Mikä on lempimaisemanne ? (esim. meri- tai järvimaisema, vuoristo, koivumetsä, kuusimetsä, sademetsä, auringonlaskun tai -nousun värjäämä taivas, Afrikan savanni jne.)
Entäs luontoon liittyvä lempituoksu? (vastaleikattu ruoho, sateen tuoksu, kukkaniitty jne.).
Lempiääni luonnossa ? (käki, muu linnunlaulu, sateen ropina, meren kohina, tuulen humina puissa, tuulen ujellus jne.).
Entäs luontoon liittyvä lempituoksu? (vastaleikattu ruoho, sateen tuoksu, kukkaniitty jne.).
Lempiääni luonnossa ? (käki, muu linnunlaulu, sateen ropina, meren kohina, tuulen humina puissa, tuulen ujellus jne.).
Vastaukset 57
Vanhimmat
Tuossa on niin paljon kaikkea ihanaa luontoon liittyvää, mutta veden äärellä viihdyn, metsässäkin kyllä. Meri on paras ja meren aallot, kun lyö rantaan. Auringon paiste tai auringonlasku ja rantakalliot kaikista ihanimmat. Järvimaisemakin kiva. Harmi kun noissa maisemissa ei enää oikein aikaa pysty viettämään.
Sama täällä, veden äärellä viihdyn. Sanoisin erityisesti meri ja meren aaltojen äänet. Sekin on kiva ääni kun on kaunis kesäpäivä, hiljaisen rauhallista ja joku lintu jossain visertää.
Saturnuksesta hyökäää täiysin militaristarisiet sinisiset ihmiset :D
Höpö'ä kuin hallitus, hillitön villitys.
Eka ehkä joku tuommoinen:
https://assets.apu.fi/vqd9tl2q3uk2/15ZEv45wmgU0kMYKOoSuy4/634436d34dcbcd6c6b9b6bf5f91e3853/Pistohiekan_rantakallio_Jevgeni_Jepryntsev_Nestorinranta_XzMqg.jpg?w=2048&q=75&fit=crop-center
Toka varmaan joku semmoinen sateen jälkeen raitis tuoksu metsässä. Tuolla näköjään ohje havumetsän tuoksuun:
https://www.luontosivusto.fi/talvi/tekemisen-iloa/metsan-tuoksu-purkissa/
Sateen ropina on aika mukava mutta myös tuo tuulen humina jossain lehtipuissa, en osaa päättää kumpi....vastaan sateen ropina.
Tuo olikin hyvä idea laittaa maisema kuvana.
Kyllä, tuulen humina lehtipuissa ❤
Meri, järvi, metsä, pellot, auringonnousut ja - - laskut, sademetsä kuvissa näyttää upealle (paikanpäällä en ole käynyt) luonto ylipäänsä on usein mykistyttävän kaunis ja lähes 'jumalainen' kokemus. Olis mahtavaa olla lintu ja nähdä taivaalta monta kolkkaa.
Tuoksut sade, metsä, kukat, niitty. Ääninä linnut, vesi, sade, ukkonen, hiljaisuus.
Tosiaan, pellot ja niityt unohtui! Niissäkin silmä lepää.
Kauniita osaa olla. Kotipuolessa on aivan upea metsä- ja peltonäkymäkin. Tuli usein ihasteltua, vielä kun kotona asuin teininä. :)
Ja vieläkin aina, kun käyn kotipuolessa meidän landella.
koitas mennä ulos ja paikanpäälle vaikka katsomaan merta tai järveä taikka peltoa eikö olisi hienoa nähdä ja kokea esim pelto livessä eikä vain kuvista katsella
Jahka nyt taas korona rauhoittuu.
Tänne voi tulla merimaisemia katsomaan ;)
🧚♀️
Jaaha. :)
Maisema voisi olla keltaisena tuulessa lainehtiva rypsipelto
Tuoksuna juuri niitetty heinäpelto
Äänenä kaukaa kuuluva linnun kukeltelu, en nyt muista mikä lintu
👌👌
Yksi ihana hetki on kun saa istua käpertyneenä toisen kainaloon rantakallioilla auringonlaskussa ja kallio on vielä lämmin. Meri tuoksuu, pieni liplatus kuuluu kun aallot lyö hiljaa rantaan, pari joutsenta ui ohi, taustalla palaa nuotio ja makkarat paistuu hiljalleen, siitä lähtee ihana tuoksu.... Siitä on ainakin kiva kesäilta tehty :)
Nuo joutsenet on vaarallinen toive, pahaäänisiä elukoita ja jos se nuotio on niiden reviirillä voi käydä noin:
https://www.youtube.com/watch?v=PvyAJ48xpOM
Juu, mä tiedän. Siksi ne uikin vaan ohi :)
Minä olen joutunut joutsenen hyökkäyksen kohteeksi kyllä, niin tiedän varoa 😂
Tarkasti kuvailtu, siinä oli tunnelmaa. :)
Lempimaisema on näkymä tunturin laella, kun joka suuntaan avautuu maisemaa silmänkantamattomiin. Kaikissa vuodenajoissa on puolensa, mutta varsinkin syksyn väriloisto kruunaa kaiken sen kauneuden.
