtä monesta syystä ja niitä lienee monia. Jotkut ei osaa olla ilman alkoholia, mikä lienee jokin kemiallinen riippuvuus, mutta itse en oikein tahdo syyttää vain jotain kemiallista ainetta kaikesta ja kirjoittaa siihen laatikkoon alkoholismi.
Joo, en mäkään pidä ihmisiä viallisina, jos on joku lukko tai trauma, vaan ihan inhimillisistä syistä sokeina näkemään totuutta.
No psykologilla käyntiä varmaan karsastetaankin, mutta eniten minusta ehkä siinä on ongelmana se, että vaikka on ammattiapua saatavilla, se työ pitäisikin tehdä itse ja itsensä kanssa.... monet odottavat valmista patenttiratkaisua ammattilaiselta, mutta pettyvät. Psykologi ei ole lääkäri, joka vain antaa pillerin ja homma on siinä, vaan terapiat ja muut jutustelutuokiot ohjaavat tutkimaan itseään ja omia ajatuksia, kohtaamaan traumat ja selittämään lukot ja muut auki.
Niin ja sitten on sekin vielä, että aina voi vaan syyttää muita ja maailmaa... 😀
Kumppanille täytyy antaa tilaa. Häntä ei saa tukehduttaa suhteeseen. Meistä jokainen kaipaa joskus omaa rauhaa. Olemme yksilöllisiä, toiset kaipaa enemmän henkista tilaa, toiset vähemmän.
Itselle asioiden selkeyttäminen oman pään sisällä on ehdottoman tärkeää ja siihen kaipaan ymmärtävää kumppania, joka tajuaa tilanteen ja antaa olla rauhassa. Tottakai, teen myös vastapalveluksen.
Tämä sivusto, tai mikä tahansa nettien keskustelupalsta, ei ole irl. Täältä puuttuu keskustelijoiden ilmeet, eleet ja äänenpainot. Puhekielessä käytetään erilaista rytmiä, kuin mitä kirjoitettaessa ja viestien teksteissä tarvitaan. Itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on huomattavasti vaikeampaa. Aina voi tulla tulkintavirheitä. Puhuessa ne korjautuu välittömästi. Tekstien kirjoittamiseen ja ongelmakohtien selvittämiseen vaaditaan hieman enemmän panostamista.
Tässä vaiheessa ei ole edes järkevää mainita teksteissä piileskeleviä kirjoitusvirheitä ja huonoja sanavalintoja.
Minkä väriseksi maalasit?
Kumppanille tietenkin pitää osata antaa tilaa ja rauhaa. Usein se kumppani onkin tutuin ja intensiivisesti lähin. Mutta nyt ollaan sinkut-palstalla. 😁 Ja sinkuilla ja muilla ei-parisuhteessa toisiensa kanssa olevilla on erilaisia käsityksiä tilan antamisesta. Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että kukaan oikeasti ”kävisi kimppuun”.
Itse olen ainakin tutustunut monenlsisiin ihmisiin, ihan irl. Itse en ole se arin mahdollinen ja olen aika utelias ja toisaalta rohkeakin katsomaan pitkälle, mitä se toinen aikoo. Ja minusta mä oon voittanut siinä tietoa, että meitä on moneksi, mutta kaikki oikeastaan hyviä ihmisiä, kaikki ei vaan näe asioiden taa... ja ei silti kaikkien kanssa tarvitse tulla juttuun. 😊
Joo. Kirjoitettu informaatio on vaikeaa... jopa tämä suomen kieli on aika suppeaa. Ei paljoa hymiöt auta. Mutta nykyään käytetään kirjoitusta paljon...minäkin viestittelen enempi kuin soitan nykyään. Jos soittaakin, niin ensin viesti: voix soittaa? 😬
Harmaata tulee. Vaalean harmaalla seinät. Katto ja kattolistat on yhä valkoiset. Jalkalistat ja ikkunan ympäryslistat tulee tumman harmaiks. Sit tekstiileillä ja valoilla vähän piristetään. Niin ja jotain ikealokeroita ehkä, ynnä lokerikkojs tulee seinille. Yks iso New york-tyylinen 150x150 vm taulu tulee olkkariin.. (päätetty) 😊
Ampijaisten radio: vihainen suuri ampiainen tulitutikkuskin sisällw.