Lempiääni on sateen ropina yhdistettynä tuulen tuiverrukseen. Mikään ei ole hienompaa kuin tuntea syksyllä vesisateen ja tuulen tuiverruksen kasvoillaan ja haistaa syksyn raikkauden. Siinä on jotain taikaa, silloin syntyy vahva tunne siitä että on elossa.
👍 Kyllä, syksyssä oma tunnelmansa ja kauneutensa. Ehkä lempivuodenaika.
Minulla tunturimaisema läpi vuoden kuukkelin laululla varustettuna. Paras tuoksu on suopursu. Nämä kaikki toteutuvat vain tunturi-Lapin maisemissa.
Rantakalliot. Juuri uitu, kuuma tee ja voileipä. Hiljaisuus. Muurahainen.
T. 😎
Parhaimpia ääniä: nuotion räiske.
Mutta paras, jään helinä keväällä rannalla, satumaista
Mutta paras, jään helinä keväällä rannalla, satumaista
Hienoimmat maisemat ovat Sveitsissä ja Rymättylässä. Terveisin: Puolireuho
Sininen salo ja puro tai joki virtaamassa. Kaukainen vuoristo siintää horisontissa.
Tällä hetkellä se on S uomenlahdella jossain, merilintujen Suomenlahden ylitystä bongailleminen oon nähnyt saapuvan joutsenia ja paljon hanhia, telkkiä ja lokkeja; merilokkeja, harmaalokkeja, selkälkkeja ja tietenkin kalalokkeja... ja aamulla ja kosio menot kun aurinko alkaa nousemaan... alkaa se äänimaailma, soidin laulut luotojen ja saarten ranta maisemissa. Upeeta kuunneltavaa sekä katseltavaa, veneestä, tuuli ankkurissa, muttei laivareitille saa ajautua. Turvallisuus syistän tiedettävä tarkkaalleen missä on.
Meitä on vain kaksi veneessä, joten mikään joukko kokoontumunen ei ole kyseessä, vaikka on täällä merellä ..muitakin veneitä. Enkä mä kipparoi nyt, ruorissa on vanhin veljeni. Mä tulin kajuuttaan , koska mua kylmäsi tuolla ulkona kosteudessa. Broidi pärjää kyllä yksinkin ½-h, mä saan lämmitellä ja keittää teetä meille mukilliset.
anomuumi
Ei ollut mitään järkeä lähteä yöksi merelle, ett aamulla ois saanut nauttia merilintujen kuuntelua ja bongailua. Vettä tuli tuli taivaalta, tuuli, eikä mitään lintujen bongailua voinut harrastaa... se siitä. Olipa pettymys, kun piti olla virkistä ja iloinen tapahtuma; niin kokoon kuivui sekin lysti kokemus. Kokoon kuivui???? Mitään kuivaa ei kyllä ollut, hiuksetkin liti märkinä roikkuivat, onneks oli takki oka piti hieman vettäkin, juumassa suihkussa kävin heti palattuani kotiin, vielä pitäis pestä märät farkut... takki jo roikkuu parvekkeella valumassa ja kuivumassa.
Hitto ett kuuma kaakao maistuu hyvälle... ja pala rommirusina jätskiä.
Broidi ei pahemmin kastunut, sillä oli kunnon varusteet veneessä... Sydvestistä lähtien.... jotka puki päälleen sateen alettua voimistumaan.
Mulla vaatteet jotka kestivät hieman vaan vesiroiskeita, nyt sitä sai vettä myös taivaalta niskaansa.. kajuutta ainut mukavan lämpöinen ja kuiva paikka. Kotiin ajettaessa broidin autossa ihanan lämmintä, alkoi oikeesti nukuttamaan ennen kuin pääsin lopultakin kotiini.