Tämä Sinkut-palsta (ja muut keskustelupalstat) ovat siitä helpoja, että tilaa saa heti kun tarvitsee. Suljen sivut, nostan läppärin pöydälle ja alan touhuaman jotain muuta. Eipä nämä ketjut täältä silmille sinkoa. Siististi pysyvät odottamassa, kun olen taas valmis palstailemaan.
Saan tilaa ja etäisyyttä juuri niin paljon kuin itse haluan. Joskus menee päiviä, toisinaan viikkoja.
Olen samaa mieltä, kirjoitettu viestintä on vaikeaa, varsinkin jos haluaa yksityiskohtaisesti ja hyvin kertoaa jonkin asian. Asiayhteyksien laittaminen tekstin muotoon on haasteellista. Verbaalisesta lahjakkuudesta olisi huomattavasti apua. Mutta, mistäs otat, kun on lusikalla annettu? :)
Nuo värisävyt ja sisustuselementit kuulostavat tosi tyylikkäiltä. Työniloa. :)
Kiitos kommenteista ja kannustuksesta remppaan. 😊
Koetan saada ruokailutilan valmiiksi huomenna. Olohuone täytyy jättää myöhemmäksi. Kevättyöt pihalla painaa päälle ja muutakin kausihommaa on edessä. Sekä haava oikeassa kädessä ei tykkää tälläisestä rasituksesta. (Näemmä) 🤔
Ei ihme, että sua on sotkettu Elluun. 😀 Aika samankuulloista perusviisasta tekstiä.
Ai elisakettuun? No joo, me ollaan joskus juteltu pitkät lätinät ML-palstalla. En enää muista aiheita, mutta juteltu ollaan. Välillä tulee puhetta/ tekstiä enemmän kuin laki sallii. :)
Tsemppiä kevätpuuhasteluun. :)
Jep. Sama hännäkäs! 😀
Elluhan puhuu, että on esimerkiksi ”suojelijoita”, jotka pistää likoon itsensäkin. Se taitaa kuulua itsekin siihen ”klaaniin”. 😬 Mutta tällä ammattiosastollaonkin vaikeaa olla puuttumatta epäkohtiin ja kärsivät siitä itse. Ehkä omissa rajoissa on tarkastelun aihetta?
Thänksistä. Koitetaan painaa tää yks etappi finaaliin. 😊👌
en välttämättä jos rakennan niin rakennan loppuu asti
Aha...
Minusta aina kun lähdetään komentelemaan ja käskyttämään toista, niin ollaan jo väärällä tiellä.
No itse sen aina määrittää, ei toinen...
En pysty kun toinen sanoo vaan kun itse sanoo
Okei...
Ei luultavasti vaikuta toisen käskyt. Lopettakoon itse lukemisen ja vastaamisen, sillä hän siitä pääsee.
Tottakai tää on ihan eri maailma kuin oikea elämä, kaikin puolin.
xLiner
No sulla tuttu suoraviivainen tapa... se on mulle sinskin tuttu ja turvallinen.
Silti olet selkeä. Kaikki mustavalkoisen linjan edustajat ei ole. Sanoppa miks ei? Eikö pysytä oikeasti ruodussa? 🤔
Kaikki on aina tilannekohtaista.
Hitsi kun ramasee..
xLiner
Välttelet vaan asiaa, luuseri!☝️😀
Mielenkiintoinen kysymys! Palaan asiaan myöhemmin jos vaan muistan. Ajatuksia herättelee, muttei jäsentele.. öitä 💤
xLiner
Nössö! Aika pehmeetä!
Hyviä öitä, sulanut fazerina! 😂😴
Mustavalkoisen linjan edustajat taitavat haluta pitää muut hallinnassaan. Hurjan epävarmoja itsestään.
xLiner
Haluta saa ja ketä he taas pitävät hallinnassaan haluavat juuri sitä ehkä?
Kahdenlaisia epävarmuuksia yhdessä? 🤔
Joskus ja toisinaan en.
Huomaan. Siitä tämä ajatus lähtikin. Ja kun tiedän sut, niintajusin, ettei tämä ole läpihuutojuttu.
Mitäpä olet mieltä, pitäisikö mun nyt perääntyä?
Kyllä. Aika selkeää tekstiä toiselta osapuolelta. Mutta sä et oo tehnyt mitään väärin. 😊
Olen ollut sen sata kertaa tuossa tilanteessa. Ja rn ole tarkoittanut pahaa... sitä vaan tuntee itse olonsa pahaksi. Mutta et ole. Olet huippukamunen. 😊 trust me! 😊
Selvä. Mä peräännyn. Kiitos.
Toivottavasti puhuttiin samasta asiasta... olis kiva jos varmistettais juttu privana. 😊
Vänkäämisestä?
No kävin katsoo tuota toista ketjua just ja ihan älytöntä skeidaa.... nyt niinkuin on mopo karannut käsistä. 🙄
Mä en suostu puun ja kuoren väliin tässä, tiedät sen, mutta nyt vetoan suhun, koska mä tiedän, että sinusta on siihen. Se ei ole nöyrtymistä...
Kato mun ja Lilliksen turinat tästä ketjusta. Nosta ryhtisi ja ole mies. 😊
Tiedät tasan mitä tarkoitan ja kun otat sen vastaan oikein, hymyilet lämpimästi. Bro.
Juu tiedän, enkä mä sun rehellisyydestä koskaan pahastu. Haista vaikka, jos sille joskus tuntuu. :)
Se on välittämistä. ❤️
Juu tiedän.
Kiva, kun sekin tuntuu todella siltä. 😊
Heh, hyvä ettei tarvitse arvailla. Mulla on ystäviä 'vain' muutama, mutta ne on oikeita ystäviä. Sinä olet yksi niistä parista.
No siksipä tässä onkin hyvä olla. Vierellä. 😊
Voi vähän taklata ja virnistääkin. My friend. 😃
Mä tulin vaan antamaan halin, jos se on okei? 🧚🏼♀️
Heh, tietysti on. Kiitos ja takaskin kunnon rutistus. 🤗
Heh, tietysti on. Kiitos ja takaskin kunnon rutistus. 🤗
Tai pari. 😅
Ihanaa. Kiitos. Oleks okei? 🤗
Oon seurannut sivusta ja jotain pohdintojakin oli tuossa Dissen kanssa... ihan sickiä menoa hei...oot sitkee ja fiksu kun otit etäisyyttä. Se on pidemmän päälle viisain ratkaisu.Fiksu mies. Tykkään ☺️
No niin riittää!!!! Hankkikaa huone! 😂
Olen. Ei mulla hätää ole. Ihan normaali olo kaikinpuolin. Eihän se auta kehää kiertää. Jonkun täytyy älytä lopettaa, vaikka kaverin vinkistä. :)
👀
👅
Kyllä sä tiedät, ei voi. En kai mä muuten enää täällä istuisi. 😉
Kiva kuulla 🤗
👀
👅
Kaikkehen tottuu paitti puukkohon seliäs, ja siihenki tottuu jos makaa vattallansa. :)
Hähää... 😂
En osaa hyvin. Lyhyt vastaus.
Oletko miettinyt, että kannattaisi opetella?
En oikeastaan kerkeä miettiä niin paljon.
Eli sinua ei haittaa asia sitten. Eli ok.
Osta Pääministirin tukemana mahalääke: Sanna-Marin, ja Katrin Cuplatonkin varmuuden vuoksi apteekista.
Vai niin... löytyykö siellä karhukoplan kultakolikkonamejakin, eli kkk nameja?
En oikein osaa enkä kyllä ajatellut opetellakkaan. Toki siinä vaiheessa jos sanotaan että lopeta tai anna olla niin en minä asiasta enää jatka mutta fyysisesti en lähde mihinkään jos ei aivan pakko ole. Yleensä tuo "anna olla" on merkki siitä että asia on mennyt tunteisiin jo sen verran että suojaukset on päällä. Turha silloin on enää jatkaa mutta läsnä pitää olla koska asia ei myöskään ole silloin selvitetty.