Hukka reissu; mutt tulipahan tehtyä!Torstaina ehkä reissu menee uusiksi.
anomuumi
Meri/järvimaisema
Vastaleikkattu ruoho
Lintujenlaulu ♥️
Suosikki maisemaa on mahdotonta valita. On niin monia kauniita asioita, joki on nautinnollinen niin Suomessa kuin esim. Pennsylvaniassa. Karummatkin maisemat ovat kauniita. Coloradon kanjonimaisemat, pelottavimmat äänet tulevat puumalta (kyse ei ole vanhemmasta naisesta). Ei voi valita yhtä maisemaa ylitse muiden. Vähiten kaunis on pelkkä aavikko, hiekkaa silmän kantamattomiin.
Kauniita ääniäkin on paljon, vesisade, tuulen puhallus lehtipuihin. Aaltojen osuminen rantakallioon.
Oikeastaan se voisi olla räntäsade harmaassa metsässä. Jokaikinen vaatekappale läpimärkänä raahustaen kulkea läpi kuusikoiden. Lähes vaakatasossa lentävää räntää kasautuu poskeen ja korvaankin.
Mutta tämä on jotain kaunista ja hienoa, kun siinä tarpoessa tietää, että hetki vain ja voi viskoa löylyä puukiukaalle tuulen vinkuessa nurkissa. Lämmin mustahirsin ulkosauna suo lämmön jo etukäteen, saati paikanpäällä näreen paukahdellessa kiukaassa.
Suomi on keleineen karukin, mutta nämä ihmiset ovat tehneet siitä itselleen kauniin. 😊
Ehdottomasti merimaisema. Kahdestaan koiran kanssa meren rannassa, siellä voi olla loputtomiin. Tai laivassa, sellaisessa pienessä, ei missään risteilyaluksessa vaan sen kokoisessa missä meren liikkeet tuntee.
Meri muuttaa ulkonäköään ja väriä koko ajan. Uskomattoman kaunis. Tuntee itsensä niin pieneksi sen voiman edessä.
Kaikenlainen luonto missä saa olla yksin, ilman muita ihmisiä ja ihmisääniä.
Pohjois-Norjassa Finnmarkissa vaeltaa loputtomalla tundralla. Se on elämys joka jää sieluun. Helppo kulkea ja näkee kauas. Joskus näkee poroja tai ahman tai karhun jälkiä. Ilma on ihanan raikas ja viileä.
Itselläni sielu lepää ja kaikki huolet jää kauas taakse kun pääsen näihin maisemiin.
Ootkos käynyt koskaan käsivarren Lapis sen erämaassa Porojärvellä ja Toskaljärvel rautua kalastamassa yöpyen vaatimattomassa erämaa mökissä? (uskaltaa nukkua rauhassa villieläimiltä suojassa ja mäkäräisiltä) Karua mutt kiintoisan monimuotoista silti.
Kuivamuonalla ja kalastuksella ruokien itsensä, kymmenien kilometrien talsintaa... siellä saa ajatuksensa järjestykseen kaikessa rauhassa. Luottaen kompassiin, karttaan ja itseensä ja viimekädessä vielä myös satelliitti paikannukseen.
Anomuumi
En osaa eritellä mitään tiettyä paikkaa. Mutta lempimaisema voisi olla sellainen pieni kumpu siistillä ruohikolla. Siellä olisi myös laakso ja luola. Todennäköisesti meren rannalla, jotta silli tuoksuisi.
>Similä<
Meri ja tunturit esim.
Mulle puut on olleet lapsesta asti todella tärkeitä. Olen ollut puissa kiipeilijä ja majantekijä, niin maalla kuin kaupungissa (lähiössä )lapsena asuessa. Kun olen aikuisena asunut kaupungissa (kaupungeissa) silloinkin ihan oleellista hyvinvointiin on ollut se, että lähellä, mielellään jo ikkunasta nähtynä on ollut puita, mielellään vielä vanhoja ja vahvarunkoisia.
Nykyään vanha koskematon aarnimetsä, missä ei yhtään vastaantulijaa (etenkin näinä päivinä!) tule vastaan on mieluisin metsätyyppi.
Meri on myös tärkeä, sen loppumattomuus, ja joet, veden virtaavuus. Saaristo on ihan parasta Suomessa:)
Peltomaisematkin ovat hienoja, ehkä meinasin unohtaa ne nyt, koska silmä on tottunut, asunhan tällä hetkellä keskellä peltoja, mäen päällä. Tämä on maisema, joka on tietyllä tapaa sielunmaisema, olen siihen jo pienestä asti tottunut, asunhan entisessä mummolassani.