Kunhan happea on ensin otettu niin voidaan taas palata asiaan eri tunnepohjalta.
Miten se täällä toimii niin en osaa sanoa kun minä olen aika ulkona kaikista juonenkäänteistä ja se on minulle ihan ok.
Viimeiseen kohtaan sanoisin että yllättävän hyvin kunhan vain hiukan suorittaa lähdekritiikkiä. Joskus toin esille itseluottamuksen puutteeni naisten kanssa treffeillä ja miten suojaus menee niin helposti päälle. Siihen tuli hyviä vinkkejä ja huomasin että treffeillä oli jatkossa mukavampaa vaikka kohdalle ei vielä oikeaa ole osunut.
Kiitos kommentista. Tutun jämptiä. 😊👌
Osaatko vetäytyä . . .?
No, tuo vähän riippuu. Osaan, en, joskus en halua. Joskus ei pidä. Joskus on vetäytyminen kaduttanut. Joskus on sekaantuminen kaduttanut.
Tässä on kuitenkin kaksi ääripäätä kyseessä. Toinen haluaa puolustaa itseään - ehkä hinnalla millä hyvänsä. Aina se itsensuojelu ei vain palvele sitä puolustautujaa, vaan vahingoittaa. Ja sekaantuja on toisen asioihin puuttuva hirviö, jolla on ikävät aikomukset. Olenhan minäkin napit vastakkain ja turpiinvetokilpailussa vähän väliä mm työssä.
Muttkun meillä kaikilla on luurankomme kaapissa. Ei kukaan halua että niitä tullaan kaivelemaan. Mutta jos joku ei sitä osaa tekisi, niin jäisi helvetin monta lapsiin kohdistunutta rikosta, turmiolle joutuvaa nuorta, itsensä tuhoon ajutunutta ihmistä pelastamatta. Onko se kannattavampaa? Vai se oman nahkan pelastus?
Mun kokemus kuitenkin - ollen itse niin omia tai toisen luurankoja suojeleva tai toisen asioihin sekaantuva tyyppi - että useammin se sekaantuminen ei ole pahantahtoista. Yleensä motiivina toimii tiedon halu, uteliaisuus, välittäminen, oikeudenmukaisuus. Harvemmin tarkoitteena saattaa ketään pulaan tai aiheuttaa hänelle vahinkoa. Mutta toki joskus näinkin käy. Hyvää tarkoittavasta puuttumisesta (vrt naapurin täti) tulee draama, joka koskettaa sitten monia ihmisiä.
Mutta vielä yksi pointti. Jos tilanteeseen/asiaan/tms mikälie ei puututa, niin muuttuuko maailma ikinä?
Olen vahvasti sitä mieltä, että ei muutu. Jos asioihin ei puututa, jää kehityksemme puutteelliseksi. Eikä me luolamiesajoista edes vielä olla paljon muututtu. Noin henkisesti ajateltuna.
Huomenta... mä olin jo köllöttämässä, kun sä oot laittanut viestiä, tai ainakin kammennut sinne. 😃
No toi luurankojen kaivelu onkin jännä juttu. Itse en meinaa esimerkiksi millään hoksata, että miksi luurankoja pitää säilöä kaapissaan ja pelätä, että helkatti kun tuo kaapin ovi läsähtää auki sitten kun kaikki on kunnossa.
Mutta toisaalta jokaisella on siihenkin oikeus. Tiedän monta ihmistä, jotka elävät kokoajan käsi siinä kaapin edessä ja vahtivat luurankojaan. Rankkaa, mutta heidän omavalinta.
Toisaalta en minä sellaista ihmistä elämässä kovin läheltä halua katsoa... se on eriasia, jos niitä luurankoja katsellaan yhdessä tms. Mutta en mä suostu vaan seuraamaan sellaista selviytymistaistelua luurankojen kanssa..
Ja samaa mieltä tuossa muuttumisessa... mutta ihmiselle pahinta myrkkyä on muuttaa jotain... vaikka mulle noitten seinien värin muutos... rankkaa, mutta haluan siistimpää ja viihtysämpää.... niin sitten täytyy ottaa tela ja suti kouraan... ei auta. 😀