Mulle puut on olleet lapsesta asti todella tärkeitä. Olen ollut puissa kiipeilijä ja majantekijä, niin maalla kuin kaupungissa (lähiössä )lapsena asuessa. Kun olen aikuisena asunut kaupungissa (kaupungeissa) silloinkin ihan oleellista hyvinvointiin on ollut se, että lähellä, mielellään jo ikkunasta nähtynä on ollut puita, mielellään vielä vanhoja ja vahvarunkoisia.
Nykyään vanha koskematon aarnimetsä, missä ei yhtään vastaantulijaa (etenkin näinä päivinä!) tule vastaan on mieluisin metsätyyppi.
Meri on myös tärkeä, sen loppumattomuus, ja joet, veden virtaavuus. Saaristo on ihan parasta Suomessa:)
Peltomaisematkin ovat hienoja, ehkä meinasin unohtaa ne nyt, koska silmä on tottunut, asunhan tällä hetkellä keskellä peltoja, mäen päällä. Tämä on maisema, joka on tietyllä tapaa sielunmaisema, olen siihen jo pienestä asti tottunut, asunhan entisessä mummolassani.
Minäkin olen lapsena kiivennyt puissa, mutta aina jouduin varomaan, että voimakkaat silmälasini eivät putoa. Tykkään metsistä ja merenrantamaisemista. Olen innokas uimaan,
mutta en ole koskaan voinut sukeltaa, koska joudun pitämään silmälaseja uidessakin.
On Suomessa hienoja maisemia myös alueilla, joissa ei ole merenrantaa ollenkaan. Esimerkiksi
Kilpisjärvi. -Likinäkörillitäti
Eikös nykyään ole uimalaseja voimakkuuksilla 🤔 Itse olen surkea uimaan. Kuulemma tyypillistä rannikoilla asuville, vaikka luulis toisin. Sukeltaminenkin onnistuu paremmin.
Lapsuudessani (monia vuosikymmeniä sitten) ei ollut uimalaseja voimakkuuksilla, joten sukeltamisen harjoittelu ei onnistunut. Ja nykyäänkin uin silmälasipäisenä, koska olen aina tottunut uimaan silmälasipäisenä. -Likinäkörillitäti
Selvä homma, tottumus on toinen luonto:)
Pieni luonto-kyselysely palsan pakkasessa näin räntäsateen tuiverrellassa.
Kaikki paikat missä saa olla rauhassa ja mitä ihminen ei ole vielä pilannut. Ainoa poikkeus, missä näpit saa olla vähän pelissä, on kaadetun puun tuoksu ja nekin hoitohakkuilla.
Pablo Aviator -mustat aurinkolasit joo, pikkuveli istui isän sellaisten päälle vahingossa: isä ihmetteli mihin ne katosivat?
Kuka sanoi hakkuut ja sarvijäärä?
https://www.apu.fi/artikkelit/halkosavotoissa-ja-hirsitalojen-tyomailla-vilisee-sarvia-ja-hampaita
Kyllä se on parempi pystymetsässä vaan kulkea :)
Sinä oot ite kerran sanonut ettei se haittaa jos sarvi vähän kutittaa :D juu, noilla sanoilla sanoit :D
Niin ei minua haittaa :) mutta arvelin vaan sua muistuttaa kun aloit noista kaadetuista puista ja hoitohakkuista, kun en tainnut sarvijääriä sallia lähituntumaan :)
Siis et eikä en
sarvijäärä on kyllä vähän hankala :)
Itse olet hankala jos sarvijäärän tontille menet kiljumaan :D jäärärukka ihmeissään katselee että mikä sille tuli? Ihan vaan moikkaamaan olin tulossa :)
Sinä nyt pelkäät vaan, että istun vahingossa sarven päälle :D
”Jäärärukka” miten mainio olisi muuten nimimerkkinä. Jos en olisi tämä, olisin tuo!
No joo, varsinkin tuo jäärä voisi olla toisinaan kuvaava :D Mutta voihan sitä tehdä vaikka sivunikin, niinhän ne muutkin tekee, ainakin osa. Jos palstalla kovinkin laajenee sukupuolineutraali tyylivaatimus laita sitten toi :)
Jäärärukka on aika sukupuoleton saisi kötistä mitä vain :D
Lempiääni: Rintamamiestalon kylmäullakolla kesäisen sateen ropina kattoon.
Lempimaisema: Norjan Telemarkissa Hardanger-ylängöllä (puurajan yläpuolella) auringonlasku joulun aikoihin. Lumisen maiseman "verenpuna" ennen sinertymistä on voimakkaampi, kuin missää muualla mailmassa.